Kuivia mietteitä ja helppoja pensaita

Scabiosa atropurpurea ' Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

 

En suostu luopumaan kesästä näin elokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Alkakoon koulut, loppukoon lomat ja täyttyköön lehdet sienestysohjeista. Minun kesäni on täydet kolme kuukautta - vähintään. Hyvällä tuurilla ja sääherran suostumuksella kenties enemmänkin.

Juhannuksen tienoilla oli pidempi kuiva jakso, jolloin puutarhatyöt etenivät hidastetusti, jos ollenkaan. Rikkaruohoja olisi ollut kitkettävänä, vaan eivät suostuneet irtoamaan rutikuivasta maasta. Sitten saimmekin sateita tasaisin välein. Tosin maa ei edelleenkään ole kovin märkää, mutta rikkaruohot irtoavat huomattavasti herkemmin. Ja niitähän riittää. Kun yhden työmaan saa kitketyksi, voikin aloittaa kierroksen alusta uudelleen.

Kuluva kesä ei ole ollut läheskään yhtä sateeton kuin edellinen. Silloin kärvisteltiin viikko tolkulla yhä pahenevassa kuivuudessa. Ennen asuinalueemme uudistusta puutarhaamme ei aurinko kunnolla paistanut, eikä tuulestakaan ollut suurempia haittoja. Kuivinakin kesinä puutarha pärjäsi aika hyvin omillaan tai kevyesti kasteltuna. Nyt asumme kuudetta kesää uudenlaisessa ympäristössä. Aurinko paistaa pihaamme aamusta iltaan. Tuntuu, että meillä tuuleekin aina. 

En halua palata aiempaan, sillä rakastan vallitsevaa valoa, avaruutta ja lämpöä yli kaiken. Jaksan kyllä kastellakin. Moni kasvi ei kuitenkaan enää viihdy entiseen tapaan, koska auringonpaiste tuulella maustettuna kuivattaa puutarhan sateenkin jälkeen nopeasti. 

Sään ääri-ilmiöiden ennustetaan lisääntyvän. Jos sataa, sataakin sitten runsaasti. Jos on lämmintä, hellelukemat nousevat korkeiksi ja sitä kestää pitkään. Meidän puutarhassamme noista ilmiöistä on saatu jo esimakua. On siis pohdittava, mitkä kasvit pärjäävät lisääntyvässä kuivuudessa. Ja mitä ylipäätään voisin tehdä säilyttääkseni puutarhassa runsaan vehreyden.

Alapihan vasemmassa nurkassa sijaitseva Ovaalipenkki on tällä hetkellä varsinainen murheenkryyni. Kasvi toisensa jälkeen on ottanut sieltä lähtöpassit. Siperiankurjenmiekka viihtyy hyvin oikeassa päädyssä. Takapuolella myös jouluruusu porkskuttaa ongelmitta. Kyläkurjenpolvesta siirsin jo osan toisaalle, loput sinnittelee surkeina. Vasemman reunan idänkurjenpolvi Baby Blue oli vielä alkukesästä osittain vihreä, nyt kuivunut ruppana.

Istutin Ovaalipenkkiin viime kesänä kaksi syyshortensiaa; Vanille Fraisen ja Moonlightin odottamaan siirtoa toisaalle. Olen kahden vaiheilla, jätänkö syyshortensiat tuohon ja siirrän kaiken muun elinkelpoisen muualle? Vai kaivanko kaikki kasvit pois ja tasaan penkin osaksi nurmikkoa?

Ovaalipenkin paikka on varmasti kuiva monestakin syystä, vaikka se ei aivan suorassa paahteessa sijaitsekaan. Lähellä kasvaa kriikunoita, omenapuita ja isokokoinen mänty. Multaa penkissä riittää syvälle, jonka puolesta siinä olisi hyvä paikka kasveille. Puutarhassani on istutusalueita useita, joten yhden penkin poisto ei maailmaani kaada. Vähemmän tulee tuolla nurkassa muutenkaan käytyä. Kunhan leikkaan nurmikon, kitken rikat, kanttaan ja kierrän kameran kanssa. 

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Miettiessäni mahdollisia kasveja eri tavoin haastaviin olosuhteisiin, nousee mieleen monet pensaat. Niissähän riittää valikoimaa jokaiseen makuun. Hortensiat ovat jo pitkään kuuluneet lempipensaisiini. Keväällä syyshortensia tulee lehteen hiukan hitaasti, mutta vastaavasti sen kauneutta saa ihailla aivan pakkasiin saakka. 

Minusta syyshortensiat ovat näyttäviä, helppohoitoisia ja kestäviä. Leikkaan kuivuneet kukinnot keväisin ja suojaan pensaat jäniksiltä syksyllä verkoilla. Yhden kerran ilmeisesti myyrä järsi lumen alla etupihan toisen Grandifloran tyvestä pahasti. Pensas lähti kasvamaan juurista voiden nyt hyvin.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 
Kaksi syyshortensia Grandifloraa meillä on ollut iäisyyden. Aluksi ne kasvoivat olopihan puolella, kunnes tajusin pensaista tulevan liian isokokoisia paikkaan. Siirsin ne sisäänkäynnin puolelle, jossa niillä on tilaa olla ja elää.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vanille Fraisen istutin alapihalle 2013 ja Vim's Redin sen viereen 2014. Istutusalue saikin näiden pensaiden johdosta nimeksi Hortensiapenkki. Vanille Fraisen suurikokoiset kukinnot muuttuvat vaaleanpunaisiksi. Vim's Redin taasen enemmän viininpunaisiksi. Kummankin pensaan ympärilllä pyörin kamerani kanssa kukinnan aikaan kerta toisensa jälkeen. En vain kyllästy niitä ihastelemaan. 

Hydrangea paniculata 'Mustila'

Hortensiakuume ei ottanut laantuakseen, jonka seurauksena hankin Mustilanhortensian 2017. Se on kotiutunut hyvin Hedelmätarhaan, aidan viereen. 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle

Pink Annabelleä ehdin ihailla muutamissa blogeissa ja mediassa jonkin aikaa ennen kuin sellainen muutti meille. Päätös Pink Annabellen ostamisesta tapahtui siinä silmänräpäyksessä, kun näin niitä kukkivina Puutarha Tahvosten vierailulla 2019. Ensimmäisten kukkien ilmestyessä tuumin, että olinko kenties saanut väärän kasvin? Kukka on nimittäin alussa pieni, eikä lainkaan vaaleanpunainen. Huoleni oli turha. Kukka kasvaa nopeasti ja muuttuu vaaleanpunaiseksi kaunottareksi. Ihana puska, jota katsellessa muistan aina kivan vierailun Tahvosille.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

Ensimmäisen pallohortensian ostin harrastajan taimipöydältä 4 eurolla keväällä 2016. Taimi kulki Pikkupuutarhassa jonkin aikaa sopivaa asuinpaikkaa etsien, kunnes vuosi sitten se asettui Bermudan takalaidalle (ei kuvassa). Samalla hankin sille pari uutta kaveria, jotka istutin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän reunalle.

Kävelyreittini varrella kylällä, erään talon pihassa on joka kesä vallan mahtavat pallohortensiapuskat. Niiden kuva silmissäni olen odottanut omieni kukintaa. Viime kesänä omani eivät luonnollisesti kovin loisteliaasti kukkineet. Käyttivät energiansa ilmeisesti kotiutumiseen. Nyt saan vihdoin esimakua, miten upeita valkeita palluroita olen puutarhaani onnistunut hankkimaan.

Hydrangea serrata 'blue Bird' - Safiirihortensia

Eipä sovi unohtaa pienintä ja herkintä eli safiirihortensiaa. Hänet istutin 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. En ollut tyytyväinen paikkaan ja niinpä siirsin Safiirihortensian seuraavana keväänä alapihan Hedelmätarhaan. Kasvi selvisi talvesta ihmeen hyvin. Jopa vanhoihin oksiin tuli lehtiä ja muutama kukkakin kesällä 2021.

Tänä keväänä jouduin leikkaamaan lähes jokaisen safiirihortensia oksankärjen kuivuneina ja kuolleina. Nyt jännitän, jaksaako pieni puska kukkia. Parhaiten se tekee kukkia vanhoihin oksiin. Jollei kuki nyt, ehkä seuraavana kesänä. Pääasia, että on hengissä. Safiirihortensiani saa kunnon verkot ympärilleen talveksi. En halua jänisten tai peurojen napostelevan sitä suihinsa. 

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Kivoja pensaita hortensioiden lisäksi on toki muitakin. Tahvosilta hankittu purppuraheisiangervo kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Sen tummia lehtiä jaksan ihailla aina ohi kulkiessani. Auringonvalo saa värin vaihtelemaan punaisesta lähes mustaan. Puutarhan toisessa päässä on hieman samankaltaiset purppuraheisiangervot Diabolo ja Andre. Ehkä niiden sijainti on vähemmän valoisa, eivätkä ne säkenöi lainkaan yhtä upeasti UMNHarpellin lailla.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Tummahipiäisen UMNHarpellin vieressä asustaa ruskaheisiangervo Amber Jubilee, joka on myös oikea kaunotar. Luin juuri netistä, että heisiangervo 'Amber Jubilee' on kuningatar Elisabet II:n 60-vuotis-hallitsijakauden kunniaksi nimetty lajike. Niin tai näin, tämä pensas saa loistavan syysvärin. Eikä se kesälläkään kovin yksitoikkoinen väriltään ole.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

En ymmärrä, miksi minulta kului niin monta vuotta päästä sisään erilaisten lehtivärien maailmaan. Ehkä keskityin liikaa kukkimiseen. Varmasti puutarhablogeissa seikkailemisella on ollut merkittävä vaikutus uusiin ja erilaisiin kasveihin tutustumisessa. Hyvä kuitenkin, etten ole jumittunut vihreään väriin, vaan olen avannut puutarhani eri värisille ja muotoisille lehdille.

Happomarjoihin en ole oikeastaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Kunnes törmäsin purppurahappomarjaan. Pitihän sellainen saada, mikä toteutuikin kesällä 2020. Nyt pikkuinen pensas asustaa Kurgaanissa.

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhapensasangervo 23.5.22

 
Vielä yksi värinsä ja helppoutensa puolesta esiteltävä pensas on pikkuinen pensasangervo Double Play Big Bang. Kuvassa pensas on toukokuun lopun räiskyvässä kevätvärissään. Kesälläkin lehdissä on vihreä ja keltaisen eri sävyjä. Syksyllä pensas on jälleen komeasti punakeltainen. Pensasangervoni on vielä nuori ja pieni. Eikä siitä jättiläistä koskaan tulekaan. Kasvukorkeus on noin 50-100 cm.

Hydrangea paniculata 'Moonlight' - vasta vajaan vuoden ikäinen

Kuivuutta käsittelevä pohdintani luiskahti melkein huomaamatta suosikkipensaisiin. Siihen on syynsä, sillä minun on enenevässä määrin mietittävä olosuhteisiimme sopivia kasveja. On järkevää istuttaa kasveja, joille ei tarvitse hellepäivinä kantaa vettä kannutolkulla. Kasveja, joiden ulkonäkö ja kunto miellyttää silmää pitkin kesää.

Päällimmäisinä valikoituivat tässä esitellyt puskat. Myös angervoista löytyy vaihtoehtoja joka makuun. Niitäkin meiltä löytyy, joskin monella on makuuni liian kiivas tapa levitä ja vallata alaa. Yksi tärkeimpiä hankintakriteerejäni nykyisin on, ettei kasvin leviämistä tarvitse alinomaa keinolla jos toisella rajoittaa.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Löysin kelloköynnöksistä ensimmäiset nuput. Ne ovat vielä kovin pikkuisia ja enimmäkseen korkeuksissa. Äkkiäkös nuo kasvavat.

 
Diana Craigin "Puutarhurin kirja. Parhaat niksit viherpeukaloille" -teoksesta osui silmään tuntemattoman ajattelijan lausahdus:

"Kun kitket rikkaruohoja, voit selvittää, onko edessäsi rikkaruoho vai hyötykasvi. Kun nykäiset kasvia ja se irtoaa maasta helposti, kädessäsi on hyötykasvi."

Koettu on, joskin vahingossa.

Mukavia puutarhapäiviä ja kivaa kesän jatkoa kaikille!