Loppuvuodesta oli kalenteri sen verran täynnä ohjelmaa, että osa oli väkisinkin siirrettävä vähintäänkin tammikuulle. Muutaman mielenkiintoisen näyttelyn päättyminen lähestyy uhkaavasti, joten niiden pidemmälle siirtäminen olisi tarkoittanut kokemuksen ohittamista.
Minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan museokortti, joka on mielestäni oivallinen keksintö. Pääsymaksut ovat nousseet, mikä ei ehkä yksittäisen näyttelyn kannalta ole kynnyskysymys. Mutta useammassa näyttelyssä käyminen tuntuu jo budjetissa. Esimerkiksi Ateneumin normaalin pääsylipun hinta on 22 €, alennuslippu 12 €. Museokorttia vilauttamalla on mahdollista käydä vaikka yhden päivän aikana niin monessa museossa kuin sielu tai kunto sietää. Jos ei jaksa koko näyttelyä kerralla kiertää, voi huoletta palata paremmalla ajalla uudelleen. Tai jos käynti ei ole mieleinen, ei ainakaan rahanmeno harmita.
Jatkoin museokortin voimassaoloaikaa marraskuussa vuodella eteenpäin. Usein on käynyt niin, että museokortin voimassaoloajan päättymisen lähestyessä, sähköpostiin kilahtaa varteenotettava tarjous uusimisesta. Museokortin hankkiminen on lisännyt museo- ja näyttelykäyntejäni. Se on myös madaltanut kynnystä lähteä tutustumaan sellaisiinkin näyttelyihin, jotka eivät ensisilmäyksellä houkuttele. Harvoin olen joutunut pettymään.
Väriä & valoa - impressionismin perintö -näyttely Ateneumissa on esillä 25.2.2024 saakka. Siispä suunnistin Ateneumiin ehtiäkseni nähdä näyttelyn ja mielellään ennen viimeisiä päiviä. Silloin kaikki mattimyöhäiset ryntäävät taiteen pariin, joka monesti on johtanut jonoihin.
Keskiviikkona Ateneumissa oli tilaa kierrellä ja katsella rauhassa. Tosin arkipäivä on muutenkin viikonloppuja väljempi.
Kuvasin satunnaisesti joitakin maalauksia. Valintaperusteena oli lähinnä se, onko taulu kuvattavissa ilman edessä seisovia ihmisiä. Ateneumissa ei salamavalon käyttö ole luvallista, kuten ei useimmissa muissakaan museoissa ja taidenäyttelyissä. Varsin hämäristä olosuhteista huolimatta kamerani onnistui aika hyvin tallentamaan maalauksia. En ottanut laajempia näkymiä, koska saleissa käyskenteli muitakin ihmisiä.
 | |||
| Claude Monet: Jäiden lähtö Seinestä, 1880 |
Claude Monet'n maalaus Impressio, auringonnousu (1872) antoi nimen koko taidesuuntaukselle. Kyseinen maalaus ei ole kuvassa, mutta impressionistinen tyyli on hyvin nähtävissä.
Lähde: Wikipedia
Impressionismi (ransk. impressionnisme) oli taidesuuntaus, joka vaikutti 1860-luvulta 1900-luvun alkuun. Sen ideana oli vangita vaikutelma eli impressio tietystä hetkestä ja jättää sommittelu ja yksityiskohdat toisarvoisiksi.
Impressionismi syntyi Pariisissa Ranskassa, missä luonnon valosta ja värien vaihtelusta kiinnostuneiden nuorten taiteilijoiden ryhmä nousi taidemaailman tietoisuuteen järjestämillään yhteisnäyttelyillä 1870- ja 1880-luvulla. Suuntaus on saanut nimensä Claude Monet’n maalauksesta, jota eräs kriitikko nimitti ”impressionistin” tekemäksi. Impressionistit olivat aikansa taiteessa vallankumouksellisia, sillä he hylkäsivät perinteiset säännöt ja tekniikat. Aluksi impressionistien luonnosmaista tyyliä ei ymmärretty vaan sitä pilkattiin, mutta 1890-lukuun mennessä impressionismista oli jo tullut taiteenostajienkin suosima taidesuuntaus.
Vaikka impressionismin kausi oli lyhyt, impressionistit aiheuttivat taiteessa vallankumouksen. Impressionismi synnytti postimpressionismin ja vapautti koko länsimaisen maalaustaiteen perinteisistä tekniikoista ja suhtautumistavasta kuva-aiheisiin. |
| Axel Haartman: Intialainen verho, 1911 |
Usein maalaus miellyttää silmää monestakin syystä. Tämä Axel Haaartmanin maalaus kiinnosti siksi, että taiteilija on nimennyt sen taustalla näkyvän verhon mukaan. Nainen maalauksessa on vapaaherratar Ulrica Fredrika Cedercreutz. Olisiko hän halunnut tulla maalatuksi uudet verhot taustanaan? Vai sisältyykö maalaukseen joku toinen tarina?
 |
| Santeri Salokivi: Tyttöjä rannalla, 1916 |
Santeri Salokivi oli turkulainen taidemaalari (1886-1940), joka vaihtoi nimensä Toivo Alexander Johanssonista Santeri Salokiveksi. Hän maalasi muotokuvia ja maisemakuvia. Meri ja saaristo esiintyvät usein hänen teoksissaan.
 |
| Alfred Sisley: Louveciennes lumessa, 1878 |
Luulin Alfed Sisleyn olevan britti, mutta hän syntyi ja eli valtaosan elämästään Ranskassa. Hänen vanhempansa olivat brittejä.
Pohdin, missä päin Ranskaa sijaitsee maalauksen nimessä esiintyvä Louveciennes. Netistähän sekin tieto löytyi eli se sijaitsee Pariisin läntisellä esikaupunkialueella. Näkymää katsoessa voisi sen kuvitella olevan vaikka tammikuisesta Porvoosta.
 |
| Pekka Halonen: Veden noutaja, 1911 |
Pekka Halosen Veden noutaja esittää hänen vanhinta tytärtään, maalauksen aikaan 13-vuotiasta Annia. Ateneum sai kokoelmiinsa maalauksen 2017 yksityiseltä lahjoittajalta. Halosen maalauksissa on usein ihmisiä, etenkin töidensä äärellä. Maalaus kiinnitti huomiota valoisuutensa vuoksi. Halosen tyyli on helposti tunnistettavissa.
Näyttelyyn on koottu useita kansainvälisiä huippunimiä: Claude Monet, August Renoir, Alfred Sisley, Camille Pisarro, Alfred William Finch, Paul Signac ja Theo van Rysselberghe.
Kotimaisista taiteilijoista esillä ovat mm: Alvar Cawén, Antti Favén, Magnus Enckell, Pekka Halonen, Ellen Thesleff, Verner Thóme, Yrjö Ollilla, Tyko Sallinen ja Wilho Sjöström.
 |
| Ellen Thesleff: Ihmisiä luonnossa, 1911 |
 |
| Claude Monet: Kevät Givernyssä, 1890 |
 |
| Alfred William Finch: Auringonlaskun maisema, 1892 |
Brittiläisten vanhempien Belgiassa syntynyt poika Alfred William Finch (1854 –1930) on ollut tuottelias taidemaalari. Näyttelyssä oli useita hänen maalauksiaan. Finch tuli Suomeen 1897 Iris-tehtaan taiteelliseksi johtajaksi. Finch lukeutui uusimpressionistehin, vaikkakin Suomeen hän tuli keraamikkona.
Finchin Auringonlaskun maisema on tyypillinen uusimpressionistinen teos, jossa värit on maalattu kankaalle sekoittamattomina täplinä. Katsojan silmä muodostaa täplistä kokonaisuuden.
 |
| Yksityiskohta Alfred William Finchin maalauksesta |
Pointillismi eli pistemaalaus tai täplämaalaus erottuu hyvin kauempaakin. Läheltä katsoessa huomaa, kuinka pieniä pisteitä on laitettu kankaalle vieri viereen. Taiteilija on varmasti astellut maalatessaan taulunsa edessä suuntaan jos toiseenkin nähdäkseen toivomansa kokonaisuuden muodostumisen.
Pointillismin keksijänä pidetään Georges Seurat’ta. Muita tunnettuja pointillistejä olivat Paul Signac ja Alfred William Finch.
Ateneumin alakerran Bistron takaseinän mosaiikkityö
Impressionistit katsottuani kiersin vielä pikaisesti perusnäyttelyn. Sen jälkeen palasin 3. kerroksen uuteen Café Höijeriin. Pieni kahvila oli täynnä ihmisiä, mutta hetken odotettuani minut ohjattiin seinustan pitkälle sohvalle. Café Höijerissä on pöytiintarjoilu.
Tiedoksi kiinnostuneille, että Café Höijer on avoinna vain museolipun ostaneille asiakkaille, koska se sijaitsee näyttelysalien keskellä. Kahvila on avoinna aina samaan aikaan kolmannen kerroksen vaihtuvien näyttelyiden kanssa. Näyttelyiden vaihtovälien aikana kahvila on suljettu teoskuljetusten sekä näyttelyn rakentamisen vuoksi.
Ajatuksena oli käydä katsomassa toinenkin näyttely vähän kauempana Helsingin keskustasta. Kroppa olisi kyllä senkin jaksanut, mutta kauneutta ja kiintoisaa nähtävää on parempi kokea pienempinä annoksina. Onpahan syytä tehdä lähiaikoina uusi retki kulttuurin pariin.
Väriä & Valoa - impressionismin perintö -näyttely kannattaa käydä katsomassa, jos vain suinkin ehtii. Runsas kuukausi vielä aikaa.
5.4. avautuu Eero Järnefelt -näyttely ja 4.10. Gothic Modern. Houkuttelevia näyttelyitä kumpikin.
Tuo museokortti on kyllä ehdoton jos paljon museoissa käyntiä harrastaa. Meillä täällä Ahvenanmaalla on vain ihan muutama museo, joten sitä ei ole tullut hankittua. Aika hintava muuten tuo Ateneumin sisäänpääsymaksu!
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, ettei museokortin hankkiminen kannata Ahvenanmaalla. Parhaan hyödyn kortista saa, kun on paljon vaihtoehtoja valittavaksi.
PoistaMinustakin 22 euroa on aika kova hinta. Toisaalta kassahenkilö kertoi, että lippu on käytännössä voimassa koko päivän ja välillä voi käydä vaikka museon ulkopuolella muilla asioilla (kunhan kuitti maksusta on tallella). Nimettyjen näyttelyiden lisäksi Ateneumissa on katsottavissa myös perusnäyttely. Siellä saa aikaa kulumaan helposti tuntitolkulla.
Museokortti on kyllä hyvä. Meilläkin täällä Itä-Suomessa tarjontaa on harvassa, mutta jos matkustaa paljon niin kannattaa hankkia. Kaunista taidetta. (enkulinkäsityöt)
VastaaPoistaEhdottomasti kortista on hyötyä, jos ympärillä on runsaasti tarjontaa ja/tai reissaa paljon. Museokortti kannattaa hankkia kesälomaksikin, jos aikoo matkustaa pitkin maata. Kortin hinta on pian tienattu yksittäisten museoiden sisäänpääsymaksuissa. Pienissäkin näyttelyissä ja museoissa sisäänpääsy on helposti 10 euroa tai enemmän.
PoistaTässä tuli sopivasti kerrattua koulussa opittua impressionismista ja oli kiva taas hyödyntää sinun museokorttiasi näin ruudun takaa. Nuo kuvaamasi taulut olivat oikein kauniita, monet tuttuja kuvaamataidon opinnoista.
VastaaPoistaMuseokorttini sai siis sinusta rinnakkaiskäyttäjän, kun osallistuit virtuaalisesti kierrokselleni. Moninkertainen ilo ja hyöty, kiitos sinulle.
PoistaKyllähän noista impressionistien maalauksista moni on laajasti tunnettu. En muista sinun maininneen kuvaamataidon opinnoistasi. Esteettinen lahjakkuutesi on selvästi havaittavissa puutarhassasi.
Tuo näyttely olisi mukava käydä katsomassa, kiitos vinkistä. Meinasin kirjoittaa, että impressionismi ei ole tyylilajeista lähinnä sydäntäni, ajatellen perus-Monet-maalauksia, mutta eihän niin voi sanoa. Impressionismia on todella paljon erilaisia suuntauksia ja tyylejä. Ateneum on jo pelkästään hieno rakennus.
VastaaPoistaEsittelemäni maalaukset eivät todellakaan kerro impressionismista kaikkea, eikä pientä osaakaan. Saman otsikon alla esillä olleista maalauksista löytyi hyvin erilaisia tyylejä.
PoistaAteneum on todellakin upea rakennus. Olisi kiinnostavaa päästä opastetulle kierrokselle, jossa pääsisi kurkistamaan myös monien suljettujen ovien taakse.
Ateneum on aivan ihana paikka! Kiitos vinkkauksesta, pitää pistää muistiin Järnefelt-näyttely :)
VastaaPoistaSamaa mieltä. Ateneumissa on aina hieno käydä. Sinebrychoff on hyvä kakkonen.
PoistaAi että...juuri keskiviikkona olin tuolla minäkin, voi mikä sattuma. Eri tauluihin kiinnitin huomioni kuin sinä. Onpa erikoista, että Pariisissakin on ollut noin talvisia näkymiä.
VastaaPoistaEn erityisemmin ollut impressionismin ihailija, mutta aina sieltä joitain uusia "helmiä" löytyy, ja muutenkin koko Ateneum on niin loistava paikka. Aion tehdä postauksen heti kohta.
Tuo Bistron seinällä oleva mosaikkityö on kyllä upea, se kahvila oli niin täynnä ettei voinut sinne jäädä sitä ihailemaan.
Samana päivänä sitten käytiin Kiasmassa ja Amos Rexissä.
Ehkä tietämättämme katselimme samaa maalausta? Kävin läpi lähestulkoon kaikki maalaukset, mutta kuvia otin niistä, joiden edessä tai vieressä ei ollut ihmisiä.
PoistaMinusta taiteen katsominen ei edellytä tietystä tyylisuunnasta tykkäämistä. Helmiä löytää, kun on avoin kaikelle itselleen uudelle ja erilaiselle.
Bistro oli todellakin tupaten täynnä. Seinämosaiikin sai kuvattu nippanappa ihmisten päiden yli, joita vielä rajasin ennen kuvan laittamista blogiin.
Kiasmassa en olekaan käynyt vuosiin. Odotan juttuasi taidekierroksesta. Kiva, että jaksat ahkerasti kertoa mielenkiintoisista paikoista!
On ne taitavia! siis taiteilijat.
VastaaPoistaMuseokortti on ihmeellinen keksintö. Joskus olen miettinyt, miten se voi kannattaa; menettävätkö museot paljon lipputuloja? Ei sillä, että vastustaisin asiaa, olen vaan ihmetellyt. Minullakin oli museokortti, nyt juuri ei ole voimassa. Upea keksintö se on ja madaltaa kynnystä käydä näyttelyissä juuri niin kuin kirjoitit ja voi käydä vaikka samassa näyttelyssä monta kertaa.
Taitavia ovat ja mikä parasta, pääsemme heidän töitään ihailemaan.
PoistaSamaa olen pohtinut, miten museokortti kannattaa? Median mukaan museokortti on lisännyt valtavasti käyntejä monenlaisissa museoissa ja näyttelyissä. Ehkä lipputulot ovat sitä kautta lisääntyneet? Tai onko olemassa joku korvaussysteemi ja kuka erotuksen maksaa?
Lähipiirissäni museokortista on tullut suosittu ja se on selvästi lisännyt museokäyntejä. Mikä hienointa, nuoret ovat ottaneet museokortin hyvin käyttöönsä.
Museokortti on hyvä ratkaisu. Ateneumissa on ollu hyviä näyttelyitä joissa oon päässy käymään. Kovasti kiinnostaa tuo tuleva Järnefelt näyttely, kävin katsomassa kun Joensuun taidemuseossa näyttely oli vuosituhannen alussa. Siellä lapsuuskotini lähellä asui perhe, jossa oli 7 tytärtä ja yksi heistä opiskeli Ateneumissa kuvanveistoa 100 vuotta sitten. Silloin Ateneumissa toimi taideakatemian koulukin, museon lisäksi. Lahjakas hän siinä hommassa on ollut ja vanhempiensa ja sisarustensa haudalla on hänen pronssiveistos, sisarukset. Neiti ihminen hän oli ja uraa ei luonut, valitsi vanhempiensa hoidon hautaan. Lipsahti vähän sivuraiteille tää loppukommentti.
VastaaPoistaItse olen kokenut museokortin oikein hyväksi. Se on aktivoinut minua aiempaa enemmän kulttuurin pariin. Pääkaupunkiseudulla mahdollisuuksia on runsaasti, mutta jotenkin lähteminen on aina tuntunut niin työläältä. Kaikki muu on ollut tärkeämpää.
PoistaAteneumissa on tosiaan ollut joskus myös taidekoulu. Luin juuri musiikkitoimittaja Jake Nymanin Radiomiehen muistelmat, jossa hän kertoi aloittaneensa 60-luvun lopulla keramiikkaopinnot Ateneumissa.
Sivuraiteille meno kommenteissa on täysin luvallista. Ilahduttavaa saada lisää tietoa, jota ei välttämättä missään kirjoissa ja kansissa edes ole. 100 vuotta sitten naisten pääsy taiteita opiskelemaan taisi olla aika vaikeaa.
Löysin tiedon Järnefeltin tulevasta näyttelystä Ateneumin kotisivuilta. Se kiinnostaa minuakin, taidan mennä katsomaan.
Museokortti on hyvä! Etenkin jos tykkää ja pääsee käymään laajalti museoihin.
VastaaPoistaKuinkahan ahkerasti museokorttia tulisikaan vilauteltua, jos asuisi Helsingissä tai jossain muussa isossa kaupungissa? Vaikka meiltä Hesaan on vain 30 km, vaatii sinne meneminen aina oman järjestelemisensä. Päiväreissu museoon virkistää paljon. Tosin asian huomaa vasta jossain käytyään.
PoistaMuseokortti on kyllä parhautta! Kävin tänään uudestaan Designmuseossa ja Arkkitehtuurimuseossa, kun Garden Futures -näyttelyn tiimoilta oli kiinnostava luento/työpaja. En olisi kyllä raaskinut käydä ellei olisi voinut Museokorttia vilauttaa. Tuo Ateneumin näyttely on niin hieno, hauskasti olet poiminut tyystin eri töitä kuviisi kuin minä (Instagramissa). Keskityin puutarha-aiheisiin. :)
VastaaPoistaIsot kehut hänelle, joka museokortti-idean laittoi toteutukseen!
PoistaDesignmuseo ja Arkitehtuurimuseo ovat seuraavina listalla. Garden Futures -näyttely on onneksi esillä maaliskuun loppuun saakka. Sinulle kiitos, että näyttelystä vinkkasit.
Minulla oli näyttelyn alussa suunnitelma kuvata puutarha-aiheisia maalauksia. Pekka Halosen Tomaatteja-maalauksen kohdalla into lässähti, kun aina oli edessä joko kokonainen ihminen tai huitova käsi.
SInun ansiostasi uusin eilen museokorttini taas vuodeksi eteenpäin. Kortti on kovassa käytössä, kun tulen etelään. Täällä meidän leveysasteilla on museot niin harvassa, että niiden takia ei kannattaisi korttia pitää. Mutta onneksi on etelä!
VastaaPoistaOi kiitos Vanha Rouva! Aina ilahduttaa, jos on saanut jotain hyvää aikaan.
PoistaYhden ainoan kaupunkireissun museot riittävät kattamaan museokortin hankintahinnan. Sen huomasin viime kesän Tampere-reissullani. Ystävän kanssa kierrettiin monessa museossa ja näyttelyssä. Joissain ihan vain piipahdettiin pikaisesti, kun anti ei ollut kaikkein mieluisinta. Museokortin kanssa liikkuessa tulee vähän sellainen "Sulo Vilen" -tuntu eli pitää mennä, kun kerran halvalla pääsee.
Kaikessa etelä ei ansaitse kehuja, mutta riittää täällä sentään museokortille käyttöä.