Hässäkkää ja hyvää mieltä

Taxus x media 'Hicksii' - Kartiomarjakuusi

 

Miksiköhän joskus kertyy liikaa menemistä ja tekemistä lyhyelle ajanjaksolle? Stressinsietokyky joutuu  koetukselle aikataulujen paukkuessa rikki ja suunnitelmien levähtäessä totaalisesti. Vielä kuukausi sitten olin mielestäni saanut kalenterin merkinnät kivalle mallille. Saatoin lötkötellä kirjan kanssa ja nauttia kiireettömyydestä. Joulujärjestelytkin ovat hoituneet mallikkaasti.

Viikon takainen noidannuoliepisodi laittoi liikkeelle sotkujen vyöryn, jonka setvimisessä taitaa vierähtää tovi. Selkä on onneksi jo hyvällä toipumisen tiellä. Samaan syssyyn tulikin sitten kutsu leikkaukseen, jossa korvasta poistettiin kesällä löytynyt luukasvain. Leikkaus tehtiin päiväkirurgiassa, eikä se ollut kovin suuri toimenpide. Koko päivä siihen kuitenkin upposi ja toinen vielä ensi viikolla jälkitarkastuksessa. Kuljen tuppo korvassa, jonka vuoksi kuulo on vajavaista ja koko pää tuntuu olevan pullon sisällä. Kokeilkaapa hiusten pesua siten, ettei vettä mene korvaan. Siinäpä sirkustemppuilua kerrakseen.

 
Valitus sikseen. Toistamiseen lyhyen ajan sisällä voin kiittää suomalaista terveydenhoitoa. Koronaepidemian keskelläkin lääkärit ja hoitajat tekevät työtään ammattitaitoisesti ja jaksavat olla ystävällisiä. Olin varautunut kasvaimen poiston lykkääntymiseen, mutta hyvin hoitui hoitotakuuajan puitteissa. 

Pelaguut kurkottavat kohti valoa

 

Noita ampui nuolensa selkääni ryhdyttyäni siivoamaan kirjahyllyjä turhan tiukalla aikataululla. Työ on nyt kuitenkin tehty. Sen ansiosta kirjastohuone on  avarampi, kirjat putsattuina hyllyillä aakkos- ja aihejärjestyksessä. 

Karsin lujalla kädellä kirjavalikoimaa. SPR:n Konttiin myytäväksi lähti paljon dekkareita, tieto- ja runokirjoja, keittokirjoja, lastenkirjoja, joitakin romaanejakin. Supistin myös puutarhakirjojen määrää, joita onkin vuosien mittaan kertynyt runsain määrin. 

Joulutähti kiitokseksi kirjoista

 
Kirjasiivous tuli naapurin kanssa puheeksi, jonka seurauksena neljä isoa kassillista puutarhakirjoja lähti erään oppilaitoksen oppilaiden käyttöön. Enpä ole tullut ajatelleeksi, että oppimateriaalistakin on puutetta sekä oppilaitoksilla että opiskelijoilla. 

Olen varsin tyytyväinen saatuani kirjat kiitettävästi maailmalle, toiveideni mukaan kaatopaikan sijasta vieläpä uusiin koteihin. Niinpä yllätyin iloisesti naapurin miniän tuodessa oppilaiden kiitoksena muhkean kukkalähetyksen ja jouluisiin ruokiin sopivia juureksia.

Päivin tuomista juureksista punajuuret ovat jo kattilassa kypsymässä.

Loppuvuoden yli-innokkaalle järjestelylle ja siivoamiselle on hyvät perusteet. Pitkään suunniteltu keittiöremontti alkaa tammikuun puolivälissä. Keittiön kaappien tyhjennys on aloitettava pian joulun jälkeen. Lisäksi on tehtävä tilaa uusien kaapistojen väliaikaiselle sijoitukselle niin eteiseen kuin olohuoneeseenkin. Tästä syystä en ole laittanut kovinkaan paljon joulukoristeita. Valosarjat, muutamat joulutekstiilit ja tietenkin joulukukat riittävät tälle joululle. Leirielämää siis tiedossa lähitulevaisuudessa. Parempi saada remppahommat hoidettua talven aikana, jotta voi taas kevään tullen keskittyä puutarha-asioihin.

Kiitos kirjoista tämäkin

Vettä sataa rännit ropisten ja mittari näyttää +3 astetta. Päivällä on pituutta runsas viisi tuntia, mutta pilvisyyden vuoksi keinovalo on tarpeen keskipäivälläkin. Ensi viikon tiistaina on talvipäivänseisaus, joka on vuoden lyhin päivä. Aluksi päivät pitenevät vain viisi minuuttia viikossa, maaliskuussa jo kuusi minuuttia vuorokaudessa. Valoa kohti ollaan siis menossa. Eikö tunnukin hyvältä.

Naivistit Iittalassa

Tänä vuonna en päässyt kiertämään puutarhoja Avoimissa, mutta sitäkin innokkaammin olen lukenut teidän muiden bloggareiden kokemuksia toinen toistaan mielenkiintoisemmista puutarhavierailuista. Sen sijaan maanantaina pääsin käymään Iittalassa, Naivistien 2017-kesänäyttelyssä (avoinna 20.8. saakka joka päivä klo 10-19). Tänä vuonna näyttelyn nimenä on "Satojen tarinoiden kesä".

Tutustuin naivismiin nuorena tyttönä silloisen työkaverini Asta Pulkkisen muuttaessa Hollolan kirkonkylään ja ryhtyessä päätoimiseksi taiteilijaksi. Minulla on ollut ilo vierailla Astan luona vuosien mittaan monta kertaa.

Naivistien kesänäyttelyssä Iittalassa olen niinikään käynyt useita kertoja. Muutaman kesän tauon jälkeen sain taas järjestettyä itseni liikkeelle ja hyvä niin, sillä naivistien töistä tulee todella hyvälle tuulelle. Töitä kannattaa katsoa kaukaa ja läheltä ja tutkia yksityiskohtia. Teoksen nimellä on iso rooli työssä ja se avaa työn merkitystä.

Mia Bergqvist: Vieraita viidakossa

Kia-Maria Aho: Helmikorvakoru

Kikka Nyren: Kissat kevätmielellä

Merja Nykänen-Naukkarinen: Kullannuppu

Sirkka Koivula: Päiväkahvilla

Jose Räsänen: Vapaus

Helena Törmälä: Evakkomatkalaisten lepohetki

Eino Viikilä: Proteiinit ja hiilarit

Marit Björnegran: Ystävät

Asta Pulkkinen: Renesanssirouva

Rauni Koivisto: Niittymadonna

Eino Viikilä: Roikkuva Kissa

Martti Lehto: Kissanpäivät

Naivistit Iittalassa 2017 sisältää myös suomalaisen naivismin merkittävän ja rakastetun maalarin Martti Lehdon (1933-2016) muistonäyttelyn. 

Martti Lehto: Syysilta

Naivistien näyttely on Iittalan vanhassa puukoulussa. Samalla alueella on myös Iittalan lasitehtaan museo (kiinni maanantaisin) ja tehtaanmyymälä sekä muita puoteja ja kahvila. Naivistien näyttelystä voi ostaa mm. taiteilijoiden töistä tehtyjä postikortteja.

Vaikka naivismi ei suuntauksena sinua kiinnostaisikaan, näyttely on taidokkaiden töiden lisäksi täynnä hyvää mieltä ja huumoria. Retki Iittalaan sopii hyvin kesäpäiväksi. Suosittelen!

PS. Taiteilijat suokoot mnulle anteeksi, jos jonkun teoksen tekijä ja nimi on mennyt väärin. Koitin olla huolellinen, mutta kuvat latautuivat konelle eri järjestyksessä, mitä olin ne kuvannut ja siinä vaiheessa nimet saattoivat sekaantua.
 

Hyvää mieltä marraskuussa

Marraskuussa ollaan. Aamuisin pikkupakkasta ja tänään näköjään päivälläkin. Viikolla leikkasin nurmikon viimeisen kerran tänä vuonna. Lämpimässä säässä se oli kasvanut ihan kohtuullisesti, mutta leikkaamisen tarkoitus oli lähinnä silputa puista pudonneita ja tuulen tuivertamia lehtiä. Haravoinnit on hoidettu, eikä pihalla ole enää syystöitä. Nyt vain odotellaan kevättä - kunhan välissä hoituu tuo joulu.

Alkusyksystä Exotic Gardenilta tulleessa asiakaspostissa oli ohjeet perennojen kylvämiseksi syksyllä. En ole aiemmin sitä kokeillut - mitä nyt kukat luonnostaan siemeniään kylvävät. Laitoin kahteen purkkiin sinivaleunikkoa ja kahteen Onnea istuttamassa -blogin Piviltä saamiani sinikämmenen siemeniä. Sinivaleunikot peitin vermikuliitilla, mutta sinikämmenten siemenille laitoin lisäksi vähän multaa. Ne kun ovat aika kookkaita siemeniä. Purkit upotin kivituhkaan, sillä hiekkaa en tähän hätään meidän varastoista löytänyt. Ja lopuksi vein tuon astian kasvihuoneeseen. Hiekkaa pitää hiukan kastella, koska astia ei ole paljaan taivaan alla. Katsotaan, mitä tästä syntyy. Tässä kokeilussa voi vierähtää vuosi tai kauemminkin.

Pienetkin pakkaset mylläävät multaa melkoisesti. Kukkapenkissä näkyi ylös nousseita kukkasipuleita, jotka täytyy lämpimien tultua käydä tunkemassa takaisin mullan suojaan. Ellei niitä joku sitä ennen käy napsimassa parempiin suihin. 

Kovin pitkään en pihassa tänään puuhaillut, mutta karvainen kaverini oli siitäkin vähästä aika näreissään. Aina, kun vähänkin lähestyin kotiovea, pyöri jaloissani äänekkäästi naukuva kissa. Juuson mielestä ulkoilu kylmässä ilmassa ei ole laisinkaan mukavaa ja pissakuoppansa peitettyään sen on pikimmiten päästävä takaisin kodin lämpöön. Katsokaa nyt sen ilmettäkin. Aika tymppääntynyt, sanoisin.

Pimeiden iltojen iloksi on jo jonkin aikaa sytytelty kynttilöitä. Nyt ne tuovat paljon kaivattua valoa ja lämpöä, jota ei ole koskaan laisinkaan liikaa. 

Jokin aika sitten kerroin kahdelle lähimmälle naapurilleni kutomistani sukista ja että mielelläni myisin niitä lähinnä kustannuksia peittääkseni -  jos vain jollekulle kelpaavat. Toinen naapurini vei sukat työpaikalleen ja tänään hän kävi kertomassa myyneensä kaikki. Jokaikisen. Lisääkin olisi mennyt. 

Olin todella yllättynyt, sillä pidän itseäni aika noviisina ja puolitaitoisena tuossa sukkahommassa. Kudon niitä siksi, että kutominen on tosi mukavaa ja tunnen tekeväni jotain hyödyllistä televisiota katsellessani. 

Samalla saan nivelrikkoiset sormet pysymään liikkuvina. 

En ole ajatellut ryhtyä tilaussukkia tekemään ja 

seuraavat sukat menevätkin pukinkonttiin.

Tuntui kyllä todella mukavalta, eikä vähiten siksi, että pienituloisten taloudessa rahanreikiä löytyy etsimättä. Kiitos siis Annelle ja hänen työkavereilleen!

Toivotan kaikille leppoisaa pyhänseutua. Välittäkää toisistanne!

Ihmeitä ei pidä odotella

ihmeitä pitää tehdä.

- Tommy Tabermann -