Varjomörköjen aika

Hydrangea petiolaris - Köynnöshortensia

 

Talon seinustalla kasvava köynnöshortensia on ollut jo pitkään toinen jalka kevätoven välissä. Sen silmut pullistelevat lupaavasti, eivätkä onneksi säikähdä pakkasiakaan. 

Lämpötila on jo useiden päivien ajan pysynyt lähes kokonaan plussan puolella. Ennusteiden mukaan sama meno jatkuu seuraavallakin viikolla, joskin öisin mittari painuu reippaasti pakkaselle. Luvassa on -10 asteen öitä.

Kotitie on ollut kumpareista, mössön lomittamaa jäätikköä. Perjantaiaamuna tielle ilmestyi kaksikin isompaa auraa, jotka höyläsivät ja siirsivät jään ja mössön tien sivuun. Unirippeet karisivat näppärästi silmistä, kun kolasin paakkuja pois sisäänkäynnistä. Aika hyvin nuo auran puistoalueen reunaan lykkäämät isommatkin kokkareet ovat alkaneet sulaa.

Pihalle ilmestyi tälle ajankohdalle tyypillisiä varjomörköjä. Runkotuijilla ja kartiovalkokuusilla on jo sen verran paljon ikää, että uskoisin niiden juurten olevan riittävän syvällä. Silti laitan niille varjostusverkot varmuuden vuoksi. En haluaisi niistä yhtäkään menettää.

Runkotuijat 17.5.2023

 
Yläpihan rhodot ja mahoniat ovat vielä osittain hangen uumeniin painuneita. Näkyvät osat suojasin verkoilla. Nyt on muistettava seurata lumen sulamista, jotta voin tarvittaessa lisätä verkkoja. Kiitin itseäni kaukonäköisyydestä, kun olin jo syksyllä laittanut rhodojen ja mahonioiden ympärille metallisia köynnöstukia. Niihin on helppo kiinnittää varjosverkot pyykkipojilla.

Lumi on alkanut sulaa hyvin Huvituksen alta. Eipä minulla ollut suurennuslasia mukana kahlatessani alapihan hangessa, mutta ilman sitäkin saatoin todeta, ettei piipon piippoa ole vielä näkyvissä. Siellä ne lumikellot ja kirjopikarililjat uinuvat mullan sisällä. 

Lumikellot Huvituksen alla 18.3.2023

Säistä riippuen kahden viikon päästä saattaa tilanne olla toisin, kuten vuoden takainen kuva osoittaa. Koko ajan ollaan menossa kohti parempia aikoja. Taatusti lunta tulee vielä lisääkin ja pakkasetkin paukkuu nurkissa. Kaikki se on vain suomalaisen sään venkoilua, jossa kevät vihdoin nujertaa talven.

Kompostorikin heräsi vihdoin viikkojen kauneusunien jälkeen. Mittari kohoaa hitaasti mutta varmasti. Sään lämpenemisellä on varmasti oma osuutensa heräämisessä. Olen myös ripotellut kompostiheräterakeita massan päälle. Tiedän alaosan olevan täynnä. Joskus kuukausi sitten sain alaluukun auki, mutta silloin massa oli umpijäässä. Kunhan kerkeän, tutkin tämän hetken tilaneen ja tarvittaessa tyhjennän alaosasta massaa viereiseen jälkikompostoriin.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki Ruusupenkissä 1.3.2023

Nyt on hyvä aika tehdä kaikenlaisia puutarhasuunnitelmia. Hissukseen alkaa hahmottua tulevan kauden suuntaviivat. Tietokone vain sauhuaa, kun selaan netissä kasvien kuvia ja tietoja. Mielelläni kulkisin puutarhamyymälän käytävillä tutkimassa tarjontaa, mutta se ei nyt vielä onnistu.

Aikansa kun ideoita pyörittää päässään ja välillä myös paperilla, ne kolahtavat paikoilleen. Makkarikäytävän peuran syömälle tuijallekin avautui ratkaisu. Rumilus lähtee kokonaan pois.

Kuva: Muhevainen: Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

 

Tuohon paikkaan ei välttämättä tarvitse mitään istuttaa, mutta minäpä ajattelin laittaa siihen köynnöstelineen ja telineeseen ruotsinköynnöskuusaman. Aurinko paistaa Makkaripenkkiin vasta myöhään iltapäivällä tai illalla. Siksipä se on niitä harvoja varjoisempia paikkoja tontillamme. Tuija on siivilöinyt suurimmat auringonsäteet, mutta jättää poistuessaan turhan suuren aukon. Köynnös toivon mukaan korvaa tuijan tehtävän.

Kävin viikolla tutustumassa Helsingin Desingmuseon ja Arkkitehtuurimuseon yhteisnäyttelyyn Garden Futures. Näyttely on katsottavissa 31.3.2024 saakka. Suosittelen. 

Kannattaa varata runsaasti aikaa. Kierrettäviä saleja ei ole kovin paljon, mutta esineet ja kuvat avautuvat paljon paremmin, jos jaksaa syventyä teksteihin. Minullekin iski jossain vaiheessa väsymys, jonka seurauksena joidenkin kuvaamieni esineiden ja teosten tekijät jäivät selvittämättä. 

Piristyin nopeasti katsellessani Designmuseon sisäkattoja, portaikkoja ja valaisimia. Gustaf Nyströmin vuonna 1894 alunperin kouluksi (vuoteen 1977 saakka rakennuksessa toimi yksityinen ruotsinkielinen oppikoulu) suunnittelema rakennus on komea ulkoa ja kaunis sisältä.

Metsäpuutarha 23.5.2023

Maaliskuu on alkanut ja sen myötä kevät. Edessä on siis kevään ensimmäinen viikonloppu. Ehkä aurinkonkin näyttäytyy. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Muistakaa pikkulintuja

Kulunut vuosi on ollut pikkulinnuille rankka. Lintujen ravinnoksi käyttämiä hyönteisiä on ollut vähän ja monien lajien pesiminen epäonnistui lähes täysin. Etelä-Suomessa linnuille on vielä ravintoa luonnossakin, mutta ihminen voi niitä auttaa aloittamalla ruokinnan tavallista aiemmin. Normaalisti suositellaan talviruokinnan aloittamista silloin, kun maa jäätyy tai tulee pysyvä lumipeite.

Myös linnunpöntöt suositellaan kevään sijasta siivottavaksi jo nyt, sillä pöntöissä saattaa olla epäonnistuneen pesimisen jäljiltä raatoja. Mahdolliset sammalpedit kannattaa jättää pönttöihin, koska linnut käyttävät tyhjiä pönttöjä talvisin myös lepopaikkoina.  

Tintit olivat jo pitkään käyneet koputtamassa keittiön ikkunaan ja rapistelleet ikkunalaudoilla sen näköisinä, että tarjoilun olisi syytä alkaa. Niinpä aloitin ruokintakauden lokakuun lopun tykkylumikaaoksen jälkeisenä päivänä. Edelliseltä kaudelta oli jäljellä lähinnä puoli ämpärillistä auringonkukansiemeniä ja muutama talipallo. Kauppalistalla onkin siemensäkin, pähkinöiden ja talipötköjen hankinta. Heti siementarjoilun avauduttua paikalle lensi tali-, sini- ja kuusitiaisia. Myös käpytikka ja närhi ovat viime päivien vakiovieraita.

Kesäkukka-amppeleiden tyhjiin koukkuihin olen kantanut lyhtyjä. Sisäänkäynnin terassin ison lattialyhdyn putsasin ja maalasin kesällä uudelleen. Siihen on tarkoitus piakkoin virittää valosarja. Aktiivisen kynttiläkauden alkaessa kävin myös läpi kynttilävarastoni. Sisällä tulee poltettua enimmäkseen tuikkukynttilöitä, joten päätin vähentää mittavaa pöytäkynttilämäärää polttamalla niitä ulkolyhdyissä. 

Pöytäkynttilöille pitää vain muistaa laittaa palamaton alusta, sillä monet kynttilät valuttavat ja loppuvaiheessa lässähtävät pitkin lyhdyn pohjaa. On helpompi ottaa lyhdystä pois vaikkapa foliosta taiteltu alusta, kuin rapsuttaa sulanutta ja jähmettynyttä steariinia lyhdyn pohjalta.

Jossain puutarhalehdessä oli hyvä vinkki laittaa havuille ja muille ikivihreille valmiiksi tuet jo tässä vaiheessa kevään varjostusverkkoja varten. Nythän tuet on helppo painaa sulaan maahan. Kevään jäästä koppuraiseen maahan ja lumen alas painamiin oksiin on välillä ollut vaikea virittää verkkoja. Vaikka olen kiinnittänyt suojia pyykkipojilla, tuuli on niitä riepotellut ja toisaalta verkkojen helmat ovat jäätyneet maahan kiinni. 

Metallisia oksatukia vapautuu syksyisin muualta puutarhasta, joten laitoin niitä suojattavien havujen ympärille siten, että tukien päälle on helppo virittää ja kiinnittää suojaverkot. Keväällä sitten nähdään, miten vinkki toimii.

Rhodoissa on jo nuput valmiina.

Sunnuntaina on isänpäivä. Iloista juhlapäivää siis kaikille isille ja isien läheisille. Ja jollei ole isää juhlilttavaksi, aina voi pullakahvit keittää ihan vaikka itselle iloksi.

Hönkäyksiä, huppuja ja hiiriä

Chilikylvökset ovat möllöttäneet mustina runsaan viikon. Tänään löysin ensimmäiset mullasta työntyvät versot. Ehdin jo manata, etteikö yksikään siemen idä. Kenties se manaaminen auttoi. Täytyy jatkossa manata vähän lähempänä mullan pintaa, jos vaikka ylimääräiset hiilidioksidihönkäykset edesauttaisivat itämistä.

Eksyin netissä Chilivaarin sivuille tankkaamaan lisätietoa idätyslautan toiminnasta. Moni muukin on sitä kokeillut, joten pitihän minunkin. Vielä ei aiheesta sen enempää. Kokeilu on vasta aluillaan. 

Plantsussa kävin muutama päivä sitten etsimässä vermikuliittia. Ei kuulu heidän valikoimiinsa kuulemma. Tyhjin käsin en kaupasta lähtenyt, sillä muutama pikkuinen verenpisaran pistokas tarttui mukaan. Ne pitäisi pikimmiten istuttaa isompiin purkkeihin, mutta koska pari viikkoa kestänyt räkätauti on sotkenut ohjelmiston niin tehokkaasti, menee moni asia väkisinkin istutushommien ohi. Ja sen vermikuliitin sain Plantsun viereisestä rautakaupasta.

Ilokseni löysin toisesta kellarissa talvehtineesta verenpisarasta ihan uutta eloa. Toin verenpisarat sisälle ma 6.2. Toisessa oli jo silloin vähän vihertävää versoa, joka tosin kuivui parissa päivässä. Ajattelin joutuvani sanomaan hyvästit raaskuille, mutta saattaapi olla, että ainakin toinen selviää. Aika näyttää.

En ihan ehtinyt niiden aurinkoisten päivien aikaan varjostusverkkoja havuilleni laittamaan. Nyt on viisi viime kesänä istutettua tuijaa verkotettu. Samoin kaksi hiukan vanhempaa tuijaa ja kaksi runkotuijaa. Suojasin myös viime talven ankaruudesta hiukan kolhiintuneena selvinneen mahonian ja muutaman rhodon. Isompia tuijia en ole enää muutamaan vuoteen suojannut ja hyvin ovat selvinneet. Viime talvestakin, joka kuritti havujakin ihan kunnolla.

Leikkimökin päädyssä kasvavissa syreeneissä riippuu linnuille niin siemenautomaatti kuin talipallotelinekin. Ihmettelin lumeen ilmestyneitä pyöreitä reikiä, kunnes yhtenä päivänä työhuoneen ikkunasta katsellessani huomasin pikkuisen metsähiiren kulkevan hangen pinnalla pudonneita siemeniä keräten ja vikkelästi takaisin koloonsa vilahtaen. Ihmekös Juuso välillä ryntää suoraan varaston ovelta kohti leikkimökin nurkkaa. Olen nähnyt Juuson nappaavan likimain koskemattomasta hangesta kynsiinsä hiiren. Sen sijaan leikkimökin alle kipittäessään hiiret ovat turvassa. Juuso kun ei sinne mahdu.

Auton takaikkuna kukki yhtenä pakkasaamuna

Ulkona talitintit laulavat jo kovin keväisesti. Aurinkoisella säällä voisi jo kuvitella olevan maaliskuu. Tähän saakka talvea on jotenkin jaksanut. Ihan sama, onko helmikuussa pakkasta viisi vaiko kymmenen astetta, kun ei kevät kuitenkaan silloin tule. Valon lisääntyessä ja maaliskuun lähestyessä kärsimättömyys kasvaa. Kevään toivoisi alkavan juuri nyt. Maaliskuu on oikeastaan kamalin kuukausi, kun silloin kevättä odottaa kenties eniten ja kuitenkin minä aamuna tahansa maa saattaa olla ihan kunnolla valkoisenaan lumesta. Vaikka kieltämättä pakkasaamut huhti-toukokuussa viiltävät sydäntä vielä maaliskuutakin enemmän.

Kuvassa ei suinkaan ole viherpeippoja. Ei, sen kaikki huomaavat. Ilahduin vaan niin kovin bongatessani meidän pihassa ensimmäisen viherpeipponi. Kahdesti peräti. Eihän viherpeippo mikään harvinaisuus ole ja varmaan niitä meidän pihassa on aiemminkin ollut. En vain ole huomannut. Vaatimattomat ovat meikäläisen huvit. Ei haittaa.