Kristiinan haaste: Keltainen ja vihreä

 
Kristiina K:n huhtikuun haasteen aiheena on KELTAINEN JA VIHREÄ. 

Näin pääsiäisen aikaan haasteeseen on tavallista helpompi osallistua, vaikka esimerkiksi puutarhasta ei montaa keltaista kukkaa vielä löydy. Keltaista ei meidän kodin sisustuksessa pahemmin ole. Harvemmin myöskään vaatetuksessa. Leikkokukissa ja puutarhassa sitä kyllä jossain määrin löytyy.

Puikot eivät ole vielä siirtyneet kesäsäilöön. Kaipasiin harmaisiin pyhäpäiviin piristystä kutomalla keltaiset matalavarsisukat. Kudoinpa samaan syssyyn myös oranssit, mutta ne jäi vielä kuvaamatta.

Sisustuksessa pidän vihreästä väristä. Etenkin keittiössä vihreä on helposti yhdistettävissä valkoisiin astioihin. Kivi-tuikkuja minulla on aika monta. Vihreät olen kaikki löytänyt kirppareilta edullisesti. 

Mariskoolejakin on kymmenkunta, joita neljä vihreän eri sävyjä. Muut sinisiä, yksi keltainen ja yksi punainen. Väritön on ajalta, jolloin Mariskooleja ei vielä valmistettu muissa väreissä. Sain sen työkavereilta muistaakseni synttärilahjaksi. 

Vihreät lasilautaset muutaman vuoden takaa ovat Pentikin. Sain tyttäreltä lahjakortin, jolla ostin neljä neliön muotoista ja neljä lehden muotoista lautasta. Tarkoitus oli hankkia kumpaakin kaksi lisää, mutta Pentik ehti lopettaa tuotannon ennen kuin ehdin toteuttaa aikomukseni. 

Vihreitä mukeja oli enemmänkin, mutta ensin niistä hajosi korva ja sitten reunoista lohkeili paloja. Mukit eivät ole läpivärjättyjä, eivätkä myöskään ole kestäneet kovin hyvin tiskikonetta. Lumikello-mukin kuvitus on Elsa Beskovin. Se kuuluu Design House Stockholm -kokoelmaan. Sain mukin naapurin Maritilta.

Vihreään kattaukseen sopii nätit servetit. Keittiön kattauksessa tykkään käyttää Marimekon kuvioita. Kesäaikaan pihapöydän ääressä syödessä tai kahvitellessa kukkakuvioiset servetit ovat kivoja.

Pienet Marimekon Siirtolapuutarha-purkit tilasin muutama vuosi sitten Hobby Hallista. Niihin laitan esimerkiksi krutonkeja, pähkinöitä tai manteleita. Milloin mitäkin. Enimmäkseen ne nököttävät sivupöydällä koristeina.

Vasemmalla Muurlan lasin tarjouksesta pari vuotta sitten ostamiani lasipalloja. Olivat niin edullisia, että raaskin ostaa keltaisten ja vihreiden lisäksi ruskeita ja kirkkaita. Muita värejä ei tainnut olla tarjolla. Lasipallojen teline on Søstrene Grenestä. Suihkutin sen spraymaalilla valkoiseksi.

Yläoikean Villeroy Bochin muki on lahja naapurin Maritilta. Samoin alaoikean Röstrandin kasviaiheinen purkki. Sen kannen sisäpuolella lukee yllätyksenä: "den som spar han har". 

Kuten huomaatte, naapurin Marit tietää, mistä minä tykkään.

Kodin itseoikeutetut vihreät ovat tietenkin kasvit. Niitä minulla ei ole kovin paljon, koska talon valoisimmat paikat sijaitsevat luonnollisesti ikkunoiden läheisyydessä. Ikkunoiden alla taasen ovat sähköpatterit, joiden yläpuolelle hohkaavasta lämmöstä kasvit eivät pidä. Hankin välillä uusia kasveja ja yritän sisukkaasti saada niitä pysymään hengissä. 

Viime kuussa meille muutti kaupasta uusi oranssikukkainen kliivia ja muhkea korallikaktus. Sen vuoksi olen pelannut viherkasvidominoa löytääkseni kullekin sopivan asuinpaikan. Suuri kentieapalmu viihtyy lattialla, eikä se ikkunalaudalle tai pöydälle mahtuisikaan. Kultaköynnös saattaa muuttaa amppeliin.

Aivan uudenuutukaiset kukkaseni eivät välttämättä valoa kaipaa. Keltakukkaisen tulppaanin ei tarvitse värjötellä koleassa kevätsäässä. Sitä ei myöskään uhmaa peurojen hampaat. Parhaillaan tulppaani on keittiön ikkunalaudalla, jossa sitä tulee ehkä eniten katselleeksi. Helppohoitoisempaa kasvia saa etsiä. Nämä eivät vaadi mullanvaihtoa eikä lannoitetta. Kestävät myös käsinkosketeltavaa hellyyttä. Vaikka ottaisi yöksi sänkyynsä, eivät särkyisi.
 

Tulppaanin ohella sain pikkuisen kasvin, joka voisi olla kaktus. Kovasti koitin miettiä sille jonkun keväisen sipulikukan roolia, mutta ei se muistuta hyasinttia, ei scillaa, ei kevätkurjenmiekkaa, eikä krookustakaan. Olkoon siis kaktus.

Molemmat pehmokasvit poika toi minulle pääsiäiskukkina. Näitä hän oli nähnyt Prismassa ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Hollantilaisia pehmokasveja löytyy pocket money -nimellä. 

Kiitos pojalle, jolla riittää huumorintajua. Ja joka tietää, mistä äiti tykkää. 

Näiden Kristiinan kuukausihaasteiden kanssa on kiva laittaa aivonystyrät liikkeelle ja miettiä kulloinkin sopivaa toteutusta. Iso kiitos Kristiinalle!

 

Tintti-tv avattu

Sunnuntaina 20.11. lumikerros oli vielä hento.

 

Mittari on pysynyt muutaman päivän miinuksella. Lauantaista lähtien luntakin on satanut lähes tauotta. Lumikola on edelleen kellarissa. Kannattaisi ehkä siirtää talon seinustalle. Toimenpiteellä saattaa olla samanlainen vaikutus, kuin sateenvarjon mukaanottamisella kävelyreissulle. Ei sada, jos sontikka on mukana. Ehkä lumentulo lakkaa, kun kola on valmiina. Itse asiassa seuraavalle viikolle luvataan plussakelejä ja vesisadetta. Sellaista pääkaupunkiseudun marraskuista loskaa siis.

Tintti-tv on avattu. Pakkasen ja lumisateen myötä talipötkylän ja siementen suosio on taattu. Välillä tungos ruokintapaikalla on suorastaan valtaisa. Parhaimmillaan laskin seitsemän mustarastasta maassa ja pari leikkimökin katolla. Muutama viherpeippo, tali- ja sinitiaiset tietenkin, pikkuvarpusia, närhi, harakka ja tikat ovat tavallisimpia kävijöitä. Yhtenä päivänä pyrähti punatulkkujen porukka hetkeksi syreenien oksille. Eipä riittänyt kameran kapasiteetti ikuistamaan moista kauneutta, mutta mieleen se kyllä jäi.

 
Hain kaupasta linnuille 20 kg:n säkillisen kuorittuja auringonkukansiemeniä. Hinta on noussut viime vuodesta melkoisesti. Muista asiakkaista useimmat suuntasivat kassalle talipalloämpärin kanssa. Se maksoi tarjouksessa 5 euroa. Ostan välillä itsekin talipalloja, mutta mieluummin sellaisia, joita ei ole pakattu vihreään verkkoon. Muuten niitä muovisia verkkoja saa riipiä puiden oksilta ja kerätä pihalta.

Kaktukset aloittivat jokavuotisen kukintansa. Olen kuullut väitteen, että kaktusten vieminen kesäksi ulos edesauttaisi kukinnassa. Saattaa näin ollakin. Omat kaktukseni jäi kiikuttamatta pihalle niin viime kuin edellisenäkin kesänä. Kukkivat siitä huolimatta.

Värinokkonen on säästynyt ötököiltä.

Kahteen kiinanruusuun tuli ötököitä. Ripsiäisiä tai kirvoja tai mitä lie. Suihkutin kiinanruusut kahdesti ja pidin niitä välipäivät varaston ikkunalaudalla, jotta ötökät eivät muuttaisi muihin viherkasveihin. Pyyhin lehdet ja upotin multaan torjuntapuikkoja. Ötökät voivat edelleen hyvin. Minulla on ennenkin ollut kiinanruusuja ja niihinkin on tullut ötököitä. Saattaa olla, että kiinanruusuilla on lähtö lähipäivinä. 

 
Vuodenaika ei ole paras mahdollinen viherkasvien ruukunvaihdolle. Kaksi isoa rönsyliljaa olivat kuitenkin kovin ahtaissa oloissa. Kasteluvesi vyöryi helposti yli tai jäi lillumaan suojaruukun sisälle. Toiselle rönsyliljalle ostin uuden altakasteluruukun, toiselle löysin samanlaisen kellarista. Kasvit ovat ruukunvaihtokäsittelyn jäljiltä vähän sikinsokin, mutta siitä ne virkistyvät.

Pelkkä päivänvalo ei tahdo riittää kuvaamiseen.

Joku aika sitten istutin emokasvista irroitettuja rönsyjä pieneen ruukkuun, jonka laitoin loppukesästä lahjaksi saamaani Iittalan Nappulaan. Rönsyt ovat jo juurtuneet, mutta hetki vielä menee kasvin rehevöitymiseen. Nappula oli aluksi keittiön työpöydällä, joka on ilman  keinovaloa viherkasville liian pimeä paikka. Pidin siinä köynnöstävää keinokasvia ja myöhemmin valosarjaa. Tykkään Nappulasta, joka toimii kummin päin vaan kukkaruukkuna tai maljakkona. Sen voi laittaa myös tarjoilupöydälle herkkujen annoskulhoksi. 

Ostin pitkästä aikaa itselleni kultaköynnöksen. Ötököiden ilmestyessä kiinanruusuun, ajattelin tämän ostokasvin olevan niiden lähde. Tarkasta tutkimisesta huolimatta en ole löytänyt kultaköynnöksestä minkäänlaista viitettä ötököihin. Laitoin senkin uuteen altakasteluruukkuun. Sijoituspaikka ikkunalaudalla ei ole paras mahdollinen, kun alla hohkaa sähköpatteri. Muutto on jo suunnitelmissa.

Kuvan lasikuusen ostin marketista. Laitoin sen sisään patteritoimisen valosarjan ja muutama päivä myöhemmin pieniä joulupalloja. Lasikuusen ylin osa irtoaa, jolloin sisään on helppo laittaa haluamiaan asioita. Ilman lakiosaa lasikuusta voi käyttää vaikkapa maljakkona.

Kävin läpi kaikki taloutemme sisävalosarjat. Neljästä kyntteliköstä vain yksi on led. Kranssimuotoinen valosarja ei myöskään ollut led, eikä kaikki sen lamput enää syttyneet. Muutama muukin valosarja sai lähtökäskyn.Toimivat valosarjat vien kierrätykseen, jossa niiden uusi omistaja voi tehdä oman energiankulutuspäätöksensä.

Aion laittaa pari kynttelikköä ikkunoille. Ehkä myös valokranssin, jos sellaisen vähällä vaivalla jostain löydän. Patteritoimisia valosarjoja on jo viritetty muutamia sisälle. Ulos laitoin led-valosarjat niin sisäänkäyntiin kuin pergolaa reunustumaan. Valo näinä hämärän hetkinä tuo iloa ja luo tunnelmaa. Jaksamme sitten ehkä säästää energiaa muissa asioissa.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Pysykäähän lämpiminä!

Viherpaja-käynti herätti ajatuksia

Puutarhabloggaajat kävivät talvitapaamisen yhteydessä Vantaan Koivuhaassa sijaitsevassa Viherpajassa. Flunssan kourissa kärvistelleenä en päässyt talviretkelle mukaan. Naapurin Maritille tulee aina asioita vuodatettua ja minun Viherpaja-missaukseni muistaen hän kysyi runsas viikko sitten, lähdenkö heidän kanssaan käymään Viherpajassa. Naapurit olivat muutenkin menossa Tikkurilaan, joten samalla voisimme käydä katsastamassa Viherpajan annin.

Paikka on suuri ja kasveja valtavasti. Ihme, jollei viherkasviharrastaja tuolta löydä etsimäänsä. Lisäksi kasvit ovat hyväkuntoisia ja hoidetun oloisia, nimikyltit ja hintalaput selkeästi esillä. Minusta kasvien hinnatkin ovat ihan kelpo luokkaa ja kilpailukykyisiä ulkomaisten ketjuliikkeiden hintoihin verrattuna. Vaikka hyllyt notkuvat kasveista ja amppeleita roikkuu niiden yllä, kasveja pääsee hyvin katsomaan ja valikoimaan.

Käytävillä mahtuu kulkemaan ja varoen jopa muita kävijöitä ohittamaan. Kasvihuoneissa saa vapaasti ja rauhassa kulkea ja katsella. Kukaan ei seiso selän takana vahtimassa, eikä kertaakaan tullut pakko-ostamisen tunnetta. Henkilökuntaa on kyllä näkyvillä ja tarvittaessa he vastasivat kysymyksiin ja neuvoivat mielellään.

Sisälle mennessämme kysyin henkilökunnalta, saanko ottaa valokuvia - kuten pyrin yleensäkin tekemään. Sain luvan ottaa kuvia omaan käyttöön. Kerroin kuvaavani blogiini.

Anopinpalli

Korallibegonia

Mehipuulautanen

Lemmikkejä ruukuissa

Liisantyyny

 

 

Maljaköynnös

Paavonnukkumatti

Rahapuu

Samettilehti

Kasvihuoneita on useita. Osa on suoraan toinen toistensa perässä, joissakin on välillä suljettava ovi. Yhdessä huoneessa oli meneillään timanttikukkanäyttely.

Viimeisenä kiersimme japanilaisen puutarhan. Se on rakennettu vuosina 1985-1986. Kasvit on kerätty ympäri maailmaa ja kalat lennätetty Japanista. Puutarhan lämpötila ja kosteus seuraavat vuoden ympäri Tokion seudun vastaavia arvoja. Kirsikoiden kukinta ajoittuu maalis-huhtikuun vaihteeseen, mutta maaliskuun viimeisellä viikolla kukinta ei vielä ollut aluillaan. Auringonpaistetta on ollut liian vähän.

2002 Viherpajassa oli suuri tulipalo, jossa 6000 neliön alasta tuhoutui 300 neliötä. Mm. japanilainen puutarha kärsi mittavat vahingot. Aikanaan Viherpajassa on ollut myös perhospuutarha, mutta se on lopettanut. Joidenkin tietojen mukaan myös kaktuksilla on oma tilansa, mutta nyt ne löytyivät muiden viherkasvien yhteydestä.

Lawsonin sypressi

Kirsikka (nimi unohtui)

Olipa huikea paikka. Tai oikeastaan tunteeni niin kasvien keskellä kierrellessä, kuin kotiin saavuttuani olivat hyvin ristiriitaiset. Ulkoa päin katsoessa näyttää, kuin kasvihuoneet olisi jo aikaa hylätty ja ympäristön kasvillisuus vähitellen ottaisi oman tilansa takaisin. Parkkipaikalta sisään mennessä luulin, että tulemme takaoven tai lastauspihan kautta, mutta kyllä se ihan pääsisäänkäynti oli. Sisäänkäynnistä etuoikealle olevat huoneet olivat täynnä kasveja, mutta japanilaisen puutarhan läheiset tilat suurimmaksi osaksi lähes tyhjinä tai pikemminkin ilmeisesti jonkinlaisena varastotilana. Siellä täällä oli joitakin suuria, hintalapuista päätellen myyntiin tarkoitettuja kirsikkapuita ja havukasveja. Hetkittäin oli sellainen olo, kuin kulkisi luvatta jossain remontin kourissa olevissa varastotiloissa.

Kliivia

Tuollaisen paikan ylläpitäminen on varmasti hurjan kallista. Pelkästään lämmittämiseen täytyy kulua valtavia summia. Ihan yhden tai kahden miehen henkilökunnallakaan ei taatusti selvitä. Naapurini ovat käyneet Viherpajassa vuosien varrella useita kertoja ja he kertoivat paikan olleen aiemmin paljon hienompi. 

Väistämättä kaikkialla törmäsi jonkinlaiseen rappiotunnelmaan. Sääli, sillä uskoisin, että Suomessakin olisi paikkansa Tukholman Zetasin kaltaiselle puutarha-alan yritykselle ja nähtävyydelle. Vaikka Viherpaja onkin pääasiassa viherkasvikauppa, sijaintinsa ja kokonsa puolesta se voisi olla Suomen Zetas. Aika lailla panostusta se nykytilanteeseen verrattuna vaatisi. 

Milloinkahan Suomessa syntyy puutarha-alan yritys, joka määrän ja laadun lisäksi panostaa myös tuotteiden esillepanoon ja myyntialueen ulkoasun yleiseen viihtyvyyteen? Eurojackpotin 60 miljoonaa meni taas sivu suun, mutta nytpä tiedän, mihin voittomiljoonani sijoittaisin. Uusi lotto siis vetämään siinä toivossa, että voisin perustaa kotimaahan ihka oman zetasin.
 

Sammakko japanilaisen puutarhan lammessa.