Näytetään tekstit, joissa on tunniste syysmyrkkylilja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syysmyrkkylilja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. lokakuuta 2025

Syyslehtien seassa

 
Paljon on lehtiä vielä puissa. Osa vaahteroista on jo ihan tyhjiä, osassa oransseja lehtiä on vielä runsaasti. Yhdessä tonttimme vieressä, puiston puolella kasvavassa vaahterassa, on lehdet vielä vihreinä.

Paljon lehtiä on tullut alas. Haravoin tontin puistopäädystä yhdeksän säkillistä vaahteranlehtiä. ja lisää on vielä tiedossa. Muiden puiden ja pensaiden lehdet haravoin puutarhassa sopiviin paikkoihin maatumaan tai jätän sijoilleen. Tai silppuan ne nurmikolle. Mikäli nurmikolle kertyy paksuja silppukertymiä, haravoin osan pensaiden tyvelle.

Vaahteranlehdet maatuvat tosi hitaasti. Niitä ei voi jättää istutusalueille, vielä vähemmän kulkuväylille. Paksu lehtikerros jäätyy talvella ja sulaa hitaasti keväällä. Se on kuin peltinen laatta kaiken päällä. En myöskään halua katsoa kuukausitolkulla maatumista odottavia vaahteralehtisäkkejä jossain tontin nurkassa. Siksi kuskaamme syksyisin vaahteranlehdet kaatopaikalle, jossa niistä valmistetaan multaa. 

Ruskaväriset lehdet ovat kauniita maassakin. Aroniat hehkuivat punaisina. Pakkasyön jälkeen aronioiden sulka- eikun lehtisato sai vauhtia. Kohta aroniat ovat aivan paljaita.


Hedelmäpuut pudottavat lehtensä eri tahtiin. Punakaneli ja valkeakuulas tyhjensivät oksansa vauhdilla. Huvitus ja syysomena vielä miettivät, liittyisivätkö riisuutujien seuraan.

Syyshortensioillakin näyttää olevan erilaisia tapoja syysasujensa kanssa. Bermudan Grandiflora on enemmän ruskea kuin oranssinkeltainen. Hortensiapenkin Vanille Fraise ja Vim's Red ovat olleet viime viikot kullankeltaisia - tai kullanpunaisia. Kuinka vaan. Ihania pensaita. 


Tuurenpihlaja ei sitten pettänyt tänäkään syksynä. Tykkään tästä pohjolan palmusta erityisen paljon. Koristeomena Musta Rudolf sen oikealla puolella ei kalpene syysruskassaan lainkaan. Kaikki ratkaisut puutarhassani eivät ole niitä fiksuimpia. Tuurenpihlajan ja Musta Rudolfin kaltaiset ilon aiheet saavat hölmöydet unohtumaan.

Syysvuokot ovat olleet tämän kesän primadonnia. Niiden kukinta on kestänyt hyvin pitkään. Kiemurapenkin suureksi kasvanut puska aloitti kukinnan heinä-elokuun vaihteessa. Yhä siinä on muutama kukka. Pikkupuutarhan Muuripenkkiin, Bermudaan ja alapihan Päivänliljapenkkiin istutetut siementaimet ovat kukkineet upeasti nekin. 

Berliinin Kärten der Welt'issä elokuussa 2016 syntynyt unelmani syysvuokkojen runsausta puutarhassani on toteutunut. Siellä näin upean syysvuokkokeskittymän. Näkymä jäi pysyvästi mieleeni. Tänä kesänä olen saanut ihailla sellaista omassa pihassa. 

Sunnuntaina 12.10. blogissaan Ylistyksen kehäkukalle. Anun ylistykseen on helppo yhtyä. Omassakin pihassa suorakylvetyt kehäkukat kukkivat edelleen Majalispenkissä. Tänäänkin, vaikka aamukahdeksalta pakkasta oli yhä -3℃. Kehäkukka 'Bronzed Beauty' on yksi lempikesäkukistani. Etenkin avautumaisillaan olevana sen terälehdet ovat niin hienoja. 


Syysmyrkkyliljat olivat tänään perjantaina pitkin pituuttaan. Ehkä ne halusivat kaivautua muiden kasvien lehtien suojaan lämmittelemään yöpakkasen kylmyydeltä. Auringon voima on ihmeellinen. Niin vain nämä alastomat immet nousivat auringon paisteessa suoriksi. 

Osa syysasteri 'Patricia Ballard'eista ei ehdi avaamaan nuppujaan. Ilahduttavasti osa niin kuitenkin teki. Poimin viluisia nuppuisia syysastereita sisälle maljakkoon. Sepä olikin hyvä toimenpide. Nuput avautuvat vikkelästi huoneenlämmössä.

Tänä syksynä ei ole kovin montaa pelaguuta pelastettavaksi sisälle talvehtimaan. Yksi muutama vuosi sitten Plantagenin pistokkeesta kasvatettu pelaguu kukkii nyt takkahuoneen ikkunalla. Kolme halpakaupan pihamyymälästä alkukesällä ostettua pelaguuta koittaa selviytyä työhuoneen ikkunalla.

Television meteorologi lupaa parhaillaan lauantaiaamuksi pakkasta. Ja liukkautta. Päivällä sentään aurinko paistaa ja lämpöäkin ennustetaan +8℃. Ja pohjoiseen lunta, hui.

Nautitaan viikonlopusta!


maanantai 13. lokakuuta 2025

Muutanko kallioluodolle vai asfaltoinko puutarhan?

 
En todellakaan aio muuttaa kallioluodolle. Niin kiva kuin olisikin lekotella kesäauringon lämmittämällä kalliolla lokkien ääniä ja aaltojen loisketta kuunnellen, en sitä jaksaisi koko kesää tehdä. Aika pian alkaisin miettimään, täyttäisinkö jonkun kallionkolon mullalla saadakseni siihen jotain kaunista kasvamaan.

Nämä linnut eivät ole lokkeja, eivätkä hanhia. Naakkoja ovat.

 
Ei tule meidän tontille myöskään asfalttia. Sitä on riittävästi kotikadulla ja muilla alueen kaduilla valtateistä  puhumattakaan. 

Mistä sitten tällainen kysymys postauksen otsikkoon nousi? Ihan silkasta väsymyksestä ja koko viikonlopun kestäneestä raatamisesta puutarhan syyskuntoon laittamisessa. Intensiivinen työskentely pihassa tunnista toiseen kumarrellen, kyykistyen, sinne tänne kävellen, kottikärryjä työntäen ja yhtä jos toista kantaen laittaa kropan koville. Käsivarret  ja hartiat eivät ole vieläkään toipuneet tuija-aidan leikkausurakasta. Ruoka- ja kahvitauko ilman muuta pidetään, mutta muuten en vain malta istua. Tekijäihminen kaiketi rauhoittuu vasta illalla sänkyyn reporankana kaatuessaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'


Kesäkukat ovat lähteneet kompostiin, niiden mullat ripoteltu istutusalueille. Metsäpuutarhasta leikkasin ison joukon töyhtöangervoja. Osa niistä syötettiin hakettimeen. Osa odottaa pressun päällä jatkokäsittelyä. Olen leikannut paljon muitakin perennoja. Eipä tarvitse keväällä talloa nousevia sipulikukkia varoen. Muuten en liiemmin siivoa kukkapenkkejä. Ripottelen sitten keväällä "katemultaa" peittääkseni kuivuneita lehtiä ja muuta sälää.


Leikkasin nurmikon. Samalla tuli silputtua valtaisa määrä vaahteranlehtiä. Silppua tuli niin paksu kerros, että se oli haravoitava pensaiden juurille. Sen jälkeen siistin trimmerillä kanttausurat ja aidan tyvet. Sen jälkeen kävin kanttausurat läpi ja kitkin löytämäni rikkaruohot. Voikukkia lähinnä. Lähtivät hyvin hieman kosteasta mullasta. Pikkuisen kun avitti voikukkaraudalla.

Tontin naapurin puoleisessa päässä ei ollut vielä pahemmin haravoitavaa. Hedelmäpuut ja pensaat pitävät tiukasti kiinni lehdistään. Rajamännystä oli pudonnut suuri määrä neulasia, jotka haravoin kasaan ja vein ne Oikearinteen vuorimäntyjen tyvelle. Haravoimisesta ei muutenkaan ollut hyötyä, kun lauantain navakka tuuli pyöritti juuri haravoidut lehdet takaisin ympäri pihaa.


Oikearinteestä leikkasin pallohortensiat tapille. Ne nousevat taas keväällä uuteen kasvuun. Vuorimäntyjen naapurin puoleisella sivulla maahumala yrittää vallata alaa. Se oli kietoutunut jopa aronioiden varsiin. Sopivasta kohdasta kun kiskaisi, sai käsiinsä metritolkulla maahumalaa. Sen kitkeminen on silmänlumetta. Siellä se taas ensi kesänä kasvaa rehottaa. 

Lauantain tuuli kuljetti taivaalla pilviä kovaa vauhtia. Välillä auringon eteen lipui isompi pilvi. Sateesta ei ollut kuitenkaan tietoakaan. Lämpömittari kipusi +14 asteeseen, eikä työskennellessä todellakaan tarvinnut palella. Sunnuntaina näin ja kuulin useamman ison hanhiparven liitelevän taivaalla kohti etelää. Mustarastaita pihassa pyörii edelleen useita. Tintit ovat alkaneet koputella ikkunaa vihjaillen ilmeisesti kaipaavansa siemeniä. Vielä ei ole sen aika. Punarinta ilahduttaa pomppimalla pihalla ihan vieressä.

Trimmerin akkujen latautumista odotellessa oli sopiva hetki pitää ruokatauko. Ja ripustaa pyykkejä kuivumaan. Tämän kauden trimmeröinnit on todennäköisesti tehty. Nurmikon ehkä leikkaan vielä kerran. Tai ainakin silppuan nurmikolle leijuneet lehdet, kun omenapuut ovat kesäasunsa riisuneet. 

Syyshortensiat näkyvät kirkkaina Kurgaanin kasvien takaa.


Puutarha näyttää hetken siistiltä. Vihreältäkin vielä, kun pakkasöitä ei ole ollut sitä yhtä lukuunottamatta. Alkavalla viikolla sää näyttää vähitellen kylmenevän ja yöpakkasiakin saattaa jo tulla. 

Pikkupuutarhan koristeomenapuihin ripustin lyhtyjä, joihin laitan patteritoimisia led-kynttilöitä. Niissä on ajastimet, joten kynttilöitä ei tarvitse joka ilta erikseen käydä sytyttämässä. Alapihalla kynttilä on vain kotikiven päällä lyhdyssä. Sieltä se näkyy puistossa kulkijoille.

Hydrangea 'Vims Red' - Syyshortensia


Syyshortensioiden lehdet ovat muuttuneet keltaisiksi. Auringonpaiste sai pensaat näyttämään kullatuilta. Yläpihan syyshortensiasta leikkasin muutamista alimmista ja hennommista oksista kukinnot pois. Jos ja kun lumi tulee, se painaa koko pensaan maata kohti. Silloin oksat saattavat murtua siten, että runkokin vahingoittuu. Alapihan syyshortensiat saavat pitää kukkansa kevääseen saakka.


Kasvimaalavat ovat olleet osin tyhjinä jo pidemmän aikaa. Laadin viljelysuunnitelman kevääksi, jotta Ukkokulta tietää, mihin istuttaa valkosipulit. Tänä kesänä ne kasvoivat kutoslaatikossa. Uudet laitettakoon ykköseen.


Aidan villiviini punastuu ja pudottaa lehtiään. Tuurenpihlaja on vihdoin punaoranssi. Huoltopihan tuurenpihlaja sen sijaan on pudottanut suurimman osan lehdistään. Vasemmalla koristeomena Musta Rudolf hiukan kurkistaa. Se on läpi kasvukauden upean värinen.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena


Nyt Musta Rudolf liekehtii punaisena. Sen taustalla näkyy keltavihreänä tulikuusama (Lonicera x brownii ''Dropmore Scarlet'). 

Pikkupuutarhan Kivipenkki

Pikkupuutarhan Kivipenkkiä mylläsin loppukesästä voimallisesti. Sieltä muutti muualle kaikki korkeaksi venyvät kasvit, kuten lehtoängelmät, kultakärsämöt, syysleimut, harmaakäenkukat ja etelänruusuruohot. Jäljelle jäivät mantelityräkki, jouluruusu, keijunkukat, pionit, liljat, kiurunkannukset, esikot ja pikkusipulit. Uusiksi asukeiksi siirsin toistaalta komeamaksaruohoa. 

Korkeat kasvit peittivät kiven niin, että se näkyi lähinnä takapuolelta. Josta sitä harvemmin käyn katselemassa. Keväällä sitten näen, miten muutos onnistui ja millaisia täydennyksiä tai poistoja se kaipaa. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki


Mantelityräkkiä minulla oli alapihan Hortensiapenkissä usean vuoden ajan. Kunnes totesin sen tarvitsevan enemmän tilaa. Nostin, jaoin ja istutin mantelityräkin uusiin paikkoihin. Joissa se ei menestynyt. Sepä harmitti. Tilasin Tommolan tilalta kaksi uutta Mantelityräkkiä. Toinen niistä on kuvassa. Toinen elää yhtä tanakkana alapihan Ruusupenkissä. 

Yllättäen mantelityräkki on herännyt eloon vanhassa asuinpaikassa, Hortensiapenkissä. Olen siis alkuperäistä mantelityräkkiä ylös kaivaessani ollut huolimaton. Juuria on jäänyt paikalle ja nyt ne ovat aloittaneet uuden elämän vanhassa paikassa. Joskus huolimattomuus voi siis kääntyä positiiviseksi.

Keväällä 2024 istuttamani kirjavalehtiset tyräkit 'Ascot Rainbow't eivät selvinneet viime talvesta. Niiden asuinpaikkaa varoin kaivamasta. Jospa ne siellä mullassa yhä lymyilisivät uutta nousua suunnitellen.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Muuripenkin tummakukkainen jouluruusu on pukannut ilmoille kolme nuppua. Toistaiseksi niistä yksikään ei ole auennut. 

Colchicum 'Waterlily'


Syreenipenkistä on noussut nyt kaksi syysmyrkkyliljaa. Giant on jo lähes kokonaan kellahtanut makuuasentoon. Alapihan Kiemurapenkin 'Waterlily' on edelleen upeana. Hivenen siinä on jo nähtävissä väsähtämisen merkkejä.

Syystyöt eivät suinkaan ole tältä vuodelta paketissa. Puiston vaahteroissa on niin paljon lehtiä, että vielä saamme kahlata puistopäädyn käytävällä nilkkoja myöten alas pudonneissa lehdissä. Lavakaulusten väliset käytävät on siivoamatta. Jänis-/peuraverkot on kokonaan laittamatta. Ukkokullalla on työn alla vielä kaksi peuraporttia käytäville. Pihalla kun kulkee muiden töiden ohessa, huomaa aina jotain tekemätöntä.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama
 

Pesin talon tien puolen ikkunat. Jokaisesta kaikki kuusi pintaa. Sen sijaan pihapuolen ikkunoista pesin vain ulko- ja sisäpinnat. Auringon paistaessa totesin, että kyllä ne välitkin on pestävä. Sen verran harmailta näyttää. Varmaan myös ulkopinnat on pestävä uudelleen, koska viimeisin sade tuli taas vaakasuorassa.

Lilakukkainen syysasteri
 
Illalla kutimet etsiytyvät hyppysiin. Lahjasukkia on tarkoitus saada valmiiksi. Kutomistahti on nyt vähän hidas, kun nivelet ovat jäykistyneet liiallisen puutarhasaksien heiluttelun vuoksi. Ja käsivarsien lihaksetkin tekevät tenkkapoota. Eiköhän ne tässä hissukseen taas vetristy.

Aronia

Mukavaa alkuviikkoa ja kivaa syyslomaa lomaililjoille! 


keskiviikko 8. lokakuuta 2025

Kyl' se on syksy nyt!

Hosta - Kuunlilja
 

Viime viikon alkupuolella yölämpötilat laskivat lähelle nollaa. Yhden kerran pakkasen puolelle. Sitten tulikin niin lämmintä, että aamuisinkin mittari näyttää +8℃. Ehdin jo miettiä, saammeko ollenkaan ruskaa. Kyllä saimme. Ehkä veteläksi mennyttä kuunliljaa ei voi parhaaksi ruskakasviksi kutsua. Selvä syksyn merkki se kyllä on. Etenkin kuvan muita suurilehtisempi malli. Se lötsähtää ja muuttuu keltaiseksi aina ensimmäisenä.

Cotoneaster - Tuhkapensas

Ruska on tietenkin parhaimmillaan silloin, kun aurinko kirkastaa värit. Tuhkapensaan punaiseksi, oranssiksi ja keltaiseksi rävähtäneet värit näyttävät upeilta myös harmaassa säässä. 

Tuhkapensaita meillä oli aikanaan muutamia kadun varressa, tontin rajalla. Luovuin tuhkapensaista jo ennen tuijien istuttamista. Pari tuhkapensasta siirsin tontin uloimpaan nurkkaan, kun en muutakaan paikkaa niille keksinyt. Nyt kiitän tuolloista ajattelemattomuutta. Sopivat oikein hyvin paikkaansa.

Tuhkapensas on ennen ruskaakin kaunis pensas. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät. Pienistä kukista muodostuu loppukesästä mustia marjoja. Tuhkapensas sopii hyvin aitapensaaksi. Se kestää myös leikkausta.

Villiviini puistolaidan aidalla

Villiviini on sekin oivallinen ruskakasvi. Istutin sitä aidan tyvelle, koska mielestäni köynnös sopii hyvin koristamaan aitaa. Villiviini on kasvanut niin, että kesäisin kuljen puiston puolella keräämässä pitkälle luikertelevia varsia takaisin aidalle. Lavakaulusten kohdalla villiviiniä on aidalla paikoin jo kolmessa kerroksessa eli se tuo tuulisuojaa hyötyvihanneksilleni.

Vasemmassa yläkulmassa näkyy alapihan tuurenpihlaja, joka ei pidä mitään kiirettä punastumisella. Yläpihan huoltopihalla kasvava toinen tuure on jo aivan oranssinpunainen. Osa sen lehdistä on varissut maahan. 

Aronia


Tänä syksynä Oikearinteessä, portaita alaspäin laskeutuessa vasemmalle jää suurin aroniamme. Sitä ei ole leikattu muutamaan vuoteen lainkaan alas. Muille aronioille niin tehtiin vuosi sitten, koska ne olivat osittain alaosistaan paljaita. Ihmeen nopeasti ne ovat kasvaneet korkeutta, mutta marjoja niihin ei nyt tullut. Eikä myöskään ruskaa. Ensi vuonna tilanne on luultavasti jo toinen.

Epäilen vahvasti, että kuvan aronia on ihkaoikea marja-aronia. Muut valtaosin koristearoniaa. Ostimme aroniat nipussa aitataimina, koska niistä oli tarkoitus tehdä aidanne rinteen reunaan. Koristearonia tekee marjoja sekin, mutta marja-aroniaa pienempiä ja happamampia.  

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervosta olen kertonut aiemminkin. Sitä en ole meille istuttanut, vaan se on ujuttanut itsensä naapurin puolelta. Aluksi asia ärsytti minua. Enää ei yhtään. Se täyttää erinomaisesti meidän ja naapurin välisen ongelmallisen notkelman. Talvella tuohon puskanurkkaan on kolattava lumia pihalta. Idänvirpiangervo ei ole lumitaakasta moksiskaan. Siellä se makaa välillä jäisenkin lumikuorman alla nousten taas kevätauringon lämmittäessä yhtä ehona pystyyn. Idänvirpiangervo kukkii kuin sen yllä olisi kimaltavaa lunta. Pörriäisetkin tykkäävät kukista. Syksyllä puskat syttyvät ruskaiseen tuleen.

Leikkaamme idänvirpiangervot muutaman vuoden välein mataliksi. Pian se taas venyy entisiin mittoihinsa. 

Kotikadun vaahtera

Tonttimme rajalla, puiston puolella kasvavat vaahterat ovat edelleen lähes kokonaan vihreitä. Lehtisatoakaan niillä ei vielä ole pahemmin ollut. Kun lehtisato alkaa, hukun vaahteranlehtiin. Ja keväällä vaahteravauvoihin, kuten joka kevät täällä manaan.

Sen sijaan tien toisella puolella, naapurin pihalla kasvava vaahtera on huikean hienoon ruska-asuun pukeutunut. Puun nähdäkseni minun on mentävä pihalle. Tai vaihtoehtoisesti on roikuttava varaston ikkunassa, jossa näkymän peittää autotallipäädyn puumaiseksi  kasvanut siperianhernepensas. 

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Vain pari päivää ennen näiden kotkansiipien kuvaamista katselin niiden lakoamista maata kohden. Harkitsin jo hetken hakevani sakset ja leikkaavani kotkansiivet kokonaan pois. Se on kohta edessä, jotta lumen tullessa pääsemme kolaamaan käytävää. En sitten niitä saksia hakenut. Hyvä niin, koska minusta nämä ovat kellastuneinakin kauniita. Melkein kuin palmuja jossain etelämeren saarella - ehkä ei väriltään, mutta ketä se haittaa? Näiden palmujen alle varjosta nauttimaan en taida mahtua. Ellen sitten kutista itseäni merkittävästi.

Parthenocissus - Villiviini


Minulla on jonkinlainen fiksaatio (
= pakkomielle, idean tai tunteen liiallinen korostaminenkuvata kasveja sinitaivasta vasten. Värit ja muodot tulevat siten paremmin esiin. Kuvattava kohde kaipaa mielestäni rauhallista taustaa. Omassa pihassa tällainen järjestely ei kovin usein onnistu. 

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on täysin punastunut ja lehdistä on pian suurin osa maassa. Vasemman siiven villiviini vasta miettii, punastuako vaiko ei? Näiden välissä kasvavat ruotsinköynnöskuusama Serotinat eivät ota kumpaankaan siipeen kantaa. Ihan ovat vihreitä edelleen.

Parthenocissus - Villiviini


Terassinurkan villiviini on kasvanut tänä kesänä aivan vallattomasti. Mielellään se varmaan muuraisi koko terassin umpeen versoillaan. En anna tämän villiviinin kasvaa kattorakenteisiin. Siksi ohjaan sen versot kaartumaan tietyn pisteen jälkeen takaisin maata kohden. En halua tästä villiviinistä luopuakaan. Ensi kesänä aion miettiä, millaisen ratkaisun sen kohdalla teen.

Alapihan aidalla kasvavat villiviinit eivät ole kertaakaan tehneet sinisiä marjoja. Tämä terassin villiviini on niitä muodostanut ihan alusta saakka. Nyt marjoja on jo vähemmän, koska mustarastaat käyvät niitä napsimassa. Sallin sen heille. Kunhan eivät vain ruiskisi peräpäästään sinimustia täpliä pitkin terassia. 

Bergenia - Vuorenkilpi

Vuorenkilpi ei ole mitenkään erityinen ruskakasvi. Hauskan näköinen se on joka tapauksessa, kun siihen ilmestyy kirkkaanpunaisia lehtiä. Vihreäksi nuo punaiset lehdet eivät enää muutu. Keväällä ne ovat todennäköisesti mustia limanuljaskoja vihreiden joukossa. Tai kuivia ruskeita käppänöitä, joita murennan toisten väleihin lannoitteeksi.

Puuvajarinne

Puuvajarinne ei ruskaväreissä loista. Lähinnä se on kuorrutettu haavanlehdillä. Muurilla kyllä pilkistää punertava villiviini, joka on kasvanut syreenin oksille maisemia uteliaana kurkkimaan. Villiviinejä olen monistanut talon seinustalla kasvavasta kaverista. Talon nurkkaan alkuvuosina istutettu villiviini sai jäädä paikalleen, kun rakensimme pation. Olisi varmaan kannattanut kaivaa pois, mutta jälkiviisaanahan näitä töitä on helppo keksiä. 

Leikkaan villiviinin joka syksy alas ja keväällä se taas aloittaa uuden kasvun kohti kattoa. Silloin tällöin leikkaan villiviinistä kesälläkin pitkäksi venähtäneitä versoja. Muutaman laitan veteen tekemään juuria. Niitä olen istuttanut muutamiin paikkoihin ja jakanut tutuille. 

Rinteen yläpäässä on yksi tämän kesän rakennelmista eli peuraportti. Ensimmäinen niistä, muut kaksi ovat vielä vaiheessa. Eikä tämäkään täysin valmis ole. Siitä puuttuu sulkusysteemi, joka on vielä mietinnässä. Nyt portti suljetaan rautalangan pätkällä. Portti on kyllä sen verran tiukka, että tuskin sitä peurat avaavat. Tuijien takaa vasemmalla kulkee verkkoaita reunustamaan tonttia. 

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Etupihan Bermudan peittokurjenpolvet on ihan pakko esitellä. Ei noiden muutamien ruskasävyjen vuoksi, vaan lehdistä muodostuva kuvio on minusta hieno. Tällaisia yksityiskohtia on hauska bongata ja kuvata. Niiden arvoa on vaikea toiselle ihmiselle selittää. Eikä varmaan tarvitsekaan. Jos tykkää, niin tykkää. Ei sen kummempaa.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Koska tässä nyt syksystä puhutaan, laitetaan mukaan kunnon syyskuvakin. Eli syysmyrkkylilja Waterlily, joka työntää Kiemurapenkin mullasta aivan ihania kukkia enemmän kuin toivoa saattaa. Kevät- ja kesäihmiselle ei sentään ihan kaikki syksyssä ole myrkkyä. Ei ainakaan syysmyrkkylilja. 


tiistai 30. syyskuuta 2025

Kasvimaa, kutominen ja kaalilaatikko

 
Mennyt viikonloppu oli ahkerointia vallan mainiossa säässä. Kylmän yön jälkeen aurinko nousi taivaalle lämmittämään jopa kesäisesti. Nurmikkoa leikatessa tarkeni hyvin lyhythihaisessa puserossa. Olin tavallista viitseliäämpi eli haravoin kanttausurista syyslehtiä nurmikolle, josta ne oli helppo silputa nurmikon ravinnoksi.


Kasvimaan lavakaulukset on jo suurimmaksi osaksi tyhjennetty. Sunnuntaina poistin korkeiksi venähtäneet kosmoskukat, jotka ovat tänä kesänä kukkineet varsin huonosti. Enemmän kukkia ovat tehneet ympärille itsestään siementäneet kosmokset. Tätä kuvaa katsellessa keksinkin, että ensi keväänä taidan kylvää kosmokset suoraan Majalispenkkiin. Jospa en istutakaan mitään monivuotista penkkiin myöhemminkään, vaan varaan paikan kesäistutuksille. Senkin jälkeen, kun metsäruusun versoja sieltä ei enää nouse.

Pahoittelen tuija-aitakuvan laatua. Aurinko helotti kuvaajaa häiritsevästi.


Sain vihdoin leikattua niin tuija-aidan kuin muutkin pihalla asustavat tuijat. Tontin kadusta erottavan tuija-aidan Pikkupuutarhan puoleinen osuus on yli 20 m. Sisäänkäynnin toisella puolella on lyhyempi pätkä. Teleskooppileikkurilla saan aidan leikattua maasta käsin. Pikkupuutarhan puolelle saa tarvittaessa tikkaatkin pystyyn, mutta kadun puolella ojan vuoksi ei tikkaita voi käyttää. 

Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyvä aita on lumimarjaa, jonka pidän leikkaamalla matalana. Sen taakse jää tuija-aidan huoltoa helpottava käytävä. En enää yhtään muista, mikä idea lumimarjojen istuttamisella on ollut. Taisivat olla tuossa jo ennen tuijien istuttamista.


Alapihan Muumipeikoksi nimeämäni tuija kasvaa Kiemurapenkin päässä. Muumipeikon vasemmalle puolelle jää kasvihuone. Oikealla puolella taasen on tarhaviinikärhö 'Black Princen' köynnöstuki. 'Black Prince' kasvoi tänäkin kesänä Muumipeikon päähän ja hartioille.  Nyt viinikärhöä oli madallettava, jotta sain tuijan leikattua. 

Muumipeikon synty liittyy tienvarren tuijien istuttamiseen. Osa riviin istutetuista aitatuijista ei lähtenyt toivotusti kasvuun, joten ne vaihdettiin uusiin. Annoin poistetuille tuijille mahdollisuuden uuteen elämään istuttamalla niitä muualle puutarhaan. Muumipeikko kiitti mahdollisuudesta ja kotiutui oikein hyvin.

Tuijien leikkaaminen oli koko päivän kestänyt operaatio. Aloitin heti aamusta ja jäljet sain siivottua alkuillasta. Olin aivan naatti työrupeaman jälkeen. Käsivarret eivät ole vieläkään toipuneet urakasta. 


Puistoalueen toisella laidalla on tontin kahdella sivulla upeasti hoidettu pitkä tuija-aita. Tässä kuvassa viimeistely on vielä kesken. Muovinauhan ajatuksena lienee torjua peuroja pois tuijien kimpusta. Tuosta aidan vierestä kulkee peurojen vakioreitti. Muovinauhaa käyttäneet ovat kertoneet, ettei sillä ole peuroja torjuvaa tehoa.

Ystävä kävi pitkästä aikaa kylässä. Hän toi tuliaisena hienon syysasetelman. Telineessä roikkuvassa amppelissa on erivärisiä kanervia ja lankaköynnöstä. Laitoin asetelman väliaikaisella virityksellä korkeammalle, jotta se näkyisi paremmin. Kun tämän asetelman aika on ohi, voin hyödyntää telinettä vaikkapa kesäkukille. 

Ystävä kiersi useamman viikon Eurooppaa asuntoautollaan. Ranskassa ystävä kävi Pylones-myymälässä, jossa on huumorilla maustettuja lahja- ja muita esineitä. Minulle hän toi punaisen naisfiguurimaisen sateenvarjon. Se on niin hauska, että voisin nostaa sen vaikka kahvilassa käydessäni pöydälle viereeni seisomaan. Samasta paikasta sain myös pienen peilillä varustetun harjan. Erinomainen, juuri käsilaukkuun sopiva väline. Suklaarasia ei ole samasta kaupasta.


Puikot ja langatkin ovat etsiytyneet hyppysiin. Elokuussa naapurikylän marketissa oli Novitan Polkka-lankaa tarjouksessa. Polkka-langasta syntyy kirjoneule helposti. Lankatarjoukseen oli helppo tarttua. Päätin tehdä isän hoivakodin hoitajille joululahjaksi polvisukat.

Aloitin syksyn neulesession 23.8. polvisukilla. Sen jälkeen kudoin kuvan puolisäärisukat, joille saajakin on jo päätetty. Nyt on meneillään Jules-neulemallilla sukat. Nekin pukinkonttiin. Tuija-aitaleikkauksen aiheuttama rasitusvamma käsissä hidastaa kutomista. Pakko pitää muutama välipäivä käsien lepuuttamiseksi.

Ruoan laittaminen on arkeen ja pyhään kuuluva perusasia. Tykkään kokeilla lehdistä tai muualta bongaamiani ohjeita. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei. Joskus syy löytyy peilistä, harvemmin ohjeesta. Loppukesästä olen leiponut useita piirakoita niin makeina kuin suolaisina. Syystä tai toisesta voisin vaihtaa keittiöni nimeksi Lässähtäneiden leipomusten -keittiöksi. Maun puolesta niitä on vielä syönyt, mutta ulkonäkö on ollut julkaisukelvoton.

Myös blogeista löytyy välillä hyviä vinkkejä. En kuolemaksenikaan muista, kuka teistä kehui tehneensä gruusialaista kaalilaatikkoa. Ohje siihen löytyy Yhteishyvästä. Kaalilaatikosta tykkäävänä tätä versiota oli kokeiltava. Kyllä kannatti, herkullista. Jouduin hiukan soveltamaan ohjetta, kun ihan kaikkea ei sitten ollutkaan kotona. Muistin jääkaapista löytyvän suolakurkkuja. Ei löytynyt. Niin sitten korvasin suolakurkun kurkkusalaatilla. Smetanaa taasen laitoin ohjetta enemmän, kun en halunnut jättää pientä määrää odottamaan seuraavaa käyttöä rasian pohjalle.

Aion tehdä gruusialaista kaalilaatikkoa toistekin. Kuten myös tavallista kaalilaatikkoa. Miten hyviä nämä syksyisistä kasviksista valmistettavat ruoat ovatkaan. 


Daaliat ovat edelleen talon seinustalla isoissa ruukuissaan. En ole kiikuttanut daalioita suojaan edes yöksi, koska talon seinustalla lämpötila on pysynyt kohtuullisena. Daaliat kukkivat edelleen runsaina, eikä niissä ole kylmän aiheuttamia vioituksia. Vielä. Kellariin kuskaaminen alkaa olla kuitenkin lähellä. Autotalli olisi hyvä välivarastointipaikka, mutta siellä ei ole sopivaa tilaa.

Pihalla tulee kyllä monestakin syystä pyörittyä, mutta ei siellä enää istuta kukkia ihailemassa. Nyt raaskii leikata daalioitakin maljakoon. Kaikki daaliani ovat sellaisia, jotka avautumista odottavia nuppuja vaarantamatta on leikattava melko lyhytvartisina. Nuput eivät näytä kovin hyvin avautuvan sisällä. 

Colcicum Giant - Syysmyrkkylilja 

Harva se päivä kierrän puutarhan löytääkseni mullasta nousevia syysmyrkkyliljoja. Niitä on tullut istutettua lukuisia, mutta ei kovin hyvällä tuurilla. Loppuviikosta löysin ensimmäiset kalvakat nuput Syreenipenkin kärhötuen viereltä. Istutustietojen mukaan olen tähän istuttanut 'Giantia'. 

Golchicum Waterlily - Syysmyrkkylilja 

Toinen esiintymä löytyi pian Giantien jälkeen alapihan Kiemurapenkistä. En vain osannut lainkaan odottaa niitä tuossa paikassa. Illansuussa on taas istahdettava istutuslistoja selaamaan. Joku kirjaus on jäänyt tekemättä tai sitten olen muita kasveja siirrellessä siirtänyt myös syysmyrkkyliljat.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Syysvuokkoni kukkii ja kukkii ja kukkii. Eikä vain Kiemurapenkissä, vaan sen siementaimet myös Pikkupuutarhan Muuripenkissä, sisäänkäynnin Bermudassa ja alapihan Päivänliljapenkissä. On se vaan niin hieno!

Syyskuu vaihtuu lokakuuksi. Olkoon se täynnä valoa. Ainakin kynttilänvaloa.