Kolmasosa kesästä vielä edessä

Dahlia 'Cafe au Lait'

 

Täällä etelärannikon läheisyydessä on ollut useampi melko kuiva kesä. Kahtena kolmena edellisenä kesänä on ollut pitkiä helleputkia ilman sateen sadetta. Tonttimme valo-olosuhteet muuttuivat totaalisesti kuusi vuotta sitten. Suojaavan metsikön poistumisen myötä aurinko ja tuuli kuivattavat entistä enemmän. Olen jo ehtinyt unohtaa, miltä tuntuu jatkuva kosteus ja toistuvat sateet, rankatkin sellaiset. 

Viime vuosien pitkinä hellejaksoina iso osa energiasta on kulunut murehtimiseen, miten kasvit selviävät viikkojen kuivuudesta? Pitäisikö taas kastella, mitkä kasvit tarvitsevat vettä eniten, minkä voisi jättää vielä odottamaan sadetta? Tänä kesänä kaiken energian on voinut suunnata muihin asioihin. Sadepilvet ovat hoitaneet hommansa kiitettävän usein ja riittävässä määrin.

Dahlia 'Edinburg'

Kaksi 220 litran sadevesitynnyriä on ollut jatkuvasti täynnä. Kerran sain jo toisesta pohjan näkymään, mutta seuraavan yön rankkasade täytti taas tynnyrin. Kesäkukkaruukkuja on voinut kastella yksinomaan sadevedellä. Myös yläpihan tämän kesän istutetuille tynnyreistä on vettä riittänyt. Kunhan on vain jaksanut kastelukannuja ympäri pihaa kiikuttaa. 

Alapihalle on sentään porakaivoletku ollut vedettynä koko kesän. Olen täyttänyt kaivovedellä kasvarin nurkalla seisovan 200 litran tynnyrin ja kasvarissa Blumatia varten olevan 150 litran vesisäiliön. Olen myös laittanut sadettimen kastelemaan kasvimaan lavakauluksia. Alapihan istutetuille olen muutaman kerran lorottanut vettä suoraan letkusta. Muulloin olen kantanut niille vettä kannuilla ja ämpäreillä. 

Olemme tottuneet omiin systeemeihimme. Mutta jos nyt rakentaisin tai remontoisin taloa, panostaisin kastelujärjestelmän suunnitteluun ja asentamiseen. 

Dahlia 'Arabian Night'

Pilvien hoitama kastelu on keveintä ja mieluisinta niin puutarhurille kuin kasveillekin. Se säästää aikaa ja selkää. Runsaissa sateissa on myös nurja puolensa. Lämmön ja kosteuden vuoksi kaikki kasvaa tänä vuonna niin leveyttä kuin korkeutta. Monet kasvit vaativat normaalistikin tukemista. Nyt vielä enemmän, kun hoikat varret eivät kykene pysymään pystyssä sateen hakatessa niitä voimalla. 

Kelloköynnös avaa kohta ensimmäisen nuppunsa.

 
Kaikki kasvit eivät selvästikään tykkää runsaista vesisateista. Liljat kukkivat lyhyemmän aikaa ja kukat menevät nopeasti huonokuntoisiksi. Joissakin kärhöissä on ruskeita lehtiä. Jopa niin runsaasti, että pelkään niihin iskeneen lakastumistaudin. Princess Katesta leikkasin yhden pitkän verson kokonaan pois, kun lehdet olivat alas saakka menneet ruskeiksi.  

 
Puutarhassa surisee ja pörisee jos jonkinlaisia ötököitä. Ne eivät häiritse, päinvastoin. Sen sijaan kotiloista en tykkää. Nyt niitä on tajuttomat määrät. Katsoo mihin vain, vartta tai lehteä pitkin mönkii isompia ja pienempiä kotiloita, kukinnoissa majailee yksi tai kaksi ja kasvien tyvessä ja seassa niitä vasta onkin. 

Kuivina kesinä kotilot pysyvät mullan sisässä. Tulevat esille lähinnä sateiden aikaan ja jälkeen. Useamman peräkkäisen kuivan kesän ansiosta ehdin jo kuvitella, että kotilot ovat vähentyneet radikaalisti tai kenties kuolleet kokonaan. Ei suinkaan. Ovat vain odottaneet sopivia olosuhteita ja tämä kesä on niiden toiveet täyttänyt. Olen kerännyt kotiloita niin muiden puutarhatöiden ohessa kuin vartavasten kotilojahtiin lähtemällä. Pesuainepurkkeja on täyttynyt useita. Olen ripotellut Ferramolia paikkoihin, joissa tiedän kotiloiden erityisesti majailevan. 

Kotiloita sujahtavat purkkiin ilman valokuvausta. Muut pörriäiset ikuistetaan.

 
Olen sanonut, etten ole yhtäkään kasvia menettänyt kotiloiden vuoksi. Tämän sanomani allekirjoitan yhä. Pitsisiä lehtiä kotilot kyllä kasveihini tekevät. Eikä kyse ole mistään kauniista Rauman pitsistä, vaan välillä reikiä on enemmän kuin itse lehteä. Uskokaa huviksenne, että kotilot ovat myös erinomaisia kiipeilijöitä. Niitä voi ja kannattaakin jahdata myös yläilmoista. Kahden metrin korkeudessa kiipeilevästä kärhöstä löytyy tämän tästä isoiksi kasvaneita kotiloja. Ovatpa sitten  korkeasta sijainnistaan huolimatta helpompia napata pesuainepurkkiin.

Ensimmäiset itse kasvatetut tsinniat.

 
Vielä kesäkuussa olin hiukan stressaantunut, kun koin tekemättömien töiden listan vain kasvavan. Toivoin jokaiseen viikkoon yhden ylimääräisen päivän ja jokaiseen päivään muutaman ylimääräisen tunnin. Ympärilleni katsoessa näin kitkemättömiä kukkapenkkejä, retkottavia kasveja, hoitamattomia kanttausuria. Muu elämä tuppasi varastamaan aikaa puutarhassa työskentelyltä.

Begonia 'Florence'

 
Otin tehtävän kerrallaan urakakseni. Loput jätin sovinnolla odottamaan aikoja parempia. Hellepäivänä saatoin hoitaa kastelun ja muuten köllötin sohvalla romaanin kanssa. Viileämpänä viikonloppuna pakkasin aamulla kottikärryihin lapion ja muut tykötarpeet, työnsin ne työmaan äärelle ja ryhdyin toimeen. Päivällä pidin ruokatauon, iltapäivällä kahvitauon ja illalla työt lopetettuani menin suihkuun. Näin työlista lyheni, rikat tuli kitkettyä, retkottavat kasvit tuettua, kanttausurat huollettua. Istutusta ja siirtoa odottavatkin pääsivät suunniteltuihin paikkoihin. 

Kosmoskukat pysyvät hyvin pystyssä tukematta.

 
Puutarha ei suinkaan työlistan päätyttyä pysähdy niille sijoilleen odottamaan siisteyden ihastelua. Jos yhden rikan olenkin saanut ylös juurineen, vieressä mullan sisällä on todennäköisesti toinen samanmoinen aloittamassa kasvuaan. Puutarhaelämä on jatkuvaa huoltamista, kohentamista, nyppimistä, tukemista. Jos rikat vähenevätkin, puutarhuri keksii kyllä itselleen lisää tekemistä. Harva kasvi lopettaa kasvunsa jollain tietyllä kellonlyömällä, kaikki jatkaa rehottamistaan koko kasvukauden. Jostain niitä uusia taimiakin ilmestyy istutuspaikkaa odottamaan. 

Ukkonen lähestyy ke 24.7.

 
Puutarhaelämä on myös päämäärätöntä kasvien keskellä haahuilua, kukkien ihastelua, ötököiden ihmettelyä ja silkkaa silmäniloa ja omien käsien aikaansaannoksista nauttimista. 

Hauskempaa olisi, jos tänään alkaisi kesäkuu. Ei ala kesäkuu, eikä heinäkuukaan. Siirrymme jouhevasti elokuuhun. On siis edessä vielä kolmasosa kesästä. 

Tervetuloa elokuu! Mitä kivaa meille tarjoatkaan!

Pel. 'Concolor Lace'

Olipa melkoinen ukkosmyräkkä

 

Lauantai-iltapäiväksi luvattu ukkonen toteutui runsaan parin tunnin spektaakkelina. Vähän ennen kahta tummat pilvet vyöryivät taivaalla peittäen nopeasti helteisenä paistavan auringon. Jyrähtely läheni ja koveni salamoiden säestämänä.

Pian satoi myös ensimmäiset pisarat, joita hetken jopa Ukkokullan kanssa vähäteltiin turhan vaatimattomiksi. Eipä olisi kannattanut, sillä kohta kuului kolinaa ja suhinaa rakeiden pomppiessa katolla ja terassilla. Raesade muuttui rankkasateeksi.

Melu oli kova, kun sade hakkasi voimalla niin kattoa kuin maatakin. Ukkonen jyrisi ja paukkui ja samanaikaisesti tuulenpuuskat huojuttivat puita ja pensaita. Seurasin netin salamatutkaa (Real Time Lightning Map) ihan vain mielenkiinnosta nähdäkseni, missä salamoi kulloinkin. Kartan mukaan ukkonen moukaroi Lohjan seutua oikein kunnolla.

Vettä satoi niin voimalla, etteivät rännit ehtineet kaikkea vetää. Pihakäytävät muuttuivat joiksi ja altaiksi. Kaksi 200 litran sadevesitynnyriä täyttyi hetkessä. Ukkokulta on laittanut niihin ylivuotoputken, joten ylimääräinen vesi valui istutusalueille. 

Myräkkä kesti pari tuntia. Sitten se oli ohi. Myrskyn aikana lämpötila laski +27 asteesta +18 asteeseen. Sateen päätyttyä kiersin pihan katsomassa mahdollisia vaurioita.

Koristeomena Royaltyn kasteltu olomuoto.

Vähänkin korkeammat kasvit makasivat pitkin pituuttaan. Puiden ja pensaiden oksat roikkuivat alakuloisina sadepisaroita yltään ravistellen. Aiemmin lauantaina hehkuttamieni omenapuiden ja koristeomppujen kukat olivat saaneet ankaran kolauksen. Terälehtiä oli enemmän maassa kuin puussa. Käytävät olivat täynnä roskaa ja koivunsiemeniä. Vesi oli kaivanut paikoin kivituhkakäytäville syviä uurteita. 

Sateessa syntyneet lätäköt olivat kadonneet. Hiekkainen maapohja imee tehokkaasti veden. Loppujen lopuksi vauriot olivat kohtalaisen vähäisiä ja korjattavissa. Eikä vielä ole edes pionien kukinnan aika, joten niitäkään ei tarvitse surra.

Tulppaanin sadepäivän look.

Sunnuntaina haravoin sateen ja tuulen pihalle tuomat roskat ja siemenet pois. Jotkut sateen hakkaamat kasvit eivät olleet jaksaneet suoristaa selkäänsä. Useimmat voivat hyvin. Sanotaan, että rutikuivaan maahan voimalla satava vesi ei kastele. Tuntien rauhallinen vesisade olisi varmasti parempi, mutta kyllä lauantainen myräkkä toi helpotusta janosta kärsivälle puutarhalleni. 

Sunnuntaina aurinko jatkoi lämmintä porotustaan aiempien päivien tapaan. Hetken aikaa puutarhassa oli rankkasateen jäljiltä kosteaa, joka lämpimään paisteeseen yhdistettynä teki melkeinpä kasvihuonemaiset olosuhteet.

Kesäkukkapurkki poikineen

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

 

Kesäkukkavalikoima on valtava. Jokainen löytää taatusti itselleen mieluisia. Niissä ei ole muuta negatiivista kuin kasteleminen. Tällaisina kuivina ja kuumina kesinä kastelemista on ilmankin riittävästi. Kun kaikkien hyötykasvien ja muiden kasteltavien päälle lisätään lukuisat kesäkukkaruukut, saakin niska limassa kastelukannuja kantaa. 

Vuosi toisensa perään vannon ja vakuutan, että ensi kesänä ruukkujen määrä vähenee. Niin vain tammikuun koittaessa siemenluettelot ilmestyvät hyppysiin ja hyötykasvien lisäksi ostoskoriin tipahtelee kesäkukkien siemeniä, juurakoita tai mukuloita. Kaikkien talvetuksessa olevien lisäksi. Kevään tullen ahneus senkun lisääntyy. Eihän sitä pysty markettipihassa jonkun edullisen tarjouksen ohi kulkemaan.

Cosmos atrosanguineus - Suklaakosmos

Ostin keväällä naapurikunnan marketista suklaakosmoksen mukuloita. Aiemmin minulla on ollut suklaakosmosta taimena ostettuna. Helsingin puutarhamessuilla törmäsin oman kylän puutarhaharrastajaan, joka ennusti minun epäonnistuvan suklaakosmosmukuloideni kanssa. Ei kuulemma kannata kasvattaa sen enempää siemenistä kuin mukuloistakaan. 

Siihen nähden voinen röyhistää rintaa ylpeänä, sillä mukulat lähtivät hyvin itämään ja kasvamaan. On jo kukkinutkin hetken aikaa piharuukussa. Ainoa moka on siinä, että laitoin samaan purkkiin isosudenporkkanaa. Ajattelin värien toimivan yhdessä. Varmaan toimivatkin, mutta isosudenporkkana on huomattavasti raskasrakenteisempi. Lisäksi se tuppaa rönöttämään suklaakosmokseni päällä tukahduttaen pienemmän kasvua.

Dahlia Sneezy

Daalioitakin pitää olla, tietenkin. Keväällä ostin yhden uuden daalian, Bristol Stripen, joka ei vielä kuki. Sen sijaan useamman vuoden juurakkona talvehtinut Sneezy aloitti kukinnan ensimmäisenä ja ahkerana. Sneezyn näin ensimmäisen kerran Navettapiihan puuhamaa -blogissa. Se jää kooltaan vähän matalammaksi, jonka vuoksi se myös pysyy paremmin tukematta pystyssä.

Pinkki daalia on niinikään jo useamman vuoden talvehtinut. Nimi on kadoksissa. Tämäkin daalia pysyy matalampana. Kukka on samaa kokoluokkaa Sneezyn kanssa, ehkä hivenen pienempi.

Dahlia Cafe au Lait

Isokukkainen Cafe au Lait on nupulla. Näitä minulla oli kaksi jo ennestään. Messuilta ostin kolmannen. Cafe au Laitin kukka on suurikokoinen ja niin on koko puskakin. Viime kesänä laitoin daaliat lavakaulukseen, jossa niille tuli huomattavasti enemmän kokoa kuin ruukuissa asustaessaan. Nyt laitoin daaliat taas ruukkuihin, koska kylmän kevään vuoksi ulospääsyä joutui odottelemaan kauan. Ruukkuja oli helpompi siirrellä ja suojata hallalta.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekosta on tullut jokavuotinen "pitää olla" -kasvi. Nykyisin esikasvatan sen siemenestä. Perinteeksi näyttää muodostuneen, että kylvetyistä siemenistä vain muutama itää ja niistäkin valtaosa kuolee. Onneksi aina muutama selviytyy. Yleensä laitan samaan amppeliruukkuun 2-3 tainta. Sitten odotan ja ihmettelen, kun kukkia ei ala kuulua. Kunnes yhtenä päivänä esillä on pikkuruisia nuppuja, joista varsin nopeasti kehittyy  kukkien tulva.

Fuchsia - Verenpisara

Verenpisaroita ostin tänä vuonna Plantsusta pistokkaina. Tarjolla oli vaatimaton valikoima tai sitten olin mattimyöhäinen. Ostin kaksi verenpisaraa: Aunty Jinksin ja Blue Satin. Jospa tänä vuonna onnistuisin talvettamaan nämä kaksi tai edes toisen.

Pelargonium Orange Fizz

Pelaguutkin kuuluvat jokavuotiseen repertuaariin. Talvetus ei mennyt ihan putkeen niiden osalta. Vain viisi selvisi kevääseen saakka. Onneksi kaikki itse siemenestä kasvatettuja eli kolme Rasberry Rippleä ja kaksi Inspire Pinkiä. Lisäksi Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu valkoinen, muistaakseni Kronprinsesse Mary.

Lisää pelaguita pelastin omaan pihaan, kun Rustassa myytiin eurolla kappale. Niitä pelastin neljä kappaletta ja hienosti kukkivat. Kuin kiittäen pelastamisestaan.

Pelargonium Orange Fizz

 
Neljästä Plantsun pistokkaasta mielenkiintoisin on Orange Fizz. Sen lehdet ovat jäykät ja uurteiset. Tämän pelaguun pitäisi tuoksua sitruunaiselta, mutta minähän en valitettavasti haista mitään. Ajattelin jo, ettei Orange Fizz meinaa kukkia laisinkaan. Niin vain siihenkin ilmestyi vähän aikaa sitten nuppuja, jotka ovat auenneetkin. 

Kukan värissä ei ole mitään appelsiinimaista. Ehkä nimi tulee sitruunaisesta tuoksusta?

Pel. 'Divas Rasberry Ripple' FI

Siemenestä kasvattamani Rasberry Ripple kuuluu ehdottomasti pelaguu-suosikkeihini. Ehkä mielipiteeseen vaikuttaa sekin, että siemenestä kasvatettuihin mieltyy ja kiintyy muita enemmän, kun kasvia seuraa aivan sen syntymästä lähtien. Mukana on myös aimo annos onnistumisen tunnetta.

Pergolan ja sisäänkäynnin kaiteisiin ja ikkunoiden alle laitan joka kesä kesäkukkia. Milloin mitäkin. Tänä vuonna päädyin jälleen petuniaan; valkoiseen, vaaleanpunaiseen ja tummasävyiseen. Petunia on helppo kesäkukka, joskin mieluummin sateelta suojaan. Jotta kukinta jatkuisi, petuniaa pitää nyppiä. Sormet tahmeana teen homman joka toinen päivä, suunnilleen. Olen joskus koittanut hoitaa nyppimisen pienillä saksilla. Ei suju. Omat kynnet ovat paras työväline. Sen vuoksi kynnet ovatkin koko kesän vähemmän esittelykelpoiset.

Krassiakin on aina oltava. Toisinaan yritän etsiä vähän erilaisia värejä. Tänä vuonna kelpasi hyvin marketin tusinapussit. Krasseihini on tullut kesä toisensa jälkeen pieniä toukkia, jotka popsivat nopeasti ruukut lehdettömiksi. Nyt luin jostain netin puutarharyhmästä, että kyseessä olisi kaaliperhosen toukat. Keräsin kaikki näkemäni toukat nätisi purkkiin ja vein puiston puolen pensaisiin jatkamaan elämäänsä. Kas, sepä pelasti krassini. Yhtään uutta toukkaa ei ole ilmestynyt ja saan pitkästä aikaa nauttia ehjistä lehdistä ja kukinnasta.

Krassi Alaska Salmon Orange + joku tavallinen

Viime vuodelta siemenvarastostani löytyi pari pussillista 'Alaska Salmon Orange' -krassia. Se ei ihan vielä kuki. Muutaman nupun jo löysin. Alaska Salmon Orangen lehdet ovat hauskasti valkovihreäkirjavat.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksestä on niinikään muodostunut jokavuotinen esikasvatettava. Pidän sen nopeakasvuisuudesta ja rehevyydestä. Pergolan sisääntulo vihertyy joka kesä kelloköynnöksen ansiosta. Yleensä taimia on niin runsaasti, että saan ison ruukullisen myös talon seinustalle. Niin tänäkin vuonna. Kelloköynnöksen lehdet ovat jo sinänsä näyttävät, mutta toki kukat ovat toivottu lisä. Ensimmäiset nuput ovat jo ilmestyneet.

Vuosi sitten kasvatin siemenestä useita erilaisia värinokkosia. Ihastuin niihin niin paljon, että päätin kasvattaa niitä tänäkin vuonna. Ostin muutaman vielä pistokkaana. Onni värinokkosten kanssa ei ole ollut viimevuotisen kaltainen, mutta muutama on hyvävointinen. Olen sijoittanut värinokkoset sisäänkäynnin puolelle, koska huomaan niiden viihtyvän paremmin vähän viileämmässä ja varjoisemmassa paikassa.

Pari jalohortensiaakin löysi tiensä sisäänkäynnin isoon ruukkuun. Kävin joskus kesäkuun alussa Cittarissa. Ihmettelin kauppaan mennessäni, miksi kaikilla on molemmissa kainaloissa isot jalohortensiat. Arvoitus selvisi kävellessäni leikkokukkatiskin ohi. Isossa rullakossa oli oikein hyvän näköisiä ja -kokoisia jalohortensioita 5 euroa/kpl. Niinpä minäkin kävelin autolle hortensiat kainaloissani. 

 
Sisäänkäynnin korkeissa ruukuissa on verililjapuut, hopeaputousta ja tuota komeaksi kasvanutta mehikasvimaista kasvia, johon tulee loppukesästä pieniä punaisia kukkia. En vaan kuolemaksenikaan muista kasvin nimeä. Sain nimen ystävältä, mutta kadotin sen. Yritän muistaa kysyä nimen uudelleen.

LISÄYS: Löysin korkeiden ruukkujen kesäkasville nimen. Se on mesiherttalehti.

Naapurilla tätä kasvia on ollut aiempinakin kesinä. Vasta nyt ostin sitä itselleni, eikä taatusti jää viimeiseksi kerraksi. Valtava kasvuvoima ja terve olemus ihastuttaa.

Keittiön parissa ikkunanaluslaatikossa on koristebataattia ja -heinää. Seinä- ja parissa muussa ruukussa ryöppyää kasvimaalla talvehtineita muratteja.

Fuchsia Aunty Jinks

 Lisäksi terassilla ja pergolassa on kahdessa isossa ruukussa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta vuosi sitten saatuja ruostekukkia. Odotan innolla niihin ilmestyviä nuppuvarsia. Viime vuonna ruostekukka kukki kauniisti ja pitkään. Saapa nähdä, kuinka käy tänä vuonna?

Yhteen ruukkuun laitoin jo vuosia kellarissa talvehtineet lukinliljat. Yleensä niissä on jo tässä vaiheessa kukkavanat tai kukkiminen on jo ohitse. Nyt ei nupuista ole tietoakaan.

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

 
Yhdessä amppelissa on lähikaupasta muutama vuosi sitten ostettu begonia, joka kukkii isoilla oranssinpunaisilla kukilla. Parissa pienemmässä ruukussa on kerrottuja kruunuvuokkoja. Kruunuvuokkoja kastellessa mieleeni nousee aina meille monille tuttu Puutarhan lumo -blogin Kruunuvuokko. Tosin yhtä hyvin muistan Kruunuvuokon myös kärhöjä hoitaessani. Olenhan löytänyt parhaat kärhöohjeet juuri Kruunuvuokolta.

Yksi oxaliskin pitää kesäkukkien joukossa vuosittain olla. Yleensä olen onnistunut talvettamaan oxaliksen mukuloina kellarissa. Nyt kaikki olivat menehtyneet, eivätkä itäneet. Onneksi kävin toukokuussa retkellä Saarelman puutarhassa, josta mukaan tarttui tummasävyinen oxalis.

Centaurea cyanus  - Ruiskukka

Kasvimaalle kesäkukat kuuluvat joka kesä. Ruiskukkaa kylvin mix-pussukan samaan lavakaulukseen tuoksuherneiden ja kehäkukkien kanssa. Tuoksuherneet pärjäävät laatikon takaosassa hyvin. Sen sijaan keskelle kylvetyt kehäkukat eivät ole jaksaneet itää, kun niiden vierellä kasvavat ruiskukat ovat venyneet ja laonneet kehäkukkien päälle. Ensi kesänä on varattava kehäkukille ihan oma alueensa.

Ruiskukkia on edellisinä kesinä ollut myös aidan tyvellä. Sinne en enää ole niitä kylvänyt, koska hoitavat asian omin voimin. Tosin vain sininen ruiskukka näköjään kylväytyy muita värejä paremmin.

Cosmos

Kosmoskukille varaan aina ihan oman lavakauluksen. Tänä vuonna kylvin seuraavia kosmoksia: Velouette, Early Summer ja Candy Stripe. Lisäksi laitoin saman laatikon reunaan kesämalvikkia, joka ansaitsisi sekin isomman alueen ihan itselleen.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Tuoksuherneitä olen tainnut tänäkin kesänä hehkuttaa jo useamman kerran. Monella niiden kylvö ja esikasvatus on hyvin hanskassa. Itse olen onnistunut huomattavasti paremmin löydettyäni ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeet (sivustolta ne löytyvät myös suomeksi).

Minulla kasvaa seuraavia tuoksuherneitä: Royal Mix, Lord nelson, Franciscus Cupani, Matucana ja Royal. Olen alkanut keräämään tuoksuherneistäni siemenpalkoja. Alkuun laitoin niihin värikoodin, mutta sittemmin luovutin. Itäkööt ja kasvakoot juuri sellaisina, kuin kasvavat. Voin tilata jotain haluamiani lajeja omien siementen lisäksi.

Daucus carota - Villiporkkana - tai rikkaporkkana

Villiporkkanasta on tullut yksi mieluisimpia kesäkukkia kasvimaalla. Parin vuoden esikasvatuksen ja kylvöjen ansiosta se pärjää näköjään jo ihan omin neuvoin. Ensimmäiset villiporkkanat esikasvatin ja istutin sitten kasvimaan reunalle. Aluksi se kasvoi maltillisesti ja jäi matalammaksi. Nyttemmin kasvi hoitaa itse siementämisensä. Siementaimia on myös kasvimaan käytävillä, josta ne on pieninä helppo kiskaista pois. Joitakin kitkettyjä taimia olen istuttanut muualla onnistuneesti.

Villiporkkana on vallannut aidan tyven aika tehokkaasti. Muutama yksilö on lentänyt itämään myös pariin viereiseen lavakaulukseen valkosipuleiden ja mesimarjan sekaan. Ne siirrän jossain vaiheessa muualle. Villiporkkana on ötököiden suosiossa. Esimerkiksi pyjamaluteilla on kukinnoissa ryhmäkokouksia ja tinder-treffejä. En ole aiemmin huomannut leikata villiporkkanoita maljakkoon. Taidanpa viikonlopuksi tehdä niin.

Daucus carota 'Dara'

Villiporkkanan Dara ei ole yhtä tehokas siementämään ja leviämään. Aika kaunis se on, joten yhtään en pane pahakseni, vaikka tästäkin muodostuisi runsaampi keskittymä.

Tuossa aiemmin jo mainitsin, että kehäkukkien itäminen meni pieleen ruiskukkien päällekarkauksen vuoksi. Muutama vanha siemen on jäänyt lavakaulukseen, jossa nyt kasvaa valkosipulia. Sieltä valkosipuleiden joukosta nousee ilokseni muutama kehäkukka.

Samettikukkia esikasvatan joka vuosi muutamia. Tilaamistani siemenpusseista on riittänyt antia useammaksi kevääksi, mutta ensi vuonna täytynee hankkia jo uusia. Vanhat pussit alkaa olla tyhjiin kasvatettuja. Kerään myös omista samettikukista siemeniä.

Kuvan kaksivärinen Jolly Jester on kuulunut suosikkeihini. Sen lisäksi jokakesäiseen valikoimaan kuuluvat mm. Fireball, Strawberry Blond ja Favourite Red. Myös isokukkainen Vanilla F1 on ollut esikasvatettavien joukossa, mutta ei tänä vuonna.

Usein kesäkukkana on myös muutama perenna tai esimerkiksi kärhö vahvistamassa juuriaan ja odottamassa sopivaa istutuspaikkaa. Tänä kesänä esikasvatin muutamaa akileijaa ja sormustinkukkaa. Ne ovat nyt isossa ruukussa ja siirtyvät loppukesästä maahan. 

 
Luultavasti joku jäi mainitsematta, mutta eiköhän tässäkin ole jo riittävästi kasteltavaa. Tosin kasvimaan kesäkukkia ei sateilla tarvitse kastella, kun pilvet hoitavat sen puolestani. Touko-kesäkuussa kasvimaalla sai kyllä seisoa letkun kanssa alvariinsa. Muuten siemenet eivät olisi itäneet. Kosmoskukat ovat tänä(kin) vuonna selvästi sateisempia kesiä matalampia.

Sen sijaan yläpihan ruukut sijaitsevat valtaosin siten, etteivät ne saa sadevettä. Yläpihalla on hyvänä apuna kaksi 200 litran sadevesitynnyriä, joihin on heinäkuun ajan kerääntynyt riittävästi ainesta kastelua varten. Ihmeen hyvin ränneihin asennettu sadeveden keräin ohjaa katolta vedet tynnyriin. Yhtä suuri ihme on, kuinka muutama kunnon sadekuuro täyttää tynnyrit.

Todennäköisesti kesäkukkaruukkuja riittää pihallani kasteltavaksi ensi kesänäkin. Aurinko ja tuuli kuivattavat ruukut ja laatikot nopeasti alkukesästä. Elokuussa usein kasteleminen selvästi vähenee. Ilo kesäkukista on kastelu-urakasta huolimatta suuri ja kuihtuneiden nyppiminen on rauhoittavaa arjessa seisahtumista.

Toivottavasti jaksoit lukea tämän maratonihöpötyksen ilman henkisiä vaurioita. Kuvien selaaminen on sentään nopeampaa, joten josko siten parantaisit saamiasi vaurioita.

Elokuu on alkanut. Kolmasosa kesää vielä jäljellä ja leuto syksy silkkaa plussaa päälle.

Lukililjan lehdelle laskeutunut lentävä.