Kyllä nyt tarkenee

 
Satokausi on jo hyvää vauhtia menossa. Pakastin mansikoita kaksi viiden kilon laatikkoa. Olivat erittäin hyvälaatuisia ja makeita. Taitaa ostamieni ainoa huono mansikka näkyä juuri tässä kuvassa. 

Mansikoiden hinta on noussut. Viime vuonna viiden kilon laatikon sai 30-35 eurolla. Nyt pulitin 50 euroa. Uutisissa sanottiin hinnan laskevan pääsadon kypsymisen myötä. Useammasta paikasta kyselin. Aina oli sama viidenkympin laatikkohinta. Yksittäisiä rasioita ostaessa litrahinta on ollut 8 €/l.  

Kotimaiset mansikat ovat niin ihanan makuisia, että kerran vuodessa raaskii niihin vähän törsätäkin. Saa sitä rahaa turhempaankin hassattua.

Jos oli kesäkuu kylmä, heinäkuussa ei sitten tarvitsekaan palella. Lämpömittari näyttää päivä toisensa jälkeen lähes kolmenkympin lukemia. Välillä kosteus huitelee 90:ssä, mikä saa ilman läkähdyttämään. Monelle päivälle on ennustettu ukkosta ja kaatosateita. Taidokkaasti on ukkoset meidät kiertänyt. Joko pohjoispuolelta tai etelästä merta pitkin. Tiistaina tuli ilta-seitsemältä yllättävä vajaan puolen tunnin rankkasade. Ehdin sopivasti kastella kasvimaan, mutta imeytyipä sadevesi sitäkin paremmin kavien hyödyksi. Illalla kymmeneltä päälle nousi ukkonenkin. Muutaman kerran jyrähti kovaäänisesti ja vettäkin tuli, joskin aika maltillisesti.

Maanantaiaamuna päätimme Ukkokullan kanssa leikata omenapuiden vesiversot. Valkeakuulaassa niitä ei montaa ole. Punakanelissa ja syysomenassa vähän enemmän. Huvituksessa vesiversoja on joka vuosi runsaasti. Tänä kesänä jopa uskomattoman pitkiä. 

Kahteen pekkaan työ sujui kätevästi. Pressu nurmikolle, matalammat ja korkeammat tikkaat paikalle ja pitkävartinen leikkuri sekä sekatöörit hyppysiin. Sitten vain hommiin. Vesiversojen poistaminen ei ole mitään mielihommaa, mutta siitä on tullut jokakesäinen operaatio. Kevättalvella ei meidän vanhoja puitamme tarvitse leikata oikeastaan ollenkaan. Ensi keväänä tosin aion lyhentää paria aidan yli kunnan puolelle kasvanutta oksaa.

Lämpöä oli vähän liikaa moiselle leikkuu-urakalle. Raahasimme leikkuujätteen pressun avulla alapihan toiseen päähän ja seuraavana aamuna varaparkkipaikalle pois kuskattavaksi. Hölmö kun olen, kävin vielä leikkaamassa nurmikon, jolloin sain pienemmät sotkut kätevästi siivottua pois puutarhasta. Taas on hetken aikaa siistiä.

Kurkkuja on kerätty kasvihuoneesta runsaasti. Suurin osa on syöty sellaisenaan, salaattiin pilkottuna, leivän päällä tai hölskykurkkuina. Joitakin olen antanut läheisille ja naapurille.

Tomaatitkin alkoivat kypsyä heinäkuun toisella viikolla. Joka päivä on käytävä poimimassa kypsiä. Omakehuko noissa tomaateissa maistuu, kun ne ovat vaan niin paljon kaupasta ostettuja paremman makuisia. 

Tomaateissa on edelleen kukkia ja raakileita paljon. Villi veikkaukseni on, ettei tämän kesän sadosta tule parin edellisen veroista. Kesäkuussa yöt olivat jatkuvasti viileitä. Vielä juhannuksen jälkeenkin mittari näytti yölämpötilaksi alle +10℃. Näillä helteillä öisinkin on lämmintä. Kasvarin ovi saa olla vuorokauden ympäri auki. Yöksi laitan oviaukon eteen harson, ettei naapuruston kissat tai marjapensaissa aamutuimaan temmeltävät harakkalapset mene kasvariin tomaatteja nokkimaan.

Puna- ja valkoherukoita tulee paljon. Alkavat olla kohta korjuukypsiä auringon porottaessa päivä toisensa jälkeen suoraan pensaisiin. Herukkapensaiden oksat roikkuvat lähes maassa marjaterttujen painosta. Kasvituet ovat vielä osittain pionien ja monen muun perennan hallussa. Harvoin on niin paljon ollut tuettavaa kuin tänä kesänä.

Herneitä kylvin sen verran, että iltaisin voi seistä lavakauluksen vierellä palkoja napsimassa. Tiistai-iltana huomasin palkoja jo muodostuneen. Saavat vielä vähän lihoa.

Sipulit ja valkosipulit ovat kasvaneet komeasti. Punajuuri ja porkkana samoin, mutta niitä olisi voinut kylvää enemmän. Uhrasin taas yhden laatikon kokonaan kosmoksille ja toiseen laitoin leijonankitaa. Parsoilta yli jäävään tilaan istutin esikasvatettuja samettikukkia. Täytyyhän sitä sielun- ja silmänruokaakin olla. Minun pienessä kasvimaassani ei taloudellista etua saavuteta. Enemmän tämä hyötykasvattaminen on kokeilemista ja maistelemisen iloa. 

Mangoldikin on hyvässä kasvussa. Käytän sitä esimerkiksi pinaatin tapaan vaikkapa suolaisissa piirakoissa.

Salaattia kylvin ihan liikaa ja väärää lajiketta. Omista siemenistä tuli kahdenlaista salaattia, kumpikin turhan velttoa. Tykkään rapeammista salaateista. Yhden kaupan salaatin jämän lykkäsin lavakaulukseen alkukesästä. Siitä riittää yllättävän moneen salaattiin ja leivän päälle.

Kurpitsaakin pitää olla. Alkoivat kukkia vasta juhannuksen jälkeen. Kesäkurpitsan taimet eivät kuki ollenkaan. Ehkä ovat jo liian vanhoja. Pitääkin laittaa muistiin, että hankin ensi keväänä uusia siemeniä. Spagettikurpitsa ja Tom Fox kukkivat ja alkujakin näyttävät jo tekevän. 

Yhdessä lavakauluksessa on erilaisia tuoksuherneitä, jotka kukkivat parhaillaan valtoimenaan. Saman laatikon kasvimaan puoleisella laidalla on kehäkukka 'Bronzed Beautya', joka on alkanut avata ensimmäisiä nuppujaan. Myös samettikukka 'Jolly Jesterit' laittavat parastaan.

Tatetes patula 'Jolly Jester'

 

Campanula patula - Harakankello

Harakankelloja on tänä kesänä ilmestynyt pihallani moneen paikkaan. Useimmiten vieläpä perennapenkkeihin, missä ne ovat olleet kaunis lisä. Moneen vuoteen meillä ei ollut ainuttakaan harakankelloa. Muutama vuosi sitten alkoi ilmestyä yksittäisiä sinne tänne. Moni on varmaan lukenut YLE-uutisen, jossa Toholammilla sijaitseva kesantopelto muuttui siniseksi harakankellomereksi. Ihmiset ovat matkanneet kauempaakin sitä ihailemaan.

Harjaneilikat somistavat kääpiöhopeakuusta.

Kävin kurkkaamassa olisiko lämpötila yhtään laskenut. Yhä on yli +28℃, joten taidankin lukea jonkin aikaa kirjaa. Käyn nyppimässä ja kastelemassa kesäkukkia vasta ennen nukkumaan menoa.

Varokaa polttamasta nahkaanne auringossa!

Taimitouhuja

Prunus 'Accolade' - Korisekirsikka

Koristekirsikka Kevätsuudelma pullistelee pihalla nuppujaan. Se ei onneksi ole ottanut nokkiinsa yöpakkasista eikä hyytävän kylmistä päivistäkään. Niin ainakin toivon. Nuppuja on paljon eli pääsen viettämään ikiomaa hanamia.

Sääukko kaiketi riitelee eukkonsa kanssa päätellen siitä, että vuoroin paistaa aurinko, vuoroin sataa vettä-lunta-räntää-rakeita. Maa ei sentään muutu valkoiseksi, märäksi kylläkin. Pihatyöt ovat ihan hyvässä reilassa. Tekemistä riittäisi ja mieluummin viettäisin aikaa ulkosalla. Kastuminen ei kuitenkaan innosta. Lisäksi näpit jäätyvät, jos työhanskat vähänkin kastuvat - kuten ne esimerkiksi voikukkia nyhtäessä tekevät. Märästä maasta on kyllä nautinnollista kiskoa voikukkia ilman mitään vempaimia. Harvinaista herkkua saada jämäkkä voikukka ylös pitkine juurineen. 

Tomaatti 'Vilma'

Lämpimämpää säätä odotellessa oli hyödyllistä käyttää aikansa taimien parissa kellarissa. Radio päälle ja tarvittavat välineet esiin. Sitten vain hommiin. Aloitin siirtämällä koulitut tomaatit isompiin astioihin. Niihin, joissa tomaatit viettävät kesän kasvihuoneessa. Kaksi tomaattia kuhunkin astiaan. Samoin tein paprikoille, joita tänä kesänä on vain kaksi punaista California Wonderia ja yksi keltainen California Wonder. Mielipaprikani Zazut tulivat taas kalliiksi, kun pussisssa olleista neljästä siemenestä yksikään ei itänyt.

Tomaatti 'Golden Sunrise'

Tukinarut jäivät vielä laittamatta. Pärjäävät päivän pari koulimisvaiheessa laittamillani naruilla. Vilmat ja Orange Dreamit lykkäävät jo nuppuja. Mullan kauhomista riitti, kun täytin sillä yhdeksän isoa istutusastiaa. Kahdeksan tomaateille ja yksi paprikoille. Kurkut saavat vielä kasvaa koulimisruukuissaan. Myöhemmin nekin pääsevät isoihin astioihin.

Pitäydyn tutuiksi ja turvallisiksi kokemissani tomaateissa. Lähinnä kirsikkatomaateissa, jotka kypsyvät lämmittämättömässä kennokasvarissani hyvin ja tuottavat myös herkullisen sadon. 

Tänä vuonna kasvamassa on 'Supersweet', 'Sungold', 'Gardener's Delight' ja 'Golden Sunrise'. Uutena viime vuonna Kivipellon Sailan lähettämää Microdwarf 'Orange Dreamia', joka iti kerrassaan loistavasti. Toista kertaa kasvatan myös 'Vilmaa', johon ihastuin viime kesänä. Tuottelias ja hyvän makuinen, matalana pysyvä lajike.

'Vilmaa' ja 'Orange Dreamia' tuli niin monta tainta, että osan annan Pojalle ja parille ystävälle. Myös muita tomaatteja tuli kyvelttyä jälleen yli oman tarpeen. Tuskin ainakaan kaikkia niistä jätän itselleni. Keltainen 'Yellow Pearshaped' iti ja kasvoi, mutta sen ulkomuoto on tänäkin vuonna nääntyneen oloinen. Ihan samassa mullassa, samoin periaattein sitä kasvatan kuin muitakin. Mikä lie häntä vaivaa? Taitaa joutua kompostiin.

Osa tomaateista kellarin suuressa tilassa.

Tarkoitukseni oli siirrättää toinenkin kasvivalaisin samaan huoneeseen sen toisen kanssa. Mahtuisi sinne hyvin. Jäi taas tekemättä. Ostin aikanaan ensin yhden lampun, joka sijoitettiin kellarin isoon tilaan. Myöhemmin hankin toisen valaisimen. Silloin keksin, että yhdestä varastohuoneesta voi tehdä taimihuoneen ja siksi uusi valaisin laitettiin saman tien sinne. 

Nyt sitten kaikki taimet viettävät aluksi kasvatushuoneessa. Kun on aika siirtää kasvaneet taimet isompiin astioihin, otan ison tilan valaisimen käyttöön. Lämpötila on kasvivalaisimen vaikutuspiirissä isossa tilassa n. +18℃. Se on ollut sopiva lämpö. Tomaatit kasvavat ja niistä tulee vankkoja.

Taimien ja mullan kanssa ahertaessa meni tunti poikineen. Päätin jättää viikkosiivouksen toiselle päivälle. Vaihdoin kyllä lakanat, pesin ja ripustin ulos kuivumaan. Säätä kyttäämällä sain ne jopa kuiviksi juuri ennen raekuuroa. Mankeli on edelleen rikki. Niinpä silitin lakanat ja muun pyykin saadakseni ne siististi liinavaatekaappiin.

Loppupäivän vietin tietokoneen ääressä päivitellen listojani. Olin jo aiemmin yhdistänyt syyssipulit istutuspaikkoineen Kasviluetteloon. Se ei kummempia toimia nyt vaatinut. Sen sijaan laadin tälle vuodelle Istutuskartan. toistaiseksi uusia istutuksia on vasta muutamina Liiteristä ostettuina niminä. Ei vielä hajua, mihin purkeissa odottavat kasvit aikanaan istuttaisin. Istutuskartan toiselle sivulle tulikin jo melko pitkä lista kasveista, joita olen aikeissa siirtää.

Kevätkausi 2025 kaipaa vielä tarkennuksia, vaikka aika paljon siihen merkkasin tapahtuneita asioita. Kuusisivuisessa listassa on suunnitelmat mm. kasvimaalavojen ja kasvihuoneen kasvatusaltaiden sisällöstä ja järjestyksestä. Lavakauluksia ei tietenkään uusiin asentoihin tai paikkoihin liikuteta, mutta niihin kylvämäni ja istuttamani kasvit noudattavat viljelykiertoa. Paitsi parsa ja mesimarjat, joilla on pysyvä paikka. 

Kevätkausi-listaan kirjaan myös erilaisten kevättoimien ajankohdat mahdollisine huomautuksineen. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi terassin öljyäminen, puiden ja pensaiden leikkausajat, jänisverkkojen poistoajat sekä tietenkin tietoa muutoskohteista. Kesäkukkaistutukset pyrin suunnittelemaan etukäteen, tosin varsin ylimalkaisesti. 

Useamman vuoden samanlaisia listoja tehneenä niitä on kiva verrata. Näin voi myös tarkastaa, milloin on syytä varautua kuluvan vuoden toimiin.

Maailmaan mahtuu kaikenlaisia hörhöjä. Yksi tällainen listahörhökin. Ainakaan en listoillani vahingoita ketään toista. Mitä nyt paria kärpästä, kun saatan niitä lätkäistä kierrätyspaperiksi menevällä vanhalla listalla. 

Lämpimämpiä päiviä odotellessa toivotan kaikille kivaa viikonloppua!

 

Aikaansaannoksia

Acer - Vaahtera

 

Mediassa kirjoitellaan syyhystä, norosta ja jos jonkinlaisista ihmisiä vaivaavista viruksista. Minä olen muuten terve, mutta epätavallinen velttous ja aikaansaamattomuus häiritsee liiaksi. Auringonpaisteella on ihmeellisen piristävä vaikutus, joten toivon sitä tulevinakin päivinä entistä enemmän. Jospa into alkaa sisälläni pullistella samaan tapaan, kuin ulkona vaahteroiden silmut.

Kylvin tomaattien siemenet. Tarkoitus oli siirtää niiden kylvöä vähän myöhemmäksi, jotta eivät joutuisi venymään kellarikasvattamossani liian pitkään. Koskaan kun ei tiedä, miten kolea ja yöpakkasvoittoinen kevät tulee. Aluksi päätin kylvää vain kaksi kutakin lajia. Vaan kukapa ei täyttäisi tyhjiä lokeroita muullakin kuin mullalla? En minä ainakaan. Niin sitten tuli kylvettyä niitä tavanomaisia varasiemeniä. Ylimääräisille taimille on kyllä ottajia.

Kylvämäni tomaatit ovat: Gardener's Delight, Golden Sunrise, Bumble Bee, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Hundreds&Thousands. Uusina lajikkeina kokeilen laajasti kehuttua Vilmaa ja Kivipellon Sailan lähettämää Jip and Jannekea. Lämmin kiitos Sailalle siemenistä.

Multatuntuman sormiini saatuani laitoin samantien kasvun tielle myös samettikukkia seuraavasti: Jolly Jester, Panther, Strawberry Blond, Fireball, Favourite Red ja Honeycomb.

Viimeisistä talvikylvöistäni on aiikaa enemmän kuin iäisyys. Puutarhalehden artikkeli houkutteli minua jälleen kokeilemaan. Ohjeessa kehotettiin harjoittelemaan persiljalla. Valitsin kuitenkin unikoita ja sormustinkukkaa.

Laitoin kylvöpotit muoviseen laatikkoon pergolan yrttilaatikon alahyllylle. En halunnut rei'ittää hyväkuntoisen laatikon kantta, joten sujautin metallisen koukun kannen ja laatikon väliin mahdollistaakseni ilman kiertämisen ja estääkseni liian korkean lämpötilan. Ripottelin mullan pintaan hieman lunta. Jätin puutarhalapion laatikkoon, jotta muistan jatkossakin käydä säännöllisesti huolehtimassa kastelusta.

Edellisessä postauksessa riemuitsin pitkään jäässä olleen lämpökompostorin heräämisestä. Avasin alaluukun ja kas, massa ei enää ollut jäässä sielläkään. Laitoin pressun kompostorin eteen ja vedin muutaman lapiollisen massaa pois. Pääosin massa oli jo aika kypsää, mutta joukossa oli edelleen jatkokypsymistä tarvitsevaa materiaalia. Sitäpaitsi näin lumiseen aikaan valmista massaa ei vielä voi puutarhaan levittää. Pressun avulla massa oli helppo siirtää viereiseen kompostoriin jatkamaan kypsymistään.

Yläosa oli vielä runsas viikko sitten tupaten täynnä. Nyt pinta on vajonnut mukavasti ja kannen avatessa kompostori suorastaan höyryää eli multatehtaani on täydessä työn tuoksinassa.

Vielä ei pääse puutarhamyymälöihin hypistelemään. On siis tyydyttävä nettikauppoihin. Lähinnä olen etsinyt pensaita ja pieniä koristepuita. Onhan niitä vaikka mitä, kunhan vain osaisin päättää. Kaikkia kun ei voi omaan pihaan istuttaa.

Oravankesäpesä -blogissa ihailin syksyllä hurmesilkkiheinää (Imperata cylindrica 'Red Baron') ja Saaripalstan Sailan blogissa taasen tyräkki Ascot Rainbowia'. Molempiin törmäsin selatessani Viherepeukaloiden tarjontaa. Niin vain tupsahtivat ostoskoriin. Kellukoitakin on vaikea vastustaa, joten samaan syssyyn tilasin kellukka Pink Fluffya. 

Perennatilauksia aletaan toimittaa vasta huhtikuussa. Niinpä saan vielä hetkisen odottaa päästäkseni uusia kasveja ihmettelemään ja istuttamaan. Onpa tässä hyvää aikaa miettiä, mihin ne istutan. Siihen kun en tilatessani vielä kovin paljon aikaa käyttänyt.

Vielä ei näy lumikelloja omenapuun alla.

Kahlasin jälleen kerran alapihan omenapuun viereen katsomaan, josko lumikellojen piippoja näkyisi. Ei näy. Sormustinkukkien ruusukkeissa sen sijaan on jo selvästi eloa. Omenapuun alta lumi on sulanut reippaassa tahdissa. Muualla sitä riittää niin paljon, että haisaappaat hörppäsivät rakeisen kylmää tavaraa ylenmäärin.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Puutarhaihmisen vihreän nälkä helpottaa hieman alapihan Kotikiven tyvessä kasvavia harjaneilikoita katsellessa. Nämä ovat reippaita kavereita. Noita lehtiruusukkeita oli runsaasti jo syksyllä siellä täällä. Aikanaan lumi peitti ne ja nyt ne ravistelevat lumen pois päältään päästäkseen paremmin nauttimaan valosta ja auringonsäteistä.

Pihan hiekkakäytävät ovat edelleen pääosin lumen ja jään alla. Etelän puolella aurinko lämmittää jään pintaa niin hyvin, että petkeleellä sitä saa kivasti pilkottua. Varjoisella puolella sulamista ei tapahdu samalla tavoin. Ei etenkään nyt, kun yöt ovat jälleen reippaasti pakkasella. Yhtään ei enää huvittaisi nakella hiekoitussoraa käytäville, mutta pakko se kai on, ellei halua liukastella luita murtaen.

On se vaan nautinto lohkoa ja lennättää jääkimpaleita pois käytävältä. Joka vuotista kevään edistämistä, joka jonkun mielestä on hullun hommaa. Sulaahan se ennen pitkää joka tapauksessa. Sulaa, sulaa, mutta kenties avustettuna vähän nopeammin...

PS.
Suosittelen tarkastamaan välillä kommenttienne roskapostikansion. Viime keväänä kommentteja meni roskapostien joukkoon isoja määriä. Tilanne on sittemmin rauhoittunut, mutta muutama kommentti löytyy edelleen roskapostin joukosta. Siksi käyn säännöllisesti tarkastamassa tilanteen ja palauttamassa kommentit julkaistaviksi. On siellä välillä ihan oikeaakin roskapostia eli kaikenmaailman netticasino- ym. juttuja.

Tapaan käydä lukemassa, mitä blogin pitäjä on vastannut laittamaani kommenttiin. Yllättäen kommenttiani ei toisinaan näy ollenkaan. En oikein usko, että blogin pitäjä on minuun niin suuttunut, että poistaa yksittäisiä kommentteja. Toki sekin on mahdollista.

Haikeutta ilmassa ja vaivaa jalassa

Rosa Sävel 9.9.

 

Yritän kovasti pitää kiinni kesästä, mutta väkisinkin tuo syksy tunkee väliin kaikin mahdollisin keinoin. Viikonloppu ja alkuviikon pari ensimmäistä päivää saimme nauttia lähes kesäisistä ilmoista. Keskiviikkona pilvet peittivät taivaan ja valuivat alas rankkasateena.

Kurpitsa kukkii yhä

Tutkittuani tulevien päivien sääennusteita päädyin menneenä viikonloppuna siivoamaan kasvihuonetta. Aurinkoa on toki luvassa, mutta varsinkin selkeinä öinä lämpötila tippuu reippaasti alle +10. Tomaateissa on vielä runsaasti raakileita, samoin paprikoissa. Katsoin parhaaksi tuoda ne huoneenlämpöön kypsymään. Kurkut lähtivät kompostiin jo pari viikkoa sitten, kun eivät enää kukkineet eivätkä tehneet hedelmää.

Tyhjensin koko kasvarin, lakaisin kivilattian ja pesin sisäpinnat. Puhdistin Blumat-kastelujärjestelmän ja vein sen kellariin odottamaan ensi kesää. Pesin myös Blumatin käyttämän 150 litran vesitynnyrin sekä kasvatusastiat. Sitähän tämä kasvukauden loppu on: siivoamista ja tavaroiden varastoon kantamista.

Samettikukka Farourite Red

Kasvimaalla kurpitsat jatkavat kukintaansa ja lehtikaali sekä mangoldi kasvuaan. Persiljaa leikkasin rasiaan pakkaseen laitettavaksi. Samettikukissa ja tuoksuherneissä on vielä kukkia, mutta muuten niiden olemus on muuttunut aika rähjäiseksi. Näiden kesäkukkakaverien mielestä siementen kehittäminen on nyt selvästi kukintaa tärkeämpää tekemistä.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Nurmikko kasvaa hurjalla vauhdilla. Kertaviikkoinen leikkaus ei vain riitä, jos haluaa huoliteltuja näkymiä. Ja minähän haluan. Ongelmaksi on muodostunut elokuinen rasitusvamma kantapäässä eli plantaarifaskiitti. Jalka ärsyyntyy liikkumisesta, mitä ruohonleikkurin perässä käveleminenkin on. Aktiiviliikunta aiheuttaa kivuliaita askelia ja pahimmillaan jäytävää särkyä. Kerrassaan ärsyttävää olla tällä tavoin estynyt.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Olin melko varma kivun aiheuttamasta diagnoosista, mutta varmuuden vuoksi halusin asiaan lääkärin näkemyksen. Sepä ei tänä päivänä olekaan mikään helppo asia. Oman kylän terkkarissa akuuttiaikoja ei ole tarjolla ja kiireettömän hoidon ensimmäinen aika lääkärille olisi löytynyt viiden viikon päähän. Satasen hinta yksityiselle ei houkutellut sekään. Yhden viikon lisää kärvisteltyäni ajoin 25 km kunnan keskustaan päivystykseen. Siellä on vajaan vuoden toiminut upouusi hyvinvointikeskus. Komea rakennus kuin mikä, mutta ei pysäköintipaikkoja. Millähän päättäjät kuvittelevat potilaiden tulevan apua hakemaan kunnassa, jossa lähimmälle bussille päästäkseen on käveltävä kilometri jos toinenkin?

Olopiha 9.9.

Aikani kytättyäni vapautuvia pysäköintipaikkoja, pääsin vihdoin sisälle ilmoitautumaan. Sitten seurasi vajaan puolen tunnin odotus, jotta pääsi sairaanhoitajalle kertomaan vaivansa syyn. Hoitaja varoitti, että edelläni on seitsemän muuta potilasta. Tähän olin varautunut ottamalla mukaan sukankutimen, banaanin ja lukemista. Olihan siinä ohessa jännä seurata muiden odottajien touhuja ja uuden rakennuksen sokkeloihin eksyneiden ihmisten opastustoimia.

Kahden tunnin odotuksen palkkioksi nuorehko mieslääkäri kutsui minut huoneeseensa. Plantaarifaskiittihan se on, kuten epäilinkin. Vaivaan ei ole oikein muuta parannuskeinoa, kuin rasituksen välttäminen, venytykset ja tarvittaessa fyssarin konsultaatio. Paranemiseen voi mennä viikkoja, kuukausia, joskus jopa vuosi. Särkylääkkeillä ei ole tutkittua tehoa. Sen olin huomannut jo itsekin. 

Jos jotain hyvää asiassa pitää löytää, niin se on tällä kertaa edessä oleva talvikausi. Eipä tee mieli puutarhahommiin siinä vaiheessa kun lumi valtaa maat ja mannut. Jospa jalka tokenee kevättä odotellessa, toivon.

Pikkupuutarhaa 9.9.

Nurmikonleikkuu on vuosikausia ollut minun hommiani, kuten valtaosa muistakin puutarhaan liittyvistä töistä. On vaikea siirtää tehtäviä sellaiselle, joita ne eivät kovin paljon kiinnosta ja joissa pitäisi olla vähän myös neuvomassa. Nyt Ukkokulta on leikannut nurmikon ja lupasi tehdä sen jatkossakin, kunnes kykenen sen tekemään itse. 

Näin syksylläkin puutarhassa riittää tekemistä, joista en jalkavaivasta huolimatta kykene täysin pidättäytymään. Leikkelemistä, kitkemistä, siistimistä, sipulien istuttamista, haravointia. Löydän itseni pihahommista, tiedän. Koitan kuunnella, mitä jalkani viestittää. Ja yritän tasapainoilla jalan ja pään välillä. Tekemättömyyskään ei minulle sovi. Alkaa potuttaa ankarasti, jos joudun ikkunasta kuikuilemaan holtitonta puutarhaa.

Saapaspolku 9.9.

Sääennusteet eivät ole kaikkein mieluisimpia, kun vettä on luvassa harva se päivä. Lämpöä kuitenkin riittää ihan kivasti, joten pihalle on paras mennä jokaisessa sopivassa välissä. Kaikkea ei tarvitse kerralla tehdä. Yksikin tehtävä lyhentää listaa ja piristää päivää.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Tärkeää on muistaa myös nauttia kaikesta kauniista, vaikkapa komeista syyshortensioista. Pitäkäähän jalat kuivina!

Pikavisiitti pihalle

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö

Viikko on ollut täynnä ohjelmaa, enkä ole ehtinyt pihalla pahemmin edes pyörähtää. Eipä siihen ole ollut muutenkaan tilaisuutta, kun vettä tulee taivaalta usein ja lujaa. Tiistai oli poikkeuksellisesti sateeton päivä ja silloin ryntäsin leikkaamaan nurmikon. Toinen lyhyt pikavisiitti tapahtui perjantai-iltapäivällä, kun yllättäen aurinko pilkisti pilvien lomasta.

Suuntasin tutkimaan kärhöjen tilannetta. Tarhalyhtykärhö on innostunut tekemään uusia nuppuja. Yksi niistä oli taas avautunut ja pari-kolme pullistelee lupaavasti. Loppukesän kukkijoille on aina tilaa.

Clematis Princess Kate (Zoprika, Clematis Texensis-Ryhmä) - Tarhalyhtykärhö

Toinen prinsessa eli Kate kukkii runsaana etupihalla. Työlistalla on lecasoran laittaminen muutamien kärhöjen tyvelle. Se kelvannee soran tai karkean hiekan korvaajaksi, kun sitä sattuu olemaan säkillinen varastossa. Karkeampi aines estää lakastumistautia ja pitää herkän kärhön juureniskan kuivempana.

Clematis Viticella-ryhmä 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Madame Julia Correvonin ensimmäiset kukat olivat huonokuntoisia. Syynä saattaa olla kevään kylmyys ja/tai kuivuus. Vähitellen nupuista on kehkeytynyt ehjiä ja kauniita kukkia. Tämän madamen ostin pikkuisena rimpulana ja siltä meni aikaa kotiutumiseen. Elän toivossa, että saan tästä vielä runsaan ja rehevän kärhön.

Alkukesästä ei pahemmin tarvinnut itseään ruohonleikkuulla rasittaa. Kuivuuden vuoksi kerta kahdessa viikossa riitti. Nyt ylenmääräinen kosteus ja mukava lämpö on kiihdyttänyt nurmikon kasvun uusiin ulottuvuuksiin. Leikkasin nurmikon tiistaina. Eilen perjantaina totesin uuden leikkauskierroksen olevan tarpeen. Samalla saisin tuulen ja sateen alas tuomia puunlehtiä pilkotuksi ravinteeksi. 

Hyvin nurmikko pärjää pitkänäkin, eikä sitä kukaan sateella ole katselemassa. Mieluummin pidän nurmikon aika lyhyenä, koska leikattuna se ryhdistää ja siistii yleisilmettä. En sitten enää illalla alkanut leikkuria pörisyttämään, vaan suunnittelin tehtävän lauantaiksi. Pieleen meni suunnitelma. Lauantaina vettä roiskii taivaalta. Sama ilmiö jatkuu seuraavinakin päivinä, joten kenties joudun nurmikkoni viikatteella siistimään.

"Kasvaa kuin sieniä sateella" -sanonta toteutuu nyt konkreettisesti. Monenlaisia mollukoita on kukkapenkeissä ja nurmikolla. Kuvan keskittymä löytyy alapihan aidan toiselta puolelta. 

 

 
Naapurin Marit kävi kysymässä, kelpaako pussillinen hänen keskimmäisen poikansa keräämiä sieniä. Ilman muuta kelpaa. Olivat kuulemma putsaamattomia, mutta eipä noista paljon roskia tullut. En vielä ole päättänyt, mitä herkkua näistä sienistä valmistan. Risottoa, muhennosta? Aarteita tällaisia tuliaisia tuovat naapurit, eikö vain!

 

Ilmatieteenlaitoksen tilastoissa sadekäyrät näyttävät aika maltillisilta. 0.5 mm ja sitä pienemmät sademäärät eivät näy tässä kuvassa ollenkaan. Viime maanantain pylväs on komeaa katsottavaa: 53.5 mm. Ei ihme, että pääkaupunkiseudulla palolaitokset olivat kiireisiä joutuessaan ratkomaan ylikuormittuneiden hulevesijärjestelmien aiheuttamia ongelmia.

Kasvihuoneen kausi on kääntynyt loppusuoralla. Kurkut eivät enää tehneet uusia kukkia, eikä siten kurkkujakaan tullut. Kyllä niitä syötiinkin välillä ihan urakalla. Ja jaettiin muille. Tomaattisato on ollut kiitettävän runsas. Raakileita on yhä paljon. Kypsyminen on selvästi hidastunut, vaikka lämpötila huitelee pilvisinäkin päivinä +18 asteessa. Tomaatit kaipaavat varmaan aurinkoa. 

Somen puutarharyhmissä monet ovat keränneet raakileet sisälle kypsymään. Annan omieni vielä jatkaa eloa kasvarissa. Jospa niitä aurinkoisiakin päiviä tulisi kiihdyttämään tomaattien kypsymistä.

Monet säilövät vihreitä tomaatteja lisukkeeksi. Tomaatti sisältää glykoalkaloideja (samoja lievästi myrkyllisiä aineita kuin vihreissä perunoissa). Glygoalkaloidit haihtuvat tomaatin kypsyessä. Raakojen tomaattien syömistä ei suositella edes ruoaksi valmistettuna. Olemassa on tomaatteja, joiden väri kypsänäkin on vihreä, eivätkä ne sisällä gkykoalkaloideja.

Perjantaina keräsin tuoksuherneistä palkoja irroittaakseni niistä siemeniä. Jonkun verran olen siemeniä kerännyt niistä jo aiemmin. Osa paloista on jo kuivunut ruskeiksi. Ilta-auringon valoa vasten saattoi myös todeta, etteivät kaikki siemenet ole vielä kypsiä ja palkokin on useissa edelleen täysin vihreä.

Tuoksuherneissä on vielä jokin verran kukkia, mutta selvästi se on hiipumaan päin. Ehkä eivät tykkää jatkuvista sateista nekään.

Rikkaruohot irtoavat litimärästä maasta helposti. Kolmesta pienikokoisesta voikukasta kaksi sain nyhdettyä kokonaisina juurineen. Kolmannesta (kuvassa etummaisena) pieni pala juurta jäi maahan. Sieltähän se taas kasvaa. Kunnon rikkaruohokierros on edessä, kunhan sää ja aika sen sallii. Nyt tulee nyhtäistyä rikka sieltä toinen täältä ohi kulkiessa. Sen näköiset ovat kädetkin, kun vaikkapa postilaatikolta pääsee takaisin sisälle.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) ?

Tällainen kasvi löytyi etupihan Bermudasta, syysleimujen välistä. Olisiko kyseessä valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba)? Alapihalla kasvaa merikohokkia (Silene uniflora), jonka olen taimena ostanut ja istuttanut. Etenkin kukka on hyvin samanlainen. Loppukesän kosteudessa merikohokki on selvästi viihtynyt kasvattaen matalahkon puskan, josta nousee kivasti valkoisia kukkia.

Wikipedian mukaan Suomessa merikohokkia tavataan Pohjanlahden rannikkoalueella ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Suomessa se on alkuperäislaji.

Austin-ruusu Carolyn Knight

Joihinkin kasveihin olisi syytä asentaa nuppuhälytysjärjestelmä, jotta kukkien avautumisen ehtisi nähdä. Elokuun puolivälissä istuttamani Austin-ruusu Carolyn Knightin ensimmäisen kukan missasin, kun en älynnyt nuppua käydä aktiivisesti vahtimassa. Nyt tässä ruusussa on useita uusia nuppuja, joista yhdessä väriä pilkistää. Myös Lady of Shalottissa on uusia nuppuja. On siis useampi syy kipaista pikkupuutarhan Kriikunapenkin äärelle.

Geranium x cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Alkukesän kuivuudessa voivottelin etenkin etupihan Bermudan nääntyviä kasveja. Silloin huomasin, että kurjenpolvet näyttävät pärjäävän muita paremmin sateettomuudessa. Nyt, kun vettä on saatu yli omien tarpeiden, kurjenpolvet senkun pörhistyvät. Eivät siis pahastu vesisateistakaan. 

Peittokurjenpolvi pullistelee joka suuntaan. Otin siitä kuukausi sitten jakopaloja muualle istutettavaksi, lisääkin voisin ottaa. Paras tarkkailla omassa puutarhassa sään ääritilanteissa pärjääviä kasveja ja suosia niitä.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Komeamaksaruohojen kukat ovat olleet avoinna jo pitkään joissakin paikoissa. Osa niistä taasen vasta aloittelee. Pikkupuutarhan Kriikunapenkin Herbstfreude suorastaan räjäytti kasvunsa uusiin ulottuvuuksiin kriikunan kaatamisen jälkeen. Saatan jakaa kasvuston, mutta se jääköön ensi vuoteen.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Vaikkei vielä paljain silmin voi nähdä
että on syksy, jokin tuulen äänessä saa
minut värähtämään. 

 Tervetuloa syyskuuhun.