Varjomörköjen aika

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 

Talon seinustalla kasvava köynnöshortensia on ollut jo pitkään toinen jalka kevätoven välissä. Sen silmut pullistelevat lupaavasti, eivätkä onneksi säikähdä pakkasiakaan. 

Lämpötila on jo useiden päivien ajan pysynyt lähes kokonaan plussan puolella. Ennusteiden mukaan sama meno jatkuu seuraavallakin viikolla, joskin öisin mittari painuu reippaasti pakkaselle. Luvassa on -10 asteen öitä.

Kotitie on ollut kumpareista, mössön lomittamaa jäätikköä. Perjantaiaamuna tielle ilmestyi kaksikin isompaa auraa, jotka höyläsivät ja siirsivät jään ja mössön tien sivuun. Unirippeet karisivat näppärästi silmistä, kun kolasin paakkuja pois sisäänkäynnistä. Aika hyvin nuo auran puistoalueen reunaan lykkäämät isommatkin kokkareet ovat alkaneet sulaa.

Pihalle ilmestyi tälle ajankohdalle tyypillisiä varjomörköjä. Runkotuijilla ja kartiovalkokuusilla on jo sen verran paljon ikää, että uskoisin niiden juurten olevan riittävän syvällä. Silti laitan niille varjostusverkot varmuuden vuoksi. En haluaisi niistä yhtäkään menettää.

Runkotuijat 17.5.2023

 
Yläpihan rhodot ja mahoniat ovat vielä osittain hangen uumeniin painuneita. Näkyvät osat suojasin verkoilla. Nyt on muistettava seurata lumen sulamista, jotta voin tarvittaessa lisätä verkkoja. Kiitin itseäni kaukonäköisyydestä, kun olin jo syksyllä laittanut rhodojen ja mahonioiden ympärille metallisia köynnöstukia. Niihin on helppo kiinnittää varjosverkot pyykkipojilla.

Lumi on alkanut sulaa hyvin Huvituksen alta. Eipä minulla ollut suurennuslasia mukana kahlatessani alapihan hangessa, mutta ilman sitäkin saatoin todeta, ettei piipon piippoa ole vielä näkyvissä. Siellä ne lumikellot ja kirjopikarililjat uinuvat mullan sisällä. 

Lumikellot Huvituksen alla 18.3.2023

Säistä riippuen kahden viikon päästä saattaa tilanne olla toisin, kuten vuoden takainen kuva osoittaa. Koko ajan ollaan menossa kohti parempia aikoja. Taatusti lunta tulee vielä lisääkin ja pakkasetkin paukkuu nurkissa. Kaikki se on vain suomalaisen sään venkoilua, jossa kevät vihdoin nujertaa talven.

Kompostorikin heräsi vihdoin viikkojen kauneusunien jälkeen. Mittari kohoaa hitaasti mutta varmasti. Sään lämpenemisellä on varmasti oma osuutensa heräämisessä. Olen myös ripotellut kompostiheräterakeita massan päälle. Tiedän alaosan olevan täynnä. Joskus kuukausi sitten sain alaluukun auki, mutta silloin massa oli umpijäässä. Kunhan kerkeän, tutkin tämän hetken tilaneen ja tarvittaessa tyhjennän alaosasta massaa viereiseen jälkikompostoriin.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki Ruusupenkissä 1.3.2023

Nyt on hyvä aika tehdä kaikenlaisia puutarhasuunnitelmia. Hissukseen alkaa hahmottua tulevan kauden suuntaviivat. Tietokone vain sauhuaa, kun selaan netissä kasvien kuvia ja tietoja. Mielelläni kulkisin puutarhamyymälän käytävillä tutkimassa tarjontaa, mutta se ei nyt vielä onnistu.

Aikansa kun ideoita pyörittää päässään ja välillä myös paperilla, ne kolahtavat paikoilleen. Makkarikäytävän peuran syömälle tuijallekin avautui ratkaisu. Rumilus lähtee kokonaan pois.

Kuva: Muhevainen: Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

 

Tuohon paikkaan ei välttämättä tarvitse mitään istuttaa, mutta minäpä ajattelin laittaa siihen köynnöstelineen ja telineeseen ruotsinköynnöskuusaman. Aurinko paistaa Makkaripenkkiin vasta myöhään iltapäivällä tai illalla. Siksipä se on niitä harvoja varjoisempia paikkoja tontillamme. Tuija on siivilöinyt suurimmat auringonsäteet, mutta jättää poistuessaan turhan suuren aukon. Köynnös toivon mukaan korvaa tuijan tehtävän.

Kävin viikolla tutustumassa Helsingin Desingmuseon ja Arkkitehtuurimuseon yhteisnäyttelyyn Garden Futures. Näyttely on katsottavissa 31.3.2024 saakka. Suosittelen. 

Kannattaa varata runsaasti aikaa. Kierrettäviä saleja ei ole kovin paljon, mutta esineet ja kuvat avautuvat paljon paremmin, jos jaksaa syventyä teksteihin. Minullekin iski jossain vaiheessa väsymys, jonka seurauksena joidenkin kuvaamieni esineiden ja teosten tekijät jäivät selvittämättä. 

Piristyin nopeasti katsellessani Designmuseon sisäkattoja, portaikkoja ja valaisimia. Gustaf Nyströmin vuonna 1894 alunperin kouluksi (vuoteen 1977 saakka rakennuksessa toimi yksityinen ruotsinkielinen oppikoulu) suunnittelema rakennus on komea ulkoa ja kaunis sisältä.

Metsäpuutarha 23.5.2023

Maaliskuu on alkanut ja sen myötä kevät. Edessä on siis kevään ensimmäinen viikonloppu. Ehkä aurinkonkin näyttäytyy. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Vinkkilistan purkua

Pisarat pyykkinarulla

Olen vuosien ajan kirjannut työpöydältä löytyvään "vinkkivihkoon" mieluisten kasvien nimiä, joihin törmään lukiessani blogejanne ja ylipäätään netissä seikkaillessani. Alkuun laitoin vain kasvin nimen, mutta sitten lisäsin myös lähdetiedot, jotta myöhemmin olisi helppo käydä lukemassa lisätietoa vinkkilistaan kirjatusta kasvista. Joulun välipäivinä sain vihdoin aikaiseksi kahlata vihko läpi ja tehdä niistä luettelo tietokoneelle. Etsin kasvien latinankieliset nimet ja aakkostin luettelon niiden mukaan.

Aika moni kasvi on blogienne kautta löytänyt tiensä puutarhaani ja niiden nimet poistin vinkkilistalta. Aika moni on edelleen vuoroaan odottamassa ja moni unelmakasvi on ajan kanssa osoittautunut tavalla tai toisella sopimattomaksi omaan pihaan. Listan läpikäyminen selkeytti taas kerran ajatuksia. Jokaista haluamaansa kasvia tuskin yhden elämän puitteissa on mahdollista hankkia, eikä kaikkien unelmien ole tarkoituskaan toteutua. Unelmat sinällään jo ovat tarpeellisia ja eteenpäin kantavia.

Loistokärhö - Clematis 'First Love' (Kuva lainattu Flörin sivuilta)

Kirjasin ylös niitä kasveja, joille voisin tarjota mahdollisuuden kotiutua puutarhaamme tulevana kasvukautena. En sano kesänä, koska annan itselleni luvan kasvien hankintaan ja istuttamiseen keväästä syksyyn. Ilman suurempia paineita.

Päällimmäisenä mielessä on Versoja Vaahteramäeltä -blogista 24.8.2017 bongaamani loistokärhö First Love. Kun nyt vuosien harjoittelun jälkeen alan vihdoin tulla tutuksi kärhöjen kanssa, enkä niitä heti ensimmäisen kasvukauden aikana saa tapetuksi (ainakaan kaikkia), uskaltaudun metsästämään tuota valkoista kaunotarta omaan puutarhaan. Ihan tarkkaan en vielä sen sijoituspaikkaa tiedä, mutta pientä ajatuksenpoikasta takaraivossa kyllä on. 

Rusokirsikka - Prunus sargentii (kuva netistä)

Pikkuinen puutarhani Sametti Hortensia kirjoitti 27.12.2017 Kirsikankukkasia postauksessaan upean ylistyksen kirsikkapuille. En tiedä, kuinka suuri neliöiltään Sametti Hortensian puutarha kokonaisuudessaan on, mutta sen tiedän, ettei kuitenkaan kovin suuri. Siinä mielessä jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja ihastella, miten valtavan määrän kasveja ja usein vielä varsin harvinaisia kasveja hän on puutarhaansa saanut mahtumaan. Sametti Hortensian objektiivinen ja sinnikäs asenne erikoisuuksien kasvattamisessa pienellä pihallaan luo minuun uskoa, että moni asia on omassakin puutarhassa mahdollista, jos vain rohkeasti lähden kokeilemaan. 

Unelma vehreästä ja monikerroksellista puutarhasta toteutuu istuttamalla puita, pensaita, köynnöksia ja perennoja toinen toistensa lomaan. Sametti Hortensian postaus innosti minua hankkimaan puutarhaani koristekirsikka Accoladen kaveriksi rusokirsikan. Tämä hankinta olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta mitäpä tekemättömiä töitä jälkikäteen suremaan. Olkoon uuden kirsikan aika tänä vuonna. 

Pallohortensia - Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle' (Kuva netistä)

Pienen pihan suuria unelmia -blogissa (8.8.2016) Kurjenkello kertoi äitinsä puutarhasta ja siellä sudenporkkanan seurassa kasvoi vaaleanpunainen unelma eli pallohortensia Pink Annabelle'. Hortensioista tykkään valtavasti. Kolme syyshortensiaa sai toissa kesänä seurakseen Mustilanhortensian ja ajattelin, että tässähän nyt on riittävästi hortensioita minun pihaani. Mitä vielä, aina on tilaa yhdelle hortensialle, kun laittaa mahtumaan. Onpa mainiota pyörtää omia päätöksiään ja mahduttaa uusia kasveja vanhojen lomaan.
 

Punaluppio - Sanquisorba officinalis 'Red Thunder' (Kuva netistä)

Punaluppioon olen törmännyt useammankin kerran, mutta vinkkivihkosta on jäänyt lähdetieto kirjaamatta. Punaluppio on vanha rohdoskasvi ja se on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka. Alku- ja keskikesällä kukkijoita puutarhassa riittää, mutta loppukesän kukkijoiden joukkoon sopii hyvin uusia tulokkaita.

Punaluppiosta sanotaan netissä: "Huomiota herättävä, pitkään loppukesällä kukkiva ryhmäperenna. Tuuhea kasvusto. Pienet, tummanpunaiset kukat. Kaunis lehdistö. Korkeus 60-100 cm. Aurinkoinen – puolivarjoisa kasvupaikka. Niukka-keskiravinteinen, kostea, läpäisevä multa. Istutusetäisyys 50-60 cm."

Syyskimikki - Actaea simplec 'Brunette' (Kuva netistä)

Syyskimikki 'Brunette' on jo pitkään ollut hankintalistalla. Viime kesänä sellainen melkein jo pääsi ostokoskoriin ison puutarhaketjun pihamyynnistä. Toisen asiakkaan kanssa pyörittelimme kympin maksavia taimia ja siinä ohessa myös päitämme. Kaikki Brunetet, kuten muutkin kasvit, tuolla pihamaalla suorastaan huusivat vettä. Viime kesä oli varsin märkä, joten olisiko henkilökunta laskenut taivaallisen kastelun varaan ja keinokastelu oli sitten jäänyt tekemättä. 

Kovasti minun kävi sääli Brunettea, mutta on riski ostaa kenties pitkäänkin rutikuivana ollut kasvi ja katsoin kympin siitä riskistä olevan minulle liikaa. Tiedän kyseisen firman kantavan myymättä jääneitä kasveja jätelavalle. Sopivalla alennuksella voisin ostaa vähän huonokuntoisemmankin kasvin ja koittaa sen pelastustoimia kotipuutarhassa. Miksiköhän yritykset mieluummin heittävät tuotteita jätelavalle, kuin myyvät alennetulla hinnalla? Minusta se on hirvittävää tuhlausta, mutta ehkä siihen jokin pätevä syy löytyy. 

Minulla on ennestään syyskimikki 'White pearl', joka ei ole koskaan ehtinyt avata nuppujaan. Olen istuttanut sen ohjeiden mukaan puolivarjoisaan paikkaan. Jossain blogissa Brunette oli istutettu kohtalaisen aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan ja se viihtyi siinä hyvin. Ajattelin kokeilla Bruneten suhteen valoisaa istutusta, jotta se ehtisi kukkia. Kunhan nyt ensin sellaisen saan hankittua.

Sinivuokon lehdet jouluna.

No, niin. Nyt on kesän suunnittelu aloitettu ihan konkreettisesti. Seuraavaksi ohjelmassa olisi kylvösuunnitelman teko, kesäkukkasuunnitelma ja kasvarissakin tulee keväällä muutoksia. Sisältä on joulukoristeet jo riisuttu. Keittiössä on vielä joulunpunaiset verhot ja liina, mutta punaisesta väristä tykkäävänä ne saavat toistaiseksi olla piristyksenä. Pihamaalta lähtevät jouluvalot tulevana viikonloppuna. Ostin alennusmyynnistä hehkulamppuja muistuttavan valosarjan, jonka aion ripustaa pergolaan. Pimeyttä vastaan täytyy vielä jonkin aikaa taistella, joten ihan kaikista valoista ei tarvitse luopua.
 

Katse ensi kesään

Raikkaat värit ovat puutarhassa nyt kortilla. Iloa on haettava sävyistä ja muodoista. Kesäaikaan puutarhassa tulee kierreltyä monta kertaa päivässä. Nyt ei kunnolla edes joka viikko. Aika vähän mitään jännittävää on löydettävissä. Jollei jännittäviksi katsota lintujen mullasta tönkimiä pikkusipuleita ja taannoisen tykkylumen katkomia oksia.

Jouluruusu - Helleborus

Ihan turhia harvat puutarhakierrokset eivät sentään ole. Pari vuotta sitten ostin marketista halvalla pikkuisia ruukkujouluruusuja. Istutin niitä kokeeksi eri puolille puutarhaa vähän erilaisiin paikkoihin. Ajatus oli katsoa ja etsiä paikkoja, missä ne parhaiten viihtyisivät. Kokoa ja näköä niille ei vielä ole tullut, mutta jokainen on elossa ja tarmokkaalta näyttävät. Kukkiakin ovat pukanneet ihan huomaamatta. Tällaiset pienen rahan kokeilut tuottavat melkeinpä enemmän iloa, kuin kalliilla rahalla hankitut hienot taimet. Jälkimmäisille kun tulee asetettua hurjan paljon odotuksia ja katetta koko rahalle. 

Elokuussa ostimme kunnon lämpökompostorin. Edellinen ei edes täyttänyt biokompostorille asetettavia vaatimuksia ja muutenkin se alkoi vedellä viimeisiään. Kunnollisista biokompostoreista on markkinoilla varsin vähän tarjontaa ja kilpailua. Päätin suosia suomalaista. Varsinkin, kun kompostorissa oli muutaman kympin tarjous. Kovasta hinnasta huolimatta katsoin tuotteen olevan investoinnin väärti. Enkä näin muutaman kuukauden kokemuksella ole katunut.

Avasin kompostorin multaluukun viikko sitten ensimmäisen kerran. Yllätyin, miten hyvin kehittynyttä ja määrällisesti runsaasti massaa vekottimen uumenista löytyi. Ei se vielä täysin valmista ollut, mutta eipä sellaista luvattukaan. Sekoitin biomassaan lehtikompostia ja laitoin jälkikypsymään alapihan kompostoriin.

Purppuraheisiangervo - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Kesällä kuvittelin, ettei pihalleni oikein enää mahdu uusia puita ja pensaita. Perennojenkin kanssa mukamas tekee tiukkaa. Näin loppuvuoden maisemia tarkkailessa voi vain todeta, että aina on tilaa vähintäänkin yhdelle. Ihan olin unohtanut kesällä istuttaneeni naapurin aidan tuntumaan purppuraheisiangervon. Siellä se on vielä lehdessä ja sitä katsellessani totesin, että kaveri tuolle on hankittava. 

Milloinkahan lumikärhö raaskii luopua lehdistään? - Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges)

Suunnitelmissa on talven aikana käydä läpi vinkkivihkoa. Siihen kirjaan etenkin blogeissa vastaan tulevat mielenkiintoiset kasvit. Moni kasvi on jo näiden vuosien aikana puutarhaani esittelyjenne ansiosta tiensä löytänyt. Monta on myös kasvia, joita en syystä tai toisesta tule koskaan hankkimaan, vaikka kuinka ihanilta muiden puutarhoissa näyttäisivätkin. Nyt on kuitenkin ajatus käydä vinkkivihko läpi ajatuksella ja harkiten. Ja listata ne kasvit, joille löytyy peukutusta ja vieläpä paikkakin. Johan tässä alkaa mukavasti vatsanpohjassa kutkuttamaan pelkkä ajatuskin uusista kasveista ja uudesta kasvukaudesta.

Vuorenkilpi - Bergenia

Viime vuonna sain säkillisen talvisuojaturvetta. Aiemmin en ole sitä kokeillut. Kun ilmaiseksi saa, pitää tuote tietenkin testata. Laitoin talvisuojaturvetta lähinnä kärhöjen ja muutamien ruusujen tyvelle. Viime talvi ei ollut yhtä ankara, kuin edellinen. Täällä etelässä riitti silti jäätymistä ja sulamista eli kasvien kannalta vaikeita olosuhteita liikaakin. Luultavasti sellaiset talvikelit ovat näillä leveysasteilla tulleet jäädäkseen. 

Kävin ostamassa samaista talvisuojaturvetta, jota ajattelin laittaa kasveille, kunhan ensin näistä vesisateista päästään ja maa alkaa jäätyä. Talvisuojaturve ei ole kovin kallista. Yllättävän monelle kasville siitä yhdestäkin säkistä riitti. Viime talven jäljiltä ei montaakaan kasvikuolemaa tullut. En tietenkään vielä pysty sanomaan, mikä vaikutus talvisuojaturpeella on ollut. Siksikin on mielenkiintoista testata tuotetta toisen kerran.  

Tieremppa on edistynyt hyvin. Kaivinkoneiden kolisteluun ja rekkaralliin on jo tottunut. Joulun aikaan työmaa hiljenee ydintalveksi ja maalis-huhtikuussa työt käynnistyvät jälleen. Silloin on vuorossa meidän kotitiemme aukikaivaminen ja konkreettinen kulkemiseen liittyvä haitta. Vuoden päästä tähän aikaan kuvassa näkyvien sora- ja kivituhkakasojen tilalla pitäisi olla korttelipallokenttä ja istutuksia. Rakennustyömaan keskellä asuminen on tietenkin ollut ajoittain vähän hankalaa, mutta ilolla otan vastaan kunnostetut tiealueet ja etenkin kauan kaivatun tievalaistuksen.