Toissapäiväiset jutut

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

 

Elämme aikoja, jolloin sattuu ja tapahtuu. Niin maailmalla kuin puutarhassakin. Aamulla on vain aavistus siitä, mitä päivä tuo tullessaan. Hyvä niin, sillä muuten tulisi ehkä murehdittua turhankin paljon. Jos maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin, huhtikuussa onkin saanut vilusta värjötellä. Pääsiäisen pyhinä satoi vettä, mikä oli tervetullutta. Saattoi istua rauhassa seurustelemassa jälkikasvun kanssa uunilohta ja rahkapersikkatorttua nauttien.

Huhtikuun toisen viikonlopun ollessa alullaan, paistaa aurinko lupaavasti niin puutarhan kuin puutarhurinkin kannalta. Ulos on tehnyt mieli joka päivä, mutta ei sinne noin vain livahdeta. Kaupassa on käytävä, pyykit pestävä ja isän hoivakodin omituista laskua selvitellessä on mennyt tovi. Hyvinvointialueen laskutus kun vastaa puhelimeen vain tunnin ajan arkipäiväaamuina. 

Päässä on pitkä lista tehtäviä, joiden pariin haluaisin mennä pihamaalle tai kellariin. Niistä ei kannattaisi huolta kantaa, sillä ihmeen nopeasti syntyy valmista, kunhan työsarkaan pääsee tarttumaan.

Pihatöissä en kanna kameraa mukana. Kännykällä kuvaan äärimmäisen harvoin. Eikä sekään kulje puutarhassa ollessa taskussa ellen vartavasten odota jotain puhelua. Siksi tämän jutun kuvat ovat keskiviikolta. Silloin tein alkuillasta puutarhakierroksen. Oli mukava nähdä kimalaisten ja kukkakärpästen pörräävän innolla kasveissa. Kovin paljon kukkijoita ei vielä puutarhassa ole, mutta ilokseni kevätkurjenmiekat näyttivät kimalaisillekin kelpaavan.

Iris 'Katharine's Gold'

Viime syksyinä olen istuttanut runsaasti uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä 'Katharine Hodgkin' on jo kukkimisensa loppupuolella. 'Katharine's Gold' aloitti pian Hodgkinin jälkeen ja on juuri nyt parhaimmillaan. Nämä kaksi näyttävät olevan varmoja nousijoita ja runsaita kukkijoita. Varmaan näitä voisi jakaa, jotta eivät noin kasassa kasvaisi.

Iris 'Clairette' ???

Tästä sinisestä en nyt ole varma, onko se 'Clairette'. Pakko olla, koska terälehtien kärjessä ei ole keltaista, kuten 'Alidalla'. 'Clairettea' olen istuttanut Kurgaaniin syksyllä. Tai tilasin ja istutin sen 'Alidana', mutta Saaripalstan Saila tunnisti tämän 'Claireteksi'. Hyvin näyttää viihtyvän, kun nousi näinkin runsaana.

Iris 'Pauline'

Tämän pitäisi olla 'Pauline'. Istutin sen viime syksynä Oikearinteeseen ja sieltä nämä nyt ovat nousseet. Kirjaan kyllä istutukset paperille, mutta näköjään olisi syytä laittaa nimitikut. Ainakin ensimmäisenä keväänä/vuotena tunnistuksen ja muistamisen helpottamiseksi. 

Iris 'Katharine Hodgkin'

Vasenrinteessäkin mylläsin loppukesästä aika paljon. En kyllä tunnusta siirtäneeni sinne istutettua iris 'Katharine Hodgkinia' rinteen yläreunan aronioiden tyvelle. Miksi ihmeessä olisin niin hölmöön paikkaan pikkusipuleita laittanut? Ei käy järkeen. Yksi selitys voi olla, että myllätessäni olen nakannut lapiollisen maata kauemmas. Sellaista kyllä tapahtuu tässä puutarhassa. Saavat ainakin toistaiseksi kukkia tuossa, koska nyt voin ihailla niitä joko ylä- tai alapihalta. Ehkä myöhemmin kesällä kaivan sipulit siirtääkseni ne parempaan paikkaan.

Fritillaria imp. 

Muutamassa blogissa olen nähnyt keisarinpikarililjoja hyvässä kasvussa. Ei sitten kulunut montaa päivää, kun omanikin seurasivat muiden esimerkkiä. Yläpihalla ei heistä näy vielä vilaustakaan. Alapihan Päivänliljapenkissä nousevat niin 2019 istutetut kuin viime syksynä maahan laitetut. Sieltä pitäisi olla tulossa oranssia Rubraa, keltaista Luteaa ja punaoranssia Auroraa. Vielä on odotettava jokunen aika nähdäkseen, mitä väriä kukin istutus edustaa.

Crocus crysanthus 'Romance'

Joka kevät käy niin, että sipulikasveja katsellessa tulee miettineeksi, miksi en ole istuttanut niitä enemmän. Etenkin krookuksia kaipaan tänä keväänä paljon lisää. Sipuleita syksyllä ostaessa loppusumma alkaa jossain vaiheessa huimata, jolloin ostoskorista putoaa pussi jos toinenkin takaisin kaupan hyllyyn tai pois nettikaupan ostoskorista. Lisäksi peurojen ja jänisten ahkera napostelu kukkabuffetissani on aiheuttanut sipulihankintojen vähenemistä. Täytyy taas syksyn tullen punnita vaihtoehtoja. Haluanko edes lyhytaikaisen ilon omassa puutarhassa? Vai tyydynkö katselemaan muiden hienoja kuvia?

Crocus species 'Fuscotinctus'

Keltainan crocus species 'Fuscotinctus' on ollut yksi kestävimpiä krookuksia. Nämä pikkuiset auringot kukkivat jo kuudetta kevättä alapihan toisen kriikunan tyvellä. Puun toisella puolella osa krookuksista on vielä nupulla, joten iloa riittää pidemmäksi aikaa.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen juhlaviikot ovat pian edessä. Pikkupuutarhassa kaikki jouluruusut ovat nupulla. Pisimmällä lienee tämä vaaleanpunainen 'Double Ellen'. Jokaisen jouluruusun lehdet kärsivät talvesta ihan kunnolla. Osa lehdistä oli mustaa muhjua, osa ruskeiksi kuivuneita korppuja. Leikkasin niitä pois. Uusia lehtiä on tyvellä valmiina nousemaan.

Helleborus

Olopihan Syreenipenkin vaaleajouluruusu on vanhin jouluruusuni. Sen sain kauempana asuvalta naapurilta 2014. Paikka on jouluruusulle katsojan kannalta huono, silllä pian se jää korkeammaksi kasvavien kasvien taakse. Tässä vaiheessa vaalea kaunotar kukkii kauniisti ja sen kukat näkyvät oikein hyvin Olopihalla oleville. 

Vasemmalla näkyy pirteän vihreät salkoruusu 'Nigran' lehdet. Tästä olen aiemmin kertonut, kuinka se on todennäköisesti joutunut hölmöön paikkaan tyhjentäessäni itämättömiä kylvöpotteja jouluruusun viereen. Siellä siemen onkin päättänyt aloittaa ihka uuden elämän. Koska 'Nigra' näyttää viihtyvän paikassa oikein hyvin, en lähde sitä siirtämään.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Kevään ja alkukesän lemppareitani ovat ehdottomasti karvaiset Pulsatillat eli tarhakylmänkukat. Kun talossa ei enää ole kissaa, voi käydä purkamassa hellyydenkaipuutaan silittelemättä näitä suloisia kasviotuksia. Pari vanhempaa antaa vielä odottaa itseään. Samoin muutama viime kesänä istutettu. Jännitystä piisaa siis viikkoja eteenpäin.

Ukkokulta laittoi talon kolmelle nurkalle sadevesitynnyrit paikalleen. Vielä ei ole kasteluvettä ulkona tarvittu, mutta paras varautua sen keräämiseen ajoissa. Eipä sitten tarvitse vetää letkua kellarista. Tynnyri ei muuten ole noin pahasti vinossa, kuvaajan kamera kylläkin.

Meillä on ollut kaksi tuollaista sadevesitynnyriä jo pari kolme vuotta. Viime kesänä hankittiin tämä kolmas, jotta kastelukannuja ei tarvitse kantaa talon toiselle puolelle.  

Mahonia

Mahoniat ovat kärsineet talvesta erityisen paljon. Näin on käynyt kerran aiemmin ja pensaat ovat korjanneet itsensä kesän aikana, joten en ole kovin huolissani. Harmissani ehkä hieman. Onhan nuo rumia. Perjantai-iltana testasin, onko varsissa elämää. Onhan niissä. Leikkasin kuitenkin korkeimpia ja pisimpiä oksia matalammiksi. Kukinta on todennäköisesti menetetty, jos olisivat kukkineetkaan. Viime vuonna mahoniat kukkivat todella runsaina.

Myös rhodoissa on paljon ruskeita lehtiä. Rhodoja voi varovasti leikata, mikä ei ole välttämätöntä. Tapille leikkaamista ne eivät kestä. Otin vain muutamia kokonaan kuivuneita ja kuolleita oksia pois.

Mahoniat ja rhodot ovat olleet harson peitossa keskiviikkoon saakka. Silloin kävin illalla ottamassa harsot pois. Maa on jo sulaa ja vettä satoi pääsiäisenä tuntitolkulla ihan kunnolla, joten eiköhän ne jo pärjää.

Kasvihuonekurkkuja

Kylvin kurkut ja tsinniat 29.3. Maanantaina 6.4. kurkuista kahta lukuunottamatta kaikki olivat itäneet. Samoin tsinnioista joka ikinen siemen oli itänyt. Niin kurkuissa kuin tsinnioissakin oli pitkät juuret, joten koulin ne isompiin purkkeihin kasvumultaan. Kurkut muuttavat myöhemmin isoissa astioissa kasvariin. Tsinnioiden sijoituspaikat ovat vielä avoinna. Olisi varmaan ollut viisasta siirtää niiden kylvöä myöhemmiksi. En arvannut itämisen onnistuvan näin hyvin, sillä viime vuonna ne itivät huonosti ja hitaasti. 

Kaikki 65 multasäkkiä on nyt siirretty varaparkkipaikalta muualle. Osa on Olopihan nurkassa, osa alapihan puuvajassa. Pudottelin säkkejä kottikärryillä myös istutusalueiden lähelle ja kasvimaalle. Tarkoitus on ripotella multaa ns. katemultana istutusalueille. Näin tuuli ei pääse riepottelemaan kuivia lehtiä ympäriinsä, kuten se on jo tehnyt. Tuore multa estää myös mustarastaita kaivamasta jokaista pientä tai suurta lehtikasaa mullinmallin pitkin pihaa. 

Tuoksuherneet

Tuoksuherneet itivät nopeasti. Nyt ne ovat olleet muovipusseissaan isossa laatikossa kasvarissa kolmisen viikkoa. Useampana yönä peräkkäin on ollut viisi astetta pakkasta, mutta tuoksuherneet jatkavat kasvuaan lämmittämättömässä kasvarissa. Tarkoitus on kylvää ainakin retiisiä pariin kukkalaatikkoon. Kunhan kerkeän.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pohjolan palmu eli tuurenpihlajani on herännyt. Niin ylä- kuin alapihallakin. Uskaltauduin ottamaan suurimman osan jänisverkoista pois. Mitä pidemmällä niiden irrottamista venytän, sen vaikeampi verkkoja on poistaa vahingoittamatta suojattuja kasveja ja niiden läheisyydessä nousevia sipulikasveja ja perennoja. Täytyy kiertää puutarha ympäri ruiskuttamassa herkät ja vähemmänkin herkät TricoGardenilla. Vaikka alapiha on nyt suojatumpi verkkoaitaviritysten vuoksi, eivät ne ole täydellinen este peuroille. Eikä minkäänlainen este jäniksille.

Valkovuokkokin jo heräilee

Jos on kiire puutarhurilla, niin kiire on luonnollakin. Minne tahansa silmänsä kääntää, kaikkialla nousee ja kasvaa odotettuja ja odottamattomia ihanuuksia. Oman pihan sinivuokoista en ole löytänyt nuppuja. Ensimmäiset valkovuokot jo heräilevät punaherukan vierellä.

Korvatkin kannattaa pitää avoinna, sillä taivaalla ja puissa on melkoinen meno ja konsertti. Lähijärven pohjukkaan kunnan tekemältä kosteikkoalueelta kuuluu kurkien ja joutsenten huutelua. Mistä lie keskustelevat niin äänekkäästi. Tikkoja pyörii vaahteran oksistossa kolme kerrallaan ja pikkuinen punarinta ihmettelee marjakuusen tyvellä mustarastaiden kuivien lehtien pöllyttämistä. Kyyhkysilläkin on kunnon kosiolaulut meneillään. 

Taivas on sinistäkin sinisempi. Sään puolesta upea viikonloppu ja viikkokin edessä. Nautitaan kaikki oikein kunnolla. Näitä hetkiä on odotettu, eikö vain!

Punarinta esittelyssä

Esa-Pekka Avela: Punarinta  hämärän henki

Sain sähköpostiini ystävällisesti ja asiallisesti esitetyn tarjouksen, johon tarttumisesta olen todella tyytyväinen. Porilainen toimittaja, tietokirjailija ja lintuharrastaja Esa-Pekka Avela on julkaissut omakustanteena lempilinnustaan punarinnasta hienon kirjan Punarinta - hämärän henki.

Avela on kerännyt kirjaan punarinnasta paljon tärkeää tietoa, joka on esitetty kuvin, kartoin ja piirroksin. Pidin kovasti myös osuudesta, jossa kerrotaan punarinnan roolista kirjallisuudessa, musiikissa, postimerkeissä, joulukortissa, maalaustaiteessa. Sekin käy kirjasta selville, että punarinta on brittien suosikkilintu.

 Kirjassa on runsas ja kaunis kuvitus. Valokuvia on lukuisilta ansioituneilta luontokuvaajilta.

Innostuneena olen lukenut kirjaa valikoiden siten, että kohta on koko kirja tullut käytyä läpi. Selkeän jaottelun ja runsaan kuvituksen johdosta kirja on helppolukuinen. 

Sain kirjatarjouksen perjantaina 8.10. Paketti oli kotipostissani maanantaina 11.10. eli harvinaisen nopeaa ja kiitettävää palvelua. Tilasin kirjaan suoraan Esa-Pekka Avelalta, mutta se on ostettavissa myös kirjoja myyvistä kaupoista ja netistä. 

Esa-Pekka Avela: Punarinta - hämärän henki, 2021
ISBN: 978-952-94-4706-0

Esa-Pekka Avela: Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani

Punarinta-kirjan kanssa samaan pakettiin tilasin Avelan 2011 julkaiseman Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani. 

Kirjan rakenne on aikalailla samanlainen kuin uudemman Punarinta-kirjan. Sinitiaisesta kertova kirja ei kyllä yhtään kalpene kauneudessaan ja tietosisällössään tuoreemmalle julkaisulle. Vajaaseen sataan sivuun mahtuu paljon hyviä valokuvia ja mittavasti mielenkiintoista tietoa.

Esa-Pekka Avela: Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani, 2011
ISBN: 978-952-67119-5-9

Ilman muuta päätin jo kirjat tilatessani ne lukea. Mielessä on myös ajatus, että toinen tai kenties molemmatkin ovat sopivia käärittäväksi lahjapakettiin. Lähitulevaisuudessa on muutamia syntymäpäiviä, eikä jouluunkaan enää pitkää matkaa ole.

Nämä kirjat sopivat hyvin myös lukuikäisille lapsille ja teineille. Melkeinpä siis vauvasta vaariin eli kaikille luonnosta ja linnuista kiinnostuneille.

Suosittelen lämpimästi näitä kirjoja niin itselle kuin lahjaksikin.

Sattuipa mukavasti, että tiistaina puutarhassa jänisverkkoja virittäessäni, lensi punarinta aivan lähelle jotain minulle kiihkeästi selittämään. Olen ennenkin huomannut, kuinka helposti punarinta tulee aivan lähelle tekemään tuttavuutta. Kerran jos toisenkin olen syyssipuleita istuttaessani saanut kuunnella punarinnan tarinoita. Yhteistä kieltä meillä ei toistaiseksi ole, mutta hyvin tulemme toimeen.

Syksy on hissukseen vaihtumassa talveksi. Viilenevien säiden ja pimenevien iltojen myötä on enemmän aikaa istahtaa kirjan ääreen. Tällä kertaa kirjaseuranani ovat punarinta ja sinitiainen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ihan tässä pakahtuu ilosta

Iris 'Harmony'

Takana on pari aivan loistavaa kevätpäivää. Aurinko on suonut lämpöään peräti +15 asteen verran, eikä pihalta ole voinut pysyä poissa. Kaikenlaista odotettua nousee mullasta kiivasta vauhtia ja värit valtaavat harmaita penkkejä.

Crocus species 'Blue Pearl'

Valtaosa  krookuksistani on mennyt peurojen suihin, mutta alapihalla on onneksi vielä muutama keskittymä. Kiitos verkottamisen. Blue Pearl on matala ja tiiviiksi rykelmäksi kasvanut krookus, jota taidan vastaisuudessa laittaa lisääkin. Se kukkii pihallani nyt kolmatta kevättä.

Tiistaiaamuna saapui tilaamani uusi lehtikompostori. Sille piti tehdä tilaa, joten lähdin samantien tyhjentämään kolmea lautarakenteista kompostia, jotka alkoivat olla tiensä päässä. Ukkokulta olisi kyllä voinut rakentaa uudet tilalle, mutta meillä ei ole yhtään kunnollista vähänkin varjoisaa paikkaa, joka sopisi kompostille. Niinpä päätin investoida tällaiseen harmaaseen möhkäleeseen, joka toivon mukaan hautoo lehtimassan avointa versiota paremmin. 

 
Yllättävän monta kottikärryllistä sain kompostimultaa vanhoista lautakomposteista. Laskin kärräänneeni kymmenen kuormaa istutusalueille. Kuorin kompostien päältä maatumattoman aineksen tyhjiin multasäkkeihin. Viemme ne jossain välissä kaatopaikan multatehtaaseen. Uutta kompostoitavaa tulee yllin kyllin, kunhan pääsen puutarhassa vauhtiin.

Kompostorin kanssa samaan kuormaan tilasin myös MustaaMultaa, rhodo- ja havumultaa sekä kesäkukkamultaa. Koko päivä oli silkkaa kärräämistä, kantamista ja talikon kanssa heilumista. Vaikka olen talven aikana mielestäni liikkunut ihan reilusti, kropasta tuntui löytyneen jälleen uusia lihaksia. Illalla olin täysin kypsä suihkuun ja sänkyyn.

Corydalis 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Toki ehdin tehdä pienen kuvauskierroksenkin. Nyt on käsillä ajat, jolloin yhdenkin päivän aikana puutarhassa saattaa tapahtua paljon. Mitään ei haluaisi missata.

Corydalis - Pystykiurunkannus

Kasvien nimiä pitää taas hiukan houkutella aivopoimujen väleistä ja maistella suussa, kunnes ne kaikki asettuvat paikalleen ja tulevat heti kielen päälle. Sipulikasvien suhteen olen tavalliseen tapaan tyystin unohtanut talven aikana istutuspaikat. Niinpä tulostin listan napattavaksi ulos mennessäni. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Puutarhan karvaisista kavereista odotetuimmat ovat aina sinivaleunikot ja tarhakylmänkukat. Lahden messuilta viime keväänä ostamistani sinivaleunikoista ei näy vilaustakaan. Ei myöskään aiemmin istutetuista, jotka olivat jo viime keväänä pakanneet kimssunsa ja kamssunsa muualle muuttaessaan. Sen sijaan kahdessa paikassa asuvista tarhakylmänkukista osa on jo herännyt. Toivotttavasti loputkin pian ojentelevat tuoreita versojaan kohti keväistä taivasta.

Laatikkoistutuksiin keväisin ostamani tete-narsissit olen kukinnan loputtua istuttanut maahan. Niitä nousee nyt kiitettävän monena ryppäänä entisen Metsäpuutarhan alueelta. On niissä merkillisen paljon voimaa, kun saavat itsensä työnnettyä paikoin paksunkin vaahteralehtimassan läpi.

Crocus species Fuscotinctus

Kriikunan juurelle istutin syksyllä ison pussillisen keltaisia Fuscotinctucsia. Tämän kasvuston ehdin suojella verkoilla ja niinpä saan nyt iloita sen pirteästä kukinnasta.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Kahtena keväänä hienosti kukkinut keisarinpikarililja työntyy useamman varren voimalla Allaspenkin mullasta. Saapa nähdä, kukkivatko nytkin. Vai taantuvatko samaan kukkimattomaan olomuotoon kuin toisaalla vuosia pönöttäneet keltaiset keisarinpikarililjat. Toivottavasti kukkivat.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Ihmeellisesti lämpö saa maan vihertymään. Kevätkaihonkukka kasvaa silmissä ja pian kaikki puskanaluset ovat täynnä sen versoja ja sinisiä kukkia. Jos joku pelkää, ettei kasvit jaksa ponnistaa haravoimattomilta alueilta, niin turhaan pelkäävät. Yhä vähemmän rapsuttelen syksyin haravallani muuta, kuin käytäviä.

Nokkosperhoset

Muutaman päivän aikana olen nähnyt lukemattomia nokkosperhosia. Ovat selvästi viehättyneet kirjokevättähtiin, joita minulla kasvaa nykyisin vähän joka paikassa. Jopa nurmikolla. Eilen komposteja talikoidessani sekä kirjokevättähden että helmililjan sipuleita oli aineksen joukossa runsaasti ja koitin niistä suurimmat tunkea heti jonkun kukkapenkin multaan. Useimmat olivat jo lähteneet kasvuun ja joissain oli nuppukin. Vaikka löytyivät painavan kompostimassan uumenista.

Myös muut pörriäiset ovat heränneet. Tämä yksilö ei millään  malttanut kömpiä krookuksen uumenista ylös, vaan palasi jatkuvasti sinne takaisin. 

Linnuillakin on jo  kevätkarkelot meneillään. Mustarastaat lurittelevat puiden latvuksissa ihastuttavaan tapaansa. Tämä sinitiainen tuijotti minua takkahuoneen ikkunan läpi keinun "orrella" istuessaan. Kuka viisas tietää, miksi samainen sinitintti kerta toisensa jälkeen tarrasi ikkunankarmeihin kiinni ja nyhti jotain nokallaan? Onko karmien väleissä kenties jotain maukkaan  makuisia hyönteisiä?

Kyyhky kuvattu 3.4. Sen jälkeen peura on popsinut kaikki kuvan tulppaanit.

Sepelkyyhkytkin ovat saapuneet pihapiiriin. Niiden kujerrusta on metsästä kuulunut jo pidempään. Yleensä kyyhkyjä tepastelee pihassamme kaksi kappaletta arvokkaan näköisenä. Välillä ihan säikähtää, kun ohi kävellessä kasvien lomasta kuuluu voimakas siipien levähdys kyyyhkyjen pyrähtäessä lentoon.

Eilen ulkotöissä päivän viettäessäni näin monen monta kurkiauraa. Isompia ja pienempiä joukkoja purjehti taivaalla pohjoisen suuntaan. Aurojen näkeminen ja etenkin kurkien ääni saa aina sydänalassa sykähtämään. Niin keväällä kuin syksyllä.

Kävin juuri ohjaamassa kuljetusfirman pudottamaan tilaamani suursäkit varaparkkipaikalle. Kaksi 1000 litran säkkiä puutarhamultaa ja yksi säkillinen kivituhkaa. Nyt on hetken aikaa maa-aineksia kärrättäväksi.

On tämä mahtavaa aikaa - tämä kevät!

Iloa linnuista, kukista ja kevään valosta

Leikkasin pari viikkoa sitten kriikunapuista muutamia oksia maljakkoon. Lämpimässä sisäilmassa niihin tuli nopeasti valkoisia kukkia. Tulisipa yhtä paljon kukkia myös ulkona kasvaviin puihin sitten aikanaan. Joka vuosi kriikunat ovat kukkineet, mutta eivät koskaan näin tulvillaan, kuin sisälle tuodut oksat.

Maaliskuun lopulla huomasin sohvalla istuessani vaahterassa kaksi sepelkyyhkyä. Olenkin odottanut niiden huhuilua. Kaksi vuotta sitten tonttimme viereinen metsikkö kaadettiin juuri kyyhkyjen pesimäaikaan. Kyyhkypariskunta lenteli pihallamme eksyneen ja hädissään olevan näköisenä. Ihan suretti katsella niiden kodittomuutta. Löysivät kuitenkin jostain lähistöltä uuden pesäpaikan, joten pääsen edelleen iloitsemaan niiden läsnäolosta.

Tiistaiaamuna kyyhkypariskunta saapui etupihan marjakuusen alle nokkimaan siemenautomaatista pudonnutta evästä. Ehkä kolea ilma ja räntäsade oli niiden elämää häirinnyt. 

Wikipediasta luin, että sepelkyyhkyä on kutsuttu toukomettiseksi, koska se huhuilee metsissä toukokuussa. Aikanaan kyyhkyn huhuilua kuullessani kuvittelin pöllön olevan jossain lähistöllä. Wikipedian mukaan moni muukin on kokemattomuuttaan samaan harhaluuloon törmännyt. 

Tiistaiaamuna näin myös kevään ensimmäiset punarinnat. Tämä yksilö oli vähän ujo, sillä se ei millään halunnut nokkaansa näyttää. Punarinta on minusta seurallinen "juttukaveri". Monta kertaa puutarhassa touhutessani punarinta on napottanut aivan lähellä ja vaihtanut kuulumisia kanssani.  

Mustarastas maaliskuisessa räntäsateessa

Lukuisten piippojen ohella kevään aisti-iloihin kuuluvat myös lukuisat äänet. Useana päivänä tikka on koputellut lähistöllä. Alueelta poistettiin vanhat sähkötolpat, joiden hattuja tikat tapasivat kopistella. Jonkun muun kohteen ne ovat tolppahattujen tilalle näemmä keksineet. Yhtenä päivänä tikka hakkasi innokkasti vaahterassa olevaa linnunpönttöä. Toivottavasti siellä ei vielä ollut vuokralaisia sisällä. 

Mustarastaan laulua olen monen monta kertaa ihastellut ja täällä blogissakin kiitellyt. Juuri nyt huilumainen luritus kuuluu aamuvarhaisesta iltamyöhään. Epäilen, että jälleen kerran talon päädyn köynnöshortensiaan on rakenteilla mustarastaan pesä.

Viikonloppuna siivosin patiota ja pergolaa. Terassilaudat kaipaavat kipeästi öljyämistä, joka jäi viime kesänä ympärillä pölyävän tierempan vuoksi tekemättä. Isot ruukut ovat viettäneet talven kumollaan talon seinustalla. Niiden alla oleva korotus sai vihdoin arvoisensa tuunauksen, kun Ukkokulta rakensi lankuista tukevan tason tekemälle niille kunnon jalat. Voin siis kantaa jalkoina toimineet tiilet takaisin kellariin.

Kevät on täynnä monenlaisia tehtäviä. Uusia ja edellisiltä vuosilta perittyjä. Osa on pakko hoitaa nopealla aikataululla. Osa taasen saattaa olla vasta idean asteella ja kypsyäkseen muhii niin päässä kuin paperillakin joskus kesän parin ylikin. 

Jotkut ihmiset ahdistuvat tehtävälistoista. Minulle taasen listat ovat kirjanpitoa tulevasta ja menneestä. Asioiden ylös kirjaaminen helpottaa niiden hallintaa. Koen, että moni asia on jo ikäänkuin puoliksi tehty, kun se on löytänyt paikkansa listalta. Tehtävälistojen ei pidä olla pakkopullaa, vaan rivejä voi huoletta pyyhkiä pois.

Lehtikaktukset ovat käynnistäneet kolmannen kukinnan. Tosin vain muutaman nupun voimin jokainen. Soilikki virkistyi valoisista päivistä ja sekin kukkii parhaillaan. Pari orkideaakin näyttää kasvattavan vanhaan vanaan uusia nuppuja. Kliivia aloitti runsas kuukausi sitten kukinnan väsäämällä varrettoman kukan kahden lehden tiukkaan väliin. Nyt kliivia on saanut aikaan perinteisen varren ja sen päähän monta aukeavaa kukkaa. Kaukaa kliivian kukka näyttää hennon keltaiselta, mutta läheltä katsoen siinä on enemmän valkoista. Aika kaunis.

Kevään valo saa paljon hyvää aikaan. Kukat heräävät ja niin taitaa herätä ihminenkin. Ainakin tämä ihminen.

Hyvää viikonloppua kaikille!