Kilpaa sateen kanssa

 
Kolmen viikon helleputki sai aikaan puutarhatöiden kasaantumisen. Kolmenkympin mittarilukemissa tein ulkona lähinnä pakolliset hommat eli kastelun. Helteet päättyivät toistuviin sadekuuroihin. Ukkonenkin välillä jyrisee. Puutarha on saanut olla melko lailla omillaan. Muutenkin viikkoihin on kertynyt monenlaista menoa ja arkea sekoittavia asioita. Isän hengitystieinfektio ei mennytkään ensimmäisellä lääkekuurilla ja hoidoilla ohi. Se uusi. Ehdin jo miettiä, onko keväällä 98 vuotta täyttävän miehen matka kuljettu. Niin vain mies selätti taudin jatkaen hidastunutta elämäänsä eteenpäin. 

Ovaalipenkki

Joka kerran Nilan antamien jakotaimien ohi kulkiessa omatunto vihlaisee. Pitäisi saada kasvit maahan ennen kuin mätänevät tai muuten vain hylkäävät minut. Jokaisen 15 eri kasvilajin kohdalla istutus on tarkoittanut jonkun alueen uudistamista ja eritoten vanhojen kasvien ylös kaivamista. Joko kokonaan tai osittain tai siirtoa toisaalle odottaen. 

Ovaalipenkille en ole aikoihin tehnyt paljon mitään. Joskus olen laittanut sinne jonkun kasvin, joskus taas poistanut ja siirtänyt yksittäisen kasvin muualle. Perjantaina keräsin itseni puhtia täyteen ja lähdin urakoimaan. Penkistä lähtivät kaikki siperiankurjenmiekat, jotka olisi jo aikaa sitten pitänyt jakaa. Samoin poistin kevätkaihonkukat. Komeamaksaruoho 'Carlin' nostin astiaan odottamaan uudelleen istutusta. Ehkä takaisin Ovaalipenkkiin tai jonnekin muualle.

Siperiankurjenmiekat

Siperiankurjenmiekassa olikin kaivamista. Sen juurakko ei ihan helpolla suostu irrottamaan otettaan maasta. Kottikärryllinen iris sibiricaa odottaa tyttären pihalle muuttamista. Kevätkaihonkukkaa on monessa paikassa niin runsaasti, että se lähti kompostiin. Tai itse asiassa multasäkkiin monen muun lähtökäskyn saaneen kera. Säkkejä kertyi peräti kolme kukkuraista. Enimmäkseen rikkaa, juurenpalasia ja muuta sellaista sälää, jotka saavat mennä.

Ovaalipenkki

Keskellä kasvavat syyshortensiat 'Moonlight' ja 'Vanille Fraise' saivat jäädä. Myös naapurin puoleisessa päädyssä patjarikko, varjorikko ja pikkuinen 'Rusettinukki', jota sain nyt Nilalta lisää. Hortensioiden kasvua odotellessa laitan Ovaalipenkkiin lisää patjarikkoa ja muita Nilalta saatuja matalana pysyviä kasveja. Ovaalipenkki on puolivarjoinen ja kuiva paikka. 

Tarkoitus oli aloittaa uusien kasvien istutus, mutta sääherra päätti toisin. Ukkosenkumu ilmoitti saapuvansa piakkoin. Olinkin jo naamaa myöten multainen, joten työmaan siivous ja nainen suihkuun.

Ukkonen lähestyy

Ensimmäiset sadepisarat sainkin niskaani kuskatessani kaatopaikan multatuotannon aineksiksi meneviä, rikoilla täyttyneitä multasäkkejä varaparkkipaikalle pressun alle. Vaikka työ jäi kesken, olin ihan tyytyväinen päivän saavutuksiin. Ukkonen ei tullut aivan päälle, mutta  kolisi jonkin aikaa ympäristössä. Vettä tuli taivaan täydeltä välillä tauoten ja jatkuen taas uudelleen.

Eriocapitella (aiemmin Anemone) - Syysvuokko

Viikko sitten sunnuntaina olin jo istuttanut ritarinkannuksen, kirjavalehtisen lehtosinilatvan ja matalakasvuisen kurjenmiekans. Saadakseni istutustilaa oli kaivettava olemassa olevia kasveja pois. Lähinnä verikurjenpolvea ja muuta sellaista, jota jo kasvaa yhdessä tai useammassa paikassa.

Myös Olopihan Syreenipenkissä mylläsin yhtenä päivänä. Kaivoin Syreenipenkin reunassa kasvaneet kuunliljat pois. Eivät koskaan viihtyneet. Ne menevät tyttären pihaan. Kuunliljojen takaa kaivoin pois nimetöntä syysleimua. Aivan väärä paikka korkeiksi venyville leimuille, jotka jokaisen kovemman sateen myötä kaatuvat yhä enemmän pitkin pituuttaan. Syysleimuja annoin naapureille. Vielä sitä olisi jaettavana.

Tilalle istutin keijunkukkaa. Tyhjääkin tilaa jäi myöhemmin täytettäväksi.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Oikearinteessäkin sain aikaan mylläystä. Sitä riittää vielä jatkossakin. Kaivoin pois varmaan  kilotolkulla puna-apilaa. Samoin vuorenkilpiä, joille on ottaja. Vuorenkilpien tyvellä lymysi kokonainen komppania kotiloita. Hukutin ne julmasti kuumalla vedellä varustettuun pesuainepulloon. Eipä moinen julmuus sureta, sillä kotiloita on tänä kesänä valtavasti.

Oikearinteeseen keväällä muualta siirtämäni ruusuherukka osoittaa tuoreilla vihreillä lehdillään, ettei se suuttunut siirrosta.  

Hydrangea 'Sweet Annabelle' tai 'Pink Annabelle'

 
Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen sekä valkoisia että vaaleanpunaisia pallohortensioita. Vaaleanpunaisten pitäisi olla sekä 'Sweet Annabelleä' että 'Pink Annabelleä'. Merkitsin istutettavien nimet listaan, mutta nyt niitä kukkivina kuvatessani en löydä eroa. Ihan sama. Kivan näköisiä kaikki. Mikä parasta, täyttävät pitkään mieltä askarruttaneen tilan täydellisesti.

Hemerocallis - Päivänlilja

Ruusuherukan ja pallohortensioiden välistä poistuneiden vuorenkilpien ja puna-apiloiden tilalle istutin Nilalta saatua punaoranssia päivänliljaa. Saamani tuppaat olivat niin suuria, että ne oli viisastakin jakaa. Näin sain näppärästi uutta ilmettä tähänkin paikkaan. Päivänliljojen väri ei kenties sovi pinkkeihin pallohortensioihin. En saa asiasta päänsärkyä. Jos joku joskus saa, kääntäköön päänsä.

Myöhemmin istutin vielä pallohortensioiden ja vuorimäntyjen väliin Nilalta saadun katkeron. Sen sanotaan pitävän happamasta maasta. Vuorimännyistä vuosien mittaan maahan pudonneiden neulasten luulisi tarjoavan happamuutta. En tiedä, mikä katkero on kyseessä. Aika tuhti, ehkä 30-senttinen kasvi kyseessä. 

Pihalla kottikärryjen ja lapion kanssa seilatessa katse kiinnittyy helposti kohennusta kaipaaviin kohteisiin. Ne saavat odottaa vielä hetken, kunnes olen saanut istutusta odottavat kasvit maahan. 

Kriikunapolulla on iso joukko ranskantulikukan taimia. Muistan ranskantulikukan taimen saadessani antajan todenneen, että kohta sinulla onkin puutarha täynnä taimia. 7-8 vuotta meni ja nyt tuo lause alkaa hissukseen toteutua. Ranskantulikukan taimet kannattaa kitkeä pikkuisina. Riittävän pitkään paikallaan kasvaneina niille tulee suuri juuri, jota ei niin vain pikkurilli ojossa sormin nyhdetä.

Cobeaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnökseni eivät ole tänä vuonna kovin runsaskasvuisia. Kevään taimikasvatusvaiheessa en jaksanut niiden hyvinvointiin riittävästi paneutua. Kylmän kevään vuoksi joutuivat lisäksi liian kauan viettämään aikaa kellarissa. Liian pienissä purkeissakin, kun koko ajan odotin niiden pääsyä ulos ja isompiin ruukkuihin. Huomaamatta ilmestyi ainakin yksi vähän repaleinen kukka. Pari nuppuakin jo löysin.

Hosta 'Frances Williams' ja muut kuunliljat

Kuten tuolla aiemmin mainitsin, kotiloita on tänä kesänä valtavasti. Leudon talven vuoksi selvisivät hyvin kevääseen ja kesään, jolloin runsaiden vesisateiden vuoksi kosteutta on ollut riittävästi. Kotilot ovat isokokoisia ja nälkäisiä. Yleensä meillä jotkut kasvit menevät kotiloiden vuoksi joka kesä pitsimäisiksi. Näin reikäistä puutarhaa en ihan heti aiemmilta vuosilta muista. 

Olen levittänyt kotiloiden suosimien kasvien läheisyyteen Ferramolia. Talon joka nurkalla ja monissa muissakin paikoissa on pesuainepurkki siltä varalta, ettei tule mieleenkään nakata kotiloa pusikkoon tekemään 400 uutta kotiloa. Sateen jälkeen on otollinen hetki kulkea pitkin puutarhaa purkki kädessä keräämässä kotilosatoa. Jotenkin on sellainen olo, että keräämisestä ja Ferramolista huolimatta olen hävinnyt taistelun.

Papaver som. 'Lilac Pompom' - Pioniunikko

Pois kaivetun metsäruusun asuinalueelle Majalispenkkiin, kylvin pioniunikon siemeniä. Vaikka värejä ja laatuja oli lukuisia erilaisia, valtaosa nousi kukkimaan liloina. Nättejä nekin, mutta toivoin kovasti näkeväni vaaleanpunaisia pallomaisia pioniunikoita. Tulihan niitäkin lopulta, pari kolme. 

Unikot kaatuivat sateissa pitkin penkkiä. Eivät olleet sellaisina kovin kaunista katseltavaa. Muutama päivä sitten kitkin suurimman osan jo pois. Avautumattomia nuppuja ei enää kovin paljon ole. Keräsin siemenkotia talteen.Tärkein syy pioniunikoiden kitkemiseen oli kuitenkin löytämäni muutama metsäruusun taimi. Koska halusin jatkuvasti juurivesoillaan tilaa hamstraavasta ruususta eroon, en aio antaa pikkuisille taimille yhtään mahdollisuutta vankistua. Näytin taimille lapiota. Lähtivät helposti. Kyllä niitä vielä lisää nousee. Varokaa, olen vahtimassa lapioni kanssa!

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja kerrottu

Tiikerililjat ovat avautuneet. Kerrotut Flore Plenot kasvavat siinä, mihin ne olen istuttanut. Sen sijaan perinteiset tiikerililjat tykkäävät vaeltaa. Ihmetyttää, miksi ne viihtyvät niin hyvin aivan istutusalueen reunassa ja nuokkuvat kohti kivituhkakäytävää? Joka kesä kerään itusilmuja käytävältä nakaten ne vähän kauemmaksi penkkiin.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Toivon mukaan saan lähipäivinä kaikki vielä odottavat kasvit istutettua. Sen jälkeen olisi muutama siirto ja tottakai aina on puutarhan siistimistä. Kiva, että tekemistä riittää.

Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä?

Dahlia Sneezy

 

Jos on ihmisen vaikea taipua syksyn saapumiseen, niin näyttää se olevan vaikeaa puutarhallekin. Lämpimät yöt ja lähes kesäiset mittarilukemat päivisinkin houkuttelevat kasveja unohtamaan talviunille taipumisen. Pihakierroksilla herää kysymys: "Ovatko nämä kukkiaan avaavat kasvit Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä? Eli pinnistävätkö loputkin voimansa esiintyäkseen parhaimmillaan? Vai kisailevatko ensi kesän kukinnan ykkössijasta jo näin syksyllä?

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Unelmatädyke kukkii alkukesästä. Tänä vuonna aika vaisusti. Ehkä juuri siksi se päätti ottaa kukinnan uusiksi. Ihmettelin jo pari viikkoa sitten, miten runsas ja vehreä lehtiruusuke sille oli ilmestynyt. Nyt myös kukkavana, jonka alimmaiset nuput ovat avautuneet.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Ranskantulikukka kukki elokuussa. Koska sen siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne, leikkasin kukkavanan pian kukinnan päätyttyä estääkseni siementen leviämisen. Maanantaisella kierroksella huomasin ranskantulikukan kasvattaneen yhden uuden kukkavanan. Selvästi elokuisia matalampi, muuten tismalleen samanlainen.

Samalla kierroksella löysin uusia siementaimia. Valtaosa paikoissa, joissa eivät taatusti saa jatkaa elämäänsä. Kukkapenkissä taimet voisivat ehkä saada jatkoluvan, mutta keskellä käytävää niiden taival tulee päättymään.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) vai valkoinen puna-ailakki?

Syyskuun alussa sisäänkäynnin kukkapenkistä löytämäni mysteerikasvi jatkaa kukkimistaan. Kasvi on tullut omia aikojaan ihan sopivaan paikkaan. Kuunliljojen ja syysleimujen väliin. Saa puolestani kasvaa ja viihtyä jatkossakin.

Netissä seikkailtuani päättelin kasvin nimeksi valkoailakki. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pohti 2.9. julkaisemani postauksen kommentissa seuraavasti:

"Ihan vain pikainen kommentti, kun tuli mieleen tuosta ailakin kuvasta. Joskus selvittelin, mitä eroa puna-ailakin valkokukkaisella muodolla ja valkoailakilla on. Muistaakseni niillä oli jotain ulkonäöllisiäkin eroja, mutta helpoiten ne erotti siitä, että puna-ailakki kukkii päivällä ja valkoailakki öisin. Siinä paljastui, että lapsuudenkotini pihapiirissä ja lähimetsässä olevat valkoiset ailakit ovat puna-ailakkia. Siirsin muutaman valkokukkaisen ailakin tännekin tuomaan vaihtelua tontin laitamille ja tuolla ne taas tänä kesänä kukkivat nätisti."

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Toisille ihmisille kesäkukkien kasvattaminen siemenestä sujuu ongelmitta vuodesta toiseen. Minä en taida kuulua siihen ihmislajiin. Tai sitten teen kaiken tavalla tai toisella väärin. Monena vuotena kylvin harjaneilikoita ja sain ehkä yhden tai kaksi kukkimaan sen kesän, eikä niitä sen jälkeen sitten näkynytkään. Muutama vuosi sitten kokeilin harjaneilikan esikasvatusta. Istutin taimet penkkiin huolehtien ahkerasti niiden kastelusta. Nepä kasvoivat ja kukkivat. Ja mitä tärkeintä, siemensivät harjaneilikoita tuleviksikin kesiksi.

Alkukesästä harjaneilikoita alkoi ilmestyä myös kasvarin viereen. Luultavasti Kiemurapenkin yksilöt olivat levittäneet siemeniään suurella kädellä. Keskeisimmät siirsin parempiin paikkoihin, joissa ne ovat kukkineet kivasti. Suurin osa harjaneilikoista on lopettanut kukintansa aikaa sitten. Muutama valkoinen sisäänkäynnin lähellä on käytännössä vasta aloittanut kukintansa. Harjaneilikka on minusta kaunis kukka. Yllättävän pitkään kukkiva myös.

Scabiosa - Tärmökukka?

Törmäkukkia olen ostanut sekä taimena että kasvattanut siemenestä. Valkoista en mielestäni ole sen enempää istuttanut kuin siemenestäkään kasvattanut. Sellaisia kuitenkin kasvaa ja kukkii parhaillaan Syyspenkissä. Kirjanpitoni ei muutenkaan ole lainkaan ajan tasalla näiden törmäkukkien suhteen. En tiedä enkä erota, onko kyseessä kaukasiantörmäkukka vaiko joku muu. Muuten kiva, mutta hänen pitkä vartensa ei millään suostu pysymään pystyssä. Aina pitää rötköttää jonkun toisen päälle. Sikin sokin.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu

Punahattujen menestymisen kanssa olen taistellut samaan tapaan kuin jouluruusujenkin. Kuinkahan monta punahattua olenkaan istuttanut ostotaimena ja kasvattanut siemenestä? Lukuisia. Tämän valkoisen punahatun olen kasvattanut siemenestä. Se on ollut Kiemurapenkissä jo useamman vuoden ja kukkii joka vuosi kahden verson verran. White Swanin ulkomuoto alkaa olla jo varsin rupsahtanut. Vaan onpa se jaksanut kukkia viikkotolkulla.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Kuvan Kiemurapenkin punahatut ovat niinikään itse siemenestä kasvatettuja. Ovat olleet tässä vuodesta 2016, runsastuneetkin hienosti. Joka kevät pelkään punahattujen menehtyneen, sillä niiden lehdet nousevat paljon muita penkin kasveja myöhemmin. Pitää olla tarkkana, ettei vahingossakaan kitke ainuttakaan punahattua rikkaruohona pois. 

Punahatut ovat pihallani perhosmagneetteja. Paitsi tänä vuonna ei perhosia ole näkynyt. Ihmeen kauan nämäkin jaksavat kukkia, mutta lämmintähän nyt on riittänyt harvinaisen pitkään ja myöhään.

Echinacea purpurea - Punahattu

Syyspenkin punahatut olen istuttanut ostotaimina. Näistä en tiedä tarkempaa nimeä. Ovat vähän matalampia kuin Kiemurapenkin Magnukset. Siihen saattaa olla syynä myös paikka, joka on paahteisempi ja tuulisempi. Punahattujen aloittaessa kukintaa, niiden takana keijunkukka Hansit toistivat samoja sävyjä. Hansit ovat lopettaneet ajat sitten, mutta punahatut senkun kukkivat.

Comagaria/Fragaria 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda ei luovuta. Ei todellakaan, vaan se kasvattaa rönsyjään pitkin kukkapenkkiä ja pukkaa kukkia samaa tahtia. Pink Pandaa on helppo lisätä napsimalla kevyesti juurtuneita rönsyjä uusiin paikkoihin. Suunnitelmissani on ollut kerätä useampi rönsy istuttaakseni ne tiiviisti lähekkäin. Tavoitteena on saada runsaamman näköinen ja toivon mukaan myös enemmän kukkia pienemmälle alueelle. Tuskin enää tänä syksynä toteutuu. Josko sitten ensi kesänä.

Pink Pandan rönsyilemisestä huolimatta siitä ei ole tullut tilanvaltaaja. Rönsyt on helppo napsaista halutessaan pois. Sinnikäskin tämä kasvi on, sillä toisinaan se kasvattaa rönsyvarsia kanttausuran yli nurmikon puolelle. Jonkun kerran olen kiireissäni ajanut huoletta rönsyjen yli leikkurilla, mutta hetken olkiaan ravisteltuaan Pink Panda jatkaa eloaan reippaana. Kunnes käyn rajoittamassa hänen reviiriään.

Potentilla nepalensis 'Miss Wilmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki Miss Wilmott on kukkinut iät ja ajat. Nyt sen voimat näyttävät vihdoin ehtyvän. Laitoin sille elokuun loipussa tuen (vihreä naru on osa tukea), jotta kasvin pitkät varret pysyisvät jotakuinkin pystyssä tai ainakin poissa ruohonleikkurin tieltä. 

Minulla on Miss Wilmotille hakusessa parempi paikka. Sellainen, jossa sen kukat pääsisivät oikeuksiinsa rentoilusta huolimatta. Hyvät ideat ovat edelleen hakusessa. Kasvakoon Valkeakuulan vierellä, kunnes paikka löytyy.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltano on uskollinen loppukesän kukkija. Kukkii se jo aiemminkin, mutta pitää sitten pienen lepotauon. Sain kasvin vuosia sitten vihreänä pehkona tutulta, joka sanoi sitä lapinvuokoksi. Aika pian totesin, ettei saamani kasvi mikään lapinvuokko ole. 

Alkuun en edes oikein tykännyt oranssikeltanosta. Se kasvattaa tiiviin lehtiruusukkeen maan tasalle. Ruusukkeesta nousee varsi, jonka päähän kukat aukeavat. Nykyisin pidän oranssikeltanosta, enkä lainkaan suunnittele sen hävittämistä. Sen sijaan olen miettinyt, että se sopisi hyvin maanpeitekasviksi viihtyessään niukkaravinteisessa ja kuivassa paikassa.

Oranssikeltano tekee ahkerasti siementaimia. Se leviää myös rönsyillä. Sen sanotaan houkuttelevan päiväperhosia ja mesipistiäisiä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kuvauskierroksellani löysin kasvimaalta kukkivan ruohosipulin. Olen kylvänyt moneen paikkaan ruohosipulia, koska pidän sen alkukesän kukinnasta ja maustekasvina sitä pitää myös olla. Silppusin ruohosipulia pakastusrasiaan runsas kuukausi sitten. Nyt pehkoihin on kasvanut paljon uutta ja tuoretta ruohosipulia, joten voin jatkaa sen keräämistä.

Persiljaakin kasvaa ruohosipulin naapurissa. Sitä keräsin niinikään talveksi pakastimeen. Ja sille oli käynyt kuten ruohosipulille. Leikatut persiljat ovat yltyneet uuteen kasvuun.

Papaver - Pioniunikko

Ostan uskollisesti joka vuosi uusia pioniunikon siemenpusseja. Kylvän niitä yhtä uskollisesti vuodesta toiseen, mutta nepä ovat minulle uskottomia, eivätkä jaksa itää eikä kasvaa. Ehkä niiden helppous on samanlaisen perehtymisen takana kuin harjaneilikoiden. Pitää syventyä todenteolla niiden sielunelämään, jos onni vaikka kääntyisi.

Sen sijaan kuvan lila pioniunikko nousee vuodesta toiseen. Tänä kesänä tosin vasta näin syyskuussa siihen ilmestyi ensimmäiset nuput ja kukat avautuivat. Olen saanut tämän pioniunikon siemenet toiselta bloggarilta, mutta en kuolemaksenikaan muista, keneltä. Jossain arkistojen uumenissa tieto varmasti on.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio asustaa kahdessa paikassa; alapihan Kiemurapenkissä ja Olopihan Allaspenkissä. Alapihalla kukat ovat jo menneet ruskeiksi. Olopihallakin osittain, mutta paikoin on vielä avautumattomia nuppuja.

Tässä kasvi, joka tarvitsisi ihan oman paikkansa. Muiden kanssa asuessa sen pitkiksi venyvät lehdet ja vielä pidemmät kukkavanat kaatuilevat sinne tänne. Kiemurapenkin nuokkuluppion ymmärsin kerätä tämän kesän alkumetreillä sopivaksi nipuksi ja laittaa sille tuen.

Nyt olisi tällaisille siirtourakoille erinomainen ajankohta. Kaikenlaisia syystöitä on vain niin paljon, että siirrän ja siirrän nuokkuluppion asiaan perehtymistä jonnekin myöhempään ajankohtaan. Näin on tapahtunut parina aiempana vuotena ja näyttää tapahtuvan nytkin.

Tuntematon maksaruoho

Sisäänkäynnin Bermudassa kasvaa kuvan maksaruoho. Minulla ei ole hajuakaan, mistä ja milloin se on siihen ilmestynyt. Kauan se on tuossa ollut, mutta kukkii nyt ensimmäisen kerran. Lehtien harmaus on jonkinlaista härmää. Tanakoista varsista huolimatta tämä enimmäkseen makailee, ei siis pysy pystyssä.

Phlox paniculata - Syysleimu

Syysleimujen kukinta alkaa sekin olla loppusuoralla. Etupihan Bermudan erivärisissä syysleimuissa on vielä vähän väriä siellä täällä. Olopihan nimetön syysleimu on kukkinut tosi pitkään. Korkeutensa ja rankkasateiden vuoksi sekin tuppaa kallistumaan, mutta toimii kivana väripilkkuna muuten harventuvassa ja ruskettuvassa maisemassa.

Tietokoneelle kukkakuvia ladatessa niistä löytyy usein kaikenlaisia ötököitä. Nytkin joku siipiveikko on pysähtynyt syysleimun terälehdelle.

Phlox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Pikkupuutarhan Kivipenkin Bright Eyes aloitti monien muiden syysleimujen jo lopetellessa. Tämä kasvi näkyy keittiön ikkunasta kurkistaessa, kunhan osaa suunnata katseensa oikeaan paikkaan. Hämärässäkin Bright Eyesin vaaleat kukat tuovat valoa pimenevään iltaan.

Syysasteri

Tänä vuonna syysasterit ovat loistossaan. Pikkupuutarhan lilakukkainen kukkii sananmukaisesti kuin viimeistä päivää. Se on kova leviämään. Olen nyhtänyt joitakin taimia polulta ja Kivipenkkiä reunustavista turveharkoista. Muutaman taimen vein viime syksynä alapihan puskanurkkaan.kun en raaskinut kompostiinkin laittaa. Puskanurkkaan, paikkaan, joka on vähän kuin "poissa-silmistä-kasvien-hautausmaa". Yllättäen se kukkii siellä parhaillaan, ainokaisen pensashanhikin takana.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

 

Joku aika sitten manasin, ettei Patricia Ballard suostu kukkimaan. Ehkä se kuuli uhkaukseni kitkeä koko kasvi pois. Luultavimmin Patricia tykkää lilakukkaisen tavoin tämän kesän olosuhteista ja näyttää parastaan. Vielä on nuppuja avautumatta, mutta vielä on aikaakin. Ainakin vähän. Tämä asteri myös avautuu maljakossa. Olenkin käynyt poimimassa sitä sisälle, kun sitä kerran riittää.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syyskuun viimeiset päivät ovat käsillä. Viikonloppuna siirrymme lokakuuhun. Sääkin näyttää muuttuvan syksyisemmäksi, sillä tämän kuun ylettömän lämpimät päivät vaihtuvat enemmän normilämpötiloiksi. Ja yöt kylmenevät. Jatkakaamme puutarhan syystöitä. Ja nauttikaamme syksystä.

Mukavia syyskuun loppupäiviä ja alkavaa lokakuuta kaikille!

Silkkaa laiskottelua tai sitten energian keräämistä

Lavatera trimestris 'Silver Cup' - Kesämalvikki

Suunnaton laiskuuden painolasti istuu olkapäilläni, enkä saa mitään järjellistä aikaan. En kyllä järjetöntäkään. Luultavasti mieleni kerää energiaa paria isompaa projektia varten. Sisäänkäynnin kukkapenkin mittava uudistus odottaa vain lähtölaukaisua. Myöhemmin syksyllä myös lavakaulusmaa on kohennuksen kohteena. Hyvä siis vähän vetää henkeä ja pyöritellä asioita ennen lapionvarteen tarttumista.

Lavatera trimestris 'Silver Cup' - Kesämalvikki

  
Lavakaulukseen kylvämäni kesäkukkasuosikki kesämalvikki on vihdoin alkanut avata nuppujaan. Kasvilla ei ole vielä korkeutta 20 senttiäkään, mutta pääasia, että kukkii. Vettä on kyllä tullut ihan runsaasti ja kuivana kautena kastelin ahkerasti. Mikä lie kasvien mitassa jumittaa. Kosmoskukissa ei ole vielä nuppuja. Eikä kyllä kovin paljon korkeutta niilläkään. Pysyvätpä paremmin pystyssä.

Digialis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukat sen sijaan ovat korkeita ja muhkeita. Niin korkeita, että on helpompi kuvata niiden yksityiskohtia, kuin mahduttaa koko kasvi objektiivin ulottuville. Tällaisista korkeiden kasvien kuvaamisesta muistuu aina mieleen erään valokuvauskurssin opettaja, joka kehotti unohtamaan Eiffelin kuvaamisen, ellei saa sitä mahtumaan yhteen kuvaan.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Vesisateet latistivat ja nopeuttivat ruusupensaiden kukintaa. Ahkerasti ruusujeni ympärillä pörräsin ahmimassa niiden kauneutta. Kirjoapteekkarinruusu aloitti hiukan muita myöhemmin ja yhä siinä on avautumattomia nuppuja. On se vain käsittämättömän kaunis kaikessa erikoisuudessaan.

Rosa rugosa 'Ritausma'

  
Ritausma on erityisen herkkä vesisateille. Tänä vuonna siinä on ollut valtavia kukkaryppäitä, joita vesisade on hakannut. Nuppuja ei ole sentään aukeamatta mädäntynyt, mutta monet kukat ovat ruskettuneeet varsin nopeassa tahdissa.

Rosa Sommerwind

Rinteessä kasvava maanpeiteruusu Sommerwind on vihdoin alkanut avamaan lukuisia nuppujaan. Yksittäinen kukka on pieni, mutta isoina määrinä ne ovat kaunista katseltavaa. Nämä pienet ruusut saavat talvisin valtavan kasan kolauslunta päälleen. Alkuun asia huolestutti, mutta pian sain todeta, että ruusut pärjäävät hyvin painavan lumen alla. Lyhyt- ja rentovartisina ne painuvat maata vasten, kunnes lumen sulaessa on aika ponnistaa kohti valoa ja uutta kevättä.
 

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin nuokkuluppio aloittaa myös kukintaansa. Sille on tainnut jäädä villapaidan napit avaamatta, kun nuput ovat vielä "vatsan" päällä kiinni.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Myös Mama's Garden -blogin Minnalta saatu ranskantulikukka on avautumassa muutaman varren voimin. Minua on peloteltu tulikukkien valtaamasta puutarhasta, mutta toistaiseksi siementaimia ei ole ympäristöön ilmaantunut. Tulikukalla on nyt neljäs kesä puutarhassamme. 
 

Monarda didyma 'Cambridge Scarlet' - Väriminttu

  
Sen sijaan väriminttu meinaa vallata koko Kiemurapenkin. Se luikertelee juurillaan ympäriinsä ja pieniä taimia kurkistelee vähän joka välistä. Kitkeminen on sentään kohtalaisen helppoa. Senkun kiskaisee voimakkaasti, niin hyvin lähtee. Muutaman työlään kitkentäurakan jälkeen olen oppinut ottamaan vakavasti "helposti leviävä" -termin ihan kaikkien kasvien kohdalla. Mieluummin istutan kolme hitaasti leviävää, kuin yhden salamana kaiken alan valtaavan. Tietenkin paikka ratkaisee. Jos voi kiertää ruohonleikkurilla kasvin ympäriinsä, ei leviävyys ole niin suuri ongelma.
 

Gaillardia aristata 'Kobold' - Syyssädekukka

  
Vuosi sitten kävimme naapurin Maritin kanssa Kaisaniemen Kasvitieteellisessä museossa. Elokuun lopulla siellä loistivat monet syyskukkijat, kuten kuvan syyssädekukka. Näkymä oli huikean kaunis niin minusta kuin perhosistakin. Päätin, että omaan pihaan pitää saada jotain samanlaista ja niin syyssädekukka Kobold saapui meille. Pyrin kokoamaan syksyllä perustettuun Syyspenkkiin syyskukkijoita ja ylipäätään kasveja, jotka houkuttelevat pörriäisiä. Kobold on osoittautunut oikeaksi valinnaksi. Pörriäiset siitä tykkäävät ja niin tykkään minäkin. Tanakka, runsaskukkainen ja kaunis. Kuin lukuisia aurinkoja kukkapenkissä.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Punahattuja olen istuttanut useampaan kukkapenkkiin vuosien aikana. Se on osoittautunut häilähteleväksi luonteeksi. Tai pikemminkin sen talvehtiminen on epävarmaa. Nyt sitä kasvaa Päivänliljapenkin ja Kiemurapenkin lisäksi myös Syyspenkissä. Päätin jatkossa keskittää punahattujen kasvustot pariin paikkaan. Kahteen siksi, että testaan, kummassa ne viihtyvät paremmin. Syksyllä istutin punahattuja olopihan Allaspenkkiin. Keväällä ymmärsin paikan olevan aivan väärä ja siirsin punahatut Syyspenkkiin. Siirrossa yksi menehtyi, muut sen sijaan ovat nuppuvaiheessa. Jospa joskus voisin ihailla perhosten valtaamaa punahattujen metsikköä.
 

Dianthus x hybridus 'Rainbow Loveliness'

Syksyllä 2014 ostin Lontoossa ollessani puutarhalehden, jonka välissä oli Raibow Loveliness -neilikan siemeniä. Vasta tänä kesänä huomasin laittaa siemeniä multaan ja yksi pikkuruinen hapsutukka sieltä nousi. Muutama päivä sitten tein samaisista siemenistä uusintakylvön ruukkuihin varmistaakseni tämän kukan jatkuvuuden. Toivottavasti itävät ja saan näitä hapsutukkia lisää. Siemeniäkin jäi vielä muutama.

Yhtenä aurinkoisena päivänä terassin pöydällä tepasteli hämmästyneen oloinen heinäsirkka. Kaipa sitä ihmetytti voimakkaan auringonpaisteen luoma varjokuva itsestään. Ei soitellut viuluaan, jotta olisin voinut testata kuuloani. 

Myös amiraaliperhonen laskeutui sormustinkukalle kameran kanssa puutarhassa kävellessäni. Ressukka on menettänyt melkoisen osan siivistään. 

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Iltapuhteeksi piti lähteä kameran kanssa kiertämään puutarhaa. Sen verran navakasti taas tuulee, ettei tarkentaminen taida onnistua. Ehkä jatkan energian lataamista tulevia puutarhatöitä varten paneutumalla Anu Patrakan "Syyllisyyden ranta" -dekkarin pariin.