Kohti juhannusta

Unikoiden nuppuvaihe kestää ja kestää. Sitten yhdessä hetkessä poks ja kukka on auki. Silloin on kiirehdittävä ihailemaan tätä oranssipunaisena hehkuvaa kaunotarta, sillä seuraavana päivänä se on muisto vain. Onneksi unikko on siementänyt kukkapenkkiini niin hyvin, että uusia kukkia aukenee monena päivänä perättäin. Enää ei käy, kuten unikkotaipaleeni alkuvaiheessa, jolloin ilmestyi yksi ainokainen kukka, jota tuskin ehdin ihailla kuvaamisesta puhumattakaan.

Sana haasteellinen on nykyisin selvästi muotia, sillä se liitetään päivänpolitiikkaan, lastenkasvatukseen, ruokavalion noudattamiseen ja milloin mihinkin. Oikeastaan haasteellinen on korvannut sanan vaikea. Meillä tuota haasteellisuutta eli vaikeutta esiintyy aina aurinkoisina päivinä, sillä Juuso on ihastunut terassin kynnysmattoon. Se tykkää myös keväällä olopihan sisäänkäyntiin hankkimaani mattoon. Siinä on karvaisen otuksen mukava kelliä ja nauttia lämmöstä. Haasteellisuus tai vaikeus tulee esille siinä, että joudumme loikkimaan kissan yli mennen tullen. Juusohan ei palveluskuntaa väistele. Aika kiva kantaa painavaa tarjotinta ja varpaankärjillä varovasti kokeilla, mistä löytyisi kissaton paikka astua.

Tämäkin viikonloppu on kohtapuoliin kääntymässä arkisen aherruksen puolelle. Edessä on juhannusviikko ja monille myös viimeinen työviikko ennen kauan kaivattua kesälomaa. Vaikka luvassa on vähemmän lämpimiä ja ilmeisesti myös melko sateisia päiviä, nautitaan niistäkin. Eipähän tarvitse ainakaan istutuksia kastella.
 

Lapiourheilua jalkapallomatsien lomassa

Jalopähkämöt muutama päivä sitten. Nyt niissä on jo nuput.

Koleassa säässä on se hyvä puoli, että puutarhassa jaksaa tehdä raskaitakin hommia. Pari edellistä päivää on satanut likimain tauotta. Ensi yöksi on luvassa hallaa jopa tänne Etelä-Suomeen, joten näistä merkeistä saattaa havaita juhannuksen olevan tuloillaan. Varsin usein tuota keskikesän juhlaa saadaan viettää kosteassa ja kylmässä. Tosin viime kesänä oli aivan mahtava kesäilma täällä pääkaupunkiseudulla. Olisiko se ollut säännön vahvistava poikkeus.

Valkoinen Särkynyt sydän piilottelee Iristen takana.

Koska tänään ei satanut, ryntäsin heti aamusta pihamaalle. Kävin ravistelemassa maahan laonneita pensaiden oksia ja nyhdin sieltä täältä rikkaruohoja. Märästä maastahan ne lähtevät oivallisesti. Sen jälkeen kaivelin alapihalle johtavien portaiden väleihin kasvaneita Taponlehtiä Lapsen pihalle istutettaviksi. Löytyihän sitä jonkin verran muitakin kasveja pois annettavaksi tai omaan pihaan toisaalle istutettaviksi. Puutarhan alussa ajattelin, miten kummassa ihmiset puhuvat kasvien jakamisesta ja taimivaihdosta. Silloin näet omat kasvit olivat paikoin varsin pikkuruisia. Nyt ymmärrän, että aikojen kuluessa monet kasvit tuppaavat vyörymään vähemmän toivottaville alueille ja suorastaan huutavat jakamista ja karsimista.

Varjolilja vielä nupullaan

Purkitettuani riittävästi oman pihan aluevaltaajia muille jaettavaksi, pääsin kurkistamaan Pikkupuutarhaan, jossa en näköjään ole viime aikoina käynyt. Niin se vain on, että kun selkänsä jollekin alueelle vähäksi aikaa kääntää, pääsevät rikkaruohot valloilleen. Kevätkaihonkukka huiteli pitkin polkuja ja pikkaisen Rosa Tove Janssonin kukintakin oli päässyt alkamaan ja päättymään. En edes kuvia ehtinyt ottaa. Ehkä siinä vielä on nuppuja. Jäi tältä päivältä tarkastamatta.

Kasvien ylenmääräiseen omankädenoikeuteen Pikkupuutarhassa tympääntyneenä hain lapion ja muuta rekvisiittaa ja ryhdyin kaivamaan uutta polkua Kriikunan ja Vuorenkilpipenkin väliin. Liian suuret kukkapenkit ovat yksinkertaisesti aivan mahdottomia hoidettavia, ellei niitä pääse kunnolla huoltamaan. Polkuhomma jäi kesken, sillä päivä oli kääntymässä iltaan ja itse olin hikinen ja kurainen. Vaatteet vain pesukoneeseen ja täti suihkuun. Täytyy kuvata Pikkupuutarhaa myöhemmin - ja vähemmän kuraisilla kourilla.

Kasvit ovat vallanneet alapihalle johtavien portaiden välit. Tänään tuli vähän niitä siivottua.

Illat kuluvatkin seuraavat viikot varsin rattoisasti jalkapallon seurassa. Yöpelejä en taida jaksaa katsoa. Tai ehkä sentään tänään, kun otteluvuorossa on Englanti-Italia ja huomenna sentään sunnuntai.

* * *

Kun kitket rikkaruohoja, voit selvittää, onko edessäsi rikkaruoho vai hyötykasvi. 

Kun nykäiset kasvia ja se irtoaa maasta helposti, kädessäsi on hyötykasvi.

- Tuntematon ajattelija -

* * *

Marliska ja Kesätuulia, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin. 

Mukavaa viikonvaihdetta teille ja ihan kaikille muillekin!

 

Blogitapaaminen 24.5.2014 - Paulan kiitokset

Kiitin facebookissa Paulaa mahdollisuudesta saada vierailla hänen puutarhassaan. Hänen vastauksensa on ohessa ja lupasin välittää sen oman blogini kautta läsnäolleille:

Kiitos teille! Koetin kiittää teitä blogeissa käynnistä, kuvista ja kertomuksista, mutta en löydä keinoa kirjoittaa koska minulla ei ole mitään noista tileistä.
Joillekin sain kirjoitettua, kun oli "nimetön" vaihtoehto. Mutta tosiaan hirmu kauniita kertomuksia olen lukenut. Tervetuloa Paratiisi takapihalla, ryhmää seuraamaan, jos käytätte facebookia https://www.facebook.com/groups/194301710720016/

Paulan kiitokset siis (myöhässä - syy minun) seuraaville bloggareille:
 

  Versoja Vaahteramäeltä

  Kuusiranta- ihan metsässä
  Tuijan koti ja puutarha
  Homesick
 Anun puutarha

Autuas olo

 Paratiisinpalasia ja pieniä ihmeitä

 

Iloisia yllätyksiä puutarhassa

Metsäruusu Rosa majalis, syn. R. cinnamomea, ruots. kanelros

Ruusupensaiden kukinnan ehti tänä vuonna aloittaa metsäruusu. Siirsin tämän pensaan alun muutama vuosi sitten autiotontilta, jossa se oli jäämässä tieprojektin ja uudisrakennuksen jalkoihin. Pensaana se on aika villi ja tuppaa leviämään sinne tänne. Nurmikon keskellä leviämisestä ei ole haittaa, koska alut voi ajaa nurmikon ohessa nurin. 

Metsäruusuni on jo aika iso ja korkea pensas. Nyt se on täynnä nuppuja ja avautuvia kukkia.

Ruusunnuppujen myötä paikalle ilmestyivät myös kirvat. Niistä pääsee onneksi mäntysuopaliuoksella.

Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia

Juhannusruusu ei paljoa metsäruusulle hävinnyt ja nyt se tuoksuu pihalla ihanasti. Tai tuoksui eilen. Tänään nimittäin sataa kaatamalla, eikä mieli tee mennä märkään maailmaan tassuttelemaan.

Akileija Petticoat Pink

Viime keväänä kylvin parinkin eri akileijan siemeniä. Huonosti itivät ja ne pari onnetonta taimirääpälettä istutin kuitenkin kukkapenkkiin. Pari päivää sitten istuin pihapöydän ääressä ja ihmettelin, mikä kumma siellä pilkistää. Petticoat Pink on sittenkin päättänyt ilahduttaa puutarhaani ja tehnyt useampia nuppuja. Kyllä taas läikähdytti sydämessä.

Akileija Red Hobbit

 
Niin ikään viime kesänä ostin kirpparille omia kasvejaan myymään tulleelta rouvalta tällaisen hassun näköisen akileijan. Nimeä hän ei sille tiennyt, mutta Sailan blogipäivityksestä taisin löytää sille nimen eli luulisin tämän olevan Red Hobbit. Onhan tämä aikamoinen narrihattuinen veijari. Myös hän ilahdutti minua kovasti, sillä en ollut laisinkaan varma, selviääkö vähän huonovointinen taimi seuraavaan kesään.

Tähkäesikko Primula vialii

Keväällä istuttamani tähkäesikko on vielä vähän vaatimattoman näköinen ja kokoinen, mutta toivottavasti hän viihtyy ja vankistuu pihassani. 

Tänään sataa, koko päivän ja aika rankasti. Säätiedotus lupaa sadetta myös huomiseksi, joten nyt täytynee pureutua sisähommiin, jotka ovat kyllä jääneet lapsipuolen asemaan. Pihamaa kutsuu heti, kun sää vain sallii ja vaikka kuinka toteaisi, että nyt on aika vähän lekotella, yllättäen löytää taas itsensä jonkun puskan juuresta nyppimästä.

Täytyy oikein tähän listata, mitä on tullut alkuviikon aikana tehdyksi kaiken pakollisen ja kodin ulkopuolella tapahtuneen lisäksi:

• maanantaina tein rapskulehtilaattoja
• leikkasin naapurin aidan vieressä olevat angervot tapille, sillä ne ovat alaosistaan niin risuttuneet, ettei oksissa ollut enää mitään vihertävää
• pilkoin alapihan betonirenkaassa polttamista odottavat tatarin juurakot pienemmiksi
• leikkasin ruusupensaista kuivia oksia
• ruiskutin jaloruusuihin ja ruusupensaisiin linnottautuneita kirvoja mäntynesteliuoksella
• laitoin marja- ja koristepensaille tukia
• istutin kasvihuoneessa vankistumassa olleita kesäkukkia ruukkuihin (hämähäkkikukkaa, zinniaa, cosmosta, samettiruusuja)
• kitkin mullasta esiin ponnahtaneita tatarin taimia ja ruiskutin jämät etikalla
• leikkasin nurmikon, joka on lämmössä ja kosteudessa innostunut kovin kasvamaan
• täytin vesialtaan, josta on näköjään haihtunut vettä
• kitkin rikkaruohoja kukkapenkeistä
• kylvin kehäkukan ja persiljan siemeniä Juuson taivaan tuuliin kuopimien tilalle
• istuin kasvihuoneessa nyppimässä tomaateista varkaita
• kesäkukkiakin on tullut kasteltua

Ja kaikkea tätä touhutessa päässä liikkuu kaiken aikaa uusia ideoita ja mahdollisuuksia. Kaikkia ihania blogeja lukiessani löydän uusia mielenkiintoisia kasveja, joita alan heti suunnitella omaan pihaani. Toiveissa on kukkivia puita ja pensaita sekä aina vaan lisää kukkia. Nurmikko väistyköön vähitellen ja tilalle runsaita istutuksia sinne tänne polveilevine polkuineen. Unelmia on ja pitääkin olla. Osa jää toteutumatta ja osa taas paranee hautuessaan.

Selkä ei ihan kaikesta tykkää ja tuppaa kiukuttelemaan, joten yritän hillitä itseäni ja ajatella, että välillä voi vähän hengeähtää. Hyvää istutusaikaa on loppukesästäkin, yritän itseäni muistuttaa.

Lapsi on myös toivonut synttärilahjaksi äidiltä hiukan puutarhatalkoopanostusta. Tänään olikin tarkoitus käydä kaivamassa joitakin kasveja omasta pihasta lapselle vietäväksi, mutta kaatosateen vuoksi homma siirtyi myöhemmäksi. Kävimme runsas viikko sitten lapsen luona kartoittamassa talkooavun laatua ja määrää. Aktiivisesti kartoituksessa mukana olivat myös tyttären kissat Nemo ja Loki. Kuvassa Nemo. Aika herkullinen, vai mitä!

Vihollisia puutarhassa

Metsäruusun nuppu - vielä voimissaan

Kesä ja puutarha ovat pian parhaimmillaan, eikä nytkään mitään erityistä ruikuttamista ole. Paitsi ne pienet viholliset, joita ilmestyy joka kesä puutarhaan. Siis liljakukot, kirvat ja tämä viimeisin eli vattukärsäkäs. Minulla ei ole mansikkamaata, mutta nuo kärsäkkäät tykkäävät myös joistakin ruusulajikkeista. Viime vuonna löysin niitä ensimmäisen kerran juhannusruususta ja eilen sitten metsäruususta. Kärsäkkään vierailut on helppo todeta; ruusun nuput ovat joko kokonaan irti tai sitten roikkuvat surullisesti juuri putoamaisillaan maahan. Viime kesänä ruiskutin ruusuja mäntynesteliuoksella, joka tuskin tuhosi kärsäkkäitä, mutta ainakin jaloruusut tekivät uusia nuppuja ja kukkivat loppukesän.

Tarkkailkaa siis ruusujanne - niin ja mansikkamaatanne sekä vadelmapuskianne.

"Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi) on 2,5–3,5 mm mittainen mustanharmaa ja hoikka kärsäkkäisiin kuuluva kovakuoriainen. Toukka on 3–4 mm mittainen, kellanvalkoinen mato, jonka pää on vaaleanruskea. Sen löytää useimmiten marjan sisältä. Aikuiset kärsäkkäät syövät ensin reikiä nuoriin vadelman lehtiin. Kun nuput kehittyvät, vattukärsäkäs munii nuppuun ja puraisee kukkaperän lähes poikki. Toukat kehittyvät nupuissa, jotka putoavat maahan. Vattukärsäkäs aiheuttaa samanlaista vioitusta mansikalla ja ruusuilla, joilla se myös lisääntyy."

Pesua, puunausta ja tuoksujen hurmaa

Aika on vierähtänyt jälleen omaishoitotehtävissä, mutta toki on tullut ihasteltua syreenien kukintaa ja niiden iltaisin voimistuvaa ihanaista tuoksua. Kukkivia puita ja pensaita täytyy saada pihaan enemmän, mutta ajoittuuko kaikkien kukinta alkukesään? Muiden kuin ruusujen.

Kun on aikaa pureutua oman pihan tehtäviin, lista onkin niin pitkä, ettei sen putsaamiseen yksi päivä riitä. Lisäksi meikäläisellä on kummallinen tapa eksyä tekemään aina jotain muuta kuin sitä, mihin alunperin lähdin. Tässä yhtenä päivänä oli tarkoitus täyttää kaivovedellä kasteluvesitynnyrit. Lähdin kyllä kävelemään letkua ja tynnyreitä kohti, mutta ylllättäen huomasinkin pyyhkiväni siitepölyä ikkunalaudoilta. Kun olin saanut vesiletkun vedettyä sopivalle etäisyydelle tynnyreistä, olinkin jo päättänyt pestä ensin terassit. Nythän siitepölyä ei enää tule niin paljon, joten pesemisestä on jotain hyötyäkin. No, tulihan ne tynnyritkin lopulta täytettyä, mutta monen mutkan kautta.

Suivaannuin vihdoin jättitatareihin (tai ovatko sitten japanintatareita) niin paljon, että aloitin tositoimet niiden tuhoamiseksi. Ei toistaiseksi mitään myrkkyä, vaan lapio, kitkeminen, mustalla muovilla peittäminen ja etikkaliuos. Kaivaminen on aivan jumalaton urakka, sillä tatarien juuret ovat vuosien aikana kasvaneet valtaviksi ja luultavasti niiden lonkerot ovat jo Kiinassa saakka. Tatarit sinänsä ovat ihan kauniita, mutta en vaan siedä jatkuvasti sinne tänne nousevia taimia. Niitä putkahtelee useiden metrien päähän alkuperäisestä kasvista ja saan suorastaan hepulin nähdessäni jälleen uuden punertavan pään nousevan mullasta.

Olen siis kaivanut suurimpia keskittymiä kokonaan ylös. Niin paljon, kuin yhden ihmisen lapiovoimin on mahdollista. Kaivinkone olisi kyllä tarpeen. Sen jälkeen olen kitkenyt uusia taimia heti niiden ilmestyessä pintaan (heti ja heti, en sentään yösydännä seiso vahtimassa tatarien kasvua). Usein taimi katkeaa sen verran ovelasti, että multaan jää sopivasti juurta uutta kasvua varten. Sille tyrkkään etikkaseosta, jonka tehosta en vielä osaa sanoa mitään. Ainakin näinä helteisinä päivinä etikkaliemi on mukavasti polttanut ylös pyrkiviä taimia, mutta mahtaako vaikuttaa syvemmälle. Vaikea sanoa. Ja ne suurimpien juurakkojen kaivuupaikat olen peittänyt mustalla muovilla, sillä takuuvarmasti valo houkuttelee uuteen kasvuun maahan jääneitä juuria.

 
Maasta kaivetut juurakot kiikutin tontin reunassa olevaan betonirenkaaseen odottamaan kuivumista, pienimistä ja polttamista. Vähän niitä jo käryttelin, mutta ensin pitäisi saada ylimääräiset mullat pois. Pahasti näyttää siltä, että tästä tulee pitkä ja hikinen taistelu, mutta raivo on sitä luokkaa, etten ihan heti periksi anna.

Käykääpä muuten tutustumassa uudehkoon sivustoon www.vieraslajit.fi, josta löytyy ympäristöllemme haitallisia lajeja. Myös rohtoraunioyrtti kuuluu niihin. Senkin kasvualaa olen alkanut merkittävästi supistaa. Olkoon kuinka kaunis perinnekasvi tahansa, mutta varsinainen kulkija sekin. Ei kyllä pysy millään paikallaan ja etenee liukkaasti syvälle menevine juurineen.

Kesä on juuri niin ihana, kuin se voi olla. Lämpöä on riittänyt, linnut laulavat ja kukat kukkivat. Juuri tänään huomasin, että irikset ovat aukeamassa ja ruusupensaissakin on jo nuppuja. Pitää taas käydä lunttaamassa, minkä ruusupensaan olen minnekin istuttanut. No, jotta totuudessa pysyttäisiin, lienee kerrottava, että rikkaruohot ovat yhtä innokkaita kukkimaan ja leviämään kuin kaikki ne, joiden toivonkin leviävän. Aina tuolla ulkona kävellessä mukaan tarttuu rikka sieltä toinen täältä.

Nyt on perjantai ja mielestäni viikon paras päivä. Edessä on vapaata ilman kiireitä. Jos vain sää sallii, taidan ottaa jossain välissä päivätorkut pihakeinussa. Kokeilkaa tekin.

Rentouttavaa viikonvaihdetta!

Juuso kiittää

Vaikka Juuson synttärijuhlat eivät kovin railakkaat olleetkaan, 

on se vähän väsynyt saamastaan huomiosta. 

Auringonpaisteen lämmössä köllötellessään se lähettää kaikille onnittelijoille 

lämpimät kiitokset muistamisesta.

* * *

 

Kissat osaavat matemaattisen tarkasti
arvioida juuri sen paikan, missä istuessaan
ne ovat eniten tiellä.

- Pam Brown -

Haagan alppiruusupuistossa on juuri nyt satumaista kukintaa

Eilen vein vanhempani Helsingin Haagan kaupunginosassa sijaitsevaan alppiruusupuistoon. Yhden jos toisenkin kerran olen itselleni luvannut mennä tutustumaan tuohon pieneen puistoon, mutta enpä ole tullut lähteneeksi. Kokemus oli niin upea, että luultavasti teen lähipäivinä vielä toisenkin vierailun.

Koska reissu tuli vähän yllättäen, mukanani oli pieni kakkoskamera. Lisäksi vanhempani eivät kovin pitkään jaksa kävellä, joten aikaa ei ollut paljon. Myös sade teki tuloaan ja heti autoon päästyämme alkoikin loppupäivän kestänyt erittäin kasteleva sade. Alppiruusupuisto on sopiva retkikohde, vaikka aikaa ei olisikaan kovin paljoa. Kahdeksan hehtaaria tuntuu paljolta, mutta tunti riittää pelkkään katselemiseen kiireiselle ihmiselle. Jos taas lähtee kuvaamaan ja ihastelemaan yksityiskohtaisemmin, kannattaa varata enemmän aikaa..

Alueella pääsee helposti kävelemään rakennettuja ja köydellä rajattuja reittejä. Laajasuontien/Paatsamatien risteyksen kohdalla olevassa sisäänkäynnissä on opastus alueelle. Lisätietoa löydät mm. täältä. Alppiruusupuisto on perustettu 1975 ja sitä on laajennettu atsaleaistutuksilla pyöräilytien pohjoispuolelle 1996.

Lumouduin näkymistä niin paljon, että räpsin kamerani kanssa sinne tänne ja harmittelin, ettei ole enempää aikaa. Kuvin ja sanoin on kuitenkin vaikea siirtää mahtavaa kokemusta toisille, joten suosittelen kaikkia tekemään ihan oman retken tähän satumaiseen alppiruusupuistoon. Kukinta taitaa juuri nyt olla parhaimmillaan.

 

Ihana lemmikkimme - Juuso 13 v

Aika pikkuinen kissa vielä

Mamman oma vahtikissa tänään

Kunhan ollo möllötetään

Mattovahti

Hyvinhän ikkunalaudalla mahtuu joogaamaan

Mamman työpöydällä

Jotkut ihmiset muuttavat maailmaa
väkivalloin tai sanan voimalla,
mutta kissa vain makaa ja torkkuu maailman
hiljalleen muotoutuessa vastaamaan sen
toiveita ja mukavuudenhalua.

- Allen ja Ivy Dodd -

Onnea 13-vuotiaalle Juusolle!