Hässäkkää ja hyvää mieltä

Taxus x media 'Hicksii' - Kartiomarjakuusi

 

Miksiköhän joskus kertyy liikaa menemistä ja tekemistä lyhyelle ajanjaksolle? Stressinsietokyky joutuu  koetukselle aikataulujen paukkuessa rikki ja suunnitelmien levähtäessä totaalisesti. Vielä kuukausi sitten olin mielestäni saanut kalenterin merkinnät kivalle mallille. Saatoin lötkötellä kirjan kanssa ja nauttia kiireettömyydestä. Joulujärjestelytkin ovat hoituneet mallikkaasti.

Viikon takainen noidannuoliepisodi laittoi liikkeelle sotkujen vyöryn, jonka setvimisessä taitaa vierähtää tovi. Selkä on onneksi jo hyvällä toipumisen tiellä. Samaan syssyyn tulikin sitten kutsu leikkaukseen, jossa korvasta poistettiin kesällä löytynyt luukasvain. Leikkaus tehtiin päiväkirurgiassa, eikä se ollut kovin suuri toimenpide. Koko päivä siihen kuitenkin upposi ja toinen vielä ensi viikolla jälkitarkastuksessa. Kuljen tuppo korvassa, jonka vuoksi kuulo on vajavaista ja koko pää tuntuu olevan pullon sisällä. Kokeilkaapa hiusten pesua siten, ettei vettä mene korvaan. Siinäpä sirkustemppuilua kerrakseen.

 
Valitus sikseen. Toistamiseen lyhyen ajan sisällä voin kiittää suomalaista terveydenhoitoa. Koronaepidemian keskelläkin lääkärit ja hoitajat tekevät työtään ammattitaitoisesti ja jaksavat olla ystävällisiä. Olin varautunut kasvaimen poiston lykkääntymiseen, mutta hyvin hoitui hoitotakuuajan puitteissa. 

Pelaguut kurkottavat kohti valoa

 

Noita ampui nuolensa selkääni ryhdyttyäni siivoamaan kirjahyllyjä turhan tiukalla aikataululla. Työ on nyt kuitenkin tehty. Sen ansiosta kirjastohuone on  avarampi, kirjat putsattuina hyllyillä aakkos- ja aihejärjestyksessä. 

Karsin lujalla kädellä kirjavalikoimaa. SPR:n Konttiin myytäväksi lähti paljon dekkareita, tieto- ja runokirjoja, keittokirjoja, lastenkirjoja, joitakin romaanejakin. Supistin myös puutarhakirjojen määrää, joita onkin vuosien mittaan kertynyt runsain määrin. 

Joulutähti kiitokseksi kirjoista

 
Kirjasiivous tuli naapurin kanssa puheeksi, jonka seurauksena neljä isoa kassillista puutarhakirjoja lähti erään oppilaitoksen oppilaiden käyttöön. Enpä ole tullut ajatelleeksi, että oppimateriaalistakin on puutetta sekä oppilaitoksilla että opiskelijoilla. 

Olen varsin tyytyväinen saatuani kirjat kiitettävästi maailmalle, toiveideni mukaan kaatopaikan sijasta vieläpä uusiin koteihin. Niinpä yllätyin iloisesti naapurin miniän tuodessa oppilaiden kiitoksena muhkean kukkalähetyksen ja jouluisiin ruokiin sopivia juureksia.

Päivin tuomista juureksista punajuuret ovat jo kattilassa kypsymässä.

Loppuvuoden yli-innokkaalle järjestelylle ja siivoamiselle on hyvät perusteet. Pitkään suunniteltu keittiöremontti alkaa tammikuun puolivälissä. Keittiön kaappien tyhjennys on aloitettava pian joulun jälkeen. Lisäksi on tehtävä tilaa uusien kaapistojen väliaikaiselle sijoitukselle niin eteiseen kuin olohuoneeseenkin. Tästä syystä en ole laittanut kovinkaan paljon joulukoristeita. Valosarjat, muutamat joulutekstiilit ja tietenkin joulukukat riittävät tälle joululle. Leirielämää siis tiedossa lähitulevaisuudessa. Parempi saada remppahommat hoidettua talven aikana, jotta voi taas kevään tullen keskittyä puutarha-asioihin.

Kiitos kirjoista tämäkin

Vettä sataa rännit ropisten ja mittari näyttää +3 astetta. Päivällä on pituutta runsas viisi tuntia, mutta pilvisyyden vuoksi keinovalo on tarpeen keskipäivälläkin. Ensi viikon tiistaina on talvipäivänseisaus, joka on vuoden lyhin päivä. Aluksi päivät pitenevät vain viisi minuuttia viikossa, maaliskuussa jo kuusi minuuttia vuorokaudessa. Valoa kohti ollaan siis menossa. Eikö tunnukin hyvältä.

En vietä joulua kaapissa

Amaryllis Candy Floss

Jouluviikko meneillään ja yhtäkkiä tuli tunne, että aika loppuu tyystin kesken. Aika lailla kevyesti olen koko joulukuun ottanut ja ajatellut, että hosukoot muut. Vaikka joululahjastressistä on jo luovuttu, ruoan suhteen täytyy sentään tehdä valmisteluja. 

Lapset ja vanhempani tulevat meille aattona syömään. Vanhemmillani on aina ollut se tyyli, että vieraita varten pöytä laitetaan koreaksi ja jouluna erityisen runsaaksi. Äiti on tottunut tekemään kaiken alusta pitäen itse, joten pikkaisen tässä taas paineet kohoaa. Äidin vaatimuksista huolimatta aion oikoa reippaasti valmisteluissa ja moni ruoka tulee kaupan hyllyltä ja tuunaan niitä sitten kotoisen näköisiksi.

Ihana rimssuhelma-amaryllis

Jo vuosia olen noudattanut Marttojen ohjetta eli kaappeja ei tarvitse jouluksi siivota, ellei aio kaapissa jouluaan viettää tai vieraitaan kaappeihin tunkea. Toisaalta kovin kummoisiin joulusiivoihin ei ole edes tarvetta, sillä meillä siivotaan säännöllisesti ja kaappeja tykkään järjestellä pitkin vuotta. Saunan pesu kuuluu perinteisiin joulunaluspuuhiin, mutta sen olen delegoinut jo jonkin aikaa Ukkokullalle.

Tälle joulunalusviikolle siunaantui hiukan ylimääräisiäkin töitä. Nostin riimihärän marinoitumaan jääkaappiin ja kas, kulho kolahti hyllyn reunaan, jolloin marinadit roiskuivat pitkin jääkaapin seiniä ja sitä valui lahjakkaasti ylähyllyltä takaseinää pitkin alas asti. Jääkaapin siivoaminen ei todellakaan kuulu lempipuuhiini. Eikä varsinkaan silloin, kun olisi paljon muutakin tehtävää.

Ukkokullan tuoma hääpäiväorkidea

Samoin kävi uunin kanssa. Tapaan leipoa sukulaisille ja ystäville jouluisin taatelikakun. Nyt olen leiponut niitä seitsemän kappaletta ja päälle yhden rommirusinakakun. Tosin rommirusinakakusta tuli konjakkirusinakakku, kun talossa ei ollut rommia, enkä desilitran vuoksi lähtenyt ajamaan naapurikylän viinakauppaan. Vielä ei kakkua ole maistettu, mutta eiköhän siitä hyvää tullut. Viimeisen kakkuvuoan täytin ylipursuavasti ja sinnehän sitä taikina valahti uunin pohjalle. Hajusta päättelin uunissa jotain käryävän, mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Uuninpesu oli edessä.

Pikkuinen punainen kaktus ilahdutti kolmella kukallaan

Monet bloggarit ovat jaksaneet kiitettävästi tehdä joulukalenteripostauksia. Niitä olen ahkerasti iltaisin lukenut ja välillä kommentoinutkin. Joka mobiililaitteella kommentoi, tietää, millaista yhden sormen näpyttelyä se on, joten ymmrätänette, miksi kommentit kiireisenä aikana jäävät vähemmälle. Säännöllisiä joulukalentereita ovat julkaisseet ainakin pale red rose, Rosanpunaista kultaa, Maatiaiskanasen Elämää, Metsätontun Ruusutarha. Sieltä ne löytyvät vaikka joulun jälkeenkin kävisi lukemassa.

Mukavia joulunaluspäiviä. Muistakaa istahtaa välillä ja katsella, josko tontut jo hiippailisivat ikkunoiden takana.

Viimetipan joulukukkaesittely

Minä sitten tykkään sipulikukkien nupuista. Toki niistä avautuneista kukistakin, mutta nupuissa on jotain sellaista taikaa, jota en vain voi vastustaa. Monena päivänä olen yllättänyt itseni tuijottamasta amarylliksen pulleita, juuri avautumaisillaan olevia nuppuja. Melkeinpä sitä odottaa, että kohta kuuluu "POKS" ja kukka rävähtää koko komeuteensa. Juuri siinä silmieni edessä.

Aika nopeasti amaryllikset avautuvatkin. Etenkin viime päivinä, jolloin on tullut poltettua ahkerasti kynttilöitä ja vähän takkaakin. Eihän täällä kylmä ole ollut, mutta takkatuli tuo omaa tunnelmaansa. Juuri sytytetty takkatuli roihuaa kohisemalla, kunnes se asettuu hiljaiseksi ritinäksi ja rätinäksi. Myös palavan puun tuoksu tuo mukavia muistoja ja melkeinpä sitä haistellessa alkaa miettimään, löytyykö jääkaapista pätkä makkaraa takkatulessa paistettavaksi.

Tänä jouluna en sitten sitä valkoista amaryllistä onnistunut saamaan. Aatonaatonaattona olin eräässä isossa kukkakaupassa heti aamutuimaan. Silloin valkoisia amarylliksiä oli runsaasti, mutta päätin hakea omani vasta kotimatkalla. No, silloin kaikki valkoiset oli jo myyty ja sain tyytyä punaiseen. Ei se harmita, sillä kauniita ovat nekin. Eikä tarvitse edes siihen yhteen tyytyä, vaan tällä hetkellä punaisia amarylliksiä on peräti neljä kappaletta. Ja lisäksi vaaleanpunaraitainen Rozetta, joka kohta ryhtyy kukkimaan kolmatta vanaansa.

Oman kylän K-kaupassa oli yksi ainut valkokukkainen lehtikaktus, enkä tietenkään voinut sitä jättää sinne yksin odottamaan, että joku toinen sen mukaansa ottaisi. Kaktus on vielä pikkuinen. Pelkäsin sen pudottavan kauppamatkalla nuppunsa, mutta hyvin ovat pysyneet ja avautuneet. Muistan jostain kuulleeni, ettei kaktuksia saisi kovin liikutella nuppuvaiheessa. Kuulemma loukkaantuvat ja pudottavat nuppunsa. 

Nyt tälle valkoiselle prinsessalle (tai mistä sen tietää, vaikka olisi prinssikin) täytyy hommata amppeli, sillä sopivaa pöytätilaa sille ei oikein ole. Ikkunalaudoilla olisi tilaa, mutta niiden alla sähköpatterit hohkaavat kuumaa ja siitä ei kukkaset selvästikään pidä. Nämä kaktukset viihtyvät hyvin amppelissa ja katosta roikkuessaan ne eivät vie tilaa.

Hyasintti tai pari pitää jouluna olla. Vaikka en enää oikein samassa huoneessa niiden kanssa pysty olemaankaan. Tuoksu käy silmiin ja aiheuttaa pientä päänsärkyä. Harmillista, sillä hyasintin tuoksu jotenkin vain kuuluu minun jouluuni. Ja muutenkin pidän niiden tuoksusta todella paljon.

Naapurilta sain punaisen joulutähden. Se on kaunis ja pirteä. Joinain vuosina olen saanut joulutähden pysymään rehevänä ja kasvattamaan uusia lehtiäkin. Tämä yksilö uhkaa pudottaa kaikki vihreät lehtensä, mutta tässä vaiheessa se ei haittaa, sillä punaista kasvua on edelleen runsaasti.

Ystäväni antoi minulle valkoisen joulutähden. Se on aivan eri mallinen, kuin punainen kaverinsa. Tässä yksilössä on ikäänkuin vuorotellen vihreitä ja valkoisia lehtiä. Ja latvus sitten terhakkaasti valkoinen.

Ukkokulta yllätti kuukauden sisällä jo toisen kerran. Sain häneltä joulukukkaseksi orkidean. Kyllä miehetkin huomioivat asioita, vaikka välillä tuntuu, etteivät he mitään näe. Ukkokulta oli todennut, että kotona on jo monta amaryllistä ja joulutähtiä, joten hänpä ostaa jonkin ihan muun kukkasen ja päätyi orkideaan. Nyt onkin sitten kovat paineet saada tuo ihanuus pysymään hengissä. Olen aika taitava tappamaan purkkikukkia, vaikka toisin toivoisin olevan.

Ehdinpä esitellä joulukukat ennen, kuin niistä aika jättää. Ja ennen kuin saamme sanoa tälle joulullekin hyvästit. 

Joulu tulla jolkottaa

Ulkona hipsii hiljakseen lunta. Saisimmeko sittenkin vähän valoisamman joulun myös ulos. Pakkasta on ainakin luvassa tulevalle viikolle. 

Sattuuko teille koskaan niin, että juuri kun ajattelette jotain asiaa, se toteutuu tavalla tai toisella? Mietin juuri yhtenä päivänä, kuinka en ole vuosiin nähnyt ainuttakaan jouluista tulppaania. 70-luvulla niitä tuotiin vieraisille mennessä hyasinttien ohessa paljonkin. Pari päivää sitten ovikello soi ja eräs lähistöllä asuva Ukkokullan sukulainen toi meille jouluisen kukkatervehdyksensä. Ruukussa on kaksi pientä kirkkaanpunaista tulppaania. Aivan kuin joku olisi lukenut ajatuksiani.

Pari viikkoa sitten ostin tarjouksesta aivan tiukalla nupulla olevia hyasintteja. Niistä viimeinenkin on jo aivan avoinna ja luultavasti saan sen vielä ennen aattoa siirtää odottamaan kevättä ja multaan pääsemistä. Hyasintin tuoksu kuuluu jouluuni, mutta nämä pikkuiset ovat tuoksuneet tosi vaisusti.

Viimeisetkin lahjat pääsivät eilen pakettiin. Kovin paljon meillä ei ole lahjoja osteltu. Kaikki ovat aikuisia ja useimmat kykenevät hankkimaan sen, mitä tarvitsevatkin. Jotain pientä tai tarpeellista itse kullekin. Villasukkia en anna joululahjaksi omalle väelle, sillä äitini on edelleen innostunut kutomaan ja tiedän niitä tulevan lahjana tänäkin jouluna. En halua pilata vanhan ihmisen antamisen riemua.

Kaikki se, mitä voi etukäteen tehdä, on tehtynä. Nyt vain tuijotellaan seinällä kävelevää vaaksiaista ja odotellaan aatonaaton tohinaa, jolloin käynnistän ruoanvalmistuksen. 

Juusokin on hiukan levoton eilispäivän siivoustalkoista. Tässä se kyllä tuijottaa silmä tarkkana syreenipuskaan ripustetussa talipötkylässä keinuvaa oravaa. Ai niin, pikkulinnutkin ovat jälleen ilmestyneet siemeniä syömään. Vesisateisina päivinä niitä ei juurikaan ole näkynyt.

Jatkakaamme siis jouluvalmisteluja. Edelleen ilman sen suurempia paineita, eikös niin.
 

Tapaninpäivän turinoita

Niin se vain tämäkin joulu on hurahtanut loppupuolelle. Aatto meni mukavan rauhallisesti Ukkokullan, Pojan ja Anopin kanssa. Syötiin nautiskellen ja istuttiin olohuoneessa jutellen. Yllätysmomentin aattoon teki lähellä asuvan Ukkokullan pikkuserkun pyyntö saada meiltä joulupukin apua lahjojen jakoon. Tehtävään kuuluva puvustuskin tuotiin ihan kotiovelle saakka. Hiukan Ukkokultaa näytti jännittävän uusi rooli, mutta rohkeasti hän lähti matkaan. Tiellä oli hänen vierelleen pysähtynyt harmaa auto, jonka ratissa istui - kuinkas muuten kuin toinen Joulupukki. Autoileva pukki oli avannut ikkunan ja tuumannut Ukkokullalle: "Hyvää Joulua, kollega!" ja jatkanut sen jälkeen matkaa. Ukkokulta kyllä tunnisti rattiin asettuneen pukin tämän ajoneuvosta, mutta jääköön se salaisuudeksi.

Perillä joulupukkina toiminut Ukkokulta oli jakanut lahjat ja pyytänyt lapsia laulamaan ja tulemaan syliinsä kuvattavaksi. Vanhempi tytöistä oli kuitenkin pysytellyt tanakasti vähintään kolmen metrin päässä eikä nuorempikaan uskaltanut tulla paria metriä lähemmäs pukkia. Oli sentään käynyt lahjapaketin pukin kädestä nappaamassa. Hyvin meni tehtävä pukin roolissa ja niinpä ennustammekin Ukkokullalle nousukiitoa uudella uralla.

Eilen, joulupäivänä Anoppi lähti omaan kotiinsa ja jotta talon tasapaino säilyisi, syömään tulivat Lapsi ja Vävykokelas. Taas turistiin keittiön pitkäksi venytetyn pöydän ääressä herkkuja nautiskellen ja jaettiin myös muutama kuusen alle aattona jäänyt lahja olohuoneen puolella. 

 
Tapaninpäivän kirkasta sinitaivasta piti mennä oikein ulos ihailemaan. Ja onneksi sen tein, sillä aika pian alkoi taivas vetäytyä pilveen. Aamulla heräsimme -19 asteen pakkaseen, mutta vähitellen näyttää tulevan lämpimämpää ja nyt iltapäivällä, kello neljän hämärässä näyttää luvattu lumisade jo alkaneen. Lumitöitä on joulun aikanakin saanut huhkia. Koko joulukuun satanaut lumi on ollut suhteellisen keveää pakkaslunta, mutta runsaasti sitä on satanut. Eilen kuulin radiosta, että Helsinki Vantaan lentokentällä olisi enemmän lunta kuin Kittilässä.

Vielä viikko sitten tiistaina lenkillä käydessäni katselin, ettei ainakaan pelloille ja metsiin ole suksin menemistä, mutta tilanne on ehkä jo muuttunut. Eräs paikallinen talonomistaja tapaa tehdä kunnon ladut heti kun siihen on mahdollista, joten pian päässee jälleen hiihtämään. Anoppi pyysi myös kotitalonsa läheiselle jääkentälle luistelemaan, vaan sen taidan kyllä tältä talvelta jättää väliin. Muutama vuosi sitten hommasin itselleni luistimet, jotta ulkoilu veljentytön kanssa olisi mukavampaa. Tokihan sitä pysyy paremmin lämpimänä ja aika kuluu vikkelämmin, kun voi luistella lapsen kanssa. Pelkäsin, etten pysyisi pystyssä, olihan edellisestä luistelukerrasta kulunut vuosikymmeniä, mutta ei siinä ongelmia tullut. Sen sijaan en edelleenkään osaa jarruttaa eteenpäin luistellessa, vaan aina pysähtyäkseni on pakko luistella penkkaan ja tömähtää sitten sinne polvilleen. Viime talvena kaatua tömähdin suorilta jaloilta selälleni ja löin pääni jäähän. Se kyllä sattui aivan mielettömästi. Muutaman päivän selkä oli jäykkänä ja päässä kuhmu.

Eilen illalla Juuson kanssa ulkona käydessäni kuu kumotti jo melkoisen ympyräisenä, ei kuitenkaan ihan vielä täysinäisenä. Se heitti hienoja varjoja sinisenä hohtavalle hangelle. Pakkasta taisi silloin jo olla sen verran paljon, että Juuso suorastaan singahti kaivamaan kuopan ja pian pissattuaan takaisin sisälle. Tänään ulkona ollessani keräsin ensitöikseni lyhdyistä sammuneet kynttilät ja täytin lintujen ruokinta-automaatit. Paikalla näytti pörräävän ainoastaan talitinttejä. Minne ovat muut linnut lentäneet? Pukkasin maljamaisesti kasvavasta marjakuusesta ylimääräiset lumet, jotta sen oksat eivät aivan maahan saakka taipuisi. Tintit tykkäävät oleilla kuusen oksiston suojissa ja sieltähän on varsin lyhyt matka lähimmälle talipötkölle ja siemenasemalle.

Pupujussi oli päättänyt piirtää loikillaan sydämen lumeen. Nyt täytyykin käydä säännöllisin väliajoin katsastamassa alapihan omenapuut ja tallaamassa puiden alustojen lunta tiiviimmäksi, sillä pupujussi kiertää tarkkailemassa, josko jokin oksa vihdoin taipuisi niin lähelle maata, että se ylettäisi napsaisemaan ristihuulillaan makoisan suupalan omenaista oksaa. Täytynee käydä levittämässä kompostin viereen kasattua haketusta odottavaa risukasaa. Siellä on niin syreeniä kuin muistaakseni myös muutama oksa kriikunasta. Niitä sopii ristihuulen järsiä mieluummin kuin kasvavia omenapuitani.

Valokuvaaminen sisällä on tosiaan nyt aika haasteellista, ellei halua  käyttää salamavaloa. Hetken aamupäivällä aurinko heitti säteitään yläpihalle siten, että olohuoneessakin oli pitkästä aikaa kohtalaisen valoisaa. Äkkiä vain kamera käteen ja kukkia kuvaamaan. Säästöpörssistä viidellä eurolla ennen joulua ostetut hyasintit ovat nyt parhaimnmillaan ja tuoksu huumaa aina ohi kulkiessa. Kukat olivat aivan nupussa niitä ostaessani, joten värisävy jäi täysin arvailujen varaan. Hauskasti kuitenkin oli mukaan valikoitunut kaikkia värejä.

Pikkuveljeni piipahti ennen joulua ja toi tullessaan hienon joulutähden, jonka latva on huikean suuri ja sen alla muutamia pienenmpiä punaisia lehdyköitä. Ystävältä saamani joulutähti on taasen aivan erilainen. Se on täynnä pieniä punaisia ruusukkeita. Olen koittanut hoitaa joulukukkiani kuuliaisesti kaikkia hyviä neuvoja noudattaen. Ei vetoa eikä liikaa vettä. Valon määrään on nyt kuitenkin melko vaikea vaikuttaa. Tosi mukavaa, että joulukukkia riittää useaan paikkaan ja niistä pääsee iloitsemaan oikein kunnolla.

Vanhemmiltani sain valkean atsalean. Tai sen valitsin, kun olimme yhdessä kukkakaupassa. Ajattelin, että pian joulun jälkeen punainen väri alkaa kyllästyttämään ja tykkään kovasti valkoisista kukista. Kun kumpikaan nuppuisena ostamistani amaryllisista ei osoittautunut valkoinen, jäikin tämä atsalea ainoaksi valkoiseksi joulukukakseni. Niin, tai onhan tuossa hyasinttikokoelmassa myös valkoinen versio.

 
Anoppi puolestaan toi tullessaan komean Flamingonkukan. Jos vain saan sen säilymään hengissä, on siinä viherkasviakin pitkäksi aikaa. Täytyykin googlettaa hoito-ohjeet tämän tarinoinnin jälkeen. Kukkia on nyt niin paljon, että oikeastaan kaikki niille edulliset paikat on käytetty. 

Myös tämä ystävältäni saatu viherkasvi on vihdoin innostunut kukkimaan. Kukinto on aika pieni, mutta sen punainen väri loistaa pitkälle. Lehdet tuovat mieleeni vanhan Nukkumatti -kasvin. Eivät tosin mene illan tullen kippuralle. Lehdet kasvavat ruukun reunan yli putoavaan varteen ryppäinä, josta taas kasvaa uusia lehtiryppäitä. Lehtien pinnalla kasvaa nukkaa. En tiedä kasvin nimeä, joten siinäkin illaksi tehtävää kaivaa kasvikirjasta tietoa.

Vanhempani tulevat lauantaina meille syömään, joten joulusisustus jääköön vielä paikalleen. Muuten ehkä jo alkaisin sitä osittain purkaa, sillä jotenkin on kovin täyden tuntuista. Yleensä olen tykännyt viettää joulua sentään uuteenvuoteen saakka, mutta nyt on jostain syystä kova kiire kohti tammikuuta.