Kohti kukkaisia aikoja

Edessä iris Harmony, takana valkoinen helmililja nuppuisena.

Tänään siirryimme maaliskuuhun eli virallisesti kevääseen, vaikka ulkona ei ihan siltä näytäkään. Vaan eipä ole viime kuukausina näyttänyt talveltakaan, joten mitäpä näistä normaaleiksi puhutelluista termeistä välittäisimme. Omassa pihassa ei sentään vielä irikset kuki, mutta kaupasta sain vähän maistiaisia.

Piipot lumessa

Aamuvarhaisen valaistuttua kipaisin pihalla ottamassa kuukausikuvat. Yön aikana on satanut vähän lunta ja sateen on luvattu jatkuvan koko päivän. Tosin täällä etelärannikolla lumi saattaa muuttua vesisateeksi. Luulisi, että moinen valkeus harmittaisi näin kevään ensimmäisenä päivänä, vaan ei sitten yhtään. Jos lunta on tullakseen, satakoon nyt eikä huhtikuun lopussa tai juhannusviikolla.
 
 
Meillä ja maailmalla pelätään koronaviruksen tarttuvuutta. Ihan yhtä tehokkaasti näyttää tarttuvan toisten postauksista pistokasinto. Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo postasi pistokasostoksistaan, joten täytyipä minunkin kipaista niitä hakemaan. Valikoima oli melko suppea, mutta mukaan lähti kuusi pelaguuta ja kaksi erilaista värinokkosta. 

Pistokkat oli istutettu huokoiseen ruukkuun, joka melkeinpä mureni käsiin. Parempi niin, kuin pikkuruiset muoviruukut, joille ei jatkossa ole mitään käyttöä. Istutin pistokkaat samantien kotiin päästyäni omiin ruukkuihinsa ja nyt ne odottavat kevättä kellarin kasvatushuoneessa.

Tarttuipa samalla ostosreissulla mukaan muutakin. Ajattelin katsella matalia daalioita vasta messuilta, mutta ilokseni kaupan laareissa oli Navettapiian puuhamaa -blogissa näkemäni matala Sneezy -daalia. Löysin myös hiukan korkeammaksi kasvavan vaaleanpunaisen Harmony Melodyn. Kaikki muut tarjolla olleet huitelivatkin sitten metrissä tai yli. Kauniitahan ne korkeatkin daaliat ovat, mutta tukemista on puutarhassa muutenkin ihan riittävästi.

Viime kesänä tuli sen verran paljon myllättyä pariakin paikkaa, joten uskoisin tilaa löytyvän uusille kasveille. Niinpä pussi tiikerililjoja ja toinen musta-valkoinen liljalajitelma hyppäsivät ostoskoriin. 

Tällaiset työvälineet minulla on jo ennestään, mutta kapealapainen pikkulapio on jossain kadoksissa. Luultavasti olen laittanut sen sellaiseen paikkaan, josta mukamas sen helposti löydän. Tämä pikkulapio on erinomainen apu taimien koulimisessa. Samoin tuolla puikolla saa kätevästi multaan siemenelle sopivia painaumia. Joskus tulee käytetty lyijykynää paremman puutteessa. Useimmiten omia sormia. Voi hyvinkin käydä niin, että jatkossakin omat sormet tunkevat itsensä multaan. Vaan onpa nyt vaihtoehto, jos sen olinpaikan siemeniä kylväessä muistaa.

Karkauspäivänä teimme järvilenkin eli kiersimme tsekkaamassa kylän kolmesta järvestä kahden jäätilanteen. Ensimmäisen järven rannalla kuulimme, miten jäät laulavat. Ei kovaa pauketta, vaan jännää ujellusta. No, toisella järvellä kuului sitä paukettakin, kun isot jäälautat lohkesivat talviuimareiden laituria vasten.

Järvenrantaan suuntautuvan lenkin yhteydessä täytyy aina käydä katsomassa myös järviä yhdistävän puron tilanne. Nyt se laskee kohisten kohti alempaa järveä. Kivissä ja rannalla oli jäätaidetta, mutta keskellä kuohui. Näinpä taas koskikarankin, joskaan en onnistunut sitä kuvaamaan.

Aamutaivas 29.2.

Täytyy jälleen todeta, kuinka ihmisellä on pienet ilot. Kun tonttiamme kahdelta sivulta reunustanut metsikkö poistui, näen taas taivaan niin pihalta kuin sisältäkin. Pilvien muotoja ja värejä ihastelen aamuin illoin. Usein huomaan katselleeni pilvien kulkua pidemmän tovin. Todella rauhoittavaa.

Mukavaa maaliskuuta kaikille! Mennään yhdessä kohti kukkaisia aikoja.

Kukkapussukoiden äärellä

Tete-narsisseja on jo ilmestynyt runsaasti kauppoihin. Pari viikkoa sitten ostin tarjouksesta kolme kappaletta. Ne ovat kukkimisensa kukkineet, mikä oli odotettuakin, koska pidin niitä sisällä. Päivälämpötilojen noustessa ajattelin laittaa muutaman narskun sisäänkäynnin kukkalaatikkoon ja löysinkin Hongkongista kookkaita tete-narsisseja edullisesti. Viikolle on luvassa -6 asteen yöpakkasia, joten täytynee laittaa vaikka harso narsisseille kylmimmiksi öiksi. 

Samaisessa Honkkarissa törmäsin heti sisäänkäynnissä rullakkoon juuri saapuneita mukuloita ja juurakoita. Siitähän en ohi tutkimatta päässyt ja mukaan lähti sekä oxalista että sparaxista. Oxalis eli käenkaali oli yksi viime kesän mieluisimpia kesäkukkia. Erityisesti pidän sen kauniista lehdistöstä, mutta ilman muuta myös iltaisin nukkumaan kääriytyneet pikkuiset kukatkin ovat viehättäviä.

Sparaxis eli harlekiinikukka on sen sijaan minulle uusi tuttavuus. Sopii kuulemma kivikkopuutarhaan, valoisaan, mutta varjoisaan paikkaan. Aion istuttaa ruukkuun, sillä mukulat eivät ulkona talvehdi ja ne olisi kuitenkin kaivettava syksyllä ylös maasta. Helpompi kantaa ruukku kellariin talveksi.

Freesiasta olen aina pitänyt. Sitä oli valkoisena hääkimpussanikin. Harmi, että menetin pään kolautuksessa hajuaistini, sillä freesia myös tuoksuu hyvälle. Viime kesänä istutin freesioita kukkalaatikkoon, jossa ne kukkivat yllättävän runsaasti. Tosin minua ihmetytti, kun niin lehdet kuin kukkavarretkin tuppasivat tykkäämään makuuasennosta.

Kruunuvuokkoa pitää myös kesäisin olla. Tämänkin istutan ruukkuun, jotta saan sen helposti syksyllä talteen talvetettavaksi kellarissa. 

Kauppamatkani venyi vähän pidemmäksi, sillä lähdin etsimään pistokkaita. Juutuin heti alkuunsa myymälän tuulikaappiin, jossa oli melkoinen määrä mukuloita ja juurakoita. Toivoin löytäväni kovasti kehutun daalia Cafe au laitin, mutta sitähän ei tietenkään ollut. Tai sitten se oli jo ostettu loppuun. Sen sijaan kolmen kappaleen pussi 'The Roses' -liljoja ja kahden kappaleen pussi 'Haartenaas' -daaliaa valikoitui mukaan.

Myös kolmen kappaleen pussi tummakurjenpolvi 'Ravenin' juurakoita hyppäsi yllättäen ostoskoriin. Tulipa tähän kollaasiin yhdistetyksi Honkkarista ostettu kerman värisen 'Wummi' -begonian juurakkopussikin.

Viime keväänä jäi sipuleiden istuttaminen kokonaan. Huhtikuussa ajattelin kaupoissa käydessäni, että ehtiihän noita ostaa. Ja sitten toukokuussa en itse päässyt  kauppaan, eikä Ukkokulta enää onnistunut istukassipuleita mistään saamaan. Niinpä ostin nyt ensimmäisen näkemäni pussin. Meillä syödään paljon sipuleita ja siksi niitä on kiva itse kasvattaa.

Pistokkaita lähdin etsimään ja niitä myös löysin. Kovin paljon ei jäljellä ollut ja niidenkin kanssa meni pähkäilyksi. Yhtään samaa, kuin viime keväänä en löytänyt. Otinpa sitten ihan summanmutikassa kolme verenpisaraa ja kaksi pelaguuta. Kotiin lähtivät siis:

Fuchsia 'Puts Folly', riippuva
Fuchsia 'Winston Churchill', pystykasvuinen
Fuchsia 'Sir Matt Busby', riippuva

Pelargonium zonale 'Toscana Sil Vera', pystykasvuinen
Pelargonium peltatum 'Explosive', riippuva

Pistokkaat maksoivat 9,99 €/5 kpl.

Kellarissa on talvehtimassa runsaasti viime kesäisiä mukuloita. Purkeissa talvehtineet verenpisarat eivät osoita elonmerkkejä, vaikka ne viettävät päivät kasvivalon läheisyydessä. Edellisenä talvena sain yhden verenpisaran hengissä kesään. Täytynee harjoitella niiden tekohengitystä lisää. Muiden talvehtijoiden elinvoimaisuutta en ole vielä tutkinut. Luultavasti tulee tappioita, mutta yleensä osa lähtee hyvin kasvuun.

Seuraavilla kauppareissuilla pitäisi varmaan kulkea laput silmillä, ettei noita ruukkuihin istutettavia ja talvetettavia ihan hurjia määriä taas kertyisi. Jotenkin sitä aina ihanilla kuvilla varustettujen pussukoiden äärellä unohtuu kaikki järki ja suunnitelmallisuus. Käykö teille muille niin?