Iloisia yllätyksiä puutarhassa

Metsäruusu Rosa majalis, syn. R. cinnamomea, ruots. kanelros

Ruusupensaiden kukinnan ehti tänä vuonna aloittaa metsäruusu. Siirsin tämän pensaan alun muutama vuosi sitten autiotontilta, jossa se oli jäämässä tieprojektin ja uudisrakennuksen jalkoihin. Pensaana se on aika villi ja tuppaa leviämään sinne tänne. Nurmikon keskellä leviämisestä ei ole haittaa, koska alut voi ajaa nurmikon ohessa nurin. 

Metsäruusuni on jo aika iso ja korkea pensas. Nyt se on täynnä nuppuja ja avautuvia kukkia.

Ruusunnuppujen myötä paikalle ilmestyivät myös kirvat. Niistä pääsee onneksi mäntysuopaliuoksella.

Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia

Juhannusruusu ei paljoa metsäruusulle hävinnyt ja nyt se tuoksuu pihalla ihanasti. Tai tuoksui eilen. Tänään nimittäin sataa kaatamalla, eikä mieli tee mennä märkään maailmaan tassuttelemaan.

Akileija Petticoat Pink

Viime keväänä kylvin parinkin eri akileijan siemeniä. Huonosti itivät ja ne pari onnetonta taimirääpälettä istutin kuitenkin kukkapenkkiin. Pari päivää sitten istuin pihapöydän ääressä ja ihmettelin, mikä kumma siellä pilkistää. Petticoat Pink on sittenkin päättänyt ilahduttaa puutarhaani ja tehnyt useampia nuppuja. Kyllä taas läikähdytti sydämessä.

Akileija Red Hobbit

 
Niin ikään viime kesänä ostin kirpparille omia kasvejaan myymään tulleelta rouvalta tällaisen hassun näköisen akileijan. Nimeä hän ei sille tiennyt, mutta Sailan blogipäivityksestä taisin löytää sille nimen eli luulisin tämän olevan Red Hobbit. Onhan tämä aikamoinen narrihattuinen veijari. Myös hän ilahdutti minua kovasti, sillä en ollut laisinkaan varma, selviääkö vähän huonovointinen taimi seuraavaan kesään.

Tähkäesikko Primula vialii

Keväällä istuttamani tähkäesikko on vielä vähän vaatimattoman näköinen ja kokoinen, mutta toivottavasti hän viihtyy ja vankistuu pihassani. 

Tänään sataa, koko päivän ja aika rankasti. Säätiedotus lupaa sadetta myös huomiseksi, joten nyt täytynee pureutua sisähommiin, jotka ovat kyllä jääneet lapsipuolen asemaan. Pihamaa kutsuu heti, kun sää vain sallii ja vaikka kuinka toteaisi, että nyt on aika vähän lekotella, yllättäen löytää taas itsensä jonkun puskan juuresta nyppimästä.

Täytyy oikein tähän listata, mitä on tullut alkuviikon aikana tehdyksi kaiken pakollisen ja kodin ulkopuolella tapahtuneen lisäksi:

• maanantaina tein rapskulehtilaattoja
• leikkasin naapurin aidan vieressä olevat angervot tapille, sillä ne ovat alaosistaan niin risuttuneet, ettei oksissa ollut enää mitään vihertävää
• pilkoin alapihan betonirenkaassa polttamista odottavat tatarin juurakot pienemmiksi
• leikkasin ruusupensaista kuivia oksia
• ruiskutin jaloruusuihin ja ruusupensaisiin linnottautuneita kirvoja mäntynesteliuoksella
• laitoin marja- ja koristepensaille tukia
• istutin kasvihuoneessa vankistumassa olleita kesäkukkia ruukkuihin (hämähäkkikukkaa, zinniaa, cosmosta, samettiruusuja)
• kitkin mullasta esiin ponnahtaneita tatarin taimia ja ruiskutin jämät etikalla
• leikkasin nurmikon, joka on lämmössä ja kosteudessa innostunut kovin kasvamaan
• täytin vesialtaan, josta on näköjään haihtunut vettä
• kitkin rikkaruohoja kukkapenkeistä
• kylvin kehäkukan ja persiljan siemeniä Juuson taivaan tuuliin kuopimien tilalle
• istuin kasvihuoneessa nyppimässä tomaateista varkaita
• kesäkukkiakin on tullut kasteltua

Ja kaikkea tätä touhutessa päässä liikkuu kaiken aikaa uusia ideoita ja mahdollisuuksia. Kaikkia ihania blogeja lukiessani löydän uusia mielenkiintoisia kasveja, joita alan heti suunnitella omaan pihaani. Toiveissa on kukkivia puita ja pensaita sekä aina vaan lisää kukkia. Nurmikko väistyköön vähitellen ja tilalle runsaita istutuksia sinne tänne polveilevine polkuineen. Unelmia on ja pitääkin olla. Osa jää toteutumatta ja osa taas paranee hautuessaan.

Selkä ei ihan kaikesta tykkää ja tuppaa kiukuttelemaan, joten yritän hillitä itseäni ja ajatella, että välillä voi vähän hengeähtää. Hyvää istutusaikaa on loppukesästäkin, yritän itseäni muistuttaa.

Lapsi on myös toivonut synttärilahjaksi äidiltä hiukan puutarhatalkoopanostusta. Tänään olikin tarkoitus käydä kaivamassa joitakin kasveja omasta pihasta lapselle vietäväksi, mutta kaatosateen vuoksi homma siirtyi myöhemmäksi. Kävimme runsas viikko sitten lapsen luona kartoittamassa talkooavun laatua ja määrää. Aktiivisesti kartoituksessa mukana olivat myös tyttären kissat Nemo ja Loki. Kuvassa Nemo. Aika herkullinen, vai mitä!