Kotikylän rusokirsikka kukkii

 
Lauantaipäivän olisi voinut käyttää jos jonkinlaiseen tekemiseen. Viikolla kylän keskustassa käydessäni huomasin rusokirsikoiden olevan avautumassa. Kukinnan näkemistä ei vain voi ohittaa, joten ohjelmamuutoksesta ei syntynyt minkäänlaista kiistaa. Aamupalan ja lehtiuutisten selaamisen jälkeen suuntasimme Ukkokullan kanssa askeleet kohti kylän keskustaa.

Tänäkin keväänä kaksi suurta rusokirsikkapuuta on yhtä vaaleanpunaista pilveä. Puiden kuvaaminen on tosin vähän hankalaa, kun ympärillä on autoja ja yleensä lukuisa joukko muita valokuvaajia. Myös harmaa sähkökaappi puiden vierellä tuo mukaan vähemmän kuvauksellisen elementin. Voisihan sen photoshopata poiskin, mutta olkoon. Kukkien paljous vetää katseen puoleensa.

Kuvista ei näy eikä kuulu, kuinka puissa surisi pörriäisten paljous. Hyvä, että ajoitimme kirsikkapuiden ihailun lauantaille. Ensi viikolla se saattaa jo olla ohi.

Jos ovat kirsikkapuut kauniita, ovat sitä myös vaahterat. Ne kukkivat parhaillaan keltaisenaan. Puun kauneutta ei lainkaan himmennä se, että olen viime päivät nyppinyt vaahteravauvoja oman pihan istutusalueilta. Lisää nousee vauhdilla siinä samassa, kun selkänsä kääntää. Myös syksyn kattorempan yhteydessä uusiin ränneihin laitetuissa rännirosvoissa on "vaahteraneniä" kasapäin. Tuuli tuo niitä katolle, josta sade huuhtoo nenät ränneihin.

Ojien ja purojen reunamille on noussut rentukat kukkimaan. Osa oli jo avoinna, mutta ilman kumisaappaita en päässyt kameran kanssa riittävän lähelle.

Eräällä metsäisellä omakotitontilla kukki runsaasti sinivuokkoja. Kauempaa katsoessa ajattelin, että onpa scillat levinneet jännään paikkaan. Lähemmäksi päästyäni näin lukuista sinivuokot. Hienoa, ettei niitä ole poimittu, vaikka aivan vieressä kulkee suosittu kävelytie.

Pihlajien silmut ovat jänniä nekin. Voisi kuvitella, että kuvassa pallopäinen kaveri pitelee kämmeniään korviensä päällä. Näkeekö silmu jotain jännittävää? Vai haluaako hän vaimentaa melun korvissaan?

Kirjastokirjojen eräpäivä on lähellä, joten rusokirsikkaretkeen oli hyvä yhdistää kirjojen palautus. Niinhän siinä kävi, että yhden palautetun kirjan tilalle tuli lainattua neljä uutta. Aina kannattaa ottaa reppu mukaan. Vaikka lähtisi vain rusokirsikoita ihastelemaan.

Varmasti joku teistä tunnistaa nämä kasvit? Niitä kasvaa kirjastoon johtavan kävelytien lehtomaisessa ympäristössä molemmin puolin. Minusta ne näyttävät sudenmarjoilta. Omaan pihaan on eksynyt muutama sudenmarja, joista ei vielä näy vilaustakaan. Joko talvi on vienyt ne mennessää tai sitten hieman varjoisa paikka ei ole saanut niitä vielä nousemaan. En tosin ole muistanut tilannetta tarkistaakaan.

Säätiedotuksessa ennustettiin sadetta iltapäiväksi. Arvioimme ehtivämme kotiin hyvin ennen sateen alkua. Aika lähellä kotia jo olimme, kun taivas verhoutui tummiin pilviin. Vihertyvä lehtikuusi on aika komean näköinen vasten mustia pilviä. Oikeassa alakulmassa näkyvä keltainen vaahterakin olisi ollut hieno kuvattava, mutta silloin näkyviin olisi tullut jonkun talo. Siksi jäi kuvaamatta.

Lähellä kotiamme olevan talon pihanurmi on juuri nyt täynnä liloja pystykiurunkannuksia. Kyseisen talon naapurinurmikolla taasen etelänkevätesikot ovat nousseet mullasta. Pian siellä kukkii keltaisena.

Ehdimme nippanappa kotiin ennen sadetta. Ovea avatessamme ensimmäiset pisarat putoilivat olkapäille. Lounaspöydän ääressä istuessamme jyrähti ukkonenkin aivan talon päällä. Yhden ainoan kerran. Vettä on satanut kuuroina pitkin päivää. 

Iltapäivällä istahdin työhuoneen pöydän ääreen inventoimaan siemenvarastojani ja naputtelemaan tietokonetta. Pihaovi oli auki, jotta kuulisin paremmin lintujen laulua (työhuoneessa ei ole helposti avattavaa tuuletusikkunaa). Silmäkulmassa vilahti jotain. Naapurin adoptiokissa oli tulossa tutustumisretkelle. Mamis on todella arka kissa, eikä sitä ole helppo lähestyä. Kamera oli pöydällä vieressäni. Sain napattua kuvan. Jatkoin naputtelua ja Mamis uskaltautui tekemään tupakierroksen ennen paluutaan ulos.

Pelargonium Pink Inspire

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,
torstaina en tohtinut,
perjantaina oli paha päivä,
lauantaina oli pyhän aatto,
sunnuntaina oli suuri juhla.

Ei ole tänä sunnuntaina suurta juhlaa. Runo kuvaa kuitenkin hyvin päivien kulkua ja sitä, miten tekemiset siirtyvät hyvistä aikomuksista huolimatta.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Vinkkilistan purkua

Pisarat pyykkinarulla

Olen vuosien ajan kirjannut työpöydältä löytyvään "vinkkivihkoon" mieluisten kasvien nimiä, joihin törmään lukiessani blogejanne ja ylipäätään netissä seikkaillessani. Alkuun laitoin vain kasvin nimen, mutta sitten lisäsin myös lähdetiedot, jotta myöhemmin olisi helppo käydä lukemassa lisätietoa vinkkilistaan kirjatusta kasvista. Joulun välipäivinä sain vihdoin aikaiseksi kahlata vihko läpi ja tehdä niistä luettelo tietokoneelle. Etsin kasvien latinankieliset nimet ja aakkostin luettelon niiden mukaan.

Aika moni kasvi on blogienne kautta löytänyt tiensä puutarhaani ja niiden nimet poistin vinkkilistalta. Aika moni on edelleen vuoroaan odottamassa ja moni unelmakasvi on ajan kanssa osoittautunut tavalla tai toisella sopimattomaksi omaan pihaan. Listan läpikäyminen selkeytti taas kerran ajatuksia. Jokaista haluamaansa kasvia tuskin yhden elämän puitteissa on mahdollista hankkia, eikä kaikkien unelmien ole tarkoituskaan toteutua. Unelmat sinällään jo ovat tarpeellisia ja eteenpäin kantavia.

Loistokärhö - Clematis 'First Love' (Kuva lainattu Flörin sivuilta)

Kirjasin ylös niitä kasveja, joille voisin tarjota mahdollisuuden kotiutua puutarhaamme tulevana kasvukautena. En sano kesänä, koska annan itselleni luvan kasvien hankintaan ja istuttamiseen keväästä syksyyn. Ilman suurempia paineita.

Päällimmäisenä mielessä on Versoja Vaahteramäeltä -blogista 24.8.2017 bongaamani loistokärhö First Love. Kun nyt vuosien harjoittelun jälkeen alan vihdoin tulla tutuksi kärhöjen kanssa, enkä niitä heti ensimmäisen kasvukauden aikana saa tapetuksi (ainakaan kaikkia), uskaltaudun metsästämään tuota valkoista kaunotarta omaan puutarhaan. Ihan tarkkaan en vielä sen sijoituspaikkaa tiedä, mutta pientä ajatuksenpoikasta takaraivossa kyllä on. 

Rusokirsikka - Prunus sargentii (kuva netistä)

Pikkuinen puutarhani Sametti Hortensia kirjoitti 27.12.2017 Kirsikankukkasia postauksessaan upean ylistyksen kirsikkapuille. En tiedä, kuinka suuri neliöiltään Sametti Hortensian puutarha kokonaisuudessaan on, mutta sen tiedän, ettei kuitenkaan kovin suuri. Siinä mielessä jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja ihastella, miten valtavan määrän kasveja ja usein vielä varsin harvinaisia kasveja hän on puutarhaansa saanut mahtumaan. Sametti Hortensian objektiivinen ja sinnikäs asenne erikoisuuksien kasvattamisessa pienellä pihallaan luo minuun uskoa, että moni asia on omassakin puutarhassa mahdollista, jos vain rohkeasti lähden kokeilemaan. 

Unelma vehreästä ja monikerroksellista puutarhasta toteutuu istuttamalla puita, pensaita, köynnöksia ja perennoja toinen toistensa lomaan. Sametti Hortensian postaus innosti minua hankkimaan puutarhaani koristekirsikka Accoladen kaveriksi rusokirsikan. Tämä hankinta olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta mitäpä tekemättömiä töitä jälkikäteen suremaan. Olkoon uuden kirsikan aika tänä vuonna. 

Pallohortensia - Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle' (Kuva netistä)

Pienen pihan suuria unelmia -blogissa (8.8.2016) Kurjenkello kertoi äitinsä puutarhasta ja siellä sudenporkkanan seurassa kasvoi vaaleanpunainen unelma eli pallohortensia Pink Annabelle'. Hortensioista tykkään valtavasti. Kolme syyshortensiaa sai toissa kesänä seurakseen Mustilanhortensian ja ajattelin, että tässähän nyt on riittävästi hortensioita minun pihaani. Mitä vielä, aina on tilaa yhdelle hortensialle, kun laittaa mahtumaan. Onpa mainiota pyörtää omia päätöksiään ja mahduttaa uusia kasveja vanhojen lomaan.
 

Punaluppio - Sanquisorba officinalis 'Red Thunder' (Kuva netistä)

Punaluppioon olen törmännyt useammankin kerran, mutta vinkkivihkosta on jäänyt lähdetieto kirjaamatta. Punaluppio on vanha rohdoskasvi ja se on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka. Alku- ja keskikesällä kukkijoita puutarhassa riittää, mutta loppukesän kukkijoiden joukkoon sopii hyvin uusia tulokkaita.

Punaluppiosta sanotaan netissä: "Huomiota herättävä, pitkään loppukesällä kukkiva ryhmäperenna. Tuuhea kasvusto. Pienet, tummanpunaiset kukat. Kaunis lehdistö. Korkeus 60-100 cm. Aurinkoinen – puolivarjoisa kasvupaikka. Niukka-keskiravinteinen, kostea, läpäisevä multa. Istutusetäisyys 50-60 cm."

Syyskimikki - Actaea simplec 'Brunette' (Kuva netistä)

Syyskimikki 'Brunette' on jo pitkään ollut hankintalistalla. Viime kesänä sellainen melkein jo pääsi ostokoskoriin ison puutarhaketjun pihamyynnistä. Toisen asiakkaan kanssa pyörittelimme kympin maksavia taimia ja siinä ohessa myös päitämme. Kaikki Brunetet, kuten muutkin kasvit, tuolla pihamaalla suorastaan huusivat vettä. Viime kesä oli varsin märkä, joten olisiko henkilökunta laskenut taivaallisen kastelun varaan ja keinokastelu oli sitten jäänyt tekemättä. 

Kovasti minun kävi sääli Brunettea, mutta on riski ostaa kenties pitkäänkin rutikuivana ollut kasvi ja katsoin kympin siitä riskistä olevan minulle liikaa. Tiedän kyseisen firman kantavan myymättä jääneitä kasveja jätelavalle. Sopivalla alennuksella voisin ostaa vähän huonokuntoisemmankin kasvin ja koittaa sen pelastustoimia kotipuutarhassa. Miksiköhän yritykset mieluummin heittävät tuotteita jätelavalle, kuin myyvät alennetulla hinnalla? Minusta se on hirvittävää tuhlausta, mutta ehkä siihen jokin pätevä syy löytyy. 

Minulla on ennestään syyskimikki 'White pearl', joka ei ole koskaan ehtinyt avata nuppujaan. Olen istuttanut sen ohjeiden mukaan puolivarjoisaan paikkaan. Jossain blogissa Brunette oli istutettu kohtalaisen aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan ja se viihtyi siinä hyvin. Ajattelin kokeilla Bruneten suhteen valoisaa istutusta, jotta se ehtisi kukkia. Kunhan nyt ensin sellaisen saan hankittua.

Sinivuokon lehdet jouluna.

No, niin. Nyt on kesän suunnittelu aloitettu ihan konkreettisesti. Seuraavaksi ohjelmassa olisi kylvösuunnitelman teko, kesäkukkasuunnitelma ja kasvarissakin tulee keväällä muutoksia. Sisältä on joulukoristeet jo riisuttu. Keittiössä on vielä joulunpunaiset verhot ja liina, mutta punaisesta väristä tykkäävänä ne saavat toistaiseksi olla piristyksenä. Pihamaalta lähtevät jouluvalot tulevana viikonloppuna. Ostin alennusmyynnistä hehkulamppuja muistuttavan valosarjan, jonka aion ripustaa pergolaan. Pimeyttä vastaan täytyy vielä jonkin aikaa taistella, joten ihan kaikista valoista ei tarvitse luopua.