Oman maan karkkeja

Tomaatit kypsyvät mukavalla vauhdilla. Melkeinpä joka toinen päivä saa hakea kulhollisen makoisia naposteltavia kasvihuoneesta. Lauantaina kypsiä oli runsas 500 g. Eli kuvassa ei suinkaan ole kaikki kasvarista noudetut vaan asettelin lautaselle eri lajikkeita kuvaamista varten. Postaus toimikoon samalla muistiinpanona ensi vuoden tomaattikylvöjä varten.

Gardener's Delight

Gardener´s Delightiä olen kylvänyt useampana vuonna. Se on hyvän makuinen ja satoisa, punainen kirsikkatomaatti. Eikä ihan mikään pikkiriikkinen kirsikka, vaan kokoa näille on tullut mukavasti. Voisi jopa sanoa, ettei syöminen aina onnistu yhtenä suupalana. Ehdottomasti jatkoon.

Golden Sunrise

Golden Sunrise on sekä maukas että kaunis tomaatti. Kypsänä se on ihanan pullea ja kauniin keltainen. Yhdessä tertussa on monta isoa herkullista tomaattia. Tätä en ole kasvattanut aikaisemmin, mutta ihan varmasti jatkossa kasvatan. Nam, nam!

Rosella

Kypsänä tummapintaiseen Rosellaan ihastuin vuosi sitten. Hyvältä se maistuukin, mutta tänä vuonna se on kukkinut vähän ja siksi myöskään tomaatteja ei paljon tule. Kuvan tomaatit ovat Rosellaa, mutta väri ei toistu todenmukaisena. Kypsiä ne jo ovat ja ylempi on jo vähän ylikypsänä haljennut. Rosellan jatkon suhteen olen vähän kahden vaiheilla. Ehkä en tee päätöstä vielä. Ehtiihän sen myöhemminkin.

Sungold

Sungold on maukas ja tuottoisa tomaatti. Suupalan kokoisia keltaisenoransseja kirsikkatomaatteja kypsyy tasaiseen ja aika nopeaan tahtiin. Taitaa olla meidän tämän kesän suosikkimme, mihin tietenkin vaikuttaa myös sadon runsaus. 

Tigerella

Tigerella on kuulunut valikoimiini jo ennen kasvihuonetta. Aiemmin kylvin muutaman tomaatin kasvatettavaksi lämpimällä seinustalla. Hyvinä kesinä saimme maistiaisia, mutta yleensä loput tomaatit sain aina tuoda sisälle kypsymään. Nyt kasvihuone hoitaa kypsyttämisen paljon talon seinustaa tehokkaammin.

Tigerellassa ei välttämättä ole mitään makuhermoja taivaisiin räjäyttävää elämystä, mutta pidän kovasti sen ulkonäöstä. Onhan sekin yksi syy tomaatin kasvattamiselle, eikö. Tänä kesänä kasvihuoneessani on vain yksi Tigerella. Jostain syystä se ei ole kasvanut ja kukkinut yhtä innokkaasti, kuin muut. Tigerellan sato jää pieneksi, mutta kiitettävästi se on kirinyt muiden perässä. 

Tigerellan suhteen en myöskään ole vielä tehnyt jatkopäätöstä. Ehkä jonkinlainen tunneside sen nättiin olemukseen saa minut kylvämään sitä ensi keväänäkin. Aika näyttää.

Yellow Pearshaped

Päärynän muotoista Yellow Pearshapedia olen myös kasvattanut useana kesänä. Se on ihan hyvän makuinen, joskaan ei mikään valtaisa makuelämys. Saatanpa jättää keväällä kylvämättä.

Bumble Bee

Bumble Beetä emme ole vielä päässeet maistamaan, mutta pian se hetki on edessä. Bumble Bee on valikoimissani toista kertaa. Jos vain  maku on hyvä tänäkin kesänä, Bumble Bee pääsee jatkoon. Sen ulkoasukin on jo niin kaunis, että  sitä katselee mielellään.

Olen lannoittanut tomaatteja kerran viikossa vartavasten hankitulla nestemäisellä tomaattilannoitteella, jonka sekoitan isoon kastelukannulliseen vettä. Muuten tomaattien kastelu sujuu Blumatilla. Helteellä kasvihuoneen ovi on auki yötä päivää. Vain hallaharsosta viritetty verho on oviaukon edessä. Viileämmällä säällä kasvihuoneen ovi saa olla kiinni joko koko päivän tai avaan sen vasta auringon tullessa esiin. Lämpötilan kohotessa ikkuna avautuu automaattisesti.

Kasvarissani on nyt yhdeksää eri lajia tomaattia. Keltaisesta pikkutomaatti Ildistä ja punaisesta kirsikkatomaatti Supersweetistä ei ole kuvia. Yleensä Ildi on kypsynyt ensimmäisten joukossa, mutta nyt se ei tahdo millään ehtiä muiden joukkoon. Taidan jättää sen ensi vuoden valikoimasta pois. Supersweet on melkeinpä punainen vastine Sungoldille. Tykkään siitäkin, joten taitaa olla vahvasti menossa jatkoon ensi vuodelle.

Vuosi sitten oli todella tuottoisa tomaattikesä. Kaikki kypsyivät kasvihuoneessa, eikä yhtään siis tarvinnut syksyllä kantaa sisälle kypsymään. Samaan ei tänä kesänä ylletä, mutta kiitettävästi olemme päässeet omia tomaatteja syömään. Niitä ei raaski pilkkoa salaattiin, eikä oikeastaan muutenkaan käyttää ruoanvalmistuksessa. Juuri kasvihuoneesta poimittuina ne ovat oman maan karkkeja, jotka napostellaan sellaisenaan. Itse kasvatettu tomaatti tuo hetkessä mieleen kasvihuoneen tuoksuvan tunnelman ja siinä maistuu koko kesä.

 

Tilli, kurkku, tomaatti
pellon ovat aateli,
samaan kastiin kuuluvat
sellerit ja paprikat.

Ruohosipulia, persiljaa
ei saa toki unohtaa.

-Kaija Pakkanen-

Aina jokin nytkähtää eteenpäin

Alcea rosea - Tarhasalkoruusu

Taidan olla yhden kasvin kaveri kerrallaan. Aika monta erilaista salkoruusua olen kasvattanut kelvollisiksi taimiksi saakka. Niistä ainoastaan tämä pinkki on suostunut jatkamaan elämäänsä jo useamman vuoden. En uskalla kovin tehokkaasti kitkeä mitään ylimääräistä salkoruusun lähistöltä, jotta en vahingossakaan tuhoaisi mahdollisesti alulla olevaa tummaa salkoruusua. Saattaahan ihme tapahtua ja toissa kesänä istutettu Nigra esimerkiksi nousee ylös. Mitä kyllä vahvasti epäilen.

Silene/Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Innostun aina kaikista kaunottarista, joita teidän blogeissanne näen. Joko metsästän niitä kaupoista tai sitten hankin siemeniä. Näin tein harmaakäenkukan kanssa. En muista enää, mistä ja millaiset siemenet ostin. Ilmeisesti en katsonut lajikenimeä ollenkaan. Siementen itäminen onnistui hyvin. Viime kesänä pääsin istuttamaan kolmeen eri paikkaan harmaakäenkukan taimia ja siitä alkoi odottaminen, joka tänä kesänä on palkittu kauniilla kukinnalla. Tosin odotin sellaisia syvän syklaaminpunaisia kukkia, mutta mikä lie puolialbiino sattui kohdalleni. Aluksi kukkien keskustassa on hennosti vaaleanpunaista, jonka jälkeen ne muuttuvat kokonaan valkoisiksi.

Pari tiikerililjaa kasvaa uskollisesti lumimarjan seassa

Olopihan terassin kulmaukseen istutin ikuisuus sitten muutaman lumimarjapensaan. Silloin en tiennyt, enkä myöskään ottanut selvää, että ne leviävät kuin muinainen Elanto entisaikojen sanonnan mukaan. Lumimarja on myös nopeakasvuinen ja risuuntuu alaosistaan helposti. 

Viime kesänä sain päähäni muotoilla kasvustoa. Halutussa muodossa pitämiseksi leikkaus täytyy uusia muutaman viikon välein. Risuuntumisen estämiseksi alasleikkaus taasen muutaman vuoden välein. Saattaa näyttää kivuliaalta kasvien kurittamiselta, mutta minä tykkään tästä näkymästä enemmän. Rännistä eteenpäin pensaat ovat norjanangervoa, jota niinikään pidän leikkaamalla matalampana ja kapeampana. Kukkii vähemmän, mutta tässä kohtaa riittävästi.

Clematis Integrifolia-ryhmä 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Kaikkien muiden kasvien lailla myös kärhöt ovat kiivenneet ja levinneet joka suuntaan. Aljonushka ei kierry tukeensa, vaan se tarvitsee tuen, johon nojata. Aljonushkani kasvaa kahden puolipyöreän metallituen sisällä. Tukien korkeus on 150 cm, joka ei tänä kesänä riitä alkuunkaan. Käytännössä Aljonushka on tällä hetkellä melkein kauttaaltaan kaksinkerroin. Leikkaan sen ensi keväänä matalaksi ja laitan ympärille korkeamman lieriön. Ehkä vähän tanakammasta verkosta saisi sellaisen kätevästi. Tällä hetkellä Aljonushkan olon helpottamiseksi ei voi mitään tehdä. Talvella on aikaa miettiä avustustoimia.

Clematis 'Paul Farges' (Summer Snow) - Lumikärhö

Vinkiksi kaikille lumikärhöä havitteleville: varatkaa sille tilaa niin korkeus- kuin leveyssuunnassakin. Kuva ei kunnolla kerro, kuinka korkea ja leveä lumikärhöni nyt on. Betoniverkosta tehty tuki on noin 80 cm leveä ja yli 2 m korkea. Se on tuolla jossain, kärhön uumenissa. Betoniverkko (vahvuus n. 6 mm) on kiinnitetty sinkilöillä kahden kakkoskakkosen väliin, jotka on upotettu metallisilla tolppakengillä maahan. Tuki pysyy vankasti pystyssä, ei heilu eikä huoju. 

Kärhö huitelee reippaasti yli kahdessa metrissä ja sivuttain sen oksat leveilevät joka suuntaan.  Ohi kulkiessani oksat yrittävät tukistaa hiuksiani. Silloin päätän, että ehtiessäni käyn nostamassa ja sitomassa sinne tänne sojottavia oksia vähän korkeammalle. Toistaiseksi olen unohtanut tehtävän joka kerran.

Lonicera periclymenum - Koreanköynnöskuusama

Samana kesänä lumikärhön kanssa istutin tuen toiseen reunaan koreanköynnöskuusaman. Kuvaa hyvin sitä, miten en laisinkaan tajunnut kärhön kasvuvoimaa. Toisena kesänä olisin vielä voinut kaivaa koreanköynnöskuusaman pois ja suoda hänelle tilaa hengittää. En kaivanut. Toki sen voisi tehdä vieläkin, esimerkiksi keväällä köynnöstuen tyvi on esillä. Jostain syystä aina on mukamas kaikkea muuta tekemistä ja ajatus jää jonnekin takaraivon sopukoihin hautumaan.

Tässä yhtenä päivänä katselin alapihan portailta käsin, mikä ihme kärhön latvuksessa punertaa. Koreanköynnöskuusama on siellä murtautunut kärhön uumenista pukatakseen kukan näytille. Useammankin kukan sieltä löysin. Onkohan nuo kukat jonkinlainen vihje koreanköynnöskuusamalta, että jotain pitäisi tehdä? Ettei hänen elämänsä voi jatkua näin ahtaassa asunnossa. Laitetaan siis tekemättömien töiden listalle. Tai siirtolista se on nimeltään tällä hetkellä.

Lonicera periclymenum 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama ei sen sijaan kaipaa siirtoa, vaan parempaa ja korkeampaa tukea. Ruotsinköynnöskuusama asustaa alapihan taka-aidan vieressä. Ajattelin köynnöstä istuttaessani, että se pujottelisi nätisti aitaa pitkin kumpaankin suuntaan. Tekeehän se sitäkin, mutta luultavasti kaikkien köynnösten pääsuunta on ylös, mahdollisimman korkealle. Niinpä työlistalla on tuki ruotsinköynnöskuusamallekin. 

Uuteen tukeen muutto merkitsee köynnökselle hienoista väkivaltaa. Se on nimittäin kietoutunut varsin tukevasti koristetukeen ja aitaan. Joudun siis leikkaamaan oksia saadakseni ne irti. Toivottavasti ruotsinköynnöskuusama ei suutu, vaan ryhtyy kiltisti kasvamaan uudessa tuessa. Kunhan nyt ensin saan tarvikkeet hankittua ja tuen rakennettua. Ukkokullan avulla todennäköisesti.

Eryngium alpinum - Alppipiikkiputki

Noidannuolen vaivaamaa selkää on pitänyt varoa, mutta tekemättömyys ja hiljaa kulkeminen ei vaan sovi minulle. Liian nopea liike tai mikä lie aiheuttaa välillä viiltävää kipua, jolloin menen polvilleni tai vähintäänkin kaksinkerroin. Siitä on sitten hilattava itsensä rauhallisesti ylös ja jatkettava, mitä sitten olinkin tekemässä. Viisasta olisi ottaa rauhallisemmin, kuten pörriäiset alppipiikkiputkissa. Näyttää vahvasti siltä, etten ole kovin viisas.

Juuso sai kellokärhön kaverikseen

Lauantaina siirsin yhden syyskimikin. Selvisin toimenpiteestä kohtuullisen hyvin. Tänään en voinut vastustaa kiusausta nähdessäni lapion ja kaivoin Syyspenkistä ison mättään sulkaneilikkaa pois. Tilalle hain Pikkupuutarhan Kivipenkkiin runsas kuukausi sitten istuttamani kellokärhön. Se nyt vaan ei ollut oikeassa paikassa. Sillä on mielestäni parempi asua Syyspenkin ison kotikiven kupeessa. Ehkä se jonain päivänä voi nojata kiven lämpimään kylkeen. Juusokin nukkuu kiven takareunassa ikiuntaan, joten mikäs sen kauniimpi kukka sen unta siivittämään, kuin kukkiva kellokärhö. 

 

Ylös kaivetuille sulkaneilikoille ei ollut heti sopivaa istutuspaikkaa. Pilkoin muhkeat kasvustot pienemmiksi ja istutin toistaiseksi ruukkuihin. Oikearinteeseen on tulossa remontti. Sinne sulkaneilikat voisivat muuttaa. Kasvihuoneen seinustalla on taas istutusta odottavia ruukkuja ja lisää taitaa tulla. Osa menee tyttären pihalle, joten kaikkia minun ei tarvitse multaan kaivaa.

Sulkaneilikat odottamassa uutta istutuspaikkaa

  
Pikkuisen on nyt sellainen tunne, ettei tämä kesä riitä alkuunkaan kaikkien ilmassa olevien suunnitelmien toteuttamiseen. Toisaalta tiedän, ettei puskien siirtelyssä nokka kauaa tuhise, kunhan alkuun pääsee. Vietävän noidannuoli tuli sotkemaan suunnitelmiani, joten tällä hetkellä en voi mennä vauhdilla eteenpäin. Tuleepahan kerrankin suunniteltua kunnolla, mikä on kohdallani varsin positiivinen juttu.

Tulipa taas pitkät jorinat. Aina on lupa harppoa ohi tekstin ja katsella vaikka vain kuvat.

Mukavaa heinäkuun loppua kaikille!

 

Onni on kuin perhonen,

joka takaa-ajettuna karkaa käsistäsi,

mutta istahtaa olkapäällesi, jos odotat hiljaa.

-Nathanie Hawthorne-

Liljakukoilta säästyneitä

Lilium 'Sweet Surrender'

Monen vaisun liljakukkovuoden jälkeen tänä kesänä punaisia pikkupaholaisia on saanut listiä ahkerasti. Ihan viime päivinäkin olen nähnyt yksittäisiä kukkoja keikkumassa liljojen lehdillä. Kiersin pyyhkimässä limaisia  toukkakeskittymiä liljojen lehtien alapinnoilta, mutta takuuvarmasti osa jäi. On siis tulevinakin kesinä odotettavissa liljakukkojen metsästystä.

Lilium 'Elodie'

Kovin suuria tuhoja liljakukot eivät ole ehtineet vielä tehdä. Enemmän haittaa on ollut kaatosateista ja kotiloista, jotka tykkäävät kasvien tyvessä vallitsevasta kosteudesta. Ferramolia en ole nyt kylvänyt, vaikka se olisi viisasta. Sen sijaan pihatöitä tehdessäni kuskaan mukanani pesuainepurkkia, johon olen lorauttanut pari desiä etikkaa. Purkkiin on näppärää sujauttaa vastaan tulleet kotilot ja laittaa sitten täyttynyt purnukka sekajätteeseen. Näin ei tule kiusausta nakata kotiloita kauemmas, josta ne kuitenkin kömpivät takaisin napostelemaan kasvejani ja tuottamaan satoja uusia kotiloita.

Lilium 'Disco'

Vuosien mittaan olen istuttanut paljonkin erilaisia liljoja. Osa on kadonnut, osa jatkaa eloaan ja jotkut ovat jopa vahvistaneet ja laajentaneet kasvustoaan. Mielestäni olen hankkinut hyvinkin toisistaan poikkeavia liljoja ja kuitenkin vaaleanpunaisen sävyt ovat parhaiten edustettuina. Olenko siis tiedostamatta hankkinut enemmän pinkkisävyisiä liljoja, vai onko vaaleanpunaisen sävyiset liljat erityisen kestäviä? Mix-pussukoita en enää osta, koska niiden sisältö on useimmiten kaikkea muuta kuin kuvien mukaista. 

Lilium 'Rosella's Dream'

Kasvuolosuhteet ovat tänä kesänä olleet suotuista. Sitä ei tarvitse kasveilta kysyä, vaan sen näkee pihalle mennessä. Kaikkialla on todella rehevää ja runsasta. Enpä muista liljojen olleen näin korkeita aiemmin. Kasvavat ja kasvavat, kunnes tulee aika availla nuppuja. Onneksi liljat pysyvät kohtuullisen hyvin pystyssä tuulista ja sateista huolimatta.

Kasvien rehevyys ja korkeus tarkoittaa myös sitä, että useimmilla istutusalueilla on aikamoista tungosta. Vähänkin matalammat ja hitaammin kasvavat kasvit jäävät muiden jalkoihin. Kaatosateiden jälkeen täytyy käydä nostamassa muiden päällä rötköttäviä varsia ja asettaa tukia, jotta ilma edes vähän kiertäisi alaosissakin.

Kuka lieneekään?

Sateiden, noidannuolen ja monen muun asian vuoksi en ole ehtinyt puutarhaan niin usein kuin olisin halunnut. Pikaisia kierroksia olen tehnyt katsastaen samalla mahdollisia työkohteita. Hämmästyttävää, miten nopeasti kasvit valtaavat tilaa ja yleisnäkymä muuttuu hiukan rähjäiseksi. Tiedän, ettei siistiin ilmeeseen tarvita paljon aikaa eikä isoa panostusta. Pelkästään nurmikon leikkaamisella saa jo selkeän parannuksen. Hyvä puoli tässä istutettujen kasvien tungoksessa on se, ettei niiden väleihin paljon rikkaruohoja mahdu. No, löytyy niitäkin, mutta enemmän tietyistä paikoista. Ei tasaisen runsaasti joka nurkasta.

Asiatic Mix -pussista nimetön valkoinen

Monta kertaa olen jo maininnut, kuinka suunnitelmissani on useita siirtoprojekteja. Varpaat ja sormet väpättävät innosta päästä töihin, jotka nyt olosuhteiden vuoksi siirtyvät kerta toisensa jälkeen eteenpäin. Se ei ole pelkästään negatiivinen asia, sillä onpahan tullut mietittyä jokainen siirto tarkkaakin tarkemmin. Kömmähdyksiä saattaa silti tulla, mutta kerrankin vältyn itselleni tyypilliseltä hosumiselta.

Lilium 'Mapira'

Kipeän selän vuoksi ei ole järkevää vielä tehdä raskaita hommia. Siitä huolimatta en voinut vastustaa kiusausta ja niinpä lauantaiaamun sateen tauottua hain lapion päästäkseni edes pikkuisen työnteon makuun. Kaivoin Allaspenkistä ylös syyskimikin, joka oli vaarassa jäädä verikurjenpolven, siperiankurjenmiekkojen ja korkeaksi venähtäneiden tiikerinliljojen alle. 20 sentin siirto lähemmäs penkin reunaa takaa syyskimikille enemmän valoa ja muutenkin ilmavamman paikan. Samalla tuli muutenkin siistittyä Allaspenkkiä, leikattua myskimalvasta kuihtuneita kukkia ja tuettua nuokkuluppioita.

Black&White Mix -pussista ilmeisesti se Black

Haravoin olopihan hiekkakäytävältä tuulen ja sateen lennättämiä roskia. Kastelin ruukkukukkia ja nojasin terassin kaiteeseen ihmettelemään mustien pilvien vyöryä yli taivaan. Pikkuisen sadekuuron yksi isompi tumma pilvi heitti kylämme ylle, mutta lopulta sininen taivas sai voiton ja aurinko paistoi loppupäivän lämpimänä.

Lilium 'Peach Dwarf'

Viikolla katselin keittiön ikkunasta Bermudankolmiossa kasvavia matalia, persikanvärisiä liljoja. Monta kertaa suunnittelin meneväni ne kuvaamaan, mutta ajatus yläviistosta otetuista kuvista ei innostanut. Kumartuminen tai kyykkyyn meneminen ei ole houkutellut, kun ei tiedä, pääseekö ilman apua ylös. Pelkäsin, etten ehtisi saada liljoista kuvaa ennen niiden kuihtumista. Sinänsä hölmöä, sillä samaisista liljoista löytyy kuva jo monelta kesältä. Mikähän idea on kuvata samat puskat, pensaat ja kukat joka ikinen kesä? Miksi se edelliskesäinen tai sitäkin vanhempi ei kelpaa? Ei tietenkään kelpaa. Jokaisessa kasvissa on olemuksessaan juuri tämä kesä, juuri tämä kasvukausi. Kaikkine erilaisuuksineen ja samanlaisuuksineen.

Lilium 'Peach Dwarf'

Peach Dwarfista olen tykännyt alusta lähtien. Se on muutaman vuoden takainen OmaPiha-lehden lukijalahja. Se on matala ja sen persikkainen sävy vähän vaihtelee vaaleammasta tummempaan. Ylemmässä kuvassa liljat ovat vaaleampia kuin tässä alemmassa kuvassa. Kasvavat kuitenkin kaikki rinnakkain lähellä sisäänkäynnin marjakuusta, keskellä kukintansa jo lopettaneen tuoksukurjenpolven vihreitä lehtiä.

Lilium 'Sweet Surrender'

Päivän postauksen voi hyvin lopettaa mieluisimpaan liljaan eli tiikerinlilja Sweet Surrenderiin. Sen ensimmäiset kukat aukeavat aina alimpana, joten hyvän kuvan saadakseen pitäisi nöyränä polvistua. Myöhemmin kaikkien nuppujen avauduttua voi tätä kaunotarta kuvata jo omakin selkä suorana. Toivottavasti Sweet Surrender on yhtä iloinen tästä jälleennäkemisestä kuin minä olen joka vuoksi. Pidän hänestä hyvää huolta, joten emmeköhän tuota iloa toinen toisillemme.

Kesäntuoksuista sunnuntaita ja heinäkuun viimeisen viikon alkua kaikille!

Penan begoniat ja noidannuoli

Maanantaina kävin illansuussa onnittelemassa naapurin nimipäiväsankaritarta. Päivä oli ollut kiireinen kuin myös sään puolesta aika painostava. Kuin ilmassa olisi ukkosta, joka tulikin varsin lievänä vasta tiistaina.

Vein Maritille Helinä Rautavaaran museomyymälästä ostamani ugandalaisten naisten kierrätyspaperista tekemän kaulakorun. Marit tykkää turkoosista, joten väri oli onneksi nappivalinta.

Paperista on pyöritetty helmiä, joiden pinta on lakattu kestäväksi. Yllättävän paljon helmillä on painoakin, joka takaa kauniin laskeutuvuuden. 

Korut on valmistettu eettisesti ja niiden tekijät saavat kunnon korvauksen työstään. 

Maritin kanssa tulee ruodittua asioita laidasta laitaan, eikä kukkiakaan yleensä unohdeta. Maanantaina katse kiinnittyi Maritin miehen, Penan huolella vaalimiin komeisiin begonioihin. Kolmesta keltaisesta begoniasta kuvan uusin on minusta varsinainen kaunotar. Muut kaksi ovat viettäneet talvet autotallissa jo useamman vuoden ajan, ja kauniita ovat nekin. 

Kuva ei edes anna täyttä oikeutta begonian muhkeudelle ja kukkien runsaudelle. Kuin ruusuja koko amppeli pullollaan. Värikin liukuu jännästi oranssinpunaisesta keltaiseen. Monet eivät tykkää ollenkaan keltaisesta väristä, mutta tätä kasvia katsellessa taitaisi päät kääntyä väriä inhoaviltakin.

Dahlia 'Melody Harmony'

Oman terassin ruukuissa asustavat daaliat ovat vihdoin päässeet kukinnassa vauhtiin. Valkoinen Sneezy on kukkinut jo jonkin aikaa, samoin kaktuskukkainen pinkki versio. Nyt Melody Harmony liittyi heidän seuraansa. Keväällä kaupasta löytämäni Cafe au Lait on tehnyt yhden nupun, jonka aukeamista odotan innolla. Kyseinen daaliahan on ollut suosittu jo parin vuoden ajan. Viime kesänäkin minulla oli yksi Cafe au Laitin mukula, mutta se ei suostunut kasvamaan.

Rosa 'Fairy' - maanpeiteruusu

  
Ruukussa kesäänsä viettävä maanpeiteruusu Fairy on kasvanut muhkeaksi ja avaa vihdoin lukuisia nuppujaan. Kesäkuussa en vielä tiennyt, mihin tämän kasvin syksyllä istuttaisin. Nyt paikka alkaa olla jo melko varma. Oikearinteeseen hän pääsee, kunhan karsin sieltä läjän vuorenkilpeä pois.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

  
Teresanruusu aloitti pensasruusuista toisena heti juhannusruusun jälkeen. Kukkia Teresassa on ollut ennätysmäärä. Viime vuotiseen tapaan leikkasin kuihtuneet kukat pois ja nyt on alkamassa toinen kukkien vyöry. Kuvassa yhden oksan kärki, jossa avautuneet kukat tungeksivat joukolla toistensa vieressä. Leikkaustoimenpiteen onnistuneista seurauksista innostuneena kiertelin yhden illan leikkaamassa muidenkin pensasruusujen kuihtuneita kukkia. Osa ruusuista on toki kukintansa tältä vuodelta kukkinut, eikä leikkaamisella ole siinä mielessä merkitystä. Kunhan kunnostauduin yli tarpeiden.

Rosa gallica Mundi - Kirjoapteekkarinruusu

Ennakkopeloistani huolimatta kirjoapteekkarinruusu on kukkinut monen kukan voimin. Hiukan sitä sade kiusasi. Samoin voimakkaasti vieressä kasvavan neilikkaruusun kainalovarjoon joutuminen. Mundille on jo uusi paikka varattuna. Viettäköön nyt hetken vielä vanhalla paikallaan.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu kukkii ylenpalttisesti

Kaksi päivää herukka- ja vadelmapuskissa tuotti mukavasti marjoja ja mehua pakastimeen. Harmittavampi asia on kykkimisen ja ilmeisesti jonkinlaisen kiertoliikkeen aiheuttama noidannuoli. Selkä on ollut niin  kipeä, että kaikki asennot ja liikkeet ovat olleet tuskallisia. Saatoin nukkua vain selälläni ja huonosti niinkin. 

Keskiviikkoaamuna suunnistin kunnan keskustan terveyskeskuspäivystykseen. Oman kylän terkkari on aina kesällä kiinni. Ilmoittautuessani sain kuulla minua ennen olevan kahdeksan potilasta. Ehdottivat fysioterapeutin aikaa iltapäiväksi. Kokemuksesta tiedän, ettei ankarimmassa kipuvaiheessa fysioterapiasta ole apua, vaan ensin pitää saada jokin kipua helpottava lääke. Eikä kyllä innostanut odottaa useita tunteja fysioterapeutin aikaa. Niinpä päätin jäädä päivystysjonoon.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Jono liikkui äärimmäisen hitaasti. Yksi ainoa lääkäri oli vastaanottamassa potilaita. Tuskissani tutkin jo lähellä sijaitsevan yksityisen lääkäriaseman aikoja löytäen sieltä ensimmäisen vapaan ajan klo 13.10. Vaihtoehtoja pähkäillessäni sekin aika meni ja seuraava olisi ollut klo 15.10. Kolmen tunnin jonotuksen jälkeen mukavanoloinen lääkäri kutsui minut huoneeseensa. Tutkimus haastatteluineen ja ohjeineen kesti tuskin varttia. Noitahan se minuun taas nuolensa oli iskenyt. Sain pari reseptiä ja kouraan neljä vahvaa kipulääkettä.

Kotona otin heti ensimmäisen lääkkeen ja kipu vaimeni selvästi hiukan. Vahvoihin kipulääkkeisiin tottumattomana ja vähiin jääneen yöunen vuoksi tunsin sitävastoin olevani vähän pöllyssä. Pääasia kuitenkin, että lääkkeet poistavat kipua, jotta pääsen vähitellen liikkumaan. Liikuntahan on parasta hoitoa kipeälle selälle. Sitä en vain tämän(kään) episodin jälkeen ymmärrä, kuinka 40 000 asukkaan kunnassa on tavallisena arkipäivänä päivystämässä yksi ainoa lääkäri. 

Puutarhatöiden kannalta tämä viikko menee pahasti miinuksen puolelle. Onpahan kuitenkin aikaa miettiä suunniteltuja siirtoja perinpohjaisesti. Noidat ampukoon nuoliaan mieluummin pusikkoon, eikä minun selkääni. Puutarhani tarvitsee tervettä selkää ja niin tarvitsen minäkin.

Pitäkää tekin huolta selästänne!

PS. Salamoita silmissäni aiheuttaneiden selkäkipujen vuoksi en ole postauksianne jaksnut kommentoida. Sen verran olen niitä selannut, että uskon olevani jotakuinkin ajantasalla.
 

Oi, mikä väri - elämän väri!

Achillea millefolium 'Red Velvet' - Punakärsämö

Olipa taas vauhdikas viikonloppu. Aika ja tapahtumat hurahtivat sellaista vauhtia, ettei perässä pysynyt. Yksikään puutarhan siirtoprojekti ei nytkähtänyt mihinkään suuntaan, mutta sen sijaan vadelmista tuli kerättyä kaikki sunnuntaihin mennessä kypsyneet. Raakileita on yhä, joten kerääminen vattujen osalta jatkuu. Pojan kanssa putsasimme punaherukkapensaat siten, että yhteen pensaaseen jäi ehkä puolet. Aika vaan loppui kesken. Pakastin murto-osan herukoista kokonaisina, muut keitin mehuksi.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Viikonlopun säät ovat olleet loistavat. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta ja lämpöä riittänyt yli oman tarpeen. Siksipä mitään kaivuhommia en ole aloittanutkaan. Luvassa on viilenevää ja sadekelejä, joten miksipä ryhtyisi kasveja kuivaan ja kuumaan aikaan kiusaamaan.

Clematis viticella 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Nurmikon leikkasin sunnuntai-iltana, sillä maanantaina en ehdi ja tiistaiksi on luvattu sadetta. Menipä nurmikonleikkuu samaan hikeen kuin marjapensaiden äärellä kykkiminen. Palautettuani ruohonleikkurin paikalleen juoksutin vielä muutaman kastelukannullisen vettä ruukkukukille. 

Kun mehut oli saatu pakkaseen, kaikki säilömiseen tarvittava tilpehööri tiskattua ja alapihan nurmialue juostu leikkurin perässä lyhyemmäksi, oli ruhtinaallista sukeltaa viileään suihkuun pesemään päivän hiet pois.

Clematis 'Warsazwska Nike' - Loistokärhö

Viikolla olemme olleet Ukkokullan kanssa muutenkin ahkeria. Leikkasimme kimpassa omenapuiden vesiversot, kuten teemme joka vuosi näihin aikoihin. Minä siivosin jäljet nurmikolta ja Ukkokulta silppusi versot hakettimella. Samalla meni muitakin kuukauden aikana kertyneitä oksia. Kummasti niitä kertyy, vaikka ei mitään erityisen mittavia leikkausoperaatiota ole ollutkaan. 

Clematis viticella Purpurea Plena Elegans - Tarhaviinikärhö

Muistin myös yhtenä päivänä vihdoin ja viimein laittaa nokkoslannoitteen käymään. Nokkosten sekaan lisäsin rohtoraunioyrttiä. Kunhan liemi on muhinut kannellisessa saavissa muutaman päivän, siilaan roippeet pois ja laitan liemen kanisteriin. Sieltä on hyvä ottaa lannoitetta vaikka kasvimaalle tai kukkasille.

Lilium martagon 'Russian Red/Morning'

Välillä puutarhan hoito on vaikea yhdistää muuhun elämään. Perfektionistina minua vaivaa, jos paikat ovat rempallaan, enkä ehdi saada niitä mieleisekseni. Olen kyllä oppinut olemaan armollinen niin itselleni kuin muillekin. Ymmärrän, ettei puutarhalla ole yhtä suurta merkitystä läheisilleni kuin itselleni. Niinpä siirrän oman intohimoni hetkeksi syrjään ja paneudun toisten kanssa olemiseen. Minulla on hyvin aikaa puutarhatouhuihin, eikä niiden vuoksi tarvitse laiminlyödä muita ihmisiä ja asioita.

Centaurea cyanys - Ruiskaunokki

Iäkkäiden ja sairaiden vanhempieni tilanne on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin vakaa. Hoidin heidän asioitaan useiden vuosien ajan. Toukokuussa 2018 kaatumisen seurauksena saadun aivovamman ja siitä seuranneiden neurologisten hankaluuksien vuoksi olen ollut syrjässä hoitovastuusta. Nyt vanhempien asioita hoitanut henkilö on irtisanoutunut vastuusta ja muiden on koottava voimavaransa, sillä vanhemmat eivät ilman apua pärjää. Hiukan pelottaa, mutta eiköhän tästä jotenkin taas selvitä.

Rhodochiton atrosanquineus - Keijunmekko

Viikonloppuna kuulin nuorelta ihmiseltä, kuinka hänen kipeää jalkaansa on kahden vuoden ajan hoidettu väärällä diagnoosilla. Sattumien kautta tavatun uuden hoitotahon myötä löytyi syy kivuille ja toivottavasti kuntoutus lähtee nyt oikeaan suuntaan. Tämä episodi on osoittanut, kuinka pienestä toivon menettäminen on kiinni. Kuinka tärkeää onkaan nähdä elämän eri värit ja synkkyyden keskellä myös kirkkaita sävyjä, jotta jaksaisi uskoa toipumiseen ja valon palaamiseen arkeen.

Krassi

Tähän postaukseen keräsin kasveja, joiden väri ilahduttaa juuri nyt puutarhassa paljon. Tuollainen samettisen syvä punainen, joka auringossa syttyy suorastaan palamaan, on täynnä voimaa ja energiaa. Se on kuin väri täynnä toivetta pitkän ja raskaan tunnelin jälkeen. Se on minun elämäni väri.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Voimaa ja väriä teidän kaikkien viikkoonne!