Puutarhassa pöhisee

 
Pari akileijaa kurkkii minua tuijien välistä tehdessäni päivän pihakierrosta. Niiden kukat alkavat vaihtua siemenkodiksi. Jotta ne eivät aivan hillittömästi siementäisi pitkin puutarhaa, ryhdyn kohta ohi kulkiessani katkaisemaan siemenkodat pois.

Allium karataviense - Pallolaukka

Monta vuotta sitten aidan viereen istuttamani pallolaukat kukkivat kesä toisensa jälkeen. Niitä ei haittaa, vaikka aidalla kiemurteleva villiviini kasvattaa versoja siihen kumppaniksi. Aita rajaa puutarhani kunnan puistoalueesta ja pitää peurat ja rusakot kohtuullisen hyvin poissa tontiltamme. Sen sijaan kaikenlaiset ruohot ja rikkikset eivät aidoista piittaa. Siementävät ilmateitse, mutta luikertelevat taitavasti myös aidan ali. Kiva homma kitkeä villiviinin versojen välistä rikkaruohoja. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Moni jo kukkinut perenna on keskittynyt kasvattamaan lehdistöään. Syysvuokko aloittaa kukintansa vasta heinäkuussa, mutta lehtimassaa sillä on jo melkoisesti. Kiemurapenkin syysvuokko on tehnyt useita siementaimia, joita olen siirtänyt onnistuneesti muualle puutarhaan. Nytkin on neljä tainta ruukuissa odottamassa uusia koteja.

Tämä kuvan puska on Saapaspolun vieressä, vasta parivuotias ja jo noin suuri. Viimeiset arovuokot siellä välissä yrittävät näyttää, että ollaan mekin täällä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhan sinikämmenen yksittäiset lehdet ovat ruokalautasen kokoisia. Porukalla tuosta astiastosta muodostuu kokonainen pyöreä pöydällinen lehtiä. Sinikämmenen takana päätään nostavat pallohortensiat. Loppukesästä ne jättävät sinikämmenet varjoonsa.

Sinikämmenen tyvellä, keskellä on etelänkevätesikon lehdet. Oikealla tarhavarjohiiippa ja vasemmalta pilkottaa jouluruusu. Mikään ei ole nyt pientä ja sievää vaan suurta ja näyttävää. 

Pikkpuutarhan Harkkopenkki

Harkkopenkin reunalla kasvaa kevätkaihonkukkaa, jonka suhteen olen täysin omavarainen. Sain niitä aikoinaan pois muuttaneelta naapurilta. Tein siten kuin moni muukin pikkurahalla puutarhaansa rakentava ihminen, monistin kevätkaihonkukkaa sinne tänne. Siitä se tykkäsi ja jatkoi monistamalla itseä itseään kiireen vilkkaa kasvattamalla versojaan joka suuntaan. Keskellä, norjanangervojen edessä - ja kevätkaihonkukkien välissä on muhkeat jouluruusut. Ne kukkivat runsaana aiemmin keväällä.

Oikeassa alakulmassa pilkottaa taivaansininen corydalis 'Craigton Blue' - kiurunkannus. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se näyttää viihtyvän. Alapihan Vattupenkistä se otti ja lähti. 

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani

Tulppaanien aika on jo ohitse. Tämä parvitulppaani ei kuitenkaan ole minua jättänyt, vaan muistuttaa olemassa olostaan hienolla siemenkodalla. Omaan lehteensä siemenkota ei nojaa, vaan kevätkaihonkukkahan se siinäkin pullistelee.

Makkaripenkki on varhaiskeväällä ankea ilmestys. Katolta putoaa siihen lunta ja käytävältä kolataan lisää. Hieman varjoisana paikkana lumi tiivistyy ja usein jäätyykin makkaripenkkiin ja sulaa viimeisten joukossa. 

Olen keskittänyt valkotäpläimikät Makkaripenkkiin, koska mielestäni se on niille hyvä paikka. Keväisin näyttää siltä, ettei moisesta jäätikkömaisemasta yksikään valkotäpläimikkä suostu nousemaan. Kunhan malttaa jonkin aikaa kulkea Makkaripenkin ohi ankeaa ilmettä välttäen, valkotäpläimikät saavat aikaa näyttää voimansa ja urheutensa. Pian ne versovat ja alkavat kukkia. Kohta koko penkki on täynnä imiköitä. 

Makkaripenkissä on monta muutakin kasvia. Erilaisia kuunliljoja, varjoyrttiä, rönsytiarellaa ja valkoista varjohiiippaa. Sekä särkynytsydän. Ikkunoiden välissä kasvaa piippuköynnös. Sillä ei ole kiipeämistä helpottavia kärhiä. Seinällä on ristikko, jonka varaan autan piippuköynnöstä kiipeämään. 

Penkissä on myös pari köynnöshortensiaa, joiden en salli tarttua tiiliseinään. Sisäänkäynnin päädyssä köynnöshortensialla on pyöreä metallituki. Penkin toisessa päässä on peuran kaluama tuija, josta koitan muotoilla rungon päällä keikkuvaa pallomaista päätä. Köynnöshortensia saa käyttää tuijan runkoa kiipeilytelineenään.

Clematis 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Pian on käsillä kärhöjen kukinta-aika. Monissa jo nuput pullistelee ja versot pitenevät. Tässä tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvon' venyttelee käsivarsiaan. Luulin madamen pyrkivän läheisyydessä olevaan syreeninoksaan, mutta tuuli pakotti sen taivuttamaan versojaan omaan metallitukeensa.

Yläpihan 'Hagley Hybridissä' on jo useita poksahdusvalmiita nuppuja. Samoin alapihan Ruusupenkin kahdessa tarhakellokärhö 'Aljonushkassa' ja tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa'.  Jalokärhöt 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' niinikään ovat starttivalmiina.

Nilan pioni

Pionienkin kukinta on jo alkanut. Kuolanpionit kukkivat lähestulkoon ilman yleisöä. Ehdin niistä kyllä kuvan ottamaan, mutta muut maininnat asiasta jäivät tekemättä. Olopihan vierellä kukkansa ovat jo avanneet punaiset 'Red Charmit' (varmistamaton nimi) ja aivan näillä hetkillä kukintaan liittyvät mukaan Nilan pionit. Viimeksi mainittujen nimeä en tiedä. Sain nämä kaunottaret Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Näistä pioneista tulen aina muistamaan Nilan taitavan viherpeukalon ja kursailemattoman anteliaisuuden. Olenhan saanut häneltä lukuisan joukon mieluisia kasveja puutarhaani.

Kiemurapenkki

Juhannuksena en ole ehtinyt taltioimaan puutarhaani kuviin. Aattoa vietettiin vieraiden kanssa pergolassa syöden ja jutellen. Lauantain ja sunnuntain käytinkin sitten kitkemiseen ja kanttausurien huoltamiseen. Sunnuntaina kitkeminen oli varsin hikistä. Leppeä tuuli viilensi sopivasti helteisen päivän urakkaa. Vauhtiin päästyäeni en malttanut jättää työtä kesken.

Hedelmätarha

Nämä kuvat on otettu juhannuksen alla. Nyt istutusalueet on kitketty ja kanttausurat siistitty. Loppujen lopuksi kovin paljon ei varsinaisia rikkaruohoja missään ollut. Muutama voikukka ja läjäpäin kuivuneita lemmikkejä. Alapihan kaksi kriikunaa on mestareita pukkaamaan versoja laajallekin alueelle. Nurmikolla niistä pääsee helposti ruohonleikkurilla, mutta istutusalueilla tarvitaan lapiota. 

Allium atropurpureum - Viinilaukka

Kylläpä tuntuu mukavalta, kun kitkemisurakka on tehty. Tiedän oikein hyvin, että helpotus on väliaikaista. Uusia kitkentäkierroksia tulee, mutta säännöllisesti hoidettuina alueet pysyvät pidempään siisteinä, eikä työstä tule liian rankkaa. Aamuyöstä satoi hetken ihan kunnolla, joten kastelemaankaan ei juuri nyt ole hoppua.

Juhannus on siis juhlittu. Lomakausi on parhaimmillaan ja puutarhapöhinä jatkuu. 

Perfektionisti siedättää

Aronia

 
Moni lukija on jo tullut huomanneeksi minun perfektionistisuuteni. Kaikki ei ole suinkaan täydellistä ja viivasuoraa sen enempää elämässä kuin puutarhassakaan. Täydellisyyteen minulla ei ole edes tarkoituksellista pyrkimystä. Minkäs sille voi, jos omaa pilkun viilaamiseen pakottavan luonteenpiirteen? Osaksi myös isältä geeniperintönä ja käytösmallina saadun tavan oikoa mattoja ja sanoja joka kädenkäänteessä. 

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Voin vannoa, ettei elämä ole perfektionistille aina kovin helppoa. Eikä hänen kanssaan eläville ja toimiville. Onnekseni olen saanut syntymälahjaksi annoksen empatiakykyä ja kiltteyttä. Kumpaakin olen myös opetellut ja oppinut vuosien varrella. Eniten varmasti kiusaan itseäni liian korkeilla kriteereillä. Etenkin kiiretilanteissa ja väsyneenä.

Idänunikot Vasenrinteen yläosassa

Puutarha on osoittautunut mainioksi kouluttajaksi. Vaatimustasoa on ollut pakko laskea, sillä luontoa ja säätä vastaan taistellessa ei yleensä pääse palkintosijoille. Puutarha on muokannut kykyäni nähdä ja hyväksyä erilaista kauneutta. Sinne tänne huojuvat unikot viehättävät kovasti siitäkin huolimatta, etteivät ne suostu kasvamaan niille aikomassani kukkapenkissä. Mieluummin ne valuvat vuosi vuodelta Vasenrinnettä alaspäin. 

Tämä idänunikoiden oranssinpunainen kallistelu on ollut tänä vuonna mieltä lämmittävää katseltavaa. Portaita noustessa ja laskeutuessa silmät hakeutuvat näihin silkkipaperimaisiin kukkiin mennen tullen.  

Asarum europaeum - Taponlehti ja Heuchera - Keijunkukka

Voin laatia hienoja istutussuunnitelmia, jossa kasvit on sijoitettu esimerkiksi koon mukaan matalimmat etualalle. Sitten huomaankin taponlehden innostuneen kasvamaan keijunkukan yli ja ympäri. Enkä edes ole taponlehteä tuohon istuttanut. Pieni taimi on ehkä tullut jonkun muun kasvin istutuksen tai siirron yhteydessä. 

En ole ajatellut tätä ryhmää nostaa ylös heitä erottaakseni. Taponlehden pyöreä muoto ja vihreys sopii oikein hyvin taustaksi keijunkukan tummanpuhuville teräväreunaisille lehdille. 

Microbiota decussata - Tuivio ja Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Huoltopihan muurin päällä kasvaa tuivioita, jotka viihtyvät erinomaisen hyvin. Jopa niin hyvin, että todennäköisesti joudun niitä leikkaamaan. Muuten loppukesästä ei enää mahdu kulkemaan kottikärrysolassa, naapurin aidan ja meidän tukimuurin välisessä paikassa. Tuivio ei siitä pahastu, eikä lopeta kasvuaan. On se ihme havu, joka kestää talvisin hurjan kylmän taakan kolatessamme sen päälle käytäviltä lunta.

Talon terassikulmassa kasvaa säleikköviini, jota joudun kesäisin leikkaamaan, ettei se kasvaisi kattorakenteisiin. Tapaan laittaa leikattuja oksia maljakkoon, jossa niille kasvaa juuret. Näin olen saanut säleikkövilliviinin taimia istutettavaksi muualle pihaan. Joitakin vuosia sitten istutin tällaisen villiviinin taimen tuivioiden vasemmalle puolelle. Sinne se on kotiutunut ja luikertelee nyt jo pitkän matkaa kohti alapihaa. Villiviini ei myöskään ole tyytynyt vain yhteen suuntaan, vaan kurkistelee tuivion joukosta. Tämä ei näytä häiritsevän tuivioita, eikä kyllä minuakaan.

Oikealla tuiviot Naapurimuurilla

Tässä kuva Kottikärrysolasta, jossa villiviini kasvaa tuivioiden toisessa päässä. Tarkoitus on, että se vähitellen viherryttää päässä olevan rinnettä. Hyvällä alulla tehtävässään jo onkin.

Naapurin tontti on tällä kohti reilusti meidän tonttiamme ylempänä. Vasemmalla näkyy osa naapurin monitasoisesta tukirakenteesta, jotta maa ei liikkuisi alas. Tukirakenteen yläreunalla on autokatos ja sen toisessa päässä holvikellari (sijoittuu kuvassa vasempaan yläkulmaan, ei näy tässä). Aikanaan istutin meidän puolelle pensaita, joka ei ollut hyvä ratkaisu. Sitten Ukkokulta rakensi tukimuurin, jonka ansiosta Kottikärrysola pysyy avoimena ja sen oikealle puolelle syntyi tasanne. Tukimuuriin istutin tuivioita. Yläoikealla kasvaa syreenejä, joiden takana maa laskeutuu Oikearinteenä alapihalle. Kottikärrysola on tärkeä kulkureitti yläpihan tästä päästä alapihalle. Talvella niin tuiviot kuin Kottikärrysolakin täyttyvät kolauslumesta.

Kuvan vasemmalla puolella näkyy vihreitä pylväitä. Ne olivat edellisen naapurin lauta-aitaa varten maahan junttaamat metallipylväät. Ne on juntattu maahan jykevillä betonimöhkäleillä eli siellä pysyvät. Nykyinen naapuri purki lahoavan lauta-aidan. Nyt tilalla on verkkoaita. 

Akileija lehtikompostien kaverina

Akileija kuuluu puutarhan hippikasveihin sormustinkukan lailla. Akileijoja putkahtelee mitä omituisimmissa paikoissa. Tämä on leiriytynyt kahden puutarhakompostin väliin, meidän puolelle aitaa. Siellä saa olla. Marjapensaissa ja omenapuiden alla akileija tuppaa valtaamaan alaa pidäkkeettä. Marjapensaista kaivan innokkaimmat akileijat pois. Joka on akileijaa kaivanut, tietää sen kasvattavan tiukasti maahan jumittuneen juuren. Ihan pienenä akileijan saa nyhtäistyä kohtuullisen helposti. Vähänkin suurempi yksilö vaatii jo järeämpiä toimia.

Digitalis purpurea - sormustinkukka ja Myosotis - Lemmikki

Sormustinkukka on akileijan tavoin aikamoinen puutarhan hippi ja oman tiensä kulkija. Kuvittelin joskus saavani sen kasvamaan tietyssä paikassa. Jouduin luovuttamaan. Sormustinkukka haluaa itse valita asuinpaikkansa. Joinain vuosina sormustinkukkia on hyvin vähän. Sitten taas tulee vuosi, jolloin niiden lehtiruusukkeita on joka paikassa. Sormustinkukka on helppo nyhtäistä pois niin pienenä kuin isonakin. Pahoista paikoista sen kitkenkin, mutta kovin montaa niin pahaa paikkaa ei meiltä löydy.

Tämä sormustinkukka on päättänyt ryhtyä kukkimaan marjapensaissa. Jotain teerenpeliä sillä näyttää olevan nyt myös lemmikin kanssa. 

Myosotis - Lemmikki ja Bellis - Kaunokainen

Tämä kesä on selvästi lemmikkien kesä. Niitä on kukkinut yltäkylläisesti ihan joka nurkalla. Kukkivia lemmikkejä en kitke, vaikka saavatkin istutusalueet rönsyämään välillä liiankin hulvattomasti. Kaatuvat myös nurmikolle, jolloin osa lemmikeistä on vaarassa jäädä ruohonleikkurin uhreiksi. Ja jääkin niitä.

Nämä lemmikit ovat majoittuneet Ruusupenkkiin. Bellikset siellä yrittävät kurkistella hoikkavartisten lemmikkien tyvellä.

Nyt lemmikit alkavat jo vähitellen lakastua. Saavat olla, kunnes muuttuvat ruskeiksi. Siinä vaiheessa käyn kitkemässä niitä pois. Kitkeminen ei suinkaan vähennä tulevien vuosien lemmikkien kukintaa, kuten joskus luulin. Rapina vain käy, kun siemeniä putoaa takaisin kukkapenkkiin. 

Allium aflatunense 'Purple Sensation' 

Laukat eivät erityisemmin harrasta puutarhassa seikkailua. Paitsi kasvien siirtojen ja joskus myös lehtikompostimullan yhteydessä. Tiedän, etten ole aidan viereen tätäkään laukkaa istuttanut. Siinä se kuitenkin kasvaa ja könöttää. Kuten tekee toinen samanlainen lehtikompostin takana. En ole harkinnut kummankaan ylös kaivamista ja muualle siirtämistä. 

Pinus mugo - Vuorimänty

Käsillä on taas se aika kesästä, kun vuorimäntyjen vuosikasvut on typistettävä. Kuvan vuorimännyn ehdin jo typistää kuvauksen jälkeen. Oikeanrinteen kaverit yhä odottavat sateiden loppumista ja puutarhan kuivumista. 

Typistäminen on tylsää hommaa, jonka mielelläni ulkoistaisin jollekin toiselle. Tympimisestä huolimatta teen typistyksen joka vuosi, koska Oikearinteen vuorimännyt ovat erinomainen esimerkki, millaisia hirvityksiä näistä havuista tulee typistymättöminä. Pitkiä, sinne tänne sojottavia honteloita tupsupäitä. Osan rungoista poistimme vuosi sitten. Siedettävimmät saivat jäädä - toistaiseksi. Ainakin siihen saakka, kunnes keksin järkevämpää tilalle.

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Unikko raparperien vieressä

Kerään unikoiden siemenkodat vähän ennen kuin ne ennättävät lennättää siemenet pitkin penkkejä. Joku unikko ehtii senkin tehdä. Kerään kypsyneet siemenet rasiaan ja käyn niitä sitten kylvämässä haluamiini paikkoihin. 

Vaaleanpunaista 'Princess Victoria Louisea' en todellakaan ole kylvänyt raparperien viereen. Ihan itse se on sinne jollain keinolla kulkeutunut. Liian suuri mysteeri selvitettäväksi. Onneksi prinsessa kasvaa sopivasti kahden ison raparperipuskan välissä. Näin se ei haittaa rapskujen poimimista, eivätkä rapskut unikon ihailua. 

Magnolia stellata 'Susan'

Maanantaina huomasin magnoliassa uuden nupun. Ensimmäinen ainokainen ehti jo kuihtua. Kivoja tällaiset yllätykset.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Pihan kuljeksijat

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise'

 
Puutarhajutut laahaavat pahasti jälkijunassa. Siitäkin huolimatta, että kuvattavaa ja kerrottavaa on kuivuuden vuoksi tavallista vähemmän. Kastelu nielee ison siivun ajasta. Muu menköön sitten saamattomuuden piikkiin.

Papaver orientale 'Royal Wedding'

Pihalla kuljeksii puutarhurin lisäksi myös monet kasvit. Perusidänunikko tuli meille vuosia sitten naapurista. Vaaleanpunaisen ja valkoisen idänunikon olen kasvattanut siemenistä. Ne ovat alkaneet aika kivasti lisääntyä. Autan heitä ripottelemalla loppukesästä keräämiäni siemeniä haluamilleni paikoille. 

Papaver orientale

Unikoista ensimmäisenä kukinnan aloittaa kerrottu punainen. Se tykkää kasvaa aronioiden tyvellä, jossa niitä on puutarhurin vaikeampi ihailla. Toisaalta korkeamman ja jämäkämmän kasvillisuuden lomassa unikot pysyvät paremmin pystyssä. Niillä kun on tapana loikoilla milloin mihinkin suuntaan kallellaan. Ehtivät jonain kesinä siementää hiekkakäytävällekin, josta kaivan taimia toisaalle siirrettäväksi.

Papaver orientale

Kerrottujen idänunikoiden ollessa jo loppusuoralla, aloittavat nämä silkkipaperin ohuet yksinkertaiset unikot. Tänä kesänä niiden kukinta oli runsasta ja kesti helteistäkin huolimatta varsin pitkään.

Unikot eivät kuljeksimisessa sentään vedä vertoja akileijoille, joita nousee mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Vasenrinteen siniset akileijat ovat olleet paikoillaan jo useamman vuoden. En ole niitä tuohon istuttanut, mutta saavat puolestani siinä olla.

Aquilegia Petticoat Pink

Pinkit rimssumekkoiset akileijat olen kasvattanut siemenistä. Samaa mallia on ollut myös vaaleansinisenä, mutta tänä kesänä se ei ole halunnut ilmestyä näkyviin. Toivottavasti piilottelee jossain mullan sisällä ja nousee esille vaikka ensi kesänä.

Aquilegia Nora Barlow

Nämä Nora Barlowit olen kylvänyt siemenistä, joista piti tulla hyvin tummia. Tulikin tällaisia sinisiä.

Tämä akileija muistuttaa olemukseltaan Winky Rediä. Sitä minulla on kasvanut toisaalla, mutta tänä kesänä sitäkään ei näy.

Tämä vaaleansininen "hännällinen" kaveri on kukkinut tänä kesänä runsaana. Lähellä on samanlaista valkoisena.

Marjapensaiden ja omenapuiden alla oli aiemmin kunnon akileijakeskittymät. Väriltään enimmäkseen sitä likaisenlilaa ja tuota kuvan vaaleanpunaista. Leikkasin kukinnot pois heti kukinnan jälkeen, jotta eivät siementäisi hillittömästi. Jonkun verran kaivoin akileijoja kokonaan pois. Niin kaunis kuin akileija kukkiessaan onkin, on se loppukesästä aika ruma ruskea raasku. Liika on liikaa akileijoissakin.

Digitalis - Sormustinkukka

Tänä kesänä onkin sitten sormustinkukkien vuoro valloittaa puutarha. Niiden lehtiruusukkeita alkoi ilmestyä sinne tänne jo syksyllä ja kevään tullen meno senkun villiintyi. Brittiläisissä puutarhakuvissa sormustinkukat seisovat penkeissä tanakasti pystyssä runsaina ja kauniina. Minulla ne kasvavat enemmän tai vähemmän omituisissa paikoissa. Kuka mihinkin suuntaan vinossa ja nuokuksissa. Jollei kanttausurassa niin sitten jonkun muun kasvin kylkeen ahtautuneena.

Muutama sormustinkukka on kasvanut ruusupensaiden tyven läheisyyteen siten, että kukkivat käytännössä ruusujen sylissä. Vuosia sitten koitin saada sormustinkukkiin jotain ryhtiä kaivamalla niitä hölmöistä paikoista ylös ja siirtämällä haluamiini istutuspaikkoihin. Eivät tykänneet yhtään, vaan kuolivat pois. Onneksi eivät kokonaan suuttuneet. Ovat jatkaneet ilmestymistään oman tahtonsa mukaan. En jaksa heidän kanssaan kiistellä. Joskus kitken jonkun pikkuisen ruusukkeen pois kaikkein hulluimmista paikoista. Muut saavat rellestää tahtonsa mukaan.

Saksankurjenmiekkoja ei sentään voi kuljeksijoiksi sanoa. Kasvavat kyllä siellä, mihin ne istutetaan. Näiden nimistä sen sijaan alan olla ihan pihalla. Tämä valkoinen on viihtynyt jo pidempään. Tänä kesänä se on kukkinut ennätysrunsaana. Helteessä yksi kukka ei kauaa kestä, mutta tuleepa uusia heti tilalle.

Tämän piti olla Elleniida, mutta kuvahaun perusteella taitaa olla joku muu.

Tämän kurjenmiekan kohdalla vasta jännät ajat ovatkin edessä. Vaihtoehtoina ovat White, Pink ja Constant Wattez. Kahden ensimmäisen pussukoissa ei värin lisäksi muuta nimeä ollut. Kolmas eli Constant Wattez on tilattu nettikaupasta hennon persikkaisena. Miltä näyttää? Kehkeytyykö tuosta persikkainen? Tai valkoinen, tai pinkki? Olen bingonnut elämässäni kaksi kertaa. Ei kyllä kannata bingota sitä kolmattakaan kertaa, kun kasvibingossakin tulos on näin epämääräinen.

Perinteinen sininen siperiankurjenmiekka on kukkimisensa kukkinut. Tänä vuonna varret jäivät mataliksi ja kukinta vaisuksi. Tämä lila versio kukkii joka kesä vähän myöhemmin. Tämän tilasin vuosia sitten kerrottuna loistokurjenmiekkana nimeltä Pink Parfait. Ei todellakaan ole Pink Parfait. Nättihän tämä on ja viihtyy hyvin, joten olkoon nimetön.

Siemenistä kasvatetuista kesäkukista samettikukat ovat kukkineet jo hyvän tovin. Nyt aloittavat tuoksuherneet.

Naapurikylän Rustassa oli pelaguita euron kappale. Kun kasteltavaa on muutenkin jo ylenmäärin, otin vain neljä kappaletta. Kukinnot olivat jo pois leikattavissa, mutta muuten purkkikukat olivat reheviä ja hyväkuntoisia. Istutin pelaguut kotona uuteen multaan isompaan ruukkuun. Avasivat nopeasti nuppunsa ja tekevät nyt uusiakin. Sain neljällä eurolla iloa koko  kesäksi.

Ennustettu ukkonen tuli ja meni. Jyrähteli uskottavasti muutaman kerran ja pudotti viisi tippaa terassille ja yhden iholleni. Ravistin sen kukkapenkkiin. Tarvitsevat vettä minua enemmän. Ukkonen poistui sitten pullistelemaan jonnekin muualle. Koin itseni petetyksi. Myös pionien puolesta, sillä kävin ne viimein tukemassa rankkasateen varalta.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Ruusut ja pionit ovat aloittaneet kesäisen ilotulituksensa. Jätän niistä jutusteleminen toiseen postaukseen.

Iloisia kesäkuun viimeisiä päiviä!

Näitä mukamas haluan...

Parissa blogissa on ollut mainio google-hakuun perustuva postaus. En tiedä, kuka idean on alulle laittanut. Itse bongasin sen Hirnakan torppa ja Unelmia ruusuista -blogeista.

Googleen laitetaan haku sanalla "haluan" ja lisäksi oman etunimen ensimmäinen kirjain. Koska omaa kirjaintani on käytetty jo pariinkin kertaan, laitoin toisen nimeni etukirjaimen.

PS. Kuvitan postauksen viime kesänä omassa puutarhassa kasvaneiden akileijojen kuvilla.

Haluan armeijaan

En halua armeijaan, onneksi ei tarvitse sitä vaihtoehtoa ajatellakaan. Maailmanpoliittinen tilanne on nyt sen verran epävakaa ja pelottava, että toivoisin ihmisten panostavan enemmän rauhan edistämiseen, kuin sotaisiin ajatuksiin.

Haluan avioeron

No, en todellakaan halua avioeroa. Vasta kuukausi sitten juhlittiin Ukkokullan kanssa pyöreää hääpäivää. Välillä on hetkiä, jolloin tekisi mieli lukita Ukkokulta pariksi viikoksi kellariin. Pian hänet sieltä kuitenkin ylös hakisin. Onko sellaisia parisuhteita olemassakaan, joissa jatkuvasti ollaan kaikesta samaa mieltä ja halutaan nyhjätä toinen toisissaan kiinni? Jos on, toivottavasti yksimielisyys on vapaaehtoista ja tasapuolista. Olen niin tottunut hämäläisen hitauden suvereenisti hallitsevaan Ukkokultaani, etten millään jaksaisi opetella jonkun täysin toisenlaisen miehenpuolikkaan kummallisuuksia.

Haluan aivastaa

Halustako aivastaminen onkin kiinni? Eiköhän nenä ala kiivaasti kutista pölyn sinne eksyessä tai flunssan tehdessä tuloaan. Myös täpötäydessä konserttisalissa alkaa usein hurjasti aivastus tehdä tuloaan juuri silloin, kun kapellimestasi nostaa tahtipuikkoaan. Aivastuksen tuloa kiihdyttää ilmoitus, että juuri alkamaisillaan oleva esitys tallennetaan, jonka vuoksi yleisöltä pyydetään ystävällisesti erityistä hiljaisuutta. Äätshiiii.... 

Joululomalta palatessani hämmästelin lentokoneen stuertin käytöstä. Hän oli juuri avaamassa matkustajalle vichypulloa, kun hänen nenäänsä alkoi kutittaa. Stuertti aivasti kämmeneensä, jolla hän sitten jatkoi vichypullon avaamista. Teki mieli huikata, että pese kätesi ja vaihda pullo.  

En ostanut stuertilta mitään. Tosin en olisi ostanut ilman aivastustakaan, sillä edessäni istuva matkustaja rytkäytti penkkinsä selkänojan melkein otsaani kiinni heti taivaalle päästyämme ja siinä se oli laskeutumiseen saakka. Jaksan kyllä istua lyhyen lennon ilman vichyäkin.

Haluan aloittaa sijoittamisen

Joka kevät aloitan sijoittamisen. Ensin sijoitan siemeniä multaan, sitten multapotteja kylppärin allaskaapin alle, myöhemmin ikkunalaudoille ja vielä myöhemmin kellariin kasvilampun alle. Näissä sijoituksissa onnistuessani jatkan kasvien sijoittamista niin kasvariin, kasvimaalle kuin muualle puutarhaan. Kasvihuoneesta ja kasvimaalta saan yleensä korkoa tomaatteina ja kurkkuina. Muualta puutarhasta lähinnä tuoksuina ja kauniina näkyminä. Kannattaa siis harjoittaa sijoitustoimintaa.

Haluan auttaa/haluan auttaa ihmisiä

Ilman muuta haluan auttaa. Olen liiankin altis lupaamaan apuani muille ihmisille sillä seurauksella, että lopulta juoksen pää kolmantena jalkana sinne tänne kokien huonoa omaatuntoa, kun en ehdi omia asioitani hoitaa ajallaan. Aina ei auttamisesta seuraa hyvä mieli. Pääsääntöisesti niin kuitenkin käy, joten jatkossakin haluan auttaa.

Haluan auttaa lapsia

Jos lapsia tähän maailmaan saattaa, on heitä myös autettava. Tosin siinäkin on ymmärrettävä, milloin auttamisesta tulee karhunpalvelus. Lasten aikuistumiseen kuuluu itsenäistyminen ja kyky ottaa vastuu omasta elämästään. Loputtomiin ei voi luottaa siihen, että iskä ja äiskä hoitaa. Jossain vaiheessa järjestys pyllähtää ylösalaisin. Tuleekin lasten vuoro auttaa ikääntyneitä vanhempiaan. Toivottavasti pysyn viimeiseen saakka tolpillani ja järjissäni. Toivottavasti myös viimeiseen saakka ymmärrän, että lapsillakin on oma elämänsä, eivätkä he kaipaa vanhempien jatkuvaa sotkeutumista asioihinsa.

Haluan adoptoida lapsen

En halua. Olen kaksi lasta saanut aikuiseksi, joten muut pähkäilkööt suvun jatkamisen parissa. Toisinaan pohdin kissan adoptoimista jostain eläinsuojeluyhdistyksestä. Sitten palautan mieleeni, että kissattomuudessakin on hyvät puolensa ja luovun adoptiomietteistä. Naapurin kissa vierailee sopivan usein pihamaallamme ja kesällä sisälläkin. Kutsun sitä adoptiokissaksi. Lähipiirissä on myös useita kivoja katteja, joita pääsen rapsuttamaan ja toisinaan enemmänkin hoitamaan.

Nämä eivät ole mustavalkoisia akileijoja, vaan yläoikealla Nemo ja kahdessa muussa kuvassa Loki. Tyttäreni mainiot kissaveljekset.

Haluan alistua miehelle 

Johan on toive, eikä kovin minun mieleeni. Olen aina ollut melko itsenäinen - ja itsepäinen. Arvostan itsenäisyyttä, alistamista en laisinkaan. En miehelle, en naiselle, en millekään. Jotkut alistuvat kohtaloonsa. Joskus se voi olla pakon sanelemaa, mutta silti herää epäilys, olisiko sittenkin olemassa vaihtoehto...

Haluamisen kohteet tulee ja menee. Juuri nyt kahvihammasta kolottaa, joten siirryn keittiön puolelle lataamaan kahvinkeittimen ja kurkistamaan jääkaappiin, josko sieltä jotain särvintä kahvin kanssa löytyisi. 

Huomenna alkaa helmikuu ja olemme askeleen lähempänä kevättä ja kesää. Niitä odotellessa imetään voimaa vaikka viime kesän kuvista.

Tämä ei ole haastepostaus. Halutessasi voit toteuttaa idean omassa blogissasi.