Joulukuun alun jorinoita

Auringonnousu 2.12.2025

 

Aurinko ei ole meidän nurkilla pahemmin näyttäytynyt. Tiistaiaamuna se teki parhaansa värjäämällä pilvet oranssinpalaviksi. Sitten jostain purjehti valtaisa rykelmä harmaita sadepilviä peittämään koko taivaan. Päivästä tulikin samanlainen tihkusateen ryydittämä ankeus, kuten likimain kaikkina muinakin päivinä.

Muutamana päivänä on tuullut sen verran kunnolla, että talon katolla seisova antenni on tykännyt huonoa. Niin huonoa, että television ohjelmat ovat räpsineet pahasti. Sisällä olevasta lisäantennista oli onneksi apua, jotta saimme katsottua MasterChef Australian finaalin tiistaina. En kerro voittajaa, jos vaikka jollakulla on ohjelma vielä katsomatta.

En kaipaa erityisemmin lunta enkä pakkasta. Minulle riittäisi muutaman sentin lumipeite kasvien suojaksi ja pikkupakkanen kuivattamaan tienoot. Joka talvi manaan raskasta lumen kolaamista ja ilmoitan, että ensi talveksi hommaan lumilingon. Eipä ole sellaista vielä hommattu. Jos ja kun lunta tulee, parhaat lingot on taas myyty loppuun. Mainosten 30-senttinen akkulapio olisi meidän lumitöissä pelkkä vitsi. 

Forecan ennusteessa lunta tai pakkasta ei luvata tänne etelään jouluksi eikä vielä joulun jälkeenkään. Ovatko tällaiset talvet uusi normaali? 

Kaikki vihreä korostuu harmaudessa entistä hienommin. Nurmikko vihertää paremmin kuin kesällä konsanaan. Eikä sitä tarvitse edes leikata. Havukasvit ne vasta hienoja ovatkin. Tällaisina hetkinä niiden katseleminen laittaa miettimään, minne niitä voisi vielä lisätä?

Hiekkapohjainen tonttimaa nousee arvoon arvaamattomaan tällaisina sadekausina, kun maa imee veden nopeasti, eikä missään lillu lätäköitä. Nurmikko on tietenkin aika märkä, mutta sen päällä voi silti huoletta kävellä. 

Alapihan kartiovalkokuuset olisivat somia valaistuina. Sähkön saamiseksi pitäisi vetää pitkääkin pidempi johto niiden luo, joten saavat olla valaisematta. Ovat nättejä tuollaisinakin.
 

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Jännä, kuinka puutarhakierroksia tehdessä sitä alkaa rapsuttamaan kevyesti multaa sillä ajatuksella, josko jotain piippoja näkisi maasta kurkistavan. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää sen ilmiön olevan näin joulukuun alussa varsin epätodennäköistä. Lumettomuus ja muutama lämpöaste huijaavat ihmistä kuvittelemaan elävänsä huhtikuuta.

Jouluruusujen suhteen toive piippoesiintymistä on kyllä realistista. Lähes jokainen omista jouluruusuistani tunkee ilmoille vähintäänkin lehtiä. Saattaa siellä joukossa olla kukkanuppujakin. 

Vinca minor - Pikkutalvio

Monet kasvit ovat leudon sään vuoksi edelleen vihreinä. Ja sitten on niitä, jotka ovat aina vihreitä. Yksi tällainen on pikkutalvio. Sitä minulla on ihan liikaa. Joissakin paikoissa saa minun puolestani ollakin. Olen nostanut kädet pystyyn sen edessä, että yrittäisin saada pikkutalviot kaivettua pois. Joka on joskus pikkutalviota maasta ylös kaivanut, tuntee sen tiheäkasvuisen juurakon. 

Oikearinteen naapurinpuoleisessa päässä kasvaa syreenejä. Niiden alustan pikkutalviot ovat valloittaneet kokonaan. Alkukesästä joukosta nousee varjoliljoja ihan mukava joukko. Nousee tuolta myös syreenintaimia, joita käyn välillä napsimassa maata myöten pois. En halua paikalle läpipääsemätöntä syreenipöheikköä.  

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehdestä pidän kovasti. Se on kummallinen kasvi, koska se joko kasvaa tai ei kasva ihan oman mielihalunsa mukaan riippumatta olosuhteista. Kurgaanin talonpuoleisella sivulla taponlehti on alkanut viihtyä oikein hyvin. Siellä täällä muuallakin puutarhassani on taponlehtilämpäreitä. Sitten on niitä paikkoja, joihin kovasti toivoisin taponlehden kotiutuvan, vaan ei ole onnistunut.

Tässä vaiheessa vuotta taponlehti on vähän romuluisessa kunnossa. Pari pakkaspäivää, yhden päivän lumi ja lukuisat sateet ovat litistäneet lehdet sinne tänne rempalleen. Kevään tullen se taas tuosta virkistyy nostaen lehdet tanakasti pystyyn. Tyvestä ilmestyy uusia lehtiä ja muutamia vaatimattomia kukkiakin. 

Harmaapäätikka 22.11.2025 - tähän mennessä ainoa luminen päivä meidän nurkilla.

Tänä syksynä lintujen ruokinnan aloittaminen ei ollut ihan itsestään selvää. Tavallisesti aloitan ensimmäisten pakkasten saapuessa. Silloin ei ole enää hyönteisiä eikä muutakaan syötävää linnuille. Nyt maa on ollut sulana ja on edelleenkin. Tintit alkoivat koputella ikkunoihin. Ne tepastelivat aamupuuroa syödessäni ikkunalaudalla hyvin vaativan näköisinä. Lopulta laitoin linnuille ensin talipötköt ja seuraavalla viikolla täytin myös siemenautomaatit.

Ruokintapisteet saivat oitis suuren suosion. Tali- ja sinitinttejä on eniten, jonkun verran pikkuvarpusia ja muutama viherpeippo. Mustarastaat odottavat maassa, josko tintit pudottaisivat niillekin syötävää. Kolmesti olen nähnyt pyrstötiaisten porukan pyrähtävän talipötköllä. Niitä ei ehdi millään kuvata, kun ne ovat jo menossa jonnekin muualle. Harmaapäätikan sain ikuistettua ikkunan läpi. Pahoittelut epätarkasta kuvasta. 

Käpytikka 23.11.2025

Käpytikkoja lentää pihan päästä päähän vauhdilla. Joskus talipötköllä käy pikkutikkakin, mutta harvemmin. Palokärkiä on lähimetsissä. Sellaisen olen onnistunut näkemään vain kaukaa. Palokärjen äänen kuulee usein metsälenkillä käydessä.

Lintujen ruokinnan aloitettuani en sitä ennen kevättä lopeta. Tähän mennessä viime vuonna hankitut siemenet ja pötköt ovat riittäneet. Nyt on mentävä siemenkaupoilla, sillä säkin pohja on tullut vastaan. Ostan kuorittuja auringonkukansiemeniä, koska ne roskaavat vähemmän. Joukkoon lisään pähkinöitä, jotka ovat mm. viherpeippojen herkkua. Lintujen ruokkiminen ei ole kovin halpaa touhua. Puutarhan ystävät ansaitsevat kuitenkin osansa.  

Alapihan vaahteran alla on kymmenittäin ruskeita kakkaroita. Ne ovat lintujen kaluamia männynkäpyjä. Tontin vastakkaisessa nurkassa kasvaa iso mänty, jonka käpyjä tikat kuskaavat vaahterassa nakutettaviksi. Kenties joku muukin lintu niin tekee, en tiedä. Nyt käpykakkarat saavat odottaa nurmikolla kevääseen. Ruohonleikkuukauden alkaessa ne on haravoitava pois. Muuten ruohonleikkurin terä kiljuu ikävästi ja ampuu käpyjä ympärilleen. 

Vaahteran rungossa kasvaa erilaisia jäkäliä. Kuten kuvasta näette, puu harrastaa kerrospukeutumista. Riippuvia jäkälätuppaita on rungossa useita.

Laitoin ulko-oveen vuosi sitten markkinoilta ostamani kranssin. Suihkumaalatut kävyt ovat aitoja, mutta marjat, kukat ja miniomenat styroxia ja muuta keinomateriaalia. Välillä ulko-ovelta kuuluu kolinaa ja rapinaa, kun tintit käyvät nokkimassa miniomenoita. Jotain ainetta voisi ehkä kranssin pintaan suihkuttaa, jotta se pysyisi pidempään ehjänä. Toisaalta en haluaisi syöttää tinteille hiuslakkaa tai muitakaan kemikaaleja.

Mehitähti

Joulujutut on jo mielessä. Ehkä leivon viikonvaihteessa muutaman piparin. Joulutorttuja on jo tullut pariin kertaan paistettua. Kausi- ja jouluvalojakin olen ripustanut ulos ja sisällä. Hetki sitten kävin sammuttamassa terassille ripustetun valokranssin, kun se alkoi vilkkua diskomaiseen tyyliin. Oli vähän liiallista valosaastetta minulle. Ehkä kranssi itsekin kyllästyi valontuojan pestiinsä ja sekosi totaalisesti.

Ylihuomenna on itsenäisyyspäivä. Sytytetään kynttilät ikkunoille! 

 

Kitkemistä ja kurittomuutta

Mehitähden kukintaa kannattaa katsella lähempää

Torstaiaamusta sunnuntai-iltaan satoi enemmän tai vähemmän kaatamalla. Pitkään ja hartaasti. Perjantai-iltana sää selkeni muutamaksi tunniksi ja silloin ryntäsin kiiren vilkkaa leikkaamaan nurmikkoa. Tilapäinen auringonpaiste sai ilman väreilemään kosteaa lämpöä ja pian oli pakko riisua villatakkikin.

Kun nurmikko oli saatu lyhyempään kuosiin, innostuin kitkemään rikkaruohoja. Ah, ihanuutta, miten helposti rikat lähtevätkään kosteasta maasta. En yksinkertaisesti malttanut lopettaa kesken, vaan jatkoin penkki toisensa perään nyhtämistä ja haraamista.

Päivänlilja-penkki putsattuna

Eihän sitä auringonpaistetta sitten ihan iltaan saakka kestänyt, vaan runsaan kolmen tunnin ilottelun jälkeen taivas vetäytyi jälleen pilveen ja pian niskaani alkoi putoilla raskaita sadepisaroita, joista sitten kehittyihin taas ihan kunnon sade.

Sunnuntaina sade onneksi loppui aamupäivän aikana ja pääsin vihdoin jatkamaan kitkentäurakkaani. Kynsinauhat ovat vieläkin, useista pesuista ja jynssäyksistä huolimatta ihan mustat. Olihan minulla hanskat kädessä ja välillä kävin niitä puhtaisiin vaihtamassakin. Silti ylenmääräinen märkyys ja kosteus multaisessa maassa imeytyi hanskoihin ja sitä myöten kädet ovat kaikkea muuta, kuin hoidetun näköiset.

Kitkemisten loputtua siirryin istutushommiin. Enää ei tarvitse yösydännä miettiä, mihin minkin kasvin sijoittaa, sillä joitakin yksittäisiä ja kasvua purkissa jatkavia lukuunottamatta kaikki on nyt multaan peitetty. Olin toki paperilla sommitellut istutuspaikat, mutta niinhän siinä aina käy, että todellisuudessa ne paikat muuttuvat melkoisestikin. Ja jokunen vanha kasvi vaihtoi paikkaa uusien tieltä. Kerrankin sateesta oli todellinen hyöty, sillä se kasteli sopivasti kaikki juuri istutetut taimet. 

Ehdin jo etukäteen murehtia, minne saan kaikki haalimani kasvit taas sijoitettua. Ei tullut ongelmaa, sillä aukkopaikkoja löytyy edelleen. Viime kesänä muokkasin ja uudistin monia kukkapenkkejä melkoisesti. Kiemurapenkin kaivoin nurin niskoin viime vuoden elokuussa kokonaan, koska pikkutalvio oli valloittanut siitä joka nurkan. Talvion poistamisen jälkeen istutin vanhat kasvit takaisin penkkiin, mutta niistä talvi vei suurimman osan. Ei noussut värimintut, ei palavarakkauskaan.

Päivänliljapenkin päästä kaikki jaloruusut ovat heittäneet henkensä. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei siellä kovin montaa ruusua ollutkaan. En ole vuosiin juurikaan jaloruusuihin panostanut. Nyt puutarhassa on yksi ainokainen jaloruusu ja se nousee kesä toisensa jälkeen tanakkana kurgaanin pikkusydänten joukosta. Nuppu on täynnä kirvoja, jotka pyyhkäisin paljaalla kädellä pois. Illalla ruusua kuvatessani samanlainen joukko oli jälleen löytänyt tiensä nuppuun.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Sateiden jäljiltä puutarhassa löytyy tuettavaa ja korjailtavaa. Monenlaista kurittomuutta pitkin poikin. Punapäivänkakkara oli ihan vaivihkaa avannut nuppunsa, mutta korkeat ja hontelot varret rötköttivät pitkin pituuttaan muiden kukkien päällä ja lomassa. Se sai tuet pysyäkseen pystyssä.

Reunuspäivänkakkara - Tanacetum parthenium

Reunuspäivänkakkara on tehnyt valtaisan määrän siementaimia pikkupuutarhan kivipenkkiin. Emotaimi kuoli talven aikana, mutta pikkuisia riittää. Kunhan kerkeän, käyn jokusen taimen siirtämässä toisaalle.

Vaaleanlilan pioniunikon taimia on sekä ruusupenkissä, että omenapuiden alla. Omenapuiden alta rikkaruohoja kitkiessäni siirsin joitakin pioniunikon taimia parempiin paikkoihin. Saa jatkossakin siementää ja levitä sinne tänne. Muutama hippikukka akileijojen ja sormustinkukkien lisäksi sopii hyvin yllättämään iloisesti.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehti oli talven jäljiltä kurjassa kunnossa, mutta juuret eivät ole olleet moksiskaan ja nyt kasvi taas jatkaa valloitusmatkojaan. Tässä se pyrkii jo ylös tai alas portaita pitkin. Ja kuka vielä väittää, että taponlehti on varjon kasvi. Meillä se viihtyy erinomaisesti myös auringossa.

Rohtosormustinkukka - Digitalis purpurea

Myös sormustinkukka on löytänyt itselleen vakiopaikan portaiden askelvälissä. Viime kesähän oli aikamoista sormustinkukkien ilotulitusta, mutta tästä kesästä ei ihan yhtä runsaskukkaista ole ilmeisesti tulossa. Kiva silti, että tämä oman tiensä kulkija on vihdoin kotiutunut puutarhaani - vaikkakin varsin omituisiin paikkoihin. Kasvakoon, missä parhaiten viihtyy. Itsepäisyydessään se on oiva kasvattaja tällaiselle perfektionistille, jolla on paha taipumus järjestellä sellaistakin, mikä ei toisten tahtoon helpolla taivu.

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Ihanimman yllätyksen löysin rikkaruohoja kitkiessäni päivänliljapenkistä. Sain Tylsä Mörökölliltä valkoisen sinivaleunikon siemeniä, joista taimeksi kasvoi muutama kappale. Taimet istutin viime loppukesästä penkkiin ja ne lähtivät keväällä heti kasvuun. Olen vahtinut nuppuja ja odottanut jännityksellä kukan avautumista. Siinä sitten rikkaruohojen parissa kykkiessäni ihan sävähdin huomatessani nupusta näkyvää lilaa terälehteä.

Tänään kukka on varmaan jo kokonaan avautunut, joten täytyy käydä sitä ihailemassa ja kuvaamassa. Toinenkin nuppu odottelee avautumistaan. Vieressä olevassa taimessa ei näy nuppuja. Mielenkiintoista nähdä, ovatko molemmat tällaisia sinililoja, vai tuleeko toisesta kenties valkoinen. Ihan sama, minkä värinen. Tällaiset pienet onnistumiset ovat niitä puutarhurin suurimpia iloja.

Poimulehti- Alchemilla vulgaris

Juhannukseksi on luvattu aurinkoa, lämpöä, vesisadetta ja ilmeisesti ihan kaikenlaista säätä. Harmi, ettei tuosta voi valita itselleen sopivaa, mutta toivotaan, että vaikka vettä tulisikin, sitä ei sataisi tuntitolkulla putkeen. Eiköhän viime päivien sateilla pärjätä taas hyvän matkaa eteenpäin.

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!

PS. Toisinaan tämä bloggerin käytös menee täysin yli hilseen. Nyt oikeasta sivupalkistani on kadonnut seuraamieni blogien luettelo. Asetuksissa se näkyy, mutta ei blogissa. En tajua - tätäkään.
 

Aitoja ja esteitä

Pionituetkin tuli jo viritettyä paikoilleen

Joka päivä, jos vain suinkin ehtii, yritän tehdä pihalla jonkun homman. Tai ei sentään ihan joka päivä, sillä pyrin jättämään väliin myös sellaisia päiviä, jolloin en periaatteessa tee pihassa mitään. Kierrän ja tsekkaan tilanteen. Toki välillä on vaikea pitää näppejään erossa esimerkiksi silmin osuvista rikkaruohoista. Niinpä moni tsekkauskierros onkin päätynyt siihen, että haen lopulta rikkaruohoämpärin ja ryhdyn systemaattisesti nyppimään kukkapenkeistä vaahterantaimia.

Yleensä nakkaan ohikulkiessa löydetyt rikat pihakäytäville, josta ne käyn heti ehtiessäni noukkimassa. Nyrkkeihin kun ei kaikki rikat lyhyilläkään kierroksilla mahdu. Varsinkin, jos mukana on kamera ja kissa. Harvemmin sentään tulee kieloja nypittyä, mutta meidän talon molemmissa päädyissä kielot valtaavat yhä suurempia alueita ja nyt niitä versoo ja pihakäytävilläkin.

Tuomi kukkii, joskin kukat ovat tosi korkealla.

Tuntuu todella mukavalta, kun saa jonkun isomman homman vähäksi aikaa pois päiväjärjestyksestä. Yläpihan hiekkakäytävien siivous täytyy tehdä muutaman kerran kesässä, jotta rikat eivät pääse liiaksi valloittamaan käytäviä. Hiekkakäytävien siivoukseen saa kyllä uppoamaan pitkän tovin, kun yleensä sisällytän samaan urakkaan myös kukkapenkkien käytävänpuoleiset osuudet. 

Varjolilja - Lilium martagon

Jos ylimääräiset kielot nypinkin äkkiä pois käytäviltä, sai tuo reunalaudan ali pyrkivä varjolilja jäädä paikalleen. Hän on siihen päättänyt kasvaa, joten paikka hänelle varattakoon.

Vaahtera rapistaa kukkiaan käytäville

Syksyllä poistin suurimman osan oksahakkeesta viljelylaatikoiden väleistä. Taaimmaisten laatikoiden väleihin ei enää kivituhkaa riittänyt ja siksi tehtävä jäi keväälle. Nyt on loputkin hakkeet pois kuorittu, tilalle levitetty paksu kerros sanomalehteä ja sen päälle tuhdisti hyvin tiivistyvää kivituhkaa.

Näiden laatikoiden väli on aivan liian kapea. Ei mahdu kottikärryt. Vasemmanpuoleinen laatikko tuli viime kesänä, koska vattujen ja muiden laatikoiden väliin jäi tyhmästi käyttämätöntä tilaa. Aluksi kaksi uutta ostolaatikkoa oli rinnakkain, mutta tykkään vähän korkeammista laatikoista ja nostin ne päällekkäin. 

Nyt on siis vielä yksi laatikon paikka vapaana, mutta sen tyhjän alueen täytöllä ei ole kiirettä. Itse asiassa siinä on nyt muovisella nurmireunanauhalla eristetty multakumpare, johon syksyllä ripottelin erilaisia unikonsiemeniä. Nyt miljoonan vaahteranenän joukossa versoo lukuisia pieniä taimia, jotka hyvällä tuurilla saattavat olla unikoita.

Kasvimaan yrttialueelle kylvin persiljaa ja tilliä. Kapulat on laitettu siksi, ettei sen enempää Juuso kuin naapuriston muutkaan kissat pääse käyttämään aluetta vessanaan.

Käänsin ja putsasin kasvilaatikoiden kupeessa vuosia kukkien varaparkkipaikkana olleen alueen ja kylvin sinne kehäkukkaa sekä muita suorakylvökukkia. Käännetty multa on sopivan houkutteleva paikka Juusolle joko makuualustaksi tai vessaksi, joten oli pakko laittaa siihen tuollainen verkkoviritys esteeksi. Toiselta puolelta Juuso ei multaan mene, joten aita riitti sopivasti yhdelle sivulle. Kunhan maasta alkaa jotain kasvua nousta, verkon voi ottaa pois.

Saunan, takan ja kellarin Porinmatin lämmityksessä syntyy runsaasti tuhkaa, jota on keväisin levitetty nurmialueille, mutta silti sitä oli edelleen tallessa. Oikealla oleva alue on kunnan maata, jossa kasvaa lähinnä horsmaa ja villivadelmaa. Tuokin pieni pläntti uhkaa vähitellen kasvaa umpeen leppää, vaahteraa ja muuta lehtipuuta. Olen vuosia pitänyt raja-alueen kasvustoa matalana, mutta kotiloiden yhä lisääntyessä leikattavaa osuutta on pakko laajentaa. Tuolta pöheiköstä niitä vyöryy tajuttomia määriä. Kosteina aamuina raja-alue suorastaan kuhisee vierekkäin ja päällekkäin muhivia kotiloita ja sateen jälkeen kaikki horsman varret notkuvat nilviäisistä.

Kokeilin, josko tuhka edes vähän pysäyttäisi kotiloiden tulvaa. Pika-apua siitä näyttääkin olevan, sillä ainakin paikalla tuhkauksen aikana olleet kotilot ovat hengettömiä. Ilmeisesti hienojakoinen tuhka tukkii ja kuivattaa niitä. Sydämentöntä kenties, mutta minulta ei oikein enää sympatiaa kotiloille heru.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehden kuvauksissa mainitaan sen viihtyvän pääasiassa varjoisemmissa paikoissa. Pääasiassa lienee tässä tapauksessa suuntaa antava, sillä meillä taponlehti viihtyy hyvinkin aurinkoisissa paikoissa. Ikinä en ole sitä alapihalle johtavien portaiden väleihin istuttanut. Miten lienee haravoinnin ja muurahaisten ansiosta sinne tiensä löytänyt. Portaat ovat yksi pihamme aurinkoisimmista paikoista ja ihan kyllä koko päivän. Siinä taponlehdet rehottavat ja valtaavat alaa, vuosi toisensa jälkeen.

Ja jos postauksessa Juusosta puhuu, on hänestä myös kuva laitettava. Herran mielestä mMukaviin oleskelupaikkoihin kuuluvat kaikki pöheiköt, joissa on viileyttä tuovaa varjoa ja hyvä näkymä mamman kulkuväylälle.

Kykkimistä, konttaamista ja linnunlaulua

Kevätesikko - Primula veris

Ulos tekisi mieli, kun ikkunasta pihalle vilkaisee. Vaan, kun saa kamppeet ylleen ja itsensä pihalle, tuleekin taivaalta vettä, rakeita ja räntää. Yhdessä ja erikseen. Ja heti auringon mennessä pilveen voisi kuvitella seisovansa napajäätiköllä. Sen verran kalsaa ulkona nyt on.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä 'Wanda'

Tilasimme naapurin kanssa suursäkit multaa ja kivituhkaa. Lasti on luvattu toimitettavan välillä keskiviikko-lauantai, joten nyt pitää odotella, milloin kuski soittaa, jotta pääsen näyttämään säkkien pudotuspaikat. Liike lupasi toimituksen ilman kuljetusmaksua, koska autoa ei tarvitse säkkejä purettaessa siirtää. Kunhan kuski kääntää hiabin tien toiselle puolelle naapurin säkkien pudotusta varten. Pakko olla vahtaamassa tilannetta, ettei kuski kuitenkin pudota kaikkia säkkejä jomman kumman puolelle. Aika vaikea on 1000 kilon nyssyköitä itse jälkikäteen tontilta toiselle kuskata.

Kevätesikko - Primula veris

Aika veikeää tämä puutarhahörhön elämä. Ensin minulla ei ollut esikon esikkoa omalla pihalla. Sitten joku jossain laittaa pari kuvaa ja kertoilee omista esikoistaan. Ja hupsis, olen saanut sellaisen esikkotartunnan, ettei se parane ilman omaa pientä esikkokasvustoa. 

No, totuuden nimissä sanottakoon, että keltainen kevätesikko on ollut pihallamme jo useamman vuoden ja ilokseni se on alkanut monistautua useampaan paikkaan. Muutama päivä sitten löysin taas uuden pienen esikkoesiintymän. Muut ovat sitten tartunnan aikaansaaman innostuksen lapsia, joiden soisin kasvavan ja viihtyvän puutarhassamme.

Taponlehti - Asarum europaeum

Taponlehteä meillä alkaa olla vähän joka nurkalla. Se näköjään leviää helposti mm. haravoinnin seurauksena ja myös muurahaiset kuljettavat sen siemeniä uusiin paikkoihin. Taponlehti on mukava kasvi, enkä sen leviämistä ota laisinkaan pahana. Se on helppo kaivaa pois paikasta, jossa sitä ei halua olevan. Talven jäljiltä se on usein vähän raaskun näköinen, kuten tuossa yläkuvassa. Pahimmassa tapauksessa siinä ei kevään tullen ole lehden lehteä.

 
Kuten tästä lähikuvasta näkee, uusia lehtiä on jo runsaasti tulossa. Hauskan näköisiä pikkuruisia kääröjä on valmiina avautumaan kiiltävän vihreiksi lehdiksi. Taponlehti kasvaa ehkä kauneimmaksi varjoisemmassa paikassa, mutta kyllä se menestyy auringossakin. Meillä taponlehteä on vuosien varrella ilmestynyt hyvin paahteisiinkin paikkoihin.

Lupasin taponlehteä kylässä käyneelle puutarhaystävälle. Kirjaan tämän tänne siksikin, että julkisesti annettu lupaus on kenties helpompi muistaa. Kesän mittaan tulee taponlehteä karsittua sieltä täältä ja mielelläni purkitan niitä muille jaettavaksi.

Kohta parin viikon ajan olen kummastellut metsiköstä kuuluvaa monipolvista ja kirkasta linnunlaulua. Lopulta kaivoin esiin Linnut äänessä -kirjan löytääkseni äänen omistajalle nimen. Ääninäytteet kirjassa ovat monen linnun osalta aika lyhyitä, joten tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Tänään tepastelin alapihalla ja näin vihdoin oudon laulajan korkean kuusen latvassa. Pakko oli hakea kiikari saadakseni laulajasta enemmän tietoa.

Ihan 100-prosenttisen varma en edelleenkään ole, mutta epäilen linnun olevan kulorastas. Luontoportti -sivustolta löytyy yllättävän paljon tietoa ja tunnistusapua näihin lintuongelmiinkin. Siellä voi mm. kuunnella lintujen ääniä. 

Minikokoisia krookuksia, kylmyyden vuoksi enimmäkseen nuput suljettuina

Aika huonosti tunnistan lintuja, mutta vähitellen ainakin tavallisimmat pihapiirin linnut alkavat tulla tutuiksi. Joku lintu kun useamman kerran marjakuusen alla pomppii maata nokkimassa, on pakko hakea lintukirja ja ryhtyä etsimään linnulle nimeä. Muutamana päivänä olen seurannut, kuinka mustarastas, peipponen ja orava ruokailevat miltei rinnakkain talven aikana maahan varisseita siemeniä. Tänään joukkoon liittyi harakka saaden muut kipittämään pikaisesti sivuun odottamaan, kunnes harakka lehahti pois. 

Sinivuokkomätäs torstain auringonpaisteessa

En ole muistanut tarkkailla puihin ripustamiani linnunpönttöjä. Aamulla pihalla kiikaroidessani huomasin sinitiaisen lentelevän useamman kerran rajamäntypönttöön. Välillä se jäi pidemmäksi ajaksi pöntön suuaukolle nokka sisäpuolelle. Olisiko sillä jo poikasia pöntössä?

Mustaherukka 'Pohjanjätti'

Näin kevään paljaudessa on pakko syventyä tarkkailemaan pieniä ilmiöitä. On kumarruttava alas ja mahdollisimman lähelle nähdäkseen paljon ja kaunista. Kumartuminen ja lähelle katsominen kannattaa, sillä siten voi nähdä yksityiskohtia, joita ei muuten milloinkaan kohtaisi. Kun on aikansa kontannut ja ryöminyt, voikin vähitellen kohottautua aste asteelta ylemmäs. Siinä vaiheessa, kun voi jo astella suorin jaloin ja selin, maailma on vihertynyt. Voimme jälleen ihastella kesän kukkijoita ja ulottaa katseemme laajemmalle.

Sitä odotellessa kontataan ja kykitään. Ja kuunnellaan mustarastaan laulua. Ja nautitaan keväästä. Iloa ja kauneutta elämäänne, ystävät!
 

Sadepäivän kuulumisia

Orvokkikuva antaa säästä aivan väärän vaikutelman, mutta se onkin otettu aiemmin. Tänään nimittäin sataa oikein kunnolla ja kova tuuli saa vesisateen liikkumaan vaakatasossa. Sateenvarjolla ei siis ole minkäänlaista merkitystä ulkona liikkuessa. Eipä ole lämpötilakaan kovin mieltä kohottava. Vaivaiset neljä astetta, mutta plussan puolella sentään. Vesisade tekee kuitenkin puutarhalle hyvää, joten ei parane valitella. Ainakaan tässä vaiheessa, kun meneillään on vasta sadesään ensimmäinen päivä.

Pionin kevättä

Eilen tuli ahkeroitua pihahommissa ihan kokopäiväisesti. Aurinko paistoi ja ajoittain oli niin lämmin, että saattoi työskennellä paitahihasillaan. Minulla on kyllä varsin hyvä lämmitys ihan omasta takaa ja se vain tehostuu, kun lapioi ja kärrää tuolla pihamaalla intensiivisesti.

Päätin kääntää kaikki neljä lehtikompostia, joista kolme oli piripinnassa. Viime keväänä kompostien sulaminen kesti todella pitkään ja vielä kesäkuun alussa niiden pohjalla oli jäätä. Nyt ei jäästä ollut puhettakaan. Sain taas monta kärryllistä muhevaa multaa. Pinnassa tietenkin oli maatumatonta materiaalia, mutta sen laitoin pohjaksi tyhjennettyyn kompostiin. Ystävät hyvät, kompostoiminen on kyllä todella kannattavaa hommaa. Sinne häviää monenlainen eloperäinen materiaali, eikä tarvitse lähteä kärräämään haravointijätteitä kaatopaikoille. Tuntuu suorastaan ihmeeltä, miten hyvin puutarhajätteetkin muuttuvat mustaksi mullaksi.

Jaloruusu sammalleimun syleilyssä.

Erilaiset jaloruusut ovat selvinneet talvesta yllättävän hyvin. Ainoastaan pari markettien äitienpäiväruusua on kohdannut tiensä pään. Harvinaisen pitkään ne jaksoivatkin elää. En ole koskaan erityisemmin pitänyt markettien purkkiruusuista. Niiden pienet lehdet putoavat ennen aikojaan, eikä lukuisista nupuistakaan läheskään kaikki aukene. Onneksi Ukkokulta ei ole sellaisia minulle ostanut.

Kurgaanissa elämä jälleen viriää. Pikkusydämet tehtailevat jo nuppuja, sammalleimut alkavat vähitellen vihertyä ja niistäkin löytyi jo nuppuja. Toisella puolella peittokurjenpolvi sananmukaisesti jatkaa oman alueensa valtaamista. Ja yhdellä sivulla havaitsin kahden kukkulaan siirretyn pioninkin heränneen talviunestaan. Kaikki on siis jotakuinkin kunnossa.

Monien ikivihantien kasvien tapaan myös Taponlehtikin kärsi lumettomasta talvesta. Leikattuani tämänkin tuppaan päältä pois kuolleita lehtiä, löytyi alta reipasta virkeyttä. Saapa nähdä, mitä tämä taponlehtitupas tykkää tulevasta kesästä, sillä leikkasin sen varjostajana olleen aronian syksyllä matalaksi. Aronia on nopeakasvuinen ja uusia versoja näkyykin olevan tulossa. 

Joukko valkovuokkoja on leiriytynyt nurmikollemme, jopa kolmeen eri paikkaan. Kun niiden kukinta puistikon puolella jo lopettaa, nurmella se jatkuu niin pitkään, että joudun jättämään joitakin ensimmäisiä nurmikonleikkuukertoja näiden leirinuotioiden kohdalla väliin. Pidän kovasti näistä valkovuokoista ja erityisesti vielä siksi, että ne ovat ihan itsestään muuttaneet asuinsijansa tontillemme.

Punaherukat availevat lehtiruusukkeitaan ja karviaisessakin on jo hiirenkorvat. Mustaherukoita meillä ei nyt ole ainuttakaan, kun jouduin viimeisetkin pensaat hävittämään äkämäpunkin vuoksi. En mitenkään ehtinyt nyppiä kaikkia pullistuneita silmuja sitä vauhtia, kun uusia ilmestyi. Ja ylipäätään pensaat kärsivät ja vähitellen niiden marjatuontanto kutistui olemattomiin. Nyt ollaan oltu pari vuotta ilman mustaherukoita ja poika lupasikin äitienpäiväkukkana tuoda minulle uuden pensaan

Olisikohan ollut Niksi-Pirkka tai jokin muu lehti, josta luin seuraavan idean: "Istuta puutarhaasi valkoista tai viherherukkaa. Linnut eivät syö niitä yhtä innokkaasti kuin punaisia ja näin jää sinullekin satoa korjattavaksi".

Tulisipa jo lämmintä, jotta pelaguutkin pääsisivät ulos kukkimaan.

Äitienpäiväkortit on askarreltu. Lauantaina menemme porukalla Tallinnaan syömään; vanhempani, vanhin veljeni vaimonsa kanssa ja minä sekä Ukkokulta. Sunnuntaina sitten kahvitellaan anopin kanssa. 

Josko huomenna olisi vähemmän sateista, jotta pääsisi tekemään pihakierrosta ja kuvaamaan kevättilanteen kehitystä puutarhassa.