Kuvaa kimalainen

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kehotti meitä kaikkia kuvaamaan kimalaisia. Edellisen hellejakson aikana puutarhassa joka kukkasella pörisi isompia ja pienempiä pörriäisiä. Muutama jättikokoinen kimalainen tuli sisäänkin. Olivat Ötökkätieto.fi:n  mukaan  joko mantu- tai kontukimalaisia. Saattelimme heidät takaisin luontoon isokokoisen tulitikkurasian avulla. Viileiden säiden aikaan ötökät pakenivat kaiketi jonnekin lämpimämpiä päiviä odottelemaan. Nyt ne taas pörräävät ahkerasti.

Kuvaisin enemmänkin puutarhan ötököitä, mutta kamera on mitä ilmeisimmin sanomassa irti sopimustaan. Enkä kyllä ole erityisen hyvä ötökkäkuvaaja muutenkaan. Usein kuvia muistikortilta tietokoneelle siirtäessä huomaa yllättäen monissa kuvissa erilaisia ötököitä, vaikka mielestään on kuvannut kukkia. Ihan kivoja salamatkustajia.

Luteita on monenlaisia. Tämä saattaa olla jaspislude, mistä en kyllä ole lainkaan varma. Viisaammat saavat korjata. Nämä viihtyivät hyvin tarhakylmänkukan pörröisissä siemenhahtuvissa.

Pyjamaluteen tunnistan. Tässä se kömpii tornionlaaksonruusun kukassa. Kummastelin pitkään, kun meillä ei mukamas ole lainkaan pyjamaluteita. Saaripalstan Saila kirjoitti niistä blogissaan, jonka jälkeen aloin katsella kasveja vähän tarkemmin ja niin löytyi pyjamaluteita tältäkin tontilta.

Kultakuoriaiset mainitsin jo edellisessä postauksessa. Ne ovat kuin pikkuisia sarvikuonoja mönkiessään milloin missäkin kukassa. Tässä kukintaansa lopettava valkoinen kurjenmiekka on saanut kultakuoriaisen viralliseksi tarkastajakseen.

Kimalaisia tuntuu kiinnostavan kukka kuin kukka. Hauska katsoa, miten ne lentävät konkreettisesti kukasta kukkaan. Välillä mietin, millä kriteerille ne valitsevat kukan? Ensin lennetään yhteen, sitten toiseen ja jälleen palataan siihen ensimmäiseen.

Akileijat ovat oikein suosittuja. Tämä yksilö lähestyi kukkaa kannan kautta. Kohta se jo sukelsi terälehtien sisään, jolloin olisi pitänyt maata kameran kanssa maassa selällään voidakseen ikuistaa pörriäisen ruoanhakumatkallaan.

Alppipiikkiputkien kukinta on pian alkamassa. Ne ovat pörriäisten suuressa suosiossa. Aamulla kasvin luo mennessä näyttää, kuin joukko seuramatkalaisia olisi päättänyt jäädä viettämään pidempäänkin aikaansa kunkin alppipiikkiputken kukinnolla.

Jaloängelmän luona ollessani satuin ikuistamaan sarvekkaiden hellän hetken. Epäilin noiden kiiltävän vihreiden ötököiden olevan jotain sarvijääriä, mutta en löytänyt niille nimeä siitä kategoriasta.

Leppäkertut ovat mieluisia puutarhavierailijoita. Joinain kesinä niitä on valtavasti. Tänä kesänä sentään jokunen, mutta enemmänkin saisi olla.

Olemme viime päivinä seuranneet, kuinka harakkaemo opettaa kahta jälkeläistään lentämään. Rajamännystä kuuluu senpäiväinen räkätys. Viimein lapsoset uskaltautuvat päästämään irti oksasta ja liitävät hienosti alas pallokentän aidalle istumaan. Oli kuitenkin helpompi ikuistaa korkealla pilvien päällä näkyvä lentokone, kuin liitämistä harjoitteleva harakka.

Harakoiden touhua olopihalla katsellessa monet sudenkorennot ovat liidelleet aivan pään ohitse. Kuvittelen, että niitä näkisi tässä määrin vasta loppukesästä. Ötökkätiedon mukaan lentävät kesäkuusta syyskuun. Näin runsaana jo kesäkuussa en meidän pihalla muista kuitenkaan niitä nähneeni.

Kesäkuu alkaa lähestyä loppuaan. Kesä onneksi ei. Leppoisia puutarhapäiviä. Älkää polttako nahkaanne.