Kilpaa sateen kanssa

 
Kolmen viikon helleputki sai aikaan puutarhatöiden kasaantumisen. Kolmenkympin mittarilukemissa tein ulkona lähinnä pakolliset hommat eli kastelun. Helteet päättyivät toistuviin sadekuuroihin. Ukkonenkin välillä jyrisee. Puutarha on saanut olla melko lailla omillaan. Muutenkin viikkoihin on kertynyt monenlaista menoa ja arkea sekoittavia asioita. Isän hengitystieinfektio ei mennytkään ensimmäisellä lääkekuurilla ja hoidoilla ohi. Se uusi. Ehdin jo miettiä, onko keväällä 98 vuotta täyttävän miehen matka kuljettu. Niin vain mies selätti taudin jatkaen hidastunutta elämäänsä eteenpäin. 

Ovaalipenkki

Joka kerran Nilan antamien jakotaimien ohi kulkiessa omatunto vihlaisee. Pitäisi saada kasvit maahan ennen kuin mätänevät tai muuten vain hylkäävät minut. Jokaisen 15 eri kasvilajin kohdalla istutus on tarkoittanut jonkun alueen uudistamista ja eritoten vanhojen kasvien ylös kaivamista. Joko kokonaan tai osittain tai siirtoa toisaalle odottaen. 

Ovaalipenkille en ole aikoihin tehnyt paljon mitään. Joskus olen laittanut sinne jonkun kasvin, joskus taas poistanut ja siirtänyt yksittäisen kasvin muualle. Perjantaina keräsin itseni puhtia täyteen ja lähdin urakoimaan. Penkistä lähtivät kaikki siperiankurjenmiekat, jotka olisi jo aikaa sitten pitänyt jakaa. Samoin poistin kevätkaihonkukat. Komeamaksaruoho 'Carlin' nostin astiaan odottamaan uudelleen istutusta. Ehkä takaisin Ovaalipenkkiin tai jonnekin muualle.

Siperiankurjenmiekat

Siperiankurjenmiekassa olikin kaivamista. Sen juurakko ei ihan helpolla suostu irrottamaan otettaan maasta. Kottikärryllinen iris sibiricaa odottaa tyttären pihalle muuttamista. Kevätkaihonkukkaa on monessa paikassa niin runsaasti, että se lähti kompostiin. Tai itse asiassa multasäkkiin monen muun lähtökäskyn saaneen kera. Säkkejä kertyi peräti kolme kukkuraista. Enimmäkseen rikkaa, juurenpalasia ja muuta sellaista sälää, jotka saavat mennä.

Ovaalipenkki

Keskellä kasvavat syyshortensiat 'Moonlight' ja 'Vanille Fraise' saivat jäädä. Myös naapurin puoleisessa päädyssä patjarikko, varjorikko ja pikkuinen 'Rusettinukki', jota sain nyt Nilalta lisää. Hortensioiden kasvua odotellessa laitan Ovaalipenkkiin lisää patjarikkoa ja muita Nilalta saatuja matalana pysyviä kasveja. Ovaalipenkki on puolivarjoinen ja kuiva paikka. 

Tarkoitus oli aloittaa uusien kasvien istutus, mutta sääherra päätti toisin. Ukkosenkumu ilmoitti saapuvansa piakkoin. Olinkin jo naamaa myöten multainen, joten työmaan siivous ja nainen suihkuun.

Ukkonen lähestyy

Ensimmäiset sadepisarat sainkin niskaani kuskatessani kaatopaikan multatuotannon aineksiksi meneviä, rikoilla täyttyneitä multasäkkejä varaparkkipaikalle pressun alle. Vaikka työ jäi kesken, olin ihan tyytyväinen päivän saavutuksiin. Ukkonen ei tullut aivan päälle, mutta  kolisi jonkin aikaa ympäristössä. Vettä tuli taivaan täydeltä välillä tauoten ja jatkuen taas uudelleen.

Eriocapitella (aiemmin Anemone) - Syysvuokko

Viikko sitten sunnuntaina olin jo istuttanut ritarinkannuksen, kirjavalehtisen lehtosinilatvan ja matalakasvuisen kurjenmiekans. Saadakseni istutustilaa oli kaivettava olemassa olevia kasveja pois. Lähinnä verikurjenpolvea ja muuta sellaista, jota jo kasvaa yhdessä tai useammassa paikassa.

Myös Olopihan Syreenipenkissä mylläsin yhtenä päivänä. Kaivoin Syreenipenkin reunassa kasvaneet kuunliljat pois. Eivät koskaan viihtyneet. Ne menevät tyttären pihaan. Kuunliljojen takaa kaivoin pois nimetöntä syysleimua. Aivan väärä paikka korkeiksi venyville leimuille, jotka jokaisen kovemman sateen myötä kaatuvat yhä enemmän pitkin pituuttaan. Syysleimuja annoin naapureille. Vielä sitä olisi jaettavana.

Tilalle istutin keijunkukkaa. Tyhjääkin tilaa jäi myöhemmin täytettäväksi.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Oikearinteessäkin sain aikaan mylläystä. Sitä riittää vielä jatkossakin. Kaivoin pois varmaan  kilotolkulla puna-apilaa. Samoin vuorenkilpiä, joille on ottaja. Vuorenkilpien tyvellä lymysi kokonainen komppania kotiloita. Hukutin ne julmasti kuumalla vedellä varustettuun pesuainepulloon. Eipä moinen julmuus sureta, sillä kotiloita on tänä kesänä valtavasti.

Oikearinteeseen keväällä muualta siirtämäni ruusuherukka osoittaa tuoreilla vihreillä lehdillään, ettei se suuttunut siirrosta.  

Hydrangea 'Sweet Annabelle' tai 'Pink Annabelle'

 
Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen sekä valkoisia että vaaleanpunaisia pallohortensioita. Vaaleanpunaisten pitäisi olla sekä 'Sweet Annabelleä' että 'Pink Annabelleä'. Merkitsin istutettavien nimet listaan, mutta nyt niitä kukkivina kuvatessani en löydä eroa. Ihan sama. Kivan näköisiä kaikki. Mikä parasta, täyttävät pitkään mieltä askarruttaneen tilan täydellisesti.

Hemerocallis - Päivänlilja

Ruusuherukan ja pallohortensioiden välistä poistuneiden vuorenkilpien ja puna-apiloiden tilalle istutin Nilalta saatua punaoranssia päivänliljaa. Saamani tuppaat olivat niin suuria, että ne oli viisastakin jakaa. Näin sain näppärästi uutta ilmettä tähänkin paikkaan. Päivänliljojen väri ei kenties sovi pinkkeihin pallohortensioihin. En saa asiasta päänsärkyä. Jos joku joskus saa, kääntäköön päänsä.

Myöhemmin istutin vielä pallohortensioiden ja vuorimäntyjen väliin Nilalta saadun katkeron. Sen sanotaan pitävän happamasta maasta. Vuorimännyistä vuosien mittaan maahan pudonneiden neulasten luulisi tarjoavan happamuutta. En tiedä, mikä katkero on kyseessä. Aika tuhti, ehkä 30-senttinen kasvi kyseessä. 

Pihalla kottikärryjen ja lapion kanssa seilatessa katse kiinnittyy helposti kohennusta kaipaaviin kohteisiin. Ne saavat odottaa vielä hetken, kunnes olen saanut istutusta odottavat kasvit maahan. 

Kriikunapolulla on iso joukko ranskantulikukan taimia. Muistan ranskantulikukan taimen saadessani antajan todenneen, että kohta sinulla onkin puutarha täynnä taimia. 7-8 vuotta meni ja nyt tuo lause alkaa hissukseen toteutua. Ranskantulikukan taimet kannattaa kitkeä pikkuisina. Riittävän pitkään paikallaan kasvaneina niille tulee suuri juuri, jota ei niin vain pikkurilli ojossa sormin nyhdetä.

Cobeaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnökseni eivät ole tänä vuonna kovin runsaskasvuisia. Kevään taimikasvatusvaiheessa en jaksanut niiden hyvinvointiin riittävästi paneutua. Kylmän kevään vuoksi joutuivat lisäksi liian kauan viettämään aikaa kellarissa. Liian pienissä purkeissakin, kun koko ajan odotin niiden pääsyä ulos ja isompiin ruukkuihin. Huomaamatta ilmestyi ainakin yksi vähän repaleinen kukka. Pari nuppuakin jo löysin.

Hosta 'Frances Williams' ja muut kuunliljat

Kuten tuolla aiemmin mainitsin, kotiloita on tänä kesänä valtavasti. Leudon talven vuoksi selvisivät hyvin kevääseen ja kesään, jolloin runsaiden vesisateiden vuoksi kosteutta on ollut riittävästi. Kotilot ovat isokokoisia ja nälkäisiä. Yleensä meillä jotkut kasvit menevät kotiloiden vuoksi joka kesä pitsimäisiksi. Näin reikäistä puutarhaa en ihan heti aiemmilta vuosilta muista. 

Olen levittänyt kotiloiden suosimien kasvien läheisyyteen Ferramolia. Talon joka nurkalla ja monissa muissakin paikoissa on pesuainepurkki siltä varalta, ettei tule mieleenkään nakata kotiloa pusikkoon tekemään 400 uutta kotiloa. Sateen jälkeen on otollinen hetki kulkea pitkin puutarhaa purkki kädessä keräämässä kotilosatoa. Jotenkin on sellainen olo, että keräämisestä ja Ferramolista huolimatta olen hävinnyt taistelun.

Papaver som. 'Lilac Pompom' - Pioniunikko

Pois kaivetun metsäruusun asuinalueelle Majalispenkkiin, kylvin pioniunikon siemeniä. Vaikka värejä ja laatuja oli lukuisia erilaisia, valtaosa nousi kukkimaan liloina. Nättejä nekin, mutta toivoin kovasti näkeväni vaaleanpunaisia pallomaisia pioniunikoita. Tulihan niitäkin lopulta, pari kolme. 

Unikot kaatuivat sateissa pitkin penkkiä. Eivät olleet sellaisina kovin kaunista katseltavaa. Muutama päivä sitten kitkin suurimman osan jo pois. Avautumattomia nuppuja ei enää kovin paljon ole. Keräsin siemenkotia talteen.Tärkein syy pioniunikoiden kitkemiseen oli kuitenkin löytämäni muutama metsäruusun taimi. Koska halusin jatkuvasti juurivesoillaan tilaa hamstraavasta ruususta eroon, en aio antaa pikkuisille taimille yhtään mahdollisuutta vankistua. Näytin taimille lapiota. Lähtivät helposti. Kyllä niitä vielä lisää nousee. Varokaa, olen vahtimassa lapioni kanssa!

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja kerrottu

Tiikerililjat ovat avautuneet. Kerrotut Flore Plenot kasvavat siinä, mihin ne olen istuttanut. Sen sijaan perinteiset tiikerililjat tykkäävät vaeltaa. Ihmetyttää, miksi ne viihtyvät niin hyvin aivan istutusalueen reunassa ja nuokkuvat kohti kivituhkakäytävää? Joka kesä kerään itusilmuja käytävältä nakaten ne vähän kauemmaksi penkkiin.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Toivon mukaan saan lähipäivinä kaikki vielä odottavat kasvit istutettua. Sen jälkeen olisi muutama siirto ja tottakai aina on puutarhan siistimistä. Kiva, että tekemistä riittää.

Miten sujuu kesäkukkien kesä?

 
Joka syksy päätän, että seuraavana kesänä ruukkukukkien määrä saa vähetä. Kastelukannujen täyttäminen ja kuskaaminen käy kuivina kesinä työstä. Ja joka kevät pyörrän päätökseni. Ihan mahdoton vastustaa kauniiden kukkien kuvia juurakko- ja siemenpusseissa. Terassikin näyttäisi aika tyhjältä ilman värikästä vehreyttä. Jospa tänä syksynä jättäisin kesäkukkapäätökset tekemättä. Niin paljon iloa kukista on. Ovat sitten ruukuissa tai maassa.

Dahlia 'Cafe au Lait Twist'

Edellisvuotisten daalioiden talvetus ei mennyt ihan putkeen. Olivat kuivuneet. Minun on paneuduttava tarkemmin talvetukseen +12-+15 asteen kellarissamme. Myös daalioiden esikasvatus vaatii parannusta. Laitoin ne kasvuun liian aikaisin, jolloin sain vaaleita ja honteloita varsia. Siirsin daaliat ikkunalliseen autotalliin, jotta ne saisivat enemmän väriä. Latvoin pisimpiä ajatuksella, että niistä tulisi tuuheampia. Lopputulos olisi voinut olla parempi.

Kevään ostos 'Cafe au Lait Twist' avasi ensimmäisen nuppunsa. Kukka on kyllä aika viehkeä. Kasvi on vankkavartinen. Se vaatii tukea, ettei romahda terassille.

Dahlia 'Totally Tangerine'

Kevään toinen tulokas on 'Totally Tangerine'. Aika jännä hänkin. Ehkä odotettua punaisempi. Kuvassa se oli enemmän oranssi.

Dahlia 'Peaches & Vanilla'

Samoin 'Peaches & Vanilla' on esittelykuvaansa pinkimpi. Tämä on avannut jo monta kukkaa. Parhaimmillaan kukkia on ollut samanaikaisesti neljä ja muutama nuppu odottamassa vuoroaan.

Dahlia 'Copper Boy'

'Coppeer Boyta' ihailin viime kesänä parissakin blogissa. Niinpä hankin sellaisen heti nähdessäni. Tämä on nätti poika. Ensimmäinen kukka on nyt parhaimmillaan. Seuraava on vasta nupulla. Toivon kukkia tulevan enemmän ja tiheämmässä tahdissa.

Dahlia 'Arabian Night'

'Arabian Night' on parin vuoden takainen ostos. Se on kukkinut ahkerasti. Luonnossa kukka on tummemman punainen, lähes viinipunainen. Kirkkaassa auringonvalossa kuvatessa väri vääristyy. Myös valkoinen 'Sneezy' talvehti hyvin. Sekin on jo muutaman kesän takainen. Se vasta aloittaa kukintansa.

En osaa päättää, kasvatanko daaliat ruukuissa vai maassa. Itse asiassa kunnon maapaikkaa ei niille ole ollutkaan. Ensi kesänä ajattelin laittaa daaliat maahan. Pois kaivetun metsäruusun alueelle en istuta ainakaan ihan heti mitään monivuotista. Aion tarkkailla mahdollisia ylös nousevia ruusunversoja. 

Mielessäni on virinnyt ajatus, että säilyttäisin edes osan alueesta jatkossakin kesäkukkamaana. Etenkin daaliat saisivat siellä hyvän paikan. Uskon daalioiden kasvavan ja kukkivan kauniimmin ns. vapaassa maassa. Ruukuista juurakot on toki helppo kipata pressun päälle tai kantaa ruukkuineen kellariin. Eipä se niin ylettömän vaikeaa ole niitä maastakaan kaivaa.

Tällä hetkellä entisellä metsäruusun alueella kasvaa suuri joukko pioniunikoita. Kylvin ne toukokuun lopussa suoraan maahan. Osa on jo kukkinut. Uusia nuppuja avautuu jatkuvasti. Viikkojen takainen sade lakoonnutti osan pioniunikoista pitkin pituuttaan. Aion kerätä siemenkodat pois. Luultavasti siemeniä ehtii kuitenkin kylväytyä alueelle. Ei haittaa. 

Aiemmin jo mainitsin, että valtaosa pioniunikoista on liloja, vaikka kylvin ties mitä värejä. Nyt on sentään avautunut muutama muukin väri. Siemeniä kylväessäni näin silmissäni vienossa kesätuulessa huojuvan vaaleanpunaisten palluroiden paljouden. Toistaiseksi en ole nähnyt ainuttakaan vaaleanpunaista 'pompom-unikkoa'.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Auringonkukan siemeniä sain blogiystävältä. Esikasvatin muutaman siemenen ja siirsin taimet kesäkuun alussa pioniunikoiden laitaan. Tästä ei tule kolmemetristä, vaikka päivä päivältä se näyttää kohti taivasta venyvänkin. Tämäkin on hauska kesäkukka, jollaisille ei ole pitkään ollut sopivaa paikkaa. Siinä taas yksi syy lisää pitää entisen metsäruusun alue eli Majalispenkki kesäkukkamaana.

Malvikki

Kasvimaalla täytyy aina olla myös kesäkukkia. Sekä silmäniloksi että pörriäisiä houkuttelemaan. Kymmenestä lavakauluksesta kaksi on kokonaan kesäkukkien käytössä. Kahdessa laatikossa kesäkukat ovat lisänä. 

Malvikki on helppo ja kaunis. Siemenpussin väri on vaaleanpunainen, mutta joukosta ilmestyi myös muutama valkoinen kukka. Samaan lavakaulukseen kylvin myös erilaisia kosmoskukkia.

Tuoksuherneet

Yksi lavakaulus on varattu tuoksuherneille, kehäkukille ja samettikukille. Yleensä laitan tuoksuherneet kasvarin viereiseen lavakaulus nro 10:een. Nyt vaihdoin ne aidan vieressä olevaan nro 9:ään, jossa tavallisesti kasvaa kurpitsaa. Ensi vuonna palaan vanhaan systeemiin, sillä ysissä kurpitsoilla on enemmän tilaa levittäytyä ympäriinsä.

Esikasvatan tuoksuherneet ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan. Onnistuu aina. Siirsin tuoksuherneet 15.5. lavakaulukseen kasvihuoneesta, jossa ne olivat pitkiksi venyneinä poteissaan. Saatuaan enemmän kasvutilaa ne alkoivat kukkia runsaana. Viikko sitten kukkiminen alkoi hiipua, joten leikkasin kaikki löytämäni siemenpalot pois. Nopeasti ne ovat aloittaneet uuden kukintakierroksen.

Leijonankita

Myös tämän leijonankidan siemenet sain blogiystävältä. Minulla ei ole aiemmin leijonankitaa ollutkaan. Esikasvatin kukat ja siirsin ne toukokuun lopulla lavakaulukseen. Siellä ne nyt kukkivat. 

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

Kehäkukka on sellainen jokakesäinen "täytyy olla'-kukka. Kylvin edelliskesän kukista ottamiani siemeniä ja niiden lisäksi kaupasta ostetun pussillisen 'Bronzed Beautya'. Samassa lavakauluksessa takana ovat tuoksuherneet, keskellä ja edessä kehäkukkia ja samettikukkia. Osa sammareista ja kehäkukista on jäänyt samettikukka 'Jolly Jesterin' jalkoihin. Enpä tullut ajatelleeksi, että 'Jolly Jester' venyy vähän joka suuntaan. Tummanpunaiset samettikukat ovat kärsineet pahasti ahtaasta paikasta. Tällaiset mokat on muistettava ensi kesänä jättää tekemättä.

Kosmoskukka

Kosmoskukat avaavat ensimmäiset nuppunsa ihan kohta. Kylvin ne 25.5. Monena keväänä olen kylvänyt kosmoksetkin jo aikaisemmin, mutta tänä vuonna lämmintä sai odottaa. Kosmoskukkia on noussut myös herneiden ja sipuleiden joukosta. Se taas johtuu siitä, että noudatan kiertoa lavakauluksiin kylvöissä. Kosmokset ovat siis aiempina kesinä kasvaneet eri laatikoissa. Ne ovat myös varsin taidokkaita levittämään siemeniään ympärilleen. Kitken niitä usein myös kasvimaakäytäviltä.

Tagetes 'Jolly Jester'

Mainittujen kesäkukkien lisäksi laatikoita ja ruukuista löytyy myös petuniaa, lumihiutaletta, hopeaputousta, pelaguita, murattia, jalohortensia, oxaliksia, pari begoniaa, orvokkeja, verililjapuuta ja suosikkiani mesiherttalehteä. Tsinnioita esikasvatin, mutta ne eivät ole voineet hyvin. Muutama on kukkinut. Niiden kanssa uusi yritys ensi kesänä paremmalla tuurilla.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekot kasvatin viime kesän siemenistä. Silloin niitä tulikin runsaasti. Joka kevät onni keijunmekkojen kanssa ei ole yhtä suosiollinen kuin nyt. Niitä olisi voinut kylvää enemmänkin. 

Toki kasvatin jokavuotiseen tapaan myös kelloköynnöstä. Taimia olisi saanut olla enemmän. Kylmän kevään vuoksi pidin kelloköynnöksiä pitkään sisällä. Tuntui, etteivät ne meinanneet lähteä ulkona kasvmaan kunnolla ollenkaan. Lähtivät kuitenkin, mutta tuskin saan tänä vuonna edelliskesien tapaista valtavaa pergolan kattoon saakka kiemurtelevaa pehkoa. Nuppujakin joudun näköjään odottelemaan. 

Oxalis deppei 'Iron Cross' 

Kun on monenlaista kesäkukkaa, niistä joku usein ylittää näyttävyydessään muut. Tai sitten ihmisen mieli valitsee kulloisenkin kohteen sydäkäpysekseen.

Kivoja elokuun päiviä. Olkoon kolmas kesäkuukausi täyttä kesää sekin.

Perässä tullaan

Näillä helteillä vikkeläliikkeinenkin ihminen hidastuu, eikä ajatuskaan kulje talviseen tapaan. Ylenmääräisen kuumotuksen lisäksi olen onnistunut järjestämään itselleni monenmoista ohjelmaa, jonka puitteissa on pitänyt kiirettä. Isäkin sairastui johonkin kesäflunssaan. Korkeiden tulehdusarvojen alentamiseksi aloitettiin antibiootit. 97-vuotismittarin ylittäneen papan kanssa ei haluta ottaa turhia riskejä. Nyt hän on jo paremmassa kunnossa. Sitkeä kaveri.
 

Kaiken värisiä pioniunikkoja putkahtelee pihassa mitä omituisimmissa paikoissa. Edellisten kesien siemenkylvöjen seurauksia saa nyt ihmetellä ja ihastella. Kylvin erilaisia pioniunikoita myös ylös kaivetun metsäruusun tilalle. Kovasti kummastuttaa, miksi valtaosa kukkivista on lähinnä kerrottuja liloja pioniunikoita. Mihin ne kaikki muut värit ovat menneet? Paljon on vielä nuppuja odottamassa avautumisvuoroaan, joten jospa sieltä jokunen vaaleanpunainenkin tulisi.

Muutama ruusunverso on penkistä noussut, kuten epäilin tapahtuvankin. Useimmat on hentoisina voinut nyppäistä paljain sormin pois. Kartiovalkokuusen tyvelle on nähtävästi jäänyt yksi tai kaksi isompaa juurta. Pelkäsin näin käyvän, kun en uskaltanut liiaksi häiritä kuusten juuria. Nyt ajatuksena on kaivaa jokainen nouseva ruusunverso pois, kunnes niiltä loppuu taistelutahto. Jos näin ei käy, on harkittava kuusten nostoa ja juuriston puhdistamista. 

Marhanliljojen kukinta-aika tuli ja meni. Osa niistä ei noussut ollenkaan. Tai nousi ja kuivui kokoon kukkimatta. Tämä tummahipiäinen kukki tänä kesänäkin kahdessa paikassa juuri niin kauniina kuin toivoa saattaa. Se ei ole kovin innokkaasti rehevöitynyt. Suunnitelmissa on hankkia lisää marhanliljoja ja vieläpä useampi sipuli kerralla, vaikka niitä vaikea onkin löytää. Eivätkä sieltä halvemmasta päästäkään ole.  

Kuvittelin olevani jotenkin kartalla näiden nimien suhteen. Vaan enpä ole enää. Saaripalstan Saila onnistui sekoittamaan postauksessaan nimikäsitykseni. Olen kutsunut tätä tummaa 'Russian Morningiksi'. Ei taida olla. 

Lilium martagon 'Claude Shride'

Allaspenkistä nousi muutama 'Claude Shride'. Jos nyt tämänkään nimestä uskallan olla varma. Muut alueelle istutetut eivät kukkineet. Toivon niiden muhivan mullan alla siihen malliin, että tulevat sieltä vaikkapa ensi kesänä minua tervehtimään. 

Entisen leikkimökin taakse, syreenien alle on muodostunut varjoliljojen kokoontumispaikka. Olen ripotellut varjoliljojen siemeniä muutamille alueille. Tämä on yksi niistä. Niillä on ilmeisen hyvä paikka kasvaa ja lisääntyä, kun harvemmin tuolla tallustelen tai muutakaan puuhaan. Varhain keväällä tapaan leikata pois syreenin taimia, jotta koko paikka ei aivan puskoituisi.  

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Iristenkin aika on jo ohi. Meinaan aina unohtaa mätäskurjenmiekan, joka kasvaa Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Sen kukkia en ihan heti huomaa, koska ne piiloutuvat lehtien lomaan. On se niin nätti, että voisi näkyä paremminkin. 

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Kaivoin mätäskurjenmiekkaa viime syksynä toisaalle istutettavaksi. Siellä se heräsi tänä kesänä, mutta ei vielä kukkinut. Sitäkin enemmän kukkia tuli vanhan paikan mättääseen. 

Vasemmalla verikurjenpolvi 'Elke', yläoikealla verikurjenpolivi, alaoikealla idänkurjenpolvi 'Baby Blue'

Kurjenpolviin tykästyn vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat helppoja hoitaa ja kukkivat pitkään. Tänä kesänä kaikki kurjenpolvet rehottavat ylenpalttisesti. Erityisesti tavallinen verikurjenpolvi on venynyt vähän joka suuntaan ja retkottaa paikoin muidenkin kasvien päällä. Kuumuuden vuoksi olen antanut sen olla. En ole tottunut leikkelemään kurjenpolvia, mutta viileiden säiden saapuessa saatan parissa paikassa hiukan rajoittaa verikurjenpolvien maailmanvalloitusta.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' on muistaakseni OmaPiha-lehden tilaajalahja vuosien takaa. Sitä on kahdenlaista. Toinen on sininen. Toinen taas valkoinen, jonka terälehdissä on sinisiä raitoja. Tämä 'Splish-Splash' kasvaa melko korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä tukematta huonoillakin ilmoilla. Se on seikkaillut puutarhassani eri paikoissa. Kotiutuu aina nopeasti uuteen paikkaan. 

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on saman tyyppinen kuin sinipiikkiputki. Kukinto kuitenkin suurempi ja sinerrys vähitellen hopeisempi. Tämä kasvi hoitaa lisääntymisensä ihan itse. Ei siitä riesaa ole tullut.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Pörriäiset tykkäävät alppipiikkiputkesta. Jokaisessa kukassa on kimalaisia ja muita pörriäisiä kerralla lukuisia. Osa näyttää käyttävän alppipiikkiputkia laskeutumisalustanaan ja lentomatkojensa lepopaikkana. Olen luullut useammankin pörriäisen olevan hengetön, mutta pikkuisen koskiessa lähtevät liikkeelle.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

Yksi Ruusupenkin ängelmistä kasvaa joka vuosi hurjan korkeaksi. Tulkitsen sen olevan jaloängelmä 'Elin', jonka olen istuttanut 2020. Istutin samana kesänä useamman erilaisen ängelmän, joista osa on lähtenyt omille teilleen. En ole laittanut taimille nimilappua, eikä kirjaamani tiedotkaan ole riittävän täsmällisiä.

Kävin huvikseni mittaamassa Elinin korkeuden. Se huitelee 220 sentissä. Yhtä korkeaksi osoittautui punaherukkapensaassa kasvava punainen sormustinkukka. Korkeahan tuo Elin on joka vuosi, mutta nyt se ylitti edellisvuotiset mittansa. Kiva kuvata moisia hujoppeja. 

Syyspenkissä on kunnon sekamelska. Samanaikaisesti kukkivat monet itsestään kylväytyneet harjaneilikat, pallerokiurunkukka, harmaakäenkukat ja keijunkukka 'Hanskin' vielä sinnittelee. Komeamaksaruoho taasen vasta aloittaa kukintaansa. Etelänruusuruoho on kallistunut nurmikolle (ei näy kunnolla tässä kuvassa). 

Kaikenlaista rikkakasvia yrittää vallata tilaa penkin taustalla. Kukapa niitä raaskisi mennä tässä helteessä kitkemään, kun samalla joutuisi tallaamaan kukkivia kasveja. Pitäisikö kohta mennä helpottamaan ahtaalla olevan kääpiöhopeakuusen oloa?

Puna- ja valkoherukat on poimittu ja mehuksi keitetty. Punaherukkatertut olivat runsaita, marjat suuria. Ja niin kypsiä, että putosivat melkein itsestään ämpäriin. 

Mustaherukoita ei paljon tule, kun pensaitakin on vain kaksi. 'Pohjan Jätti' tekee isokokoisia marjoja, mutta pensaat pysyvät vuodesta toiseen vähän liiankin kompakteina. Karviaiset eivät vielä ole kypsiä.

Ostin myös muutaman rasiallisen puutarhavadelmia. Niin hyvän makuisia, että meinasi kieli mennä solmuun herkullisuudesta. Viime talvena etsin jälkiruokaa varten kaupoista kotimaisia vadelmia. Ulkomaiset pakastemarjat kun suositellaan kuumennettavan. Kotimaisia vadelmia oli vaikea löytää ja kalliitakin olivat. Päätin ennakoida tilanteen pakastamalla itse vattuja. Nyt se on tehty.

Tomaatteja on kypsynyt reippaassa tahdissa. Vähään aikaan ei ole tarvinnut kaupasta ostaa salaattia, kurkkua eikä tomaatteja. Myös uusi retiisisato kypsyi syötäväksi. Muistin leikata kasvimaalta myös persiljaa ja ruohosipulia talven varalle pakkaseen.  

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikoita kasvaa tontilla siellä täällä, perennojen lomassa ja marjapensaiden alla. Niitä tulee napsittua puutarhassa kierrellessä. Ahomansikoissa on lapsuuden kesien maku.

Hymenocallis - Lukinlilja

Olemme virittäneet tontille peura-aitoja. Vihreää aitaverkkoa ja harjaterästankoja. Koko tonttia ei voi aidata, koska piha on eri tasossa ja tonttiliittymiäkin kaksi. Ne tarvitsisivat kunnon portit, mikä nyt ei vaan onnistu. Kunhan saamme pahimmat kulkureitit peuroilta estettyä. Vielä on suunniteltava talon molempiin päätyihin ja pariin muuhun paikkaan jonkinlaiset porttisysteemit helpottamaan kulkua. Siis meidän asukkaiden, ei peurojen. En tykkää yhtään verkkovirityksistä, vaikka olisivat vähän siistimpiäkin. Vielä vähemmän tykkään peuroista, joten näillä virityksillä mennään.

Lilium 'Spring Pink'

 
Puutarhan kuvaaminen, juttujen kirjoittaminen ja teidän blogienne kommentointi laahaa pahasti jäljellä. Talvella viimeistään on taas enemmän aikaa. Eiköhän sitä ennenkin.

Kivoja kesäpäiviä ja mukavaa alkavaa viikonvaihdetta!