Vatut lähti

Spiraea Double Play Big Bang - Pensasangervo

 

Olen myllännyt samaa pihaa ja puutarhaa vuosikaudet. Vajaa 1500 neliötä alkaa olla ympäriinsä kaivettu ja puleerattu useampaankin kertaan. Kehitys- ja korjauskohtia löytyy. Lisäksi mieli muuttuu, uusia ideoita syntyy ja toki puutarhan kasvit heittävät hyvästejä jättäen aukkopaikkoja. Rakenteetkin rapautuvat tai osoittautuvat ei-niin käteviksi. 

Sanonta "puutarha ei tule koskaan valmiiksi" pitää konkreettisesti paikkansa. Syksyllä koko kasvukauden kestänyt aherrus alkaa jo väsyttää. Silloin sitä ajattelee, että jokohan se olisi tässä. Vaan vuoden vaihtuessa uuteen, päässä surisee ja risteilee ajatusten ja ideoiden tulva.

Kasvimaa 6.7.2023, vadelmat vasemmassa reunassa.

Kasvimaan päädyssä on ollut vattumaa eli vajaan neljän metrin pituinen Ottawa-vadelmapöheikkö. Paikka on aurinkoinen, mistä vattu tykkää. Se on myös hyvin tuulinen ja kuiva, mistä vattu taasen ei tykkää. Niin tai näin, vadelmat eivät olleet kovin tuottoisia. Niiden tyvelle eksyi suikeroalpia ja akileijoja. Myös kotilot viihtyivät suikeroalpien suojassa.

Vattupenkki 23.5.2023

 
Hyvinä vuosina satoa tuli sen verran, että rasian pari sai pakastimeenkin. Useimpina vuosina kypsät marjat tuli napsittua omaan suuhun kasvimaalla touhutessa. Jo pidempään olen miettinyt, mitä paikalle tekisin. Jos tontilla olisi ylimääräisiä neliöitä tai tyhjää tilaa, voisin hyvinkin katsella kiikunkaakun pärjääjiä. Vaan kun tyhjää tilaa ei ole. Lopulta päätin, että jos joku ei omasta mielestä toimi, ei sitä tarvitse väkisin tekohengittää. Paikan voi ottaa johonkin toiseen käyttöön. 

Kun päätös vattujen lähdöstä oli tehty, piti psyykata itsensä kaivuhommiin. Satunnaisen istutuskuopan kaivaa nopeasti. Nelimetrisen penkin tyhjentäminen pitkään paikalla kasvaneista kasveista ja juurista onkin jo rankempi juttu. Vappuna tartuin tomerasti lapioon. Aloitin puistopäädystä edeten pala palalta kohti penkin toista päätä. 

Ensin tein raaimman työn eli kaivoin vadelmat pois. Olin varautunut porautumaan Kiinaan saakka, mutta niin ei sentään tarvinnut tehdä. Yllättävän helposti vatut nousivat. Akileijoissa oli melkeinpä suurempi työ, mutta niitä ei sentään ollut kovin paljoa. Isommat juurakot poistettuani tein toisen kierroksen kääntämällä maan puolen metrin syvyyteen löytääkseni kaikki mahdolliset juuret. Olin varautunut, että törmään vasemmalla kasvavan suuren vaahteran juuriin, mutta niitä ei ihmeekseni kovin paljon ollut. Aidan pystyttäminen 2018 oli paikoin vaikeaa nimenomaan vaahteran juurien vuoksi.

Kävin alueen vielä kolmannenkin kerran läpi etsien mahdolliset pienemmätkin juuret ja rikat. Vatut juurineen ja kaiken muun aineksen keräsin multapusseihin. Niitä kertyi yhdeksän painavaa säkkiä, jotka kuskattiin kaatopaikan puutarhajätekeräykseen. Omissa komposteissa olisi ollut tilaa, mutta en halunnut täyttää niitä kukkuroilleen näin kasvukauden alussa.

Takuuvarmasti penkin mullasta nousee jatkossa vihreyttä, joka ei mielestäni sinne enää kuulu. Multa olisi pitänyt vaihtaa tai vähintäänkin siivilöidä. Sitten vain kitkemään.

Olen rajannut kasvimaan metallisilla reunuslevyillä. Osa niistä on käsittelemättöminä ruostunut. Myöhemmin huomasin ottaneeni samaan nippuun sekä käsiteltyjä että käsittelemättömiä teräsreunuksia. Siksi käsitellyt loistavat edelleen kirkkaina.

Lavakaulusmaata uusiessamme muutama vuosi sitten vattupenkin ja reunimmaisten lavakaulusten väliin jäi liian kapea tila. Vattujen lähdön myötä päätin leventää väliä. Viime kesäisestä kivituhkakäytävien kunnostuksesta jäi sen verran kivituhkaa, että se nippanappa riitti reunimmaisen kasvimaakäytävän leventämiseen. Kivituhkan väri on vaaleampi kuin aiempi, mutta aika hoihtanee senkin asian.

Metallireunat jäivät vähän vajaiksi, joten paikkasin pari aukkoa reunakivillä. Kasvit hoitavat aikanaan naamioinnin. Varmistaakseni, että metallireunat pysyvät pystyssä ja pitävät mullan poissa kasvimaa-alueelta, laitoin reunuksen tueksi Ukkokullan pätkimät harjaterästapit.

Penkin vasen laita saa toistaiseksi olla kantattuna. Ison vaahteran vuoksi nurmikko kasvaa huonosti vattupenkin vasemmalla puolella.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Purppuraomenapuu

Olen iät ja ajat miettinyt, miten saisin tonttimme kasvimaanurkkauksen viihtyisämmäksi. Vaahteran viereen ei voi kaivaa mitään. Juuria risteilee niin paljon, ettei lapion terää saa väliin. Vattupenkin muutoksen myötä avautui mahdollisuus istuttaa jotain korkeampaa. Multatilaa löytyy riittävästi niin syvyyden kuin leveydenkin puolesta. 

Malus purpurea 'Aamurusko' - Purppuraomenapuu

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan vattupenkin aitapäätyyn koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä kasvaa jo Pikkupuutarhassa, mutta mielestäni pihassa voi hyvinkin olla kaksi saman nimistä koristepuuta. Ennestään alapihalla kasvaakin jo koristeomenat Musta Rudolf ja Makamik. Yläpihalla Aamurusko ja Royalty.

Aamuruskosta ei tule vaahteran kaltaista jättipuuta, mutta korkeutta ja leveyttä sille kertyy kuitenkin sopivasti. Lisäksi se on vaaleanpunaisena kukkiessaan hyvin kaunis. Onpa taas puistossa kulkijoille ihailtavaa.

Ajattelin antaa muiden istutusideoiden muhia päässäni, mutta aika pian lamppu syttyi ja lapio heilui. Mustaherukat kasvoivat kaksi vuotta sitten erillään muista marjapensaista. Siirsin ne toisten kaveriksi. Jäljelle jäi tietenkin pari kuoppaa ja multainen alue. Siihen istutin purppuraheisiangervo Diabolon ja syyshortensia Vanille Fraisen, kun edullisesti sellaiset sain. Ei toiminut, ei ollenkaan. Ruohonleikkurin pyörittäminen ahtaissa paikoissa on tylsää. Nyt puskat nousivat ylös ja muuttivat uuteen vattupenkkiin. Multalämpäreestä tulkoon osa nurmikkoa.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Nyt sitten uudessa vattupenkissä koittavat kotiutua toisaalta siirretty purppuraheisiangervo Diabolo ja syyshortensia Vanille Fraise. Aamuruskon ja Diabolon väliin siirsin punaluppion, joka sekin on etsinyt parempaa asuinpaikkaa.

Vattuja ylös kaivaessa mullasta löytyi lukematon määrä scillan sipuleita. Isoimmat laitoin sivuun ja upotin myöhemmin takaisin multaan. Pienempiä ripottelin pois kuskaamani mullan kanssa muualle puutarhaan. Myös muutama reilun kokoinen pystykiurunkannuskeskittymä pääsi uuteen vattupenkkiin.

Vaan mikä on tuo multasäkkiin verhoutunut pyörylä keskellä multapenkkiä? Se on tyhjä ämpäri, jonka suojaksi laitoin multasäkin, ettei ämpäri täyttyisi mullalla. Kaivoin ostamalleni kasville syvän kuopan valmiiksi. Ämpäri saa olla pitämässä kuoppaa auki, kunnes pääsen istuttamaan tuoreen hankinnan. Se taasen on Austin-ruusu Emily Bronte, jonka ohi en päässyt käydessäni Puutarhanikkareiden myymälässä. 

Ruusussa on jo lehtiä, jonka vuoksi se saa odottaa istutusta autotallissa, kunnes sää vähän lämpiää. Vattupenkki ei ehkä ole riittävän suojainen paikka herkälle Austin-ruusulle. Otan riskin ja toivon viereisten pensaiden tuovan ruusulle tuulensuojaa.

Tuntuu hyvältä saada yksi uudistusta kaivannut paikka kohennettua. Nyt vain odottelen kasvien kotiutumista. Koristeomenan ja parin pensaan lisäksi aion istuttaa jotain matalampaa perennaa täyttämään tyhjää tilaa. Eipä tarvitse niin paljon rikkaruohoja kitkeä, kun laittaa jotain kaunista ja mieluista pensaille kaveriksi.

Jospa pian tulisi niin lämmintä, että pääsisi kylvämään siemeniä lavakauluksiin

Pian on helmililjojen aika.

Alueen tie-, valaistus- ja kunnallistekniikkarempan vuoksi tonttimme kahdelta sivulta kaatui sakea metsä. Niin paljon kuin tykkäänkin koko päivän pihallemme tulevasta valosta, tuottaa puutarhan muokkaaminen uusiin olosuhteisiin sopivaksi ajoittain lievää päänkivistystä.  Uudistettu vattupenkki kasveineen tuo toivottua virkistystä ja viherrystä tähän ongelmaan.

Vinkkilistan purkua

Pisarat pyykkinarulla

Olen vuosien ajan kirjannut työpöydältä löytyvään "vinkkivihkoon" mieluisten kasvien nimiä, joihin törmään lukiessani blogejanne ja ylipäätään netissä seikkaillessani. Alkuun laitoin vain kasvin nimen, mutta sitten lisäsin myös lähdetiedot, jotta myöhemmin olisi helppo käydä lukemassa lisätietoa vinkkilistaan kirjatusta kasvista. Joulun välipäivinä sain vihdoin aikaiseksi kahlata vihko läpi ja tehdä niistä luettelo tietokoneelle. Etsin kasvien latinankieliset nimet ja aakkostin luettelon niiden mukaan.

Aika moni kasvi on blogienne kautta löytänyt tiensä puutarhaani ja niiden nimet poistin vinkkilistalta. Aika moni on edelleen vuoroaan odottamassa ja moni unelmakasvi on ajan kanssa osoittautunut tavalla tai toisella sopimattomaksi omaan pihaan. Listan läpikäyminen selkeytti taas kerran ajatuksia. Jokaista haluamaansa kasvia tuskin yhden elämän puitteissa on mahdollista hankkia, eikä kaikkien unelmien ole tarkoituskaan toteutua. Unelmat sinällään jo ovat tarpeellisia ja eteenpäin kantavia.

Loistokärhö - Clematis 'First Love' (Kuva lainattu Flörin sivuilta)

Kirjasin ylös niitä kasveja, joille voisin tarjota mahdollisuuden kotiutua puutarhaamme tulevana kasvukautena. En sano kesänä, koska annan itselleni luvan kasvien hankintaan ja istuttamiseen keväästä syksyyn. Ilman suurempia paineita.

Päällimmäisenä mielessä on Versoja Vaahteramäeltä -blogista 24.8.2017 bongaamani loistokärhö First Love. Kun nyt vuosien harjoittelun jälkeen alan vihdoin tulla tutuksi kärhöjen kanssa, enkä niitä heti ensimmäisen kasvukauden aikana saa tapetuksi (ainakaan kaikkia), uskaltaudun metsästämään tuota valkoista kaunotarta omaan puutarhaan. Ihan tarkkaan en vielä sen sijoituspaikkaa tiedä, mutta pientä ajatuksenpoikasta takaraivossa kyllä on. 

Rusokirsikka - Prunus sargentii (kuva netistä)

Pikkuinen puutarhani Sametti Hortensia kirjoitti 27.12.2017 Kirsikankukkasia postauksessaan upean ylistyksen kirsikkapuille. En tiedä, kuinka suuri neliöiltään Sametti Hortensian puutarha kokonaisuudessaan on, mutta sen tiedän, ettei kuitenkaan kovin suuri. Siinä mielessä jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja ihastella, miten valtavan määrän kasveja ja usein vielä varsin harvinaisia kasveja hän on puutarhaansa saanut mahtumaan. Sametti Hortensian objektiivinen ja sinnikäs asenne erikoisuuksien kasvattamisessa pienellä pihallaan luo minuun uskoa, että moni asia on omassakin puutarhassa mahdollista, jos vain rohkeasti lähden kokeilemaan. 

Unelma vehreästä ja monikerroksellista puutarhasta toteutuu istuttamalla puita, pensaita, köynnöksia ja perennoja toinen toistensa lomaan. Sametti Hortensian postaus innosti minua hankkimaan puutarhaani koristekirsikka Accoladen kaveriksi rusokirsikan. Tämä hankinta olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta mitäpä tekemättömiä töitä jälkikäteen suremaan. Olkoon uuden kirsikan aika tänä vuonna. 

Pallohortensia - Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle' (Kuva netistä)

Pienen pihan suuria unelmia -blogissa (8.8.2016) Kurjenkello kertoi äitinsä puutarhasta ja siellä sudenporkkanan seurassa kasvoi vaaleanpunainen unelma eli pallohortensia Pink Annabelle'. Hortensioista tykkään valtavasti. Kolme syyshortensiaa sai toissa kesänä seurakseen Mustilanhortensian ja ajattelin, että tässähän nyt on riittävästi hortensioita minun pihaani. Mitä vielä, aina on tilaa yhdelle hortensialle, kun laittaa mahtumaan. Onpa mainiota pyörtää omia päätöksiään ja mahduttaa uusia kasveja vanhojen lomaan.
 

Punaluppio - Sanquisorba officinalis 'Red Thunder' (Kuva netistä)

Punaluppioon olen törmännyt useammankin kerran, mutta vinkkivihkosta on jäänyt lähdetieto kirjaamatta. Punaluppio on vanha rohdoskasvi ja se on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka. Alku- ja keskikesällä kukkijoita puutarhassa riittää, mutta loppukesän kukkijoiden joukkoon sopii hyvin uusia tulokkaita.

Punaluppiosta sanotaan netissä: "Huomiota herättävä, pitkään loppukesällä kukkiva ryhmäperenna. Tuuhea kasvusto. Pienet, tummanpunaiset kukat. Kaunis lehdistö. Korkeus 60-100 cm. Aurinkoinen – puolivarjoisa kasvupaikka. Niukka-keskiravinteinen, kostea, läpäisevä multa. Istutusetäisyys 50-60 cm."

Syyskimikki - Actaea simplec 'Brunette' (Kuva netistä)

Syyskimikki 'Brunette' on jo pitkään ollut hankintalistalla. Viime kesänä sellainen melkein jo pääsi ostokoskoriin ison puutarhaketjun pihamyynnistä. Toisen asiakkaan kanssa pyörittelimme kympin maksavia taimia ja siinä ohessa myös päitämme. Kaikki Brunetet, kuten muutkin kasvit, tuolla pihamaalla suorastaan huusivat vettä. Viime kesä oli varsin märkä, joten olisiko henkilökunta laskenut taivaallisen kastelun varaan ja keinokastelu oli sitten jäänyt tekemättä. 

Kovasti minun kävi sääli Brunettea, mutta on riski ostaa kenties pitkäänkin rutikuivana ollut kasvi ja katsoin kympin siitä riskistä olevan minulle liikaa. Tiedän kyseisen firman kantavan myymättä jääneitä kasveja jätelavalle. Sopivalla alennuksella voisin ostaa vähän huonokuntoisemmankin kasvin ja koittaa sen pelastustoimia kotipuutarhassa. Miksiköhän yritykset mieluummin heittävät tuotteita jätelavalle, kuin myyvät alennetulla hinnalla? Minusta se on hirvittävää tuhlausta, mutta ehkä siihen jokin pätevä syy löytyy. 

Minulla on ennestään syyskimikki 'White pearl', joka ei ole koskaan ehtinyt avata nuppujaan. Olen istuttanut sen ohjeiden mukaan puolivarjoisaan paikkaan. Jossain blogissa Brunette oli istutettu kohtalaisen aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan ja se viihtyi siinä hyvin. Ajattelin kokeilla Bruneten suhteen valoisaa istutusta, jotta se ehtisi kukkia. Kunhan nyt ensin sellaisen saan hankittua.

Sinivuokon lehdet jouluna.

No, niin. Nyt on kesän suunnittelu aloitettu ihan konkreettisesti. Seuraavaksi ohjelmassa olisi kylvösuunnitelman teko, kesäkukkasuunnitelma ja kasvarissakin tulee keväällä muutoksia. Sisältä on joulukoristeet jo riisuttu. Keittiössä on vielä joulunpunaiset verhot ja liina, mutta punaisesta väristä tykkäävänä ne saavat toistaiseksi olla piristyksenä. Pihamaalta lähtevät jouluvalot tulevana viikonloppuna. Ostin alennusmyynnistä hehkulamppuja muistuttavan valosarjan, jonka aion ripustaa pergolaan. Pimeyttä vastaan täytyy vielä jonkin aikaa taistella, joten ihan kaikista valoista ei tarvitse luopua.