Kesäkukkapurkki poikineen

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

 

Kesäkukkavalikoima on valtava. Jokainen löytää taatusti itselleen mieluisia. Niissä ei ole muuta negatiivista kuin kasteleminen. Tällaisina kuivina ja kuumina kesinä kastelemista on ilmankin riittävästi. Kun kaikkien hyötykasvien ja muiden kasteltavien päälle lisätään lukuisat kesäkukkaruukut, saakin niska limassa kastelukannuja kantaa. 

Vuosi toisensa perään vannon ja vakuutan, että ensi kesänä ruukkujen määrä vähenee. Niin vain tammikuun koittaessa siemenluettelot ilmestyvät hyppysiin ja hyötykasvien lisäksi ostoskoriin tipahtelee kesäkukkien siemeniä, juurakoita tai mukuloita. Kaikkien talvetuksessa olevien lisäksi. Kevään tullen ahneus senkun lisääntyy. Eihän sitä pysty markettipihassa jonkun edullisen tarjouksen ohi kulkemaan.

Cosmos atrosanguineus - Suklaakosmos

Ostin keväällä naapurikunnan marketista suklaakosmoksen mukuloita. Aiemmin minulla on ollut suklaakosmosta taimena ostettuna. Helsingin puutarhamessuilla törmäsin oman kylän puutarhaharrastajaan, joka ennusti minun epäonnistuvan suklaakosmosmukuloideni kanssa. Ei kuulemma kannata kasvattaa sen enempää siemenistä kuin mukuloistakaan. 

Siihen nähden voinen röyhistää rintaa ylpeänä, sillä mukulat lähtivät hyvin itämään ja kasvamaan. On jo kukkinutkin hetken aikaa piharuukussa. Ainoa moka on siinä, että laitoin samaan purkkiin isosudenporkkanaa. Ajattelin värien toimivan yhdessä. Varmaan toimivatkin, mutta isosudenporkkana on huomattavasti raskasrakenteisempi. Lisäksi se tuppaa rönöttämään suklaakosmokseni päällä tukahduttaen pienemmän kasvua.

Dahlia Sneezy

Daalioitakin pitää olla, tietenkin. Keväällä ostin yhden uuden daalian, Bristol Stripen, joka ei vielä kuki. Sen sijaan useamman vuoden juurakkona talvehtinut Sneezy aloitti kukinnan ensimmäisenä ja ahkerana. Sneezyn näin ensimmäisen kerran Navettapiihan puuhamaa -blogissa. Se jää kooltaan vähän matalammaksi, jonka vuoksi se myös pysyy paremmin tukematta pystyssä.

Pinkki daalia on niinikään jo useamman vuoden talvehtinut. Nimi on kadoksissa. Tämäkin daalia pysyy matalampana. Kukka on samaa kokoluokkaa Sneezyn kanssa, ehkä hivenen pienempi.

Dahlia Cafe au Lait

Isokukkainen Cafe au Lait on nupulla. Näitä minulla oli kaksi jo ennestään. Messuilta ostin kolmannen. Cafe au Laitin kukka on suurikokoinen ja niin on koko puskakin. Viime kesänä laitoin daaliat lavakaulukseen, jossa niille tuli huomattavasti enemmän kokoa kuin ruukuissa asustaessaan. Nyt laitoin daaliat taas ruukkuihin, koska kylmän kevään vuoksi ulospääsyä joutui odottelemaan kauan. Ruukkuja oli helpompi siirrellä ja suojata hallalta.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekosta on tullut jokavuotinen "pitää olla" -kasvi. Nykyisin esikasvatan sen siemenestä. Perinteeksi näyttää muodostuneen, että kylvetyistä siemenistä vain muutama itää ja niistäkin valtaosa kuolee. Onneksi aina muutama selviytyy. Yleensä laitan samaan amppeliruukkuun 2-3 tainta. Sitten odotan ja ihmettelen, kun kukkia ei ala kuulua. Kunnes yhtenä päivänä esillä on pikkuruisia nuppuja, joista varsin nopeasti kehittyy  kukkien tulva.

Fuchsia - Verenpisara

Verenpisaroita ostin tänä vuonna Plantsusta pistokkaina. Tarjolla oli vaatimaton valikoima tai sitten olin mattimyöhäinen. Ostin kaksi verenpisaraa: Aunty Jinksin ja Blue Satin. Jospa tänä vuonna onnistuisin talvettamaan nämä kaksi tai edes toisen.

Pelargonium Orange Fizz

Pelaguutkin kuuluvat jokavuotiseen repertuaariin. Talvetus ei mennyt ihan putkeen niiden osalta. Vain viisi selvisi kevääseen saakka. Onneksi kaikki itse siemenestä kasvatettuja eli kolme Rasberry Rippleä ja kaksi Inspire Pinkiä. Lisäksi Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu valkoinen, muistaakseni Kronprinsesse Mary.

Lisää pelaguita pelastin omaan pihaan, kun Rustassa myytiin eurolla kappale. Niitä pelastin neljä kappaletta ja hienosti kukkivat. Kuin kiittäen pelastamisestaan.

Pelargonium Orange Fizz

 
Neljästä Plantsun pistokkaasta mielenkiintoisin on Orange Fizz. Sen lehdet ovat jäykät ja uurteiset. Tämän pelaguun pitäisi tuoksua sitruunaiselta, mutta minähän en valitettavasti haista mitään. Ajattelin jo, ettei Orange Fizz meinaa kukkia laisinkaan. Niin vain siihenkin ilmestyi vähän aikaa sitten nuppuja, jotka ovat auenneetkin. 

Kukan värissä ei ole mitään appelsiinimaista. Ehkä nimi tulee sitruunaisesta tuoksusta?

Pel. 'Divas Rasberry Ripple' FI

Siemenestä kasvattamani Rasberry Ripple kuuluu ehdottomasti pelaguu-suosikkeihini. Ehkä mielipiteeseen vaikuttaa sekin, että siemenestä kasvatettuihin mieltyy ja kiintyy muita enemmän, kun kasvia seuraa aivan sen syntymästä lähtien. Mukana on myös aimo annos onnistumisen tunnetta.

Pergolan ja sisäänkäynnin kaiteisiin ja ikkunoiden alle laitan joka kesä kesäkukkia. Milloin mitäkin. Tänä vuonna päädyin jälleen petuniaan; valkoiseen, vaaleanpunaiseen ja tummasävyiseen. Petunia on helppo kesäkukka, joskin mieluummin sateelta suojaan. Jotta kukinta jatkuisi, petuniaa pitää nyppiä. Sormet tahmeana teen homman joka toinen päivä, suunnilleen. Olen joskus koittanut hoitaa nyppimisen pienillä saksilla. Ei suju. Omat kynnet ovat paras työväline. Sen vuoksi kynnet ovatkin koko kesän vähemmän esittelykelpoiset.

Krassiakin on aina oltava. Toisinaan yritän etsiä vähän erilaisia värejä. Tänä vuonna kelpasi hyvin marketin tusinapussit. Krasseihini on tullut kesä toisensa jälkeen pieniä toukkia, jotka popsivat nopeasti ruukut lehdettömiksi. Nyt luin jostain netin puutarharyhmästä, että kyseessä olisi kaaliperhosen toukat. Keräsin kaikki näkemäni toukat nätisi purkkiin ja vein puiston puolen pensaisiin jatkamaan elämäänsä. Kas, sepä pelasti krassini. Yhtään uutta toukkaa ei ole ilmestynyt ja saan pitkästä aikaa nauttia ehjistä lehdistä ja kukinnasta.

Krassi Alaska Salmon Orange + joku tavallinen

Viime vuodelta siemenvarastostani löytyi pari pussillista 'Alaska Salmon Orange' -krassia. Se ei ihan vielä kuki. Muutaman nupun jo löysin. Alaska Salmon Orangen lehdet ovat hauskasti valkovihreäkirjavat.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksestä on niinikään muodostunut jokavuotinen esikasvatettava. Pidän sen nopeakasvuisuudesta ja rehevyydestä. Pergolan sisääntulo vihertyy joka kesä kelloköynnöksen ansiosta. Yleensä taimia on niin runsaasti, että saan ison ruukullisen myös talon seinustalle. Niin tänäkin vuonna. Kelloköynnöksen lehdet ovat jo sinänsä näyttävät, mutta toki kukat ovat toivottu lisä. Ensimmäiset nuput ovat jo ilmestyneet.

Vuosi sitten kasvatin siemenestä useita erilaisia värinokkosia. Ihastuin niihin niin paljon, että päätin kasvattaa niitä tänäkin vuonna. Ostin muutaman vielä pistokkaana. Onni värinokkosten kanssa ei ole ollut viimevuotisen kaltainen, mutta muutama on hyvävointinen. Olen sijoittanut värinokkoset sisäänkäynnin puolelle, koska huomaan niiden viihtyvän paremmin vähän viileämmässä ja varjoisemmassa paikassa.

Pari jalohortensiaakin löysi tiensä sisäänkäynnin isoon ruukkuun. Kävin joskus kesäkuun alussa Cittarissa. Ihmettelin kauppaan mennessäni, miksi kaikilla on molemmissa kainaloissa isot jalohortensiat. Arvoitus selvisi kävellessäni leikkokukkatiskin ohi. Isossa rullakossa oli oikein hyvän näköisiä ja -kokoisia jalohortensioita 5 euroa/kpl. Niinpä minäkin kävelin autolle hortensiat kainaloissani. 

 
Sisäänkäynnin korkeissa ruukuissa on verililjapuut, hopeaputousta ja tuota komeaksi kasvanutta mehikasvimaista kasvia, johon tulee loppukesästä pieniä punaisia kukkia. En vaan kuolemaksenikaan muista kasvin nimeä. Sain nimen ystävältä, mutta kadotin sen. Yritän muistaa kysyä nimen uudelleen.

LISÄYS: Löysin korkeiden ruukkujen kesäkasville nimen. Se on mesiherttalehti.

Naapurilla tätä kasvia on ollut aiempinakin kesinä. Vasta nyt ostin sitä itselleni, eikä taatusti jää viimeiseksi kerraksi. Valtava kasvuvoima ja terve olemus ihastuttaa.

Keittiön parissa ikkunanaluslaatikossa on koristebataattia ja -heinää. Seinä- ja parissa muussa ruukussa ryöppyää kasvimaalla talvehtineita muratteja.

Fuchsia Aunty Jinks

 Lisäksi terassilla ja pergolassa on kahdessa isossa ruukussa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta vuosi sitten saatuja ruostekukkia. Odotan innolla niihin ilmestyviä nuppuvarsia. Viime vuonna ruostekukka kukki kauniisti ja pitkään. Saapa nähdä, kuinka käy tänä vuonna?

Yhteen ruukkuun laitoin jo vuosia kellarissa talvehtineet lukinliljat. Yleensä niissä on jo tässä vaiheessa kukkavanat tai kukkiminen on jo ohitse. Nyt ei nupuista ole tietoakaan.

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

 
Yhdessä amppelissa on lähikaupasta muutama vuosi sitten ostettu begonia, joka kukkii isoilla oranssinpunaisilla kukilla. Parissa pienemmässä ruukussa on kerrottuja kruunuvuokkoja. Kruunuvuokkoja kastellessa mieleeni nousee aina meille monille tuttu Puutarhan lumo -blogin Kruunuvuokko. Tosin yhtä hyvin muistan Kruunuvuokon myös kärhöjä hoitaessani. Olenhan löytänyt parhaat kärhöohjeet juuri Kruunuvuokolta.

Yksi oxaliskin pitää kesäkukkien joukossa vuosittain olla. Yleensä olen onnistunut talvettamaan oxaliksen mukuloina kellarissa. Nyt kaikki olivat menehtyneet, eivätkä itäneet. Onneksi kävin toukokuussa retkellä Saarelman puutarhassa, josta mukaan tarttui tummasävyinen oxalis.

Centaurea cyanus  - Ruiskukka

Kasvimaalle kesäkukat kuuluvat joka kesä. Ruiskukkaa kylvin mix-pussukan samaan lavakaulukseen tuoksuherneiden ja kehäkukkien kanssa. Tuoksuherneet pärjäävät laatikon takaosassa hyvin. Sen sijaan keskelle kylvetyt kehäkukat eivät ole jaksaneet itää, kun niiden vierellä kasvavat ruiskukat ovat venyneet ja laonneet kehäkukkien päälle. Ensi kesänä on varattava kehäkukille ihan oma alueensa.

Ruiskukkia on edellisinä kesinä ollut myös aidan tyvellä. Sinne en enää ole niitä kylvänyt, koska hoitavat asian omin voimin. Tosin vain sininen ruiskukka näköjään kylväytyy muita värejä paremmin.

Cosmos

Kosmoskukille varaan aina ihan oman lavakauluksen. Tänä vuonna kylvin seuraavia kosmoksia: Velouette, Early Summer ja Candy Stripe. Lisäksi laitoin saman laatikon reunaan kesämalvikkia, joka ansaitsisi sekin isomman alueen ihan itselleen.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Tuoksuherneitä olen tainnut tänäkin kesänä hehkuttaa jo useamman kerran. Monella niiden kylvö ja esikasvatus on hyvin hanskassa. Itse olen onnistunut huomattavasti paremmin löydettyäni ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeet (sivustolta ne löytyvät myös suomeksi).

Minulla kasvaa seuraavia tuoksuherneitä: Royal Mix, Lord nelson, Franciscus Cupani, Matucana ja Royal. Olen alkanut keräämään tuoksuherneistäni siemenpalkoja. Alkuun laitoin niihin värikoodin, mutta sittemmin luovutin. Itäkööt ja kasvakoot juuri sellaisina, kuin kasvavat. Voin tilata jotain haluamiani lajeja omien siementen lisäksi.

Daucus carota - Villiporkkana - tai rikkaporkkana

Villiporkkanasta on tullut yksi mieluisimpia kesäkukkia kasvimaalla. Parin vuoden esikasvatuksen ja kylvöjen ansiosta se pärjää näköjään jo ihan omin neuvoin. Ensimmäiset villiporkkanat esikasvatin ja istutin sitten kasvimaan reunalle. Aluksi se kasvoi maltillisesti ja jäi matalammaksi. Nyttemmin kasvi hoitaa itse siementämisensä. Siementaimia on myös kasvimaan käytävillä, josta ne on pieninä helppo kiskaista pois. Joitakin kitkettyjä taimia olen istuttanut muualla onnistuneesti.

Villiporkkana on vallannut aidan tyven aika tehokkaasti. Muutama yksilö on lentänyt itämään myös pariin viereiseen lavakaulukseen valkosipuleiden ja mesimarjan sekaan. Ne siirrän jossain vaiheessa muualle. Villiporkkana on ötököiden suosiossa. Esimerkiksi pyjamaluteilla on kukinnoissa ryhmäkokouksia ja tinder-treffejä. En ole aiemmin huomannut leikata villiporkkanoita maljakkoon. Taidanpa viikonlopuksi tehdä niin.

Daucus carota 'Dara'

Villiporkkanan Dara ei ole yhtä tehokas siementämään ja leviämään. Aika kaunis se on, joten yhtään en pane pahakseni, vaikka tästäkin muodostuisi runsaampi keskittymä.

Tuossa aiemmin jo mainitsin, että kehäkukkien itäminen meni pieleen ruiskukkien päällekarkauksen vuoksi. Muutama vanha siemen on jäänyt lavakaulukseen, jossa nyt kasvaa valkosipulia. Sieltä valkosipuleiden joukosta nousee ilokseni muutama kehäkukka.

Samettikukkia esikasvatan joka vuosi muutamia. Tilaamistani siemenpusseista on riittänyt antia useammaksi kevääksi, mutta ensi vuonna täytynee hankkia jo uusia. Vanhat pussit alkaa olla tyhjiin kasvatettuja. Kerään myös omista samettikukista siemeniä.

Kuvan kaksivärinen Jolly Jester on kuulunut suosikkeihini. Sen lisäksi jokakesäiseen valikoimaan kuuluvat mm. Fireball, Strawberry Blond ja Favourite Red. Myös isokukkainen Vanilla F1 on ollut esikasvatettavien joukossa, mutta ei tänä vuonna.

Usein kesäkukkana on myös muutama perenna tai esimerkiksi kärhö vahvistamassa juuriaan ja odottamassa sopivaa istutuspaikkaa. Tänä kesänä esikasvatin muutamaa akileijaa ja sormustinkukkaa. Ne ovat nyt isossa ruukussa ja siirtyvät loppukesästä maahan. 

 
Luultavasti joku jäi mainitsematta, mutta eiköhän tässäkin ole jo riittävästi kasteltavaa. Tosin kasvimaan kesäkukkia ei sateilla tarvitse kastella, kun pilvet hoitavat sen puolestani. Touko-kesäkuussa kasvimaalla sai kyllä seisoa letkun kanssa alvariinsa. Muuten siemenet eivät olisi itäneet. Kosmoskukat ovat tänä(kin) vuonna selvästi sateisempia kesiä matalampia.

Sen sijaan yläpihan ruukut sijaitsevat valtaosin siten, etteivät ne saa sadevettä. Yläpihalla on hyvänä apuna kaksi 200 litran sadevesitynnyriä, joihin on heinäkuun ajan kerääntynyt riittävästi ainesta kastelua varten. Ihmeen hyvin ränneihin asennettu sadeveden keräin ohjaa katolta vedet tynnyriin. Yhtä suuri ihme on, kuinka muutama kunnon sadekuuro täyttää tynnyrit.

Todennäköisesti kesäkukkaruukkuja riittää pihallani kasteltavaksi ensi kesänäkin. Aurinko ja tuuli kuivattavat ruukut ja laatikot nopeasti alkukesästä. Elokuussa usein kasteleminen selvästi vähenee. Ilo kesäkukista on kastelu-urakasta huolimatta suuri ja kuihtuneiden nyppiminen on rauhoittavaa arjessa seisahtumista.

Toivottavasti jaksoit lukea tämän maratonihöpötyksen ilman henkisiä vaurioita. Kuvien selaaminen on sentään nopeampaa, joten josko siten parantaisit saamiasi vaurioita.

Elokuu on alkanut. Kolmasosa kesää vielä jäljellä ja leuto syksy silkkaa plussaa päälle.

Lukililjan lehdelle laskeutunut lentävä.