Koulimista ja niistämistä

Aronia heräämässä?

 

Sääherra on keikuttanut ilmoja sinne tänne. Enimmäkseen meidän nurkilla on oltu plussan molemmin puolin. Välillä vettä, välillä räntää ja viimeisen vuorokauden aikana myös lunta. Viikolla tuuli niin kovaa, että pelkäsin puiden lähtevän lentoon. Lämpötilat täällä etelässä ovat olleet monta astetta normiajankohdan yläpuolella.  

Heti auringon ilmestyessä näkyviin, alkavat tintit laulaa ja räystäät tippua. Melkein tekisi itsekin mieli laulaa. Niin hyvältä auringonpaiste tuntuu.

Kelloköynnös

Lauantaina ryhdyin vihdoin koulimaan ikkunalaudalla kasvussa olevia taimia. Osan kelloköynnöksistä koulin jo viikko sitten. Nyt koulin kaksi muiden jälkeen itänyttä kelloköynnöstä ja laitoin kaikkien ruukkuihin tukikepit valmiiksi. Parissa kelloköynnöksessä on jo ensimmäiset kärhet tulossa. 

Paprikoita ja chilejä on ilmeisesti taas tulossa yli oman tarpeen. Aina on huomioitava mahdolliset menetykset, joten mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Zazua ja California Wonderia koulin 7 kpl, Lompardoa 5 ja pojalta saatuja chilejä 8. Lupasin pojalle viime vuotiseen tapaan paprikoita, tomaattia ja kurkkua. Hän kasvattaa niitä lasitetulla parvekkeella. 

Koulitut taimet jatkavat kasvuaan kellarissa tehokkaan kasvihuonelampun valossa ja lämmössä.Tällä hetkellä siellä on tilaa yllin kyllin. Huhtikuussa alkaa jo yleensä olla ruuhkaa, kun mukaan ovat liittyneet niin tomaatit kuin monet muutkin esikasvatettavat. Huoneessa ei ole minkäänlaista lämmitystä. Mittari näytti +12 ℃ ennen kasvihuonelampun sytyttämistä. Se nostaa lämpötilaa, vaikka ajastimella ohjattuna valaiseekin vain osan vuorokaudesta. Ulkolämpötilojen noustessa myös kellarissa lämpiää. Kokemus on osoittanut, että taimet pärjäävät hyvin vähän viileämmässä ja hitaasti kasvamalla niistä tulee tanakoita. 

Hortensia

Syyssäiden kylmentyessä siirsin joitakin kasveja talvetettavaksi ensin lämmittämättömään autotalliin ja pakkassäiden myötä kellariin. Autotallissa muistin kasveja tarkkailla, mutta kellariin vietyäni unohdin ne tyystin. Ihan säikähdin yhtenä iltana tajutessani, etten ole käynyt kellarin perähuoneessa kertaakaan. Seuraavana päivänä annoin vähän vettä talvetettavilla.

En ole kovin montaa kertaa edes koittanut talvettaa ruukkuhortensioita. Pari sellaista olen kaivanut syksyn tullen maahan. Nousevat monena keväänä, mutta eivät ole koskaan kukkineet. Viime vuonna sain pikkuveljeltä komean ruukkuhortensian, joka on nyt muiden ruukkujen joukossa kellarissa. Yllätyksekseni löysin siinä reipasta eloa, jopa varsista puskevia lehtiä. Muutamasta rungosta leikkasin pienen palan nähdäkseni, ovatko ne ihan kuolleita. Eivät olleet, kyllä niissä henki pihisee. En ole leikannut varsia, koska saamieni tietojen mukaan kukkanuput syntyvät vanhoihin varsiin.

Verililjapuut

Sisääntulon isoissa ruukuissa kasvoi kesällä verililjapuut. Koska painavia ruukkuja ei millään ilveellä siirretä sisätiloihin kasvien talvettamiseksi, kaivoin verililjapuut ylös ja laitoin ne omiin ruukkuihinsa. Autotallijaksolla kastelin niitä harvakseen, mutta kellarissa ne ovat olleet vedettöminä jo yli kaksi kuukautta. Elossa ovat nämäkin.

Crocosmia - Ruostekukka

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu ruostekukkapöheikkö on myös kellarissa. Kannoin ne sisälle siinä ruukussa, missä ne kesän viettivät. Ajatus on, että kevään myötä kaivan mukulat ylös jakaakseni ne, sillä ruukku on pullollaan mukuloita. Ihme veijareita nämäkin, sillä kuivien korsien välistä sojottaa lukuisa joukko kalpeita versoja. Siellä ne ovat pilkkopimeässä ilman vesipisaaraakaan päättäneet ryhtyä uuteen kasvuun. Kasvivalon syttymisen myötä kasvu varmaan saa vauhtia, joten jakaminen lienee syytä tehdä lähiaikoina.

Lumitilanne vaihtelee sellaisella vauhdilla, ettei jänisten luomat moottoritiet pysy näkyvissä. Havut saavat olla omenapuun alla vielä pitkään suojaamassa nousevia piippoja talttahampaiden puraisuilta.

Kierrän säännöllisesti pihalla sekä ilman kameraa että kameran kanssa. Kuvauskohteet tuntuvat olevan vähissä, kun ei vaan jaksa kerta toisensa jälkeen ikuistaa samoja lumisia tai vetisiä maisemia. Pienet pakkaset sentään kuvioivat jäätyvästä vedestä somia muotoja. Jänisverkot eivät sinänsä ole kauneimpia pihakoristeita, mutta lumi ja jää tekee parhaansa koristelemisessa.

Ehdin jo lähipiirille mainostaa, kuinka minuun ei ole moneen vuoteen iskenyt minkäänlainen flunssa, ei koronakaan. Ei olisi pitänyt rehennellä moisilla lausunnoilla, sillä niin vain iski räkätauti minuunkin. Ei onneksi kovin pahana, eikä ilmeisesti erityisen pitkänäkään. Se vain ihmetytti, mistä kummasta ihmisen päässä riittää räkää? Vastauskin ihmettelylleni löytyi tästä uutisesta: Yle-uutiset 27.9.2010: "Räkä ei lopu niistämällä".

Paketti nenäliinoja ja rulla talouspaperia on nyt käytetty. Saiko Ukkokulta tartunnan, se jää nähtäväksi. Vielä ei merkkejä näy. Isot ja pienet vaivat sotkevat aina arkipäivän järjestyksen, mikä lisää ärsyyntymistä. Eikä se taas helpota toipumista laisinkaan. Ilokseni pääsen yleensä nopeasti takaisin normirytmiin. Pieniähän nämä meikäläisen flunssavaivat ovat verrattuna Turkin ja Syyrian maanjäristysuhrien tilanteeseen. Luonnonkatastrofien kannalta elämme aika turvallisissa olosuhteissa täällä kotomaassamme.

Keväisten tulppaanien myötä mukavia helmikuun päiviä kaikille!

 

PS.
Pieni Bloggeriin liittyvä asia, jonka huomasin. Olen lisännyt uusia seurattavia blogeja lukuluettelooni, jonka seurauksena saan ongelmitta ilmoitukset kyseisten blogien tuoreista postauksista. Sen sijaan blogini oikean sivubannerin "Seuraamani blogit" -osioon noiden uusien blogien nimet eivät pelkästään lukuluetteloon lisäämällä tule. Ne on käytävä erikseen lisäämässä "Ulkoasut" -osiossa (seuraamani blogit). 

Jossain vaiheessa homma hoitui pelkästään Ulkoasun kautta, mutta bloggerin muutosten myötä tuokin toimenpide on muuttunut. Jokaisella on omanlaisensa mallipohja, eikä kaikilla seurattujen blogien luettelo edes näy lukijoille. Tämäkin asia voi siis olla erilainen riippuen oman blogin mallista ja asetuksista.

Edellisestä johtuen sivubannerini "Seuraamani blogit" -luettelo ei kaiketi ole aivan ajan tasalla. Korjaan asian sopivassa välissä.

 

Kukkapussukoiden äärellä

Tete-narsisseja on jo ilmestynyt runsaasti kauppoihin. Pari viikkoa sitten ostin tarjouksesta kolme kappaletta. Ne ovat kukkimisensa kukkineet, mikä oli odotettuakin, koska pidin niitä sisällä. Päivälämpötilojen noustessa ajattelin laittaa muutaman narskun sisäänkäynnin kukkalaatikkoon ja löysinkin Hongkongista kookkaita tete-narsisseja edullisesti. Viikolle on luvassa -6 asteen yöpakkasia, joten täytynee laittaa vaikka harso narsisseille kylmimmiksi öiksi. 

Samaisessa Honkkarissa törmäsin heti sisäänkäynnissä rullakkoon juuri saapuneita mukuloita ja juurakoita. Siitähän en ohi tutkimatta päässyt ja mukaan lähti sekä oxalista että sparaxista. Oxalis eli käenkaali oli yksi viime kesän mieluisimpia kesäkukkia. Erityisesti pidän sen kauniista lehdistöstä, mutta ilman muuta myös iltaisin nukkumaan kääriytyneet pikkuiset kukatkin ovat viehättäviä.

Sparaxis eli harlekiinikukka on sen sijaan minulle uusi tuttavuus. Sopii kuulemma kivikkopuutarhaan, valoisaan, mutta varjoisaan paikkaan. Aion istuttaa ruukkuun, sillä mukulat eivät ulkona talvehdi ja ne olisi kuitenkin kaivettava syksyllä ylös maasta. Helpompi kantaa ruukku kellariin talveksi.

Freesiasta olen aina pitänyt. Sitä oli valkoisena hääkimpussanikin. Harmi, että menetin pään kolautuksessa hajuaistini, sillä freesia myös tuoksuu hyvälle. Viime kesänä istutin freesioita kukkalaatikkoon, jossa ne kukkivat yllättävän runsaasti. Tosin minua ihmetytti, kun niin lehdet kuin kukkavarretkin tuppasivat tykkäämään makuuasennosta.

Kruunuvuokkoa pitää myös kesäisin olla. Tämänkin istutan ruukkuun, jotta saan sen helposti syksyllä talteen talvetettavaksi kellarissa. 

Kauppamatkani venyi vähän pidemmäksi, sillä lähdin etsimään pistokkaita. Juutuin heti alkuunsa myymälän tuulikaappiin, jossa oli melkoinen määrä mukuloita ja juurakoita. Toivoin löytäväni kovasti kehutun daalia Cafe au laitin, mutta sitähän ei tietenkään ollut. Tai sitten se oli jo ostettu loppuun. Sen sijaan kolmen kappaleen pussi 'The Roses' -liljoja ja kahden kappaleen pussi 'Haartenaas' -daaliaa valikoitui mukaan.

Myös kolmen kappaleen pussi tummakurjenpolvi 'Ravenin' juurakoita hyppäsi yllättäen ostoskoriin. Tulipa tähän kollaasiin yhdistetyksi Honkkarista ostettu kerman värisen 'Wummi' -begonian juurakkopussikin.

Viime keväänä jäi sipuleiden istuttaminen kokonaan. Huhtikuussa ajattelin kaupoissa käydessäni, että ehtiihän noita ostaa. Ja sitten toukokuussa en itse päässyt  kauppaan, eikä Ukkokulta enää onnistunut istukassipuleita mistään saamaan. Niinpä ostin nyt ensimmäisen näkemäni pussin. Meillä syödään paljon sipuleita ja siksi niitä on kiva itse kasvattaa.

Pistokkaita lähdin etsimään ja niitä myös löysin. Kovin paljon ei jäljellä ollut ja niidenkin kanssa meni pähkäilyksi. Yhtään samaa, kuin viime keväänä en löytänyt. Otinpa sitten ihan summanmutikassa kolme verenpisaraa ja kaksi pelaguuta. Kotiin lähtivät siis:

Fuchsia 'Puts Folly', riippuva
Fuchsia 'Winston Churchill', pystykasvuinen
Fuchsia 'Sir Matt Busby', riippuva

Pelargonium zonale 'Toscana Sil Vera', pystykasvuinen
Pelargonium peltatum 'Explosive', riippuva

Pistokkaat maksoivat 9,99 €/5 kpl.

Kellarissa on talvehtimassa runsaasti viime kesäisiä mukuloita. Purkeissa talvehtineet verenpisarat eivät osoita elonmerkkejä, vaikka ne viettävät päivät kasvivalon läheisyydessä. Edellisenä talvena sain yhden verenpisaran hengissä kesään. Täytynee harjoitella niiden tekohengitystä lisää. Muiden talvehtijoiden elinvoimaisuutta en ole vielä tutkinut. Luultavasti tulee tappioita, mutta yleensä osa lähtee hyvin kasvuun.

Seuraavilla kauppareissuilla pitäisi varmaan kulkea laput silmillä, ettei noita ruukkuihin istutettavia ja talvetettavia ihan hurjia määriä taas kertyisi. Jotenkin sitä aina ihanilla kuvilla varustettujen pussukoiden äärellä unohtuu kaikki järki ja suunnitelmallisuus. Käykö teille muille niin?

Kellarissa heräillään

Pakkaskukkia

Luvattu pakkanen saapui. Kireimmillään meidän nurkilla on ollut -16 astetta, mikä tietenkin tuntuu kylmältä aiempiin plussakeleihin verrattuna. Pitkään näitäkään aurinkoisia talvipäiviä ei jatku, sillä tulevan viikon ennusteessa on pääosin jälleen plussaa. Valo tällaisina auringonpaisteisina päivinä on huikean hienoa. Myös päivän pidentymisen huomaa jo selvästi. 

Kävin kellarissa vilkaisemassa talvetettaviani. Pienimmät pelaguut näyttävät niin surkeilta, että pahoin pelkään niiden olevan kompostitavaraa. Isommissa pelaguissa on ainakin vielä elämää, mutta toistaiseksi jätin ne kellariin.

Ylös toin kaksi purkkihortensiaa, joihin kumpaankin on kasvanut uusia, haaleanvihreitä versoja. Myös osassa puutuneista varsista on pulleita ja vihertäviä silmuja. Rapistelin pudonneet lehdet pois ja laitoin hortensiat ikkunalaudalle sen enempää niitä tässä vaiheessa kiusaamatta.

Samoin toin sisälle kaksi talvetuksessa ollutta verenpisaraa. Aiemmin en ole verenpisaroita talvettanut, mutta nämä kaksi ostin pikkaraisina taimina Plantsusta ja niissä oli niin kauniit kukat, että ajattelin kokeilla. Surkeassa kunnossa on kumpainenkin. Joskin toisessa muutama hentoinen verso. 

En ole erityisen innostunut tulevien viikkojen sisustusratkaisuista, kun kaikki valoisat ikkunapaikat vähitellen täyttyvät kirjavasta valikoimasta raaskun näköisiä kasveja. Se on kuitenkin pieni vaiva siitä ilosta, jos saa edes osan talvetetuista kasveista selviämään ja jopa kukkimaan tulevana kesänä.

   
Yksi kolmesta pikkuisesta kaktusvauvastani on tehnyt ihka ensimmäisen nuppunsa. On tainnut juroa purkissaan varmaan kolme vuotta. Äitinsä kukki jo marraskuussa komeasti. Lapsukaisen ensiaskeliin menee näköjään vähän enemmän aikaa.

Timantteja puuvajan katolla

Niin se sitten iski flunssa minuunkin. Ehdin jo ihmetellä, että meneekö tämä talvi kokonaan niiskuttamatta, vaikka ympärillä ihmiset lakoavat sairasvuoteilleen. Ihan on tavallinen flunssa ja hengissä tästä selviän. Suurin ärsytys lienee hirvittävä yskä, jolta ei saa kunnolla nukuttua. Päänsä kun vaakatasoon laskee, alkaa sellainen takominen, että sen tuotoksilla kengittäisi jo useamman hevosen. 

Milloin metsikön terttuseljaan silmut ovat ilmestyneet?

Kellarissa käydessäni vilkaisin samalla siellä säilössä olevia mukuloita. Daaliat, lukinliljat ja muut vetelivät sikeitä prinsessanuniaan, mutta japaninihmekukan porkkanamaisiin juurakoihin oli ilmaantunut tummasta pinnasta pilkistäviä alkuja. Viime vuonna yllätyin, miten aikaisin mukuloissa alkoi näkyä heräämisen merkkejä. Johonkin sen päivän kirjasin, joten jatketaan etsintää.