Syystyöt tehty

Helleborus - Jouluruusu

 

Meidän piha on nyt laitettu talvikuntoon. Sateiden ja ylenpalttisen laiskuuden johdosta en ole puunannut joka nurkkaa mitenkään tiptop-kuntoon. Eipä se ole tarpeenkaan. Talven aikana pihalle kertyy monenmoista sälää, havunneulasia, kuivuneita lehtiä, pudonneita koivunoksia ja ties mitä. Keväällä on uutta intoa päästä käsiksi kevätvalmisteluihin. Silloin voi taas heiluttaa haravaa sielunsa kyllyydestä.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Kirjavalehtinen tähtiputki

Ruskaväreistä on jäljellä enää kalpea häivähdys. Suurin osa puista ja pensaista pudonneista lehdistä on maassa vaihtunut ruskean eri sävyiksi. Märkyydestä kiiltävää lehtimassaa on siellä täällä istutusalueilla, sitäkin enemmän puiden ja pensaiden alustoilla, jonne olen sitä haravalla työntänyt. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Viikko sitten sateessa oli sopiva tauko, jolloin sain silputtua nurmikolle pudonneet kriikunoiden lehdet. Nurmikkokin oli ehtinyt kasvaa varsin korkeaksi sitten edellisen leikkuun. Käytäviltä haravoin tuulen ripottelemat vaahteran- ja syreenilehdet. Keräsin ne multasäkkeihin, kiikutin puuvajaan odottamaan kevättä. Ehkä lehdistä on talvikuukausina muhinut mullan esiastetta, jota voin sekoittaa multaan ja käyttää puutarhassa.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Pihakierroksia tulee tehtyä kameran kanssa ja ilman kameraa. Mielikuvitusta joutuu käyttämään löytääkseen kuvattavaa. Kaikki tuntuu olevan ikuistettu jo tuhanteen kertaan. Yksittäisiä kukkanuppuja löytyy sieltä täältä. Tuoksuorvokki ja hopeatäpltäpeippi sekä Pikkupuutarhan kirjavalehtinen tähtiputki ovat vastustaneet talven tuloa pukkaamalla kukat. Austin-ruusu 'Lady of Shalott' sen sijaan ei saa nuppujaan aukaistua. Luultavasti lähipäivinä luvattu kylmenevä sää vie ladylta viimeisetkin avautumismahdollisudet. Muuripenkin tummakukkaisen jouluruusun kolmesta nupusta yksi on auennut.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Talvivaatteille ei ole tänä syksynä ollut vielä tarvetta. Hyvin on pärjännyt kevyemmissäkin varusteissa. Olen toki kantanut vaatehuoneesta paksumpia tamineita ja kaivanut esille lämpimämpiä jalkineita. Käsineet ovat olleet parina aamuna tarpeen, kun auton ratti on ollut jäätävän kylmä. Talvirenkaat vaihdatin viikko sitten. Paras olla talvikumit alla, kun pakkanen ja liukkaat kelit kuitenkin luuraavat lähitulevaisuudessa.

Tyhjensin biokompostorin alaluukun. Edellisestä tyhjennyksestä ei ole vielä kovin kauaa, joten massa ei ollut täysin kypsää. Siirsin kottikärryllisen tavaraa viereiseen varabiokompostoriin jälkikypsymään. Mahtuupa taas uutta tavaraa kompostoriin.

Ripottelin alapihan kahteen lehtikompostoriin kanankakkarakeita. Luin jostain (en taas muista, mistä) jutun, kuinka jonkun kompostori oli alkanut pöhisemään vauhdilla tuota kikkaa käyttäen. Yllytyshulluutta tai tavallista kokeilunhalua. Aika näyttää, oliko vinkistä mitään hyötyä. Tuskin siitä haittaakaan on.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Olen tässä jo jonkin aikaa murehtinut puutarhan värittömyyttä. Bermudan koreaköynnöskuusama on kanssani aivan eri mieltä. Se jaksaa kehittää jatkuvasti uusia nuppuja, jotka tosin eivät kunnolla enää avaudu. Lehdetkin ovat suurimmalta osin vielä vihreät. Muistaakseni viime syksynä kävi niin, että aikansa vihreinä oltuaan lehdet muuttuivat saman tien ruskeiksi ja lötköiksi. Tiukasti ne pysyvät kiinni varsissa, kunnes lopulta putoavat maahan.

Digitalis - Sormustinkukka

Pyhäinpäivänä tein kylällä pitkän lenkin kuvatakseni Kristiina K:n marraskuun haasteeseen portteja. Se aihe onkin jo käsitelty. Erään kujan varren joutomaalla kasvoi ja kukki sormustinkukka. Lähellä on taloja, joiden pihasta kasvi on varmaan siemenensä tuonne lennättänyt. Tai linnut tuoneet tullessaan.

Harmaassa tihkusateessa metsikön sammal näytti kauniin samettiselta ja loisti pitkälle hienon vihreänä. 

Kesän aikana ei ole liiemmin tullut kylällä käveltyä. Kasvukauden päättyessä onkin taas enemmän aikaa ja innostusta harjoittaa kyläkävelyitä. Kohta pihoille ilmestyy kausi- ja jouluvaloja, joita on hauska katsella. Jonkin verran niitä jo näkyykin. 

Meillä on pihassa vasta lyhdyissä led-kynttilöitä. Sisälle olen jo laittanut muutaman valosarjan ja patteritoimisen koristeen. Varsinainen joulukoristelu saa vielä odottaa. Pimeyttä on ilo torjua, kun nyt sitä riittää usein aamusta iltaan ja illasta aamuun. Onneksi osa pimeydestä tulee vietettyä unten  mailla. 

Yksi kotikylän järvistä pyhäinpäivänä.

Mikäli loppuvuosi kuluu yhtä vauhdikkaasti, kuin syksy tähänkin saakka, on pian taas kevät edessä. Ei lainkaan hullu ajatus ryhtyä laatimaan kylvösuunnitelmaa...

Mukavia marraskuun päiviä! 

Vaahteravauvoja ja ilonaiheita

 

Piha on kutsunut näinä pääsiäispyhinä luokseen vastustamattomalla voimalla. Sää on suosinut ulkoilijaa, eikä tekemisestä ole ollut puutetta. Enemmänkin olisin pihamaalla pyörinyt, mutta välillä piti tehdä ruokaa jälkikasvulle. Poika oli kantamassa isänsä kanssa klapeja puuvajasta kellariin. Kärräsipä hän multasäkkejäkin yläpihan varaparkkipaikalta alapihalle.

Torstai-iltana oli pilvistä, mikä luo mainiot olosuhteet kukkien kuvaamiselle. Kirkkaassa auringonpaisteessa värit vääristyvät ja valon ja varjon rajoista tulee jyrkkiä.

Pari vuotta sitten siirsin nurmikolla kasvavaa luonnonkantaista kiurunkannusta Kurgaaniin. Niistä on kasvanut kiva pehko, joka ehtii kukkia ennen kuin pikkusydämet peittävät ne alleen. Kevätkurjenmiekat näkyvät scillojen ja kiurunkannusten välissä kuihtuvina kukkina.

Ihailin kiurunkannusten kukan muotoa. Siinä on taas äiti-luonnon taideteos hienoimmillaan. Hauskasti vesitippa on jämähtänyt kevätkaihonkukan lehden kärkeen.

Esikotkin virittelevät nuppujaan avautumiskuntoon. Alaoikealla palloesikko jo kukkiikin. Joutuu kyllä kilpailemaan ympäröivien kirjokevättähtien kanssa huomiosta.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Alapihan Päivänliljapenkin keisari Rubra aikoo pian kukkia. Sen sijaan Olopihan Allaspenkin Rubrissa ei ole nuppuja. Ei myöskään Syreenipenkin keltaisissa Lutea-keisareissa. Olen kyllä lannoittanut niitä kukinnan jälkeen. Ehkä en tarpeeksi tai sitten liikaa.

Vanhat tete-narsissit

Tapaan istuttaa kevätkoristeiksi ostamani tete-narsissit myöhemmin maahan. Parissa paikassa ne ovat nyt nousseet ja ryhtyvät kukkimaan. Siihen nähden miten monta ja pitkään olen tetejä maahan kaivanut, mitään keltaista kukkatulvaa niistä ei muodostu. Ihan kiva, että ilahduttavat vuoden pari, jotkut pidempäänkin. Mieluummin laitan sipulit maahan kuin kompostiin.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm' - Pioni

Joitakin pioneja on niitäkin nostanut punaisia suukkosuitaan mullan pinnalle. Kuolanpioni taisi tapansa mukaan nousta ensimmäisenä. Kuvassa on kuitenkin Allaspenkin 'Coral Charm', joka on yksi mielipioneistani. 

Keväällä on kiva katsella, kuinka kohinalla kasvavien scillojen ja muiden vihreää versoa työntävien kasvien seasta kurkistaa päivä päivä päivältä korkeammalle ulottuvat punaiset pioninuorukaiset. Kauaahan ne eivät punerra, vaan sykkyrällä olevien lehtien avautuessa värikin muuttuu vihertävämmäksi.

Alcea rosea - Salkoruusu

Viime kesänä Syreenipenkin takalaidasta nousi yllättäen ilmoille salkoruusu. Etsin viime kesältä kuvaa, miten se kukki. Vai kukkiko ollenkaan, kun en muista väriä. En löytänyt kuvaa. Tuohon paikkaan en takuuvarmasti ole salkoruusua istuttanut. Todennäköisesti kyse on jälleen taimiruukusta, josta olen tyhjentänyt mullat muiden kasvien tyvelle. Sielläpä onkin ollut siemen, joka on mieluummin alkanut itää ruukun sijasta vapaassa luonnossa. Näin on tapahtunut ennenkin.

Gagea minima - Pikkukäenrieska

Nyt on se aika käsillä, jolloin jokaisella puutarhakierroksella on nyhdettävä vaahteravauva poikineen milloin mistäkin. Torstai-iltana kiersin tontin päätyä puiston puolelta. Kuinkas ollakaan pikkuista vaahteraa nyhtäessäni huomasinkin jotain keltaista. Pikkukäenrieska siellä kasvaa soran ja viimevuotisten puunlehtien lomassa. 

Sain Saaripalstan Sailalta pari vuotta sitten pikkukäenrieskaa, jonka istutin Syreenpenkkiin. Viime kesänä sen löysin. Nyt ei ole vielä näkynyt. Pikkukäenrieska kulkeutuu helposti paikasta toiseen. Ei kai se noin paljon ole minuun kyllästynyt, että muuttaa metritolkulla oikealla ja käytännössä vielä kunnan puolelle? Sanoin pikkukäenrieskalle, että moinen mielenosoitus on turhaa. Ei kunnan miehet häntä yhtään hellemmin tule käsittelemään. Kun eivät tuohon kohtaan tule milloinkaan edes trimmeriensä ja ruohonleikkureidensa kanssa. Aion siirtää kasvit omalle puolelle, kunhan keksin niille sopivan paikan.

Hepatica nobilis - Sinivuokko

Meidän tontilla ei liikoja sinivuokkoja ole koskaan ollut. Tänä keväänä ne vähäisetkin ovat pysyneet poissa. Kunnes perjantaisella kierroksella löysin kaipaamani kasvuston tuija-aidan ja rhodojen välistä. Paikka on sen verran varjoisa ja viileäkin, että sinivuokko on vasta nyt heräämässä. 

Kaikki vanhat lehdet ovat resuisia, minkä vuoksi en heti pikkuista meinannut huomatakaan. Nyt odotan kasvin nousevan kunnolla esiin. Sitä odotellessa katson sille uuden ja paremman paikan. Yksi idea on jo mielessä.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Metsäpuutarhan punakolmilehden tummanvihreitä lehtikääröjä on ollut jo jonkun aikaa mullan pinnalla. Perjantaina ohi kulkiessa kääröt ovat kasvaneet ja alkaneet avautua. Lauantai-aamuna löysin myös nuppuja, jotka ovat vielä kuvaamatta. 

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Ihana koristekirsikkani on jo hyvin hereillä. Sen oksissa on paljon palleroisia silmuja, joiden luulin ensin kaikkien olevan lehtisilmuja. On niitäkin, mutta joukossa on myös kukkasilmuja. Aah ja ooh! Taidan päästä viettämään omaa hanamia kirsikkapuuni alle. No, ehkä en ihan puun alle istahda, jotta en litistä lähellä kasvavia koiranhampaita ja kasapäin scilloja.

Tästä kuvan kasvista minulla ei ole hajuakaan, mikä se voisi olla. Tuossa ei nimittäin pitäisi mitään erityistä istutettua ollakaan. Molemmin puolin on norjanangervoa. Yläpuolella taasen on terassi, jonka kaiteen kukkalaatikoihin laitan kesäkukkia. Olisiko jonkun kesäkukan taimi? Joskus petunia tai miljoonakello on tehnyt samaiseen paikkaan kukan tai pari. 

Kitkin perjantaina alapihalta mm. voikukkia samalla, kun huolsin kanttausuria. Sain alapihan alueet hyvälle mallille. Joskin vielä vähän jäi kesken. Seuraavana vuorossa on yläpiha, jonka vuoksi aina kulkiessani kurkin, näkyykö kitkettäviä voikukkia.

Tällainen pienen pieni orvokki kasvaa yläpihan kivituhkakäytävällä ihan yksinään. Melko keskellä vieläpä. Sillä on korkeutta enintään 2 cm. Talon nurkalla oli viime kesänäkin iso ruukku, johon laitoin orvokkeja. Tämän siemen lienee sieltä peräisin. Annan orvokin kasvaa ja kukkia käytävällä, kun kerran siihen on ilmestynyt. Katsotaan, tekeekö vielä lisääkin kukkia. Vai katoaako sen siliän tien.

Acer - Vaahtera

Näitä vaahteran neniä meidän pihalla on ihan joka paikassa. Kaikki eivät sentään onnekseni ala kasvamaan. Moni niin tekee. Useimmissa vaahteravauvoissa nenä on kadonnut jonnekin ja paikalla nousee "kääriäisenvihreä" kiemurainen taimi. Nopeasti kiemura avautuu  kahdeksi sirkkalehdeksi. Tässä vaiheessa vaahteravauvat on vielä helppo kitkeä nyppäisemällä pois. Juuri kasvaa nopeasti yhä pidemmäksi ja vahvemmaksi. Kun sirkkalehtien lisäksi näkyviin on tullut muita lehtiä, tarvitaan usein jo molemmat kädet saamaan taimi irti mullasta.

Mikähän mustapukuinen lintu on päässyt hengestään Pikkupuutarhan kärhöportin lähellä? Kasassa on paljon mustia höyheniä ja sulkia. Ensin mieleen tuli mustarastas, joita pihassamme on runsaasti. Sulat ovat kuitenkin kookkaita ja kasa niin iso, ettei millään yhdestä linnusta noin paljon niitä tule.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Metsäkauris kävi syömässä Syreenipenkin jouluruusustani ison mättään avautuneita kukkia. Se suretti minua paljon. Kumpikin kuuluu elämään - suru ja ilo. Nyt samainen jouluruusu on ilokseni avannut toisen yhtä suuren määrän kukkia. 

Pidän hyvin paljon eri värisistä jouluruusuista. Silti tämä näyttävin valkoisin kukin keskellä muuta vihreää loistava jouluruusu miellyttää silmää aivan yhtä paljon. Miten hyvältä tuntuukaan, ettei tarvitse tyytyä vain yhteen kauniiseen kukkaan. Voi istuttaa toisen ja kolmannenkin. Ja pitää niistä kaikista.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

Lauantaina piti jatkamani alapihan kanttausurien siistimistä ja voikukkien nyhtämistä. Ensi töikseni kaivoin kuitenkin lavakauluksesta sinne talveksi metsäruusutyömaalta siirtämäni kuunliljat. Koska en ole varma, mihin ne istuttaisin, laitoin kaikki purkkeihin odottamaan. Kolme juurakkoa oli niin isokokoisia, ettei niin suurta ruukkua minulta löytynyt. Jaoin yhden juurakon kolmeen osaan.

Kun olin valmis siistimisurakan jatkamiseen, aurinko oli tullut pilvien takaa esiin. Mittari näytti yli +22℃ ja ilma tuntui hyvin raskaalta ja hikiseltä. Totesin, että olen ahertanut riittävästi ja voin välillä levähtää. Iltapäivän mittaan taivaalle kertyi tummia pilviä. Ennusteissakin luvattiin vesisadetta.

Sunnuntaille vasta kunnon sadetta luvataankin. Toivottavasti toteutuu. Maa kaipaa kipeästi kastelua. Sadevesitynnyrit on jo laitettu rännirosvoihin kiinni. 

Poikkeuksellisen lämpimän pääsiäisen jälkeen siirrymme taas koleampiin lukemiin. Ei silti jäätäviin, vaikka nollan pinnassa öisin liikutaankin.

Anemone nemorosa - Valkoruokko

 
Pääsiäinen ei vielä ole ohi. Tähän mennessä se on sujunut mukavissa merkeissä. Meikäläiselle tämä tarkoittaa lähinnä otollisen sään sallimaa pihalla möyrimistä. Olen minä ehtinyt muutakin tehdä ja jälkikasvun kanssa avattiin terassikausi nauttimalla lauantaina iltapäiväkahvit pergolassa.

Hyvää pääsisäisen jatkoa ja iloisia puutarhahetkiä!

Hyytävän kylmä aamu

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Aurinkoisten ja lämpimien päivien jälkeen heräsimme lauantaina hyytävän kylmään aamuun. Yön aikana maahan oli satanut untuvaista lunta. Kasvihuoneen mittarin mukaan yöllä oli ulkona ollut alimmillaan -4.5℃. Tämä oli ennusteiden mukaan odotettavissa, mutta lumi ja pakkanen tuntuvat silti ikäviltä. Sama meno jatkunee ainakin viikon verran eteenpäin. Sunnuntaivastaiselle yölle pakkasta on luvassa jopa -7℃ tänne etelään.

Auringonpaiste sulattaa lumet varmasti päivän mittaan kokonaan pois. Tai sitten ei, kun lämpöä ei ole luvassa yhtä astetta enempää. Monet sipulikukat varmaan pärjäävät, kun muutenkin nousevat usein sulavan lumen keskelle. Entä perennat, puut ja pensaat? Tuurenpihlajassa silmut ovat jo avautumassa vihreiksi hiirenkorviksi. Marjapensaista mustaherukassa on jo lehdet.

Mustaherukka

Miten käy marja- ja hedelmäsadolle? Viime vuonna sato oli ylitsevuotavan runsasta. Aikooko luonto nyt tasata tilannetta, jotta ehdimme tyhjentää pakastimista sinne säilötyt omenalohkot ja mehut ennen ensi vuoden satoa?

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Minne ovat kömpineet viime päivien leppäkertut ja krookuksilla ahkerasti pörränneet kimalaiset? Toivottavasti niille löytyy lämpimiä paikkoja, joissa odottaa keväisempiä säitä. Erään meteorologin mukaan kylmyys jatkuu, kunnes pääsiäisen jälkeen se muuttuisi lämpimämmäksi. Toivottavasti ei puhu läpiä päähänsä vain miellyttääkseen meitä. Tuskin ammatti-ihminen sellaiseen taipuu.

Taponlehden uudet lehtikääröt valmiina kasvuun.

Perjantaina kiersin puutarhassa katselemassa ja kuvaamassa. Monessa paikassa peurat ja metsäkauriit ovat napostelleet kasvirakkaani tyngiksi. Pikkupuutarha on edelleen verkkoviritelmien suojassa. Päätin, että verkot saavat olla paikallaan läpi kesän. Niitä piti vähän siirtää ja kohentaa, etteivät liikaa haittaisi kasvien elämää.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhassa kasvaa suurin osa jouluruusuistani. Olen ostanut tämänkin vaalean ihanuuden 'Pretty Ellen Mix' -nimellä. Kuvaamista varten nuokkuva kukka on nostettava hellästi ylöspäin. Saaripalstan Sailan jouluruusukuvia aamulla katsellessani mietin, että pitänee keksiä jokin helposti mukana kulkeva ja kukkia vahingoittamaton väline, jolla kukan asennon saisi hetkeksi nostettua kuvaamista ja yksityiskohtien katselemista varten.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä samainen jouluruusu suorilta jaloilta kuvattuna. Selkä on hiukan jäykkänä muista hommista, joista myöhemmin tarkemmin.

Helleborus - Jouluruusu

Tämän Pikkupuutarhan Harkkopenkissä kasvavan jouluruusun olen ostanut ja istuttanut 'Double Elleninä'. Viime kesänä siinä olikin kerrottuja kukkia. Ehkä se on saanut vaikutteita muilta jouluruusuilta ja päättänyt jättää ylimääräiset röyhelöt pois.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä kokonaiskuva edellisestä jouluruususta. Osa lehdistä on kärsinyt talvesta. Uusia lehtiä on tulossa tyvestä.

Pikkuinen vaahteravauvakin näkyy (alareunassa) siellä nousevan. Aika monta ipanaa nypin eilen ohi kulkiessani. Yhtä paljon jäi varmasti nyppimättä. Niiden ilmestymiseen sopii hyvin suomalainen sanonta: "Nousee kuin sieniä sateella".  

Tässä syy selkäni jäykkyyteen. Keskiviikkoaamuna saapui Hankkijalta tilaamani lavallinen mustaa multaa. Kuljetusfirman kaveri on tuonut samanlaisen kuorman kahdesti aiemminkin. Nyt hän jo muistaa varoa, ettei anna trukkinsa painua varaparkkipaikan hiekkaan. Tornimainen säkkikasa laskeutui nätisti, joskin varaparkkipaikan käytön kannalta melko keskelle. Niinpä tiedossa oli siirtourakka.

Meillä ei enää ole sopivaa paikkaa avokuorman kippaamiselle. Suursäkkejä tilasin aiemmin, mutta niiden hinnat kuljetuksineen ovat nousseet aika paljon. Lisäksi kuljetuskustannuksissa säästääkseen pitäisi tilata samanaikaisesti useampi suursäkki kerrallaan. 

Mahdollista on myös multasäkkien kuskaaminen vaikkapa ruokakauppareissuilla takakontissa. Viisi 45 litran säkkiä alkaa olla maksimi, minkä ruokaostosten lisäksi tavalliseen henkilöautoon viitsii pakata. Silloin vielä auton etupyörät pysyvät maassa. Muutaman säkin erissä hankittuna multa on aina lopussa eli pikareissuja mullan hakemiseksi on saanut tehdä erinäisen kerran.

Perjantaina oli sopiva hetki 65 multasäkin siirtämiseen. 13 säkkiä kärräsin alapihalle. Neljä säkkiä kannoin viereiseen Pikkupuutarhaan mm. katemullaksi eli istutusalueilla olevien kuivien lehtien ja muun sälän piilottamiseen. Loput 48 säkkiä pinosin varaparkkipaikan reunaan. Siinä niillä on tilaa olla ja odottaa käyttöä. Loppukesästä vien osan kellariin ja osan alapihalle. Kuinka monta säkkiä sitten onkaan edelleen jäljellä.

Tilasin tämän lavallisen Biolanin Mustaa multaa Hankkijan verkkokaupasta. Lavassa on 65 kpl 45 litran multasäkkiä. Hinta oli 289 € kuljetuskustannuksineen. Eräässä kaupassa sama määrä kuljetuksineen on nyt tarjouksessa 20 euroa edullisemmin. Useimmissa muissa lavan hinta on samalla tasolla tai kalliimpi kuin käyttämässäni yrityksessä. Kannattaa vertailla.

Corydalis solida 'Purple Bird'

Pikkupuutarhaan Eurobulbista 2023 tilattu 'Purple Bird' -pystykiurunkannus oli jo perjantaina valmis avaamaan nuppunsa. Nyt se varmaan kuuraisena pyörtää aikomuksensa.

Corydalis solida 'Beth Evans'

Ilokseni löysin Vasenrinteestä yhden pystykiurunkannus 'Beth Evansin'. Sitä metsäkauris ei ollut huomannut popsia. Suurin osa niin Olopihan Allaspenkissä kuin sisäänkäynnin Bermudassa kasvavista Bethistä on kaluttu surkeiksi.

Dicentra spectabilis' - Särkynytsydän

Sipulikasvien lisäksi monenlaista muutakin kasvia on hyvin heräämässä. Siis olivat eilen. Lauantain kylmyydessä ilman käsineitä kuvaaminen oli niin jäätävää, etten koko kierrosta tarjennut tehdä. Alapihan Kiemurapenkin särkyneetsydämet ovat viime päivinä kasvaneet söpöiksi pinkeiksi hattivateiksi. Särkynyttäsydäntä kasvaa muuallakin puutarhassa. Yhtä paikkaa lukuunottamatta niissäkin on jo eloa näkyvissä. Sen yhden olen unohtanut tsekata.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokkojen lehtiä näin jo viikko sitten. Nyt niissä on nuppuja, osa jo avoinna. Ai niin, näilläkin nuput ovat varmasti sulkeutuneet odottamaan säitä lämpimämpiä.

Valkovuokkoja on ilmestynyt viime vuosina marjapensaiden tyvelle, Kiemurapenkkiin ja Metsäpuutarhaan eli talon puistopäätyyn. Metsikön ollessa vielä pystyssä, siellä kasvoi valkovuokkoja runsaasti. Yhtään en ole omatoimisesti pihalleni siirtänyt. Ihan itse ovat tulleet.

En koe valkovuokoista haittaa istutusalueilla. Keväällä nousevat ja kukkivat. Sitten ne katoavat ilmestyäkseen seuraavana keväänä uudestaan.

Tsinniat itää

Huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina kylvin tsinnioita ja kurkkuja. Tsinniat ovat näköjään nopeita itämään. Edellisen satsin jo koulin ja pian pääsen koulimaan nämäkin. Myös kurkuissa on jo muutamia "koukkuja" näkyvissä. 

Pari viikkoa sitten terassille ruukkuun istutettujen hyasinttien kukat ovat kasvaneet. Nämä punaiset ovat taustalle piiloon jääviä sinisiä korkeampia. Hajuaistin menetin keväällä 2018, mutta alttius voimakkaalle tuoksulle saa silmät kirvelemään ja vuotamaan vettä. Sisälle en voi näinollen hyasintteja tuoda joulunakaan. Vaikka minusta ne tuovat joulun tunnelmaa ja lapsuudenmuistoja.

Kukkansa ehti ensimmäisena avata 'Apricot Whirl'

Niinikään pari viikkoa sitten ostin Kraudasta kaksi narsissiruukkua, joista toisessa on valkokeltaisia 'Westward'-narsisseja ja toisessa oransseja 'Apricot Whirl'-narsisseja. Näitä olen ennenkin ostanut ruukuissa ja istuttanut ne myöhemmin maahan. Kuten aion tehdä näidenkin kanssa. 

Kukkatalosta ostin edullisesti tete-narsisseja ja neljä pientä purkillista sinisiä helmililjoja. Kaikille näille löytyi paikka sisäänkäynnin laatikosta ja ruukuista. Nyt mietin, pitäisikö kukille laittaa seuraaviksi öiksi harso pakkasten vuoksi? 

Crocus species 'Fuscotinctus' ja kimalainen 1.4.

Kevään keikkuminen on meidän leveysasteillamme tavallista. Kesäisen lämpimät säät olisivat mukavia näin huhtikuun alussakin. Niin paljon ilmastomuutos ei ole edelleenkään säätämme muuttanut, etteikö takatalvi tähän aikaan vuodesta ole mahdollista. Ulkona sataa parhaillaan lunta tätä juttua kirjoittaessani. Jääköön silmiimme mieluummin kuva kimalaisesta keltaisilla krookuksilla.

Mukavaa viikonloppua!