perjantai 28. kesäkuuta 2024

Jokunen kukka ja yksi kissa

Iris sibirica
 

Sinikukkainen siperiankurjenmiekka kukki tänä kesänä valtoimenaan. Se on kukintansa lähestulkoon jo lopettanut. Kuvan iris on tavallista siperiankurjenmiekkaa lilampi. Nimeä en tiedä, sillä tilasin joitakin vuosia sitten Viherpeukaloilta ihan muuta ja tämän sain. Ei haittaa, koska pidän tästä kovasti. Myös sen myöhäisempi kukinta on hyvä ominaisuus.

Iris sibirica-ryhmä - Loistokurjenmiekka

Sinililan siperiankurjenmiekan kaverina kasvaa valkoinen loistokurjenmiekka. Meikäläisen huolella laadittu lista pettää nyt pahan kerran. Ei hajua, milloin ja millä nimellä olen tämän istuttanut. Muistaisinkohan jonain talvipäivänä käydä paperit kunnolla läpi?


Kurjenmiekat ovat itse asiassa helppoja puutarhakasveja. Niitä ei tarvitse tukea. Viihtyessään ne myös lisääntyvät kivasti. Vihreät lehdet ovat koristeellisia ja täyttävät paikan ennen kukkimista ja kukinnan jälkeen.

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Mätäskurjenmiekan kukinta meinaa joka vuosi jäädä näkemättä. Sen matala kukka jää pahasti lehtien varjoon. Muutenkin paikka reheväksi kasvaneen Päivänliljapenkin päässä on muuttunut mätäskurjenmiekalle liian ahtaaksi. Jospa vain keksisin sille hyvän paikan.


Saksalaisesta liiteristä ostetulla saksankurjenmiekalla ei ollut nimeä. Se on yksinkertaisesti sininen saksankurjenmiekka. Tämä on melkoisen sievään sinivalkoiseen röyhelöön pukeutunut mimmi. Tulee mieleen flamencotanssija tätä katsellessa. Viime päivien helteet kiihdyttävät kukintaa, mutta onneksi kaikki nuput eivät aukea samanaikaisesti.


Tämän kurjenmiekan sain toissa kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Tätä kutsun taivaansiniseksi kurjenmiekaksi. Viime kesänä se ei kukkinut vielä ollenkaan. Tänä vuonna kukkiikin sitten useamman kukan voimalla.

Syyspenkki on värejä täynnä. Taka-alalla koristeomena Musta Rudolt hehkuu punaisena. Sen edessä kääpiöhopeakuusi rauhoittaa loistetta ja Musta Rudolfin vasemmalla puolella villiviini on vielä kirkkaan vihreä. Etualan tummahipiäinen pensas on Puutarha Tahvosilta ostettu purppuraheisiangervo 'UMNHarpell'. Sen takana ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee'. Välissä kohoavat keijunkukka Hansin vaaleanpunaiset kukat (joiden kukinta on jo hiipumassa). Ja kaikki muu värikäs onkin sitten erivärisiä harjaneilikoita, joita tänä kesänä tupsahtelee ihan kaikkialla.

Achillea millefolium - Kärsämö

Pidän kovasti kärsämöistä. Erityisen paljon tykkäsin punakukkaisesta 'Cerise Queen'ista, joka kuitenkin otti ja lähti. Syyspenkkiin yrittää soluttautua puiston puolelta tavallista siankärsämöä. Soisin sen pysyvän kunnan puolella, joten olen koittanut penkkiin saapuneet kitkeä. Nippanappa, etten kitkenyt myös kuvan vaaleanpunaista kärsämöä. Tämä on kolmen vuoden takainen kolme kympillä ostos entisestä Honkkarista. Luulin sen jo kuolleen, mutta niin vain nousi ja ryhtyi kukkimaan. Onneksi en kitkenyt.

Scabiosa atroburpurea 'Oxford Blue' - Törmäkukka

Oxford Blue -törmäkukkaa kasvatin siemenestä parinakin keväänä. Viime kesänä se kukki vaisusti. Nyt on sentään jonossa useampi nuppu valmiina avautumaan.


Harjaneilikoita ehdin jo tuossa aiempana hehkuttaa. Monelle harjaneilikka on muisto mummolan tai lapsuuden kukkapenkistä. Myös minulle. Isänäidillä näitä kasvoi puutarhassa. Samoin Raumalla asuvalla tädilläni harjaneilikka oli kukkapenkin vakioasukas. Kasvatin näitä siemenestä 2019. Sen jälkeen olen ollut omavarainen niiden suhteen. Tänä kesänä harjaneilikoita on siellä ja täällä. Eniten ehkä voimakasta pinkkiä, mutta runsaasti myös muita värejä. Minua ei yhtään haittaa tällainen seikkailija. Olenhan jo tottunut samanlaisiin vaeltajiin, kuten sormustinkukkiin ja akileijoihin.

Physocarcarpus opulifolius ' Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo


Ruskaheisiangervo Amber Jubilee on peräisin Puutarha Tahvosille suuntautuneesta tutustumisretkestä kesällä 2019. Tämän pensaan lehtien väri vaihtelee koko kasvukauden. Siitä on siis väri-iloa muulloinkin kuin syysruskassa. Kukkakin on kaunis.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Samaiselta Puutarha Tahvosten retkeltä meille kotiutui Purppuraheisiangervo 'UMNHarpell', jonka toinen nimi lienee Fireside. Pensaan lehdet ovat tummat. Auringon paisteessa väri suorastaan hehkuu. Ruskaheisiangervon kumppanina kasvaessa kumpikin pensas korostaa toinen toistaan. Olen iloinen, että olen löytänyt tällaiset lehdiltään eri väriset puut, pensaat ja perennat. Väriensä ansiosta kasvi kerää katseita koko kasvukauden.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano, takana Veronica austriaca - Loistotädyke

Oranssikeltano on hupsu vinoilija. Sen lehdet ovat maan tasalla. Kukkavarsi nousee ylös ja huipulle avautuu pienten oranssien kukkien rykelmä. Oranssikeltanon kasvutapa on turhan rento ja siksi se makailee joissain paikoissa pitkin pituuttaan. Se kannattaa istuttaa kauemmas istutusalueen reunasta tai käytävien laidoilta. Silloin makuuasento ei niin paljon haittaa, ainakaan puutarhurin kulkemista. 

Oranssikeltano leviää siemenistä ja rönsyillä. En ole kokenut sitä erityisen agressiiviseksi leviäjäksi. Oranssikeltano on hyvä pörriäiskasvi. Se menestyy myös kuivassa paikassa.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat löytäneet tiensä puutarhaamme. Tänä kesänä niitä putkahtelee monista paikoista. Olen innokas kitkijä, mutta nämä saavat kasvaa missä haluavat. Lapsena sanottiin miltei kaikkia luonnossa näkyviä sinisiä kellokukkia kissankelloiksi. Se oli luultavasti lapsesta hauskempi nimi kuin harakankello.


Yksi kissankello sentään puutarhastamme löytyy. Tosin karvainen sellainen eli naapurin Mamis, joka käy säännöllisesti kiertämässä pihaamme. Toisinaan se tepastelee avoimesta ovesta sisälle tupakierrokselle. Annamme sen tehdä kierroksensa rauhassa. Mamis on aika arka kissa. Joskus se sentään antaa rapsuttaa itseään ja kertoo naukuen kuulumisiaan.


Mamiksen omistaja tietää, että kissa saa olla meidän pihassa rauhassa. Hän tulee meiltä kysymään, jos Mamis ei ole vähään aikaan käynyt kotosalla. Mamiksella on muutama mieluisa varjoinen tarkkailupaikka meidän pihassa. Emme ruoki Mamista, koska sillä on hyvä koti ja siellä ravintoa ja hoitoa tarjolla. Alueellamme asuu ihmisiä, jotka inhoavat miltei kaikkia eläimiä, linnuista kissoihin ja koiriin. Itse en täällä kissaa vapaana pitäisi, mutta se ei ole syy vainota jonkun toisen lemmikkiä.


Mamis on nyt päivittäisen pihakierroksensa tehnyt. Kenties se on samalla verottanut pihamme hiiripopulaatiota. Sillä on selvästi suunta kohti omaa kotia ja sieltä saatavia rapsutuksia.


Tämä raportti päättyköön tuoksuherneiden ensimmäisiin kukkiin. Ajastan postauksen, suljen tietokoneen ja lähden virittämään kasvimaalle sadetinta. Lähes kolmenkympin lämpötila hoitaa maan kuivumisen ennätysnopeasti, joten yötä vasten kastelu hyödyttää kasveja enemmän.


20 kommenttia:

  1. Minäkin tykkään kurjenmiekoista tosi paljon, niitä voisi vieläkin lisätä. Kiva, että Mamis saa teillä tarkkailla pihapiiriä ja näin laajentaa hieman reviiriään turvallisesti. Nämä 30 asteen helteet kuivattavat taas rajusti maata ja kastelu on ihan välttämätöntä osalle puutarhan kasveista, ainakin uusille taimille.
    Ihanan värikäs on sinun syyspenkki, Musta Rudolf on oikea upeus kirkkaassa punaisen sävyissään. Eilen kiinnitin huomion tuoksuherneisiin, nehän poksahtavat auki ihan runsaalla kukinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenmiekkoja on vieläpä niin paljon erilaisia, että niitä kelpaa kerätä.
      Laitoin juuri sadettimen kasvimaalle, josta siirrän sitä eri paikkoihin. Koko puutarhaa on mahdotonta kastella. Pakko tehdä valintoja ja toivoa muiden suhteen parasta.
      Musta Rudolf loistaa auringonpaisteessa. Nythän paistepäiviä on riittänyt.
      Minusta tuoksuherneet aloittavat kukinnan hitaasti lisäten vähitellen avautuvia nuppuja. Nyt se todellakin räjähti samantien täyteen kukkaan.

      Poista
  2. Katselin kuvaa, jossa näkyy mm. Musta Rudolf. Näyttää siltä, että kasvit on istutettu lähelle aidan takana olevaa suurta koivua. Ihmettelen, miten olet saanut kasvit kukoistamaan niin lähellä koivua, kun yleensä sanotaan, ettei koivun alla mikään kasva. Kysymys on minulle ajankohtainen, kun mietin juuri kolmen koivun kaatamista, jotta saisin tontin rajalle suojapensaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut saman toteamuksen koivusta ja nähnytkin, miten koivun alla esimerkiksi nurmikko on kitukasvuista ja ruskeaa.
      Aiemmin kuvan koivun seurana oli sankka metsä, joka poistui alueen remontin yhteydessä kuutisen vuotta sitten. Halusin aidan viereen vihreyttä ja runsautta vastineeksi kunnan puolen avaralle nurmimaisemalle. En pysähtynyt miettimään koivun roolia ja hyvä niin, koska istuttamani kasvit ovat viihtyneet hyvin. Tuo koivu kasvaa kunnan puolella noin viiden metrin päässä aidastamme. Meillä kasvoi aiemmin yläpihalla vielä suurempi koivu, jonka alla minulla oli myös istutuksia. Pärjäsivät hyvin. Koivu roskasi paljon ja lisäksi se oli mielestämme liian lähellä taloa. Kaataessa huomasimme sen olevan osittain laho, joten ihan syystä poistui. Ison puun tyvelle on vaikea mitään pensasta esimerkiksi istuttaa, koska puun juurien vuoksi riittävän suuren istutuskuopan kaivaminen voi olla mahdotonta.
      Pystysuora runko on toki kaunis, mutta suojapensaaksi koivusta ei ole.

      Poista
  3. Taisin saada Lidlistä samanlaisen sinivalkoisen iiriksen. Tosin ostin sen vaaleanpunaisena. Saa jäädä meille, oen sen verran kaunis. Tuota sitruunaiiristä minulla on myös, en tiedä sen nimeä, mutta on uskollinen kukkija joka vuosi.

    Harjaneilikat ovat ihania. Joissain kohdin joudun vähän rajaamaan niiden kasvua ja joissain kohdissa kasvua saisi olla enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihinkähän bittiavaruuteen vastaukseni sinulle on lentänyt?
      Vaaleanpunainen iris olisi kyllä kiva. Itse ostin sinisenä ja sain sinisen. Välillä näiden, kuten monen muunkin kasvin ostaminen, on arpapeliä.
      Sinäpä annoit kivan nimen valkokeltaiselle irikselle. Kun en nimeä minäkään tiedä, sallinet minun kutsua omaani jatkossa sitruunairikseksi?
      Taitaa minullakin olla edessä harjaneilikoiden rajaaminen. Muutaman jo poistin, kun kasvoivat keskelle kääpiöhopeakuusta ja kaatuivat mehitähden päälle. Kasvarikäytävälläkin niitä on ilmestynyt pikkuisina. Siirrän ne sieltä johonkin sopivaan paikkaan.

      Poista
  4. Ihania kurjenmiekkoja! minulla on yksi tuollainen leveä kukintoinen Sibirica-ryhmän kurjenmiekka, joka ei vielä ole kukkinut kertaakaan. Täytyisi löytää sille aurinkoisempi kasvupaikka ilmeisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kaikki sibirica-kurjenmiekat minullakaan kukkineet ensimmäisenä, eikä toisena tai kolmantenakaan vuotena. Sitten ykskaks ovat aloittaneet. Suurin osa kyllä asustaa varsin aurinkoisissa paikoissa.

      Poista
  5. Mamis on kaunis kissa, mukava kun viihtyy teitäkin ilahduttamassa hiirenmetsästysmatkallaan.
    Paljon ihania kukkia puutarhaasi koristaa. Sininen saksankurjenmiekka on kaunis sinivalkoisuudessaan ja röyhelöineen.
    Kastelin eilen ennen toimistolle lähtöä etupihan ruukkukasvit ja tänään aamupäivällä kastelin lisää. Multapinta oli ihan kuiva taas. Jännityksellä odotan saadaanko tänne puolen kehäkolmosta huomenna vettä vai ei. Ja jos tulee, niin miten rankasti ja ukkosen kera vai ilman.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamis on kaunis ja kiva kissa. Saa puolestani kuljeskella meidän pihalla. Siitä ei ole mitään haittaa. Jos vielä pyydystää hiiriä ja myyriä, niin aina saa tulla.
      Auringossa olevat ruukut on kasteltava näköjään joka päivä. Helle ja jokapäiväinen tuuli kuivattaa tehokkaasti. Minäkin olen jännittänyt luvattua ukkosta ja sadetta. Juuri katsoin, ja kovin on vähäiseksi sateet kuivuneet. Nyt laitan kaiken toivoni maanantaille ennustettuun sateeseen. Käytin tunti sitten viimeiset sadevesitynnyrien vedet.
      Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti edes vähän sadetta.

      Poista
  6. Syyspenkki väriloistossaan näyttää kauniilta ja sinivalkokukkainen saksankurjenmiekka on todella upea.
    Söpö Mamis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harjaneilikat ansaitsevat kiitoksen väriloiston lisäämisestä. Ne kukkivat tänä vuonna erityisen runsaina. Saksankurjenmiekka on iloinen yllätys. Pussin kuvassa se oli paljon vaisumpi.
      Mamis taisi kuulla kehusi. Tassutteli juuri keittiön ikkunan alla.

      Poista
  7. Upea tuo syyspenkki nyt kesäkuun lopun asussaan! Ihania, toinen toistaan korostavia sävyjä.
    Olisikohan tuo sininekin loistokurjenmiekka eli siperialaisen risteymä. Myöhäisempi kukinta-aika viittaisi siihen, samoin noiden ylöspäin kasvavien terälehtien (kehälehtien?) mataluus.
    Hassua, että oranssikeltani retkottaa siellä. Täällä en ole koskaan havainnut sen retkottavan. Sen sijaan viime vuonna istuttamani oranssikukkainen siankärsämö kasvaa niin oudosti, kun sen kaksi kukkavartta sojottavat maata myöten eri suuntin ja nousevat sitten sieltä 90 asteen kulmissa ylös. Toivottavasti sillä on tulevina vuosina vähän järkevämpi ulkonäkö.
    Mamis on todella kauniin värinen kissa! Ihanaa, että sillä on oma paratiisi ja suojelualue teillä.
    Ihanat tuoksuherneet! Täällä vähän jännitän, itävätkö ne ollenkaan. Kylvin ne kasvimaalle kolmisen viikkoa sitten, mutta mitään ei näy. Harmittaa, kun oma lempivärinen kanta saattaa tyrehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään syyspenkin rehevästä ja värikkäästä ulkomuodosta. Se on kuin tämä kesä pienoiskoossa; kaikki kasvaa ja kukkii ylenpalttisesti.
      Voi hyvinkin olla loistokurjenmiekka. Pitääkin tutustua tarkemmin eri vaihtoehtoihin. On aina mukava saada kasveille nimi, vaikka se ei niiden kauneuden kannalta ole olennaista.
      Varmaan kasvupaikalla on vaikutusta oranssikeltanon retkottamiseen. Vasenrinteessä se saa tasaisesti valoa, jonka vuoksi se on pystykasvuisempi. Yläpihalla taasen valo tulee toispuoleisesti. Tänä vuonna oranssikeltanot ovat hurjan korkeita, mikä myös laittaa ne kallistelemaan. Siankärsämösi vaikuttavat persoonallisilta kavereilta. Niillähän on yleensä aika tanakka ja suoraselkäinen kasvutapa. Toivotaan tosiaan, että ensi vuonna kurottavat kohti pilviä.
      Eikö olekin Mamiksessa hienot värit. Se on kova juttelemaan ja hellyydenkipeäkin, vaikka arkana ei aina anna koskea.
      Kunpa tuoksuherneesi vielä itäisivät. Esikasvatin omani, joten niillä on reilu etumatka. Eräässä ryhmässä keskusteltiin, kuinka kuiva ja kuuma multa estää siementen itämisen. Kylvin tilliä muita myöhemmin ja se on itänyt ja kasvanut minimaalisen vähän.

      Poista
  8. Runsasta kukkaloistoa pitkin pihaanne! Kastelua varmasti riittää enemmän, kuin tarpeeksi.
    Mamis on kuullut, että tykkäätte kissoista, joten se on päättänyt tuottaa teille kissailoa :) Meilläkin käy välillä naapurin kissa, mistä en kyllä yhtään tykkää, kun omat kissat ovat valjaissa ja narussa, tai häkissä. Onneksi kissa ei ihan liki ole tullut, vaan hiippailee korkeintaan pihan poikki jossain aidan vierustalla. Merriä ärsyttää kovasti. Frodo ei juurikaan kiinnitä huomiota pihan tapahtumiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kastelemista olisi enemmänkin, mutta kastelen vain välttämättömimmät. Muut saavat odottaa sateita, joita on onneksi tullut sopivin välein. Eilisaamuna viimeksi.
      Uskon Mamiksen tuntevan itsensä turvalliseksi meidän pihassa, kun emme heittele sitä kävyillä ja huiski sitä pois. Päinvastoin, juttelemme sille nätisi ja rapsutamme sen tullessa lähelle. Juuson eläessä en tykännyt vieraista vapaista kissoista, jotka tulivat Juuson reviirille. Silloin sai olla tarkkana, ettei syntynyt tappelua. Valjaissa oleva kissa jää väkisinkin kakkoseksi.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kiva että teillä käy toivottu puutarhakissavieras:)
    Kurjenmiekat ovat kauniita, meillä muutama kukkii, osa ei. Taidan joutua siirtämään niitä aurinkoisempaan paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaa kissaa naapurin Mamis ei tietenkään korvaa. Saamme kuitenkin tarpeellista kissaterapiaa tältä puutarhatiikeriltä.
      Irikset kaipaavat aurinkoa. Sen huomasin itsekin, kun yhdessä penkissä iriksiin ei tullut lainkaan nuppuja. Eilen sitten päädyin siirtämään ne. Jospa tulevina vuosina kukkisivat.

      Poista
  11. Ihanaa kukintaa...minä pidän todella paljon näistä iiriksistä ja kurjenmiekoista . Pitää katsoa jos minulla olisi tuon sinulle antaman iiriksen nimeä ...en ole varma .

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!