Marketanpuiston joulumarkkinat

 
Joulumarkkinoilla on kiva käydä ihastelemassa ihmisten taidokkaita ja kekseliäitä käsitöitä. Siinä ohessa voi hankkia hyviä joululahjoja ja syömistä niin joulupöytään kuin muuten vain syötäväksi. Tänä vuonna missasin Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat. Helsingin Tuomaanmarkkinoilla olen käynyt pari kertaa, mutta minusta siellä myytävissä tuotteissa on vähemmän käsintehdyn tuntua.

Espoon Marketanpuiston joulumarkkinat on mukavan pienimuotoinen tapahtuma, jonne on helppo hurauttaa lyhyeksikin aikaa. Myyjiä ei tullut pahemmin kuvattua, kun edellisellä kerralla eräs myyjä epäili minun kuvien avulla kopioivan hänen myymiensä tuotteiden ideoita.

Parasta Marketanpuiston joulumarkkinoilla oli käydä moikkaamassa monille puutarhablokkaajille tuttua Saaripalstan Sailaa. Hän myy siellä verkkokauppansa Elsan lempituolin tuotteita, joista moni on Sailan itsensä tekemä. Olisi ollut kiva turista pidempikin tovi, mutta silloin olisin tukkinut muiden asiakkaiden pääsyn ostoksille. Kiireisimmät kuulumiset ehdittiin vaihtaa ja toivottaa toisillemme hyvää joulua.

Tämän postauksen julkitultua Marketanpuiston markkinat ovat jo ohi. Sailan verkkokauppa on auki ympäri vuoden. Mainittakoon, ettei Sailalla ole osaa eikä arpaa minun markkinointipuheeseeni. Hyvien ihmisten kivoja asioita tai kivojen ihmisten hyviä asioita on lupa tuoda esille pyytämättäkin.

Minulla ei ollut mitään erityistä tarvetta ostaa markkinoilta mitään. Toisaalta jotain sopii aina hankkia toisille annettavaksi jouluksi tai myöhemmin. Sailan tekemät keraamiset kasvitaulut ovat minusta kauniita. Mukaani tarttui tuoksuherne-taulu, jonka aion ripustaa oman kodin seinälle. Kissakuviolla varustetun keramiikkatähden sen sijaan laitan lahjapakettiin.

Sailalla on myynnissä Railin Runokortteja (runo: Raili Heikkilä, kuva: Ingela Nyman). Tämän joulun kortit olen jo lähettänyt, mutta tuleehan joulu ensi vuonnakin. Näitä kortteja voi laittaa myös lahjapaketteihin nimikorteiksi.

Mieluisimmaksi ostokseksi Sailan myyntipöydältä osoittautui ruosteenruskea jalallinen suojaruukku kukille tai mitä nyt tuohon hienoon maljaan keksiikään laittaa. Ruukun pesä on sopiva isommallekin kukkapurkille. Metallinen astia ei ole kovin painava, joten sisällön kanssa sitä jaksaa hyvin kantaa. Sen verran yhdistelmälle tulee painoa, että kesällä ruukku pysyy tuulisellakin säällä pystyssä.

Kokeilin suojaruukkua eri kukkasille. Hyvin sopii niin joulutähti kuin amarylliskin. Taitava floristi tekisi tuohon näyttävän kukka-asetelman esimerkiksi joulupöydän koristeeksi. Valitettavasti minä olen aika huono dekodeeramisen taidoissa. Ruukku somistakoon talven ajan kukkia sisällä. Kevään tullen vien sen pergolan pöydälle.

Pahoittelen ruukkukuvien värejä. Ruosteenruskea on loisteputkivalaistuna muuttunut myrkynvihreäksi. Lauantai oli aamusta iltaan silkkaa harmaata hämäryyttä. Hain kuvaamiselle sopivia olosuhteita eri huoneista ja eri valaistuksesta. Lopulta kuvasin kukkaruukkukuvat varaston pakastimen päällä, sillä siellä taustan seinä on riittävän rauhallinen.

Marketanpuisto on mielenkiintoinen kohde puutarhaihmiselle eri vuodenaikoina. Nyt kasvien valkoisina loistavat nimilaput taitavat olla silmiinpistävin nähtävyys. Kierrettyäni myyntikojut niin sisällä kuin ulkonakin, tein vielä pikakatselmuksen muutamiin puutarhan kohteisiin. Ties kuinka monennen kerran päätin vierailla kasveja katsomassa taas keväällä.

Lähellä yläpysäköintipaikkaa sijaitsevalla kukkulalla on muhkeat jouluruusukasvustot. Märkyyden vuoksi en mennyt lähemmäs, mutta muutamassa näin punertavia nuppuja. Nämä täytyy käydä katsastamassa alkukesän kukinnan aikaan.

Marketanpuisto on hyvä kohde henkilölle, joka pohtii omaan pihaansa uusia istutuksia. Kasvien koko ja ulkonäkö on helpommin nähtävissä maahan istutettuina ja jo pidemmälle kasvaneina verrattuna puutarhamyymälöiden tarjontaan.

Tämä kuva on otettu yläpysäköintipaikalta kohti Marketanpuiston navettaa, jonka valkoinen pääty näkyy kuvassa vasemmalla. Siellä oli useita joulumarkkinoiden sisämyyntipisteitä. Osa oli navetan edustalla ulkosalla ja osa Marketanpuiston kahvilarakennuksessa ja sen edustalla. Sailalta ostettujen tuotteiden lisäksi hankin markkinoilta savukalkkunaa, kylmäsavulohta ja uudet nahkakäsineet itselleni. Sisätiloihin pääsyyn kysyttiin koronapassia. Sen näytettyään sain käteensä leiman, jolloin ei tarvinnut kaivaa passia esiin kahdessa eri paikassa.

Naapurin Maritilta saatu matkatuliainen, pieni joulutähtiliina.

Joulu alkaa olla käsillä ja sen myötä joulujututkin painuvat pian muistojen puolelle. Piti jo aiemmin vinkata, mutta tulkoon näin viimetipassa tämäkin. Nimittäin Hiidenkiven puutarhassa -blogissa on tänäkin vuonna kiva joulukalenteri, jossa miniatyyrikokoinen kotitonttu puuhailee. Tämä saattaa ihastuttaa etenkin teitä, jotka rakennatte tai olette joskus rakentaneet nukkekotia. Blogin kirjoittaja Minnalla on taito valmistaa pikkuisia asioita Nestorinsa kotipiiriin. Käykääpä kurkkaamassa.

 Enää muutama yö ja sitten on juhlan aika. Valoisaa jouluviikkoa kaikille!

Säätämistä

Jää kimaltaa järvellä

 

Jopas on ollut pimeä viikko. Siksipä perjantaiaamuna tuntui ihan oudolta, kun aurinko nousi siniselle taivaalle ilman ainuttakaan pilviseuralaista. Moista valoilmiötä piti lähteä oikein ulos ihmettelemään. Samalla oli tarkoitus laittaa selkä liikkumaan, vaikka en toki kotonakaan ole pelkästään istunut.

Kahden veden välissä

Plussakelit ja vesisateet ovat toistaiseksi ohi. Lunta on vain muutamissa varjoisissa syvänteissä ja mittari vajaan asteen pakkasella. Tsekkasin kylän kolmesta järvestä kahden jäätilanteen. Samalla tuli kuljettua jonkun matkaa puron vartta. Josko vaikka koskikaran näkisi. En nähnyt.

Jääputous

Tapani mukaan räpsin ahkerasti kuvia. Ihmettelin kyllä, miksi kuvanäytölle tulee omituinen rajaus. Vaihdoin asetuksia, mutta en saanut rajausta pois. Ilmeisesti jäätyneen järven lisäksi myös meikäläisen nuppi oli kohmeessa. Ehkä ihmisen ajatus ei kulje normaalilla nopeudella silloin, kun toisessa korvassa on pumpulituppo. En vain huomannut ottaa pumpulia pois korvasta, jotta olisin voinut todeta, olisiko sillä ollut vaikutusta. Innoissani kivasta kävelykelistä jatkoin askeltamista ja kuvien räpsimistä.

Sammaloitunutta juurakkoa. Ei siis kuva minun jähmeistä aivoistani.

Kotiin päästyäni ryhdyin kuvaamaan amarylliksiäni, joulutähteä ja muita kukkia. Ihan silkasta ilosta, kun auringonpaiste mahdollisti sisällä kuvaamisen. Sitten kipaisin siirtämään kuvia kamerasta tietokoneelle. Silloin tajusin ottaneeni kaikki kuvat RAW-asetuksella, joiden katselemiseen tietokone vaati omaa sovellusta. Jota minulla ei ollut. Kuvat oli mahdollista muokata jpeg:iksi kameralla, joten siitä vain hommiin. Olihan siinä vääntämistä muokata 160 kuvaa. Eikä sekään mennyt ihan putkeen, minkä huomasin siirrettyäni kuvat vihdoin tietsikalle. Valtaosa kuvista oli valmista tavaraa deletoitaviksi. Muutaman kelpuutin rajaamisen ja sävysäätöjen jälkeen. 

Olipa taas oppimisen paikka. Ei pidä säätää kameraa paksut rukkaset kädessä. Ja jos säätääkin, kannattaisi vielä tarkastaa, mitä tuli tehdyksi. Illanratoksi onkin tullut luettua kameran manuaalia ja kerrattua säätöjä. Jospa ne taas hetken pysyisivät aivopoimujen pinnalla helposti esille otettavina.

Kompostori takkuilee

Kompostorinkin kanssa on ollut säätämistä. Joulukuun alun paukkupakkasilla se kylmeni totaalisesti, eikä ole tahtonut millään käynnistyä. Olen lisänyt jokaisen biojätepussin tyhjennyksen lomassa tehokuiviketta. Laitoin myös 5 litran kuumavesikanisterin kompostoriin vaihtaen siihen seuraavana päivänä uudet kuumat vedet. Epäilen jäähtymisen ja jäätymisen syyksi massan toispuolista putoamista kompostorin pohjalle. Yleensä raaka massa muodostaa tulpan kompostorin puoliväliin. Nyt puolet on pudonnut pohjalle. No, ainakin on tilaa täyttää. Eiköhän tuo taas käynnisty kunnolla. Viimeistään kevään saavuttua.

Hiukset pystyssä

Sadepäivinä ei tullut pahemmin puutarhassa käytyä. Lumiseen aikaan pihalla näkyi sekä jänisten että peurojen jälkiä. Kävelyreissulta kotiin palatessani huomasin puiston puolella kohmeiseen maahan painuneet sorkan jäljet. Toisinaan mietin, asentaisiko puutarhaan riistakameran. Parempi olla asentamatta. En halua katsella peura-tv:tä. Kunhan kasvukausi alkaa, käyn suihkimassa nouseville piipoille Tricogardenia.

Vaaleajouluruusu, kohmeessa hänkin.

Syksy on mennyt nopeasti. Vaikka talvi on vielä edessä, voi joulun jälkeen kääntää ajatukset kohti kevättä ja kesää. Eli runsaan viikon kuluttua. Olin jo aikeissa ryhtyä laatimaan ensi kesän lavakaulusten ja kasvihuoneen viljelysuunnitelmaa. Päätin kuitenkin antaa suunnitelmien vielä muhia päässä. Kannattaisi ensin inventoida olemassa olevat siemenpussit. Puutarhanikkareiden 100 euron lahjakorttikin polttelee mielessä. Joitakin ideoita olen kirjannut vinkkivihkoon, mutta muuten ostosuunnitelma on vielä täysin auki.

Ennen kevättä ja kesää juhlitaan joulu ja uusi vuosi pois päiväjärjestyksestä. Olkaahan kilttejä, sillä nyt ikkunoiden takana kurkkivat tontut ovat aktiivisimmillaan.

Valoa ja iloa teidän jokaisen joulunaluspäiviin!

Hässäkkää ja hyvää mieltä

Taxus x media 'Hicksii' - Kartiomarjakuusi

 

Miksiköhän joskus kertyy liikaa menemistä ja tekemistä lyhyelle ajanjaksolle? Stressinsietokyky joutuu  koetukselle aikataulujen paukkuessa rikki ja suunnitelmien levähtäessä totaalisesti. Vielä kuukausi sitten olin mielestäni saanut kalenterin merkinnät kivalle mallille. Saatoin lötkötellä kirjan kanssa ja nauttia kiireettömyydestä. Joulujärjestelytkin ovat hoituneet mallikkaasti.

Viikon takainen noidannuoliepisodi laittoi liikkeelle sotkujen vyöryn, jonka setvimisessä taitaa vierähtää tovi. Selkä on onneksi jo hyvällä toipumisen tiellä. Samaan syssyyn tulikin sitten kutsu leikkaukseen, jossa korvasta poistettiin kesällä löytynyt luukasvain. Leikkaus tehtiin päiväkirurgiassa, eikä se ollut kovin suuri toimenpide. Koko päivä siihen kuitenkin upposi ja toinen vielä ensi viikolla jälkitarkastuksessa. Kuljen tuppo korvassa, jonka vuoksi kuulo on vajavaista ja koko pää tuntuu olevan pullon sisällä. Kokeilkaapa hiusten pesua siten, ettei vettä mene korvaan. Siinäpä sirkustemppuilua kerrakseen.

 
Valitus sikseen. Toistamiseen lyhyen ajan sisällä voin kiittää suomalaista terveydenhoitoa. Koronaepidemian keskelläkin lääkärit ja hoitajat tekevät työtään ammattitaitoisesti ja jaksavat olla ystävällisiä. Olin varautunut kasvaimen poiston lykkääntymiseen, mutta hyvin hoitui hoitotakuuajan puitteissa. 

Pelaguut kurkottavat kohti valoa

 

Noita ampui nuolensa selkääni ryhdyttyäni siivoamaan kirjahyllyjä turhan tiukalla aikataululla. Työ on nyt kuitenkin tehty. Sen ansiosta kirjastohuone on  avarampi, kirjat putsattuina hyllyillä aakkos- ja aihejärjestyksessä. 

Karsin lujalla kädellä kirjavalikoimaa. SPR:n Konttiin myytäväksi lähti paljon dekkareita, tieto- ja runokirjoja, keittokirjoja, lastenkirjoja, joitakin romaanejakin. Supistin myös puutarhakirjojen määrää, joita onkin vuosien mittaan kertynyt runsain määrin. 

Joulutähti kiitokseksi kirjoista

 
Kirjasiivous tuli naapurin kanssa puheeksi, jonka seurauksena neljä isoa kassillista puutarhakirjoja lähti erään oppilaitoksen oppilaiden käyttöön. Enpä ole tullut ajatelleeksi, että oppimateriaalistakin on puutetta sekä oppilaitoksilla että opiskelijoilla. 

Olen varsin tyytyväinen saatuani kirjat kiitettävästi maailmalle, toiveideni mukaan kaatopaikan sijasta vieläpä uusiin koteihin. Niinpä yllätyin iloisesti naapurin miniän tuodessa oppilaiden kiitoksena muhkean kukkalähetyksen ja jouluisiin ruokiin sopivia juureksia.

Päivin tuomista juureksista punajuuret ovat jo kattilassa kypsymässä.

Loppuvuoden yli-innokkaalle järjestelylle ja siivoamiselle on hyvät perusteet. Pitkään suunniteltu keittiöremontti alkaa tammikuun puolivälissä. Keittiön kaappien tyhjennys on aloitettava pian joulun jälkeen. Lisäksi on tehtävä tilaa uusien kaapistojen väliaikaiselle sijoitukselle niin eteiseen kuin olohuoneeseenkin. Tästä syystä en ole laittanut kovinkaan paljon joulukoristeita. Valosarjat, muutamat joulutekstiilit ja tietenkin joulukukat riittävät tälle joululle. Leirielämää siis tiedossa lähitulevaisuudessa. Parempi saada remppahommat hoidettua talven aikana, jotta voi taas kevään tullen keskittyä puutarha-asioihin.

Kiitos kirjoista tämäkin

Vettä sataa rännit ropisten ja mittari näyttää +3 astetta. Päivällä on pituutta runsas viisi tuntia, mutta pilvisyyden vuoksi keinovalo on tarpeen keskipäivälläkin. Ensi viikon tiistaina on talvipäivänseisaus, joka on vuoden lyhin päivä. Aluksi päivät pitenevät vain viisi minuuttia viikossa, maaliskuussa jo kuusi minuuttia vuorokaudessa. Valoa kohti ollaan siis menossa. Eikö tunnukin hyvältä.

Joulun this or that

 

Valokuvaajan silmin -blogin Jasmin haastoi minut mukaan vastaamaan jouluun liittyviin kysymyksiin. Kiitos Jasminille. Ryhdynpä siis toimeen.

JOULUN THIS OR THAT

Missä vietät joulua?

Vuosia vietimme joulun pääasiassa aina kotona. Toki vierailtiin isovanhempien luona, elleivät he olleet jouluna meillä. Lasten aikuistuttua innostuimme kokeilemaan joulua ulkomailla. 2018 olimme Krakovassa ja joulun 2019 Espanjan Fuengirolassa. Espanjaan olisimme ehkä lähteneet uudemmankin kerran, mutta koronan vuoksi ollaan taas kotona.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Jos vain sää sallii, niin reippaillaan ulkona. Iltasella uppoudutaan hyvään kirjaan.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Ei kumpikaan. Sen sijaan Raymond Briggsin lastenkirjaan perustuvan Lumiukon katsomisesta on tullut jouluperinne. Samoin Ingmar Bergmanin ohjaama Fanny ja Alexander esitetään usein jouluna. Silloin sitä ei voi jättää väliin.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Lasten aikuistuttua aattona kokoonnutaan pöydän ääreen nauttimaan jouluruoista hitaasti nautiskellen. Joulusaunaan mennään ennen aattoa tai aaton jälkeen. Yleensä illalla.

Joulukinkku vai graavilohi?

Nyt minut tuomitaan pyhäinhäväistyksestä, kun sanon, ettei meille tule joulukinkkua. Se on  korvattu savukalkkunalla. Graavilohta pitää ilman muuta joulupöydässä olla.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?

Perinteisten jouluruokien lisäksi joku uusi kokeilu. Osasta kokeiluja on tullut jouluruokaperinnettämme. Viktoriankiisseliä valmistin jouluksi ikuisuus sitten. Siihen ihastuttiin ja niinpä se on melkeinpä tärkein jälkiruoka joulupöydässämme.Tänä vuonna ajattelin tehdä joulupöytään uutena kokeiluna kylmäsavuporotahnaa.

 

 

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Savukalkkuna, graavilohi, sillit, rosolli, lanttulaatikko eli suomalaisille tuttuja perinneruokia meilläkin. Jälkiruokana on aina Viktorian kiisseliä.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Valmistan joulupöytään useita eri ruokia, jolloin yhtä lajia tulee syötyä vähemmän. Näin jouluruokia riittää useammalle päivälle. Myös tapaninpäivälle. Jouluhan on vain kerran vuodessa, joten kyllästymättä niitä jouluruokia jaksaa pari kolme päivää syödä.

Vaalea vai tumma glögi?

Tumma ja mausteinen glögi.

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Suklaakonvehdit. Isäni on aina tykännyt vihreistä kuulista. Niinpä saimme lapsena yliannostuksen kuulia. Koulun köksätunnilla teimme vihreää marmeladia, joka onnistui hyvin. Siitä innostuneena halusin tehdä ko. marmeladia kotonakin. Sotkin mitat laittamalla liikaa agaragaria. Marmeladista tuli ällöttävän kumimaista ja tietenkin aivan hirvittävän makeaa. Pari vihreää kuulaa saatan syödä, mutta ei siitä ole suklaan voittajaksi.

Piparit vai joulutortut?

Ilman muuta itse tehdy piparit. Lapsena joulupipareissa parasta oli taikina, jota mukamas äidiltä salaa käytiin maistelemassa. Näkihän äiti lukuisat kraatterit, joita lusikoillamme taikinaan porasimme.  

Meidän jouluumme kuuluvat myös joulutortut. Toisinaan niihin tulee kokeiltua muita sosemakuja. Palaan kuitenkin aina lopuksi luumusoseeseen.

Parasta joulussa?

Lapsille joulu on odotettu juhla. Nyt perheessämme eikä lähipiirissä ole ollenkaan pikkulapsia. Ei edes teinejä. Niinpä joulun kohokohdaksi on muodostunut kokoontuminen aattona lasten kanssa yhteisen pöydän ääreen syömään.

 

Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Lahjoja on kiva saada ja yhtä kiva antaa. Aikuisten kesken olemme tehneet lahjattomuussopimuksen. Mieluummin jokin toivelahja syntymäpäivänä, kuin turhaa krääsää jouluna.

Pehmeät vai kovat paketit?

Kova paketti on kiva. Sellainen kirjan muotoinen.

 

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä

Meillä paketit avataan aina jouluaattona.

Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Juuso-kissa kiipesi pienenä joulukuuseen niin että neulaset lentelivät ja kuusi kaatui. Alaoksista pallot katosivat vikkelästi sohvien alle. Vaikka Juusoa ei enää ole, emme tuo aitoa tai tekokuusta sisälle. 60-senttinen tekokuusi sivupöydällä toimii hyvin. Talon kummallakin puolella oleviin isoihin tuijiin ripustan valosarjat marras-joulukuun vaihteessa.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Kaikki käy, kunhan ei aloita joululaulujen kuuntelemista liian aikaisin. Liika on liikaa joululauluissakin.

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Aaton yhteisen pöydän ääreen kokoontuessa ilman muuta vähän juhlavampi pukeutuminen. Oloasupäiviä on vuodessa muutenkin riittämiin.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?

Amaryllis on ykkönen, mutta muutkin kelpaavat oikein hyvin.

 

 

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?

Lautapelejä ja ehkä ruotsalainen Fanny ja Alexander myöhäisillassa.

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi

Päivä aloitetaan joko uunipuurolla tai kattilassa keitetyllä riisipuurolla. Aaton aamupäivä menee ruokien esivalmisteluissa ja myöhemmin tarjolle asettamisessa ja pöydän kattamisessa. Välissä pitää käydä katsomassa televisiosta Lumiukko. Ruokailun jälkeen pidetään pieni lepopaussi, jonka jälkeen ennen jaettiin lahjat. Nykyisin höpötetään ja seurustellaan. Illalla sitten pelataan.

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla?

Joulupäivänä käydään katsomassa vanhuksia. Viedään heille kukka tai jotain syötävää. Istutaan ja rupatellaan.

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

Joskus koristeet ovat loppiaiseen saakka. Toisinaan taas ne alkavat vähentyä vauhdilla heti joulunpyhien jälkeen. Kun joulu on juhlittu, ajatukset suuntautuvat kevääseen ja puutarhaan.

KUMPI MIELUMMIN

Skippaisit joulun - Skippaisit uudenvuoden

Kummassakin on puolensa, joten onneksi ei tarvitse skipata kumppaakaan.

Luopuisit suklaasta - Luopuisit juustoista

En kyllä luovu kummastakaan.

Joulutee - Joulukahvi

Kumpikin käy, mutta kahvi maistuu minulle paremmin.

Tekstiviesti - Joulukortti

 Tykkään joulukorttiperinteestä, jonka vuoksi pyrin pitämään siitä kiinni. Askartelen ja lähetän jouluisin 40-60 korttia. Muutama tekstiviestikin on hissukseen hiipinyt valikoimiin.

Paljon lahjoja - Lahjaton joulu

 Joulut ovat muuttuneet enenevässä määrin lahjattomiksi. Olen kokenut lahjarumban stressaavaksi, kun pitäisi keksiä hyviä lahjoja pienellä budjetilla. Lahjan antaminen on mukavaa, mutta kaikilla on tavaraa jo nyt yllin kyllin. Lähipiirin parille lapselle teen paketit. Muutamille tärkeille ihmiselle annan lahjaksi itse tehtyjä sukkia ja pipoja. Annan myös oman puutarhan marjoista tehtyä hyytelöä, joka vuosi valmistamaani sinappia ja leipomiani taatelikakkuja.

Joulu ilman musiikkia - Joulu ilman leffoja

 Minun jouluuni kuuluu niin musiikki kuin leffatkin. Leipoessani ja ruokia valmistaessani kuuntelen radiosta tulevaa musiikkia, joka on jo paljon ennen aattoa joulupainotteista. On meillä muutamia joululevyjäkin, mutta nykyisin tulee vähemmän niitä soitettua.

Leffoista oli juttua jo tuolla ylempänä. Hyvää leffaa on kiva katsella sohvalla lötköttäen ja mahdollisesti konvehtirasiaa tyhjentäen.

Joulu kotona - Joulu muualla

Kumpaakin on kokeiltu ja hyviksi havaittu.

Voisit syödä vain jälkkäreitä - Voisit syödä vain suolaista

Voisin vaihteeksi aloittaa jälkkäreistä, sillä joulupöydän suolaisista vatsa täyttyy ja jälkkärit jää seuraavaan päivään.

Valokuvaisit kaiken - Et voisi käyttää kameraa ollenkaan

Aina pitää kuvia napsia muistojen taltioimiseksi.

 Nappaa tästä kysymykset itsellesi vastattaviksi. Kuluu joulun odottaminenkin rattoisammin, kun on välillä jotain kevyttä pohdittavaa.

 

Sairasta siivoamista

  

En ole enää vuosiin harrastanut suursiivouksia ennen juhlapyhiä. En juhannuksena enkä jouluna. Sellaiseen ei ole tarvetta, jos pitää pitkin vuotta paikat jotakuinkin järjestyksessä. Yleensä imuroin, ravistan vähäiset mattoni, pyyhin lattiat ja pinnoilta pölyt kerran viikossa. Joskus aikataulu on niin tiukalla, että viikkosiivous jää joko kokonaan väliin tai teen sen pikavauhdilla.

Koronapandemian vuoksi on tullut vietettyä enemmän aikaa kotona. Tulee siis tuijotettua omia nurkkia aktiivisesti ja välillä kriittisestikin. Tämä on saanut aikaan normisiivousten lisäksi kaappien, hyllyjen ja laatikoiden systemaattista läpikäymistä. Vanhempien kodin tyhjentäminen tammikuussa sysäsi liikkeelle tarpeen inventoida omien seinien sisäpuolelta kaiken tässä vaiheessa, kun itsellä on kykyä ja voimia sitä tehdä. Kaikenlaista roinaa on lähtenyt kiertoon ja kaatopaikalle. Olen ottanut yksittäisen kaapin tai huoneen vuorollaan käsittelyyn. Näin ei aiheuta itselleen liiallista tymppääntymisen tunnetta ja väsymystä.

 

Viikko sitten iskin kynteni kirjastoon. Olen tyhjentänyt kirjahyllyn säännöllisin välein, pyyhkinyt pölyt ja laittanut kirjat uudelleen hyllyyn johonkin sopivaan järjestykseen. Jälleen oli sen urakan aika ja tällä kertaa suunnitelmissa oli karsia myös kirjoja pois. 

Valtaosa dekkareista sai mennä. Harva dekkari on niin kiinnostava, että sen jaksaa lukea toistamiseen. Lastenkirjojakin oli kasapäin. Osa niistä sellaisia, joista omat muksut eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita. Keittokirjoista jätin itselleni vain muutaman syystä tai toisesta tärkeimmän opuksen. Netistähän nykyisin tulee ohjeita etsittyä. Yksi päivä ei millään riittänyt kolmelle seinälle levittäytyneen kirjahyllyn tyhjentämisessä, pölystä putsaamisessa ja lajittelemisessa kiertoon lähteviin ja hyllyyn palaaviin. 

 

Purin kirjahyllystä puolitoistametrisen osuuden kokonaan pois. Aakkostin proosakirjat järjestykseen. Tieto-, harraste- ym. kirjatkin ovat taas hetken omilla paikoillaan löydettävissä. Naapurin miniä vei neljä kassillista kirjoja työpaikalleen annettavaksi vähävaraisille oppilaille. SPR:n Konttiin vietiin kymmenkunta kassillista. Itse asiassa paperikeräykseen meni vain kaksi laatikollista nuhruisia, arvottomia ja sisällöltään aikansaeläneitä kirjallisia tuotoksia.

Puretun  hyllyosuuden paikalle siirsin vanhan kahdenistuttavan sohvamme. Kirjastohuoneessa on toinen telkkari, jota on nyt huomattavasti mukavampi katsella sohvalta käsin. Tyhjä paikka sohvan päällä suorastaan huusi taulua tai jotain katseenvangitsijaa. Kuin tilauksesta bongasin erään huonakalukaupan mainoksessa tuon metallisen Laukka-seinäkoristeen melko edulliseen hintaan. Siitä vain autoon ja ostoksille. Oikeastaan koko huone olisi kannattanut maalata. Sohvallekin olen pohtinut uutta verhoilua. Jääköön johonkin myöhempään ajankohtaan.

Olen seisonut useamman kerran kirjastohuoneessa katselemassa järjestelyn tuloksia. Hieno tunne taas tietää, missä mikin kirja sijaitsee. Pitkään alitajunnassa muhinut projekti eteni pienen alkukankeuden jälkeen oivallisesti maaliin.

Pitkään kiikun kaakun ollut lato kylän reunamilla oli vihdoin luovuttanut.

Vaan mitä tarkoittaa tuo otsikossa mainittu "sairas siivoaminen". Tasan viikon kuluttua siitä, kun olin saanut kirjaston suursiivouksen päätökseen, makasin sairaalan päivystyksessä. Selkä alkoi vihoittelemaan jo urakan aikana. Se ei tykännyt yhtään jatkuvasta keittiöpallilla ylös-alas ravaamisesta, painavien kirjapinojen siirtelystä eikä varsinkaan toistuvasta kiertoliikkeestä. 

Olen ennenkin potenut samanlaisia selkävaivoja, joten aloitin hyvissä ajoin tulehduskipulääkekuurin. Minulla ei ollut mitään reseptilääkettä. Ihan koitin selviytyä apteekin käsikauppapillereillä. Jonkun verran hidastin vauhtiani, mutta sepä ei riittänyt. Keskiviikkona menin kotiin saavuttuani suihkuun, jonka jälkeen istahdin sängylleni tapani mukaan rasvaamaan jalkoja ja pukemaan puhdasta ylle. Istahdin ja siihen jäin. Selkä meni totaalisesti jumiin. Pienikin liike suuntaan tai toiseen sai minut ähkimään kivusta. Se salpasi hengityksen ja sumensi näön. Sain kumottua itseni selinmakuulle sängylle, jossa sitten koitin leikkiä kuollutta, että kipu edes vähän rauhoittuisi. Kaikkea kanssa. Olin täysin liikuntakyvytön, jonka lisäksi oikean pakaran päältä lähtenyt jomotus laajeni koko selkään.

 
Hirvitti ajatus edessä olevasta yöstä. En voinut edes kömpiä peiton alle lämpimään.  Iltaseitsemältä soitin päivystysapuun kysyäkseni, miten olisi viisainta toimia. Kuntamme asukkaiden päivystys hoidetaan ilta- ja yöaikaan Jorvin sairaalassa. Tunnetusti siellä on aina paljon porukkaa ja odotusajat pitkät.  Siksi tuumasin, jos ammattilaisen avulla selviäisin kotona aamuun, jolloin oman kylän terveyskeskus aukeaa.

10 minuutin jonottamisen jälkeen painoin ykköstä, jolla valinnalla jätin takaisinsoittopyynnön. Runsaan tunnin kuluttua minulle soitettiin. Kerrottuani tilanteeni päivystysavussa neuvottiin soittamaan ambulanssi. Heidän mielestään selkäkipuni ei enää ollut pelkällä buranalla hoidettavissa. Ukkokulta olisi kyllä vienyt minut päivystykseen, mutta millä ilveellä hän olisi saanut minut autoon? Ambulanssi saapui kymmenen aikaan. Haastattelivat minua, mittasivat verenpaineen ja mahdollisen kuumeen. Sitten vain kantotuoliin ja autolla kohti sairaalaa.

Jouluruusu piilossa

 

Sairaalassa minut kärrättiin suoraan päivystyksen vuodeosastolle. Enpä olisi mitenkään voinutkaan tuntitolkulla istua isossa odotustilassa, joka oli pullollaan muita apua kaipaavia. Aika pian minulle tuotiin ensihätään kipulääkettä ja lihasrelaxanttipilleri. Yö oli pitkä, eikä kivutkaan minua kahdella pillerillä jättäneet. Aamuviideltä saapui vihdoin lääkäri. Kyseltyään ja tutkittuaan hän sanoi antavansa minulle samanlaisen pillericoctailin, kuin saapuessani. Hän arveli kyseessä olevan todennäköisesti noidannuoli tai mahdollisesti iskias. Sain reseptit ja päteväntuntuiset neuvot selän parantamiseen. Ja käskyn mennä lääkäriin heti, jos oireet pahenevat.

Lääkkeiden alettua vaikuttaa, kykenin liikkumaan sen verran, että minun katsottiin voivan kotiutua. Ukkokulta tuli hakemaan minut vähän ennen seitsemää. Selkä on edelleen hurjan kipeä, eikä se lääkärin mukaan päivässä tai kahdessa parane. Kunhan pahimmat kivut ovat talttuneet, on lähdettävä varovaisin askelin lisäämään liikuntaa. Liike on kuulemma selkäkivuissa paras lääke. Huonoin vaihtoehto on jäädä pitkäksi aikaa sänkyyn makaamaan.

Servettiruusuista tehty kranssi

 

Sairaalasängyssä maatessani kuuntelin ja katselin hoitajien työtä. Kaikesta näki, että tekemistä riitti. Korona tuntui konkreettisesti myös päivystyksessä. Useampi ambulanssilla tuotu potilas odotti siirtoa osastolle. Se ei sujunutkaan leikiten, sillä paikat olivat aivan täynnä ja päivystyksestä ihmisiä siirrettiin osastojen ylipaikoille. Käytävillekö ylipaikat on sijoitettu? Vai onko henkilökunnan kahvitilat otettu kenties potilaskäyttöön? Minä onnellinen pääsin kuitenkin kotiin parantamaan selkääni. Tuntuu hyvältä kyetä illalla harjaamaan hampaansa ja vaihtamaan päivävaatteiden sijaan yökkäri. Vielä ihanampaa on pujahtaa illalla omien lakanoiden väliin.

Kokemus oli jälleen kerran opettava. Selkäkipujen lääkitsemisessä ja hoitamisessa ei kannata jäädä odottamaan ihmeparantumista. Olisin ehkä välttynyt tältä seikkailulta, jos olisin käynyt lääkärissä pian oireiden ilmaannuttua. Vielä tärkeämpi opetus on siinä, ettei pientäkään kirjastoa tarvitse siivota ja järjestää yhdessä päivässä.

Keskiviikkoaamun -22 asteesta mittari on kivunnut -4 asteeseen. Lunta leijailee taivaalta hissukseen. Ensi viikolla onkin sitten luvassa selkeää plussaa ja vesisadetta.

Olkaa maltillisia joulutouhuissanne. Hyvää viikonloppua kaikille!