Kykkimistä, konttaamista ja linnunlaulua

Kevätesikko - Primula veris

Ulos tekisi mieli, kun ikkunasta pihalle vilkaisee. Vaan, kun saa kamppeet ylleen ja itsensä pihalle, tuleekin taivaalta vettä, rakeita ja räntää. Yhdessä ja erikseen. Ja heti auringon mennessä pilveen voisi kuvitella seisovansa napajäätiköllä. Sen verran kalsaa ulkona nyt on.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä 'Wanda'

Tilasimme naapurin kanssa suursäkit multaa ja kivituhkaa. Lasti on luvattu toimitettavan välillä keskiviikko-lauantai, joten nyt pitää odotella, milloin kuski soittaa, jotta pääsen näyttämään säkkien pudotuspaikat. Liike lupasi toimituksen ilman kuljetusmaksua, koska autoa ei tarvitse säkkejä purettaessa siirtää. Kunhan kuski kääntää hiabin tien toiselle puolelle naapurin säkkien pudotusta varten. Pakko olla vahtaamassa tilannetta, ettei kuski kuitenkin pudota kaikkia säkkejä jomman kumman puolelle. Aika vaikea on 1000 kilon nyssyköitä itse jälkikäteen tontilta toiselle kuskata.

Kevätesikko - Primula veris

Aika veikeää tämä puutarhahörhön elämä. Ensin minulla ei ollut esikon esikkoa omalla pihalla. Sitten joku jossain laittaa pari kuvaa ja kertoilee omista esikoistaan. Ja hupsis, olen saanut sellaisen esikkotartunnan, ettei se parane ilman omaa pientä esikkokasvustoa. 

No, totuuden nimissä sanottakoon, että keltainen kevätesikko on ollut pihallamme jo useamman vuoden ja ilokseni se on alkanut monistautua useampaan paikkaan. Muutama päivä sitten löysin taas uuden pienen esikkoesiintymän. Muut ovat sitten tartunnan aikaansaaman innostuksen lapsia, joiden soisin kasvavan ja viihtyvän puutarhassamme.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehteä meillä alkaa olla vähän joka nurkalla. Se näköjään leviää helposti mm. haravoinnin seurauksena ja myös muurahaiset kuljettavat sen siemeniä uusiin paikkoihin. Taponlehti on mukava kasvi, enkä sen leviämistä ota laisinkaan pahana. Se on helppo kaivaa pois paikasta, jossa sitä ei halua olevan. Talven jäljiltä se on usein vähän raaskun näköinen, kuten tuossa yläkuvassa. Pahimmassa tapauksessa siinä ei kevään tullen ole lehden lehteä.

 
Kuten tästä lähikuvasta näkee, uusia lehtiä on jo runsaasti tulossa. Hauskan näköisiä pikkuruisia kääröjä on valmiina avautumaan kiiltävän vihreiksi lehdiksi. Taponlehti kasvaa ehkä kauneimmaksi varjoisemmassa paikassa, mutta kyllä se menestyy auringossakin. Meillä taponlehteä on vuosien varrella ilmestynyt hyvin paahteisiinkin paikkoihin.

Lupasin taponlehteä kylässä käyneelle puutarhaystävälle. Kirjaan tämän tänne siksikin, että julkisesti annettu lupaus on kenties helpompi muistaa. Kesän mittaan tulee taponlehteä karsittua sieltä täältä ja mielelläni purkitan niitä muille jaettavaksi.

Kohta parin viikon ajan olen kummastellut metsiköstä kuuluvaa monipolvista ja kirkasta linnunlaulua. Lopulta kaivoin esiin Linnut äänessä -kirjan löytääkseni äänen omistajalle nimen. Ääninäytteet kirjassa ovat monen linnun osalta aika lyhyitä, joten tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Tänään tepastelin alapihalla ja näin vihdoin oudon laulajan korkean kuusen latvassa. Pakko oli hakea kiikari saadakseni laulajasta enemmän tietoa.

Ihan 100-prosenttisen varma en edelleenkään ole, mutta epäilen linnun olevan kulorastas. Luontoportti -sivustolta löytyy yllättävän paljon tietoa ja tunnistusapua näihin lintuongelmiinkin. Siellä voi mm. kuunnella lintujen ääniä. 

Minikokoisia krookuksia, kylmyyden vuoksi enimmäkseen nuput suljettuina

Aika huonosti tunnistan lintuja, mutta vähitellen ainakin tavallisimmat pihapiirin linnut alkavat tulla tutuiksi. Joku lintu kun useamman kerran marjakuusen alla pomppii maata nokkimassa, on pakko hakea lintukirja ja ryhtyä etsimään linnulle nimeä. Muutamana päivänä olen seurannut, kuinka mustarastas, peipponen ja orava ruokailevat miltei rinnakkain talven aikana maahan varisseita siemeniä. Tänään joukkoon liittyi harakka saaden muut kipittämään pikaisesti sivuun odottamaan, kunnes harakka lehahti pois. 

Sinivuokkomätäs torstain auringonpaisteessa

En ole muistanut tarkkailla puihin ripustamiani linnunpönttöjä. Aamulla pihalla kiikaroidessani huomasin sinitiaisen lentelevän useamman kerran rajamäntypönttöön. Välillä se jäi pidemmäksi ajaksi pöntön suuaukolle nokka sisäpuolelle. Olisiko sillä jo poikasia pöntössä?

Mustaherukka 'Pohjanjätti'

Näin kevään paljaudessa on pakko syventyä tarkkailemaan pieniä ilmiöitä. On kumarruttava alas ja mahdollisimman lähelle nähdäkseen paljon ja kaunista. Kumartuminen ja lähelle katsominen kannattaa, sillä siten voi nähdä yksityiskohtia, joita ei muuten milloinkaan kohtaisi. Kun on aikansa kontannut ja ryöminyt, voikin vähitellen kohottautua aste asteelta ylemmäs. Siinä vaiheessa, kun voi jo astella suorin jaloin ja selin, maailma on vihertynyt. Voimme jälleen ihastella kesän kukkijoita ja ulottaa katseemme laajemmalle.

Sitä odotellessa kontataan ja kykitään. Ja kuunnellaan mustarastaan laulua. Ja nautitaan keväästä. Iloa ja kauneutta elämäänne, ystävät!