Haikeutta ilmassa ja vaivaa jalassa

Rosa Sävel 9.9.

 

Yritän kovasti pitää kiinni kesästä, mutta väkisinkin tuo syksy tunkee väliin kaikin mahdollisin keinoin. Viikonloppu ja alkuviikon pari ensimmäistä päivää saimme nauttia lähes kesäisistä ilmoista. Keskiviikkona pilvet peittivät taivaan ja valuivat alas rankkasateena.

Kurpitsa kukkii yhä

Tutkittuani tulevien päivien sääennusteita päädyin menneenä viikonloppuna siivoamaan kasvihuonetta. Aurinkoa on toki luvassa, mutta varsinkin selkeinä öinä lämpötila tippuu reippaasti alle +10. Tomaateissa on vielä runsaasti raakileita, samoin paprikoissa. Katsoin parhaaksi tuoda ne huoneenlämpöön kypsymään. Kurkut lähtivät kompostiin jo pari viikkoa sitten, kun eivät enää kukkineet eivätkä tehneet hedelmää.

Tyhjensin koko kasvarin, lakaisin kivilattian ja pesin sisäpinnat. Puhdistin Blumat-kastelujärjestelmän ja vein sen kellariin odottamaan ensi kesää. Pesin myös Blumatin käyttämän 150 litran vesitynnyrin sekä kasvatusastiat. Sitähän tämä kasvukauden loppu on: siivoamista ja tavaroiden varastoon kantamista.

Samettikukka Farourite Red

Kasvimaalla kurpitsat jatkavat kukintaansa ja lehtikaali sekä mangoldi kasvuaan. Persiljaa leikkasin rasiaan pakkaseen laitettavaksi. Samettikukissa ja tuoksuherneissä on vielä kukkia, mutta muuten niiden olemus on muuttunut aika rähjäiseksi. Näiden kesäkukkakaverien mielestä siementen kehittäminen on nyt selvästi kukintaa tärkeämpää tekemistä.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Nurmikko kasvaa hurjalla vauhdilla. Kertaviikkoinen leikkaus ei vain riitä, jos haluaa huoliteltuja näkymiä. Ja minähän haluan. Ongelmaksi on muodostunut elokuinen rasitusvamma kantapäässä eli plantaarifaskiitti. Jalka ärsyyntyy liikkumisesta, mitä ruohonleikkurin perässä käveleminenkin on. Aktiiviliikunta aiheuttaa kivuliaita askelia ja pahimmillaan jäytävää särkyä. Kerrassaan ärsyttävää olla tällä tavoin estynyt.

Alapiha 9.9. nurmikonleikkuun jälkeen

Olin melko varma kivun aiheuttamasta diagnoosista, mutta varmuuden vuoksi halusin asiaan lääkärin näkemyksen. Sepä ei tänä päivänä olekaan mikään helppo asia. Oman kylän terkkarissa akuuttiaikoja ei ole tarjolla ja kiireettömän hoidon ensimmäinen aika lääkärille olisi löytynyt viiden viikon päähän. Satasen hinta yksityiselle ei houkutellut sekään. Yhden viikon lisää kärvisteltyäni ajoin 25 km kunnan keskustaan päivystykseen. Siellä on vajaan vuoden toiminut upouusi hyvinvointikeskus. Komea rakennus kuin mikä, mutta ei pysäköintipaikkoja. Millähän päättäjät kuvittelevat potilaiden tulevan apua hakemaan kunnassa, jossa lähimmälle bussille päästäkseen on käveltävä kilometri jos toinenkin?

Olopiha 9.9.

Aikani kytättyäni vapautuvia pysäköintipaikkoja, pääsin vihdoin sisälle ilmoitautumaan. Sitten seurasi vajaan puolen tunnin odotus, jotta pääsi sairaanhoitajalle kertomaan vaivansa syyn. Hoitaja varoitti, että edelläni on seitsemän muuta potilasta. Tähän olin varautunut ottamalla mukaan sukankutimen, banaanin ja lukemista. Olihan siinä ohessa jännä seurata muiden odottajien touhuja ja uuden rakennuksen sokkeloihin eksyneiden ihmisten opastustoimia.

Kahden tunnin odotuksen palkkioksi nuorehko mieslääkäri kutsui minut huoneeseensa. Plantaarifaskiittihan se on, kuten epäilinkin. Vaivaan ei ole oikein muuta parannuskeinoa, kuin rasituksen välttäminen, venytykset ja tarvittaessa fyssarin konsultaatio. Paranemiseen voi mennä viikkoja, kuukausia, joskus jopa vuosi. Särkylääkkeillä ei ole tutkittua tehoa. Sen olin huomannut jo itsekin. 

Jos jotain hyvää asiassa pitää löytää, niin se on tällä kertaa edessä oleva talvikausi. Eipä tee mieli puutarhahommiin siinä vaiheessa kun lumi valtaa maat ja mannut. Jospa jalka tokenee kevättä odotellessa, toivon.

Pikkupuutarhaa 9.9.

Nurmikonleikkuu on vuosikausia ollut minun hommiani, kuten valtaosa muistakin puutarhaan liittyvistä töistä. On vaikea siirtää tehtäviä sellaiselle, joita ne eivät kovin paljon kiinnosta ja joissa pitäisi olla vähän myös neuvomassa. Nyt Ukkokulta on leikannut nurmikon ja lupasi tehdä sen jatkossakin, kunnes kykenen sen tekemään itse. 

Näin syksylläkin puutarhassa riittää tekemistä, joista en jalkavaivasta huolimatta kykene täysin pidättäytymään. Leikkelemistä, kitkemistä, siistimistä, sipulien istuttamista, haravointia. Löydän itseni pihahommista, tiedän. Koitan kuunnella, mitä jalkani viestittää. Ja yritän tasapainoilla jalan ja pään välillä. Tekemättömyyskään ei minulle sovi. Alkaa potuttaa ankarasti, jos joudun ikkunasta kuikuilemaan holtitonta puutarhaa.

Saapaspolku 9.9.

Sääennusteet eivät ole kaikkein mieluisimpia, kun vettä on luvassa harva se päivä. Lämpöä kuitenkin riittää ihan kivasti, joten pihalle on paras mennä jokaisessa sopivassa välissä. Kaikkea ei tarvitse kerralla tehdä. Yksikin tehtävä lyhentää listaa ja piristää päivää.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Tärkeää on muistaa myös nauttia kaikesta kauniista, vaikkapa komeista syyshortensioista. Pitäkäähän jalat kuivina!

Viikonloppu lapion kaverina

Clematis Madame Julia Correvon - Tarhaviinikärhö

 

Olipa mukava viikonvaihde. Auringonpaiste houkutteli ulos tarttumaan lapioon. Tekemistä riittäisi vaikka toisille jaettavaksi, mutta kummasti lista lyheni rauhallisellakin otteella. Päätin tehdä sen minkä jaksan ja viitsin. Kaiketi minussa on samanlaiset asetukset, kuin ruohonleikkurissa. Kun kerran narusta vetäisee moottorin liikkeelle, se ei sammukaan ennen, kuin kahvasta päästää irti. Lapio jumittui käsiini ja sen kanssa tuli seikkailtua ympäri puutarhaa.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Harvemmin minulla on kamera mukana puutarhatöissä. Vaalin sen hyvinvointia, enkä siksi jätä sitä puutarhapöydälle odottamaan kuvaussessioita. Kännykänkin jätän sovinnolla sisälle, sillä niin kiireellistä kenelläkään harvemmin on, ettei asioita voisi selvittää saavuttuani sisälle. Enkä siis kännykameralla juuri mitään kuvaa. Niinpä teen kuvauskierrokset joko ennen tai jälkeen töiden pihatöiden.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Mantelityräkin kaivoin ylös jo ajat sitten. Se oli kasvanut melkoiseksi pehkoksi ja syyshortensioiden tyvellä asuessaan kaatui kulkuväylälle. Jaoin kasvin kahdeksi ja istutin kummatkin Pikkupuutarhaan. Toinen jakotaimi lähti nopeasti reippaaseen kasvuun. Toinen on kyllä hengissä, mutta huomattavasti vaisumpi kasvussaan. Jospa se aikansa juuriaan kasvatettuaan innostuu keväällä ottamaan mittaa kumppanistaan.

Euphorbia dulcis ´Chameleon´ - Metsätyräkki

Päätin lauantaina tehdä samanlaisen siirto-operaation metsätyräkille, joka oli jäänyt lumikärhön kainalossa valottomaan ahdinkoon. Metsätyräkin siementaimia olen löytänyt lähellä kasvavien omenapuiden mulloksesta. Jäipä niitä entisellekin paikalle, lumikärhön viereen. Ison paakun istutin Ruusupenkkiin, jossa kärhö Aljonushkan siirron jälkeen oli sopivan avara ja multava paikka. Leikkasin metsätyräkin varret poikki, jotta se käyttäisi voimansa juurtumiseen lehtimassan elossa pitämisen sijasta.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka

Olopihan Pionipolun varrella kasvava sulkaneilikka vaati myös toimenpiteitä, koska sekin tykkäsi vallata kulkuväylän. Muhkeassa pehkossa on ulkonäköön nähden varsin pienet juuret. Tästäkin massasta irrotin muutamia paloja istutettavaksi toisaalle. Suurimman osan laitoin sisäänkäyntiä vastapäätä, kärhöpolun oikealle puolelle. Siinä on ollut tyhjä paikka, jonka maahumala on yrittänyt vallata. Mullan alla on piilossa Darwin-tulppaaneja, jotka toivon mukaan nousevat keväällä. Sulkaneilikka pysyy läpi vuoden osittain harmaanvihreänä, osin se menee talvella ruskeaksi. Alkukesästä sulkaneilikkaan tulee vaaleanpunaisia hapsottavia kukkia.

Rosa Sävel

Aljonushka-kärhöä siirtäessäni jouduin leikkaamaan Sävel-ruususta useamman ison oksan. Se ei ole ottanut siitä lainkaan nokkiinsa, vaan kukkii lähes yhtä komeasti, kuin aiemmin kesällä. Ehkä kukintaa lisäsi myös se, että napsin elokuun alussa valtaosan kuivuneista kukista pois. Kollaasin yläoikeassa kuvassa Sävelen edessä näkyy neilikkaruusun kukkia. Se kukkii yhtä innokkaana, kuten myös yläpihan Teresanruusu.

Minulla ei ole mitään kiirettä edetä syksyssä, mutta luonto on päättänyt toisin. Monena aamuna mittari on ollut apean alhaisissa lukemissa. Sunnuntaina niinkin vähän kuin +0.8ºC. Alapihan nurmikko oli valkean kuuran peitossa ja autojen ikkunat jäässä.

Puiden ja pensaiden lehtiin on alkanut tulla syyssävyjä. Lauantaina nurmikkoa leikatessani pudonneita lehtiä oli runsaasti. Helmililjat ovat myös tulkinneet syksyn saapuneeksi, sillä varsinkin hedelmäpuiden alle on noussut niiden lehtituppaita. Pian jänikset käyvät ne tasaamassa talttahampaillaan. Onneksi kukka-aihiot ovat mullan alla piilossa ja nousevat vasta kevään saapuessa.

Scabiosa atropurpurea ' Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

Istutin kuukausi sitten alapihan Ovaalipenkkiin pari uutta syyshortensiaa. Ovaalipenkin kasvit kärsivät erityisen paljon kuivasta hellejaksosta. Ehkä vesivarantoja oli istutettujen kasvien kanssa verottamassa myös lähellä kasvava iso mänty. Olin laittanut toukokuun lopussa Ovaalipenkkiin mm. siemenestä kasvattamani koreatörmäkukat. Niissä oli vielä sen verran eloa, että siirsin ne syyshortensioiden alta Pikkupuutarhaan. Taisivat tykätä siirrosta, sillä huomasin niiden alkaneen kukkia.

Phlox paniculata 'David -Syysleimu

Etupihan syysleimuista värikkäämmät ovat jo kukintansa loppusuoralla. Valkoiset sen sijaan aloittivat muita myöhemmin, joten ne jaksavat vielä kukkia. Osa jaloangervoista kukki ajat sitten.

Phlox paniculata - Syysleimu

Olopihan puolella syysleimut ovat oikeastaan vasta aloittamassa. Niiden ulkoasu ei ole kaunein mahdollinen, sillä kesän aikana niille on tullut korkeutta yllin kyllin ja kaatosateissa ne ovat tukemisesta huolimatta kaatuneet sikin sokin. Niitä katsellessa päähän on syttynyt lamppu, joka kehottaa keksimään jotain muuta syysleimujen tilalle.

Thalictrum 'Hewitt's Doubel' - Jaloängelmä

Pari postausta sitten diivailin jaloängelmällä. Kuten sanottu, nimistä olen mennyt onnellisesti sekaisin. Tästä kuvan jaloängelmästä olen varma. Hän on Hewitt's Double, jonka kuvaaminen on kukkien pienen koon ja pienessäkin tuulenvireessä heiluvuuden vuoksi vaikeaa. Näitä minulla on alapihalla kaksi ja yläpihalla kolmas. Toivon heidän runsastuvan, sillä en saa heidän katselemisesta kyllikseni.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Vuosia sitten sain eräältä ystävältä kuvan oranssia kukkaa. Hän sanoi sitä lapinvuokoksi, joka se ei tietenkään ole. Oranssikeltanohan tämä. Siirsin osan Vasenrinteeseen, jossa kasvi kukki jo alkukesästä. Nyt on ilmaantunut muutama kukkavarsi Syreenipolun vieressä kasvavien lehtiruusukkeiden keskelle. Tämä kahden euron kolikon kokoinen kukka ei koollaan ylpeile. Se vain on niin soma ja etenkin nuo karvaiset nuput ovat tosi söpöjä.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Joinain vuosina olen leikannut siperiankurjenmiekkojen kuivuneet kukkavarret pois. Tänä vuonna sekin on jäänyt tekemättä. Luin puutarhalehdestä, että kannattaisi leikata. Siten kasvi keskittäisi energiansa juuriin, eikä siementen kypsyttämiseen. Tuntuu kivalta huomata, että vanheneva pää kykenee edelleen vastaanottamaan ja hyödyntämään uutta tietoa.

Varjoliljat kukkivat kuluneena kesänä ruhtinaallisen runsaasti. En ole niidenkään siemenkotia leikannut pois, kun olen odottanut niiden kuivuvan ja ruskettuvan. Vasta nyt niin on alkanut tapahtumaan. Osan siemenkodista tyhjensin istutusalueille, kuten olen tehnyt aiemminkin. Osan keräsin sisäänkäynnin pöydälle koristeeksi. Jonkun verran siemenkotia on vielä leikkaamatta ja keräämättä. Pitäähän jotain tekemistä jäädä muillekin päiville.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

 

Kävin myös moikkaamassa hoivakodissa asuvaa isääni. Edellisellä viikolla hän oli pirteä ja hänen kanssaan oli helppo tarinoida.Tällä kertaa isä istua kyhjötti huoneensa sohvanreunalla maansa myyneen näköisenä ja oloisena. Huomasin, ettei isällä ollut kuulolaitteita. Usein vähintäänkin toinen niistä on pöydällä tai lattialla. Nyt kumpaakaan ei löytynyt mistään. Sanoivat, että isäni tyrkkää kuulolaitteensa omituisin paikkoihin. Hoitaja sanoi, ettei isällä ollut niitä aamulla hänen tullessa töihin. 

Mylläsimme huoneen ylösalaisin ja tutkimme kaikki mahdolliset paikat. Niitä ei pienessä huoneessa järin paljon ole, eikä isä sokeana kykene itsenäisesti kulkemaan kuin korkeintaan huoneensa vieressä olevaan vessaan. Yksi hoitajistakin tuli avuksemme etsimään. Ei löytynyt, ei kumpaakaan. Sängyn alta löysin sen sijaan nenäliinoina toimineita talouspaperimyttyjä ja sohvan alta isän yläproteesin.

Vajaa kuukausi sitten käydessäni isää katsomassa hänen vasemmassa korvassaan oli kuulolaite ilman teknistä osaa. Pelkkä muoviputki. Ei löytynyt puuttuvaa osaa mistään, joten tilasin uuden teknisen osan. Sainkin sen parissa päivässä. Nyt tilasin kumpaankin korvaan uudet kuulolaitteet, jotka tehdään asiakkaan korvien mittojen mukaan. Toimitusaika 2-3 viikkoa ja hinta 140 euroa/kpl. Onneksi tiedot löytyvät firman koneelta, niin ei tarvitse isää jälleen kerran rahdata sovitukseen.  Sokeana isä on täysin huonon kuulonsa varassa. Voin kuvitella, miten kaoottinen hänen elämänsä on ilman kuulolaitteita.

Kuinkahan monta päivää isä on ollut ilman kuulolaitteitaan? Kumma, ettei kukaan ole maininnut minulle mitään, vaikka aina soittaessani kysyn, onko jotain erityistä. Miten monta päivää hän on ollut ilman yläproteesiaan? Muistisairaana ja sokeana hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä, millaisessa ja miten kalustetussa paikassa hän on 8 kuukauden ajan asunut. Toivoisin henkilökunnan ottavan enemmän vastuuta isän kuulolaitteista ja hammasproteeseista. 

Calendula officinalis 'Bronzed Beauty' - Kehäkukka

 

Monenmoiset elämää rikastuttavat kujeet ja haasteet jatkukoon.
Valoisia ja lämpimiä syyspäiviä kaikille!

 

Siistimistä sateiden välissä

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 

Ulkona oleminen on viime aikoina jäänyt vähiin. Täällä Uudellamaalla vettä on tullut yli oman tarpeen. Tulee taivaan täydeltä parhaillaankin (torstai-iltapäivällä). Säätiedotukset ovat pitäneet kutinsa. Luvattiin jopa 50 mm yhden päivän aikana ja se on toteutunut maksimaalisesti. Olen tyhjentänyt reunoja myöten lainehtivan 40 mm:n sademittarin päivittäin.

Daucus carota 'Dara' - Villiporkkana

Jättiverbenan kanssa minulla kasvoi samassa ruukussa villiporkkana Daraa. Ne siirsin maahan. Huomasin, että keväällä yhteen viljelylaatikkoon kylvämäni Dara on aloittanut kukintansa. Sillekin täytyy keksiä pysyvämpi asuinsija jossain päin puutarhaa.

Sedum-risteymä - Komeamaksaruoho 'Carl'

Istutin toukokuussa alapihan Ovaalipenkkiin komeamaksaruoho Carlia. Jostain syystä nimenomaan tuossa paikassa kasvit kärsivät kuivuudesta erityisen paljon. Niin myös Carl, joka on jäänyt melko matalaksi. Kukatkin ovat pienet ja hailakat, vaikka niiden pitäisi olla tumman aniliininpunaiset. Varretkaan eivät ole luvatun punaiset. Joko hän ei kykene näyttämään parastaan tai on jälleen "viljami vaihdokas". Annan hänelle aikaa ja rauhaa kotiutua. Tsekataan tilanne uudelleen ensi kesänä.

Mehitähti

Mehitähtiin olen tykästynyt. Ostin niitäkin useamman uuden toukokuussa. Viettivät kesän ruukuissa ja siirsin ne vasta elokuun alussa Oikearinteeseen. Kaupoissa mehitähdistä puuttuu usein tarkat nimet. Saattaa olla vain lappu Sempervivum, vaikka monenlaista löytyy kattomehitähdistä parta- ja marmorimehitähtiin.

Oikearinne

Olen koonnut mehitähtiä Oikearinteeseen. Tänä vuonna ne kukkivat aika hienosti, eikä mikään mehitähti kuollut kukinnan jälkeen. Kukkavanan kellahtaessa kumoon otin sen varovasti pois ja itse kasvi jatkoi elämäänsä hyvin tyytyväisen näköisenä.

Oikearinne on hiekkapohjainen paahdepaikka. Mehitähtien välissä olevat kivet toimivat jalansijoina, kun välillä täytyy käydä nyhtämässä pois ylhäältä maanvaltausta yrittäviä ahomansikoita. Ei minulla ole mitään ahomansikoita vastaan, mutta en halua niiden kietovan mehitähtiä pauloihinsa.

Nuokkuluppio ja ruusumalva Allaspenkissä

Joka kesä jotkut kasvit vievät huomion näyttävällä kasvulla ja kukinnalla. Toisina kesinä samaiset kasvit saattavat olla vaatimattomia taka-alan eläjiä. Nuokkuluppiota minulla on alapihan Kiemurapenkissä ja olopihan Allaspenkissä. Eipä ole ollut niille suotuisa kesä. Kummassakin paikassa lehdistö rönöttää pitkin pituuttaan muiden kasvien kiusana. Pitkäksi venähtäneiden varsien päähän ilmestyneet nuput ovat auenneet ja muuttuneet ruskeiksi salamavauhtia. Suttuisen rentoilun vuoksi Kiemurapenkin nuokkuluppio on saanut häätöilmoituksen, kunhan ehdin lapion varteen tarttua. Sen jälkeen onkin keksittävä joku ryhdikkäämpi kasvi tilalle.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kukinta on ollut edelliskesiä vaatimattomampaa. Nuppuja on kyllä runsaasti. Aika näyttää, ehtivätkö avautumaan. Osaako joku sanoa, miksi kelloköynnös tekee useimmat kukkansa yläilmoihin? Niitä on ihailtava niska kenossa ja kuvaaminenkin sujuisi helpommin tikkaiden avulla.

Pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa ruukuissa kelloköynnökset. Ne kiipeilevät jo valokatteen alla. Kasvu on selvästi hillitympää, kuin esimerkiksi viime kesänä. Talon seinustalla, riipputuolin takana näkyvä kelloköynnös on jäänyt kavereitaan matalammaksi, eikä siinä ole ainuttakaan nuppua. Jatkossa en sinne kelloköynnöstä laita lainkaan. Sisäänkäynnissä kelloköynnökset ovat kiva viherryskeino kesäksi.

Minua on jo pitkään häirinnyt Pikkupuutarhan ison kiven taakse levittäytyvä lumimarja. En halua sen peittävän kauniisti sammaloitunutta kiveä. Tämän kesän oikopolkumaniassani kaivoin kiven takareunasta lumimarjan juuret pois niin hyvin, kuin vain sain. Siirsin parhaan multakerroksen muille kasveille, laitoin maan päälle paksun kerroksen pahvia ja pinnaksi kuorikatetta. Näin kivi on paremmin näkyvissä ja sen takaa pääsee oikaisemaan. Toisella reunalla kasvaa pieni rhodo Moeheim (josta ei isoa kasvakaan) ja toisella reunalla ainakin toistaiseksi kasa kiviä.

Tässä kuvassa näkyy, kuinka uuden oikopolun oikealla puolella on lumimarjapensaat. Leikkaan ne säännöllisesti muotoon, jotta ne pysyisivät jossain kuosissa. Tarkoitus on myös, että kuvan oikean reunan tuija-aitaa pääsee helposti leikkaamaan.

Lumimarjasta (Symphoricarpos albus) sen verran, että se on kaunis ja helppo pensas. Se myös leviää juuriversoilla varsin kärkkäästi, joten kannattaa tarkasti miettiä, mihin ja miten sitä istuttaa. Lumimarjan ja tuija-aidan välisen tilan siistin maasta nousevista juurivesoista muutaman kerran kesässä isommalla trimmerillä. 

Ruusu vai kärhö, kärhö vai ruusu?

Tarhakellokärhö Aljonushkan siirto on ollut "tapetilla" jo pidemmän aikaa. Se kasvoi pensasruusu Sävelen takana, jolloin sen kukinta oli enemmän naapurien ilona. Aljonushka on joka vuosi kukkinut pitkään ja runsaana. Mielelläni ilahdutan naapureita, mutta joka kerran ohi kulkiessa harmitti nähdä Sävelen lehtiimassaan kätkeytyvät kärhökukat. Lapion kanssa siis töihin. Muuten ei harmittelu loppuisi.

Clematis Aljonushka - Tarhakellokärhö

Kärhö oli luonnollisesti leikattava matalaksi, sillä ehjänä sitä ei millään olisi saanut kaivettua ylös ja siirrettyä muutaman metrin toiseen suuntaan. Se oli kasvattanut melkoisen juurakon, jonka mielestäni sain aika hyvin kaivettua. Uusi istutuskuoppa oli jo valmiina. Kärhö sinne, perään vettä ja uutta multaa. Sitten vielä lisää multaa, kuopan taputtelu ja tuet ympärille kevättä odottamaan.

Rosa Sävel - Tarhakurtturuusu, taustalla naapurin marjapuskat ja tramppa.

Kärhön saaminen ylös entiseltä paikaltaan vaati myös Sävel-ruusun karsimista. Joka tuntee Sävelen, tietää sen olevan tosi piikkinen. Sen läheisyydessä ei kevyissä vaatteissa työskennellä. Nyt Sävel on toispuoleinen resupekka, mutta saa ollakin sellaisena kevääseen saakka. Silloin on sille parempi leikkausaika. Sävel kukkii sekä vanhoilla että uusilla versoilla, joten leikkaaminen ei vie kaikkia kukkia, vaikka jonkun verran kukintaa vähentääkin. Sävel kestää myös täydellisen alasleikkuun, mitä ehkä harkitsen. Tämä pensasruusu on osoittautunut nopea- ja reheväkasvuiseksi.

Harakat ja rastaat ovat silpunneet Kriikunapolun turveharkkoja turhankin ahkerasti. Lehahdus vain käy niiden pyrähtäessä lentoon lähestyessäni polkua. Jotain toukkia ne ilmeisesti löytävät harkoista, sillä tuskin ne nyt pesätarpeitakaan keräävät. 

Pyjamalude alppipiikkiputkella.

Ötököiden kesä senkun jatkuu. Yhtenä päivänä huomasin useamman pyjamaluteen alppipiikkiputkissa. Omakotiasujana on jo tottunut monijalkaisiin vipeltäjiin niin ulkona kuin sisälläkin.Vaaksiaiset ovat tuttu näky huonetiloissa ilmojen viiletessä. Pesuhuoneessakin tepasteli keskiviikkona tarantellan kokoinen hämähäkki - tai ainakin melkein. Käskin sen ottaa kaikki koivet alleen, ettei joutuisi viikonloppuna imurin kiduksiin.

Kriikunapolku rastasvierailun jälkeen siistittynä.

Kiitos kuivan helleputken ja lähes koko elokuun jatkuneiden sateiden, en ole hankkinut montaakaan syysistutettavaa. Puutarhaliikkeen ohi en voinut kulkea ja niinpä sieltä tarttui mukaan kaksi Rozanne-kurjenpolvea ja yksi rotkolemmikki. Jollekin vähän matalammalle oli paikka katsottuna Pikkupuutarhasta ja sinne ostokset ovat jo päässeet taivaallisesta kastelusta nauttimaan.

Keijunmekkoja ei tarvitse vielä kompostiin kantaa.

 
Lähestyvä katto- ja ränniremppa tarkoittaa sitä, että joudumme rakennustelineitä varten leikkaamaan osan talon läheisyydessä olevista kasveista maan tasalle. Myös terassilla olevista kesäkukista valtaosa saa mennä työmaan tieltä. Ei sureta, koska sade on hakannut petuniat ja muut ikävän näköiseksi massaksi. Kasvien kannalta on ylipäätään hyvä, että remppa osuu alkusyksyyn. Siivota pitäisi pian muutenkin, eikä nyt tarvitse niin paljon murehtia tallottuja ja vahingoittuneita kasveja.

Viiniköynnös Zilga

Sovittiin hankittavaksi osaan uusista syöksytorvista rännirosvot. Jatkossa saamme kerättyä sadevettä kastelua varten. Kuulin jopa sellaisen väitteen (oululaisen suusta), että sadevedellä kannattaa pestä ikkunat. Sadevedessä kun ei ole kalkkia. Sadevedestä on siis moneksi, joten koitetaan löytää ne hyvät puolet kuivemmista puutarhahommista unelmoidessamme.

Rosa Theresa

Maanantaina makailin, makailin, makailin.
Tiistaina jo harkitsin, harkitsin, harkitsin.
Keskiviikko viikon taittoi,
torstai toiset töihin laittoi.
Perjantaina palkan sain,
lauantai toi sunnuntain.

 

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Yhä jaksavat kukkia

Rosa rugosa Sävel

Olemme siirtyneet lokakuun puolelle eli syksy on jo kovasti etenemässä. Syyskuun viimeinen viikko tarjosi aurinkoa ja lämpöä ruhtinaallisesti. Puutarhaa on päässyt valmistelemaan talveen paitahihasillaan. Kunnolla huhkiessa olisi voinut jopa shortseihin vaihtaa.

Neilikkaruusu - Rosa F.J.Grootendorst

Olen kantannut kukkapenkkejä ja kitkenyt rikkaruohoja. Sitä kannattaa tehdä ihan viime metreille saakka. Huomasin keväällä ja  kesällä, että myöhään syksyllä kantatut ja putsatut kukkapenkit säilyivät siisteinä todella pitkään. Lisäksi oli mukavaa päästä samantien nauttimaan mullasta tunkevista sipulipiipoista ja perennankärjistä, kun penkkien siivoamiseen ei tarvinnut niin paljon panostaa.

Rosa rugosa Sävel

Moni kasvi on jo aloittanut matkansa kohti humukseksi muuttumista. Varsinkin useat liljanvarret ja pionit ovat täysin ruskeita, eivätkä todellakaan näytä erityisen viehättäviltä. Vastaavasti jotkut kasvit ilahduttavat joko yksittäisillä viime hetken kukillaan tai sitten pukkaavat perinteistä toista kukintaansa. Ruusuista esimerkiksi neilikkaruusu, Teresanruusu ja Sävel ovat intoutuneet kukkimaan. 

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtuse

Nuokkuluppio on kukkinut taukoamatta siitä, kun se joskus heinäkuussa aloitti. Tosin sen kukinnot keikkuvat pitkien varsien päässä ja makaa rötköttäisivät, ellen niitä kävisi tukemassa ja nostamassa toisia kasveja vasten seisomaan.

Lumikärhö - Clematis 'Paul Farges'

Osa kärhöistäni on kukkinut pitkään ja runsaasti. Lumikärhöä olen hehkuttanut ennenkin ja teen sen varmasti tämän jälkeenkin. Se nyt vaan on minusta niin hieno taivaita kohti kurkottaessaan ja siellä korkeuksissa valkeana kukkiessaan.

Clematis vit. Polish Spirit

Olopihan Syreenipenkin Polish Spirit on myös meikäläisen silmänilo. Ensimmäisen kesän se vähän juroi ja näytti, ettei siitä taida kunnon köynnöstä tullakaan. Viime kesänä pääsin sitä jo vähän ihastelemaan ja tänä kesänä se on näyttänyt parastaan. Yhä uusia kukkia on avautunut jatkuvasti ja nuppuja on edelleen runsaasti. Ei ehkä ehdi kaikkia avatakaan.

Clematis Rouge Cardinal

Myös alapihan Päivänliljapenkin köynnöstuen parivaljakko Rouge Cardinal ja Multi blue ovat kukkineet kerrassaan upeasti. Multi bluessa viimeinen kukka on meneillään, sillä uusia nuppuja ei enää näy. Sen sijaan Rouge Cardinalissa on vielä avautumattomia nuppuja. 

Clematis Multi blue

Omien kärhöjeni tämän kesäistä kukintaa katsoessani ajattelen ja kiitän Puutarhan lumo -blogin Kruunu Vuokkoa ja hänen oivallisia kärhöohjeitaan. Kruunu Vuokon kärhöjen kaltaiseen loistoon en kärhöjeni kanssa ole vielä päässyt - ja pääsenkö kenties koskaan - mutta koen suhtautuvani ja toimivani kärhöjen kanssa nyt eri tavalla, kuin aiemmin. Toivon toimintatapojeni muutoksen kantavan hedelmää, tai pikemminkin hienompaa kukintaa jatkossa.

Clematis Multi blue

Alapihalle johtavan puutarhaportin kupeeseen olen istuttanut jossain vaiheessa kärhön, jonka nimestä olen ollut epätietoinen. Ehkä olen istuttaessani kirjannut tiedot johonkin, mutta enää ne eivät ole tallessa. Kärhö vietti mullassa aikansa ja päätti viime kesänä ilmestyä ihmisten ilmoille. Silloin se teki yhden kukan, jota en kuitenkaan muistanut ja ehtinyt kuvata. Tänä kesänä ilmestyi jo useampi kukka ja kärhö osoittautui Multi blueksi. En ole erityisesti ajatellut ryhtyä Multi blueta keräämään, mutta jostain syystä niitä on kertynyt puutarhaani peräti kolme kappaletta.

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia Aljonushka

Myös alapihan Ruusupenkin Aljonushka on laittanut kesän ajan parastaan. Edelleen siinä on monta avautumatonta nuppua. Aljonushkan viimeiset kukat eivät ole yhtä suuria, kuin mitä siinä kesällä oli. 

Alppikärhö - Clematis alpina

Sininen alppikärhö tapaa tehdä loppukesästä muutaman kukan ja niin se on tehnyt nytkin. Ensi kesänä täytyy leikata alppikärhö alas, vaikka se ei niin erityisen valtava vielä olekaan. Sen painopiste on kuitenkin keskittynyt köynnöskaaren yläosiin ja tämän kesän kovissa tuulissa köynnöskaari on muutaman kerran ollut uhkaavasti kaatumassa. Kaari täytyy saada jollain keinolla tukevammin maahan ja sitä varten köynnöskin on siitä irroitettava. Se onnistuu vain leikkaamalla, sillä kärhö on kietoutunut tukeen todella tehokkaasti. 

Alppikärhö - Clematis alpina

Vielä en ole keksinyt, millä saisin ohuehkon metallikaaren riittävän tukevasti juntattua pehmoiseen multaan. Kaaren alaosassa on poikkitanko sen verran matalalla, ettei kaaren jalkoja saa kovin syvälle maahan. Tämä ongelma piti ratkaista jo aiemmin kesällä, mutta se on kokonaan unohtunut. En halua leikata kärhöä näin syksyllä, vaan annan sen kukkia keväällä ja leikkaan vasta sen jälkeen. Silloin se ehtii kasvattaa kesän aikana uutta kasvustoa ja kukkii taas seuraavana kesänä.

Tarhalyhtykärhö - Clematis texensis Princess Diana

Myös Kiemurapenkin tarhalyhtykärhö Princess Diana on kukkinut ahkerasti. Sen kukat ovat pieniä, mutta niitä on sitäkin enemmän. Itse asiassa kukka näyttää kuvassa punaisemmalta kuin se onkaan. Todellisuudessa se on enemmän sinilila. 

Kärsimyskukka - Passiflora caerulea

Passiflora minulla on ollut kerran aiemmin. Silloin siirsin sen kesän aikana purkista maahan, jossa kuvittelin sen selviävän talvesta. Ei selvinnyt, tietenkään. Elokuussa näin passifloran Honkkarissa ja ostin kokeillakseni, miten saisin sen selviämään talven yli. Kukassa on nyt monta nuppua. Pelkäsin nuppujen paleltuvan ja toin köynnöksen sisälle. Passiflora tarvitsisi talvella valoisan paikan, jossa lämpötila olisi noin 5-10 astetta. Eipä meillä ole sellaista paikkaa tarjota. Onko teillä kokemuksia kärsimyskukan talvettamisesta?

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Monien muiden bloggareiden innostamana kasvatin keväällä elämäni ensimmäiset kelloköynnökset. Kolmesta taimesta kaksi selviytyi hengissä pihalle terassiruukkuun. Kahdesti olen käynyt irrottamassa korkealle kasvaneet versot niiden suikerrellessa ränneihin. On siis aikamoinen kasvuvoima ja -vauhti tällä köynnöksellä.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Minun kelloköynnökseni on tehnyt vasta yhden nupun, joka ei ehkä edes ehdi avautua. Istutin samaan ruukkuun myös pari kesäkukkaa, mikä oli virhe. Kelloköynnös on voimallinen kasvaja ja ansaitsee ruukkunsa ihan kokonaan itselleen. Lannoittanutkin olen siinä, kun muitakin kesäkukkia, mutta ehkä olisi voinut lannoittaa enemmänkin. Tuplasti terapiaa -blogissa Pirjo kertookin kelloköynnöksestä sen, mihin minäkin voin yhtyä täysin. Kelloköynnöstä aion kasvattaa jatkossakin, ehdottomasti.

Mukavaa lokakuun alkua kaikille!