Välipäiväjorinoita

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 

Nyt iski armoton syyslaiskuus. Harmillista, sillä tekemistä olisi niin ulkona kuin sisälläkin. No, ulkona ei kovin paljon tule mitään tehtyä, kun pilvet ovat päättäneet laskea sadelastinsa harva se päivä. Eikä vain kuuro silloin tällöin, vaan tuntitolkulla jatkuvaa peltikaton rummutusta.

Yllätys: kimalainen tulossa oikealta syysvuokolle.

Ihmeen lämmintä on silti, joten sateen tauotessa kamera hyppysiin ja pihamaalle. Kunhan ensin on kerätty maahan pudonneet omput ja kiikutettu ne pergolaan odottamaan jatkokäsittelyä.

Olen monessa jutussani hehkuttanut syysvuokon ihanuutta. Jokaisella on kulloisetkin jankutuksensa, joten sallinette minulle tämänvuotisen syysvuokkotoiston. Laitoin tähän kuvan Kiemurapenkin syysvuokosta, jotta näette sen koon. Kolmessa muussa paikassa saattaa olla odotettavissa samanlaista rehotusta, kunhan pääsevät kunnolla kotiutumaan. Kaksi siementainta on istutettu muualle toissa kesänä ja yksi vuosi sitten.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

Syyshortensiat ovat ehdottomia syksyn kuningattaria. Niihin olen tykästynyt niin vahvasti, että tänäkin kesänä istutin kaksi uutta 'Vanille Fraisea' ja kaksi 'Little Limea'. Kuvan 'Grandiflora' on jo iäkäs puska. Kukkiessaan siitä tulee joka vuosi jättimäinen. 

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

 

Leikkaan syyshortensioita keväällä melko voimakkaasti. Hennot ja huonokuntoiset oksat kokonaan pois. Vanhempia ja vahvempia oksia 1-4 silmuparin jälkeen. Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla, joten leikkaamalla ei menetä kukintaa. Päinvastoin. Minusta leikattu pensas kukkii runsaammin ja suuremmilla kukilla.

Kuvan syyshortensian korkeus on 2,5 m ja leveyttä reilusti enemmän. Ei siis mikään pienen paikan kasvi.

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Vanhinta 'Vanille Fraisea' taisin leikata keväällä liiankin helläkätisesti. Siinä on muutamia oksia, jotka eivät jaksa kannatella suuria kukintoja. Hennoimat oksat ovat taipuneet lähes maahan, mikä edesauttaa oksan murtumista. Katson ennen lumien tuloa, onko murtumien estämiseksi syytä lyhentää joitakin oksia heti. Muussa tapauksessa saavat odottaa kevääseen.

Hydrangea 'Vim's Red'

Joka vuosi joku syyshortensia näyttelee pääosaa puutarhassani. Tänä vuonna tässä roolissa on 'Vim's Red'. Se aloitti kukintansa ensimmäisenä ja runsaana. Väri on muuttunut aina vain tummemaksi. Tuo viininpunainen ihanuus kerää katseeni joka kerran alapihalla kulkiessani. Itse asiassa näen vilauksen 'Vim's Redistä' työhuoneen ikkunastakin, kunhan osaan oikeasta kohdasta kurkistaa.

Puita ja pensaita istuttaessa on vaikea hahmottaa niiden kokoa sitten aikuisina. Tässä asiassa mokaan kerta toisensa jälkeen eli istutan kasvit liian lähelle toisiaan. Perennojen kanssa ongelma on hoidettavissa kaivamalla ja siirtämällä. Vaan siirräppä isokokoinen pensas, puista puhumattakaan. 

'Vanille Fraise' ja 'Vim's Red' kyllä mahtuvat kasvamaan vierekkäin, vaikka ahdasta tuleekin. Laitimmaisena vasemmalla kasvavasta ruusuorapihlajasta leikkasin kaksi alinta oksaa pois. Osaksi tehdäkseni tilaa hortensioille. Toinen syy oli asiallisempi, koska oksan kulma aiheutti sille murtumisvaaran. Näin tapahtuessa murtuva oksa olisi saattanut repäistä myös runkoon pahan haavan.

Oikearinne

Oikearinteen toista päätyä hallitsi vuosia honteloiksi kasvaneet vuorimännyt. Itseäni saan syyttää niiden rumasta ulkonäöstä, kun en ymmärtänyt ajoissa ja säännöllisesti typistää niiden vuosikasvuja. Vuosi sitten niistä kaadettiin osa. Tänä keväänä kolme lisää. Jäljelle jäi vielä kaksi siedettävämpää. Niiden naamioinnista lumikärhö on huolehtinut esimerkillisesti.

Vuorimäntyjen poistuminen toi runsaasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia uusille istutuksille. Istutin erilaisia pallohortensioita, jotka sopivat paikkaan oikein hyvin. Ylempänä kasvaa valkoista pallohortensiaa, alempana vaaleanpunaista 'Sweet Annabelleä' ja 'Pink Annabelleä'.  En tiedä, miten ne eroavat toisistaan, vai eroavatko ollenkaan. Nättejä ovat.

Pallohortensia on kätevä, pensasmainen kasvi. Se kasvaa melko korkeaksi ja aikaa myöten kasvusto myös levenee. Lumen painokaan ei pallohortensiaa liiemmin haittaa, koska kasvi leikataan keväällä matalaksi. 

Geranium x cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Sisäänkäynnin oikealla puolella olevaa Bermudaksi nimeämääni istutusaluetta reunustaa kuunliljat ja tässä alkupäässä peittokurjenpolvi. Olen saanut tätä kurjenpolvea pois muuttaneelta naapurilta nimettömänä. Veikkaan tämän olevan 'Cambridge'. Kasvi viihtyy oikein hyvin ja rehottaa vuosi vuodelta enemmän. Talvella sen päällä on lunta ja usein myös jäätä. Aika pian kevään edistymisen myötä tämä peittokurjenpolvi kohottaa päänsä ja aloittaa kesän mittaisen taipaleensa. 

Olen ottanut tästä useita alkuja muualle siirrettäviksi. Kivoja tällaiset kasvit, jotka toimivat oman pihan taimitarhoina.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Asteri 'Patricia Ballard' on muistaakseni OmaPiha-lehden lukijatarjous useamman vuoden takaa. Tykkäisin kovasti, jos tämä suostuisi kukkimaan edes vähän. Vaan kun ei ehdi joka vuosi kukkimaan, vaikka nuppuja on paljon. Edelliset kukinnat taisivat olla syksyllä 2023 ja pienesti 2025. Ehkä hänellä on jokin sisäänrakennettu vuorovuosisysteemi. 

Aptenia cordifolia - Mesiherttalehti

Täyden kympin kesäkukka mesiherttalehti ei ole pettänyt tänäkään kesänä. Taaskin se on kasvanut peittämään korkeat ruukut, joiden lohkeillut maalipinta on edelleen korjaamatta. Jonkun verran sain alkukesästä rapsuteltua maalia pois, mutta lujassa on. Toiveena on tuoda esille ruskea saviruukkupinta, joka oli ruukut hankkiessani peitetty harmaalla betonmaisella aineella. 

Heinät osoittautuivat liian korkeiksi ikkunalaatikkoon. Ensi kesänä jonnekin muualle.

 

Laitoin mesiherttalehteä myös keittiön ikkunan alla oleviin laatikoihin, joissa se on niinikään viihtynyt. Muistaisinkohan ensi keväänä kokeilla mesiherttalehteä myös talon toisella puolella. Kasvin nimittäin sanotaan viihtyvän paahteisella paikalla. 

Veronica variegata - Pensastädyke

Sisäänkäynnin pöydälle laitoin pensastädykkeen. Se olisi hieno kasvi myös puutarhaan istutettuna, mutta pärjää korkeintaan -2 pakkasasteeseen saakka. Suojaruukku on kooltaan sopiva, mutta värimaailma ei niin minun mieleeni. Säilöntäpulloja Ikeasta hakiessani mukaan tarttui kuvan sienikoristeet. Kunhan kerkeän, teen nätimmän asetelman pensastädykkeestä ja sienistä.

Heitin sisäänkäynnin isossa lyhdyssä kesän viettäneen kukan kompostiin. Jotta tulijaa ei tervehtisi tyhjä pömpeli, laitoin sinne Vanha Sauna koukussa saveen -blogin kirjoittajan valmistaman kutovan tonttutytön. Kutsun häntä kylläkin punapukuiseksi keijukaiseksi. Pitäähän tytöllä seuraa olla. Niinpä laitoin samaan tilaan parilla eurolla jostain markkinoilta ostamani kruunupäisen keijukaisen. Siinä he juttelevat, josko laittaisin jotain kasvia tai muuta hörhellystä pehmentämään tunnelmaa.

Saxifraga arendsii - Patjarikko

"Sydämellinen" patjarikko ei ole lainkaan piikikäs, vaikka sen ylle on kerääntynyt runsas määrä männyn neulasia. 

Kuvan myötä toivotan kaikille raikkaita puutarhapäiviä!

Vappuihmeitä

Muscari armeniacum - Helmililja 

Vappu oli ihmeitä täynnä. Muitakin kuin harvinaisen kesäinen sää, jonka ansiosta pihatyöt sujuivat t-paidassa ja shortseissa. Ateriatkin syötiin pergolassa ilman vilunväristyksiä. Viime aikojen pohjoistuuli ei enää puhaltanut luihin ja ytimiin. Tuulen pihalle tuivertamat roskatkin on jo siivottu. Mittari näytti toukokuun 1. eli vappupäivänä +21℃ ja lauantaina vähän enemmän eli +22.4℃.

Epimedium x rubrum - Tarhavarjohiippa

 
Joidenkin kasvien heräämistä olen jännittänyt sydän syrjällään. Sain vuosi sitten Sarin satoa -blogin Sarilta jättimäisen tarhavarjohiipan, jonka jaoin kahteen osaan. Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Puolivarjoisiakaan paikkoja ei ylenmäärin ole, kun on huomioitava myös kasvien muita vaatimuksia. Istutin toisen varjohiipan puolikkaan Pikkupuutarhan Harkkopenkin kulmaukseen, jossa varjoa antavat pensaat ja pikkupuutarhaa kotitiestä rajaava tuija-aita. Ilta-aurinko penkkiin osuu.

Toisen varjohiipan laitoin alapihan Syyspenkkiin. Siellä varjoa tuovat tuurenpihlaja, jalosyreeni 'Ludwig Späth', ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee' ja purppuraheisiangervo 'Fireside'. 

Alapihan varjohiippa näyttää yhä uinuvan talviuntaan, ellei ole peräti kuollut. Sen sijaan pikkupuutarhan tarhavarjohiippa työntää maasta söpöjä karvaisia versoja. Eikä vaan yhtä, vaan monta erikokoista pikkuista puskee kohti uutta taivalta. 
 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Puutarhurin mieli ja muisti on kummallinen. Jos yksikin kasvi nousee ajoissa, oitis sitä kuvittelee kaikkien muiden tulevan perässä. Jollei näin tapahdu, pelko iskee puseroon "onko se kuollut"? Kuinkahan monta kertaa olen käynyt Pikkupuutarhan Harkkopenkin sinikämmenen oletettua asuinpaikkaa tuijottamassa? Ikäänkuin tulisella tuijotuksella olisi kasvia herättävä vaikutus. Voi sillä ollakin. Nimittäin lauantaina 2.5. huomasin ensimmäisen kämmenkääryleen oikovan itseään. On siellä muitakin, kun tarkemmin katsoin. Helpotuksen huokaus saattoi kuulua puistoalueen toiselle puolelle saakka.
 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle - Vaaleanpunainen pallohortensia

Sinikämmenen löytöreissulla huomasin eloa myös Pink Ananbellen tyvellä. Kaikenlaisten kasvien nuput ovat aina viehättäneet minua. Esimerkiksi tähtitulppaani 'Persian Pearl'in nuppu on miltei kauneinta koko kasvissa. Sööttejä ovat nuo pallohortensian vauvaversotkin. Taisivat poksautella pallojaan vapun kunniaksi.
 

Rosa Austin 'Emily Brontë' - Austinruusu

Austinruusujani olen tietenkin käynyt ihmettelemässä lukuisia kertoja. Suojasin niiden tyven talvensuojaturpeella. Vasta muutama päivä sitten kävin rapsuttamassa turpeita sivummalle. Vappuna leikkasin Austineilta kuivuneet varret pois. 

'Emily Brontë' näyttää kaikkein virkeimmältä. Se pukkaa ruusunpunaisia lehtiversoja. Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'in varsissa on vihreää alaosassa, mutta silmuja ei näy. Samoin vieressä kasvava 'Carolyn Knight' (joka ei ole Carolyn Knight) on kyllä hengissä, mutta enempää en uskalla näistä kahdesta vielä sanoa.
 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteessä kasvaa vanhimmat tarhakylmänkukkani. Ensimmäisen pehkon istutin 2014. Se on tänä vuonna kaikkein hitain, sillä se on vasta kukkimisensa alkuvaiheessa. Aika lähelle vanhinta istutin valkoisen tarhakylmänkukan, joka kukkii parhaillaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba'

 
Ilon aihe löytyy näistä vanhuksista ylöspäin, josta löysin kaksi siementainta. En nimittäin ole tuonne tarhakylmänkukkia istuttanut. Monet kertovat tarhakylmänkukkien siementävän tehokkaasti ympärilleen. Jotain olen jättänyt tekemättä tai tehnyt liikaa, sillä siementaimia ei minulle ole aiemmin tullut. Siellä se lila kukka kurkkii varovasti scillojen välistä. Älä suotta ujostele äläkä pelkää. En sinua sieltä mihinkään kitke. Pikkutalviota taidan raivata tieltäsi pois. Samoin tuossa oikeassa alanurkassa näkyvän keltamon.

Tarhakylmänkukista tykkään paljon. Nyt niitä kasvaa vanhimpien lisäksi Vasenrinteen vasemmassa päässä ja kasvimaan laidan Vattupenkissä. Kiitoksen tästä runsaudesta lähetän Lappalainen etelässä -blogin Nilalle, joka on jakanut anteliaasti omiaan. Tulen aina muistamaan Nilaa lämmöllä katsellessani karvaisia kylmänkukkiani.

Liljakukko

Kaikki ihmeet eivät suinkaan ole iloisia. Ainakaan minun ja liljojeni kannalta. Lauantaina löysin neljä liljakukkoa, joista jokaisen nitistin hengiltä. En nyt ihan hirveästi pelkää ötököitä, mutta en myöskään mielelläni niitä paljain sormin koskettele. Paitsi liljakukot litistän sormieni välissä nopeasti ja tehokkaasti. Lauantaina maltoin lähestyä niitä rauhallisesti koura avoinna alasuunnasta, jolloin kukot eivät ehtineet pudottautua selälleen maahan. Silloin niiden mustamahaista olemusta on vaikea erottaa mustasta mullasta.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

En järjestänyt hautajaisia, vaan kipaisin hakemaan kellarista suihkupullon. Olin sekoittanut siihen jo valmiiksi valkosipulinesteen. Kiersin suihkimassa kaikki mahdolliset keisarit, kirjopikarililjat ja marhanliljatkin. Välillä piti vaihtaa suihkupulloa, kun ne tuppaavat lopettamaan toimintansa sopivasti kriittisellä hetkellä. Yksi valkosipulin tuoksuinen marinoitikierros ei välttämättä auta. Niitä on uusittava säännöllisin välein.  

Ihmettelijöille kerron, miksi maustan liljani valkosipulinesteellä. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella mielikasviensa luo. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistamista, jolloin liljat jäävät löytymättä. 

Puutarhassa kulkiessa kukilla käy melkoinen vilinä ja pörinä. Kimalaisia on runsaasti. En ole pysähtynyt pohtimaan, kuka niistä on kukakin. Tärkeintä, että niitä on ja että niille riittää ruokaa. Sitruunaperhosia saattaa nähdä lukuisia samanaikaisesti. Kuin ne tanssisivat ilmassa toistensa kanssa. Yhden nokkosperhosenkin taas näin. Edellisen kerran niitä lenteli meillä huhtikuun alkupuolella. 

Vappuaattona iltapäiväkahvia pergolassa nauttiessamme ohitse suhahti suruvaippa. Sen näkemisestä onkin jo useampi vuosi aikaa. 

Näin keväällä äänimaailma ulkona on erityisen hienoa koettavaa. Kauempaa kuuluu joutsenten huutelua, syreeneissä laulavat peipot ja lähimetsässä kyyhkyset huhuilevat. Illemmalla mustarastaiden huilut soivat ympäristön puissa. Kuin konsertissa olisi kuivumassa olleita pyykkejä ennen yötä sisälle hakiessa. 

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Vappu ja toukokuun ensimmäinen viikonloppu meni rattoisasti pihatöiden merkeissä. En kaivannut kaupungin melkeisiin. Katselin aamun lehtikuvissa Kaivopuiston vapun juhlinnan jätemäärää. Vapun siivous maksaa Helsingin kaupungille 800.000 euroa. Luulisi, että sille rahalle olisi parempiakin kohteita. Jos siis ihmiset kantaisivat roskansa vartavasten paikalle tuotuihin säiliöihin. Mitäpä sitä turhaan jälkiään siivoaa, kun joku muu sen hoitaa... 

Öljysin terassin ja sisäänkäynnin puulattian. Nyt voi pääovesta sisään tullessa pyyhkiä jalat uuteen kynnysmattoon. Kesä mielessä olla pitää, vaikka alaviistoon katsoessa.

Toukokuu alkoi enemmän kuin hienosti. Toivottavasti niin kävi sinullekin. 

Syyshortensiat - ilo silmille!

Hydrangea arborescens 'NCHA2* Pink Annabelle - Pallohortensia

Syys- ja pallohortensiat ovat puutarhan loppukesän ja alkusyksyn suuri ilo silmille. Sekä kuvainnollisesti että ihan käytännössä. Ovathan niiden kukinnot ylenpalttisen suuria. Kaksi syyshortensia 'Grandifloraa' olen istuttanut asumisemme alkuvuosina. Ensin yhteen paikkaan, josta sitten siirsin kummatkin talon toiselle puolelle. Toisen myyrä tai jänis kalusi yhtenä talvena tyvestä, jolloin luulin menettäneeni sen. Niin ei käynyt. Pensas virkosi ja alkoi työntää uutta kasvua. Edelleen se on sisarustaan hennompi.

Vaaleanpunaiseen pallohortensiaan ihastuin nähdessäni niitä ison määrän Puutarha Tahvosten vierailulla kesällä 2019. Onneksi ymmärsin tarttua houkutukseen ja hankkia heti siltä istumalta 'Pink Annabellen' omaan pihaan. Se on viihtynyt hyvin. Tänä kesänä 'Pink Ananbellen' varsilla on korkeutta niin paljon, että voin katsella sen valtavia kukkia silmästä silmään. 

Hydrangea arborescens - Pallohortensia 

Ensimmäisen valkoisen pallohortensian ostin kesämarkkinoilta pienenä neljän euron taimena 2020. Sen istutin Pikkupuutarhan Harkkopenkkiin. Myöhemmin ostin sille vielä kaksi kaveriksi. Nämä kukkivat valtavin pallomaisin kukinnoin.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Viime päivien rankkasateet ovat piiskaneet hortensioita kovalla kädellä. Joitakin kukintoja on katkennut kokonaan tai taipunut pahasti. Varretkin ovat lujilla koittaessaan kannatella kukintoja. Laitoin jo ajoissa pallohortensiakasvuston ympärille tukinarut, mutta heppoisena niistä ei ole ollut tarpeeksi apua. Ensi vuonna on panostettava tukemiseen enemmän. Mieleen välähti ajatus, että siirtäisin osan pallohortensioista toisaalle. Katsotaan, kuinka käy. 

Leikkasin sateen katkaisemia kukintoja maljakkoon terassin pöydälle. Aika hyvin ne ovat jaksaneet pysyä hyvän näköisinä.  

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Vanhin syyshortensia Grandiflora oli pitkään pystypäinen. Kunnes rankkasade sai senkin nuoremmat oksat taipumaan. Kävi, kuten viime kesänä, osa oksista katkesi. Leikkaan syyshortensian oksia melko voimakkaasti keväällä. Toimenpiteen sanotaan tuottavan suurempikokoisia kukkia. Lisäksi lyhyemmät oksat jaksavat paremmin kannatella kukkia. 

Tänä kesänä kaikki kasvit ovat venyneet hurjan korkeiksi ja leveiksi. Niin myös syyshortensia. Näyttää, kun sitä ei olisi keväällä leikattu ollenkaan. Syyshortensia kasvaa 250-300 -senttiseksi ja leveyttäkin sille tulee 150-300 cm. Ihan pieneen paikkaan tätä kasvia ei siis tule istuttaa. 

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

Syyshortensia 'Vanille Fraisen' istutin 2013. Se jää hieman 'Grandifloraa' pienemmäksi, mutta näyttävä pensas on tämäkin. Myös sen oksia leikkaan keväisin. Tässä vaiheessa kukat ovat vielä valkoisia, mutta hentoista punastumista on jo tapahtumassa. Tapaan pyöriä 'Vanille Fraisen' ympärillä kameran kanssa ahkerasti. Se on minusta hyvin kaunis, etenkin kukkien muuttuessa punertaviksi.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

'Vanille Fraiseen' rakastuneena istutin seuraavana vuonna eli 2014 'Vim's Redin'. Sen oksat ovat Vanillea pystykasvuisemmat ja tanakammat. Kukkien punerrus on Vanillea voimakkaampaa. Nyt jo on näkyvissä värin muuttumista punaisemmaksi.

Hydrangea paniculata 'Strawberry Blossom' - Syyshortensia

Toissakesänä Rusta kampanjoi syyshortensioita aika edullisesti. Ostin ensin 'Sundae Fraisen' ja 'Strawberry Blossomin'. Myöhemmin hain vielä kaksi 'Vanille Fraisea' ja 'Moonlightin'. Pensaat ovat minusta hyvä vastine korvaamaan perenna-alueita. Syyshortensiat ovat lisäksi helppohoitoisia, kauniita ja muutenkin kiitollisia kasvatettavia. Tuumasin, että vähitellen pensaat korvatkoon osan perennaistutuksista. Vielä niin ei ole tapahtunut.

'Moonlight' ei ole kukkinut vielä ollenkaan. Eikä kuki tänäkään kesänä. 'Strawberry Blossom' on minusta tässä vaiheessa aika lailla samanlainen kuin vaikkapa 'Vanille Fraise'. Sen pitäisi jäädä matalammaksi, mikä sopii minulle oikein hyvin.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle' - Pallohortensia

Molemmat puolet rinteestämme ovat kaivanneet kohennusta jo pidemmän aikaa. Kun Oikearinteen päässä kasvavista hujoppimallisista vuorimännyistä osa kaadettiin rumina kokonaan pois, tarve kohennukselle tuli entistä selvemmäksi. Sain viime kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta valkoista pallohortensiaa, jotka istutin vuorimännyistä vasemmalle. Niiden seuraksi istutin yhden 'Pink Annabellen' ja pari 'Sweet Annabelleä'. Valkoinen ei kuki vielä ollenkaan, pinkit sitäkin kauniimmin. Minulle ei ole vielä selvinnyt, mikä ero on 'Pink Annabellellä' ja 'Sweet Annabellellä'. 

Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen myös Lumikärhön (näkyy kuvassa taustalla oikealla) ajatuksella, että se kiipeäisi verhoamaan paikalle jätettyjen vuorimäntyjen karut rungot.  Sen tehtävän kärhö täyttää maksimaalisesti. Kukkivia versoja kiipeilee joka suuntaan.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Näin nettipuutarhamyymälän sivuilla kuvan sinisenä kukkivasta safiirihortensiasta. Olin myyty sillä istumalla eli tilaus lähti heti. Jo istuttaessani epäilin paikan olevan aivan väärä, mutta enpä lotkauttanut korviani moisille epäilyksille.  

Safiirihortensia kukki 27.8.2021

Safiirihortensia kukki ensimmäisen kerran elokuussa 2021. Sen jälkeen se ei olekaan kukkinut. Versot ovat paleltuneet joka talvi. Kaksi vuotta sitten siirsin Safiirihortensian Kaivoruusupenkkiin, jossa otaksun sillä olevan suojaisampi asuinpaikka. Edelleen sen versot ovat paleltuneet. Safiirihortensian sanotaan kukkivan sekä vanhoilla että uusilla versoilla. Se suositellaan suojattavan talvella pakkaselta ja keväällä hallalta. Ehkä minun on ryhdistäydyttävä suojauksen suhteen.

Safiirihortensia on nätti pikkupuska lehtevänäkin. Se kasvaa noin 50-100 -senttiseksi.  

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Kärhöistä ei ole tullut liiemmin täällä juteltua. Mihin lienee kaikki aika tuhraantuneen? Pakko laittaa kuva viinikärhö 'Black Princestä', joka kasvaa ja kukkii aivan mahdottomasti. Kärhötuen takana kasvaa kartiotuija, jota olen muotoillut pehmeämmän muotoiseksi. Sitä katsellessa mieleen tulee väkisinkin Muumipappa. Paitsi nyt, kun kärhöprinssi yrittää kovasti kosiskella tuijaa - tai siis Muumipappaa. Tuijan muotoilu on vielä tältä vuodelta edessä. Kukkikoon kärhö ihan rauhassa. Leikkaan sen matalammaksi kukinnan loputtua, jotta pääsen hoitamaan Muumipapan ulkoasua. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kilpaa sateen kanssa

 
Kolmen viikon helleputki sai aikaan puutarhatöiden kasaantumisen. Kolmenkympin mittarilukemissa tein ulkona lähinnä pakolliset hommat eli kastelun. Helteet päättyivät toistuviin sadekuuroihin. Ukkonenkin välillä jyrisee. Puutarha on saanut olla melko lailla omillaan. Muutenkin viikkoihin on kertynyt monenlaista menoa ja arkea sekoittavia asioita. Isän hengitystieinfektio ei mennytkään ensimmäisellä lääkekuurilla ja hoidoilla ohi. Se uusi. Ehdin jo miettiä, onko keväällä 98 vuotta täyttävän miehen matka kuljettu. Niin vain mies selätti taudin jatkaen hidastunutta elämäänsä eteenpäin. 

Ovaalipenkki

Joka kerran Nilan antamien jakotaimien ohi kulkiessa omatunto vihlaisee. Pitäisi saada kasvit maahan ennen kuin mätänevät tai muuten vain hylkäävät minut. Jokaisen 15 eri kasvilajin kohdalla istutus on tarkoittanut jonkun alueen uudistamista ja eritoten vanhojen kasvien ylös kaivamista. Joko kokonaan tai osittain tai siirtoa toisaalle odottaen. 

Ovaalipenkille en ole aikoihin tehnyt paljon mitään. Joskus olen laittanut sinne jonkun kasvin, joskus taas poistanut ja siirtänyt yksittäisen kasvin muualle. Perjantaina keräsin itseni puhtia täyteen ja lähdin urakoimaan. Penkistä lähtivät kaikki siperiankurjenmiekat, jotka olisi jo aikaa sitten pitänyt jakaa. Samoin poistin kevätkaihonkukat. Komeamaksaruoho 'Carlin' nostin astiaan odottamaan uudelleen istutusta. Ehkä takaisin Ovaalipenkkiin tai jonnekin muualle.

Siperiankurjenmiekat

Siperiankurjenmiekassa olikin kaivamista. Sen juurakko ei ihan helpolla suostu irrottamaan otettaan maasta. Kottikärryllinen iris sibiricaa odottaa tyttären pihalle muuttamista. Kevätkaihonkukkaa on monessa paikassa niin runsaasti, että se lähti kompostiin. Tai itse asiassa multasäkkiin monen muun lähtökäskyn saaneen kera. Säkkejä kertyi peräti kolme kukkuraista. Enimmäkseen rikkaa, juurenpalasia ja muuta sellaista sälää, jotka saavat mennä.

Ovaalipenkki

Keskellä kasvavat syyshortensiat 'Moonlight' ja 'Vanille Fraise' saivat jäädä. Myös naapurin puoleisessa päädyssä patjarikko, varjorikko ja pikkuinen 'Rusettinukki', jota sain nyt Nilalta lisää. Hortensioiden kasvua odotellessa laitan Ovaalipenkkiin lisää patjarikkoa ja muita Nilalta saatuja matalana pysyviä kasveja. Ovaalipenkki on puolivarjoinen ja kuiva paikka. 

Tarkoitus oli aloittaa uusien kasvien istutus, mutta sääherra päätti toisin. Ukkosenkumu ilmoitti saapuvansa piakkoin. Olinkin jo naamaa myöten multainen, joten työmaan siivous ja nainen suihkuun.

Ukkonen lähestyy

Ensimmäiset sadepisarat sainkin niskaani kuskatessani kaatopaikan multatuotannon aineksiksi meneviä, rikoilla täyttyneitä multasäkkejä varaparkkipaikalle pressun alle. Vaikka työ jäi kesken, olin ihan tyytyväinen päivän saavutuksiin. Ukkonen ei tullut aivan päälle, mutta  kolisi jonkin aikaa ympäristössä. Vettä tuli taivaan täydeltä välillä tauoten ja jatkuen taas uudelleen.

Eriocapitella (aiemmin Anemone) - Syysvuokko

Viikko sitten sunnuntaina olin jo istuttanut ritarinkannuksen, kirjavalehtisen lehtosinilatvan ja matalakasvuisen kurjenmiekans. Saadakseni istutustilaa oli kaivettava olemassa olevia kasveja pois. Lähinnä verikurjenpolvea ja muuta sellaista, jota jo kasvaa yhdessä tai useammassa paikassa.

Myös Olopihan Syreenipenkissä mylläsin yhtenä päivänä. Kaivoin Syreenipenkin reunassa kasvaneet kuunliljat pois. Eivät koskaan viihtyneet. Ne menevät tyttären pihaan. Kuunliljojen takaa kaivoin pois nimetöntä syysleimua. Aivan väärä paikka korkeiksi venyville leimuille, jotka jokaisen kovemman sateen myötä kaatuvat yhä enemmän pitkin pituuttaan. Syysleimuja annoin naapureille. Vielä sitä olisi jaettavana.

Tilalle istutin keijunkukkaa. Tyhjääkin tilaa jäi myöhemmin täytettäväksi.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Oikearinteessäkin sain aikaan mylläystä. Sitä riittää vielä jatkossakin. Kaivoin pois varmaan  kilotolkulla puna-apilaa. Samoin vuorenkilpiä, joille on ottaja. Vuorenkilpien tyvellä lymysi kokonainen komppania kotiloita. Hukutin ne julmasti kuumalla vedellä varustettuun pesuainepulloon. Eipä moinen julmuus sureta, sillä kotiloita on tänä kesänä valtavasti.

Oikearinteeseen keväällä muualta siirtämäni ruusuherukka osoittaa tuoreilla vihreillä lehdillään, ettei se suuttunut siirrosta.  

Hydrangea 'Sweet Annabelle' tai 'Pink Annabelle'

 
Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen sekä valkoisia että vaaleanpunaisia pallohortensioita. Vaaleanpunaisten pitäisi olla sekä 'Sweet Annabelleä' että 'Pink Annabelleä'. Merkitsin istutettavien nimet listaan, mutta nyt niitä kukkivina kuvatessani en löydä eroa. Ihan sama. Kivan näköisiä kaikki. Mikä parasta, täyttävät pitkään mieltä askarruttaneen tilan täydellisesti.

Hemerocallis - Päivänlilja

Ruusuherukan ja pallohortensioiden välistä poistuneiden vuorenkilpien ja puna-apiloiden tilalle istutin Nilalta saatua punaoranssia päivänliljaa. Saamani tuppaat olivat niin suuria, että ne oli viisastakin jakaa. Näin sain näppärästi uutta ilmettä tähänkin paikkaan. Päivänliljojen väri ei kenties sovi pinkkeihin pallohortensioihin. En saa asiasta päänsärkyä. Jos joku joskus saa, kääntäköön päänsä.

Myöhemmin istutin vielä pallohortensioiden ja vuorimäntyjen väliin Nilalta saadun katkeron. Sen sanotaan pitävän happamasta maasta. Vuorimännyistä vuosien mittaan maahan pudonneiden neulasten luulisi tarjoavan happamuutta. En tiedä, mikä katkero on kyseessä. Aika tuhti, ehkä 30-senttinen kasvi kyseessä. 

Pihalla kottikärryjen ja lapion kanssa seilatessa katse kiinnittyy helposti kohennusta kaipaaviin kohteisiin. Ne saavat odottaa vielä hetken, kunnes olen saanut istutusta odottavat kasvit maahan. 

Kriikunapolulla on iso joukko ranskantulikukan taimia. Muistan ranskantulikukan taimen saadessani antajan todenneen, että kohta sinulla onkin puutarha täynnä taimia. 7-8 vuotta meni ja nyt tuo lause alkaa hissukseen toteutua. Ranskantulikukan taimet kannattaa kitkeä pikkuisina. Riittävän pitkään paikallaan kasvaneina niille tulee suuri juuri, jota ei niin vain pikkurilli ojossa sormin nyhdetä.

Cobeaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnökseni eivät ole tänä vuonna kovin runsaskasvuisia. Kevään taimikasvatusvaiheessa en jaksanut niiden hyvinvointiin riittävästi paneutua. Kylmän kevään vuoksi joutuivat lisäksi liian kauan viettämään aikaa kellarissa. Liian pienissä purkeissakin, kun koko ajan odotin niiden pääsyä ulos ja isompiin ruukkuihin. Huomaamatta ilmestyi ainakin yksi vähän repaleinen kukka. Pari nuppuakin jo löysin.

Hosta 'Frances Williams' ja muut kuunliljat

Kuten tuolla aiemmin mainitsin, kotiloita on tänä kesänä valtavasti. Leudon talven vuoksi selvisivät hyvin kevääseen ja kesään, jolloin runsaiden vesisateiden vuoksi kosteutta on ollut riittävästi. Kotilot ovat isokokoisia ja nälkäisiä. Yleensä meillä jotkut kasvit menevät kotiloiden vuoksi joka kesä pitsimäisiksi. Näin reikäistä puutarhaa en ihan heti aiemmilta vuosilta muista. 

Olen levittänyt kotiloiden suosimien kasvien läheisyyteen Ferramolia. Talon joka nurkalla ja monissa muissakin paikoissa on pesuainepurkki siltä varalta, ettei tule mieleenkään nakata kotiloa pusikkoon tekemään 400 uutta kotiloa. Sateen jälkeen on otollinen hetki kulkea pitkin puutarhaa purkki kädessä keräämässä kotilosatoa. Jotenkin on sellainen olo, että keräämisestä ja Ferramolista huolimatta olen hävinnyt taistelun.

Papaver som. 'Lilac Pompom' - Pioniunikko

Pois kaivetun metsäruusun asuinalueelle Majalispenkkiin, kylvin pioniunikon siemeniä. Vaikka värejä ja laatuja oli lukuisia erilaisia, valtaosa nousi kukkimaan liloina. Nättejä nekin, mutta toivoin kovasti näkeväni vaaleanpunaisia pallomaisia pioniunikoita. Tulihan niitäkin lopulta, pari kolme. 

Unikot kaatuivat sateissa pitkin penkkiä. Eivät olleet sellaisina kovin kaunista katseltavaa. Muutama päivä sitten kitkin suurimman osan jo pois. Avautumattomia nuppuja ei enää kovin paljon ole. Keräsin siemenkotia talteen.Tärkein syy pioniunikoiden kitkemiseen oli kuitenkin löytämäni muutama metsäruusun taimi. Koska halusin jatkuvasti juurivesoillaan tilaa hamstraavasta ruususta eroon, en aio antaa pikkuisille taimille yhtään mahdollisuutta vankistua. Näytin taimille lapiota. Lähtivät helposti. Kyllä niitä vielä lisää nousee. Varokaa, olen vahtimassa lapioni kanssa!

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja kerrottu

Tiikerililjat ovat avautuneet. Kerrotut Flore Plenot kasvavat siinä, mihin ne olen istuttanut. Sen sijaan perinteiset tiikerililjat tykkäävät vaeltaa. Ihmetyttää, miksi ne viihtyvät niin hyvin aivan istutusalueen reunassa ja nuokkuvat kohti kivituhkakäytävää? Joka kesä kerään itusilmuja käytävältä nakaten ne vähän kauemmaksi penkkiin.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Toivon mukaan saan lähipäivinä kaikki vielä odottavat kasvit istutettua. Sen jälkeen olisi muutama siirto ja tottakai aina on puutarhan siistimistä. Kiva, että tekemistä riittää.