Olipa melkoinen ukkosmyräkkä

 

Lauantai-iltapäiväksi luvattu ukkonen toteutui runsaan parin tunnin spektaakkelina. Vähän ennen kahta tummat pilvet vyöryivät taivaalla peittäen nopeasti helteisenä paistavan auringon. Jyrähtely läheni ja koveni salamoiden säestämänä.

Pian satoi myös ensimmäiset pisarat, joita hetken jopa Ukkokullan kanssa vähäteltiin turhan vaatimattomiksi. Eipä olisi kannattanut, sillä kohta kuului kolinaa ja suhinaa rakeiden pomppiessa katolla ja terassilla. Raesade muuttui rankkasateeksi.

Melu oli kova, kun sade hakkasi voimalla niin kattoa kuin maatakin. Ukkonen jyrisi ja paukkui ja samanaikaisesti tuulenpuuskat huojuttivat puita ja pensaita. Seurasin netin salamatutkaa (Real Time Lightning Map) ihan vain mielenkiinnosta nähdäkseni, missä salamoi kulloinkin. Kartan mukaan ukkonen moukaroi Lohjan seutua oikein kunnolla.

Vettä satoi niin voimalla, etteivät rännit ehtineet kaikkea vetää. Pihakäytävät muuttuivat joiksi ja altaiksi. Kaksi 200 litran sadevesitynnyriä täyttyi hetkessä. Ukkokulta on laittanut niihin ylivuotoputken, joten ylimääräinen vesi valui istutusalueille. 

Myräkkä kesti pari tuntia. Sitten se oli ohi. Myrskyn aikana lämpötila laski +27 asteesta +18 asteeseen. Sateen päätyttyä kiersin pihan katsomassa mahdollisia vaurioita.

Koristeomena Royaltyn kasteltu olomuoto.

Vähänkin korkeammat kasvit makasivat pitkin pituuttaan. Puiden ja pensaiden oksat roikkuivat alakuloisina sadepisaroita yltään ravistellen. Aiemmin lauantaina hehkuttamieni omenapuiden ja koristeomppujen kukat olivat saaneet ankaran kolauksen. Terälehtiä oli enemmän maassa kuin puussa. Käytävät olivat täynnä roskaa ja koivunsiemeniä. Vesi oli kaivanut paikoin kivituhkakäytäville syviä uurteita. 

Sateessa syntyneet lätäköt olivat kadonneet. Hiekkainen maapohja imee tehokkaasti veden. Loppujen lopuksi vauriot olivat kohtalaisen vähäisiä ja korjattavissa. Eikä vielä ole edes pionien kukinnan aika, joten niitäkään ei tarvitse surra.

Tulppaanin sadepäivän look.

Sunnuntaina haravoin sateen ja tuulen pihalle tuomat roskat ja siemenet pois. Jotkut sateen hakkaamat kasvit eivät olleet jaksaneet suoristaa selkäänsä. Useimmat voivat hyvin. Sanotaan, että rutikuivaan maahan voimalla satava vesi ei kastele. Tuntien rauhallinen vesisade olisi varmasti parempi, mutta kyllä lauantainen myräkkä toi helpotusta janosta kärsivälle puutarhalleni. 

Sunnuntaina aurinko jatkoi lämmintä porotustaan aiempien päivien tapaan. Hetken aikaa puutarhassa oli rankkasateen jäljiltä kosteaa, joka lämpimään paisteeseen yhdistettynä teki melkeinpä kasvihuonemaiset olosuhteet.

Piippojahdin ensimmäiset aarteet

 
Kevät on antanut odottaa itseään. Muutamana päivänä aurinko on pilkahtanut ilmoittaakseen olemassaolostaan. Muuten on vietetty maaliskuuta varsin sumuisissa merkeissä. Vesisateen rapina ikkunalaudoilla ja lorina ränneissä on musiikkia ainakin meikäläisen korvissa. Taivaalta vihmova vesi sulattaa lunta ja jäätä. Talon ympäri pääsee jo hiekkakäytäviä kulkemaan liukastelematta.

Galanthus nivalis 'Flore Pleno' - Puistolumikello

Monenlaiset menot, arkiset puuhat ja huono sää ovat vähentäneet pihakierroksia. Lauantaina laitoin saappaat jalkaan ja kahlasin yli portaiden päälle kolatun lumikasan alapihalle tarkastaakseni piippotilanteen. Kannatti kastella itsensä sateessa, sillä ensimmäiset lumikellon piipot ovat nousseet Huvituksen alle. 

Vuosi sitten nämä muodostivat tässä vaiheessa runsaan vihreän pehkon lukuisine nuppuineen ja avautuneine kukkineen. Nyt ollaan selvästi jäljessä edellisvuoden tahdista.

Crocus species 'Fuscotinctus - Krookus

Myös kriikunan alla ovat krookukset nousseet mukavasti. Nyt täytyykin tiivistää pihakierroksia päästäkseni seuraamaan kukinnan alkamista. Jäniskakkaa on alapihalla kasapäin kertomassa siitä, että talttahampaat tietävät odottaa kevätpuffettini avautumisesta. Laitoin rajamännystä talven aikana pudonneet isot oksat ensihätään piippojen suojaksi.

Punakanelin alla kasvavat helmililjat

Helmililjojen kasvustoa on parturoitu tehokkaasti ainakin punakanelin alla. Monessa muussa paikassa muscarit ovat vielä hangen alla. Tämä on jokavuotinen ilmiö. Tässä vaiheessa nuppua ei vielä näy, joten jänikset ovat saaneet tyytyä lehtivihreään. Tarkkana on oltava, etteivät ehdi puputtaa kukintoja.

Eipä tarvitse jalokärhöjä leikellä. Jänikset ovat hoitaneet sen homman huolella. Papanamäärästä päätellen Multi Blue ja Rouge Cardinal ovat maistuneet jäniksille oikein hyvin. Onneksi kumpainenkin kärhö työntää aikanaan mullasta uutta kasvua, eikä näinollen ristihuulten typistyksestä ole suurta haittaa.

Juhannusruusulle on myös tehty tehokas talvileikkaus. Puskan oksat ovat hennon taipuisia ja lumi painaa ne aina maahan. Kunhan lumi sulaa vielä enemmän, pääsen paremmin tarkastamaan talvisia jänistuhoja. Toivottavasti jäljellä on siinä määrin hyväkuntoisia oksia, että voin kukkiakin odotella.

Tälle sunnuntaille on luvassa aika talvisia olosuhteita. Lunta pitäisi tulla enemmänkin ja maanantaivastaisena yönä pakkasta jopa -9℃. Sellainen sääennustus ei ilahduta, mutta toisaalta näin maaliskuun puolivälissä se on normaalia kevään keikkumista. Valon määrä lisääntyy päivä päivältä eli värien ja lämmön ilmaantuminen on yhä lähempänä.

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Vetiset päivät, tuuliset yöt

 

Viikko on vierähtänyt enemmän ja vähemmän vetisissä merkeissä. Pilvet roiskivat vettä vaakatasossa ilman suurempia taukoja. Lumi on saanut kyytiä, vähitellen myös jää. Tuulikin ujeltaa nurkissa sellaisella voimalla, että sen pauhinaa herää aamuyöstä ihmettelemään.

Sateessa oli pikkuinen tauko, jolloin kiirehdin kameran kanssa pihalle tekemään tarkastusta. Alapihalla on paikoitellen lunta, mutta myös suuria täysin lumettomia alueita. Lumikärhökin on joutunut luopumaan lehdistään, jotka nyt täplittävät loskaista hankea.

Olen pudottanut kasvarin päältä lumia varmaan kuusi kertaa. Hetken jo pohdin, pitäisikö lapioida liikoja pudotettuja lumia kasvarin seinustalta pois, ettei kovettuva lumimassa paina seinäpaneeleja kuopalle? Ei tarvitse, vesisade ja plussasää on hoitanut sulatuksen varsin tehokkaasti.

Crocus Fuscotinctus

Alapihan kriikunan alle istutetut Fuscotinctukset ovat näköjään tänäkin vuonna ykkösnousijoita. Ihan näin aikaisin en niitä kaipaa. Kellarissa ei ole ainuttakaan ylimääräistä verkonpalaa, jolla voisin krookukset suojata. Joku systeemi noiden päälle on keksittävä. Pahaa pelkää, että suojaamattomina on kohta vain tyngät jäljellä. Pitänee tehdä rautakauppakierros jonain päivänä verkkojen löytämiseksi.

Punaherukan kupeessakin krookukset tunkevat itseään mullasta esiin. Jänikset ovat jo käyneet kartoittamassa tarjontaa ja jättäneet siitä papanat merkiksi.

Kotikiven kupeeseen loppukesästä siirtämäni mehitähti ei ole moksiskaan vaihtelevista säistä. Sen yläpuolella näyttää nousevan piippoja. Muistaakseni ovat krookuksia nekin. Ei mitään kiirettä, pysykää nyt ihmeessä siellä mullan sisällä, missä olette talttahampailta paremmassa turvassa.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio kirjavalehtinen

Päivänliljapenkin kirjavalehtinen pikkutalvio joutuu kilpailemaan tilasta mädäntyvien lumikärhön lehtien kanssa. Hyvin se pärjää. Tämä kirjavalehtinen ei ole laisinkaan yhtä kärkäs leviämään ja valtaamaan tilaa kuin se tavallinen pikkutalvio. Sen verran on vuosien aikana kasvanut, että yhden taimen sain emosta erotettua ja siirrettyä toiseen paikkaan. Josko siellä villiintyisi paremmin kasvamaan. Ja yhden pätkän lahjoitin kasvia innokkaasti halunneelle yhteydenottajalle.

Papaver orientale - Idänunikko

Unikot valmistautuvat jo syyskylmillä kevättä varten vihreillä versoillaan. Sinnikkäitä kavereita, kun eivät ole piitanneet tippaakaan niistä lumikasoista, joita heidän päälleen on muodostunut taivaalta sataneesta ja minun lapiolla niskaansa viskaamastani lumesta. Siellä ovat taas terhakkaina kurkkimassa, joko voisi ihan aidosti herätä. Nukkukaa nyt ihmeessä tekin vielä hetki.

Kesän ruukussa viettänyt keijunkukka pääsi loppukesästä Syreenipenkin multaan. Ihmeellisesti senkin lehdet ovat aika terhakkaasti pystyssä, vaikka päällä oli viikkotolkulla tiukka kasa lunta. Keijunkukat eivät hevillä luovu väreistään. Syksyn viimeisinä ja kevään ensimmäisinä ne esittelevät purppuraisia sävyjään.

Vasenrinteen jouluruusussa on lukuisia nuppuja. Tämänkin suojaamista verkolla tai jollain virityksellä on mietittävä vakavasti. Toistaiseksi jänikset ovat jättäneet jouluruusun rauhaan, mutta peuroille kelpaa kaikki. Jouluruusukin.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Makkaripenkkiin kesällä istuttamiani valkotäpläimiköitä olen peitellyt ahkerasti lumella. Se ei vaan näillä sateilla kauaa kasveja suojaa, kun sade sulattaa lumet pois. Vesi ei onneksi tuossa kohtaa keräänny paikalleen lillumaan, vaan joko imeytyy hiekkamaahan tai kulkeutuu pois alamäkeen. Silti hiukan huolettaa, miten suojaamattomien kasvien käy mahdollisten pakkasten tullessa. Ja niitähän tulee, kun eletään vasta tammikuun puoliväliä.

Sulaminen on vienyt mennessään jänisten jättämät tassunjäljet. Tai käpläthän niillä on. Sen sijaan papanoita on pihalla ihan joka paikassa. Ovat ilmeisesti melkoisia suoraputkia ahtaessaan suuhunsa syötävää ja pullauttaessaan ylimääräisen pois peräpäästä .

Talven kurimuksessa murtuneet ja katkenneet oksat odottavat kevättä. Silloin ohuemmat haketetaan ja paksummat pilkotaan. Oksahaketin hajosi loppukesästä. Se odottaa tarkempaa tutkimista, josko sen saisi korjattua. Mikäli korjaaminen ei onnistu, on hankittava uusi. Meidän pihamaalla hakettimelle löytyy runsaasti töitä keväästä syksyyn, joten hukkainvestoinniksi se ei jää.

Suoritin virallisen kevätkauden avaamisen kylvämällä viikonloppuna paprikoita, keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jättiverbenan siemenet laitoin jääkaappiin. 

Hiukan mietityttää energiankulutuksen kannalta myöhemmin keväällä tapahtuva kellarissa kasvattaminen, kun kasvilamppuja on pidettävä päällä useamman tunnin päivässä. Vaan maksaahan niiden vihannesten ostaminen kaupastakin sitten kesällä. Kaikella on hintansa. Itse kunkin on punnittava, mihin ja mitä on valmis panostamaan.

Paprikoista kylvin keltaista Zazua, pullukkaa California Wonderia ja pitkulaista Lombardoa. Myös muutama pojalta saatu chilin siemen pääsi multaan.

Pihakierroksella totesin, ettei lavakauluksissa ainakaan nyt ole laisinkaan viime vuotisen kaltaista jääkerrosta. Vielä sellainen ehtii muodostua, mutta toivotaan, ettei niin käy. Niin kiva kuin kevät olisikin, ei se tässä vaiheessa vuotta näillä leveysasteilla ole mahdollinen. Mieluummin siis kohtuullisesti lunta suojaamaan kasveja. Aurinkoakin olisi mukava nähdä pitkästä aikaa, jotta voisi vaihteeksi ulkoilla kastumatta läpimäräksi.

Onneksi pihasta löytyy vihreän sammaleen peittämä kotikivi. Kyllä tekee hyvää tankata itseensä muutakin kuin villalangan väriä tämän harmauden keskellä.

Työvoitto

 
Työvoitto eli neulepusero Kallaveet on vihdoin valmis. Koen ylittäneeni itseni monessakin mielessä. Sain aloitettua ja vietyä loppuun pitkään suunnittelemani isomman neuleprojektin. Jopa siinä mielessä onnistuneesti, etten vanhojen tapojeni mukaan ollut siihen jo ensisenteillä tyytymätön, enkä siis purkanut puseroa missään vaiheessa.

En ole vuosikausiin kutonut mitään villasukkia tai pikkulapsen puseroa suurempaa. Aikoinaan kudoin paljonkin niin itselleni kuin lapsille. Nykyisin olen kovin lämminverinen ja siksi käytän hyvin vähän paksumpia vaatteita. Ei siis ole ollut tarvetta villatakeille tai -puseroille. Ehkä myös halu ja kyky paneutua isompaan neuleprojektiin on ollut kadoksissa.

Kallaveet-puseron ohje ei ollut vaikea, vaikka parissa paikassa jouduin hetken pähkäilemään, miten etenen. Osin syynä varmaan oli tottumattomuus tämän kokoluokan neuleisiin. Kaarrokkeen pitsikuvion tekeminen oli hidasta, sillä se koostui 59 erilaisesta kerroksesta. Piti olla tarkkana, että langankierrot ja yhteenneulotut menivät oikein, ettei puikoilla yhtäkkiä ollut liikaa tai liian vähän silmukoita. Hidastempoinen tarkkaavaisuus kannatti, sen ansiosta pysyin hyvin mallin silmukkalukemissa.

 
Käsialasta tuli turhan epätasaista. Työn paino lisääntyi sen edistyessä. Useiden kymmenien silmukoiden rivejä piti välillä käsin siirtää pitkillä pyöröpuikoilla eteenpäin. 7veikka ei myöskään ole paras mahdollinen lanka tällaiseen työhön, vaikka se vahvuudeltaan vastasi ohjeen lankasuositusta. Puserosta tuli paksu ja painava. Kokokin olisi voinut olla pienempi.

Yllättävän nopeasti pusero valmistui. Aloitin kutomisen 19.12. Viimeistelin työn ma 9.1. eli kolme viikkoa, enkä suinkaan joka päivä puseroa kutonut. Positiivisinta on se, ettei kertaakaan tullut tarvetta heittää työ päin seinää. Päinvastoin, aion tarttua uusiinkin haasteisiin, kunhan sopiva löytyy. Tässä välissä taidan pakertaa parit villasukat.

Loppiaisen valkeat hankimaisemat vaihtuivat tiistai-iltana tänne etelään niin tutuiksi harmaiksi loskakeleiksi. Rapa lentää ja niin on vaarassa lentää ihmisetkin. Nimittäin pyllylleen. Ehdittiin sentään tammikuun toiselle viikolle ennen ensimmäistä hiekoitussessiota. Joka on nyt kertaalleen tehty. Näillä vesisadelukemilla voidaan varmaan kohta sanoa hyvästit niin lumelle kuin jäällekin.

Hanki vajoaa vauhdilla. Tuskin tämän talven lumisateet ovat kaikki alas tulleet. Lisää on taatusti luvassa. Onpa ainakin taas tilaa työntää uusia lumia, kun edelliset ovat sulaneet. Jonkin verran jännittää, ettei vaan tulisi viime vuoden kaltaista jäätikköä ympäri puutarhaa. Täällä etelärannikolla routa ei ole kovin paksua, vain 1-10 cm ja sateet sulattavat sitä lisää. 15 vrk:n ennusteiden mukaan lämpötila pysyy plussalla tai nollassa. En toivo paukkupakkasia heti näiden vesisateiden perään jäädyttämään paikkoja.

Jänikset vierailevat pihassa ahkerasti. Joulun aikaan pihassa temmeltäneitä valkoisia metsäjäniksiä ei nyt ole näkynyt. Sen sijaan ainakin yksi iso rusakko istuu harva se ilta etupihan marjakuusen alla napostelemassa lintulaudalta pudonneita siemeniä.

Olopihan käytävän reunalla on myös joku jänis käynyt tonkimassa syötävää. Sulkaneilikoita on näppärästi silputtu lumelle.

Ellibsistä lataamani Iida Rauman Hävitys on nyt kuunneltu loppuun. Olipa intensiivinen luku- tai siis kuuntelukokemus. Aika rankka tarina, joka herätti paikotellen vahvoja tunteita. Teki mieli huutaa, että tuo on kerrassaan epäoikeudenmukaista, väärin, ymmärtäkää, auttakaa nyt edes joku. Pidin historiaosuuksista. Myös turun murretta oli mukava kuunnella, eikä sen ymmärtäminen tuottanut ollenkaan vaikeuksia. Onhan sukujuureni tämän murrealueen vaikutuspiirissä. Lukija Karoliina Niskanen hoiti osuutensa kiitettävästi.

Runsaan 13 tunnin kokonaisuus pilkkoutui luonnollisesti useampaan osaan, sillä kukapa jaksaisi noin montaa tuntia yhtäsoittoa istua äänikirjan äärellä. Aluksi luin kutoessani, sitten illalla sängyssä. Makuulla lukeminen osoittautui virheeksi joka kerta. Nukahdin nopeasti ja tehokkaasti. Aktiivisempaa kuuntelemista varten kunnon kuulokkeet ovat välttämättömät, jotta ulkopuolelta tulevat äänet eivät häiritsisi lukukokemusta.

Todennäköisesti aion vastaisuudessa lainata uusia äänikirjoja, mutta perinteinen kirja on edelleen suosikkini. Iida Rauman kirjaa kuunnellessani kaipasin yhden jos toisenkin kerran käsiini konkreettista kirjaa voidakseni palata johonkin tapahtumaan tai tarkastaa yksittäisiä asioita.

Joulukoristeet on korjattu pois. Muutamia valosarjoja on edelleen siellä täällä. Osa saa jäädäkin pimeimmäksi aikaa. Osan laitan laatikkoon, kunhan niiden paristot ovat kuluttaneet voimansa loppuun. Pari amaryllistä on edelleen fiinissä kunnossa, samoin yksi joulutähti. Varaston oveen laitoin loppusyksystä ostamani kranssin, jonka koristeet ehtivät jo marraskuussa aloittaa litistymisen ja rypistymisen. Onpahan kuitenkin väriä hetkeksi aikaa.

Tuntuu ihan mukavalta, kun juhlapyhien putki on vaihtunut normaaliin arkeen. Saappaat jalassa vesisateita uhmaten kohti kevättä. Eikö niin!

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille! 

PS.
Blogger siirtää edelleen omavaltaisesti kommenttejanne roskapostiin. Älkää siis ihmetelkö, jos ette heti löydä omaanne. Käyn kyllä säännöllisesti klikkaamassa niitä julkaistaviksi ja vastattaviksi.

Kevät keikkuen tulevi

Hyvin nuo vanhat sanonnat pätevät tänäkin päivänä. Aikamoista keikuntaa kevään edistyminen harrastaa. Perjantai-iltana mittari näytti paria plusastetta ja taivaalta satoi silkkaa vettä välillä kaatamalla maahan ja välillä vaakasuorassa olohuoneen ikkunaan.

Jalopähkämöt jälleen näkyvissä

Aamulla olikin jälleen pakkasasteita ja muutama sentti tuoretta lunta maassa. Koska aura kävi aamuvarhaisella työntämässä vallin sisäänkäyntiin, oli mentävä hetkeksi lumitöihin. Ihan kiva oli lumikolan kanssa ulkoilla. Viime aikoina lenkkeily on jäänyt vähiin, koska nastakengilläkään ei ole kunnolla pystyssä pysynyt.

Edellisestä alapihalla kulkemisesta ei ole viikkoa enempää aikaa, mutta silloin hankikanto liidätti minua pitkin pintaa, eikä jalanjälkiä juuri jäänyt. Jättiläisen jäljiksi levinneet askellukset ovat helmikuun alusta. Silloin upposin haaroja myöten hankeen.

Nyt lumen pinta on mukavasti vajonnut, eikä alapihallakaan enää uppoa edes polviin saakka. Pihalla on runsaasti suuria kumpuja, jotka ovat syntyneet lumen kolaamisesta ja lapioimisesta. Nuo kummut ovat tiukkaa tavaraa ja niitä ryhdyn pilkkomaan pienemmiksi ja levittelemään heti, kunhan muualta maa alkaa paljastua.

Useana päivänä on tuullut todella navakasti ja kylmästi. Alapihalle lumen pöllyttämästä lumesta on tullut hiekkadyynien kaltaisia muodostelmia. Eipä tehnyt mieli kellahtaa noille dyyneille aurinkoa palvomaan. Ihoa hyväilevän lämpöisen hiekan sijasta pian olisi kylmyys ja kosteus vihlonut selkäpiitä.

Pihalla kulkiessani odotan jo kovasti maan paljastumista ja kasvien versomista. Voi olla, ettei mielikuvitukseni taivu riittävästi, mutta kuvauskohteiden löytäminen on lujassa. Tuntuu, että jokainen lumikasa ja huurteinen oksa on kuvattu sataan kertaan. Valkoista, sinertävää, harmaata - niitä riittää, kirkkaita värejä jo kaipaan kovasti.

Muotoja sentään onnistuu toisinaan löytämään. Lähes tyhjän lehtikompostin keskellä on lumi sulanut jättikokoiseksi sokeripalaksi.

Eiköhän tässä jo riittävästi tullut talvesta marmatettua ja kevättä kaivattua. Sieltä se kevät tulee, kuten on tullut joka vuosi. Eräs meteorologi sanoi viikon vielä olevan kylmää ja sitten tulisi kuivempaa ja vähitellen keväisempää. Taidanpa unohtaa iltapäivälehtien säälööpit ja vilkaista ikkunasta kulloisenkin säätilan. Hitaasti hyvää tulee, luulisin.
 

Ei ehdi lumeen kyllästymään, ei.

Perjantaina pääkaupunkiseudulla satoi lunta, joka ihme kyllä säilyi myös seuraavan päivän. Lauantaina oli ihan pakko mennä pihalle pyörimään ja ihastelemaan lumen tuomaa valkeutta ja kasvien pumpulikoristeita.

Jo aamulla työhuoneen ikkunasta katsottuna näkymä oli kuin vesivärein maalatussa postikortissa. 

Perjantaina lumi oli märkää ja painavaa, joten kävin sitä jo illalla pudottamassa puiden ja pensaiden päältä. Isommat puut sentään kestävät tykkyluntakin. Lauantaivastaisen yön pikkupakkanen oli ilmeisesti imenyt ylimääräisen kosteuden lumesta, sillä se oli muuttunut hattarankeveäksi.  

Sunnuntain ikkunaan ropiseva vesisade ja tuulikellon voimakas kilkatus palautti sitten meikänaisen takaisin eteläsuomalaisen joulukuun harmaaseen ankeuteen. Poissa on ihan kaikki lumi. Sekin, jota sisäänkäynnin edustalta lapioin kasoiksi vastapäiseen kukkapenkkiin.

Ihmisellä pitää aina olla varasuunnitelma. Myös sateisen ja pimeän adventtisunnuntain varalle. Jääkaapissa odotti kulhollinen piparitaikinaa, johon saunomassa käynyt Poika oli kaivanut perinteisen maisteluonkalon. 

Tonttutytön vuoro esitellä pipareita.

Mikäs oli pipareita leipoessa, kun katto pitää vettä ja lämpöäkin on riittävästi. Radiossa soi viihdykkeenä  "Maisemakuvia Suomesta - Jaken ja Pekan sinivalkoiset silmälasit, osa 2" eli Jake Nymanin ja Pekka Laineen toimittama musiikkiohjelma. 

Suhtautuminen säähänkin taitaa olla asennekysymys. Kun ei sadetta voi paisteeksi muuttaa, tehdään sitten jotain kulloiseenkin säähän sopivaa.

Mukavaa työviikkoa kaikille!

PS. Uusi yläbanneri näkyy olevan edellistä kookkaampi. Tähän saakka olen tehnyt yläbannerit PicMonkeylla, mutta nyt ohjelma vaati kirjautumista ja sen jälkeen tarjosi maksullisia vaihtoehtoja. Pääsin kyllä tekemään kollaasin, mutta sen tallentaminen ei enää onnistunutkaan. Kokeilin BeFunky Collage Makeria ja muutin kuvasuhteet Picasalla. Ihan ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta välttäköön siihen saakka, kunnes jaksan jatkaa perehtymistä. Kaikenlaisia härpäkkeitä netti on pullollaan, vaan aina ei ole aikaa ja viitseliäisyyttä niiden saloihin uppoutumiseen.