Talvipäivänseisaus - kohti valoa!

Tänään on taas talvipäivänseisaus eli pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden lyhin päivä. Huomisesta alkaen lähdetään hitaasti mutta varmasti kohti valoa. Päivän pitenemistä ei vielä vähään aikaan kovin helposti huomaa. Helsingissä päivä on kuitenkin vuoden viimeisenä päivänä jo 6 minuuttia talvipäivänseisauspäivää pidempi. Toivotaan, että aurinko näyttäytyy usein. Silloin lyhyemmästäkin päivästä saa enemmän iloa ja energiaa.

Jouluruusu 25.3.2022

Kuusi kuvaa toukokuusta

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas 23.5.2022

 

Saaripalstan Saila ehdotti Kuusi kuvaa kesästä -postauksensa kommentissa keskittymistä kuuden kuvan voimalla pelkästään toukokuuhun. Sailan sanoin silloin eletään yhä keväässä ja siirrytään lehdettömyydestä kesän rehevyyteen. Sekä nautitaan aivan ihmeellisestä valosta.

Krookukset 4.5.2022

Näinä sateisina ja harmaina marraskuun päivinä toukokuinen valo tuntuu olevan iäisyyden päässä. Kylmyydestä ei sentään ole tarvinnut kärsiä, kun mittari kipuaa päivä toisensa jälkeen lähelle +10℃ tai ylikin. 

Viime toukokuu oli täällä etelässäkin aika kolea, eikä kevät tuntunut etenevän millään. Vasta puolen kuun jälkeen toiveet ja odotukset palkittiin, auringonsäteet alkoivat helliä niin maata kuin meitä ihmisiäkin. Järkyttävän paksut ja laajat jäätiköt olivat vihdoin sulaneet antaen kasveille mahdollisuuden puskea itsensä ilmoille.

Kukkiva sinikämmen (Glaucidium palmatum)

Toukokuussa puutarhaihmisen kannattaa kulkea katse tarkasti maassa. Parhaiten se onnistuisi konttaamalla, koska silloin silmät olisivat samalla tasolla mullasta nousevien versojen kanssa. Naapurit ja ohikulkijat tuijottavat minun touhujani aika pitkään muutenkin, joten maineeni säilyttääkseni minun tulisi käyttäytyä normi-ihmisen tavoin. Tässä tapauksessa se tarkoittanee konttaamattomuutta eli alaraajat pystysuunnassa maata kohden talsimista. 

Toukokuun alussa on vielä tökittävä ja rapsutettava istutuspaikkoja varmistaakseen, että kyllä sieltä versoja on nousemassa. Pihakierroksilla suurennuslasikaan ei olisi haitaksi, kun jokaisesta oksasta on syynättävä pullistuneet silmut. Kynnenaluset muuttuvat kuukausien ajaksi lähes pysyvästi surureunaisiksi. Kuka sitä nyt muistaa haroja ja pikkulapioita mukanaan kantaa? Puutarhahörhön piti tehdä vain lyhyt piippokierros, mutta unohtuikin tunneiksi multaa möyrimään.

Kaltaiseni puutarhahörhöt ymmärtävät ja tunnistavat, kuinka keväthulluus valtaa ihmisen kokonaisvaltaisesti.

Jaloangervot Bermudassa 24.5.2022

Talvikuukausien ajan sohvatyynyyn painetut korvat höristävät hiusten alta kuuntelemaan ja kuulemaan kevään tuomia ääniä. Mustarastaat ovat toukokuussa luritelleet jo äänensä käheäksi. Konsertoimaan liittyvät yhä uudet tintit, peipot ja sirkut. Järven rannalta kuuluu joutsenten kosiohuudot.

Pää on painettava lähelle maasta nousevia versoja. Siellähän käy melkoinen kohina, kun jokainen sipuli, mukula ja juuri yrittää saada oman versonsa vauhdilla pinnalle. Sopu sijaa antaa. Hoikat ja hennot lehdet mahtuvat hyvin toistensa lomaan. Kevään ensimmäisten kukkijoiden nuput ja kukat ovat pieniä, vaikka niitä on paljon. Päivien edetessä yhä kookkaammaksi käyvät kasvit työntävät pulleita nuppujaan, mutta siitäkään ei kiistaa synny. Ilmatilaa riittää. Tarvittaessa voi ottaa tukea naapurista. Siten kaikki pysyvät paremmin pystyssä ja saavat jokainen osansa auringonvalosta.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä Pikkupuutarhan Kivipenkissä 27.5.2022

Toukokuussa kaikki on niin tuoretta, herkkää ja hentoakin. Ihmisen silmä ei kyllästy ahmimaan ympärillään näkyvää kauneutta. Eikä tarvitsekaan. Versojen kasvu, nuppujen aukeaminen, värien lisääntyminen ei katselemalla lopu. Pihakierroksia on vain lisättävä, että jokainen maasta ponnistava tulisi huomioiduksi. Ja kuvatuksi. Siitäkin huolimatta, että ne on nähty ja kuvattu lukuisina aiempina keväinä. Aina ne ovat yhtä suuria yllätyksiä, odotettuja ja iloittuja.

Kotkansiivet avaavat lehtirulliaan 27.5.2022

Jospa kevääseen, erityisesti toukokuuhun, saisi muutaman tunnin lisää jokaiseen päivään. Tekemistä riittää yllin kyllin, vaikka kuinka päättäisi rajoittaa kesäkukkien hankintaa, uusien perennojen istuttamista, vanhojen siirtämistä. 

Jospa seuraavana keväänä päättäisikin käyttää kaikki vapaa-aikansa ja voimavaransa heräävän luonnon ihmettelemiseen. Makaisi alkuun mahallaan piippoja vahtimassa. Nousisi sitten kontalleen samaa vauhtia mullasta nousevien versojen kanssa. Viileänäkin keväänä toukokuun lopulla saattaisi jo voida nousta pystyyn, kun vehreys ja runsaus vihdoin valtaa puutarhan.

Tulipa generiana Darwin Blushing Apeldoorn

Vielä kuluu jokunen viikko ennen seuraavan kevään alkua. Ehkä ryhdyn rasvaamaan polviani, jotta saan ne huhtikuun loppuun mennessä riittävän hyvään kuntoon konttaamisen aloittamiseksi. Viisaampaa lienee hankkia tuhdit polvisuojat.

Eipä tässä mitään hätää ole. Toukokuu tulee vääjäämättä.
Sitä odotellessa, antakaamme marraskuisen kosteuden helliä ihoamme!

Onnea kaikille isille tulevana viikonloppuna. 

 

PS. Postaukseen lipsahti kuuden sijasta seitsemän kuvaa. 

 

Kukkivia puita ja valon kauneutta

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

 
Hedelmä- ja koristepuita ei omituinen talvi näytä haitanneen. Kevätsuudelma-kirsikan kukinnan hiipuessa kriikunat muuttuivat vuorostaan valkoisiksi kukkapilviksi. Jopa Pikkupuutarhan kriikuna laittoi parastaan huolimatta siitä, että kaulasin sen vuosi sitten. 

Kriikuna tunkee juurivesoja ympäriinsä kukkapenkkehin, minkä vuoksi puu sai lähtökäskyn. Alapihalla on kaksi kriikunaa, jotka riittävät meille. Niiden juurivesat saan pidettyä kurissa ajamalla ruohonleikkurilla puiden ympäristön säännöllisesti. Tehostan vielä tänä kesänä Pikkupuutarhan kriikunan kaulausta, jotta juurivesojen tuotanto ehtyisi.

Kaulaamisen aikana puun kuorikerroksessa tapahtuva oksiston ja juuriston välinen ravinteiden kuljetus estyy. Lopulta juuristo näivettyy ja lakkaa vesomasta. Kaulaamisen vaikutuksia saattaa joutua odottamaan pari-kolme vuotta.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Alapihan kriikunoiden kukinta alkoi muutaman päivän Pikkupuutarhan kriikunan jälkeen. Lauantain rankkasateet saivat kukkien terälehdet leijailemaan maahan. Hetken käytävät olivat kuin ensilumen peittämät.

Prunus padus - Tuomi

Myös tuomien kukinta on valloillaan. Talomme päädyssä, kunnan puiston puolella kasvaa iso tuomi. Valon ja vapauden lisäännyttyä tuomi on rehevöitynyt joka suuntaan. Tämä tuomi ei ole koskaan kääriytynyt kehrääjäkoin harmaaseen verkkoon. Toivottavasti niin ei tapahdu nytkään.

Sunnuntaina tuomenkukkien terälehdet leijailijat alas koristelemaan mm. sormivaleangervon lehtiä.

Malus domestica 'Huvitus'

Omenapuutkin ovat viittä vaille valmiita avaamaan nuppunsa. Niiden kukkimispäiviksi toivon lämpöä ja paistetta, jotta pörriäiset jaksaisivat kiertää kukasta kukkaan. Kimalaisia on näkynyt runsaasti, muita hyönteisiä sen sijaan vähemmän.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Kesällä 2020 istutettu Makamik kukkii tänä vuonna ensimmäisen kerran. Odotan kovasti nuppujen avautumista. Miksiköhän mietin niin monta vuotta koristepuiden istuttamista? Kummasti niitä saa mahtumaan pienempäänkin pihaan, kunhan laittaa harmaat aivosolunsa liikkeelle. Löysin muutama päivä sitten pari uutta mahdollista paikkaa pienille puille. Nyt vain pitää päättää, mikä voisi olla sopiva puu.

Malus purpurea 'Royalty'

 

Royalty availee jo nuppujaan. Vaaleanpunainen Aamurusko vielä kehittelee kukkien tänä vuonna vähän myöhemmin. Näiden kahden koristeomenapuun kukinta jäänee edellisvuosia vaisummaksi. Myös Musta Rudolfin osalta.

Crataegus × media - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlajaa kehun joka vuosi. Kukkiessaan se on vallan ihana, muutenkin helppo ja kaunis puu. Ruusuorapihlajasta en tiennyt mitään, ennenkuin näin pienen puun kukkivana ajaessani sellaisen ohi. Varmaan puu oli ollut paikallaan jo vuosia aiemmin, mutta kuinka nyt juuri silloin sattui katse siihen osumaan. Hiukan piti tehdä etsivän työtä löytääkseni puulle nimen. Loppu olikin suoraviivaista, koska sitten vain marssin puutarhamyymälään ostoksille ja kotona kaivoin sen valmiiksi katsottuun paikkaan.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

Torstaista lähtien meillä on satanut vettä tiuhaan tahtiin, välillä rankastikin. Luontohan siitä tykkää ja niin tykkää puutarhaihminenkin. Keskiviikkona koitin kiskoa muutamia voikukkia rutikuivasta maasta, joka vain pölisi ympäriinsä. Vanha sanonta "keväällä sataa suoraan laariin" pitää paikkansa. Kasvunsa aloittavat hyöty- ja koristekasvit tarvitsevat riittävästi vettä jaksaakseen kasvaa ja kukkia - ja tuottaa hedelmää.

Syyshortensiat heräävät keväällä aina muita myöhemmin. Ymmärtäähän sen. Jos kerran pitää kukkia loisteliaasti pitkälle syksyyn, ei kannata ensimmäisten joukossa itseään lehteen pukata. Vesisade teki syyshortensioillekin hyvää. Kuin taikaiskusta niihin ilmestyi hiirenkorvia.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Tässä vaiheessa vuotta värien kirjo tuottaa valtavasti iloa. Pitkä harmaa talvikausi on ohi ja kaikki haluavat räiskyen ilmoittaa olemassaolostaan. Vihreä ei ole vain vihreää, vaan sen sävyjä on kymmenittäin. Kun vielä aurinko kuultaa kukkien terälehtien läpi, on kuin keijukaisten maisemia katselisi.

Tulipa Exotic Emperor ja Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Muiden blogeissa ihastelen aina heidän taitojaan yhdistellä erilaisia värejä hienoiksi kokonaisuuksiksi. Itselläni ei sellaista taitoa ole. Joskus joku pari osuu kohdilleen, mutta useimmiten se on silkan vahingon tuottamaa. Eräänä päivänä ilta-auringon säteet osuivat ruskaheisiangervon tuoreiden lehtien lomassa keimailevaan valkoiseen Exotic Emperor -tulppaaniin. Silloin ajattelin, että onneksi sattuma tekee taikoja puolestani.

Jaloangervot

Myös kasvunsa alkuvaiheessa olevat jaloangervot saavat ilta-auringossa upean kuparisen vivahteen. Kasvun myötä jaloangervot muuttuvat vihreämmiksi. Puutarhassa on paljon erilaista näkemistä ajankohdasta riippuen. Mullasta työntyvien lehtien muodot ja värit voivat olla hyvin moninaisia kasvun eri vaiheissa. Usein ihastelemme kasvien kukintaa. Moni kasvi ansaitsee huomiota niin ennen nuppujen ilmestymistä kuin syksyn viimeisinä hetkinä.

Kuunliljat

Helatorstain vastaisena yönä alkaneet vesisateet jatkuivat lauantai-iltaan saakka. Sunnuntaina kiersin keräämässä kotiloita, jotka kosteuden myötä ilmestyivät esiin koloistaan. Sirottelin pahimmille esiintymisalueille Ferramolia. En jaksa kotiloista enää hermoilla. Mitään kasvia ne eivät ole puutarhassani onnistuneet tuhoamaan. Suhtaudun, kuten Päivänpesän elämää -blogin Katja jossain postauksessaan, kotiloita kerätään siinä missä rikkaruohoja kitketään.

Poimulehti

 Valoisia toukokuun viimeisiä päiviä kaikille!

Säätämistä

Jää kimaltaa järvellä

 

Jopas on ollut pimeä viikko. Siksipä perjantaiaamuna tuntui ihan oudolta, kun aurinko nousi siniselle taivaalle ilman ainuttakaan pilviseuralaista. Moista valoilmiötä piti lähteä oikein ulos ihmettelemään. Samalla oli tarkoitus laittaa selkä liikkumaan, vaikka en toki kotonakaan ole pelkästään istunut.

Kahden veden välissä

Plussakelit ja vesisateet ovat toistaiseksi ohi. Lunta on vain muutamissa varjoisissa syvänteissä ja mittari vajaan asteen pakkasella. Tsekkasin kylän kolmesta järvestä kahden jäätilanteen. Samalla tuli kuljettua jonkun matkaa puron vartta. Josko vaikka koskikaran näkisi. En nähnyt.

Jääputous

Tapani mukaan räpsin ahkerasti kuvia. Ihmettelin kyllä, miksi kuvanäytölle tulee omituinen rajaus. Vaihdoin asetuksia, mutta en saanut rajausta pois. Ilmeisesti jäätyneen järven lisäksi myös meikäläisen nuppi oli kohmeessa. Ehkä ihmisen ajatus ei kulje normaalilla nopeudella silloin, kun toisessa korvassa on pumpulituppo. En vain huomannut ottaa pumpulia pois korvasta, jotta olisin voinut todeta, olisiko sillä ollut vaikutusta. Innoissani kivasta kävelykelistä jatkoin askeltamista ja kuvien räpsimistä.

Sammaloitunutta juurakkoa. Ei siis kuva minun jähmeistä aivoistani.

Kotiin päästyäni ryhdyin kuvaamaan amarylliksiäni, joulutähteä ja muita kukkia. Ihan silkasta ilosta, kun auringonpaiste mahdollisti sisällä kuvaamisen. Sitten kipaisin siirtämään kuvia kamerasta tietokoneelle. Silloin tajusin ottaneeni kaikki kuvat RAW-asetuksella, joiden katselemiseen tietokone vaati omaa sovellusta. Jota minulla ei ollut. Kuvat oli mahdollista muokata jpeg:iksi kameralla, joten siitä vain hommiin. Olihan siinä vääntämistä muokata 160 kuvaa. Eikä sekään mennyt ihan putkeen, minkä huomasin siirrettyäni kuvat vihdoin tietsikalle. Valtaosa kuvista oli valmista tavaraa deletoitaviksi. Muutaman kelpuutin rajaamisen ja sävysäätöjen jälkeen. 

Olipa taas oppimisen paikka. Ei pidä säätää kameraa paksut rukkaset kädessä. Ja jos säätääkin, kannattaisi vielä tarkastaa, mitä tuli tehdyksi. Illanratoksi onkin tullut luettua kameran manuaalia ja kerrattua säätöjä. Jospa ne taas hetken pysyisivät aivopoimujen pinnalla helposti esille otettavina.

Kompostori takkuilee

Kompostorinkin kanssa on ollut säätämistä. Joulukuun alun paukkupakkasilla se kylmeni totaalisesti, eikä ole tahtonut millään käynnistyä. Olen lisänyt jokaisen biojätepussin tyhjennyksen lomassa tehokuiviketta. Laitoin myös 5 litran kuumavesikanisterin kompostoriin vaihtaen siihen seuraavana päivänä uudet kuumat vedet. Epäilen jäähtymisen ja jäätymisen syyksi massan toispuolista putoamista kompostorin pohjalle. Yleensä raaka massa muodostaa tulpan kompostorin puoliväliin. Nyt puolet on pudonnut pohjalle. No, ainakin on tilaa täyttää. Eiköhän tuo taas käynnisty kunnolla. Viimeistään kevään saavuttua.

Hiukset pystyssä

Sadepäivinä ei tullut pahemmin puutarhassa käytyä. Lumiseen aikaan pihalla näkyi sekä jänisten että peurojen jälkiä. Kävelyreissulta kotiin palatessani huomasin puiston puolella kohmeiseen maahan painuneet sorkan jäljet. Toisinaan mietin, asentaisiko puutarhaan riistakameran. Parempi olla asentamatta. En halua katsella peura-tv:tä. Kunhan kasvukausi alkaa, käyn suihkimassa nouseville piipoille Tricogardenia.

Vaaleajouluruusu, kohmeessa hänkin.

Syksy on mennyt nopeasti. Vaikka talvi on vielä edessä, voi joulun jälkeen kääntää ajatukset kohti kevättä ja kesää. Eli runsaan viikon kuluttua. Olin jo aikeissa ryhtyä laatimaan ensi kesän lavakaulusten ja kasvihuoneen viljelysuunnitelmaa. Päätin kuitenkin antaa suunnitelmien vielä muhia päässä. Kannattaisi ensin inventoida olemassa olevat siemenpussit. Puutarhanikkareiden 100 euron lahjakorttikin polttelee mielessä. Joitakin ideoita olen kirjannut vinkkivihkoon, mutta muuten ostosuunnitelma on vielä täysin auki.

Ennen kevättä ja kesää juhlitaan joulu ja uusi vuosi pois päiväjärjestyksestä. Olkaahan kilttejä, sillä nyt ikkunoiden takana kurkkivat tontut ovat aktiivisimmillaan.

Valoa ja iloa teidän jokaisen joulunaluspäiviin!

Hässäkkää ja hyvää mieltä

Taxus x media 'Hicksii' - Kartiomarjakuusi

 

Miksiköhän joskus kertyy liikaa menemistä ja tekemistä lyhyelle ajanjaksolle? Stressinsietokyky joutuu  koetukselle aikataulujen paukkuessa rikki ja suunnitelmien levähtäessä totaalisesti. Vielä kuukausi sitten olin mielestäni saanut kalenterin merkinnät kivalle mallille. Saatoin lötkötellä kirjan kanssa ja nauttia kiireettömyydestä. Joulujärjestelytkin ovat hoituneet mallikkaasti.

Viikon takainen noidannuoliepisodi laittoi liikkeelle sotkujen vyöryn, jonka setvimisessä taitaa vierähtää tovi. Selkä on onneksi jo hyvällä toipumisen tiellä. Samaan syssyyn tulikin sitten kutsu leikkaukseen, jossa korvasta poistettiin kesällä löytynyt luukasvain. Leikkaus tehtiin päiväkirurgiassa, eikä se ollut kovin suuri toimenpide. Koko päivä siihen kuitenkin upposi ja toinen vielä ensi viikolla jälkitarkastuksessa. Kuljen tuppo korvassa, jonka vuoksi kuulo on vajavaista ja koko pää tuntuu olevan pullon sisällä. Kokeilkaapa hiusten pesua siten, ettei vettä mene korvaan. Siinäpä sirkustemppuilua kerrakseen.

 
Valitus sikseen. Toistamiseen lyhyen ajan sisällä voin kiittää suomalaista terveydenhoitoa. Koronaepidemian keskelläkin lääkärit ja hoitajat tekevät työtään ammattitaitoisesti ja jaksavat olla ystävällisiä. Olin varautunut kasvaimen poiston lykkääntymiseen, mutta hyvin hoitui hoitotakuuajan puitteissa. 

Pelaguut kurkottavat kohti valoa

 

Noita ampui nuolensa selkääni ryhdyttyäni siivoamaan kirjahyllyjä turhan tiukalla aikataululla. Työ on nyt kuitenkin tehty. Sen ansiosta kirjastohuone on  avarampi, kirjat putsattuina hyllyillä aakkos- ja aihejärjestyksessä. 

Karsin lujalla kädellä kirjavalikoimaa. SPR:n Konttiin myytäväksi lähti paljon dekkareita, tieto- ja runokirjoja, keittokirjoja, lastenkirjoja, joitakin romaanejakin. Supistin myös puutarhakirjojen määrää, joita onkin vuosien mittaan kertynyt runsain määrin. 

Joulutähti kiitokseksi kirjoista

 
Kirjasiivous tuli naapurin kanssa puheeksi, jonka seurauksena neljä isoa kassillista puutarhakirjoja lähti erään oppilaitoksen oppilaiden käyttöön. Enpä ole tullut ajatelleeksi, että oppimateriaalistakin on puutetta sekä oppilaitoksilla että opiskelijoilla. 

Olen varsin tyytyväinen saatuani kirjat kiitettävästi maailmalle, toiveideni mukaan kaatopaikan sijasta vieläpä uusiin koteihin. Niinpä yllätyin iloisesti naapurin miniän tuodessa oppilaiden kiitoksena muhkean kukkalähetyksen ja jouluisiin ruokiin sopivia juureksia.

Päivin tuomista juureksista punajuuret ovat jo kattilassa kypsymässä.

Loppuvuoden yli-innokkaalle järjestelylle ja siivoamiselle on hyvät perusteet. Pitkään suunniteltu keittiöremontti alkaa tammikuun puolivälissä. Keittiön kaappien tyhjennys on aloitettava pian joulun jälkeen. Lisäksi on tehtävä tilaa uusien kaapistojen väliaikaiselle sijoitukselle niin eteiseen kuin olohuoneeseenkin. Tästä syystä en ole laittanut kovinkaan paljon joulukoristeita. Valosarjat, muutamat joulutekstiilit ja tietenkin joulukukat riittävät tälle joululle. Leirielämää siis tiedossa lähitulevaisuudessa. Parempi saada remppahommat hoidettua talven aikana, jotta voi taas kevään tullen keskittyä puutarha-asioihin.

Kiitos kirjoista tämäkin

Vettä sataa rännit ropisten ja mittari näyttää +3 astetta. Päivällä on pituutta runsas viisi tuntia, mutta pilvisyyden vuoksi keinovalo on tarpeen keskipäivälläkin. Ensi viikon tiistaina on talvipäivänseisaus, joka on vuoden lyhin päivä. Aluksi päivät pitenevät vain viisi minuuttia viikossa, maaliskuussa jo kuusi minuuttia vuorokaudessa. Valoa kohti ollaan siis menossa. Eikö tunnukin hyvältä.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Clematis Ville de Lyon

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo laittoi jo yhdeksännen kerran Kuusi kuvaa kesästä -haasteen, johon on joka kerran yhtä mukava osallistua. Kesäkuvien pariin on aina ilahduttavaa ja innostavaa palata. Eikä vähiten näin loppuvuoden pimeinä pakkasiltoina.

Kuuden kuvan valitseminen sai aikaan melkoista kieltäytymisen harjoittelua. Värien runsauden keskellä seikkaillessa pudotin väliaikaiseen haastekansioon kasapäin kuvaehdokkaita, joista sitten lähinnä silmät kiinni tökkäämällä valikoin postauksen kuvat.

Kotkansiivet talon puistopäädyssä 30.5.2021

Puutarhan kasvukausi alkaa jo maalis-huhtikuussa, jolloin tämä ihminen kulkee katse kohti maata. Ei ollenkaan mieli pahana tai sielu stressaantuneena, vaan havaitakseen jokaisen mullasta ylös pyrkivän piipon. 

Piippovaihe on nopeasti ohitettu ja ihminen jatkaa ojentumistaan konttausasennosta suorille jaloille. Valoa riittää varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, yöhönkin. Vaikka kuinka auringonpaiste häikäisisi, on jokainen nuppu, lehti, puska ja oksa tutkittava paljain silmin. Aivan varmasti jotain uutta ja mielenkiintoista on yön aikana ilmestynyt. 

Syringa vulgaris - Pihasyreeni 30.6.2021

Kesän edistyessä katse kannattaa kohdistaa välillä yläilmoihin. Lintujen, perhosten ja muiden ötököiden tarkkailu kuuluu puutarhaihmisen arkeen. Alkukesästä niin hyöty- kuin koristepuutkin kukkivat, eikä niiden kauneutta sovi ohittaa. Tänä kesänä syreenien oksat notkuivat kukkaterttuja. Tuoksu oli varmasti hurmaava.

Helleborus - Tumma jouluruusu 17.5.2021

Jollet olet jouluihminen, jouluruusuihminen saatat hyvinkin olla. Jouluruusuihmisen aatto kestää päivätolkulla. Ei tule kinkkuähkyä, eikä glögihumalaa. Lahjat avautuvat nupuistaan vaaleina tahi tummina, riippuen istutetusta jouluruususta. 

Mennyt kesä oli jouluruusujeni juhlaa parhaimmillaan. Lähes kaikki kukkivat runsaina ja pitkään. Näin saatoin viettää jouluruusujuhlaa, jota muistelen vielä monta kesää eteenpäin.

Tomaatti Bumble Bee 17.7.2021

 
Heti joulun jälkeen mielessä pyörii siemenkylvöt ja taimikasvatus. Pakko jopa hiukan itseään toppuutella, ettei heti uudenvuodenpäivänä ryhdy siemenpusseja avaamaan. Siirrettyäni taimikasvatuksen kasvivalojen alle kellariin, on varsinkin tomaattien ja kurkkujen esikasvatus muuttunut rennomaksi. Kodin ikkunalaudat voi säästää huonekasveille. Tai voisi. Kummasti nekin täyttyvät purkeista ja poteista.

Kesä 2021 oli kasvihuonekurkkujen suhteen ylenpalttisen runsas. Eikä kyllä voi tomaattikesääkään huonoksi moittia. Bumble Bee -kirsikkatomaatteja katsellessa nousee vesi kielelle ja maku mieleen. Kesän parhaita hetkiä on istua kasvihuoneessa nyppimässä varkaita ja tukemassa kypsyvien tomaattien terttuja. Keijukaiset varmaan ripottelevat jotain taikapölyä kasvihuoneessa, sillä itsekasvatetut tomaatit maistuvat maailman parhailta.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 20.8.2021

Vuosien mittaan olen istuttanut puutarhaan melkoisen määrän kasveja. Vähemmän harvinaisuuksia tai erikoisuuksia. Enemmän niitä tuttuja, joita löytyy useimpien puutarhoista. Ruusut, kärhöt, pionit, liljat, irikset, kurjenpolvet, akileijat... Joka vuosi yksi tai useampi laji nousee muita enemmän esille. Syysvuokko kuuluu loppukesän suosikkeihini. Tänä vuonna se aloitti kukinnan melko aikaisin ja sitä kestikin sitten ensimmäisiin kuurakeleihin saakka.

Kesäni on joka vuosi täynnä puutarhaa ja puutarhaa ja puutarhaa. Asiaan vihkiytymättömiä tämä saattaa kummastuttaa tai naurattaa. Jokaisella meistä on jokin intohimon kohde, jota toisten voi olla vaikea sisäistää. Eipä tarvitsekaan. Nautitaan siitä, mikä meitä ilahduttaa.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä
- aihe on täysin vapaa
- haasta muita vastaamaan

Haastan viime vuotiseen tapaan seuraavat blogit:

Kottikärryn kääntöpiiri
Navettapiian puuhamaa
Saaripalsta

Haasteen voi ja saa ottaa haastamattakin. Olkaapa hyvä!

Vielä hetki pimeää

 

Vuoden pimein aika on käsillä, mutta täällä etelässä vasta pimeää onkin. Sisällä on pidettävä valaistusta päällä päivälläkin, eikä auringosta ole moneen päivään näkynyt vilaustakaan. Pitääköhän sekin turvaetäisyyttä, vai onko muuten vain väsähtäneenä jäänyt taivaanrannan taa loikoilemaan.

Markettikukkia usein moititaan, mutta tällä kertaa ainakin valkoinen amaryllis ylittää kaikki odotukset. Prismassa oli valkoisia amarylliksiä kahden hintaisina. Kotimainen merkkikukka kaksivanaisena maksoi vajaan kympin. Toisella hyllyllä oli niinikään kotimaisia amarylliksiä vajaalla 7 eurolla. Olivat vielä hyvin nuppuisia, mutta parista enemmän avautuneesta näin niiden olevan kerrottuja. Mitään mainintaa vanamäärästä ei lapuissa ollut. Löysin kuitenkin yhden kolmevanaisen ja toisen, jossa on peräti neljä vanaa.

Kolmevanainen avaa lämpimässä huoneilmassa nuppujaan melkoista vauhtia. Nelivanainen tulee hyvää vauhtia perässä. Kumpikin kasvattaa myös varsiaan siihen malliin, että katsoin parhaaksi laittaa niille tuet. Vaikka amaryllis on kaunis leikkonakin, soisin näiden kukkivan omassa sipulissaan.

Monissa blogeissa on esitelty ihastuttavia joulukukka-asetelmia. Olette te osaavia ja inspiroivia. Minulla ei ole ollut aikaa, eikä oikein taitoakaan. Laitoin kolme halvalla hankittua hyasinttia kunkin omiin ruukkuihinsa. Sipulien ympärille laitoin valkoista silkkipaperia ja hain pihasta kävyt.

Hyasintit olivat ostaessa tiukassa nupussa, joten väristä ei voinut sanoa mitään. Yksi on ainakin sininen ja kiivainta vauhtia kasvava valkoinen hujoppi. Kolmannesta en vieläkään osaa sanoa mitään. Hyasintti on minusta aina ollut ihka oikea joulukukka tuoksuineen ja sievine ulkomuotoineen. Vuosiin en kestänyt sisätiloissa sen voimakasta tuoksua. Nyt en haista mitään, joten eipä haittaa tuoksutkaan. Toivottavasti saan sipulit säilymään kevääseen, jotta voin istuttaa ne puutarhaan.

Tilasin netistä tekoturkistupsuja. Ihan en saanut haluamiani, sillä ne olivat monesta verkkokaupasta loppu. Ilmeisesti porukka on kutonut tupsupipoja joulupukin konttiin ahkerasti. Niin tein minäkin. Lankamaailman sivuilta löysin valepalmikkopipon ohjeen. Helppo ja nopeatekoinen. Kudoin pipot aikuisen koossa ruskeana ja sinisenä sekä lapsen koossa roosana. 

Valitan kuvien hämärää laatua. Valaistus on turhan vaatimatonta kuvaamiseen.

Maanantaina 21.12. on talvipäivänseisaus. Silloin päivän pituus on Helsingissä 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia. Tämän jälkeen päivät alkavat hissukseen pidentyä. Ensin sekunneissa, pian vauhdikkaammin.

Kävin jo kurkkaamassa, josko nettikaupoissa olisi uudet siemenluettelot tulleet. Eivät olleet, mutta pian kuulemma tulevat.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka 19.12.20

Poltetaan nyt ahkerasti kynttilöitä ja nautitaan hämärän hyssystä. Hyvä kirja hyppysiin ja suklaarasia käden ulottuville. Tankataan henkistä ja fyysistä voimaa, sillä pian on aika ryhtyä piilottamaan siemeniä kylvömultaan. 

Kuvan sormustinkukka näyttää meille mallia, miten terhakkaasti kurkotetaan kohti valoisampia aikoja.