Haikeutta ilmassa ja vaivaa jalassa

Rosa Sävel 9.9.

 

Yritän kovasti pitää kiinni kesästä, mutta väkisinkin tuo syksy tunkee väliin kaikin mahdollisin keinoin. Viikonloppu ja alkuviikon pari ensimmäistä päivää saimme nauttia lähes kesäisistä ilmoista. Keskiviikkona pilvet peittivät taivaan ja valuivat alas rankkasateena.

Kurpitsa kukkii yhä

Tutkittuani tulevien päivien sääennusteita päädyin menneenä viikonloppuna siivoamaan kasvihuonetta. Aurinkoa on toki luvassa, mutta varsinkin selkeinä öinä lämpötila tippuu reippaasti alle +10. Tomaateissa on vielä runsaasti raakileita, samoin paprikoissa. Katsoin parhaaksi tuoda ne huoneenlämpöön kypsymään. Kurkut lähtivät kompostiin jo pari viikkoa sitten, kun eivät enää kukkineet eivätkä tehneet hedelmää.

Tyhjensin koko kasvarin, lakaisin kivilattian ja pesin sisäpinnat. Puhdistin Blumat-kastelujärjestelmän ja vein sen kellariin odottamaan ensi kesää. Pesin myös Blumatin käyttämän 150 litran vesitynnyrin sekä kasvatusastiat. Sitähän tämä kasvukauden loppu on: siivoamista ja tavaroiden varastoon kantamista.

Samettikukka Farourite Red

Kasvimaalla kurpitsat jatkavat kukintaansa ja lehtikaali sekä mangoldi kasvuaan. Persiljaa leikkasin rasiaan pakkaseen laitettavaksi. Samettikukissa ja tuoksuherneissä on vielä kukkia, mutta muuten niiden olemus on muuttunut aika rähjäiseksi. Näiden kesäkukkakaverien mielestä siementen kehittäminen on nyt selvästi kukintaa tärkeämpää tekemistä.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Nurmikko kasvaa hurjalla vauhdilla. Kertaviikkoinen leikkaus ei vain riitä, jos haluaa huoliteltuja näkymiä. Ja minähän haluan. Ongelmaksi on muodostunut elokuinen rasitusvamma kantapäässä eli plantaarifaskiitti. Jalka ärsyyntyy liikkumisesta, mitä ruohonleikkurin perässä käveleminenkin on. Aktiiviliikunta aiheuttaa kivuliaita askelia ja pahimmillaan jäytävää särkyä. Kerrassaan ärsyttävää olla tällä tavoin estynyt.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Olin melko varma kivun aiheuttamasta diagnoosista, mutta varmuuden vuoksi halusin asiaan lääkärin näkemyksen. Sepä ei tänä päivänä olekaan mikään helppo asia. Oman kylän terkkarissa akuuttiaikoja ei ole tarjolla ja kiireettömän hoidon ensimmäinen aika lääkärille olisi löytynyt viiden viikon päähän. Satasen hinta yksityiselle ei houkutellut sekään. Yhden viikon lisää kärvisteltyäni ajoin 25 km kunnan keskustaan päivystykseen. Siellä on vajaan vuoden toiminut upouusi hyvinvointikeskus. Komea rakennus kuin mikä, mutta ei pysäköintipaikkoja. Millähän päättäjät kuvittelevat potilaiden tulevan apua hakemaan kunnassa, jossa lähimmälle bussille päästäkseen on käveltävä kilometri jos toinenkin?

Olopiha 9.9.

Aikani kytättyäni vapautuvia pysäköintipaikkoja, pääsin vihdoin sisälle ilmoitautumaan. Sitten seurasi vajaan puolen tunnin odotus, jotta pääsi sairaanhoitajalle kertomaan vaivansa syyn. Hoitaja varoitti, että edelläni on seitsemän muuta potilasta. Tähän olin varautunut ottamalla mukaan sukankutimen, banaanin ja lukemista. Olihan siinä ohessa jännä seurata muiden odottajien touhuja ja uuden rakennuksen sokkeloihin eksyneiden ihmisten opastustoimia.

Kahden tunnin odotuksen palkkioksi nuorehko mieslääkäri kutsui minut huoneeseensa. Plantaarifaskiittihan se on, kuten epäilinkin. Vaivaan ei ole oikein muuta parannuskeinoa, kuin rasituksen välttäminen, venytykset ja tarvittaessa fyssarin konsultaatio. Paranemiseen voi mennä viikkoja, kuukausia, joskus jopa vuosi. Särkylääkkeillä ei ole tutkittua tehoa. Sen olin huomannut jo itsekin. 

Jos jotain hyvää asiassa pitää löytää, niin se on tällä kertaa edessä oleva talvikausi. Eipä tee mieli puutarhahommiin siinä vaiheessa kun lumi valtaa maat ja mannut. Jospa jalka tokenee kevättä odotellessa, toivon.

Pikkupuutarhaa 9.9.

Nurmikonleikkuu on vuosikausia ollut minun hommiani, kuten valtaosa muistakin puutarhaan liittyvistä töistä. On vaikea siirtää tehtäviä sellaiselle, joita ne eivät kovin paljon kiinnosta ja joissa pitäisi olla vähän myös neuvomassa. Nyt Ukkokulta on leikannut nurmikon ja lupasi tehdä sen jatkossakin, kunnes kykenen sen tekemään itse. 

Näin syksylläkin puutarhassa riittää tekemistä, joista en jalkavaivasta huolimatta kykene täysin pidättäytymään. Leikkelemistä, kitkemistä, siistimistä, sipulien istuttamista, haravointia. Löydän itseni pihahommista, tiedän. Koitan kuunnella, mitä jalkani viestittää. Ja yritän tasapainoilla jalan ja pään välillä. Tekemättömyyskään ei minulle sovi. Alkaa potuttaa ankarasti, jos joudun ikkunasta kuikuilemaan holtitonta puutarhaa.

Saapaspolku 9.9.

Sääennusteet eivät ole kaikkein mieluisimpia, kun vettä on luvassa harva se päivä. Lämpöä kuitenkin riittää ihan kivasti, joten pihalle on paras mennä jokaisessa sopivassa välissä. Kaikkea ei tarvitse kerralla tehdä. Yksikin tehtävä lyhentää listaa ja piristää päivää.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Tärkeää on muistaa myös nauttia kaikesta kauniista, vaikkapa komeista syyshortensioista. Pitäkäähän jalat kuivina!

Syksyähän tämä

Kovin on ollut aamut koleita. Alimmillaan mittari on näyttänyt +3℃. Päivälläkin lämpöä on ollut parhaimmillaan +12℃ auringonpaisteesta huolimatta. Pihatöitä tehdessä tulee pian lämmin, joten turha tuijottaa mittarilukemia. Vaikka syksyn saapuminen merkitsee puutarhurille enemmän siivoamista ja talveen valmistautumista, hyötyliikunta ulkona on aina piristävää.

Kasvimaa alkaa olla tyhjä. Pari kurpitsaa on vielä korjaamatta. Persiljaa ja ruohosipulia on tarkoitus leikata pilkottavaksi pakastimeen. Kehäkukista pitäisi kerätä siemeniä ensi kesää varten. Sametti- ja kosmoskukat kukkivat edelleen ahkerasti. Niiden tyvellä muutama koristeporkkana Dara odottaa siirtoa kukkapenkkiin.

 
Kävin ostamassa pari uutta lavakaulusta. Niiden löytäminen olikin vaikeaa, eikä varsinkaan mustia ollut enää missään. Kauppiaat ovat myyneet kaikki kesäkauden tavarat, joten vinkeät puutarhaideat on suosiolla jätettävä ensi vuoteen. Onneksi yhdestä kaupasta sain kaksi käsittelemätöntä lavakaulusta, jotka sudin itse mustiksi Ecogarden-puuöljyllä.

 
Sijoitin lavakaulukset alapihan ison vaahteran ja puistoaidan väliseen nurkkaukseen, johon isojen puunjuurien vuoksi ei voi istuttaa mitään. Laitoin pohjalle maanrakennuskankaan, jotta lähellä kasvavat vadelmat eivät tunge versojaan laatikkoon. Ajattelin täyttää nyt syksyllä pohjaosan lavakauluksesta oksasilpulla, haravoiduille lehdillä ja kesäkukkaruukkujen mullalla. Keväällä sitten komposti- ja säkkimultaa päälle. 

Kylvän uuteen laatikkoon ainakin kosmoskukkia, jotka korkeiksi kasvaessaan täyttävät kivasti tyhjän tilan ja toimivat samalla myös ohikulkijoiden ihasteltavana. Kosmoskukkia pitää kasvimaalla joka kesä olla. Ehkä ensi kesänä niiltä vapautuva vanhempi lavakaulus saa jotain matalampaa asukikseen.

Kasvihuone oli tarkoitus pestä runsas viikko sitten, kun oli pari kesäisen aurinkoista ja lämmintä päivää. Katto-ränni -rempan vuoksi oli paljon muuta hommaa, joten ehdin jo miettiä pesun siirtämistä keväälle. Innostuin sitten kuitenkin kiskomaan letkun alapihalle ja ryhdyin puunaamaan niin kasvaria kuin istutusastioitakin. 

Kasvihuoneen ulkopinta on vuoden aikana alkanut vihertää, joten käytin pesuun samaa biohajoavaa ainetta, jolla pesimme keväällä pergolan valokatteen. Hyvin pienellä pesuainemäärällä lika lähti helposti ja kasvihuone kirkastui kummasti. Käyn pinoamassa istutuslaatikot, kunhan ne ovat kauttaaltaan kuivuneet. Muutenkin kasvihuone toimii talviajan lähinnä kasvihuoneen yhteydessä tarvittavien tarvikkeiden ja joidenkin puutarhakoristeiden säilytyspaikkana.

Yksi iso ja vähän tylsäkin urakka on yliviivattu työlistalta. Keväällä pääsee taas kiikuttamaan taimet suoraan kasvariin, kunhan siellä on ensin tavarat laitettu paikoilleen.

Oksasilppurille työtä odottamassa

Ukkokullan kanssa karsimme yläpihan syreenejä. Niitä kasvaa yläpihalla, rinteen kummassakin päässä. Puiston puoleista kasvustoa on leikattu hyvin vähän. Joitakin vanhimpia runkoja olen välillä poistanut niiden alkaessa kuivua pystyyn. Hakettaminen saa odottaa, kunnes kattorempan telineet puretaan ja kulkuväylät vapautuvat käyttöömme.

Vasenrinteen yläreunan pihamaalle kallistuvat syreenit.

 
Kesän aikana pari vanhaa unkarinsyreeniä oli käytännössä kuollut pystyyn. Niiden poistamisen lisäksi leikkasin pihan puolelta alimpia oksia. Kunnan puolella ollut sankka metsikkö sai aikaan sen, että syreenit kallistuivat voimakkaasti valoa kohti eli meidän pihalle. Metsän kaatamisen jälkeen valoa tulee joka suunnasta, joten syreenitkin ovat alkaneet vähitellen kasvaa tasaisemmin.

 
Rinteen toisessa päässä syreenit ovat uudempia. Niille on riittänyt valoa, joten ne ovat kasvaneet korkeiksi ja pystyiksi. Poistin sieltäkin nuorempia syreenejä ja sinne tänne nousseita pikkuversoja, jotta syreenit olisivat puumaisempia, eikä alueesta muodostuisi pelkkää pikkuversopusikkoa. 

Innostuksen tällaiseen sain Päivänpesää elämää -blogin Katjan Suvena-postauksesta 31.1.2021. Katjan ilmavaan syreeninäkymään päästäkseni minun on ehkä poistettava ainakin yksi syreeni tuolta keskeltä, sillä nyt joukko kasvaa todella tiiviinä rykelmänä. 

Toisaalta, leikkimökki saattaa lähiaikoina lähteä muualle. Sen alin hirsikerros kaipaa kengittämistä, eikä meillä ole intoa leikkimökin kunnostukseen. Ei myöskään tarvetta sen säilyttämiselle. Joku saa hyvän leikkimökin, jos vain viitsii sen purkaa, kuskata pois ja kunnostaa omalle pihalleen. Syreenitilanne tsekataan tarkemmin, kunhan leikkimökin kohtalo on ratkennut.

Osa kesäkukista lähti kompostiin katto/ränni-rempan alta. Osalle se oli jo muutenkin ajankohtaista, sillä kesä ei ollut niiden suhteen paras mahdollinen. Vaikka toisin luulisi. Ruukut odottavat pihalla pesua, jonka teen samalla, kun pesen terassin ja pergolan puupinnat remppapölystä ja kesän jäljistä. En ole enää vuosiin kantanut tyhjiä ruukkuja kellariin, vaan ne ovat viettäneet talven talon seinustalla.

Ruukkuja tyhjentäessäni sain muutamia leikkokukkia maljakkoon. Daalioista Cafe au Lait on kukkinut elokuusta lähtien kauniisti. Kattorempan kunniaksi se avasi kaksi nuppua. Joskin kukat jäivät elokuisia pienemmiksi. Juurakot laitoin kellariin sanomalehden päälle kuivumaan. Siirrän ne omaan säilytyspaikkaansa myöhemmin.

Sisäänkäynnissä kesän viettäneestä hortensiasta leikkasin myös kukat maljakkoon. Uusia nuppuja siihen ei ole avautunut tuota yhtä lukuunottamatta enää aikoihin. Joitakin ruukkuhortensioita olen istuttanut loppukesästä tai syksyllä maahan. Kaksi niistä nousee joka kevät - tai pikemminkin kesä, mutta eivät kuki. Eikä niistä kovin suuria puskia näytä kasvavan.

Colchicum autumnale Waterlily

 
Ensimmäinen syysmyrkkylilja on noussut kukkimaan alapihan Ruusupenkissä. Kukan nähdessäni ilahduin, mutta sain myös pienen sätkyn. Olen nimittäin kokonaan unohtanut istuttaneeni tämän viime syksynä. Ihme, etten ole onnistunut hävittämään impiä kaivaessani penkissä kesällä useampaan kertaan.

Pian on aika päivittää tämän syksyn sipuli-istutuslista. Ehkä olisi syytä harkita sipulilistan ja kasviluettelon yhdistämistä, jotta en jatkossa toheloisi istutusteni kanssa. Syysmyrkkyliljat ovat aika tyyriitä, enkä muutenkaan soisi niitä menettäväni.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Syysvuokko senkun kukkii ja kukkii. Kiemurapenkin syysvuokosta on vihdoin kasvanut toiveideni puska. Nuput ilmestyivät tänä vuonna jo heinäkuussa. Pelästyin saavani pikakelauskukinnan, enkä siis saisi nauttia tästä loppukesän ja syksyn kauneimpiin kuuluvasta ihastuksen kohteesta. Niin ei käynyt. Syysvuokkoon tuli runsaasti nuppuja. Koko ajan on ollut sekä avautuneita kukkia että nuppuja eri vaiheissa. Kukintaa on siis kestänyt kohta kaksi kuukautta.

Anemone hupehensis - Syysvuokon siementaimi

Keväällä löysin Kiemurapenkistä syysvuokon siementaimen. Laitoin sen etureunaan kiviä, jotta en vahingossakaan kitkisi pikkuista rikkaruohona pois. Yllätyksekseni siihen ilmestyi kolmen nupun rykelmä, joista ensimmäinen on jo auennut. Annan vauvan kasvaa lähellä emoaan ainakin toistaiseksi. Keväällä mietin, siirtäisinkö lapsukaisen johonkin toiseen paikkaan. Jos hän vain talvesta selviytyy. Olopihalla on jo toinen syysvuokko, mutta Pikkupuutarhassa voisi olla kivasti tilaa.

Monet Puutarhan Lumo -blogia seuranneet tietävät, että Kruunuvuokolla on 10 kärhösormea. Sen lisäksi hän on myös taitava havujen muotoilussa (kuten linkistä avautuvasta postauksesta käy ilmi). Jonkun verran olen omia havujani leikannut, mutta oppimista siinä tehtävässä riittää. Enpä ole kovin syvällisesti asiaan edes perehtynyt, mutta josko nyt olisi aika.

Tavallinen sähkökäyttöinen pensasleikkuri meillä jo on. Sitä olen opetellut ja oppinutkin käyttämään, vaikka käsivoimia se vaatii. Kovin pitkään ei vain jaksa laitteen kanssa heilua. Tikkaita on siirrettävä vähän väliä ja silti jää korjattavaa. Kruunuvuokon vinkistä hankin pienikokoisen, akkukäyttöisen oksa/ruoholeikkurin, jolla on helpompi leikata pieniä kohteita ja varsinkin viimeistelyssä se on näppärä. 

Myyjä vähätteli laitteen tehoa ja akun kestoa kehottaen minua ostamaan tuplasti kalliimman laitteen. Saattoi olla oikeassa, mutta tylyllä käytöksellään ja huonolla palvelumentaliteetillaan sai minut heti vastahankaan. Päädyin halvempaan malliin, kun se oli tarjouksessakin. Ensimmäisten kokeilujen jälkeen olen aivan tyytyväinen hankintaani. 

Echinacea purpurea - Punahattu

Punahattujen yhä kukkiessa olen jo piilottanut multaan kaupoista ostamani pikkusipulit. Nettitilauksista toisesta tuli ilmoitus, että tuotteet on kerätty ja lähtevät pian matkaan. Vaikka syksy tuntui tulleen yllättäen ja aikaisin, aika samoissa mennään, kuin muinakin syksyinä. Päivä sinne tai tänne ei maailmaani hetkauta. Ellei sitten lunta lykkää, mutta eipä ole ainakaan ennusteissa. Kylmyyttä kyllä. 

Calendula officinalis - Kehäkukka

Viikonloppu on taas käsillä. Tätä kirjoittaessani torstai-ilta on jo pitkällä, mutta pihalla kolisee. Remppatelineitä puretaan, mikä on ilahduttava asia. Remppafirma siistii jälkensä, mutta ihan varmasti siistittävää jää minullekin. On siis tiedossa, mitä viikonloppuna puuhaan.

Raikkaita syyspäiviä ja kivaa viikonvaihdetta ihan jokaiselle!