Ateneum: Gallen-Kallela, Klimt & Wien

 

Gallen-Kallela, Klimt & Wien Ateneumissa 1.2.2026 saakka

Akseli Gallen-Kallela oli mukana Gustav Klimtin johdolla perustetussa, taidetta uudistaneessa sesessio-liikkeessä. Taiteilijoita yhdisti kiinnostus moderniin elämäntapaan. Kuvataiteen lisäksi näyttelyssä on esillä valokuvia, muotoilua arjen esineistä koruihin ja muotiin. Gustav Klimtin teoksia on ensimmäistä kertaa esillä Suomessa. Siinä riittävästi houkutusta käydä katsomassa näyttely.

Osa Klimtin Beethoven-friisistä, maalattu Beethovenin 75-vuotisjuhlanäyttelyyn.

Näyttelyn alussa olin hiukan pettynyt, kun esillä näyttää olevan enimmäkseen Gallen-Kallelan  teoksia. Niistä monet olen nähnyt aiemminkin. Olin valmistautunut katselemaan Gustaf Klimtin maalauksia. Niitäkin oli nähtävillä, kunhan jaksoin kiertää salit loppuun saakka.

Gustav Klimt: Suudelma/portfolion lehti

Klimtin (1862-1918) maalauksissa tunnusomaista on kullan väriset taustat ja mosaiikkimaisuus. Suudelma-maalaus lienee yksi hänen tunnetuimpia teoksiaan.

Akseli Gallen-Kallela: Taiteilijan äiti 

Aika pian vapauduin ennakko-odotuksistani. Kykenin syventymään näkemiini teoksiin. Väkeä oli paljon, minkä vuoksi välillä joutui odottamaan päästäkseen katsomaan haluamaansa teosta lähempää. Olihan siellä Gallen-Kallelaltakin teoksia, joita en ainakaan muista nähneeni aikaisemmin. Hän on toki maalannut paljon muutakin kuin kansallisromanttisia maisemia ja Kalevala-aiheita.

Taiteilijan äitiä kuvaava maalaus on minusta kuin aikansa valokuva. 

Secession-talo, Wien

Sesession-liikkeellä on Wienissä oma art nouveau-tyylinen näyttelypaviljonki, joka valmistui 1897-1898. Rakennus vaurioitui pahasti 1945. Täydellinen remontti tehtiin rakennukselle 1985.

Art nouveau- tai jugend -liikettä kutsuttiin Itävallassa sesessionismiksi. Sesessionistien päätavoite oli kaikkien taiteenlajien tasa-arvo.

Kukkaruukku

Sesession-liikkeen taide ulottui maalauksien lisäksi lähes kaikkeen, mitä ihminen arjessaan tarvitsee. 

Kokolman Moser: Syklaamiasetelma 

Maalauksessa on saman tapainen ruukku, jonka näin viereisessä lasivitriinissä. Mielihyvin ottaisin tuollaisen ruukun omalle ikkunalaudalle tai puutarhapöydälle.

Koloman Muser: Tapetti

Näyttelyssä on esillä myös tapetteja. Tässä Koloman Muserin suunnittelema tapetti kauempaa kuvattuna...

Edellisen kuvan Kolomanin tapetti lähempää kuvattuna.

...ja lähikuva samaisesta tapetista. Aika jännä, eikö vain?

Maalausten, tapettien, astioiden, huonekalujen ja monien muiden tarpeiden lisäksi taidesuunta ulottui myös vaatteisiin. Suuntaus näkyy hyvin mm. kuvioinnissa.

Vasemmalla sininen vaate on samanlainen, jollaiseen Gustav Klimt pukeutui mielellään taidetta tehdessään ja muulloinkin. Valkoinen puku on taasen ns. reformipuku. Reformipuvun uuden muodon oli tarkoitus vapauttaa nainen ampiaisvyötärön ihanteesta ja korsetin puristuksesta.

Näyttelyssä on esillä itävaltalaisen muotisuunnittelija Emilia Flögen reformipukuja. Flöge oli liikenainen ja pitkäaikaisin Gustav Klimtin kumppani.  

Näyttelyssä on paljon katsottavaa ja niin myös omaksuttavaa. Alussa jaksan katsoa maalauksia tarkasti ja lukea kaikki tekstit. Sali toisensa jälkeen johtaa väistämättä väsähtämiseen. Se ei välttämättä ole pahaksi. Siitä todistuksena on kuva ateneumin ilmastointikanavien luukusta. Sopii hyvin historialliseen rakennukseen ja edesmenneiden taiteilijoiden töiden lomaan.

Ateneumin lattiaakin kannattaa ihailla. En huomannut kysyä, onko tämä kenties alkuperäinen laatta. Jäi jotain selville otettavaa seuraavaa kertaa varten.

Ateneum on kaunis rakennus ulkoa ja sisältä. Kuvaaminen tuottaa hankaluuksia, jos ei halua ikuistaa muita vierailijoita. Portaikossa ihmisiä tuli ja meni runsaasti. Katossa heitä ei sentään kiipeile.

Museokortti on minusta oivallinen keksintö. Se madaltaa kynnystä mennä katsomaan kaikenlaisia näyttelyitä. Ei harmita, jos nähty ei tunnu kovin kiinnostavalta. Toisaalta museokorttia vilauttamalla löytää helposti uusia kiinnostuksen kohteita ja miellyttäviä elämyksiä. Pääkaupunkiseudulla ja suurten kaupunkien läheisyydessä museokortin hyödyt tulevat tietenkin paremmin esiin.

Gustav Klimt: Amelie Zuckerkandl

 

Kiva päivä Tallinnassa

Kukkakauppa Balti Jaam -torilla

Vietin vauhdikkaan perjantain ystävän kanssa Tallinnassa. Menimme aamulaivalla ja tulimme takaisin iltalaivalla. Auto oli mukana, mutta jätimme sen satama-alueelle parkkiin ja lähdimme ratikalla ensimmäiseen kohteeseen eli käsityötarvikeliike Karnaluksiin. Ensin kävimme R-kioskilla lataamassa matkakortttiin päivälipun ja sitten Linnahallin ratikkapysäkille odottamaan ratikka 2:sta.

Sunnuntaina eli 1.12. kakkosen ratikkaan pääsee kyytiin myös sataman A-terminaalin edestä. Uudistus, joka helpottaa kulkua pidemmällekin kaupunkiin.

Glögiä ja pientä suolapalaa myytiin myös useissa kioskeissa.

Sää oli harmaa ja ajoittain tihkutti vettä. Kesk Turgin pysäkiltä on lyhyt kävelymatka Karnaluksiin. Rakennuksen ulkokuori on paketoitu remonttia varten, mutta sisäänkäynti käsityötarvikeliikkeeseen löytyy helposti.

Minun ostostarpeeni rajoittui pariin rullalankaan. Kiersin kyllä ihmettelemässä tavarapaljoutta. Lankojakin hypistelin ostamatta kuitenkaan mitään. Pari pientä juttua rullalangan lisäksi lähti mukaan.

Paljon vaatteita ompeleva ystävä tarvitsi erilaisia neuloja, joiden hinnat ovat Karnaluksissa selvästi edullisempia. Lisäksi valikoima on laaja. Ystävä osti myös ompelukoneeseen liitettävän laitteen, jolla voi kätevästi tehdä vinonauhaa itse haluamastaan kankaasta. Aikaa kaupassa tietenkin vierähti pitkä tovi. Oli hauska katsella valikoimaa ja nähdä tarvikkeita, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin tiennyt mitään.

Pulut odottavat junaa Balti Jaam -asemalla

Karnaluksin lisäksi oli tarkoitus käydä kangasliike Akabhan:ssa (jossa on myös lankoja, askartelutarvikkeita ym.), joka sijaitsee lähellä Karnaluksia, Tartu mnt 63:ssa.  Se jäi tällä kertaa kuitenkin väliin. Sen sijaan hyppäsimme jälleen ratikka 2:een ja hurautimme Balti Jaama -torille.

Viron tasavallan hallitus, Stenbockin talo

Balti Jaama -torilla oli jouluisa tunnelma ja monenlaista kauppaa sekä ravintolaa. Joimme siellä glögit ja myöhemmin kahvit ja rahkatortut. Mitään erikoista ei tullut ostettua, vaikka kaikenlaista oli tarjolla. Oli mukava katsella ja hypistellä. 

Lopulta lähdimme kävelemään kohti vanhaa kaupunkia. Matka ei ole pitkä, reitti sen sijaan helppo ja kävelytietä hyvä edetä, kun ei tarvitse loikkia katujen yli liikennevaloissa seisoen. Vanhassa kaupungissa on nähtävää muulloinkin kuin kesällä. 

Nunne-kadun varrella pieni Koorti Puisto, jossa peurapatsas.

Tallinna on viehättävä keskiaikainen Hansa-kaupunki. Katuverkko on suurelta osin peräisin 1200-1500 -luvuilta, jolloin kaupungin nimi oli Reval. Olen käynyt Tallinnassa lukuisia kertoja. Kerran osallistuin kierrokselle, jolloin oli mahdollisuus tutustua kaupunkiin laajemminkin. Silti joka kerran siellä käydessä iskee hillitön tarve saada lisää tietoa. Koskahan saisin järjestettyä itselleni useamman päivän kaupunkiloman, jotta ehtisin tutustua historiaan ja nähtävyyksiin syvemmin?

Raatihuoneen torilla on jo avattu perinteinen joulutori. Ison, valoilla koristellun esiintymislavan lisäksi torilla on pari karusellia ja joukko pieniä mökkipuoteja, joissa tarjolla on niin syötävää, käsitöitä, keramiikkaa kuin paljon muutakin. Torin keskellä seisoo valtava joulukuusi, jonka sanotaan olevan Euroopan ensimmäinen joulukuusi. Sen perinteet ulottuvat vuoteen 1441.

Esiintymislavalla on monenlaista ohjelmaa. Meidän vierailuhetkellä lavalla ei ollut ketään. Lukuisat koristeelliset valotkaan eivät olleet vielä näyttävimmillään, kun harmaasta päivästä huolimatta luonnonvaloa oli vielä riittävästi.

Torilla aikamme kierreltyämme suuntasimme vanhankaupungin muurien ulkopuolelle ja sieltä Rootermanni-korttelin läpi sataman läheisyydessä sijaitsevaan Nautica-ostoskeskukseen. Kolean ja sateisen sään vuoksi totesimme mukavammaksi viettää loppuaika ennen kotiinpaluuta lämpimämmissä sisätiloissa. Muutamia ostoksiakin oli vielä tarkoitus tehdä.

Tallinna on kehittynyt ja muuttunut valtavasti sitten ensimmäisten vierailujeni. Rootermannin korttelissa sijaitsevassa hotellissa olen yöpynyt muutaman kerran. Alue on tänä päivänä aivan jotain muuta, kuin ensimmäisen hotelliyöpymisen aikaan. Vanhoja rakennuksia on purettu, korjattu ja liitetty osina uusiin rakennuksiin. Alueella on monenlaisia palveluja myymälöistä kahviloihin.

Pysähdyimme katselemaan katu- ja torialueilla olevia lukuisia taideteoksia. Joissakin tekijän nimi oli helposti löydettävissä. Alue on muutenkin viihtyisä, kun siellä ei ole autoliikennettä lukuunottamatta joitakin tavarankuljetusautoja.

Tämän teoksen nimi on Ring/Circle. Sen on tehnyt Elo Liiv. Monelle Elo Liivin teoksista tutuin lienee Kadriorgin puistossa oleva Jaan Polskan muistomerkki (2016).

Joskus ajattelin, että virolaiset ovat liian yltiöpäisesti purkaneet vanhoja rakennuksia rakentaen tilalle lasihökötyksiä. Nykyisin ajattelen toisin. Minusta Tallinnan rakennuskulttuuri on uskaliasta, värikästä ja mielenkiintoista. Todennäköisesti moni vanha rakennus on ollut jo niin huonossa kunnossa, ettei sellaisenaan säilyttäminen ole ollut mahdollista. Tai ainakaan taloudellisesti järkevää. Enenevässä määrin näkee uusia rakennuksia, joissa vanhat tiilirakennukset on otettu osaksi uutta.

En saanut selville, mikä tämän uudisrakennuksen tarkoitus tulee olemaan. Se valmistuu osoitteeseen 4 Ahtri tn:een lähelle Nautica kauppakeskusta ja satamaa. Ensisilmäyksellä saattaa näyttää kummitukselta, mutta tarkemmin katsoen mielenkiintoinen rakennus. Ikkunoiden muodot ovat aika jänniä.

Kauppakeskus Nautican apteekista ostin virolaista jalkavoidetta, jota vuosia sitten eräs Tallinnan vanhimman (Raeapteek Raatihuoneentorin laidalla) apteekin farmaseutti suositteli. Orton Värskendav jalakreem sisältää kummelia, kampria ja meevahagaa eli kamomillaa, kamferia ja mehiläisvahaa. Tällä voiteella saan kantapäät pysymään pehmeinä levittäen sitä jokaisen jalkapesun jälkeen. Sitten puen puhtaat puuvillasukat, jotta voide saa rauhassa imeytyä ihoon.

Samanlainen Orton putkilo oranssin värisenä sisältää käsivoidetta.

Joulutorilta ostin kaksi keraamista kissaa. Kaksi edellistä ostin jo vuosia sitten. Sen jälkeen en ole käynyt joulutorilla tai myyjä ei ole ollut käydessäni paikalla. Nytkin meinasin ohittaa koko kojun, kun katosta riippui ei-niin-kiinnostavia kiiltäviä joulukoristeita. Ystävä huomasi, että onhan siellä keraamisiakin otuksia. Myös muita kuin kissoja. Nämä kaksi kissaa valikoin kotiintuomisiksi.

Ripustin uudet kissat pikkuvessaan entisten seuraksi. 

Tänään on ensimmäinen adventti. Piti virittää lauantaina ulos jouluvaloja. Tihkusateen ja kovan tuulen vuoksi siirsin tehtävän tälle päivälle.

Hyvää 1. adventtia ja alkanutta joulukuuta kaikille!

Kolme kuvaa kuukaudessa: T niinkuin Toukokuu

Prunus padus - Tuomi

TUOMI

Tuomi on oikein sopiva kukkapuu toukokuun T-kirjainta edustamaan. Harva istuttaa tuomea omaan pihaan, ainakaan pieneen pihaan. Suomessa tuomi kasvaa luonnonvaraisena, joten se on monille tuttu. Tuomeen liittyvä negatiivinen asia on sitä lähes vuosittain vaivaava tuomenkehrääjäkoi. Otus syö puun lehdet ja peittää sen valkoiseen seittiinsä. Puu selviytyy hyökkäyksestä yleensä varsin hyvin. Se kasvattaa uudet lehdet vielä samana vuonna. 

Kuvan tuomi kasvaa tonttimme rajalla, kunnan puolella. Se ei ole koskaan peittynyt kokonaan tuomenkehrääjäkoin seittiin. Vuosi sitten muutama oksa oli hiukan harmaana, mutta elpyivät nopeasti. Toivotaan, ettei puuta kehrätä seitin valtaan tänäkään vuonna.

TAIDE

Taiteella on aina aikansa ja paikkansa. Kävin ystävien kanssa Nuutajärven lasikylässä. Harmiksemme toiminta oli vielä talviaikataulussa, emmekä päässeet tutustumaan esimerkiksi lasimuseoon. Saatoimme sentään kierrellä katsomassa galleriakäytävän varrelle sijoittuvia ikkunanäkymiä. Osassa taiteilijan nimi oli näkyvästi esillä. Osassa taasen sitä ei löytynyt. Kuvan lasiset tumput herättivät hilpeyttä. Näitä ei ole tehty 7veikasta.

Nuutajärven lasikylä on kiva kesäretkikohde. Vanhat rakennukset ovat näkemisen arvoiset. Kylä myös sijaitsee luonnonkauniissa ympäristössä. Taidelasin katselemisessa riittää hämmästeltävää ja ihailtavaa. Monta hienoa lasiesinettä olisin ottanut mielelläni omaan kotiin.

Tulipa generiana Darwin Mystic van Eijk

 TULPPAANIT

Toukokuu on myös tulppaanikuukausi. Siihen nähden, että olen vähentänyt melkoisesti tulppaanien istuttamista aiemmista vuosista, ne kukkivat parhaillaan yllättävän runsaina. Tai parhaillaan ja parhaillaan. Etelään saapunut hellesää laittaa tulppujen kukintaan vauhtia. Näyttää vahvasti siltä, ettei pitkään jatkuvia tulppuviikkoja ole tänä vuonna. Parin päivän tauko puutarhakuvauksessa sai huomaamaan monien aikaisten tulppaanien jo pudottavan terälehtiään.

 

Kristiina K:n haaste menee näin:

Tein haasteesta tällä kertaa sellaisen että joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.

 

Nuo valitsemasi kolme kuvaa voit sitten näyttää meille muille kuukauden lopulla. Itse ajattelin näyttää omat kolme kuvaani aina kuun viimeinen päivä.

 

 

Kolme kuvaa kuukaudessa: Tammikuu

Alapiha 6.1.2024

 

Kristiina K ehdotti haastetta: Vain kolme kuvaa kuukaudessa. Näin ydintalvella jutut ovat vähissä, mikä lisää haasteen houkuttelevuutta. Helppoa ei ole tyytyä vain kolmeen kuvaan, mutta joskus vähemmänkin pitäisi riittää. 

TALVI

Aluksi tuntui hankalalta löytää haasteeseen sopivia T.llä alkavia sanoja. Vilkaisin ikkunasta ulos ja tajusin, että nyt meneillään oleva tammikuu on Talvi isolla kirjaimella. Lunta on runsaasti ja pakkasia sitäkin enemmän. Somessa kiistellään saako kaupunkien puistoihin tehdyissä latu-urissa kävellä ja iltapäivälehtien otsikot varoittavat vuoroin hengenvaarallisesta kylmyydestä, vuoroin kammottavista ajokeleistä. Siis ihan normitalvi, joskin näin kylmänä tilastojen mukaan vain kerran 10 vuodessa.

TAIVAANSININEN

Mikäli iskelmälauluihin on uskominen, Suomen taivas on aina sinistäkin sinisempi. Ahkerana koululaisena opin, että sama taivas yltää ympäri maapallon. Näin ollen taivas lienee sininen niin Boliviassa kuin Islannissakin. 

Kieltämättä pakkasen paukkuessa yli -20 lukemissa valkeana hohtava lumi saa poutapäivinä meidän pihan ylle kaartuvan taivaan näkymään sinistäkin sinisempänä. Taivaansinisenä yhtään vähättelemättä.

Alfred Sisley: Louveciennes lumessa

TAIDE

Taiteella ja tammikuulla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sanojen ensimmäisiä kirjaimia lukuunottamatta. Tämän vuoden tammikuutani taide on leimannut ehkä tavallista enemmän. Ensimmäisistä päivistä alkaen pohdin, milloin olisi sopiva ajankohta mennä katsomaan Ateneumissa pian päättyvä "Valoa ja värejä - impressionistien perintö" -näyttely. Tekemisten ja menemisten väliin ei ollut helppo sijoittaa museoreissua, kun kovat pakkasetkaan eivät houkutelleet bussipysäkille seisomaan. Pakkaset lauhtuivat ja kalenteristakin löytyi sopiva väli. Niinpä näyttely on nyt katsottu ja seuraavia retkiä voi taas itselleen sovitella.

Hienoja elämyksiä on myös televisio tammikuussa tarjonnut. Yksi niistä kirjallisuutta sivuten eli YLEFem:llä näytetty tanskalainen elokuva Yhteinen sopimus, joka kuvasi kirjailija Karen Blixenin ja nuoren runoilijan Thorkild Bjornwigin erityislaatuista suhdetta. Elokuva on nähtävissä YLE Areenaassa 12.4.2024 saakka. Suosittelen.

Taide-elämää taasen kuvattiin Tove Janssonin alkutaipaleita käsittelevässä elokuvassa Tove. Moni kävi varmasti leffan katsomassa teatterissa. Itseltäni se jäi koronapandemian tiimellyksessä näkemättä. Hyvä, että se oli mahdollisuus katsoa telkusta. Pidin elokuvasta ja pidin pääosaa esittävästä Alma Pöystistä.

Myös norjalaisen ohjaaja Dag Johan Haugerudin Lapset -elokuva (YLE Areenassa 5.2.2024 saakka) herätti ajatuksia. Elokuvassa puitiin traagisen onnettomuuden jälkimaininkeja.

Koskettava ja monille ikääntyviä vanhempiaan auttaville ajankohtainen Florian Zellerin ohjaama Isä -elokuva kuvasi muistisairasta miestä. Mielestäni elokuvassa onnistuttiin hyvin sekä muistisairaan että hänen omaisensa tuntojen esiin tuomisessa. Parhaasta miespääosasta sai Oscarin Anthony Hopkins, jonka suoritus on hieno. Elokuva on nähtävissä YLEAreenassa 3.4.2024 saakka. 

Haasteen säännöt:

Haasteessa julkaistaan joka kuukaisi kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella.

 

 

Taidetankkaus

 
Loppuvuodesta oli kalenteri sen verran täynnä ohjelmaa, että osa oli väkisinkin siirrettävä vähintäänkin tammikuulle. Muutaman mielenkiintoisen näyttelyn päättyminen lähestyy uhkaavasti, joten niiden pidemmälle siirtäminen olisi tarkoittanut kokemuksen ohittamista.

Minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan museokortti, joka on mielestäni oivallinen keksintö. Pääsymaksut ovat nousseet, mikä ei ehkä yksittäisen näyttelyn kannalta ole kynnyskysymys. Mutta useammassa näyttelyssä käyminen tuntuu jo budjetissa. Esimerkiksi Ateneumin normaalin pääsylipun hinta on 22 €, alennuslippu 12 €. Museokorttia vilauttamalla on mahdollista käydä vaikka yhden päivän aikana niin monessa museossa kuin sielu tai kunto sietää. Jos ei jaksa koko näyttelyä kerralla kiertää, voi huoletta palata paremmalla ajalla uudelleen. Tai jos käynti ei ole mieleinen, ei ainakaan rahanmeno harmita.

Jatkoin museokortin voimassaoloaikaa marraskuussa vuodella eteenpäin. Usein on käynyt niin, että museokortin voimassaoloajan päättymisen lähestyessä, sähköpostiin kilahtaa varteenotettava tarjous uusimisesta. Museokortin hankkiminen on lisännyt museo- ja näyttelykäyntejäni. Se on myös madaltanut kynnystä lähteä tutustumaan sellaisiinkin näyttelyihin, jotka eivät ensisilmäyksellä houkuttele. Harvoin olen joutunut pettymään.

 Väriä & valoa - impressionismin perintö -näyttely Ateneumissa on esillä 25.2.2024 saakka. Siispä suunnistin Ateneumiin ehtiäkseni nähdä näyttelyn ja mielellään ennen viimeisiä päiviä. Silloin kaikki mattimyöhäiset ryntäävät taiteen pariin, joka monesti on johtanut jonoihin.

Keskiviikkona Ateneumissa oli tilaa kierrellä ja katsella rauhassa. Tosin arkipäivä on muutenkin viikonloppuja väljempi. 

Kuvasin satunnaisesti joitakin maalauksia. Valintaperusteena oli lähinnä se, onko taulu kuvattavissa ilman edessä seisovia ihmisiä. Ateneumissa ei salamavalon käyttö ole luvallista, kuten ei useimmissa muissakaan museoissa ja taidenäyttelyissä. Varsin hämäristä olosuhteista huolimatta kamerani onnistui aika hyvin tallentamaan maalauksia. En ottanut laajempia näkymiä, koska saleissa käyskenteli muitakin ihmisiä.

Claude Monet: Jäiden lähtö Seinestä, 1880

Claude Monet'n maalaus Impressio, auringonnousu (1872) antoi nimen  koko taidesuuntaukselle. Kyseinen maalaus ei ole kuvassa, mutta impressionistinen tyyli on hyvin nähtävissä.

Lähde: Wikipedia
Impressionismi (ransk. impressionnisme) oli taidesuuntaus, joka vaikutti 1860-luvulta 1900-luvun alkuun. Sen ideana oli vangita vaikutelma eli impressio tietystä hetkestä ja jättää sommittelu ja yksityiskohdat toisarvoisiksi.

Impressionismi syntyi Pariisissa Ranskassa, missä luonnon valosta ja värien vaihtelusta kiinnostuneiden nuorten taiteilijoiden ryhmä nousi taidemaailman tietoisuuteen järjestämillään yhteisnäyttelyillä 1870- ja 1880-luvulla. Suuntaus on saanut nimensä Claude Monet’n maalauksesta, jota eräs kriitikko nimitti ”impressionistin” tekemäksi. Impressionistit olivat aikansa taiteessa vallankumouksellisia, sillä he hylkäsivät perinteiset säännöt ja tekniikat. Aluksi impressionistien luonnosmaista tyyliä ei ymmärretty vaan sitä pilkattiin, mutta 1890-lukuun mennessä impressionismista oli jo tullut taiteenostajienkin suosima taidesuuntaus.

Vaikka impressionismin kausi oli lyhyt, impressionistit aiheuttivat taiteessa vallankumouksen. Impressionismi synnytti postimpressionismin ja vapautti koko länsimaisen maalaustaiteen perinteisistä tekniikoista ja suhtautumistavasta kuva-aiheisiin.

Axel Haartman: Intialainen verho, 1911

Usein maalaus miellyttää silmää monestakin syystä. Tämä Axel Haaartmanin maalaus kiinnosti siksi, että taiteilija on nimennyt sen taustalla näkyvän verhon mukaan. Nainen maalauksessa on vapaaherratar Ulrica Fredrika Cedercreutz. Olisiko hän halunnut tulla maalatuksi uudet verhot taustanaan? Vai sisältyykö maalaukseen joku toinen tarina?

Santeri Salokivi: Tyttöjä rannalla, 1916

Santeri Salokivi oli turkulainen taidemaalari (1886-1940), joka vaihtoi nimensä Toivo Alexander Johanssonista Santeri Salokiveksi. Hän maalasi muotokuvia ja maisemakuvia. Meri ja saaristo esiintyvät usein hänen teoksissaan.

Alfred Sisley: Louveciennes lumessa, 1878

Luulin Alfed Sisleyn olevan britti, mutta hän syntyi ja eli valtaosan elämästään Ranskassa. Hänen vanhempansa olivat brittejä. 

Pohdin, missä päin Ranskaa sijaitsee maalauksen nimessä esiintyvä Louveciennes. Netistähän sekin tieto löytyi eli se sijaitsee Pariisin läntisellä esikaupunkialueella. Näkymää katsoessa voisi sen kuvitella olevan vaikka tammikuisesta Porvoosta.

Pekka Halonen: Veden noutaja, 1911

Pekka Halosen Veden noutaja esittää hänen vanhinta tytärtään, maalauksen aikaan 13-vuotiasta Annia. Ateneum sai kokoelmiinsa maalauksen 2017 yksityiseltä lahjoittajalta. Halosen maalauksissa on usein ihmisiä, etenkin töidensä äärellä. Maalaus kiinnitti huomiota valoisuutensa vuoksi. Halosen tyyli on helposti tunnistettavissa.

Näyttelyyn on koottu useita kansainvälisiä huippunimiä: Claude Monet, August Renoir, Alfred Sisley, Camille Pisarro, Alfred William Finch, Paul Signac ja Theo van Rysselberghe. 

Kotimaisista taiteilijoista esillä ovat mm: Alvar Cawén, Antti Favén, Magnus Enckell, Pekka Halonen, Ellen Thesleff, Verner Thóme, Yrjö Ollilla, Tyko Sallinen ja Wilho Sjöström.

 

Ellen Thesleff: Ihmisiä luonnossa, 1911

Claude Monet: Kevät Givernyssä, 1890

Alfred William Finch: Auringonlaskun maisema, 1892

Brittiläisten vanhempien Belgiassa syntynyt poika Alfred William Finch (1854 –1930) on ollut tuottelias taidemaalari. Näyttelyssä oli useita hänen maalauksiaan. Finch tuli Suomeen 1897 Iris-tehtaan taiteelliseksi johtajaksi. Finch lukeutui uusimpressionistehin, vaikkakin Suomeen hän tuli keraamikkona. 

Finchin Auringonlaskun maisema on tyypillinen uusimpressionistinen teos, jossa värit on maalattu kankaalle sekoittamattomina täplinä. Katsojan silmä muodostaa täplistä kokonaisuuden.

Yksityiskohta Alfred William Finchin maalauksesta

Pointillismi eli pistemaalaus tai täplämaalaus erottuu hyvin kauempaakin. Läheltä katsoessa huomaa, kuinka pieniä pisteitä on laitettu kankaalle vieri viereen. Taiteilija on varmasti astellut maalatessaan taulunsa edessä suuntaan jos toiseenkin nähdäkseen toivomansa kokonaisuuden muodostumisen.

Pointillismin keksijänä pidetään Georges Seurat’ta. Muita tunnettuja pointillistejä olivat Paul Signac ja Alfred William Finch. 

Ateneumin alakerran Bistron takaseinän mosaiikkityö

Impressionistit katsottuani kiersin vielä pikaisesti perusnäyttelyn. Sen jälkeen palasin 3. kerroksen uuteen Café Höijeriin. Pieni kahvila oli täynnä ihmisiä, mutta hetken odotettuani minut ohjattiin seinustan pitkälle sohvalle. Café Höijerissä on pöytiintarjoilu.

Tiedoksi kiinnostuneille, että Café Höijer on avoinna vain museolipun ostaneille asiakkaille, koska se sijaitsee näyttelysalien keskellä. Kahvila on avoinna aina samaan aikaan kolmannen kerroksen vaihtuvien näyttelyiden kanssa. Näyttelyiden vaihtovälien aikana kahvila on suljettu teoskuljetusten sekä näyttelyn rakentamisen vuoksi.

Ajatuksena oli käydä katsomassa toinenkin näyttely vähän kauempana Helsingin keskustasta. Kroppa olisi kyllä senkin jaksanut, mutta kauneutta ja kiintoisaa nähtävää on parempi kokea pienempinä annoksina. Onpahan syytä tehdä lähiaikoina uusi retki kulttuurin pariin.

Väriä & Valoa - impressionismin perintö -näyttely kannattaa käydä katsomassa, jos vain suinkin ehtii. Runsas kuukausi vielä aikaa. 

5.4. avautuu Eero Järnefelt -näyttely ja 4.10. Gothic Modern. Houkuttelevia näyttelyitä kumpikin.