Pakastemarjapäivä

Aronia

Sää vaihtelee voimakkaasti. Yhtenä päivänä sataa vettä räntää lunta. Seuraavana lunta ja kolmantena päivänä silkkaa vettä vaakasuorassa. Mahtuu siihen väliin sentään yksi auringon kultaama pakkaspäivä, jolloin puutarhan hangella kimaltelee satoja timantteja. Tällainen päivä oli lauantaina. Kameran kanssa kierrellessäni annoin päivälle nimen Pakastemarjapäivä.

Koristeomena Musta Rudolf

Pakkanen oli "sokeroinut" puiden ja pensaiden marjat silmin syötäviksi herkuiksi. Siellä täällä sädehti jokunen timanttikin. Koristeomenoissa on joka vuosi hedelmiä pitkälle kevääseen.

Tuurenpihlaja

Tänä vuonna tuurenpihlajissa - kuten pihlajissa yleensäkin - on myös runsaasti marjoja. Olen kuullut sanonnan, että luonto huolehtii omistaan eli pihlajanmarjat ovat erityisesti lintuja varten. Nyt syötävää näyttää olevan niin paljon, etteivät linnut ole ehtineet verottamaan paljoakaan aronioita tai pihlajia.

Villiviini

Terassin kupeessa kasvava villiviini on pihassani ainoa villiviini, joka tekee vuosittain edes muutaman marjan. Tänä vuonna mustikan kokoisia marjoja on paljon. Vaikka osa niistä on jo varissut maahan tai tulleet pikkulintujen syömiksi.

Mustilanhortensia

Useimmat kasvit ovat jo luopuneet lehdistään ja kukistaan. Hortensioissa ruskettuneet terälehdet ovat edelleen tiukasti kiinni. Eipä kovin usein tule ajatelleeksi, että kasveilla voi olla myös talvella esteettinen arvonsa. Havuilla ja muilla ikivihreillä tottakai. Mutta hortensioissa pidän paljon nimenomaan niiden kukkien koristeellisuudesta. Etenkin niiden yksityiskohtia läheltä katsottuna. Niissä on jotain keijukaismaista, satumaista, perhosmaista. Kevyttä herkkyyttä.

Jänöjussien valtatie

Kovin paljon ei omassa pihassa kasvien ihmeitä talvisena päivänä riitä. Silloin on suunnattava katse maahan. Jäniksiä kulkee varmasti pihallakin läpi vuoden. Lumisena aikana sen näkee konkreettisesti. Joihinkin paikkoihin syntyy suorastaan valtatie jänisten loikkiessa tuttuja polkujaan. 

Löysin noiden tassunpainamien läheltä myös sorkkien painaumia. Peura oli kaiketi aikonut soittaa ovikelloa, mutta ei ollutkaan uskaltautunut nousemaan paria porrasta ulko-ovelle. Niinpä se oli jatkanut matkaa makkarien ikkunoiden alta käytävää pitkin ja loikannut puiston puolelle. Tervemenoa vaan - eikä takas tulemista!

Naapuruston kolme kissaa kiertävät säännöllisesti meidän talon. Näistä tassunjäljistä ei voi päätellä, menikö tästä puutarhatiikerimme Mamis vai valkeakauluksinen mustaturkki Golf. Pienikokoinen Golfin äiti Tamiko ei käy joka päivä.

Kun olen tutkinut maahan painuneita jälkiä riittävästi, nostan katseeni ylös. Pilvissä riittää ihmettelemistä. Auringonnousu aamulla ja lasku illalla saavat usein liikettä niveliini, kun pitää käydä kameran kanssa kuikuilemassa sopivia kuvauskulmia. Toisinaan olen niin laiska, etten jaksa pukea päälleni ja mennä pihamaalle kuvaamaan. Ikkunasta tähtäillen ei kovin hyviä kuvia tule. Esteenä on pylväitä, rännejä, ikkunankarmeja ja milloin mitäkin. Onpahan silti tullut ikuistettua palavan punaisena hohtavat männynrungot tai hennot helmiäispilvet.

Nämä kuvat ovat muisto vain - toistaiseksi. Juuri nyt tuuli ujeltaa nurkissa ja sade vihmoo ikkunoita. Illan pimeydessä puut ojentavat tummina oksiaan kohti valjuja katuvaloja. Ehdinpä kuitenkin tallentaa pakastemarjapäivän kauneuden. Kunnes seuraava sellainen saapuu.

Marraskuu lähenee loppuaan. Pian aloitamme joulukuun...

Pilvirakkautta ja auringontaikaa

Mikä lie taivaanrannan maalari tai pilviin kurkottaja olen, kun pidän niin valtavasti pilvien katselemisesta. Vähemmän sellaisesta etelästä pohjoiseen ja idästä länteen ulottuvasta tasaisen harmaasta massasta. Sitäkin enemmän kaiken värisistä, sinne tänne kumpuilevista ja muotoaan muuttavista muhkuroista. Runsaan neljän vuoden ajan olen voinut ihan sohvalta käsin nähdä kaukaa lähestyviä pilvirintamia. Sitä ennen tonttia ympäriöivä sankka metsä mahdollisti vain keskitaivaan näkymisen ja senkin paremmin nähdäkseen oli mentävä ikkunan äärelle tai ulos pihalle.

Perjantaiaamuna taivaanrantaan oli noussut vuoristomaisema, jonka ajattelin tuovan mukanaan lisää lumisateita. Katsoin parhaaksi lähteä ulos kolaamaan illalla ja yön aikana kertyneitä senttejä. Aurakin kuului menevän kotikadulla aamuviideltä eli jonkinlainen valli olisi taas portilla. Työvälineet odottivat jo talon seinustalla. Nappasin kameran autotallin hyllyyn siltä varalta, että iskisi houkutus kuvata lumista maisemaa.

Taivaanrannan pilvivuoristo juuttuikin melko lailla paikalleen. Ehkä se pudotti lumilastinsa jonnekin meren päälle. Meidän kylän päälle se ei vyörynyt. Taivaankansi pysyi sinisenä ja vapaana tarjoten nousevalle auringolle vapaan reitin luoda säteitään hohtavan valkoiselle hangelle.

Tavallisesti työnnän lumikolaa kattilassa muhineen kaurapuuron voimalla. Perjantaiaamuna sain energiaa auringosta ja lumityöt tulivat tehdyksi aivan huomaamatta. Ehkä oli myös kiire päästä kameran kanssa ikuistamaan alkutalven omituisen valoilmiön kaunistamaa pihaa.

Mama's Garden kirjoitti blogissaan, kuinka lumi sekä kaunistaa maiseman että peittää kaikki keskeneräiset projektit alleen. Talvi tarjoaa siis tälläkin tavoin lepoa puutarhurin silmälle ja mielelle, kun hanki peittää tienoon.

Vielä nousuvaiheessa ollut aurinko punasi kotitien takana olevan metsän. Tätä kuvaa katsoessani mietin hetken, mikä ihmeen punertava "kangas" puuvajassa näkyy. Katonrajassa on kyllä kumollaan punainen ämpäri, mutta sen alapuolen punerrus on kuivumaan kasattu klapipino.

Metsä näyttää juhla-asuun pukeutuneelta väeltä vaeltamassa kenties joulukonserttiin. Arkiaamusta johtuen tienoo on hiljainen. Tikkakaan ei tapansa mukaan nakuttanut puiden runkoa.

Linnut kokoontuivat vaahteran latvukseen. Sieltä ne tiirasivat, koska lähden pois pihalta häiritsemästä niiden ruokailuhetkeä. Mustisten lisäksi viime päivinä pihassa on käynyt paljon myös keltasirkkuja ja pari närheä.

Reitti varaparkkipaikalle on kolattu. Kotikadulla kaksi autoa mahtuu lumettomaan aikaan kohtaamaan toisensa ja tarvittaessa kadun varteen voi pysäköidä. Talvella auraus kaventaa tien paikoin nippanappa yhden auton levyiseksi. Siksi varaparkkipaikka on pidettävä kolattuna, jotta meillä käyvät saavat autonsa pysäköityä, eivätkä tuki muiden tienkäyttäjien kulkua.

Aurinko laski perjantaina klo 15.13. Lauantaina päivän pituus täällä Helsingin nurkilla on tasan 6 tuntia. Runsas viikko talvipäivänseisaukseen. Sitten lähdemmekin kulkemaan taas kohti valoa.

Mukavaa viikonvaihdetta!

PS.
Käykäähän katsomassa roskapostilaatikkoanne. Viime aikoina omaani on muksahtanut aktiivikommentoijien viestejä. Käyn klikkaamassa ne julkaistaviksi. Jos roskapostin tsekkaamisessa kuluu useampia välipäiviä, kommentit voivat palautua vanhempiin postauksiin. Tällöin en välttämättä huomaa käydä niihin vastaamassa.

Käyn välillä blogeissa katsomassa, mitä kommentiini on vastattu. Näin syntyy kivaa keskustelua ja vuorovaikutusta. Parin päivän aikana olen huomannut, että kommenttini onkin kadonnut bittiavaruuteen tai mennyt roskapostikansioonne. En ole saanut virheilmoitusta painaessani "julkaise"-nappia, josta päättelen kommentin menneen läpi.

Kaukana meidän nurkilta toimiva lakitoimiston "Sanna" on taas jättänyt osanotoksi naamioituja markkinointiviestejään. Tällä kertaa parin vuoden takaiseen juttuuni. Samoin keskisuomalainen kaivuriyrittäjä mainostaa vuokralaitteitaan vuosia vanhoihin postauksiini. Kannattaisikohan näiden yrittäjien käydä mainontansa kohderyhmät läpi uudemman kerran. Minulla ei ole tarvetta heidän palveluilleen, enkä tositilanteessa lähtisi pirkanmaalaisen juristin juttusille tai vuokraisi kaivuria satojen kilometrien päästä. Onneksi voin klikata nämä mainostajat roskapostiksi.

Säästä riittää juttua

 

Teemalta tuli keskiviikkona 29.12. kivasti toteutettu ohjelma "Taiteilijoiden taivaat" (katsottavissa toistaiseksi Yle Areenassa), jossa meteorologi Seija Paasonen kertoi maalauksiin tallennetuista pilvistä ja sääilmiöistä muutenkin. Seija Paasonen työskentelee Ylen päämeteorologina. 

 
Olen jo aiemminkin lukenut Seija Paasosen tutkineen mm. pilviä. Apurahojen turvin hän saattoi pitää Ylestä virkavapaata tutkiakseen maalauksia. Hän kävi tutustumassa mm. Pariisin, Lontoon, Pietarin ja Tukholman taidemuseoiden tauluihin, joissa näkyi taivasta. Vanhin Paasosen aineistoonsa ottama taulu on 1400-luvulta ja tuorein 2000-luvulta. Tutkimustyönsä pohjalta Paasonen julkaisi 2018 aihetta käsittelevän kirjan "Taiteilijoiden taivaat". 

Ilta-aurinko 26.12.2021

Tykkään itsekin katsella pilviä. Ja ylipäätään seurata sääilmiöitä. Nykyisin voin katsella pilvimuodostelmia jopa omalla sohvalla istuen. Vuoteen 2018 saakka sankka metsikkö supisti taivasnäkyvyyden meidän tontilla sellaiseksi, että pilviä saattoi havaita vain suoraan ylös katsottuina. Nautin suuresti siitä, että nyt näen kauas, aina taivaanrantaan saakka. Auringonnousut ja -laskutkin ovat huomattavasti houkuttelevampia, kun niitä nähdäkseen ei tarvitse kipaista kotitietä pari sataa metriä mutkan taakse.

Auringonlasku 26.12.2021

Viime vuosina talvet ovat olleet täällä etelärannikolla niukkalumisia ja leutoja. Kunnon lumitöihin pääsee yleensä vasta tammikuussa. Päivisin on enimmäkseen ankean harmaata ja loskaista. Aamuisin ja iltaisin taasen äärimmäisen liukasta, kun pikkupakkanen jäädyttää päivällä sulaneet lumet.

Nouseva aurinko punaa männynrungot 27.12.2021

Meneillään oleva talvi on tarjonnut viikosta toiseen postikorttimaisemia. Lunta ei edelleenkään ole kovin paljon. Muutamista plussakeleistä huolimatta puita ja pensaita koristaa valkea lumihuntu. Ilman piikkikenkiäkin pysyy lenkkimatkoilla ja kauppareissuilla hyvin pystyssä.

Aamun aurinko 27.12.2021

Aurinko on paistanut monena päivänä. Aamuisin se hopeoi huurteiset puut ja saa hangen kimaltamaan. Iltaisin aurinko värjää tien takana kasvavien mäntyjen rungot hehkumaan punaisina.

Tämä pilvimassa toi lumisadetta 28.12.2021

Pilvisiäkin päiviä on toki ollut. Usein pilvet satavat lumena maahan. Joulukuun lopussa lähipellolle ei vielä ollut suksilla asiaa. Vuoden ensimmäisen viikon aikana lunta on satanut sen verran, että pellolla kulkee jälleen jokavuotinen, vapaaehtoisten tekemä latuverkosto.

Tie kulkee muutaman vuoden takaisen hakkuuaukean vieressä 28.12.2021

Tätä kuvan hakkuuaukeaman laitaa kävellessä on aina rauhallinen tunnelma. Viimeksi tienvarren kuusia katsellessani koitin muistella, milloin alue hakattiin paljaaksi. Kuva-arkistoja selaamalla päättelin sen tapahtuneen 10-11 vuotta sitten.

Olopiha 6.1.2022

Toistaiseksi lumen kolaaminen pihalla on sujunut ulkoilun merkeissä. Lunta on kerralla satanut vähän ja se on ollut pääosin kevyttä. Olen kolannut ja lapioinut lunta istutusalueille, kasvien tyville tarjotakseni suojaa ja kevääksi sulamisvettä.

Iltapäivän auringonpaiste 7.1.2022

Koronan vuoksi elämä on turhankin suppeaa. Moni tekee etätöitä tahoillaan, yhteyttä pidetään enimmäkseen puhelimitse tai somessa. Ulkoilua ei onneksi tarvitse rajoittaa. Nyt voi ja saa kulkea  luonnossa mielin määrin. Sukset, luistimet tai hyvät kengät jalkaan ja menoksi. Viikon sisällä olen laittanut ahkerasti töppöstä toisen perään käydessäni kävellen niin kirjastossa, postissa kuin muuten vain raitista ilmaa tankkaamasa.

Sama puu eri päivinä kävelyreittini varrella.

Tietenkin kamera kulkee mukanani joko repussa tai  kaulassa. Huvikseni päätin ottaa kuvan samasta kohdasta eri päivinä. Kulkureitin varrelle osuva terijoen salava tuli ikuistettua torstaina 6.1. klo 16.32, jolloin aurinko oli jo laskenut taivaanrannan taa (vasen kuva). Perjantaina 7.1. olin liikkeellä puolen päivän jälkeen klo 12.21, jolloin aurinko paistoi siniseltä taivaalta (oikea yläkuva). Lauantaina 8.1. hieman myöhemmin eli klo 13.01 (oikea alakuva). Silloin taivas oli pilvessä.

Näkymä Pikkupuutarhaan ja tien takana olevaan metsään 10.1.2022.

Maanantaina 10.1. taivas oli koko päivän pilvetön ja aurinko sai maailman jälleen satumaisen kauniiksi. Milloinkahan olisin kuvannut talviaikaan näin paljon omassa pihassa? Kesällä kuvia kertyy joka päivä kasapäin. Talvella hyvä jos saman määrän saa kokonaisessa viikossa. Sisällä tulee muutenkin kuvattua varsin vähän, kun valo kirkkaanakin päivänä on vähäisempää. 

Järvinäkymä 8.1.2022 kävelyreitin varrelta.

Meidän talossa eletään jänniä aikoja, sillä viikon päästä ponkaistaan keittiöremontti alkuun. Uudesta vuodesta lähtien olen jo inventoinut ja tyhjentänyt kaappeja. Parempi syventyä tehtävään kaikessa rauhassa, eikä viime tipassa.

Piti laatia tavarakartta, jotta löydämme niin rempan ajan kuin sen jälkeenkin erinäisiä tarvikkeita. Vierashuoneen kaapit on täytetty laseilla ja lautasilla, kattilat lepäilevät laatikoissa vaatehuoneessa ja työhuoneessakin on muutama laatikollinen kulhoja ja kuivatavaraa. Loppuviikolla tyhjennetään loputkin tavarat keittiöstä.

Nouseva kuu 7.1.2022

Kuu on jo tästä kuvasta kasvanut jonkin verran. Ensi maanantaina 17.1. on täysi kuu. 

 
Muistattehan, että alue- eli hyvinvointivaalit alkavat ennakkoäänestyksellä 12.1.-18.1.2022. Varsinainen äänestyspäivä on 23.1.2022. 

Nämä vaalit ovat yksittäisen kansalaisen kannalta ehkä tärkeämmät, kuin mitkään muut vaalit. Nyt valitaan uusille hyvinvointialueille edustajat, jotka jatkossa päättävät: 

• perusterveydenhuollosta 
• erikoissairaanhoidosta 
• sosiaalihuollosta 
• lasten, nuorten ja perheiden palveluista 
• työikäisten palveluista, ikääntyneiden palveluista 
• mielenterveys- ja päihdepalveluista 
• vammaispalveluista
• oppilas- ja opiskelijahuollosta
• hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä
• pelastustoimesta 

Eli todella tärkeistä ja meitä kaikkia koskettavista asioista.
Älkää siis nukkuko, vaan käykää äänestämässä!

Kohti kukkaisia aikoja

Edessä iris Harmony, takana valkoinen helmililja nuppuisena.

Tänään siirryimme maaliskuuhun eli virallisesti kevääseen, vaikka ulkona ei ihan siltä näytäkään. Vaan eipä ole viime kuukausina näyttänyt talveltakaan, joten mitäpä näistä normaaleiksi puhutelluista termeistä välittäisimme. Omassa pihassa ei sentään vielä irikset kuki, mutta kaupasta sain vähän maistiaisia.

Piipot lumessa

Aamuvarhaisen valaistuttua kipaisin pihalla ottamassa kuukausikuvat. Yön aikana on satanut vähän lunta ja sateen on luvattu jatkuvan koko päivän. Tosin täällä etelärannikolla lumi saattaa muuttua vesisateeksi. Luulisi, että moinen valkeus harmittaisi näin kevään ensimmäisenä päivänä, vaan ei sitten yhtään. Jos lunta on tullakseen, satakoon nyt eikä huhtikuun lopussa tai juhannusviikolla.
 
 
Meillä ja maailmalla pelätään koronaviruksen tarttuvuutta. Ihan yhtä tehokkaasti näyttää tarttuvan toisten postauksista pistokasinto. Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo postasi pistokasostoksistaan, joten täytyipä minunkin kipaista niitä hakemaan. Valikoima oli melko suppea, mutta mukaan lähti kuusi pelaguuta ja kaksi erilaista värinokkosta. 

Pistokkat oli istutettu huokoiseen ruukkuun, joka melkeinpä mureni käsiin. Parempi niin, kuin pikkuruiset muoviruukut, joille ei jatkossa ole mitään käyttöä. Istutin pistokkaat samantien kotiin päästyäni omiin ruukkuihinsa ja nyt ne odottavat kevättä kellarin kasvatushuoneessa.

Tarttuipa samalla ostosreissulla mukaan muutakin. Ajattelin katsella matalia daalioita vasta messuilta, mutta ilokseni kaupan laareissa oli Navettapiian puuhamaa -blogissa näkemäni matala Sneezy -daalia. Löysin myös hiukan korkeammaksi kasvavan vaaleanpunaisen Harmony Melodyn. Kaikki muut tarjolla olleet huitelivatkin sitten metrissä tai yli. Kauniitahan ne korkeatkin daaliat ovat, mutta tukemista on puutarhassa muutenkin ihan riittävästi.

Viime kesänä tuli sen verran paljon myllättyä pariakin paikkaa, joten uskoisin tilaa löytyvän uusille kasveille. Niinpä pussi tiikerililjoja ja toinen musta-valkoinen liljalajitelma hyppäsivät ostoskoriin. 

Tällaiset työvälineet minulla on jo ennestään, mutta kapealapainen pikkulapio on jossain kadoksissa. Luultavasti olen laittanut sen sellaiseen paikkaan, josta mukamas sen helposti löydän. Tämä pikkulapio on erinomainen apu taimien koulimisessa. Samoin tuolla puikolla saa kätevästi multaan siemenelle sopivia painaumia. Joskus tulee käytetty lyijykynää paremman puutteessa. Useimmiten omia sormia. Voi hyvinkin käydä niin, että jatkossakin omat sormet tunkevat itsensä multaan. Vaan onpa nyt vaihtoehto, jos sen olinpaikan siemeniä kylväessä muistaa.

Karkauspäivänä teimme järvilenkin eli kiersimme tsekkaamassa kylän kolmesta järvestä kahden jäätilanteen. Ensimmäisen järven rannalla kuulimme, miten jäät laulavat. Ei kovaa pauketta, vaan jännää ujellusta. No, toisella järvellä kuului sitä paukettakin, kun isot jäälautat lohkesivat talviuimareiden laituria vasten.

Järvenrantaan suuntautuvan lenkin yhteydessä täytyy aina käydä katsomassa myös järviä yhdistävän puron tilanne. Nyt se laskee kohisten kohti alempaa järveä. Kivissä ja rannalla oli jäätaidetta, mutta keskellä kuohui. Näinpä taas koskikarankin, joskaan en onnistunut sitä kuvaamaan.

Aamutaivas 29.2.

Täytyy jälleen todeta, kuinka ihmisellä on pienet ilot. Kun tonttiamme kahdelta sivulta reunustanut metsikkö poistui, näen taas taivaan niin pihalta kuin sisältäkin. Pilvien muotoja ja värejä ihastelen aamuin illoin. Usein huomaan katselleeni pilvien kulkua pidemmän tovin. Todella rauhoittavaa.

Mukavaa maaliskuuta kaikille! Mennään yhdessä kohti kukkaisia aikoja.

Sisäpainoitteisia puuhia

Pihalle en ole viime päivinä kerennyt, mutta eipä siellä liiemmin ole tekemistäkään. Jonkun verran on vielä lehtiä puissa ja ne haravoin yläpihalta jonain päivänä. Alapihan käyn läpi ruohonleikkurilla.

Pikkupuutarhastakin on jo isommat vaahteralehtipinot haravoitu

Edellisyönä meidän nurkilla oli oikein kunnon yöpakkanen. Aamulla auton ikkunat olivat niin tiukassa jäässä, että aukirapsuttamiseen meni aikaa. Viime yönäkin varmasti on vähän ollut pakkasta, mutta päivällä mittari onkin sitten noussut +8 asteeseen. Ei kuulemma ole kovin kylmää vähään aikaan luvassakaan.

Ensimmäinen joululehtikin on jo postilaatikkoon tipahtanut. Se sysäsi liikkeelle joulukorttien askarteluideoinnin. Päätin kokeilla koholeimailua eli embossausta. Askartelu ei enää ole mitään värikuvien leikkailua lehdistä ja liimapuikon näyttämistä satunnaisille jämätarvikkeille vaan aikamoinen business sekin. Jotta voisin harjoittaa leimailua, tarvitsin arsenaalin tavaraa, eikä ne ihan halvalla irronneet.

Ostin tuollaisen silikonisen tai mitä lie materiaalia lie ollut - leiman. Leimaa varten tarvitaan myös kovamuovinen palikka, johon leima kiinnittyy itsestään. Samaa palikkaa voi siis käyttää muihinkin läpikuultaviin leimasimiin, kunhan sen koko vain riittää. Tarvitaan myös varsinaista leimailuliimaa sekä kohopulveria. Niitä löytyy monia eri värejä.

Myös kuumailmapuhallin on olennainen tarvike kohopulverin kiinnittämiseksi paperille. Ensin ajattelin, että kyllähän hommaan kelpaa vaikka tavallinen hiustenkuivain, mutta ei kelpaa. Se nimittäin pöllyttäisi kohopulverin pitkin huonetta. Kuumailmapuhaltimiakin myydään monissa kaupoissa, eikä kaikkien suinkaan tarvitse mennä ostamaan sitä askarteluliikkeen kalleinta, kuten minä hölmöyksissäni tein. Olisin säästänyt vähintään 10 euroa hakemalla vastaavan vempaimen kirjakaupasta tai autotarvikemyymälästä. Hölmöydestä sakotetaan, jälleen kerran.

Netistä löytyy paljon ohjeita leimailuun, mutta muutaman jutun huomasin käytännön työssä. Leima kannattaa sivellä kunnolla leimasinliimalla ja leima tulee painaa jämäkästi paperille tai pahville. Jos liimaa tulee epätasaisesti, ei kohopulveri tartu siihen kunnolla, jolloin kuviosta tulee vaisumpi ja himmeämpi. 

Askartelukaupasta sain hyvän ohjeen ensin liimata ja levittää kohopulveria useampaan kuvioon ja hoitaa kuumennuksen myöhemmin isommissa erissä. Leimasinliima kuivuu näköjään aika nopesti, eikä pulveri enää tartu siihen. Pulveroitu kuvio sen sijaan voi odotella pidempäänkin, kunhan ei kasaa niitä päällekkäin. Niinpä tein kartongille kuusi kuviota kerrallaan ja laitoin niille heti kohopulveria. Kun pöytätila alkoi olla kortilla, ryhdyin lämmittämään kuvioita.

Pulveria kannattaa ripotella kunnolla kuvion päälle ja kaataa sitten ylimääräinen pulveri keskeltä taitetulle paperiarkille, jolla se on helppo siirtää takaisin purkkiin. Pulveri onkin melkoisen riittoisaa. Siitä huolimatta pulveria löytyi pitkin työpöytääni lopetettuani askartelun.

Leimasimien puhdistamiseen ei myöskään tarvitse ostaa askartelukauppojen erityisiä puhdistusaineita, vaan esimerkiksi tavallinen ja edullinen kosteuspyyhe toimii siinä hyvin.

Innostuin myös tilaamaan nettikirjakaupasta (niin juuri - kirjakaupasta eli Adlibriksestä) uudenlaisia lankoja, joita en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Voihan villasukka -ryhmässä monet ovat kutoneet sukkia ruotsalaisesta Ragista ja Mellanragista. Raggi on paksumpaa ja suosituspuikot sille 4,5-5. Raggin koostumus on 70 % villaa ja 30 % polyamidia. Mellanragin puikkosuositus on 3 ja sen koostumus on 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Värejä löytyy runsaasti. Tarvitsin vähän hempeitä sävyjä, sillä aikomus on kutoa lastensukkia. Kunhan kerkeän aloittamaan uudet langat, kerron kokemuksia.

Kokeilin myös löytämääni pitsineuletta näihin vaaleisiin 7-veikkasukkiin. Ohje on helppo ja se on tässä:

1. krs: 1 o, 1 n, 2 o, 1 n, 1 o eli yhteensä 6 silmukkaa
2. krs: 1 o, 1 n, langankierto, 2 o yhteen silmukoiden takareunoista, 1 n, 1 o
jatka toistaen näitä kahta kerrosta
 

Sukan aloitin simpukkareunalla, johon ohjeen löysin tuoreimmasta Novitan Sukkalehdestä. Törmäsin tuohon simpukkavinkkiin jo aiemmin netissä, mutta sukkalehden kuvallinen ohje on selkeämpi, mitä netissä näkemäni.

Vaaleanpunaisesta 7-veikasta tehtyihin Annukka-sukkien ohjeeseen törmäsin netissä. Sekin on hyvin helppo eli

*1-5. krs: 1 n, 4 o
6. krs: 1 n, langankierto, ylivetokavennus, 2 o yhteen, langankierto.*
Toista kerroksia 1-6. 
Kuvio muodostuu siis viidestä silmukasta eli mitoita silmukkamäärä sen mukaan.

Eilen puikoilta putosi uudet räsymattosukat. Edelliset räsymatot tein käyttämällä kirkkaanpunaista 7-veikkaa ja 7-veikan sateenkaarta. Koska varastostani ei löytynyt laisinkaan kirkkaanpunaista, otin sen tilalle fuksian punaisen. Se käy hyvin yhteen sateenkaaren kanssa. 

Näissä räsymatoissa kudotaan aina kaksi kerrosta kummallakin langalla. Varressa on 60 silmukkaa, joista vähennän nilkan resorissa ylimääräiset siten, että puikkoa kohti jää 12 silmukkaa. Mallineuleena tuossa varressa on 4 o, 1 n. Resorin ja kantapään vahvistetun osuuden oikeat silmukat kudon nykyisin takareunoistaan, jolloin resorista tulee kauniimman näköinen ja jämäkkä.

  
Puolisen tuntia sitten kävin ottamassa pilvikuvat ja silloin aurinko oli jo laskemassa. Nyt ulkona on jo pimeää. Taidanpa lähteä keittämään iltapäiväkahvia ja samalla sytytän myös kynttilät. Nyt niitä on ilo poltella. Tuovat tunnelmaa ja valoa hämäriin iltoihin.

Mukavaa viikonloppua ja pyhäinpäivää teille kaikille!