Toukokuun kauneutta

Malus purpurea 'Aamurusko'

 

Jos vuodesta pitäisi mieluisin kuukausi valita, ottaisin toukokuun. Ehkä sen ensimmäisenä ja sitten perään kaikki muut kesäkuukaudet. Unohtamatta syys-lokakuun ruska-aikaa. Hyvä, ettei tarvitse tehdä valintaa, vaan voi täysin rinnoin nauttia jokaisesta kuukaudesta ja jokaisen kuukauden jokaisesta päivästä. 

Malus domestica 'Valkeakuulas'

Toukokuun yksi odotetuimpia näkymiä on viime vuosina ollut koristeomenapuut. Niin nytkin, enkä pettynyt. Tosin vanhimmat, pikkupuutarhan Aamurusko ja Royalty kukkivat tavallista vaatimattomammin. Sen sijaan alapihan toissa kesänä istutettu Aamurusko ja naapurin aidan lähellä neljä vuotta kasvanut Makamik laittoivat pienempiin kokoihinsa nähden parastaan.

Omenapuista Huvitus alkoi kukkimaan ensimmäisenä. Se jo pudottelee terälehtiään. Valkeakuulas ja Punakaneli ovat parhaillaan aivan täynnä kukkia. Ellei muutaman tunnin kestänyt rankkasade ole niitäkin tyhjentänyt. Ei ole, huomasin ikkunasta vilkaistessani. Syysomenassa on vain vähän kukkia.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Alapihan Musta Rudolf aloittaa kukinnan hieman muita myöhemmin. Sen nuput ovat jo valmiina avautumaan. 

Magnolia stellata 'Susan'

Magnolian siirsin pikkupuutarhasta kesällä 2023 alapihan Kaivoruusupenkkiin. Ajattelin siellä olevan parempi paikka aralle magnolialle. Keväällä riittää aina jännitystä, kun arvuuttelen magnolian talvesta selviytymistä. Hyvin on taas käynyt. Ensin luulin, ettei Susan tekisi yhtään nuppua. Karvaisista sykeröistä paljastui lehtiä. Mutta kyllä niitä nuppujakin sitten löytyi. Eilen laskin kuusi purppuraista nuppukääröä, joista alin lähes maassa.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuissakin on jo eloa eli kukkanuppuja. Ensimmäisestä sijasta nupun avauksessa kilpailevat Juhannusruusu ja Suviruusu. Myös Tove Jansson on kolmen kärjessä. Neilikkaruusun, tarhakurtturuusut Sävelen ja Soinnun sekä Ritausman leikkasin matalaksi. Samoin tein Teresanruusulle. Ne versovat jo voimakkaasti ja ehtivät hyvin vielä tänä kesänä kukkimaankin.

Vasen- ja Oikearinteen maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy palelluttivat kaikki oksansa talven aikana. Uutta versoa pukkaa niistäkin kiitettävästi. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Silmäteräkärhöni 'Purple Dream' pukkaa nuppuja. Pian ne avautuvat. En ole leikannut 'Purple Dream'ia kertaakaan, joten se alkaa olla paikoin varsin risuttunut. Nyt leikkaaminen on myöhäistä, sillä toinen toisensa lomassa risteilevistä versoista ei kukaan ota selvää, missä on alku ja missä loppu. Vahinkoja välttääkseni leikkasin vain muutaman selvästi kuivuneen oksankärjen. 

Viinikärhö 'Black Prince' kiipeää joka vuosi Muumi-tuijan laelle.

 

Kärhöt ovat heränneet kiitettävästi. Myös mattimyöhäistä näytellyt viinikärhö 'Black Prince' on herännyt ja aloittanut kasvunsa koti tukeaan. Ja luultavasti se tapansa mukaan kiipeää myös vieressä kasvavan Muumi-tuijan laelle. 

Majalispenkki

Majalispenkki on saanut muhia mielessäni. Viime keväänä siitä kaivettiin pois jättikokoinen ja vuosia paikalla kasvanut metsäruusu. Alkukesän aikana nousi muutama ruusunverso, jotka kaivoin pois. Kylvin penkkiin pioniunikoita ja kehäkukkia, joiden kukintaa riittikin koko kesäksi. 

Monivuotisia en penkkiin mahdollisten ruusunversojen vuoksi ole istuttanut. Vasemmassa laidassa on syksyllä istutettuja tähtilaukkoja. Nyt laitoin maahan joitakin esikasvatettuja komeatörmäkukkia, maariankelloa ja kesäpäivänhattua.

Metsäruusu rehotti luonnollisesti myös penkin reunojen yli. Kanttausurien ja nurmikon reunasta muodostui turhan jyrkkä. Olen miettinyt kovasti, miten saisin tasoeroa loivennettua ja mullan pysymään penkissä. En halua enkä jaksa nyt nurmikkoa muotoilla. Niinpä ostin puupalikoista muodostuvaa nurminauhaa reunustamaan penkkiä. 

En tietenkään mitannut Majalispenkin ympärystä kauppaan mennessäni. Niinhän siinä sitten kävi, ettei kolme kahden metrin rullaa riittänyt. Käyn viikonvaihteessa hankkimassa pari rullaa lisää, jotta saan urakan valmiiksi. Sitten voinkin kylvää pioniunikoita. Ehkä myös kehäkukka 'Bronzed Beautya'. 

Isossa penkissä ei tee mieli loikkia kasvien päällä. Siksi kivet ja vuosia sitten valamani sementtipyörylät toimivat astinkivinä mennessäni nyppimään ja hoitamaan kasveja. 

Picea glauca 'Conica' - Kartiovalkokuusi

Majallispenkin toisella laidalla kasvavat kartiovalkokuuset ahavoituivat tänä keväänä varjostusverkoista huolimatta. Laitoin huonovointisiin kohtiin havubalsamia. Sen käytöstä ollaan montaa mieltä. Toistaiseksi en ole huomannut hyvää enkä huonoa.

Myös takana näkyvissä (toinen jää kartiovalkokuusen taakse) rungollisissa tuijissa on vaurioita, kuten jonkun verran muissakin tuijissa. 

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Pahimmin kevättalven auringosta kärsi kääpiöhopeakuusi. Toivon sen elpyvän, koska olen saanut sen lahjaksi vanhemmiltani ja isoveljeltäni. Kaikki nyt edesmenneitä. Puu on minulle muistopuu, mutta pidän myös kovasti sen ulkonäöstä. 

Mahonia

Mahoniat ovat yhä kaikkea muuta kuin kaunis näkymä. Vaikka niihin on jo tullut runsaasti uutta kasvua. Taidan sittenkin leikata mahonioita voimakkaammin, jotta saan ne vihertymään kokonaisvaltaisemmin. Nyt niissä on pitkiä lehdettömiä välejä ja paljon ruskeina rapisevia lehtiä. Olisi varmaan pitänyt leikata jo aikaisemmin, mutta kaikkea ei vaan ehdi ja huomaa tehdä juuri silloin kuin pitäisi. 

Runsas kaksi viikkoa sitten Tampereen Hatanpään arboretumissa kävellessäni huomasin siellä kasvavien mahonioiden olevan todella surkeassa kunnossa. Monta niistä oli leikattu likimain maan tasalle. Voin siis olla tyytyväinen, että omani on noinkin vehreitä.

Viime kesänä tilasin Latviasta erinomaisia pensastukia. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin vinkin. Meinasin jo unohtaa tuet kellariin, mutta onneksi huomasin ajoissa. Pionit alkavat olla jo tuen tarpeessa nuppuja pukatessaan. Pioneja ei parane päästää liian korkeiksi, sillä tukia asettaessa saa olla varovainen, ettei katkaise versoja. 

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

 
Nuokkuluppio on ehdoton ykkönen, jolle penastuki on tarpeen. Kuten kuvasta näkyy, puskan sullominen kokonaan tuen sisälle ei ole edes mahdollista. Kunhan versot tuosta kasvavat, saan niitä laitettua nätimmin. Yläpihalla kasvaa toinen nuokkuluppio Allaspenkissä. Nuokkuluppio näyttää paremmalta tuettuna. On myös ympäristön muille kasveille parempi, ettei nuokkuluppio retkota niiden päällä. 

Tilasin 10 pensastukea. Enemmänkin niille olisi ollut tarvetta, mutta ehkä pärjään muiden kanssa vanhoilla virityksillä. Muutama pioni jäi yhä kaipaamaan parempaa tukea. Samoin perhoangervo ja särkynytsydän ansaitsevat kunnon tuen.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Itse asiassa joka puolella puutarhaa kukkii kaikenlaista. Nippanappa pysyn perässä, mitä milloinkin on odotettavissa. Monet kasvit ehtivät yllättämään heräämisillään, kun en ehdi riittävän usein kierroksille.

Arovuokko on taitava valtaamaan tilaa. Belliksen tavoin se pyrkii kanttausuriin ja käytäville. Olen kaivanut taimia muualle siirrettäväksi. Kivasti se näyttää kotiutuvan uusiin paikkoihin. Esimerkiksi alapihan toisen kriikunan tyvellä on kasvava joukko arovuokkoja.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Vuokoista puhuessani en tohdi olla mainitsematta syysvuokkoa, jonka heräämistä odottelin tänäkin keväänä sydän syrjälläni. Kiemurapenkissä on suurin esiintymä. Tai kaksikin, kun yksi paikalleen jättämäni siementaimi on muhevoitunut itsekseen. Olen siirtänyt siementaimia onnistuneesti myös muualle. Pikkupuutarhan Muuripenkin yksilö on jo virkeä. Samoin Saapaspolun kaveri. Onpa myös Päivänliljapenkin päädyssä viime kesän siirto herännyt. Aah, mikä loppukesän kukinta onkaan odotettavissa.

Narcissus recurvus

Tulppaaneista minulla ei tänä keväänä ole paljoakaan kerrottavaa. Viime syksyn vähäiset tulppuistutukset ovat kukintansa loppusuoralla. Edellisten vuosien tulpuista nousee yksittäisiä tähdenlentoja siellä täällä. Ilahduttavathan ne, ilman muuta. Etenkin, kun jotkut jaksavat nousta vuodesta toiseen muistuttamaan niistä loiston vuosista, jolloin laitoin pussitolkulla tulppaaneja peurojen syötäviksi.

Tämä hassu näky muutama päivä sitten Pikkupuutarhan Kivipenkissä oli pakko kuvata. Yrittävätkö Recurvus-narsissit syystä tai toisesta piilottaa selkänsä taakse lilaa tulppaania? Kuvitteleeko tulppu, ettei sitä huomattaisi? 
 

Narcissus 'Actaea' ja jouluruusut

Kriikunapenkissä taasen Actaea-narsissit ja vaalea jouluruusu kilpailevat huomiostani. Koitan olla kummallekin tasapuolinen. Jouluruusu on kyllä kukkinut jo viikkotolkulla, joten sillä ei pitäisi olla valittamista. Se onkin alkanut käyttää voimavarojaan uusien lehtien kasvattamiseen.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

 
Voi, miten paljon kaikkea kaunista olisikaan esiteltävänä. Ja kertomistakin riittäisi monen postauksen verran. Puutarhaharrastajat tietävät ja ymmärtävät tämän jokakeväisen ilmiön. Aina voi jotain jättää pitkiksi talvipäiviksi kerrottaviksi. Jos vain malttaa. Se taas ei ole kovin helppoa, kun puutarha-asioista on niin mukava raportoida. Ja lukea muiden juttuja.

Aamupäivän olin varannut asioiden hoitamiselle puhelimitse. Sainkin isän uurnanlaskulle ajan varatuksi. Iltapäivällä oli tarkoitus täyttää kasvihuoneen vesitynnyri, jotta voin asentaa Blumatin. Samalla olisin kastellut lavakaulukset. Tällä kertaa luonto hoiti kastelun puolestani. Vettä tuli ajoittain aivan kaatamalla, mikä ilahdutti. 

Aurinkoisia päiviä on riittänyt. Samoin harva se päivä on tuullut navakasti tai jopa myrskyisästi. Yhdessä tuuli ja aurinko kuivattavat maata tehokkaasti. Nyt aurinko taas paistaa, mutta kastelu on hoidettu. Tynnyrin ehdin täyttää vaikka viikonloppuna. 

Myosotis - Lemmikki 

 
Puutarhatyölista on pitkä, mutta kivasti se välillä lyheneekin. Hautajaisjärjestelyt etenevät ja perunkirjoitus on käynnistetty.

Toukokuu lähenee loppuaan. Viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlien aika. Iloisia juhlia ja kivaa loppuviikkoa! 

Toukokuun ihanuutta

Magnolia stellata 'Susan'

 

Voi näitä ihania toukokuun päiviä! Joka päivä löytyy jotain kaunista katseltavaa. Aikaisemmin keväällä pohdin, onko magnoliani karvaiset silmut kukka- vai lehtisilmuja. Moni veikkasi kyseessä olevan lehtisilmut - kuten itsekin ajattelin. Yksi taitaa sittenkin olla kukkasilmu. Karvapeitteen sisältä pilkistää syklaaminpunaista. Muut ovat selvästi lehtisilmuja. Kannattaisi varmaan istua magnolian vierelle vahtimaan avautumista, ettei se millään ilveellä onnistu menemään minulta ohi.

Mahonia

Aikani on mennyt pääasiassa lapiohommissa. Etupäässä olen jatkanut metsäruusutyömaalla jälkien siistimistä. Viimeistelyä on riittänyt, eikä urakka ole vieläkään valmis. Yllättävän paljon kuluu aikaa kaikenlaiseen säätämiseen. Varsinkin kun jotain työvälinettä hakiessa eksyn ihan muuta tekemään. Sain tasattua kaivurin telaketjujen jäljet nurmikolla. Niitä ei paljon tullut. Perjantai-iltana kylvin vielä ruohonsiemeniä ja kiittelin yöllistä sadetta, joka toivon mukaan edistää siemenien itämistä. Aika kuivaahan on viime aikoina ollut.

Metsäruusutyömaa jää tässä kuvassa Ruusukolmiopenkin taakse.

Joka vuosi kaivan, kärrään, nostan ja kävelen pihalla kilometritolkulla. Näin mittavia ja usean päivän kestäviä kaivuprojekteja ei kuitenkaan hetkeen ole ollut. Tyyliini kuuluu urakoida tauotta, kunnes homman voi mielestäni jättää muhimaan tai se on kokonaan valmis. Kaksi-kolme tuntia yhteen putkeen aherrettuna ja ruokatauon jälkeen toinen mokoma aurinkoisessa säässä käy voimille. Ilmankos iltaisin silmät lupsahtelevat ja sänky kutsuu. Puhumattakaan, miten monta uutta lihasta olen itsestäni löytänyt särkyjen, kolotuksen ja aamuisen jäykkyyden vuoksi. 

Älkää kokeko kertomustani valitukseksi. Päinvastoin, ilolla ja innolla olen kerta toisensa jälkeen työmaalleni kulkenut. Nautin suuresti nähdessäni työn edistyvän. Kaivaessani ja haratessani suunnittelen uudistuneen alueen tulevaisuutta. 

Välillä mietin, miten kiva olisi omistaa suurempi puutarha, jotta olisi enemmän mahdollisuuksia uudistuksiin ja muutoksiin. Jälleen huomasin, ettei siihen lisää neliöitä tarvita. Vanhassakin puutarhassa on kohteita, jotka vähemmänkin tarkalla silmällä katsottuna kaipaavat kohennusta.

Vasenrinne

Metsäruusutyömaan edistymisen myötä olen rohjennut käyttää aikaa puutarhakierroksiin. Perjantai-illan kierros tuotti 150 kuvaa. Olisi tullut enemmänkin, mutta auringon laskeutuminen vähensi valoa merkittävästi.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on tänä vuonna erityisen runsasta. Ainakin minusta. Olen istuttanut niitä useisiin paikkoihin. Samoin niitä kasvaa oudoissakin paikoissa, koska kasvien siirtojen ja muiden multahommien yhteydessä pikkusipulit matkustavat uusille alueille.

Tässä kuvassa kirjopikarililjat nousevat Ruusupenkissä ruusujen Sävel ja F.J.Grootendorst välissä. Samoin helmililjat ovat tuonne kulkeneet omia aikojaan. Taustalla näkyvät pääsiäiskukiksi hankitut tete-narsissit, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ruusupuskat ovat keväällä pitkään paljaita, jolloin narskuja pääsee katselemaan. Ruusujen takana on raja-aluetta, jonne en mitään erityistä istuta, jotta pääsen hoitamaan naapurin aidan alustan muutaman kerran kesässä trimmerillä. 

Muscari armeniacum - Helmililja

Kirjopikarililjoista tykkään paljon. Samoin tykkään helmililjoista. Niiden lehdet nousevat usein jo syksyllä, jolloin jänikset käyvät niitä tasoittamassa. Aikoinaan murehdin, vievätkö jänikset minulta keväisen kukinnan. Eivät vie. Kukkanuppu on vielä syksyllä mullan sisällä. Joka kesä saan iloita helmililjojen kukinnasta jänisten tasoituksesta huolimatta.

Narcissus 'Actaea'  - Valkonarsissi

Olen sanonut, etteivät narsissit meidän pihalla viihdy. En ole tainnut perehtyä kunnolla niiden kasvutoiveisiin. Toinen syy on kyllä ihan omassa käyttäytymisessäni. Istutusinnossani unohdan riittävästi vaalia jo olemassa olevia kasveja. Etenkin sipulikasvien ja tässä tapauksessa narsissien kohdalla niin on käynyt useamman kerran.

Näitä 'Actaea'-narskuja istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin syksyllä 2022. Seuraavana kesänä mylläsin samaista paikkaa istuttaakseni jouluruusu 'Anna's Redin' ja Austin-ruusut 'Caroly Knightin' sekä 'Lady of Shalottin'. Vähemmästäkin joku sipuli hermostuu ja ottaa hatkat.

Narcissus 'Mount Hood'

Narsissi 'Mount Hood' asustaa alapihan Päivänliljapenkissä. Se on viihtynyt paikallaan vuodesta 2019. Viidestä istutetusta sipulista yhä nousee kokonaista kaksi kukkaa. Katsoin netistä, miksi tätä narskua kutsuisin. Löytyi useampi nimi eli orkideanarsissi, keltanarsissi, trumpettinarsissi ja pääsiäislilja. Trumpettinarsissi näyttää saavan useamman äänen.

Yläpihan Vatukkalaatikossa kukkivat vuodesta toiseen keltaiset narsissit, joille minulla ei ole nimeä. Eipä löydy mitään merkintää siitäkään, milloin olen nämä tuonne laittanut. Luultavasti ovat jonkun vuoden pääsiäisen iloksi ostettuja. Keväällä en ilmeisesti ole keksinyt niille sopivaa istutuspaikkaa, jonka vuoksi ne löytyvät Vatukkalaatikosta. Siinä kasvaa tuoksuvatukoita, joista en liiemmin pidä, mutta jotka toimivat hyvin kesäisin näkösuojana. Tosin tuossa paikassa ei nykyisin edes näkösuojaa tarvita. Jos on joskus tuoksuvatukoita kaivanut, tietää niiden juurten olenvan jossain Kiinan tienoilla. Eli taas yksi mahdollinen kaivutyömaa sitten joskus.

Tete-narsissit

Pääsiäiseksi mm. sisäänkäynnin somistukseksi ostettuja tete-narsisseja olen kaivanut moneen paikkaan. Joissakin paikoissa ne nousevat kerran pari ja katoavat sitten. Yleensä huomattavasti alkuperäistä kokoaan lyhyempinä ja pienikukkaisempina. Tänä vuonna näiden narskujen ylösnousu on ollut kiitettävän runsasta. Ehkä olen vihdoin löytänyt niille sopivia paikkoja. Alapihan Ruusupenkin taustalla ne ovat nyt kukkineet pitkään. Samoin kuvan tetet, jotka löytyvät etupihan hernepuupuskan alueelta. Sinne taidan laittaa tämän vuotisetkin, kun siellä on hyvin tilaa.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tämä Päivänliljapenkin koiranhammas osoittaa, että samaa kasvia kannattaa kokeilla useampaan paikkaan. Ainakin, jos on epävarma niiden menestymisestä. Ensimmäisen koiranhampaan olen istuttanut Kiemurapenkkiin. Siinä se on tykännyt kasvaa ihan hyvin. Paitsi tänä vuonna juuri tuohon penkkiin osui yöpakkaset rankimmin. Koiranhampaiden juuri nousseet nuput ilmeisesti paleltuivat.

Sen sijaan nämä Päivänliljapenkin päässä kasvavat ovat suojaisemmassa paikassa. Puska on kasvanut muhkeaksi. Seuraavaksi pitääkin karsia kevätkaihonkukkia, etteivät ihan kurista poloista.

Metsäruusupenkin viereinen istutusalue kuului juurakonpoistourakkaan. Ennen  kaivurin saapumista nostin kaikki muistamani perennat ylös ja istutin purkkeihin odottamaan uutta paikkaa. Joitain sipuleita ja juurakoita jäi varmasti nostamatta, koska en vaan niitä mullasta löytänyt. Kaukoviisaana olisin hoitanut nostohomman jo syksyllä. En ollut kaukoviisas, jos viisas ollenkaan.

Muutama hyasintti oli jo noussut, joten niiden siirto oli helppoa. Vasenrinteessä saavat jatkaa elämäänsä, jos vain siihen suostuvat. Nuppuja hyasinteissa ei nostohetkellä ollut. Alkoivat kuitenkin uudessa paikassa kukkia.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Kaikki kaivaminen ei ole liittynyt metsäruusutyömaahan. Tai ehkä sillä tavalla, että kun lapion käteensä ottaa, se ei helpolla hyppysistä putoa. Minulla on kaksi vuonna 2020 istutettua ruusuherukkaa. Toisen laitoin Oikearinteen yläosaan, toisen Naapuriaitakakkoseen. Rinteessä asuva ruusuherukka kukkii edelleenkin upeana. Naapuriaitakakkosen ruusuherukka teki viime vuonna muutaman kukan aivan alaosaansa. Tänä vuonna ei sitäkään. Idea siirrosta oli jo jossain takaraivossa. Tuumasta tekoihin. Ensin  kaivoin Oikearinteeseen, lähelle toista ruusuherukkaa kunnon kuopan. Sitten kaveri vanhassa paikassa ylös ja istutus valoisampaan Oikearinteeseen. Hyvää multaa, huolellinen kastelu ja koristekatetta ympärille.

Näin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ruusuherukan ohessa Naapuriaitakakkosesta lähti kasapäin vuorenkilpiä. Ne eivät tykänneet yhtään lumettomasta talvesta. Kasvustot ovat huonon näköisiä, lähes kukkimattomia ja kotiloiden suosimia paikkoja. Vuorenkilpiä on minulla muuallakin, joten ylimääräiset saavat lähteä. Ottaja niille jo on. Mitäpä tilalle? No, kuunliljoja lähti metsäruusun vierestä useamman purkillisen verran. Kunhan ehdin, kaivan ne uuteen kotiinsa. Näin kaikille löytyy kodit, vaikka se aluksi tuntuu lähes mahdottomalta.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Monenlaista esiteltävää olisi, mutta en halua uuvuttaa teitä jorinoillani. Pari asiaa on ihan pakko tähän laittaa. 

Ensimmäinen on sinikämmen, jonka herääminen on joka kevät yhtä iloinen ja odotettu asia. Aluksi sen oletettua kasvupaikkaa tulee hellästi rapsuteltua hiljaa kasvia kutsuen. Sitten eräänä päivänä mullassa näkyy ryppyisiä kääryleitä, joista varsin nopeasti avautuu niitä kämmeniä, lehtiä siis. Eikä aikaakaan, kun myös siniset nuput ovat valmiina leväyttämään terälehtensä avoimiksi. 

Toinen asia on kyykäärme, joka yllättäen luikerteli pihassamme. Olin tulossa työmaalta aikeissa mennä varaston ovesta sisälle. Ensin huomasin voikukan, joka pitäisi käydä nyppäämässä pois. Pian piti tarkentaa katsetta: "Mikä kumman kepakko tuohon maahan on jäänyt? Vastahan täältä tuulen pudottamaa roskaa siivosin." Ei ollut kepakko. Oli kyykäärme. Pitkä ja laiha, ehkä tämän kevään poikanen. Edellisestä kyykäärmeestä pihallamme on varmaan 20 vuotta. Joitakin vuosia myöhemmin tarhakäärme luikerteli sammakon perässä vesialteeseen. Jota sitäkään ei ole enää ollut vuosikausiin.

Ukkokulta tuli katsomaan käärmettä, jolloin se luikerteli kasvien joukkoon. Sieltähän sitä oli ihan mahdoton löytää. Kipaisin olopihalla jotain hakemassa. Palatessani huomasin kyyn kulkevan taas käytävällä kohti autoja. Ukkokulta haki käsineet ja roskien noukkimispihdit. Nän sai pihdeillä varovaisen otteen kyystä lähtien kuljettamaan sitä tien toisella puolella olevaa metsää siinä onnistuen. Sinne se hävisi. Sieltä se on luultavasti meille tullutkin. Metsässähän niitä on ollut ja on edelleen.

Koska pihallamme ei ole käärmeitä ikiaikoihin ollut, en ole niitä mitenkään varonut. Tungen käteni milloin mihinkin puskaan. Saattaa olla, että kyyn vierailun vuoksi olen hetken aikaa varovaisempi. 

Perjantai-iltana taivaalla oli upeat värit. Laskeva aurinko kultasi vaahteran ja hiirrenkorvalla olevat lehtipuut.

Auringon laskeutumisen viime hetkillä pilvet vyöryivät yhä laajemmalle. Taivaalle nousi sateenkaari. Sen toista päätä en nähnyt. Enpä sitten lähtenyt sitä kuulua aarrettakaan etsimään.  

Tummat pilvet enteilivät luvattua vesisadetta. Yöllä heräsin huminaan ja ropinaan. Kiittelin kastelua puutarhani puolesta ja jatkoin uniani.

Tulppaanien tulevaisuus tässä pihassa?

Tulipa 'Persian Pearl'

 

Vajaa 10 vuotta sitten kevät oli minulle yhtä kuin tulppaanien loistavat värit. Sipuliluetteloiden ilmestyessä ahmin kuvia silmilläni ja ruksasin mieluisia ehdokkaita kynä savuten. Nettitilaus lähti ajoissa, jotta en missään nimessä jäisi haluamistani paitsi. Kaupoista ostoskoriin hyppäsi lisää sipulipussukoita, jos vaikka juuri ne hyllyssä näkemäni olivatkin jääneet netistä tilaamatta. 

Syyssipulien istuttaminen ei ole minusta lainkaan mukavaa hommaa. Tylsää yrittää saada sipulit maahan vahingoittamatta olemassa olevia perennoja. Urakan jaksaa vuodesta toiseen kevään loisto mielessä. Aivan viime vuosina tulppaani-into on alkanut hiipua useammastakin syystä.

Tulipa 'Sun Lover'

Syyssipulien hinnat ovat nousseet. Unelmien loiston saadakseen euroja kuluu mojova määrä, mikä ilman muuta rajoittaa suurimpia ostohimoja. Erikoisemmat tulppaanit eivät ole pitkäikäinen ilo. Ensimmäisenä keväänä nousee kaikki 10, seuraavana viisi tai kuusi. Kunnes enää yksi sinnikäs kukkii, jos sekään.

Tulipa 'Sun Lover'

Suurimmaksi esteeksi on muutaman viime vuoden aikana noussut peurojen jatkuvat vierailut. Ne tulevat nauttimaan puutarhapuffetistani silloin, kun tulppaanit ovat alkaneet nousta mullasta. Siitä sitten sorkkajalat nappaavat lehdistä kiinni, jolloin pahimmassa tapauksessa koko kasvi nousee sipuleineen. Usein tulppaanit on syöty siten, että myös lehtien keskellä nouseva nuppu on mennyttä.

Mitäpä sitä syöttämään peuroja kalliilla sipulikasveilla. Kun tonttia ei voi aidatakaan, parempi keskittyä johonkin sellaiseen, joka ei ole peuroille mieluisinta syötävää.

Tänä keväänä tulppaanit ovat selvästi kärsineet kylmyydestä. Erityisesti pakkasöistä, joita on ollut useita tulppaanien nousujen jälkeenkin. En osaa sanoa, kumpi on ollut tulppaaneille vahingollisempaa; kylmyys vai peurat? Vaiko molemmat yhteensä?

Suurin osa tulppaaneistani on näyttänyt noin ankeilta, mitä olen kollaasiin kuvina laittanut. Somessa on keskusteltu paljon Botrytis tulipae -nimisestä sieni-itiöstä (tulip fire), joka olisi tämän kevään tulppaanien vaikeuksien syy. Aiheesta kirjoitti myös meille monille tuttu Kotipuutarhalehden bloggari Mama's Garden.  

Tulipa 'Orange Emperor'

Joitakin tulppaaneja on puutarhassani ilmeisesti säästynyt tuholta. Myöhemmin kukkivat eivät ole joutuneet aikaisten tavalla kylmyyden kouriin. Peurojakin on nyt näkynyt vähemmän - kunpa ei näkyisikään. Ehkä niillä on tällä hetkellä enemmän syötävää metsissä ja pelloilla, ettei ole yhtä suurta tarvetta kokeilla minun puffettiani.

Tulipa 'Shogun'

Nuppuisia tulppaaneja on vielä siellä täällä puutarhassani. Tarkoitus on ehtiä loppuviikosta tai viikonloppuna niitä kuvaamaan. Hiukan minua ihmetyttää, miksi suuri osa kukkivista tulppaaneista on kirkkaanpunaisia? Ikivanhoista istutuksista parhaiten tuntuvat kestävän nimenomaan kirkkaankeltaiset ja -punaiset tulppaanit. Niitä värejä en ole kuitenkaan sinne tänne istuttanut niin runsaasti, mitä tämän kevään yleisilme näyttää.

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani. Pahoittelen ylivalottunutta kuvaa.

Kokonaan en ole aikeissa tulppaaneista luopua. Pienikokoisille tulpuille on aina joku paikka niitä uhkaavista vaaroista huolimatta. Lisäksi pieniä sipuleita vaan on niin helppo työntää multaan.

Narsisseja olen vuosien myötä istuttanut, mutta en tulppaanien tapaan samalla intohimolla. Ehkä nimenomaan perehtyneimättömyys narsissien sielunelämään on tehnyt niistä lyhytikäisiä. Nyt olisi sopivasti aikaa ennen syksyä katsella hyviä istutuspaikkoja narsisseille. Jospa testaisin narskuilla samaa kokeilua, mitä tein jouluruusujen kanssa. Istutus erilaisiin paikkoihin, kunnes löytyy niitä miellyttävä.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Jutut kulkevat tällä hetkellä totaalisesti jälkijunassa. Raportoitavaa olisi yllin kyllin, jos vain ehtisi kulkea kameran kanssa pihassa. Tai istahtaa tietokoneen ääreen kuvia lataamaan ja blogiin pulisemaan. Parempi kuitenkin, että tekemistä riittää. Jossain vaiheessa tahti hiljenee. Viimeistään talvella. Silloin on aikaa palata kesään ja kukkakuviin. 

Leppäkerttu Tuurenpihlajan "huipulla"

 

Edessä onkin taas viikonloppu. Jolloin toivon sään sallivan pihahommat. Mikäs sen mukavampi tapa hoitaa pihaa ja kuntoa sekä piristää mieltä.

Eli antoisaa viikonvaihdetta kaikille!

Hyytävän kylmä aamu

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Aurinkoisten ja lämpimien päivien jälkeen heräsimme lauantaina hyytävän kylmään aamuun. Yön aikana maahan oli satanut untuvaista lunta. Kasvihuoneen mittarin mukaan yöllä oli ulkona ollut alimmillaan -4.5℃. Tämä oli ennusteiden mukaan odotettavissa, mutta lumi ja pakkanen tuntuvat silti ikäviltä. Sama meno jatkunee ainakin viikon verran eteenpäin. Sunnuntaivastaiselle yölle pakkasta on luvassa jopa -7℃ tänne etelään.

Auringonpaiste sulattaa lumet varmasti päivän mittaan kokonaan pois. Tai sitten ei, kun lämpöä ei ole luvassa yhtä astetta enempää. Monet sipulikukat varmaan pärjäävät, kun muutenkin nousevat usein sulavan lumen keskelle. Entä perennat, puut ja pensaat? Tuurenpihlajassa silmut ovat jo avautumassa vihreiksi hiirenkorviksi. Marjapensaista mustaherukassa on jo lehdet.

Mustaherukka

Miten käy marja- ja hedelmäsadolle? Viime vuonna sato oli ylitsevuotavan runsasta. Aikooko luonto nyt tasata tilannetta, jotta ehdimme tyhjentää pakastimista sinne säilötyt omenalohkot ja mehut ennen ensi vuoden satoa?

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Minne ovat kömpineet viime päivien leppäkertut ja krookuksilla ahkerasti pörränneet kimalaiset? Toivottavasti niille löytyy lämpimiä paikkoja, joissa odottaa keväisempiä säitä. Erään meteorologin mukaan kylmyys jatkuu, kunnes pääsiäisen jälkeen se muuttuisi lämpimämmäksi. Toivottavasti ei puhu läpiä päähänsä vain miellyttääkseen meitä. Tuskin ammatti-ihminen sellaiseen taipuu.

Taponlehden uudet lehtikääröt valmiina kasvuun.

Perjantaina kiersin puutarhassa katselemassa ja kuvaamassa. Monessa paikassa peurat ja metsäkauriit ovat napostelleet kasvirakkaani tyngiksi. Pikkupuutarha on edelleen verkkoviritelmien suojassa. Päätin, että verkot saavat olla paikallaan läpi kesän. Niitä piti vähän siirtää ja kohentaa, etteivät liikaa haittaisi kasvien elämää.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhassa kasvaa suurin osa jouluruusuistani. Olen ostanut tämänkin vaalean ihanuuden 'Pretty Ellen Mix' -nimellä. Kuvaamista varten nuokkuva kukka on nostettava hellästi ylöspäin. Saaripalstan Sailan jouluruusukuvia aamulla katsellessani mietin, että pitänee keksiä jokin helposti mukana kulkeva ja kukkia vahingoittamaton väline, jolla kukan asennon saisi hetkeksi nostettua kuvaamista ja yksityiskohtien katselemista varten.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä samainen jouluruusu suorilta jaloilta kuvattuna. Selkä on hiukan jäykkänä muista hommista, joista myöhemmin tarkemmin.

Helleborus - Jouluruusu

Tämän Pikkupuutarhan Harkkopenkissä kasvavan jouluruusun olen ostanut ja istuttanut 'Double Elleninä'. Viime kesänä siinä olikin kerrottuja kukkia. Ehkä se on saanut vaikutteita muilta jouluruusuilta ja päättänyt jättää ylimääräiset röyhelöt pois.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä kokonaiskuva edellisestä jouluruususta. Osa lehdistä on kärsinyt talvesta. Uusia lehtiä on tulossa tyvestä.

Pikkuinen vaahteravauvakin näkyy (alareunassa) siellä nousevan. Aika monta ipanaa nypin eilen ohi kulkiessani. Yhtä paljon jäi varmasti nyppimättä. Niiden ilmestymiseen sopii hyvin suomalainen sanonta: "Nousee kuin sieniä sateella".  

Tässä syy selkäni jäykkyyteen. Keskiviikkoaamuna saapui Hankkijalta tilaamani lavallinen mustaa multaa. Kuljetusfirman kaveri on tuonut samanlaisen kuorman kahdesti aiemminkin. Nyt hän jo muistaa varoa, ettei anna trukkinsa painua varaparkkipaikan hiekkaan. Tornimainen säkkikasa laskeutui nätisti, joskin varaparkkipaikan käytön kannalta melko keskelle. Niinpä tiedossa oli siirtourakka.

Meillä ei enää ole sopivaa paikkaa avokuorman kippaamiselle. Suursäkkejä tilasin aiemmin, mutta niiden hinnat kuljetuksineen ovat nousseet aika paljon. Lisäksi kuljetuskustannuksissa säästääkseen pitäisi tilata samanaikaisesti useampi suursäkki kerrallaan. 

Mahdollista on myös multasäkkien kuskaaminen vaikkapa ruokakauppareissuilla takakontissa. Viisi 45 litran säkkiä alkaa olla maksimi, minkä ruokaostosten lisäksi tavalliseen henkilöautoon viitsii pakata. Silloin vielä auton etupyörät pysyvät maassa. Muutaman säkin erissä hankittuna multa on aina lopussa eli pikareissuja mullan hakemiseksi on saanut tehdä erinäisen kerran.

Perjantaina oli sopiva hetki 65 multasäkin siirtämiseen. 13 säkkiä kärräsin alapihalle. Neljä säkkiä kannoin viereiseen Pikkupuutarhaan mm. katemullaksi eli istutusalueilla olevien kuivien lehtien ja muun sälän piilottamiseen. Loput 48 säkkiä pinosin varaparkkipaikan reunaan. Siinä niillä on tilaa olla ja odottaa käyttöä. Loppukesästä vien osan kellariin ja osan alapihalle. Kuinka monta säkkiä sitten onkaan edelleen jäljellä.

Tilasin tämän lavallisen Biolanin Mustaa multaa Hankkijan verkkokaupasta. Lavassa on 65 kpl 45 litran multasäkkiä. Hinta oli 289 € kuljetuskustannuksineen. Eräässä kaupassa sama määrä kuljetuksineen on nyt tarjouksessa 20 euroa edullisemmin. Useimmissa muissa lavan hinta on samalla tasolla tai kalliimpi kuin käyttämässäni yrityksessä. Kannattaa vertailla.

Corydalis solida 'Purple Bird'

Pikkupuutarhaan Eurobulbista 2023 tilattu 'Purple Bird' -pystykiurunkannus oli jo perjantaina valmis avaamaan nuppunsa. Nyt se varmaan kuuraisena pyörtää aikomuksensa.

Corydalis solida 'Beth Evans'

Ilokseni löysin Vasenrinteestä yhden pystykiurunkannus 'Beth Evansin'. Sitä metsäkauris ei ollut huomannut popsia. Suurin osa niin Olopihan Allaspenkissä kuin sisäänkäynnin Bermudassa kasvavista Bethistä on kaluttu surkeiksi.

Dicentra spectabilis' - Särkynytsydän

Sipulikasvien lisäksi monenlaista muutakin kasvia on hyvin heräämässä. Siis olivat eilen. Lauantain kylmyydessä ilman käsineitä kuvaaminen oli niin jäätävää, etten koko kierrosta tarjennut tehdä. Alapihan Kiemurapenkin särkyneetsydämet ovat viime päivinä kasvaneet söpöiksi pinkeiksi hattivateiksi. Särkynyttäsydäntä kasvaa muuallakin puutarhassa. Yhtä paikkaa lukuunottamatta niissäkin on jo eloa näkyvissä. Sen yhden olen unohtanut tsekata.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokkojen lehtiä näin jo viikko sitten. Nyt niissä on nuppuja, osa jo avoinna. Ai niin, näilläkin nuput ovat varmasti sulkeutuneet odottamaan säitä lämpimämpiä.

Valkovuokkoja on ilmestynyt viime vuosina marjapensaiden tyvelle, Kiemurapenkkiin ja Metsäpuutarhaan eli talon puistopäätyyn. Metsikön ollessa vielä pystyssä, siellä kasvoi valkovuokkoja runsaasti. Yhtään en ole omatoimisesti pihalleni siirtänyt. Ihan itse ovat tulleet.

En koe valkovuokoista haittaa istutusalueilla. Keväällä nousevat ja kukkivat. Sitten ne katoavat ilmestyäkseen seuraavana keväänä uudestaan.

Tsinniat itää

Huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina kylvin tsinnioita ja kurkkuja. Tsinniat ovat näköjään nopeita itämään. Edellisen satsin jo koulin ja pian pääsen koulimaan nämäkin. Myös kurkuissa on jo muutamia "koukkuja" näkyvissä. 

Pari viikkoa sitten terassille ruukkuun istutettujen hyasinttien kukat ovat kasvaneet. Nämä punaiset ovat taustalle piiloon jääviä sinisiä korkeampia. Hajuaistin menetin keväällä 2018, mutta alttius voimakkaalle tuoksulle saa silmät kirvelemään ja vuotamaan vettä. Sisälle en voi näinollen hyasintteja tuoda joulunakaan. Vaikka minusta ne tuovat joulun tunnelmaa ja lapsuudenmuistoja.

Kukkansa ehti ensimmäisena avata 'Apricot Whirl'

Niinikään pari viikkoa sitten ostin Kraudasta kaksi narsissiruukkua, joista toisessa on valkokeltaisia 'Westward'-narsisseja ja toisessa oransseja 'Apricot Whirl'-narsisseja. Näitä olen ennenkin ostanut ruukuissa ja istuttanut ne myöhemmin maahan. Kuten aion tehdä näidenkin kanssa. 

Kukkatalosta ostin edullisesti tete-narsisseja ja neljä pientä purkillista sinisiä helmililjoja. Kaikille näille löytyi paikka sisäänkäynnin laatikosta ja ruukuista. Nyt mietin, pitäisikö kukille laittaa seuraaviksi öiksi harso pakkasten vuoksi? 

Crocus species 'Fuscotinctus' ja kimalainen 1.4.

Kevään keikkuminen on meidän leveysasteillamme tavallista. Kesäisen lämpimät säät olisivat mukavia näin huhtikuun alussakin. Niin paljon ilmastomuutos ei ole edelleenkään säätämme muuttanut, etteikö takatalvi tähän aikaan vuodesta ole mahdollista. Ulkona sataa parhaillaan lunta tätä juttua kirjoittaessani. Jääköön silmiimme mieluummin kuva kimalaisesta keltaisilla krookuksilla.

Mukavaa viikonloppua!