Marraskuussa ollaan

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Mihinkähän  kaikki aika hurahtaa? Viikossa on maanantai ja perjantai, päivässä aamu ja taas ilta. Kaipa niissä väleissäkin jotain on. Kellojen viisarit tuli siirrettyä mennyttä kesää päin. Illalla tulee nopeammin pimeää. Muuten elo jatkuu näin marraskuussa kuten teki lokakuussakin. 

Ulkoilu ja vuodenajasta johtuvat vähäiset pihatyöt on rytmitetty sateiden väliin. Sunnuntaina oli aika mukava sää. Aiotut rikkaruohotalkoot jäivät tekemättä. Leikkasin perennoja ja siistin paikkoja sieltä täältä. 

Kohmeinen Bermuda pakkasaamuna 31.10.

Etupihan Bermudasta leikkasin syysleimut ja jaloangervot pois ja ripottelin näkymien siistimiseksi penkkiin multaa. Tähän kolataan sisäänkäynnin lumet, joten mitään talventörröttäjiä siinä ei ole mahdollista ihailla. Tavallisesti levitän katemultaa penkkehin vasta keväällä. Nyt piti kuitenkin tyhjentää pari vuotta varaparkkipaikalla hankalassa paikassa seisonut suursäkki viimeisistä mullista. Aika monta kottikärryllistä multaa sain säkistä kaavittua. Itse asiassa sieltä irtoaisi vielä yksi kärryllinen, kunhan kerkiän taas lapiohommiin.

Ainakin puista pudonneet lehdet pysyvät nyt hyvin paikoillaan istutusalueilla matojen murennettavaksi. Muuten tuuli tuppaa ainakin vaahteranlehtiä levittämään pitkin pihaa.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Viime talvi teki hallaa kukkasipuleille. Kesän ajan katoa ihmeteltyäni en enää edes osannut vahtia syyssahrameita. Muutaman löysinkin kompostille mennessäni. Vasta kuvaa tähän postaukseen ladatessani huomasin vasemmassa alanurkassa mullasta kurkistavan sinisen kärjen. Ehkä sahrameita nousee vielä lisääkin. Usein ne kasvavat tuollaisiksi honteloiksi kaatuen sitten avautumatta maahan.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Sunnuntaina ja maanantaina aurinko pilkisti ajoittain pilvien takaa kuultaen purppuraheisiangervon tummien lehtien läpi dramaattisesti. Useimmat muut pensaat ovat jo lehdistään luopuneet, mutta UMNHarpell pitää niistä vielä kiinni.

Physocarpus opulifolius 'Andre' - Purppuraheisiangervo

Myös alapihan naapurinpuoleisessa päässä asustava Andre oli yhä maanantain kohmeassa säässä pukeutunut lehtiinsä. Pian kaikkialla on alastonta ja lehdetöntä.

Pikkupuutarhan väliaikainen peuraportti.

Peurat vierailevat nyt säännöllisesti pihassamme. Tuntuu tylsältä viritellä kaikenlaisia verkkoja ja esteitä. Eikä niistä sinänsä tässä vaiheessa vuotta paljon mitään hyötyä olekaan, kun ei ole kukkia ja tärkeimmät kasvit on jo verkotettu. Minua yksinkertaisesti ärsyttää peurojen luvaton tepastelu kukkapenkeissäni ja lahjaksi jätetyt kakkakasat. Kyllähän ne näiden aitojeni yli pääsevät hyppäämään. Koska ne kuitenkin kulkevat lähinnä hiljaiseen aikaan, toivon esteiden ohjaavan niiden kulkua jonnekin muualle. Metsään vaikka.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Kävimme Ukkokullan kanssa katsomassa kotimaisen Taru Mäkelän ohjaaman "Kulkuset, kulkuset" -jouluaiheisen komedian. Leffa ei ole saanut osakseen suuren suurta suitsutusta, mutta ihan kunnon naurut se kirvoitti useampaankin kertaan. Arki on tänä päivänä monin tavoin vakavaa ja raskasta, joten välillä on virkistävää tuulettaa päätään kevyemmissä merkeissä.

Colchicum cilicicm "Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

 
Pitäkäähän pää pystyssä ja mieli virkeänä. Mukavaa marraskuuta kaikille!

Päin punaista

Kaatosateiden alettua keskiviikkona, ehdin jo miettiä, miten käy syysruskalle? Muuttuuko kaikki kuivuudessa kärvistelleet kasvit oitis likaisen ruskeiksi? Kuvittelin kai tuulen ja sateen pudottavan puista lehdet samantien. Vaahteranlehtiä onkin jo runsaasti nurmikolla. Turhaan murehdin, sillä loppuviikon aikana ruskavärit ovat suorastaan räjähtäneet silmiemme eteen. En ole ehtinyt kotipihaa kauemmas katsomaan, miltä muualla näyttää. Omassa pihassa kuljen kaiken aikaa päin punaista.

Koristeomena Musta Rudolf kera villiviinin.

Koristeomena Musta Rudolfia katsellessa kiitän itseäni sen istuttamisesta kerta toisensa jälkeen. Siinä on upea pikkupuu keväästä syksyyn. Puun tummat lehdet muuttuvat ruskan aikaan palavan punaisiksi. Olen joskus katsonut televisiosta Remppa vai muutto -ohjelman kanadalaista versiota. Ihailen sikäläisten pihojen upeita istutuksia ja erityisesti erilaisia japaninvaahteroita. Niiden kokoa ja väriä. Samalla harmittelen, kun kyseinen kasvi on niin kovin herkkä meidän oloissamme. En oikein raaski ostaa kallista kasvia, joka tuskin koskaa kasvaa isoksi. Ja jonka selviytymistä saa kaiken aikaa pelätä sydän syrjällään.

Omaa Musta Rudolfiani ihastellessa tajusin, että tässähän minulla on oiva korvike japaninvaahteralle. Eikä edes mikään korvike, vaan ihan arvonsa ansaitseva kasvi pihamaani kaunistukseksi. Ei koristeomenapuukaan mikään halpa ostos ole, kuten eivät puut yleensäkään. Koristeomenapuun kestävyys on kuitenkin ihan toista luokkaa verrattuna japaninvaahteraan. En yhtään halua vähätellä japaninvaahteran kauneutta. Moni on sellaisen kanssa pärjännyt onnistuneesti. Oman pihan istutuksissa on kuitenkin huomioitava omat tarpeet ja resurssit.

Parthenocissus vitacea - Säleikkövilliviini

Sen kummemmin suunnittelematta istutin villiviinin aidan päälle kasvamaan. Joskus vahingot osoittautuvat aikaa myöten onnistuneiksi, kuten tässä tapauksessa. Samaisella aidalla kasvaa myös imukärhivilliviinejä, joihin niihinkin syksy tuo ruskan värejä. Säleikkövilliviini on kuitenkin joka vuosi huomattavasti näyttävämpi syysasussaan.

Musta Rudolfin ruskaväristä voivat nauttia puistossa kulkijat. Mikä parasta, puun loistava puna näkyy hyvin myös olohuoneen ikkunasta tai terassilta katsoen.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Hieno on imukärhivilliviininkin syyspuku. Näitä kasvaa aidalla kasvimaan kohdalla kolme kappaletta. Käyn välillä nostamassa puiston puolella kiemurtelevia versoja takaisin aidalle. Villiviinin versot valtaavat yhä enemmän alaa myös aidan kasvimaan puoleisella kaistaleella. Jotkut maassa luikertelevat versot ovat kasvattaneet juuria jouduttuaan matkan varrella osin mullan peittämiksi. Villiviini toimii hyvin myös maanpeitekasvina, mitä harvemmin tulee ajatelleeksi.

Muutama vuosi sitten poistin talon autotallipäädystä kapean istutuskaistaleen. Siinä yhteydessä siirsin seinustalla kasvaneen villiviinin terassin kupeeseen, jossa se viihtyykin edellistä paikkaa paremmin. Katkaisin vuosi sitten vahingossa tästä villiviinistä yhden ison haaran, mikä harmitti kovasti. Kasvi ei ollut siitä moksiskaan, vaan venyi mittää ylös ja sivulle entistä kiihkeämmin.

Yksi terassin kupeen villiviinin oksista lähti eri suuntaan. Kuvassa oman tiensä kulkija kosiskelee mustaa ränniputkea.

Olen leikannut talon seinustalla kasvavaa villiviiniä ja laittanut tuoreita versoja veteen juurtumaan. Näin olen monistanut villiviiniä onnistuneesti talon kummankin päädyn tukimuurehinin. Tässä villiviini kipuaa syreenin oksille (taustalla verkko peuraesteenä). Villiviinin punertava ruskaväri korostuu hauskasti oikealla puolella kellertävän töyhtöangervon ja vihreiden syreenien kimpassa.

Tämä pistokkaasta kasvattamani ja muurille istuttamani villiviini ei laskeudu verhoilemaan betoninharmaata muuria. Sen sijaan se etenee muurin yläreunaa pitkin kohti puuvajaa ja on muutenkin kasvanut vähän joka suuntaan.

Puuvajan edessä vaahteraa tähtäillessäni huomasin yllättäen muurin villiviinin kivunneen jo syreeniä pitkin korkeuksiin.

Vaahterassakin on kivasti eri värejä. Työhuoneen ikkunasta näen, että kentän toisen puolella sijaitsevan talon pihalla vaahtera on upean punaoranssi. Nyt on lähdettävä kylänraitille kävelemään, jotta näen enemmänkin vaahteroiden syysloistoa.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Sisäänkäynnin tuija-aidan tyvellä kasvaa muutama kiiltotuhkapensas. Ennen tuijien istutusta tuhkapensaita oli enemmänkin. Pensaat tuli kaivettua huonosti pois tuijien alta, jonka seurauksena muutama juurivesa on vuosien mittaan kasvanut pikkuisiksi pensaiksi. Koska tuijia asia ei näytä vaivaavan, olen antanut tuhkapensaiden olla. Enkä kyllä kaiva näitä pois vastaisuudessakaan. Ihan tämän loistavan syyspunan vuoksi.

Spiraea japonica - Keijuangervo ja keskellä Aronia

Aroniat ovat yleensä syksyn värikkäimpiä pensaita. Nyt suurin osa niistä on vasta pohtimassa punastumista. Paitsi tämä yksi Vasenrinteen yläreunan aronia, joka ei halua jäädä keijuangervoja vähäisemmäksi. Keijuangervot eivät joka vuosi ole yhtä hienon värisiä, kuten nyt. Eikä nytkään jokainen niistä. Ainakaan vielä. Kenties tulevat mukaan tähän syysnäytökseen hieman myöhemmin.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervolla on vähän huono maine, mikä johtunee sen turhan innokkaasta kyvystä levittäytyä sinnekin, minne sitä ei toivota. Vuosia sitten minäkin mietin, miten saisin sen pysymään naapurin puolella. Jossain vaiheessa unohdin koko asian. Ja totesin, että itse asiassa se ratkaisee ongelmallisen paikan viherryttämisen. Talvella se ei ole moksiskaan, vaikka osa sen versoista jää kolattavan lumen alle. Keväällä se nousee paksunkin lumikasan alta tarmokkaasti olkiaan pyyhkien, kuin ei koskaan talviunessa olisi ollutkaan. Kukkiessaan idänvirpiangervo on täynnä kauniin valkoisia kukkia, jotka houkuttelevat runsaasti myös pörriäisiä. Eipä pensas petä syksylläkään. Ruskasävyjä riittää.

Kadun toisella puolella olevien naapuritonttien välissä on yksityisen omistama metsäkaistale. Itse asiassa en tiedä, omistaako kunta osan alueesta. Metsä on ollut vuosien ajan omassa rauhassaan. Vähitellen tien reunaan on noussut pihlajia, joiden syysruska on kaunis varsinkin iltapäivän auringon niihin osuessa.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikka ilmaantuu milloin mihinkin. Marjapensaiden alueella annan sen kasvaa aika lailla omassa rauhassa. Tänä vuonna ei tullut kovin monta marjaa, mutta syysväri on sitäkin hienompi.

Rubus arcticus - Mesimarja

Lavakauluksessa kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua mesimarjaa. Kylläpä se oli kaunis keväällä kukkiessaan vaaleanpunaisena. Syötävääkin saimme jonkin verran. Nyt mesimarja on värittynyt hienon punaiseksi. 

Mesimarjaa istuttaessani en arvannut sen olevan tehokas levittäytyjä. Kaivoin kesän aikana lavakauluksesta lukuisan määrän taimia purkkeihin. Myöhemmin istutin niitä eri paikkoihin. Ajattelin kokeilla, toimisiko mesimarja maanpeitekasvina. Ainakin se on asettunut uusille asuinsijoilleen. Aika näyttää, missä ja miten se viihtyy.

Vaccinium corymbosum - Pensasmustikka

Pensasmustikoita minulla on vain kaksi puskaa. Istutin aluksi toisaalle kolme pensasmustikkaa. Pian huomasin paikan olevan aivan väärä, jolloin päätin siirtää mustikat kasvimaalle lavakaulukseen. Tässä yhteydessä yksi heitti henkensä. 

Tiedän pensaista tulevan suurikokoisia, mutta omani eivät ole kovin paljon kasvaneet. Johtuu varmasti olemassa olevasta tilasta. Ja tietenkin siitä, etteivät ole lavakauluksessakaan kovin pitkään ehtineet asua. Tykkään pensasmustikoista, mutta en tavoittele niistä suurta satoa. Hyväksyn, että minun pensasmustikoideni arvo on niiden upeassa syysvärityksessä.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Ruusupensaat eivät taida patsastella loistavalla syysvärillään. Juhannusruusu on kyllä joka vuosi kisassa mukana. Usein aika onnistuneesti. Tässä vaiheessa suurin osa juhannusruusuista on edelleen vihreänä. Ehkä ne pudottavat lehtensä jättäen syysruskan väliin.

Ruskaheisiangervo kurkistelee tuurenpihlajan lehtien lomasta.

Tuurenpihlajan syysväritys on yleensä syksyn hienoimpia. Vielä se ei ole luopunut lehtiensä vihreästä väristä. Ruskaheisiangervo on koko kesän kurkkinut tuurenpihlajan alaoksan lehtien välistä. Minusta siinä on jotain lystikästä.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo

Purppuraheisiangervo UMNHarpell'n ostin käydessäni kesällä 2019 vierailulla PuutarhaTahvosilla Raaseporissa. Sen lehdet ovat tummia läpi kasvukauden. Riippuen valon suunnasta väri on välillä lähes mustaa. Pensas sopii hyvin Amber Jubilee-ruskaheisiangervon kaveriksi.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Sekä ruskaheisiangervo että purppuraheisiangervo ovat kauniita koko kesän. Näin syksyllä niiden värikkyys korostuu. Amber Jubilee saa nimensä mukaisesti ruskan myötä uusia sävyjä lehtien loistaessa oranssista punaiseen.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside - Purppuraheisiangervo

Mietin, onko tämän purppuraheisiangervon nimi tosiaan 'UMNHarpell'. Googlettamalla sillä nimellä löytyy lähinnä omia aiempia juttuja pensaasta. Kaivoin esiin taimilappulaatikkoni, josta aika pian löytyi tämänkin kasvin nimilappu. Kyllä se on 'UMNHarpell', joskin kasvi taitaa löytyä paremmin nimellä Fireside (Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside®).

Selvittäessäni tätä nimijuttua, minulle valkeni rekisteröidyn kauppanimen ja virallisen lajikenimen ero. Tai ainakin se, että virallisessa lajikenimessä ('UMNHarpell') on heittomerkit. Kun taas rekisteröidyssä kauppanimessä (Fireside) heittomerkkejä ei käytetä. Apua tähän löysin Saaripalstan Sailan "Ruusuinen juttu" -postauksesta.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Jos "UMNHarpell' Fireside laitettaisiin Diabolon viereen, näkisin paremmin niiden värieron. Aika tumma Diabolokin on, mutta 'UMNHarpell' Fireside on kyllä piirun verran tummempi.

Kipaisin sunnuntaina kävellen noutamassa tilaamani kirjat marketin postilaatikosta. Aurinkoisen ja lämpimän sään vuoksi otin kameran mukaan, jotta voin tarvittaessa ikuistaa reitin varrelle osuvat ruskanähtävyydet.

Puolimatkassa päätin käydä samalla tutustumassa kuukausi sitten valmistuneisiin kuntoportaisiin. Aivan ensimmämiseksi ei tule mieleen, että kuivankoppurassa metsässäkin on ruskaa. Vaan olipa sielläkin. Mustikanvarvut näyttivät hienoilta.

Tarkoitukseni oli kuvata portaat alhaalta ylöspäin. Juuri silloin portaissa oli juoksijoita, joita en halunnut kuvata. Jäivät sitten välitasanteelle katselemaan maisemia, joten odottamiseen kyllästyneenä aloin itsekin kivuta portaita ylös. Tämä kuva on suunnilleen puolivälistä alaspäin.

Tässä olen päässyt portaiden laelle. Puolivälissä on tasanne, jossa voi kerätä voimia vaikka penkillä istuen. Kuntoportaat on rakennettu pururadan/hiihtoladun sivusta nousevan jyrkän kallion laelle. Portaat on istutettu kalliolle ja luontoon siten, ettei kalliota ole tarvinnut louhia tai räjäyttää. 

Kuntoportaiden yläpäähän on laitettu muutamia telineitä. Sunnuntaiaamuna ei ollut ruuhkaa. Kuntoportaita ja uutta aluetta on kovasti kiitelty.

Kuntoportaille pääsee myös urheilupuiston puolelta valaistua reittiä.

Olen muutaman kerran kiivennyt kallion laelle paikoista, joissa on voinut hyödyntää kallion syvennyksiä ja kivilohkareita sekä luonnollisia polkumuodostelmia. Helppoa se ei ole ollut. Varsinkin märkänä puunjuuret ja ohut sammal  kivien ja kallion päällä ovat todella liukkaita. Kuntoportaat tuovat kivan ja vähemmän riskialttiin keinon kavuta kalliolle. Samalla syntyi myös uusi ja mielenkiintoinen ulkoilureitti.

Kylämme ostarilla pensasrivi erottaa kävelyalueen pysäköintipaikoista. Minusta tummahipiäinen korkea pensas on Diaboloa, mutta voin olla väärässäkin. Diabolosta ja matalammasta angervosta (olisiko keijuangervo tai rinneangervo?) muodostuu näin ruska-aikaan hieno pariskunta.

Viikonloppuna tyhjensin terassia ja pergolaa kesäkukkasista. Lämpimän sään ansiosta moni pärjäisi vielä jonkun aikaa ulkonakin. Ohjelmaa on syyskuun lopulle sen verran runsaasti, että katsoin parhaaksi raivata mahdollisimman paljon pois. Lähiaikoina pitäisi uusien ikkunapeltien saapua. Niidenkin vuoksi reitti ikkunoiden ääreen on oltava vapaa.

Siemenestä kasvattamani pelaguut siivosin ja toin työhuoneen ikkunalle. Jalohortensia, begonia ja maljaköynnös siirtyivät autotallin ikkunan valoon. Sade hakkasi petuniat surkeaan tilaan, joten ne kannoin kompostiin. Ulkona on vielä pelaguita kukkalaatikoissa ja ruostekukka isossa ruukussaan. Kelloköynnöksetkin kukkivat parhaimmillaan, joten saavat jatkaa ulkoelämäänsä vielä hetken.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Tulinen, kultainen,
keltainen hehku on
rantapuistikon.
Lehtiä kierittää,
pyörittää syksyinen sää.
Niin kuin mattoa loistavaa,
jalankulkija käydä saa.
Syksy saa tullessaan
hehkullaan liekkeihin maan.

 

Mukavaa viikon alkua!

Kuivia mietteitä ja helppoja pensaita

Scabiosa atropurpurea ' Oxford Blue' - Koreatörmäkukka

 

En suostu luopumaan kesästä näin elokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Alkakoon koulut, loppukoon lomat ja täyttyköön lehdet sienestysohjeista. Minun kesäni on täydet kolme kuukautta - vähintään. Hyvällä tuurilla ja sääherran suostumuksella kenties enemmänkin.

Juhannuksen tienoilla oli pidempi kuiva jakso, jolloin puutarhatyöt etenivät hidastetusti, jos ollenkaan. Rikkaruohoja olisi ollut kitkettävänä, vaan eivät suostuneet irtoamaan rutikuivasta maasta. Sitten saimmekin sateita tasaisin välein. Tosin maa ei edelleenkään ole kovin märkää, mutta rikkaruohot irtoavat huomattavasti herkemmin. Ja niitähän riittää. Kun yhden työmaan saa kitketyksi, voikin aloittaa kierroksen alusta uudelleen.

Kuluva kesä ei ole ollut läheskään yhtä sateeton kuin edellinen. Silloin kärvisteltiin viikko tolkulla yhä pahenevassa kuivuudessa. Ennen asuinalueemme uudistusta puutarhaamme ei aurinko kunnolla paistanut, eikä tuulestakaan ollut suurempia haittoja. Kuivinakin kesinä puutarha pärjäsi aika hyvin omillaan tai kevyesti kasteltuna. Nyt asumme kuudetta kesää uudenlaisessa ympäristössä. Aurinko paistaa pihaamme aamusta iltaan. Tuntuu, että meillä tuuleekin aina. 

En halua palata aiempaan, sillä rakastan vallitsevaa valoa, avaruutta ja lämpöä yli kaiken. Jaksan kyllä kastellakin. Moni kasvi ei kuitenkaan enää viihdy entiseen tapaan, koska auringonpaiste tuulella maustettuna kuivattaa puutarhan sateenkin jälkeen nopeasti. 

Sään ääri-ilmiöiden ennustetaan lisääntyvän. Jos sataa, sataakin sitten runsaasti. Jos on lämmintä, hellelukemat nousevat korkeiksi ja sitä kestää pitkään. Meidän puutarhassamme noista ilmiöistä on saatu jo esimakua. On siis pohdittava, mitkä kasvit pärjäävät lisääntyvässä kuivuudessa. Ja mitä ylipäätään voisin tehdä säilyttääkseni puutarhassa runsaan vehreyden.

Alapihan vasemmassa nurkassa sijaitseva Ovaalipenkki on tällä hetkellä varsinainen murheenkryyni. Kasvi toisensa jälkeen on ottanut sieltä lähtöpassit. Siperiankurjenmiekka viihtyy hyvin oikeassa päädyssä. Takapuolella myös jouluruusu porkskuttaa ongelmitta. Kyläkurjenpolvesta siirsin jo osan toisaalle, loput sinnittelee surkeina. Vasemman reunan idänkurjenpolvi Baby Blue oli vielä alkukesästä osittain vihreä, nyt kuivunut ruppana.

Istutin Ovaalipenkkiin viime kesänä kaksi syyshortensiaa; Vanille Fraisen ja Moonlightin odottamaan siirtoa toisaalle. Olen kahden vaiheilla, jätänkö syyshortensiat tuohon ja siirrän kaiken muun elinkelpoisen muualle? Vai kaivanko kaikki kasvit pois ja tasaan penkin osaksi nurmikkoa?

Ovaalipenkin paikka on varmasti kuiva monestakin syystä, vaikka se ei aivan suorassa paahteessa sijaitsekaan. Lähellä kasvaa kriikunoita, omenapuita ja isokokoinen mänty. Multaa penkissä riittää syvälle, jonka puolesta siinä olisi hyvä paikka kasveille. Puutarhassani on istutusalueita useita, joten yhden penkin poisto ei maailmaani kaada. Vähemmän tulee tuolla nurkassa muutenkaan käytyä. Kunhan leikkaan nurmikon, kitken rikat, kanttaan ja kierrän kameran kanssa. 

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Miettiessäni mahdollisia kasveja eri tavoin haastaviin olosuhteisiin, nousee mieleen monet pensaat. Niissähän riittää valikoimaa jokaiseen makuun. Hortensiat ovat jo pitkään kuuluneet lempipensaisiini. Keväällä syyshortensia tulee lehteen hiukan hitaasti, mutta vastaavasti sen kauneutta saa ihailla aivan pakkasiin saakka. 

Minusta syyshortensiat ovat näyttäviä, helppohoitoisia ja kestäviä. Leikkaan kuivuneet kukinnot keväisin ja suojaan pensaat jäniksiltä syksyllä verkoilla. Yhden kerran ilmeisesti myyrä järsi lumen alla etupihan toisen Grandifloran tyvestä pahasti. Pensas lähti kasvamaan juurista voiden nyt hyvin.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

 
Kaksi syyshortensia Grandifloraa meillä on ollut iäisyyden. Aluksi ne kasvoivat olopihan puolella, kunnes tajusin pensaista tulevan liian isokokoisia paikkaan. Siirsin ne sisäänkäynnin puolelle, jossa niillä on tilaa olla ja elää.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vanille Fraisen istutin alapihalle 2013 ja Vim's Redin sen viereen 2014. Istutusalue saikin näiden pensaiden johdosta nimeksi Hortensiapenkki. Vanille Fraisen suurikokoiset kukinnot muuttuvat vaaleanpunaisiksi. Vim's Redin taasen enemmän viininpunaisiksi. Kummankin pensaan ympärilllä pyörin kamerani kanssa kukinnan aikaan kerta toisensa jälkeen. En vain kyllästy niitä ihastelemaan. 

Hydrangea paniculata 'Mustila'

Hortensiakuume ei ottanut laantuakseen, jonka seurauksena hankin Mustilanhortensian 2017. Se on kotiutunut hyvin Hedelmätarhaan, aidan viereen. 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle

Pink Annabelleä ehdin ihailla muutamissa blogeissa ja mediassa jonkin aikaa ennen kuin sellainen muutti meille. Päätös Pink Annabellen ostamisesta tapahtui siinä silmänräpäyksessä, kun näin niitä kukkivina Puutarha Tahvosten vierailulla 2019. Ensimmäisten kukkien ilmestyessä tuumin, että olinko kenties saanut väärän kasvin? Kukka on nimittäin alussa pieni, eikä lainkaan vaaleanpunainen. Huoleni oli turha. Kukka kasvaa nopeasti ja muuttuu vaaleanpunaiseksi kaunottareksi. Ihana puska, jota katsellessa muistan aina kivan vierailun Tahvosille.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

Ensimmäisen pallohortensian ostin harrastajan taimipöydältä 4 eurolla keväällä 2016. Taimi kulki Pikkupuutarhassa jonkin aikaa sopivaa asuinpaikkaa etsien, kunnes vuosi sitten se asettui Bermudan takalaidalle (ei kuvassa). Samalla hankin sille pari uutta kaveria, jotka istutin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän reunalle.

Kävelyreittini varrella kylällä, erään talon pihassa on joka kesä vallan mahtavat pallohortensiapuskat. Niiden kuva silmissäni olen odottanut omieni kukintaa. Viime kesänä omani eivät luonnollisesti kovin loisteliaasti kukkineet. Käyttivät energiansa ilmeisesti kotiutumiseen. Nyt saan vihdoin esimakua, miten upeita valkeita palluroita olen puutarhaani onnistunut hankkimaan.

Hydrangea serrata 'blue Bird' - Safiirihortensia

Eipä sovi unohtaa pienintä ja herkintä eli safiirihortensiaa. Hänet istutin 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. En ollut tyytyväinen paikkaan ja niinpä siirsin Safiirihortensian seuraavana keväänä alapihan Hedelmätarhaan. Kasvi selvisi talvesta ihmeen hyvin. Jopa vanhoihin oksiin tuli lehtiä ja muutama kukkakin kesällä 2021.

Tänä keväänä jouduin leikkaamaan lähes jokaisen safiirihortensia oksankärjen kuivuneina ja kuolleina. Nyt jännitän, jaksaako pieni puska kukkia. Parhaiten se tekee kukkia vanhoihin oksiin. Jollei kuki nyt, ehkä seuraavana kesänä. Pääasia, että on hengissä. Safiirihortensiani saa kunnon verkot ympärilleen talveksi. En halua jänisten tai peurojen napostelevan sitä suihinsa. 

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Kivoja pensaita hortensioiden lisäksi on toki muitakin. Tahvosilta hankittu purppuraheisiangervo kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Sen tummia lehtiä jaksan ihailla aina ohi kulkiessani. Auringonvalo saa värin vaihtelemaan punaisesta lähes mustaan. Puutarhan toisessa päässä on hieman samankaltaiset purppuraheisiangervot Diabolo ja Andre. Ehkä niiden sijainti on vähemmän valoisa, eivätkä ne säkenöi lainkaan yhtä upeasti UMNHarpellin lailla.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Tummahipiäisen UMNHarpellin vieressä asustaa ruskaheisiangervo Amber Jubilee, joka on myös oikea kaunotar. Luin juuri netistä, että heisiangervo 'Amber Jubilee' on kuningatar Elisabet II:n 60-vuotis-hallitsijakauden kunniaksi nimetty lajike. Niin tai näin, tämä pensas saa loistavan syysvärin. Eikä se kesälläkään kovin yksitoikkoinen väriltään ole.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

En ymmärrä, miksi minulta kului niin monta vuotta päästä sisään erilaisten lehtivärien maailmaan. Ehkä keskityin liikaa kukkimiseen. Varmasti puutarhablogeissa seikkailemisella on ollut merkittävä vaikutus uusiin ja erilaisiin kasveihin tutustumisessa. Hyvä kuitenkin, etten ole jumittunut vihreään väriin, vaan olen avannut puutarhani eri värisille ja muotoisille lehdille.

Happomarjoihin en ole oikeastaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Kunnes törmäsin purppurahappomarjaan. Pitihän sellainen saada, mikä toteutuikin kesällä 2020. Nyt pikkuinen pensas asustaa Kurgaanissa.

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhapensasangervo 23.5.22

 
Vielä yksi värinsä ja helppoutensa puolesta esiteltävä pensas on pikkuinen pensasangervo Double Play Big Bang. Kuvassa pensas on toukokuun lopun räiskyvässä kevätvärissään. Kesälläkin lehdissä on vihreä ja keltaisen eri sävyjä. Syksyllä pensas on jälleen komeasti punakeltainen. Pensasangervoni on vielä nuori ja pieni. Eikä siitä jättiläistä koskaan tulekaan. Kasvukorkeus on noin 50-100 cm.

Hydrangea paniculata 'Moonlight' - vasta vajaan vuoden ikäinen

Kuivuutta käsittelevä pohdintani luiskahti melkein huomaamatta suosikkipensaisiin. Siihen on syynsä, sillä minun on enenevässä määrin mietittävä olosuhteisiimme sopivia kasveja. On järkevää istuttaa kasveja, joille ei tarvitse hellepäivinä kantaa vettä kannutolkulla. Kasveja, joiden ulkonäkö ja kunto miellyttää silmää pitkin kesää.

Päällimmäisinä valikoituivat tässä esitellyt puskat. Myös angervoista löytyy vaihtoehtoja joka makuun. Niitäkin meiltä löytyy, joskin monella on makuuni liian kiivas tapa levitä ja vallata alaa. Yksi tärkeimpiä hankintakriteerejäni nykyisin on, ettei kasvin leviämistä tarvitse alinomaa keinolla jos toisella rajoittaa.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Löysin kelloköynnöksistä ensimmäiset nuput. Ne ovat vielä kovin pikkuisia ja enimmäkseen korkeuksissa. Äkkiäkös nuo kasvavat.

 
Diana Craigin "Puutarhurin kirja. Parhaat niksit viherpeukaloille" -teoksesta osui silmään tuntemattoman ajattelijan lausahdus:

"Kun kitket rikkaruohoja, voit selvittää, onko edessäsi rikkaruoho vai hyötykasvi. Kun nykäiset kasvia ja se irtoaa maasta helposti, kädessäsi on hyötykasvi."

Koettu on, joskin vahingossa.

Mukavia puutarhapäiviä ja kivaa kesän jatkoa kaikille!