Viluiset valkovuokot

Viluiset valkovuokot

 
Säätiedotukset ovat pitäneet hyvin paikkansa. Torstai-iltana lumisateen ennustettiin alkavan klo 20. Hivenen taisi hiutaleet tulla etuajassa, vaan ei paljon. Koko illan valkoista töhnää sitten tulikin kovan tuulen siivittämänä. Aamulla herättiin lumiseen maailmaan, mutta ei sentään umpihankea ollut yön aikana kehittänyt.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja Päivänliljapenkissä

Kirjastosta tuli muistutus eräpäivän lähestymisestä, joten oli pakko lähteä liikkeelle. Auto oli aamulla vielä luminen ja tuulilasikin kaipasi rapsuttamista. Katsoin parhaaksi lähteä kirjastoon kävellen. Käsineet ja pipo olivat tarpeen. Menomatkalla ei tullut vilu, mutta palatessa kylmä tuuli jäädytti naaman peruslukemille.

Kamera oli tietenkin mukana. Koskaan ei tiedä, josko jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Pientareella jään läpi puskee vihreyttä. Tässä kasvi on saanut jäisen helmen hatukseen.

Vuohenputkia ei paljon pakkaset ja pohjoistuulet hetkauta. Tuoreen vihreitä versoja katsellessani tuumasin, että tässähän olisi päivän salaattiainekset. En alkanut niitä kävelytien kupeesta keräilemään. Astuin nimittäin hetki ennen tätä vuohenputkikeskittymää koirankakkaan. Se takertuu kengän pohjaan tosi tiukasti. Loppumatkan taisin melkeinpä raahata toista jalkaa pyyhkiäkseni kakkaläjän tavalla tai toisella kengästä pois.

Pajunkissa

Pajuissa on tänä vuonna valtavasti kissoja. Siis pajunkissoja. Monissa pajunkissoissa eli kukintosilmuissa on jo näkyvissä varsinaiset pajun kukat. 

Sunnuntaina onkin palmusunnuntai, jolloin pikkuiset noidat kiertävät virpomassa alueen asukkaita. Lapset ovat askarrelleet hienoja vitsoja, joita sitten antavat virpomisen jälkeen virvotuille. Palkaksi annan heille yleensä suklaamunia. 

Virpomisikäisten lasten määrä meidän alueella vaihtelee. Nyt taitaa olla enemmän ihan pieniä, joista ei vielä ole virpojiksi. Olen kuitenkin varautunut palkitsemaan virpojia.

Kirjastoreittini yksi osuus muodostuu kujasta, jota kävellessäni tapaan katsella oikealla kasvavaa hienoa lehtikuusta. Nyt tiirailin, näkyisikö sen latvassa sepelkyyhkyä, jonka kuulin aikaisemmin siellä huhuilevan. Eipä näkynyt. Sen sijaan vasemmalta kuului reipas määkäisy. Lammas siellä aidan takana tuijotti minua. Aiemmin tässä talossa on ollut ankkoja. Nyt kaksi tai kolme lammasta. Tällä kertaa näin vain yhden.

Marjapensas alueen tulppaaneja.

Kotipihaan päästyäni piti tietenkin kiertää tsekkaamassa, mitä kuuluu lumessa kärvisteleville kasveille. Valaita tai delfiinejäkö siellä sukelteli? Ei suinkaan. Marjapensasalueella nousussa ovat tulppaanit, joita peura eikä metsäkauris ehtineet vielä napostella.

Torstaina alkuillasta näin vastapäisen naapurin pihalla loikkivan peuran. Samassa Ukkokulta tuli sisään. Hän oli jahdannut samaisen peuran rajanaapurin terassilta pois. Yrittikö päästä vieraisille naapuriin?

Kevätvirkkuja valkosipuleita

Ukkokullan valkosipulit ovat heränneet. Viime vuonna useimmille valkkareille kävi köpelösti. Olivat mädäntyneet, mihin syynä luulen olleen laatikkoon keväällä syntyneen jääkannen. Edelliskeväänä jääkansi oli vielä paksumpi, mutta silloin valkosipulit pärjäsivät paremmin. Tänä vuonna ei jäätä ole ollut. Pelkästään lunta ja sitäkin varsin vähän.

Krookuksista moni on jo kukkimisensa kukkinut. Metsäruusun törröttävien juurakoiden keskellä kasvaa muutama sinne mm. multatöiden ohessa eksynyt krookus. Tämä yksilö ei osaa päättää, avautuisiko osittain vai kokonaan. Tai sitten se yrittää matkia kevätkurjenmiekkoja.

Metsäruusun kaivuprojekti etenee. Palaan siihen, kun on jotain konkreettisempaa kerrottavaa.

Uusi Zilga-tuki ja puutarhaportti sekä kivikannas ovat vielä kesken

Aloitin uuden työmaan edellisenä viikonloppuna. Tämä on taas niitä hommia, jossa yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen. Istutin vuosia sitten viiniköynnös Zilgan kasvihuoneeseen, mikä oli idiootti tempaus. Eihän sinne Zilgan viihtyessä olisi muuta kohta mahtunutkaan. Älysin erheeni nopeasti ja yhtä nopeasti lapioin viiniköynnöksen Päivänliljapenkin päähän. Siellä se olla nyhjötti niin vaatimattomana, että ajattelin sen kuolleen. Hankin meille uuden Zilgan, jonka laitoin yläpihalle pergolan päätyyn. Siellä se kasvaa ja kukoistaa oikein hyvin.

Vuotta myöhemmin istutin lumikärhön Päivänliljapenkin viiniköynnöksen lähelle omaan tukeensa. Zilga taisi tykätä kärhöseurasta, koska kolmen viime vuoden aikana se on ottanut hurjan kasvuspurtin. Pohdin jo sen ylös kaivamista ja muualle siirtämistä. Viiniköynnös työntää tunnetusti juurensa syvälle. Niinpä luovuin ylöskaivuajatuksesta ja päätin jättää Zilgan niille sijoillensa.

Talven hiljaisuudessa harmaat aivosolut tekevät omaa kehitystyötään. Keksin laittaa Zilgalle oman tuen, jotta se ei sotkeentuisi lumikärhön kanssa. Näin syntyi idea alapihan uudesta puutarhaportista, joka toimisi samalla viiniköynnöksen kasvutukena. Päivänliljapenkin ja marjapensasalueen väliin tulee siis kakkoskakkosista ja raudoitusverkosta köynnöstuki/portti. Portin laelle tulee poikkipuita, kunhan sää lämpiää sen verran, että Ukkokulta tarkenee nakutella vasarallaan.

Päivänliljapenkin toisen pään keskeneräinen kivikannas.

Päivänliljapenkin molemmissa päissä on ollut kapea nurmikannas. Olen saanut nurmikon leikattua jotenkuten kallistamalla ruohonleikkuria kannasten kohdalla. Nyt kaivoin nurmikon pois molemmista kannaksista. Laitoin alueille kivituhkaa, johon upotan kiviä. Tämäkin työ on vielä kesken. Kulkeminen onnistuu myös kottikärryjä työntäen. Nurmikonleikkuu väheni jälleen parin palasen verran.

Yöllä satanut lumi alkaa olla jo sulanut, mutta edelleen on hyvin kylmä. Lauantaiksi luvataan lisää lumisadetta. Sen jälkeen pitäisi jälleen lämmetä. Toivottavasti ennusteet toteutuvat. Olisi kiva päästä jatkamaan pihatöitä.

Mukavaa viikonloppua ja lämpimämpiä kevätpäiviä kaikille!

Hyytävän kylmä aamu

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Aurinkoisten ja lämpimien päivien jälkeen heräsimme lauantaina hyytävän kylmään aamuun. Yön aikana maahan oli satanut untuvaista lunta. Kasvihuoneen mittarin mukaan yöllä oli ulkona ollut alimmillaan -4.5℃. Tämä oli ennusteiden mukaan odotettavissa, mutta lumi ja pakkanen tuntuvat silti ikäviltä. Sama meno jatkunee ainakin viikon verran eteenpäin. Sunnuntaivastaiselle yölle pakkasta on luvassa jopa -7℃ tänne etelään.

Auringonpaiste sulattaa lumet varmasti päivän mittaan kokonaan pois. Tai sitten ei, kun lämpöä ei ole luvassa yhtä astetta enempää. Monet sipulikukat varmaan pärjäävät, kun muutenkin nousevat usein sulavan lumen keskelle. Entä perennat, puut ja pensaat? Tuurenpihlajassa silmut ovat jo avautumassa vihreiksi hiirenkorviksi. Marjapensaista mustaherukassa on jo lehdet.

Mustaherukka

Miten käy marja- ja hedelmäsadolle? Viime vuonna sato oli ylitsevuotavan runsasta. Aikooko luonto nyt tasata tilannetta, jotta ehdimme tyhjentää pakastimista sinne säilötyt omenalohkot ja mehut ennen ensi vuoden satoa?

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Minne ovat kömpineet viime päivien leppäkertut ja krookuksilla ahkerasti pörränneet kimalaiset? Toivottavasti niille löytyy lämpimiä paikkoja, joissa odottaa keväisempiä säitä. Erään meteorologin mukaan kylmyys jatkuu, kunnes pääsiäisen jälkeen se muuttuisi lämpimämmäksi. Toivottavasti ei puhu läpiä päähänsä vain miellyttääkseen meitä. Tuskin ammatti-ihminen sellaiseen taipuu.

Taponlehden uudet lehtikääröt valmiina kasvuun.

Perjantaina kiersin puutarhassa katselemassa ja kuvaamassa. Monessa paikassa peurat ja metsäkauriit ovat napostelleet kasvirakkaani tyngiksi. Pikkupuutarha on edelleen verkkoviritelmien suojassa. Päätin, että verkot saavat olla paikallaan läpi kesän. Niitä piti vähän siirtää ja kohentaa, etteivät liikaa haittaisi kasvien elämää.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhassa kasvaa suurin osa jouluruusuistani. Olen ostanut tämänkin vaalean ihanuuden 'Pretty Ellen Mix' -nimellä. Kuvaamista varten nuokkuva kukka on nostettava hellästi ylöspäin. Saaripalstan Sailan jouluruusukuvia aamulla katsellessani mietin, että pitänee keksiä jokin helposti mukana kulkeva ja kukkia vahingoittamaton väline, jolla kukan asennon saisi hetkeksi nostettua kuvaamista ja yksityiskohtien katselemista varten.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä samainen jouluruusu suorilta jaloilta kuvattuna. Selkä on hiukan jäykkänä muista hommista, joista myöhemmin tarkemmin.

Helleborus - Jouluruusu

Tämän Pikkupuutarhan Harkkopenkissä kasvavan jouluruusun olen ostanut ja istuttanut 'Double Elleninä'. Viime kesänä siinä olikin kerrottuja kukkia. Ehkä se on saanut vaikutteita muilta jouluruusuilta ja päättänyt jättää ylimääräiset röyhelöt pois.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä kokonaiskuva edellisestä jouluruususta. Osa lehdistä on kärsinyt talvesta. Uusia lehtiä on tulossa tyvestä.

Pikkuinen vaahteravauvakin näkyy (alareunassa) siellä nousevan. Aika monta ipanaa nypin eilen ohi kulkiessani. Yhtä paljon jäi varmasti nyppimättä. Niiden ilmestymiseen sopii hyvin suomalainen sanonta: "Nousee kuin sieniä sateella".  

Tässä syy selkäni jäykkyyteen. Keskiviikkoaamuna saapui Hankkijalta tilaamani lavallinen mustaa multaa. Kuljetusfirman kaveri on tuonut samanlaisen kuorman kahdesti aiemminkin. Nyt hän jo muistaa varoa, ettei anna trukkinsa painua varaparkkipaikan hiekkaan. Tornimainen säkkikasa laskeutui nätisti, joskin varaparkkipaikan käytön kannalta melko keskelle. Niinpä tiedossa oli siirtourakka.

Meillä ei enää ole sopivaa paikkaa avokuorman kippaamiselle. Suursäkkejä tilasin aiemmin, mutta niiden hinnat kuljetuksineen ovat nousseet aika paljon. Lisäksi kuljetuskustannuksissa säästääkseen pitäisi tilata samanaikaisesti useampi suursäkki kerrallaan. 

Mahdollista on myös multasäkkien kuskaaminen vaikkapa ruokakauppareissuilla takakontissa. Viisi 45 litran säkkiä alkaa olla maksimi, minkä ruokaostosten lisäksi tavalliseen henkilöautoon viitsii pakata. Silloin vielä auton etupyörät pysyvät maassa. Muutaman säkin erissä hankittuna multa on aina lopussa eli pikareissuja mullan hakemiseksi on saanut tehdä erinäisen kerran.

Perjantaina oli sopiva hetki 65 multasäkin siirtämiseen. 13 säkkiä kärräsin alapihalle. Neljä säkkiä kannoin viereiseen Pikkupuutarhaan mm. katemullaksi eli istutusalueilla olevien kuivien lehtien ja muun sälän piilottamiseen. Loput 48 säkkiä pinosin varaparkkipaikan reunaan. Siinä niillä on tilaa olla ja odottaa käyttöä. Loppukesästä vien osan kellariin ja osan alapihalle. Kuinka monta säkkiä sitten onkaan edelleen jäljellä.

Tilasin tämän lavallisen Biolanin Mustaa multaa Hankkijan verkkokaupasta. Lavassa on 65 kpl 45 litran multasäkkiä. Hinta oli 289 € kuljetuskustannuksineen. Eräässä kaupassa sama määrä kuljetuksineen on nyt tarjouksessa 20 euroa edullisemmin. Useimmissa muissa lavan hinta on samalla tasolla tai kalliimpi kuin käyttämässäni yrityksessä. Kannattaa vertailla.

Corydalis solida 'Purple Bird'

Pikkupuutarhaan Eurobulbista 2023 tilattu 'Purple Bird' -pystykiurunkannus oli jo perjantaina valmis avaamaan nuppunsa. Nyt se varmaan kuuraisena pyörtää aikomuksensa.

Corydalis solida 'Beth Evans'

Ilokseni löysin Vasenrinteestä yhden pystykiurunkannus 'Beth Evansin'. Sitä metsäkauris ei ollut huomannut popsia. Suurin osa niin Olopihan Allaspenkissä kuin sisäänkäynnin Bermudassa kasvavista Bethistä on kaluttu surkeiksi.

Dicentra spectabilis' - Särkynytsydän

Sipulikasvien lisäksi monenlaista muutakin kasvia on hyvin heräämässä. Siis olivat eilen. Lauantain kylmyydessä ilman käsineitä kuvaaminen oli niin jäätävää, etten koko kierrosta tarjennut tehdä. Alapihan Kiemurapenkin särkyneetsydämet ovat viime päivinä kasvaneet söpöiksi pinkeiksi hattivateiksi. Särkynyttäsydäntä kasvaa muuallakin puutarhassa. Yhtä paikkaa lukuunottamatta niissäkin on jo eloa näkyvissä. Sen yhden olen unohtanut tsekata.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokkojen lehtiä näin jo viikko sitten. Nyt niissä on nuppuja, osa jo avoinna. Ai niin, näilläkin nuput ovat varmasti sulkeutuneet odottamaan säitä lämpimämpiä.

Valkovuokkoja on ilmestynyt viime vuosina marjapensaiden tyvelle, Kiemurapenkkiin ja Metsäpuutarhaan eli talon puistopäätyyn. Metsikön ollessa vielä pystyssä, siellä kasvoi valkovuokkoja runsaasti. Yhtään en ole omatoimisesti pihalleni siirtänyt. Ihan itse ovat tulleet.

En koe valkovuokoista haittaa istutusalueilla. Keväällä nousevat ja kukkivat. Sitten ne katoavat ilmestyäkseen seuraavana keväänä uudestaan.

Tsinniat itää

Huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina kylvin tsinnioita ja kurkkuja. Tsinniat ovat näköjään nopeita itämään. Edellisen satsin jo koulin ja pian pääsen koulimaan nämäkin. Myös kurkuissa on jo muutamia "koukkuja" näkyvissä. 

Pari viikkoa sitten terassille ruukkuun istutettujen hyasinttien kukat ovat kasvaneet. Nämä punaiset ovat taustalle piiloon jääviä sinisiä korkeampia. Hajuaistin menetin keväällä 2018, mutta alttius voimakkaalle tuoksulle saa silmät kirvelemään ja vuotamaan vettä. Sisälle en voi näinollen hyasintteja tuoda joulunakaan. Vaikka minusta ne tuovat joulun tunnelmaa ja lapsuudenmuistoja.

Kukkansa ehti ensimmäisena avata 'Apricot Whirl'

Niinikään pari viikkoa sitten ostin Kraudasta kaksi narsissiruukkua, joista toisessa on valkokeltaisia 'Westward'-narsisseja ja toisessa oransseja 'Apricot Whirl'-narsisseja. Näitä olen ennenkin ostanut ruukuissa ja istuttanut ne myöhemmin maahan. Kuten aion tehdä näidenkin kanssa. 

Kukkatalosta ostin edullisesti tete-narsisseja ja neljä pientä purkillista sinisiä helmililjoja. Kaikille näille löytyi paikka sisäänkäynnin laatikosta ja ruukuista. Nyt mietin, pitäisikö kukille laittaa seuraaviksi öiksi harso pakkasten vuoksi? 

Crocus species 'Fuscotinctus' ja kimalainen 1.4.

Kevään keikkuminen on meidän leveysasteillamme tavallista. Kesäisen lämpimät säät olisivat mukavia näin huhtikuun alussakin. Niin paljon ilmastomuutos ei ole edelleenkään säätämme muuttanut, etteikö takatalvi tähän aikaan vuodesta ole mahdollista. Ulkona sataa parhaillaan lunta tätä juttua kirjoittaessani. Jääköön silmiimme mieluummin kuva kimalaisesta keltaisilla krookuksilla.

Mukavaa viikonloppua! 

Käynnistysvaikeuksia

Vallitseva koleus aiheuttaa käynnistysvaikeuksia niin puutarhalle kuin puutarhurillekin. Pari päivää pähkäilin, haenko pestyn ja talvisäilöön siirretyn kevyttoppiksen vaatehuoneesta. Hain takin ja käsineetkin olen suosiolla vetänyt hyppysiini aamulla liikenteeseen lähtiessäni.

Joku kysyi postauksessaan, ovatko muut jo ehtineet käydä puutarhamyymälöissä. Aikomus on ollut, mutta arkielämän muut kiireet ja koleus eivät ole johdattaneet askeleita perennatiskien äärelle. Paitsi ruokakauppareissulla hain puolipuutarhamyymälästä eli Rustasta kanankakkarakeita, jolloin muutama pieni tarjousperenna ja mehikasvi tarttui mukaan.

Kylmyydessä on hyvät puolensa siinäkin. Sipulikukkien kukinta jatkuu värikkäänä ja runsaana. Leikkasin aikoja sitten Vasenrinteen yläreunasta aroniat mataliksi. Nyt voin hetken aikaa ihailla Syreenipenkin scilloja niin ylä- kuin alaviistostakin. Miksikö leikkasin aroniat? Tässä kohtaa ne risuuntuvat muutamassa vuodessa siten, että lehtiä on lähinnä puskien yläosissa. Leikkaamisen jälkeen aroniat kasvavat nopeasti ja ovat taas jonkun aikaa mukavan reheviä.

Laitoin kasvilavoiihin uutta multaa. Ensin piti kuitenkin yhdestä laatikosta kaivaa sinne kulkeutuneet idänsinililjat ja kirjokevättähdet. Aluksi ajattelin, että tuostapa varresta kiskaisen, jolloin sipuli seuraa perässä. Eipä onnistunut kiskaisemalla. Pienet sipulit olivat syvällä ja kasvattaneet uskomattoman pitkät varret ilmoille päästäkseen. Piti hakea lapio avuksi.

Samalla tavoin pitkää vartta kasvattavat nuo Pikkupuutarhan viime syksynä asennettuihin turveharkkoihin läpimurtonsa kohdistaneet pikkusipulit. Kyseessä on ilmeisesti joku muu, kuin idänsinililja tai kirjokevättähti. En raaski turveharkkoa alkaa rikkomaan. Aika siis näyttää, kuka tuolta kurkistaa.

Scilloja puskee tänä keväänä poikkeuksellisen paljon Pikkupuutarhan kivituhkakäytävällä. Mielestäni putsasin käytävän syksyisen kohennusurakan yhteydessä, vaan siellä niitä taas kukkii. Nämä näkymät laittavat perfektionistin koetukselle. Hyväksyäkö villi kauneus vai taipuako siivoamaan käytävät tiptop-kuntoon? Luontoäidin pitkäaikainen ja intensiivinen koulutus alkaa kantaa hedelmää. Antaa scillojen kasvaa. Hyvin me mahdumme kaikki samalle polulle.

Voikukkien kanssa käyn väsytystaistelua, jossa olen joka vuosi miinuksen puolella. Pari jämäkkää yksilöä on ilmaantunut paikkoihin, joissa niillä ei tule olemaan pitkäaikaista tulevaisuutta. Kuvan yksilö kasvaa vanhemman karviaisen vieressä. Nuppukin sillä on jo valmiina kohoamaan tyvestä korkeuksiin saatellakseen aikanaan puutarhani täyteen uusia voikukkavauvoja. Toinen vielä isompi yksilö kuvittelee piiloutuneensa työhuoneen ikkunan alla kasvavien norjanangervojen alle. Turha kuvitelma. Näen sen joka kerran ohi kulkiessani.

Hulluutta kenties, mutta tykkään kiertää pihassa pitkävartisen rikkaruohoraudan kanssa. Sillä kun polkaisee sopivaan kohtaan, nousee tuollainen voikukkariiviö kerralla ylös ja matkaa kohti kompostia.

Salaiset poikaystäväni puutarhassa, nimeltään Tuure kumpikin, aikovat ihastuttaa minua useammalla kukalla. Viime vuonna ne vasta harjoittelivat yhden kukan voimin. Nyt aikovat laittaa kerralla paremmaksi. Kannustan ja kiitän heitä. Komeita poikia.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Kiertäessäni lannoittamassa keisarinpikarililjoja löysin palkinnon työlleni. Nuput vuosia kukkimattomassa keisarinpikarililjassa saivat minut melkein istualleni pyllähtämään hämmästyksestä. Niin nopeavaikutteista hevonkakka ei todellakaan ole, että se ajatuksen voimalla tuottaisi nuppuja pelkillä lehdillä rehenteleviin kasveihin. Ei sentään sellaisia ihmeitä tapahdu taitaville ammattilaisillekaan ja vielä vähemmän tällaiselle kantapään kautta oppineelle tumpelolle. Tämän ihastuttavan nuppusikermän on ihan pakko olla kiitos niistä hevonkakkakikkareista, joita tyhjensin puoli pussillista toissa kesänä juuri tuohon paikkaan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Hevonkakka riitti lannoituskierroksellani juuri ja juuri keisarinpikarililjoille. Muistin jollain kauppareissullani ostaneeni kilon paketin luujauhoa. Annostusohjeen luettuani tein puutarhassa toisen kierroksen lannoittaen kevätkurjenmiekat. Jospa nekin tykkäisivät palvelevasta ja hoitavasta otteestani kukkien ensi keväänä entistä rehevämmin.

Kurkut ja varsinkin tomaatit ovat vankistuneet sen jälkeen, kun siirsin ne kellarissa isompiin astioihin. Tigerellassa on jo ensimmäinen nuppu ja monesta muusta olen nyppinyt varkaita pois. Kyttään päivittäin sääennusteita, eikä vielä näy ilohyppelyä aiheuttavia merkkejä. Torstaiaamuna mittari näytti yläpihalla -3 ℃. Lämmittämätön kasvarini on alapihalla, jossa on yleensä hieman kylmempää. Samanlaista on luvassa eteenpäinkin, joten tomaatit jatkakoon rauhassa kasvuaan kellarissa. Kuinka iloinen olenkaan ymmärrettyäni viimein kellarin tarjoamat mahdollisuudet taimikasvatuksessa.

En ole mikään ideanikkari. Yleensä ammennan käyttökelpoiset ja kivat vinkit teidän muiden keksintöjen pohjalta. Nähdessäni kellarissa mattamustan automaalipurkin, päätin tyhjentää sen kuvan metallisiin telineisiin. Telineet olivat aiemmin valkoisia. Toimivat ruukkujen alla sellaisinakin, mutta silti minua häiritsi valkoisuuden silmiinpistävyys. Maalin riittävyys oli hilkulla, enkä saanut lopputuloksesta ihan tasaista. Olen näihin tyytyväinen.

Purkkimaalilla suihkuttaminen on nopeaa ja vaivatonta. Kellarista löytyi riittävän iso pahvilaatikko, johon laitoin telineen vuorollaan suihkutettavaksi. Näin maali ei levinnyt ympäriinsä ja minulta säästyi ylimääräinen paikkojen jälkiputsaus.

Heilahtanut kuva nukutuksesta heräävästä Roopesta.

Alkuviikosta käytin veljenvaimon Roope-kissan eläinlääkärissä. Pojan piti saada rokotukset ajantasalle ja hampaat hoidettua kesäkuntoon. Roope on esimerkillinen potilas. Ei inahdustakaan automatkalla. Kotoa lähtiessä hän marmatti olemattomasta ruokatarjoilusta. Vaan eipä nukutettavaksi menevälle kissalle sovi ruokaa antaa.

Veljenvaimo tarvitsee apua nyt tavallista enemmän. Hän kaatui hiihtoretkellään pari kuukautta sitten. Lääkäristä hän sai särkylääkkeitä ja kehotuksen liikkua voinnin mukaan, koska liikunta on paras lääke selkäkivulle. Kipu vaan ei hellittänyt ja liikkuminenkin kävi yhä vaikeammaksi. Uusi lääkärireissu ja laaja magneettikuva. Alaselän ristiluusta löytyi kaksi murtumaa. Veljenvaimo lähti lääkäristä kotiin vahvempien kipulääkkeiden, kyynärsauvojen ja lepokäskyn kanssa. Arvio toipumisajaksi kolmesta kuuteen kuukauteen.

Prunus padus - Tuomi

Kyllä se puutarhakin sieltä herää, kuten tuomestakin näkyy. Hitaammin tällä kertaa, vaan herääpä kuitenkin. Nyt on ainakin hyvät mahdollisuudet onnistua kuvaamaan kasvun ja kukkimisen ihmettä, kun mikään ei ehdi kuivumaan työpäivän aikana.

Huhtikuu loppuu huomenna, vappuna. Sen jälkeen astutaan kevään viimeiseen kolmannekseen eli toukokuuhun. Eiköhän se ole toivoa täynnä, uskotaan!

Hyytävän kylmä perjantai

Valkovuokot lumesta surullisina

Blogipostausten ajastaminen on näppärä ominaisuus ja käytänkin sitä aika paljon. Eilisaamuna huomasin siinä olevan myös huono puolensa. Nimittäin perjantaille ajastamassani postauksessa oli vappupäivänä eli keskiviikkona kuvattuja kukkia. Silloin meillä päin oli vielä kohtalaisen lämmintä ja aurinkoista. Torstain sitten satoikin vettä, mutta sitä en murehtinut. Ihan tarpeeseen kaikki vesi kasveille tuli. Illalla vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja mittari laski hurjaa vauhtia.

Vinca minor - Pikkutalvio, lumisena hänkin

Perjantaiaamuna pelkäsin kurkistaa ikkunasta ulos ja luntahan siellä oli. Hui kauhistus, eikä yhtään kivaa. Puutarhuri voi aina laittaa villasukat jalkaan ja takkaan tulen, mutta mitenkä selviävät kevään lämpöön vastikään heränneet kasvit? Vielä aamukymmeneltäkin ilma oli pakkasen puolella ja tuuli taatusti pohjoisesta (en kyllä suuntaa tarkastanut).

Helmililjat ovat sinnikkäitä, mutta scillat selvästi murjottavat.

Pari kovaa kaivuprojektia odottaa pihalla, joten totesin viileän ilman olevan sopiva hikisiin hommiin. Saappaat jalkaan, takki päälle ja kädet kiinni lapion varteen. Autotallin seinustalta on tarkoitus poistaa pitkä ja kapea istutusalue, jotta muutenkin niukan levyinen kulkuväylä avartuisi. Ja siinä istutusalueellakin on kasvanut lähinnä kielojen viidakko. Nättejä kyllä, kunnes loppukesästä ovat yhtä ruskeaa ja epäsiistiä lehtimassaa.

Viikko sitten olin jo kaivuhomman aloittanut ja perjantaina vein sen loppuun. Oli aikamoinen urakka. Oletteko tutustuneet kielon juuriin? Ne ovat vahvoja, niitä on paljon ja ne menevät niin pitkälle kuin syvällekin. Kahdeksan 45 litran multasäkillistä tuli kielojen juurijätettä. Jos siis tykkäätte kielosta, kuten minäkin, älkää istuttako sitä ehdoin tahdoin ihan mihin tahansa. Se leviää, kuin Elanto. Jos muistatte sanonnan. Ja siitä eroon pääseminen on työn takana. Ainakin kaivutyön.

Tulipa 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani kyynelehtii kylmyyttä.

Kolmen tunnin urakan jälkeen kielot, muutama vuorenkilpi ja pikkutalvio oli kaivettu pois. Ylimääräiset mullat kärrätty muualle, alue tasattu ja maanrakennuskangas viritetty. Kaivaja oli sen verran nälkäinen ja uupunut, että kivituhkan kärräys jäi toiseen kertaan. Ehkä Ukkokulta avittaa siinä tehtävässä, kunhan kerkiää. Hetken juttelin naapurin kanssa työn päätteeksi ja huomasin varpaiden palelevan saappaissa ja sormien hanskoissa. Sisälle ja suihkuun siis. Perjantain pakolliset työt saivat riittää.

Hyasinthus 'Woodstock' jäähilepuvussaan.

Hyisin kevätpäivä aikoihin on nyt koettu. Elän toivossa, ettei tämän enempää kevätpäivänä voi enää palella. Toivon kaikkien kasvien vain vähän pelästyneen ja toipuvan moisesta lumijärkytyksestä. Jos koska kaikista asioista löytyy aina myös se positiivinen puolensa, olkoon tässä se, etten rahdannut tomaattejani kasvihuoneeseen. Sellainen ajatus nimittäin viikko sitten minulla oli. Kerrankin hitaudesta ja laiskuudesta on hyötyä. Siellä ne asuvat edelleen, kellarissa kasvilampun lämmössä. 

Voikukka vappuna tienposkessa

Sulakoon siis lumet kaikkien puutarhasta ja puhaltakoon lämpimät tuulet meille jokaiselle. Kaikki kukat kukkikoon, voikukatkin.