Viherpaja-käynti herätti ajatuksia

Puutarhabloggaajat kävivät talvitapaamisen yhteydessä Vantaan Koivuhaassa sijaitsevassa Viherpajassa. Flunssan kourissa kärvistelleenä en päässyt talviretkelle mukaan. Naapurin Maritille tulee aina asioita vuodatettua ja minun Viherpaja-missaukseni muistaen hän kysyi runsas viikko sitten, lähdenkö heidän kanssaan käymään Viherpajassa. Naapurit olivat muutenkin menossa Tikkurilaan, joten samalla voisimme käydä katsastamassa Viherpajan annin.

Paikka on suuri ja kasveja valtavasti. Ihme, jollei viherkasviharrastaja tuolta löydä etsimäänsä. Lisäksi kasvit ovat hyväkuntoisia ja hoidetun oloisia, nimikyltit ja hintalaput selkeästi esillä. Minusta kasvien hinnatkin ovat ihan kelpo luokkaa ja kilpailukykyisiä ulkomaisten ketjuliikkeiden hintoihin verrattuna. Vaikka hyllyt notkuvat kasveista ja amppeleita roikkuu niiden yllä, kasveja pääsee hyvin katsomaan ja valikoimaan.

Käytävillä mahtuu kulkemaan ja varoen jopa muita kävijöitä ohittamaan. Kasvihuoneissa saa vapaasti ja rauhassa kulkea ja katsella. Kukaan ei seiso selän takana vahtimassa, eikä kertaakaan tullut pakko-ostamisen tunnetta. Henkilökuntaa on kyllä näkyvillä ja tarvittaessa he vastasivat kysymyksiin ja neuvoivat mielellään.

Sisälle mennessämme kysyin henkilökunnalta, saanko ottaa valokuvia - kuten pyrin yleensäkin tekemään. Sain luvan ottaa kuvia omaan käyttöön. Kerroin kuvaavani blogiini.

Anopinpalli

Korallibegonia

Mehipuulautanen

Lemmikkejä ruukuissa

Liisantyyny

 

 

Maljaköynnös

Paavonnukkumatti

Rahapuu

Samettilehti

Kasvihuoneita on useita. Osa on suoraan toinen toistensa perässä, joissakin on välillä suljettava ovi. Yhdessä huoneessa oli meneillään timanttikukkanäyttely.

Viimeisenä kiersimme japanilaisen puutarhan. Se on rakennettu vuosina 1985-1986. Kasvit on kerätty ympäri maailmaa ja kalat lennätetty Japanista. Puutarhan lämpötila ja kosteus seuraavat vuoden ympäri Tokion seudun vastaavia arvoja. Kirsikoiden kukinta ajoittuu maalis-huhtikuun vaihteeseen, mutta maaliskuun viimeisellä viikolla kukinta ei vielä ollut aluillaan. Auringonpaistetta on ollut liian vähän.

2002 Viherpajassa oli suuri tulipalo, jossa 6000 neliön alasta tuhoutui 300 neliötä. Mm. japanilainen puutarha kärsi mittavat vahingot. Aikanaan Viherpajassa on ollut myös perhospuutarha, mutta se on lopettanut. Joidenkin tietojen mukaan myös kaktuksilla on oma tilansa, mutta nyt ne löytyivät muiden viherkasvien yhteydestä.

Lawsonin sypressi

Kirsikka (nimi unohtui)

Olipa huikea paikka. Tai oikeastaan tunteeni niin kasvien keskellä kierrellessä, kuin kotiin saavuttuani olivat hyvin ristiriitaiset. Ulkoa päin katsoessa näyttää, kuin kasvihuoneet olisi jo aikaa hylätty ja ympäristön kasvillisuus vähitellen ottaisi oman tilansa takaisin. Parkkipaikalta sisään mennessä luulin, että tulemme takaoven tai lastauspihan kautta, mutta kyllä se ihan pääsisäänkäynti oli. Sisäänkäynnistä etuoikealle olevat huoneet olivat täynnä kasveja, mutta japanilaisen puutarhan läheiset tilat suurimmaksi osaksi lähes tyhjinä tai pikemminkin ilmeisesti jonkinlaisena varastotilana. Siellä täällä oli joitakin suuria, hintalapuista päätellen myyntiin tarkoitettuja kirsikkapuita ja havukasveja. Hetkittäin oli sellainen olo, kuin kulkisi luvatta jossain remontin kourissa olevissa varastotiloissa.

Kliivia

Tuollaisen paikan ylläpitäminen on varmasti hurjan kallista. Pelkästään lämmittämiseen täytyy kulua valtavia summia. Ihan yhden tai kahden miehen henkilökunnallakaan ei taatusti selvitä. Naapurini ovat käyneet Viherpajassa vuosien varrella useita kertoja ja he kertoivat paikan olleen aiemmin paljon hienompi. 

Väistämättä kaikkialla törmäsi jonkinlaiseen rappiotunnelmaan. Sääli, sillä uskoisin, että Suomessakin olisi paikkansa Tukholman Zetasin kaltaiselle puutarha-alan yritykselle ja nähtävyydelle. Vaikka Viherpaja onkin pääasiassa viherkasvikauppa, sijaintinsa ja kokonsa puolesta se voisi olla Suomen Zetas. Aika lailla panostusta se nykytilanteeseen verrattuna vaatisi. 

Milloinkahan Suomessa syntyy puutarha-alan yritys, joka määrän ja laadun lisäksi panostaa myös tuotteiden esillepanoon ja myyntialueen ulkoasun yleiseen viihtyvyyteen? Eurojackpotin 60 miljoonaa meni taas sivu suun, mutta nytpä tiedän, mihin voittomiljoonani sijoittaisin. Uusi lotto siis vetämään siinä toivossa, että voisin perustaa kotimaahan ihka oman zetasin.
 

Sammakko japanilaisen puutarhan lammessa.

Etsivä löytää

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sinnikäs pihan kiertäminen ja maan tasolle laskeutuminen kannattaa. Aivan sattumalta löysin sinivuokon ensimmäisen nupun. Ihastelin vanhimman sinivuokkopaikan vieressä nousevia talventähtiä. Pihamme ensimmäisiä nekin. Siirsin syksyn lehtiä pois kameran edestä ja sieltä se pilkisti. Minimaalisen pikkuinen sinivuokko. Sitä ei seisten kykene mitenkään havaitsemaan. Ainoastaan aivan läheltä katsoessa, jos tietää, mistä etsiä. Kaiken lumen ja jään keskellä toivoni kevään saapumisesta heräsi hetkessä. Satakoon taivaalta vaikka hourupäisiä ukkoja ja akkoja, kevät tulee!

Talventähti - Eranthis hyemalis

Toinen uusi ilonaiheeni ei kooltaan paljon sinivuokkovauvaa suurempi ole, mutta on se vaan niin ihana. IHANA!!! Miksi ihmeessä en ole näitä istuttanut aiemmin? Kerrankin ymmärsin jopa kaivaa sipulit sellaiseen paikkaan, josta lumi sulaa aikaisin. Pelkäsin, että autotallin seinustalla on liian kuiva ja ravinteeton paikka näille pikkuauringoille, mutta sieltä niitä mönkii mullasta muitakin. Päiväni on pelastettu. Ei, vaan koko viikko ja varmasti seuraavakin. Arvatkaa vaan, istutanko ensi syksynä pikkusipuleita entistä innokkaammin. Kyllä se kaikki kaivaminen ja konttaaminen puutarhakauden viime metreillä kannattaa. Ehdottomasti!

Tuomi - Prunus padus

Ulkona ei mitenkään erityisen lämmintä ole. Paljon puhuttu lämpö ei vaan ole saapunut, eikä aurinkoakaan näy. Ilmeisesti kuitenkin lauantainen kaatosade sai luonnon heräämään ja metsäreunan tuomi on täynnä vihreitä silmuja.

Jokin koristeherukka. Silmut ainakin niin pullollaan.

Pikkupuutarhassa talvi vielä pitää otettaan, mutta kamppailu kevään kanssa on ankaraa. Pensas, jonka nimeä en ole saanut selville, mutta jota lehtien muodon ja niiden tuoksun perusteella epäilen herukan sukulaiseksi, pukkaa komeita silmuja. Silmut pullottavat niin voimakkaasti, että ne erottuvat jo kauempaakin katsottuna.

Terttuselja - Sambucus racemosa

Terttuselja laittaa vielä paremmaksi. Sen silmu on paukahtamaisillaan. Muutama lämmin ja aurinkoinen päivä, niin tämä puska on lehdessä. Terttuselja on ihan itsekseen ilmestynyt tontin rajalle, metsikköön. Terttuselja luokitellaan puutarhoista karanneeksi vieraslajiksi, joka helposti leviävänä saattaa muodostaa uhkan metsän uudistumiselle.

Kevätesikko - Primula veris

Kaikki lumi ei vielä ole edes kukkapenkistä sulanut, kun esikko jo työntää kippuraisia lehtiään ylös mullasta. Tätä täytyykin käydä tarkkailemassa, sillä nuput seuraavat pian lehtien perässä.

Raparperi - Rheum rhabarbarum

Raparperi kuuluu kevään innokkaimpiin nousijoihin. Ukkokulta oli tyhjentänyt tuhkaa tämän kasvuston päälle, joten lumi suli tavallistakin nopeammin. Toinen rypäs on vielä lumen alla, mutta saattaapa olla, että jos sitä lunta siitä pois kaapisin, sielläkin odottaisi jo oranssinpunaiset pylpyrät.

Jouluruusu - Helleborus

Jouluruusuja olen istuttanut puutarhassani tarkoituksella useampaan paikkaan nähdäkseni, missä ne viihtyvät parhaiten. Jouluruusu kehotetaan istuttamaan puolivarjoisaan paikkaan, mielellään vaikka puiden ja pensaiden aluskasviksi. Omassa pihassa jouluruusut ovat menestyneet paremmin aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa. Johtuuko sitten siitä, että koko meidän pihamme on naapurimetsikön vuoksi hieman varjoisa? Joka tapauksessa kaikki puolivarjoisiinkin paikkoihin istutetut jouluruusuni ovat joko kuolleet tai eivät ainakaan kovin hyvinvoivilta näytä. Sen sijaan kaksi aurinkoiseen paikkaan istutettua näyttävät kotiutuneen erinomaisesti. 

Alapihan Ovaalipenkkiin viime keväänä istutettu jouluruusu pukkaa jo nuppuja. Pitäisiköhän käydä suojaamassa, ettei pihan yli aamuisin loikkiva jättikokoinen rusakko tai öisin vieraileva peura syö ihanuutta suihinsa.

Aikani kun pihaa kiersin ja kaarsin ja miltei jokaisen maahan varisseen syyslehden alle kurkkasin, alkoi piippoja löytyä. Tässä vaiheessa niiden tunnistaminen ei minulta suju, ellen tarkkaan tiedä ja muista, mitä kyseiseen paikkaan olen istuttanut. Kaivoin syksyllä laatimani sipulien istutuspaikkaluettelon esiin. Kunhan vielä alapihankin lumet sulavat, luettelo saa kulkea mukanani, jotta voin piippoja nähdessäni tarkastaa, mitä mullasta on odotettavissa.

Mukavaa huhtikuun alkua ja piippometsästystä teille kaikille!
 

Turun puutarhamessuilla

Yleiskoristelualue on ammattiopisto Livian opiskelijoiden tekemä.

Voitin Mielen lumoa -blogin arpajaisissa liput Turun puutarhamessuille. Lämmin kiitos Intianmintulle, joka onnettarena soi minulle houkuttelevan tilaisuuden ajella katsomaan hieman eri tavoin toteutettua virittäytymistä uuteen puutarhakauteen. Matkakumppanikseni sain naapurin Maritin, jonka kanssa jo viime kesänä tuli harrastettua useampi puutarha-aiheinen retki.

Yleiskoristelualueen teemana Koti puutarhassa

Aiemmin olen käynyt ainoastaan Helsingin kevätmessuilla ja sinne toki aion suunnata tänäkin keväänä. Itse asiassa jo kuluvalla viikolla. Turun messut on vähän pienempi, mutta ihan kompakti tapahtuma, jossa riitti katsottavaa yhdelle päivällä sopivasti. Enimmäkseen tuli pyörittyä A-salissa, jonne valtaosa kasvillisuudesta oli keskittynyt. Toki kävimme tsekkaamassa muidenkin salien annin, mutta meri veneineen tai mökkiaihe iglusaunoineen eivät nyt niin kovin kiinnostaneet.

Messuilla pitäisi aina tehdä ensin yleiskierros ja sen jälkeen palata itseään kiinnostaviin kohteisiin. Valokuvaamisen suhteen messut ovat sunnuntaiharrastelijalle hankala paikka, sillä ihmisiä on kaikkialla ja joka paikassa kaikenlaisia kylttejä ja ylimääräisiä härpäkkeitä. En ole laisinkaan innostunut kuvankäsittelijä, joten yritän pärjätä lähinnä rajauksella. Niinpä jo kuvausvaiheessa on pakko yrittää löytää sellainen kuvakulma, jolla minimoi kaiken ylimääräisen ja kuvaan kuulumattoman pois. Alkuun en oikein osannut kuvata yhtään mitään ja sitten räpsin sinne tänne. Virittäydyin kuvausmoodiin vasta loppumetreillä, jolloin koko päivän messuilu alkoi jo tuntua jaloissa.

Päällimmäisenä messuista jäi mieleen hyötyviljely. Kukkaistutustenkin lomassa oli runsaasti yrttejä, mutta myös erilaisia ruohoja. Muutamissa kohteissa katselin jättikokoisten tomaattien ja kurkkujen aika pientä multatilaa ja näiden hyötykasvien sijoittamista pieneen tilaan ylipäätään. Kuten tuossa yläkuvassa näkyy, kurkunkin saa mahtumaan mukavasti aika kapeaan paikkaan. Pohdin, josko jatkossa hyödyntäisin talon lämpimän seinustan tomaattien kasvattamiseen istuttamalla tomaatit viljelysäkkiin, jonka taasen sujauttaisin sopivasti säkin peittävään laatikkoon.

Kukkakauppa Bronco oli sisustanut kokonaisen 8 metrin korkuisen seinän täyteen parveke ja terassi-ideoita. Harmi, ettei yksityiskohtia päässyt tutkimaan yhtään lähempää ja zoomittomana kuvaaminenkin oli hankalaa. Kukkakaupan linkistä pääset heidän kotisivuilleen ihailemaan yksityiskohtaisempia kuvia. 

Tämä Broncon porrasistutus oli minusta jotenkin niin rauhoittava ja kaunis. Tykkään tällaisista harmonisista asetelmista, mutta itse en osaa sellaisia luoda.

Jaloleinikki eri värisenä on selvästi tämän hetken hittikukka. Sitä näki niin maljakoissa kuin ruukuissakin. Kaunis se onkin.

Oravankesäpesän kaksi laatikkoa edessä, vasemmassa yläkulmassa Puutarhassa-blogin laatikko

Neljä puutarhabloggaria oli toteuttanut omat istutusideansa yhteistyössä Kekkilän ja Flörin (entinen Kauppila) kanssa teemalla Unelmien viljelylaatikko. Mukana olivat:

OravankesäPesäwww.oravankesapesa.net
Mama`s Garden www.kotipuutarha.fi/mamas-garden
Puutarhassa puutarhakamari.blogspot.fi
House no 465 www.houseno465.blogspot.fi

Mama´s Gardenin idea

Helsingin messuilla on aina myynnissä jättimäiset määrät tulppu- ja ruusupuntteja. Turussa niitä ei juurikaan näkynyt. Sen sijaan kukkivia hortensioita oli sekä myytävänä, että myös runsaasti eri paikkojen koristeluissa.

Puutarhamessuille tuttuun tapaan myös hollantilaiset olivat mukana juurakoineen ja mukuloineen. Myynti ei syystä tai toisesta ollut nyt niin intensiivistä, mihin Helsingin messuilla olen tottunut. Mukuloita ja sipulipussukoita pääsi ihan rauhassa tutkimaan ja käsissään punnitsemaan ilman, että joku oli haukkana tekemässä kauppaa. Minusta asiakkaan tutustumisrauhaa kunnioittava myyntitapa tuntuu mukavammalta. Oli aikaa ajatella ja puntaroida ilman tunnetta, että setelit on oitis kaivettava esiin kukkarosta.

Tällä kertaa en osallistunut "liljabingoon", enkä tullut ostaneeksi muitakaan mukuloita. Ajattelin käyttää Turun messut enemmänkin katselemiseen ja suunnitelmien hiomiseen ja ajoittaa mahdolliset ostokset Helsingin messuille. Sorruin sentään yhteen pionin juurakkoon, sillä ne olivat aivan jättimäisen kokoisia. Alexander Fleming lähti pussissa kotiin.

Siemenkauppiaita oli aika vähän, enkä löytänyt valikoimista niitä, jotka olin listannut messuhankinnoiksi. Siemenhankintojen osalta jäi siis painetta Helsingin messuille. 

Olkoon kukin mitä mieltä tahansa, mutta minusta siemenet ovat aika kalliita. Ainahan sitä yhden pussin raaskii ostaa, mutta jos hankittavia on useampia, se jo tuntuu kukkarossa. Olisin tykännyt, jos siemenpusseissakin olisi ollut jonkinlaisia ryhmäalennuksia. Esimerkiksi viiden pussin ostajalle kuudes kaupan päälle tai jotain vastaavaa. Ilmeisesti siemenet käyvät kaupaksi ilman kummempia myyntikikkojakin.

Pioninjuurakot olivat komeita

Taimistoja ja taimikauppiaita messuilla oli minusta melko vähän. Muutama Turun alueen suurin luonnollisesti. Taimihankintojen kannalta se ei ehkä ollut niin kovin suuri haitta, sillä missäpä säilytät kuukauden tai kaksikin vaikkapa isokokoisia taimia ennen mahdollisuutta istuttaa ne maahan. Toisaalta messuthan ovat erinomainen paikka löytää uusia taimistoja ja tutustua niiden valikoimiin.

Kaikenlaista härpäkettä oli näilläkin messuilla kaupan. Osa toki hyvinkin pihaan ja puutarhaan nivoutuvaa, mutta yllättävän paljon myös vaatteita, koruja ja kaikenlaista muuta, minkä yhteys messujen aiheeseen ei minulle avautunut. Tulihan sitä muutakin sitten tutkittua, mutta kenties olisin sen tilalla mieluummin katsellut vaikkapa sekatööreja tai puutarhajalkineita. Kaikki pienikokoiset oksasakseni ovat elämänsä lopputaipaleella ja olin valmistautunut tekemään tuttavuutta uutuuksien kanssa. Vain yhteen oksasaksikauppiaaseen törmäsin, mutta ei tullut kauppoja.

Viimeisenä ennen pois lähtöä osallistuimme äänestykseen, jossa valittiin lukuisista erilaisista kenkiin tehdyistä kukka-asetelmista kaunein. Samassa tilassa oli näytteillä myös kukista ja kasveista kootut tai niillä koristellut puvut. Lähdön tiimellyksessä minulta jäi selvittämättä, kenkäasetelmien ja pukujen tekijät. Olisiko kyseessä ollut Suomen Kukkakauppiasliiton Varsinais-Suomen piirin työtä?

Unohdin messuille lähtiessäni tulostaa näyttelyaluekartan. Siitä olisi ollut apua, vaikka alue ei niin kovin suuri olekaan. Sisääntuloaulassa oli iso kartta, mutta eipä niitä yksityiskohtia myöhemmin enää muistanut. Kovin paljon ostoksia en tehnyt, mutta yllättävän monella kauppiaalla maksupääte lakkoili. En ollut varautunut kovin runsaalla setelinipulla, joten pari ostosta jäi maksupääteongelmien vuoksi tekemättä. Minun kannaltani sinänsä hyödyllistä, sillä nyt on vajaa viikko miettiä, olivatko edes tarpeellisia ostoksia.

Mennen tullen vettä satoi aivan kaatamalla. Vesisade loppui oikeastaan vasta oman kunnan alueelle saavuttuamme ja loppumatkan meitä saatteli sankka sumu. Sateinen lauantaipäivä sujui varsin mukavissa merkeissä. Naapurin Marit oli oivallista matkaseuraa, kiitos hänelle! Kiva oli myös törmätä messuilla useampaan Kati-nimiseen blogituttuun ja muutamaan muuhunkin tuttuun. Jotenkin yhteinen kiinnostuksen aihe saa ihmiset tutustumaan ja tarinan lentämään, vaikka aiemmin ei niin hyvin olisikaan toinen toistaan tuntenut. 

Kevään messukausi on siis korkattu ja hyvin harjoitelleena jatkan turneeta Helsingissä. Tässähän alkaa jo olla ihan kunnolla kevätfiilis! 

Tule nyt kevät meidänkin pihaan!

Sormustinkukka taistelee jään vallasta omenapuun alla

Ei ole elämä ihan reilua, kun kaikkialta muualta lumet ovat sulaneet kohisemalla, mutta meidän pihassa sitä riittää. Ja jäätä myös. Hiekkakäytäviltäkin löytyy vielä paksua ja kovaa jäätä. Olen sitä käynyt hakkaamassa pois, mutta ei siihen mikään tehoa. Päivittäin on ollut lämpöasteita, joiden vaikuttavuutta kova tuuli on madaltanut. Ja kun yöksi menee pakkasen puolelle, tarvitaan taas puoli päivää aurinkoa, jotta sulaminen käynnistyy uudelleen.

Monet ovat jo esitelleet kukkivia krookuksia ja sinivuokkojakin lumikelloista puhumattakaan. Ihan en sentään suurennuslasia mukaan ottanut, mutta tehokkaasti etsimällä löysin talon päädystä muutaman mullasta esiin tunkevan piipon. Kirjanpitoni mukaan juuri tuossa paikassa ei mitään sipulikasvia edes pitäisi olla. Pitänee vaihtaat tilitoimistoa tai tehdä vähintäänkin reklamaatio epätarkasta kirjaamisesta. No, itseäni saan syyttää.

Kevätkaihonkukka

Muutamista paikoista sentään lumi alkaa vähitellen vetääntyä, mutta sen alta paljastuu yleensä sitten jäätikköä. En ole "ennen oli kaikki asiat paremmin" -ihmisiä, mutta talvet ovat kyllä muuttuneet ihan ihmeellisiksi. Ensin ei tule lunta laisinkaan ja sitten, kun se tulee, sen alla ja päällä ja varmaan välissäkin on jäätä. Kevätkaihonkukka sentään jaksaa tunkea itsensä ylös ihan mistä tahansa. Kaipa se kasvaisi napajäätikölläkin.

Kun kerran pihalla ei mitään voi tehdä, päätin ryhtyä maalauspuuhiin. Eteisen ja olohuoneen ruskealla tehostevärillä maalatut seinät saivat jälleen valkoisen pinnan. Kylläpä tuli valoisaa. Siinä ohessa tuli sitten sudittua muutama muukin seinä. 15 vuotta on olohuoneen edellisestä maalauksesta ja päällisin puolin seinät näyttivät ihan siisteiltä. Vaan niinhän siinä aina käy, että juuri maalatun rinnalla vanha näyttää todella kulahtaneelta. 

Kyllähän sitä maalia seinälle sutii, vaan kaikki suojateippaaminen, tavaroiden siirtäminen ja listojen irroittelu vasta aikaa viekin. Maalauksen jälkeen sama homma taas toisinpäin. Kaksi päivää maalaamiseen ja oheistoimintoihin vähintäänkin tupla-aika lisää.

Rempan jälkiä siivotessani vaihdoin vielä lakanat ja vein pyykin ulos kuivumaan. Kevään ensimmäinen lakanapyykki kuivui maanantaisessa myrskytuulessa hetkessä. Mikä ihana puhtaan pyykin tuoksu leijailikaan kotiin, kun mankeloin lakanoita takaisin liinavaatekaappiin laitettavaksi.

Juurii eilen Intianmintulle hänen Mielen lumoa -bloginsa sepelkyyhkykuvaa kommentoin, etten vielä ole niiden huhuilua onnistunut kuulemaan. Eikös sitten tänä aamuna Juuson kanssa pikaisesti metsikössä pyrähtäessäni kyyhkynen aloittanut huhuilunsa. Mustarastaiden lurituksesta on saanut iloita jo pidemmän aikaa. Ja viime viikon lopulla sattumoisin vilkaisin työhuoneen ikkunasta, kun kolme joutsenta lensi talomme yli. Sääli, etten ehtinyt ulos kuulemaan niiden ääntelyä. Se vasta kevätmielen saakin nousemaan.

Meinasin tässä jo viikonloppua kaikille toivottaa. Vasta eletään alkuviikkoa, joten ei sentään kiirehditä. Mukavia arkipäiviä siis teille jokaiselle!
 

Onnettaren suosiossa

Koru on todellisuudessa enemmän ruskea.

Puutarhabloggareiden joukkoon mahtuu runsain määrin monenlaista osaamista. Taitavat valokuvaajat paljastuvat nopeasti, kun he värittävät kertomuksiaan upeilla kuvillaan. Erityisen paljon iloitsen lintu- ja eläinkuvaajista, sillä itselläni ei ole lintukuvaukseen sopivaa kalustoa. Enkä ehkä hyvä lintukuvaaja olisi kunnon vempaimillakaan. On siis todella mukavaa käydä vierailulla blogeissa, joissa pääsee ihailemaan loistavia kuvia.

Kädentaitajia löytyy myös ihan joka lähtöön. Yksi entisöi vanhoja huonekaluja, toinen tuunaa kirppislöydöistä ihania sisustus- ja käyttöesineitä, kolmas luo keramiikasta iloa silmälle ja hyötyä niin kotiin kuin puutarhaankin. Käsityöihmisiäkin on pukuompelusta tilkkutöiden kautta kaikenlaiseen kutomiseen ja neulomiseen.

Koruntekijöitäkin on joitakin ja viimeisin löytö tällä saralla on Vikki kuvailee -blogin Vikki, jonka naistenpäivän arvonnassa voitin ihastuttavan kaulakorun. En tiennytkään, että Vikki tekee todella kauniita koruja.

Onnetar suosi minua myös Mielen lumoa -blogin Intianmintun arvonnassa. Sain kaksi lippua Turun Piha & puutarha -messuille, jonne menen naapurin Maritin kanssa. Muuten tuskin Turkuun olisi tullut lähdettyä, vaikka meiltä sinne pääsee moottoritietä melkeinpä nurkalta.

Usein kevätmessujen jälkeen olen hiukan pettynyt ja täällä blogissakin marisen, että taisi olla viimeinen kerta. Nyt päätin, että marinat sikseen. Kevätmessut ovat joka tapauksessa oivallinen päätös pitkälle talvelle ja avaus uuteen kasvukauteen. Pääsee haistelemaan puutarhan tuulahduksia hetkellä, jolloin omassa pihassa ei vielä paljon ole tehtävää. Aina sieltä joku siemen mukaan lähtee. Joko konkreettisesti tai sitten ideana päähän muhimaan.