maanantai 8. elokuuta 2022

Kuivia mietteitä ja helppoja pensaita

Scabiosa atropurpurea ' Oxford Blue' - Koreatörmäkukka
 

En suostu luopumaan kesästä näin elokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Alkakoon koulut, loppukoon lomat ja täyttyköön lehdet sienestysohjeista. Minun kesäni on täydet kolme kuukautta - vähintään. Hyvällä tuurilla ja sääherran suostumuksella kenties enemmänkin.

Juhannuksen tienoilla oli pidempi kuiva jakso, jolloin puutarhatyöt etenivät hidastetusti, jos ollenkaan. Rikkaruohoja olisi ollut kitkettävänä, vaan eivät suostuneet irtoamaan rutikuivasta maasta. Sitten saimmekin sateita tasaisin välein. Tosin maa ei edelleenkään ole kovin märkää, mutta rikkaruohot irtoavat huomattavasti herkemmin. Ja niitähän riittää. Kun yhden työmaan saa kitketyksi, voikin aloittaa kierroksen alusta uudelleen.


Kuluva kesä ei ole ollut läheskään yhtä sateeton kuin edellinen. Silloin kärvisteltiin viikko tolkulla yhä pahenevassa kuivuudessa. Ennen asuinalueemme uudistusta puutarhaamme ei aurinko kunnolla paistanut, eikä tuulestakaan ollut suurempia haittoja. Kuivinakin kesinä puutarha pärjäsi aika hyvin omillaan tai kevyesti kasteltuna. Nyt asumme kuudetta kesää uudenlaisessa ympäristössä. Aurinko paistaa pihaamme aamusta iltaan. Tuntuu, että meillä tuuleekin aina. 

En halua palata aiempaan, sillä rakastan vallitsevaa valoa, avaruutta ja lämpöä yli kaiken. Jaksan kyllä kastellakin. Moni kasvi ei kuitenkaan enää viihdy entiseen tapaan, koska auringonpaiste tuulella maustettuna kuivattaa puutarhan sateenkin jälkeen nopeasti. 

Sään ääri-ilmiöiden ennustetaan lisääntyvän. Jos sataa, sataakin sitten runsaasti. Jos on lämmintä, hellelukemat nousevat korkeiksi ja sitä kestää pitkään. Meidän puutarhassamme noista ilmiöistä on saatu jo esimakua. On siis pohdittava, mitkä kasvit pärjäävät lisääntyvässä kuivuudessa. Ja mitä ylipäätään voisin tehdä säilyttääkseni puutarhassa runsaan vehreyden.


Alapihan vasemmassa nurkassa sijaitseva Ovaalipenkki on tällä hetkellä varsinainen murheenkryyni. Kasvi toisensa jälkeen on ottanut sieltä lähtöpassit. Siperiankurjenmiekka viihtyy hyvin oikeassa päädyssä. Takapuolella myös jouluruusu porkskuttaa ongelmitta. Kyläkurjenpolvesta siirsin jo osan toisaalle, loput sinnittelee surkeina. Vasemman reunan idänkurjenpolvi Baby Blue oli vielä alkukesästä osittain vihreä, nyt kuivunut ruppana.


Istutin Ovaalipenkkiin viime kesänä kaksi syyshortensiaa; Vanille Fraisen ja Moonlightin odottamaan siirtoa toisaalle. Olen kahden vaiheilla, jätänkö syyshortensiat tuohon ja siirrän kaiken muun elinkelpoisen muualle? Vai kaivanko kaikki kasvit pois ja tasaan penkin osaksi nurmikkoa?

Ovaalipenkin paikka on varmasti kuiva monestakin syystä, vaikka se ei aivan suorassa paahteessa sijaitsekaan. Lähellä kasvaa kriikunoita, omenapuita ja isokokoinen mänty. Multaa penkissä riittää syvälle, jonka puolesta siinä olisi hyvä paikka kasveille. Puutarhassani on istutusalueita useita, joten yhden penkin poisto ei maailmaani kaada. Vähemmän tulee tuolla nurkassa muutenkaan käytyä. Kunhan leikkaan nurmikon, kitken rikat, kanttaan ja kierrän kameran kanssa. 

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Miettiessäni mahdollisia kasveja eri tavoin haastaviin olosuhteisiin, nousee mieleen monet pensaat. Niissähän riittää valikoimaa jokaiseen makuun. Hortensiat ovat jo pitkään kuuluneet lempipensaisiini. Keväällä syyshortensia tulee lehteen hiukan hitaasti, mutta vastaavasti sen kauneutta saa ihailla aivan pakkasiin saakka. 

Minusta syyshortensiat ovat näyttäviä, helppohoitoisia ja kestäviä. Leikkaan kuivuneet kukinnot keväisin ja suojaan pensaat jäniksiltä syksyllä verkoilla. Yhden kerran ilmeisesti myyrä järsi lumen alla etupihan toisen Grandifloran tyvestä pahasti. Pensas lähti kasvamaan juurista voiden nyt hyvin.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'
 
Kaksi syyshortensia Grandifloraa meillä on ollut iäisyyden. Aluksi ne kasvoivat olopihan puolella, kunnes tajusin pensaista tulevan liian isokokoisia paikkaan. Siirsin ne sisäänkäynnin puolelle, jossa niillä on tilaa olla ja elää.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vanille Fraisen istutin alapihalle 2013 ja Vim's Redin sen viereen 2014. Istutusalue saikin näiden pensaiden johdosta nimeksi Hortensiapenkki. Vanille Fraisen suurikokoiset kukinnot muuttuvat vaaleanpunaisiksi. Vim's Redin taasen enemmän viininpunaisiksi. Kummankin pensaan ympärilllä pyörin kamerani kanssa kukinnan aikaan kerta toisensa jälkeen. En vain kyllästy niitä ihastelemaan. 

Hydrangea paniculata 'Mustila'

Hortensiakuume ei ottanut laantuakseen, jonka seurauksena hankin Mustilanhortensian 2017. Se on kotiutunut hyvin Hedelmätarhaan, aidan viereen. 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle

Pink Annabelleä ehdin ihailla muutamissa blogeissa ja mediassa jonkin aikaa ennen kuin sellainen muutti meille. Päätös Pink Annabellen ostamisesta tapahtui siinä silmänräpäyksessä, kun näin niitä kukkivina Puutarha Tahvosten vierailulla 2019. Ensimmäisten kukkien ilmestyessä tuumin, että olinko kenties saanut väärän kasvin? Kukka on nimittäin alussa pieni, eikä lainkaan vaaleanpunainen. Huoleni oli turha. Kukka kasvaa nopeasti ja muuttuu vaaleanpunaiseksi kaunottareksi. Ihana puska, jota katsellessa muistan aina kivan vierailun Tahvosille.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

Ensimmäisen pallohortensian ostin harrastajan taimipöydältä 4 eurolla keväällä 2016. Taimi kulki Pikkupuutarhassa jonkin aikaa sopivaa asuinpaikkaa etsien, kunnes vuosi sitten se asettui Bermudan takalaidalle (ei kuvassa). Samalla hankin sille pari uutta kaveria, jotka istutin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän reunalle.

Kävelyreittini varrella kylällä, erään talon pihassa on joka kesä vallan mahtavat pallohortensiapuskat. Niiden kuva silmissäni olen odottanut omieni kukintaa. Viime kesänä omani eivät luonnollisesti kovin loisteliaasti kukkineet. Käyttivät energiansa ilmeisesti kotiutumiseen. Nyt saan vihdoin esimakua, miten upeita valkeita palluroita olen puutarhaani onnistunut hankkimaan.

Hydrangea serrata 'blue Bird' - Safiirihortensia

Eipä sovi unohtaa pienintä ja herkintä eli safiirihortensiaa. Hänet istutin 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. En ollut tyytyväinen paikkaan ja niinpä siirsin Safiirihortensian seuraavana keväänä alapihan Hedelmätarhaan. Kasvi selvisi talvesta ihmeen hyvin. Jopa vanhoihin oksiin tuli lehtiä ja muutama kukkakin kesällä 2021.

Tänä keväänä jouduin leikkaamaan lähes jokaisen safiirihortensia oksankärjen kuivuneina ja kuolleina. Nyt jännitän, jaksaako pieni puska kukkia. Parhaiten se tekee kukkia vanhoihin oksiin. Jollei kuki nyt, ehkä seuraavana kesänä. Pääasia, että on hengissä. Safiirihortensiani saa kunnon verkot ympärilleen talveksi. En halua jänisten tai peurojen napostelevan sitä suihinsa. 

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo


Kivoja pensaita hortensioiden lisäksi on toki muitakin. Tahvosilta hankittu purppuraheisiangervo kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Sen tummia lehtiä jaksan ihailla aina ohi kulkiessani. Auringonvalo saa värin vaihtelemaan punaisesta lähes mustaan. Puutarhan toisessa päässä on hieman samankaltaiset purppuraheisiangervot Diabolo ja Andre. Ehkä niiden sijainti on vähemmän valoisa, eivätkä ne säkenöi lainkaan yhtä upeasti UMNHarpellin lailla.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Tummahipiäisen UMNHarpellin vieressä asustaa ruskaheisiangervo Amber Jubilee, joka on myös oikea kaunotar. Luin juuri netistä, että
heisiangervo 'Amber Jubilee' on kuningatar Elisabet II:n 60-vuotis-hallitsijakauden kunniaksi nimetty lajike. Niin tai näin, tämä pensas saa loistavan syysvärin. Eikä se kesälläkään kovin yksitoikkoinen väriltään ole.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja


En ymmärrä, miksi minulta kului niin monta vuotta päästä sisään erilaisten lehtivärien maailmaan. Ehkä keskityin liikaa kukkimiseen. Varmasti puutarhablogeissa seikkailemisella on ollut merkittävä vaikutus uusiin ja erilaisiin kasveihin tutustumisessa. Hyvä kuitenkin, etten ole jumittunut vihreään väriin, vaan olen avannut puutarhani eri värisille ja muotoisille lehdille.

Happomarjoihin en ole oikeastaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Kunnes törmäsin purppurahappomarjaan. Pitihän sellainen saada, mikä toteutuikin kesällä 2020. Nyt pikkuinen pensas asustaa Kurgaanissa.

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhapensasangervo 23.5.22

 
Vielä yksi värinsä ja helppoutensa puolesta esiteltävä pensas on pikkuinen pensasangervo Double Play Big Bang. Kuvassa pensas on toukokuun lopun räiskyvässä kevätvärissään. Kesälläkin lehdissä on vihreä ja keltaisen eri sävyjä. Syksyllä pensas on jälleen komeasti punakeltainen. Pensasangervoni on vielä nuori ja pieni. Eikä siitä jättiläistä koskaan tulekaan. Kasvukorkeus on noin 50-100 cm.

Hydrangea paniculata 'Moonlight' - vasta vajaan vuoden ikäinen


Kuivuutta käsittelevä pohdintani luiskahti melkein huomaamatta suosikkipensaisiin. Siihen on syynsä, sillä minun on enenevässä määrin mietittävä olosuhteisiimme sopivia kasveja. On järkevää istuttaa kasveja, joille ei tarvitse hellepäivinä kantaa vettä kannutolkulla. Kasveja, joiden ulkonäkö ja kunto miellyttää silmää pitkin kesää.

Päällimmäisinä valikoituivat tässä esitellyt puskat. Myös angervoista löytyy vaihtoehtoja joka makuun. Niitäkin meiltä löytyy, joskin monella on makuuni liian kiivas tapa levitä ja vallata alaa. Yksi tärkeimpiä hankintakriteerejäni nykyisin on, ettei kasvin leviämistä tarvitse alinomaa keinolla jos toisella rajoittaa.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Löysin kelloköynnöksistä ensimmäiset nuput. Ne ovat vielä kovin pikkuisia ja enimmäkseen korkeuksissa. Äkkiäkös nuo kasvavat.

 
Diana Craigin "Puutarhurin kirja. Parhaat niksit viherpeukaloille" -teoksesta osui silmään tuntemattoman ajattelijan lausahdus:

"Kun kitket rikkaruohoja, voit selvittää, onko edessäsi rikkaruoho vai hyötykasvi. Kun nykäiset kasvia ja se irtoaa maasta helposti, kädessäsi on hyötykasvi."

Koettu on, joskin vahingossa.


Mukavia puutarhapäiviä ja kivaa kesän jatkoa kaikille!

 

30 kommenttia:

  1. Kuivaa tai ei, hienolta näyttää puutarhassasi. Nuo hortensiat ovat tosi kauniita! Meillä kyllä on kärsitty kuivuudesta taas tänäkin kesänä. Monta viikkoa oli metsäpalovaroitus ja vasta nyt se on poistettu. Onneksi ollaan otettu ne vähäisetkin sadevedet talteen kun vesilaskut ilman kuivuuttakin ovat aina aika suuret. Mukavaa elokuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen itsekin kohtuullisen tyytyväinen puutarhaani. Viime kesän kammottavan kuivuuden jälkeen tämä kesä on paljon parempi.
      Olen seurannut säätiedotuksista, kuinka sinnikkäästi sadepilvet karttavat Ahvenanmaata. Meillä on ensimmäistä kesää ränneihin liitetyt sadevesitynnyrit. Maksullisella vedellä ei tähänkään saakka ole kasteltu, mutta silti sadevedestä on valtava hyöty.

      Poista
  2. Minusta on hyvin epäreilua, että sateet jakautuvat joka vuosi todella epätasaisesti ympäri Suomea. Minä olisin ilomielin jakanut useammallekin paikkakunnalle kesän sateita, mutta jostain syystä niitä osui meille aivan tolkuttomasti. Eilisten puutarhavieraiden puheita kuunnellessa kävi ilmi, että muutamalla muullakin ilmeisesti lähialueella asuvalla oli aivan sama ongelma kun taas toiset valittivat, että on hirmuisen kuivaa. Minultakin joku kysyi, että paljonko on pitänyt kastella näin kuivana kesänä puutarhaa.
    Veikkaan kyllä, että kuivat kesät tulevat olemaan enemmän se tulevaisuuden ongelma kuin jatkuva märkyys. Onneksi erilaisia kuivan paikan kasveja löytyy joka makuun. Minusta on tainnut tulla heisiangervofani. Kaksi 'Diaboloa' kuuluvat puutarhani suosikkipuuvartisiin ja viime kesänä hankittu 'Tiny Wine' on aivan yhtä hurmaava. Hortensiatkin ovat todella kauniita, mutta ne ovat näillä aikaisen syyshallan alueilla vähän turhan riskialttiita kasveja, jos on yhtä huono harsottamaan kuin minä. Happomarjoihin en ole vielä piikkien takia uskaltautunut tutustumaan, mutta niissä olisi hirmuisen herkullisia sävyjä.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta tasa-arvoisempi taivaallinen kastelujärjestelmä olisi tarpeen. Meidän kylällä sanottiin ennen satavan aina. Nyt tuo sanonta ei totisesti enää pidä paikkaansa. Myräkkäuutisia lukiessani toivoin, ettei se aiheuttaisi isoja tuhoja sunnuntain Avoimiin. Tontin maaperällä on tietenkin vaikutusta siihen, miten kuivalta se milloinkin tuntuu. Meillä lähes koko tontti on hiekkaa ties kuinka syvälle. Eipä jää vesi mihinkään seisomaan. Mikä lie saanut ihmiset kokemaan kesän kuivaksi, kun todennäköisestä vettä on satanut jokaiselle yhtä paljon.
      Minäkin veikkaan kuivuuden olevan yhä enenevä ongelma. Luultavasti sateet ajoittuvat ainakin täällä etelässä enimmäkseen syksyyn ja talveen. Kaipa ne vetiset talvet ovat uusi normaali ja lumitalvet poikkeus.
      Kuivan paikan kasveja löytyy kyllä. Vaatii hiukan työtä etsiä sopivat ja vaihtaa vähitellen kärsivät kasvit paremmin menestyviin.
      Tykkään Diabolosta. Ilmeisesti sen asuinpaikka ei vaan meillä ole paras mahdollinen. Tänään ihailin kylän ostarin upeaa Diabolo-rivistöä. Ovat muutamassa vuodessa kasvaneet kokoa ja näköä. Olen huomannut, että jos joku kasvi vaatii ylettömästi suojausta ja vaalimista, se menettää osan viehätyksestään. Ymmärrän siis, etteivät hortensiat ole välttämättä paras valinta halla-alueille.
      Kiitos, samoin sinulle mukavaa viikkoa!

      Poista
  3. Eloisaa elokuun jatkoa Sinulle toivotellen Suvi 🧡

    https://suvillasallivus.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi, samoin sinulle.
      Sinulla onkin taas uusi blogiosoite.

      Poista
    2. Blogimaailmassa on valtavasti mukavia ihmisiä ja kivoja kertomuksia. Itsekin väsyneenä ja vastoinkäymisten keskellä pohdin blogista luopumista, vaan toistaiseksi en ole kyennyt.

      Poista
  4. Kuivuuden sieto on kyllä kasveilla hyvä ominaisuus. Maaperä joka pidättää kosteutta on myös avuksi… Hortensiat ovat valtavan ihania. Itse joudun niitä ja niitäkin omassa pihassa kastelemaan kun sateita ei vaan tule. Tänä kesänä Raumalle on kyllä osunut sateita tosi hyvin tähän mennessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tontilla kuivuus tuntuu olevan lisääntyvä ominaisuus, joten kasvivalinnoissa on kiinnitettävä enemmän huomiota kuivuuden sietämiseen. Maaperälle on vaikea isommassa mittakaavassa mitään tehdä. Hiekkamaassa vesi ei jää seisomaan ja kastellessakin se solahtaa nopeasti paksunkin multakerroksen läpi.
      Saderintamien etenemistä seuratessa olen huomannut raumalaisten saavan kunnon kastelun useamman kerran tänä kesänä. Kerran niinkin. Tätini eläessä juteltiin usein, kuinka kuivaa Raumalla usein kesäisin on.

      Poista
  5. Olisi tosiaan mukava, jos sadetta saataisiin hieman tasapuolisemmin, kuin tänä kesänä. Asuinpaikkaamme sateet edelleen väistävät, mutta ison kunnan sisälläkin on suuria vaihteluita. Viime kesäkin oli jo kuiva, mutta nyt ovat perennatkin, savisesta pohjamaasta huolimatta, alkaneet kärsiä. Nurmikkoakin on ollut pakko hieman kastella, eli sen verran, että se pysyisi hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi oli mennyt roskapostiin.
      Meilläkin kunta on pitkän mallinen ja täällä pohjoisosassa on usein aivan erilainen sää verrattuna etelään. Ehdin jo ajatella, että tästä kesästä tulee edellistä helpompi. Tämä elokuinen sateettomuus surettaa.

      Poista
  6. Minäkin olen paljon nyt miettinyt kasveja, jotka sietävät myös kuivempia olosuhteita, kun olen uutta kukkapenkkiä miettinyt melko kuivaan paikkaan. Olen perennoja hankkinut nyt sillä silmällä, että selviäisivät vähän kuivemmassa. Samaista paikkaa mietin pallohortensialle, mutta se ei ehkä tykkäisi niin kuivasta paikasta. Meillä on ollut juhannuksen jälkeen aika pieniä sateita. Tänä vuonna ne sateet ovat osuneet paljon rankemmin lähiseuduille kuin meille, joten olen puutarhan kasveja tuijotellut, että mitkä näyttävät olevan virkeitä kuivemmassa säässä, ja mitkä taas välillä huutavat vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinunkin kommenttisi löytyi roskapostista.
      Uusien kasvien valinnassa kuivuuden sieto nousee yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä. Pallohortensia taitaa kaivata muita hortensioita kosteamman tai varjoisemman paikan. Ainakin omassa pihassa olen tehnyt sellaisen huomion.

      Poista
  7. Kesät ovat nykyään erilaisia. Jo muutaman kerran perin paljon lämpimämpiä kuin ennen. Meidän naapurustossamme muutos näkyy joidenkin pitkäikäistenkin havupuiden irtisanoutumisena. Naapurien kuuset ovat olleet isoja jo tänne muuttaessamme lähes 30 vuotta sitten. Parin vuoden aikana kuusia on ruskettunut ja kuivunut useampia. Tänä vuonna yksi meidänkin pihamme kuusi on jättänyt irtisanoutumisilmoituksensa. Yksi tuijakin näyttää väsyneen kuumuuteen ja kuivuuteen. Aloitti notkahtelun viime kesänä ja tänä kesänä on selvinnyt, että se on siirtynyt parempiin puutarhamaisemiin.

    Siinäpä sitä onkin miettimistä, mitä niiden tilalle itse asiassa kannattaisikaan hankkia. Ja toisaalta: mitkä kasvit ovat ehkä seuraavana suivaantumislistalla 🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toki täytyy ottaa huomioon se, että jatkossa voi yleistyä myös kylmempi ja märempi säätyyppi. Kaikenlaisista kesistä pitäisi pystyä selviytymään.

      Poista
    2. Sinunkin kommenttisi löytyi roskakorista.
      Perinteiset havupuumme taitavat olla ilmastomuutoksen kärsijöitä. Onko mahdollista, että naapurustosi kuusissa on kirjanpainaja-tuholaista? Siitä on viime aikoina uutisoitu, löytyi meidänkin kylältä.
      Siinäpä meillä onkin pähkäilemistä, kun kasvien pitäisi sietää monenlaisia ääri-ilmiöitä. Ei vain kuivuutta ja paahdetta, vaan myös myrskytuulia ja rankkasateita.

      Poista
  8. Puut ja pensaat ovat tärkeitä ja vasta viime vuosina olen käsittänyt mikä valikoima pensaissa onkaan, löytyy kaikenlaista. ja monet pensaat kuten perinteiset angervot tuntuvat kestävän mitä säätä vaan.
    Tällä hetkellä olen melko tyytyväine oman puutarhan savipohjaan ja kallioon, saven kosteus on riittänyt takaamaan kasveille hyvät olosuhteet kuivuudesta huolimatta. Olen joskus miettinyt sitäkin mitä tekee kun hulevedet johdetaan pois pihoilta, jää sekin vesi saamatta vaikka toisaalta on tärkeä ehkäistä myös liiallista vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kommenttisi roskakorista.
      Aikanaan tätä pihaa rakentaessa puut tarkoittivat - kärjistetysti - lähinnä kuusta, mäntyä ja koivua. Vasta vähitellen ymmärrys laajeni ja johdatti tutustumaan lukuisiin muihin vaihtoehtoihin. Niitähän riittää.
      Tällaisina kuivina hellekesinä savisen maapohjan hyvät puolet nousevat taatusti esiin. Meidän aluetta kunnostaessa asukkaita vaadittiin ensin liittymään hulevesiverkostoon. Tavallaan siihen liityimmekin, mutta saimme helpotuksia sen perusteella, että alueen maaperä on syvää hiekkapohjaa, johon ei hulevedet jää seisomaan. Samoin tontin runsas kasvillisuus katsottiin helpottavaksi tekijäksi. Kasvithan kuitenkin ottavat osansa hulevesistä.

      Poista
  9. Meillä kuivuus vain jatkuu ja sateet kiertävät kuin noiduttuna edelleenkin asuinpaikkaamme. Tänäänkin tummat pilvet peittivät taivaankantta, mutta vettä tuli vain muutama pisara.
    Jo aiemmin kirjoittamani kommentin huomasin hävinneen taas jostain syystä bittiavaruuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oli Hesarissa juttu koko Eurooppaa piinaavasta kuivuudesta ja pitkistä hellejaksoista. Mekin saamme siitä osamme. Meillä meni raju ukkosrintama maanantaina yli, mutta sen vaikutukset eivät pitkälle riitä.
      Välillä kommentit katoavat. Kuvittelen niihin tottuneeni, mutta aina se harmittaa yhtä paljon.

      Poista
  10. Kuivuus on paheneva ongelma tuelevaisuudessa, jo nyt isoja sademäärien eroja on tässä meijänkin lähellä. Meille on suatu vettä aina viimehetkellä ja mahottomasti ei oo tarvinnu kastella. Pensaat ja puut ovatkin puutarhan runko ja valinnanvarroo on niissä. Hortenssiat ja heisiangervot kuuluvat meijänkin puutarhoihin ja etenkin hortenssiat tänäkesänä ovat loistossaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa nämä hellekesät olla vasta esimakua tulevasta. Yhä enemmän huolestuttaa, miten lisääntyvä kuivuus vaikuttaa ruoan tuotantoon. Siinä ongelmassa yksittäisten koristekasvien kärsimys on pieni asia.
      Hortensiat ovat todellakin taas tänä kesänä upeimmillaan. Ihan sitä tavallista Grandifloraa myöten kukinta on ylenpalttista. Olen siitä iloinen.

      Poista
  11. Väkisinkin tuntuu, että kesät sisältävät yhä enemmän joko kylmää, kuumaa, kuivaa tai sadetta ..ja tuulta. Eri vaiheet jäävät junnaamaan helposti, vai onko se vain kuvittelua?
    Hortensiat ovat niin kauniita ja minäkin suosin niitä. Nämä uudemmat lajikkeet, joita mainitsit, aloittavat kukinnan aikaisemmin kuin vanha grandiflora, sekin on hyvä juttu.
    Pensaat ovat tärkeä osa puutarhaa ja kaunis lehdistö on myös tärkeä arvo esim. näillä värikkäillä pensailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääri-ilmiöt lisääntyvät kiistatta. Ei se ole kuvitelmaa, vaan ihan tutkittua tietoa. Kastelin eilen kasvihuoneessa, kasvimaalla ja kesäkukat. Tänään on aivan yhtä rutikuivaa, vaikka mielestäni lorottelin vettä tavallista enemmän.
      Kiva, että hortensioita on yhä erilaisempia. Niillä riittää kukintaa viikoiksi eteenpäin. Hyvä puoli on myös kukinnan jatkuminen ja kestäminen myöhempää, kuin monet muut puutarhakasvit. Tarjoavat kauneutta syksyn viime metreille.

      Poista
  12. Vaikeinta puutarhanhoidossa on varmaankin reagoida oikein muutoksiin. Kasvit reagoivat niihin joko nopeasti tai hitaasti ja puutarhurin pitäisi pystyä joko siirtämään kasvit otollisempaan paikkaan tai muuttamaan olosuhteita otollisemmaksi. Nämä sään ääri-ilmiöt vielä mutkistavat tilannetta, kun olosuhteet voivat vaihdella vuosittain... Ihania hortensioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, kun ei edes tiedä, mikä on se oikea keino reagoida. Vaikea myös tehdä muutoksia, kun otollisempia paikkoja ei omalla tontilla ole. Olosuhteiden muuttaminen on vielä hankalampaa. Uutiskuvat ranskalaiselta maaseudulta saavat kyllä hätkähtämään siitä, mikä meitäkin saattaa vielä kohdata.
      Hortensiat ovat joka vuosi yhtä ihastuttavia.

      Poista
  13. Minäkin olen sitä mieltä, että kesä kestää kolme kuukautta, säistä riippumatta :) Mutta kyllä heinäkuun jälkeen tulee sellainen jännä syksyinen tai elokuinen vire, vaikka olisi lämmintä kuten nyt. Ehkä se johtuu pimenevistä öistä ja maapallon pyörimisliikkeestä. Jostain ohimennen luin, että maapallon pyörimistahti olisi nopeutunut, mitä siitä seuraakaan ilmastolle.

    Kiva kun teille on sateita osunut kohdalle. Meillä ei ole juurikaan satanut, parin viikon aikana kun olimme lomalla oli satanut muutaman kerran. Maan pinta on kyllä rutikuivaa ja isoissa muoviruukuissa kasvavia koriste- ja hyötykasveja pitäisi kastella päivittäin.

    Ihailen vähän matkan päässä naapurissa kasvavia hortensioita, isoja valkoisia palloja. Kaikkea ei tarvitse kasvattaa itse, kun kukkien kauneuden voi jakaa. Meidän etupihalla ohi kulkijoita ilahduttaa nuppujaan avaava Caffe Latte -dahlia.
    Auringon valoa ja iloa viikon loppuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä syysfiilisten syntymiseen vaikuttaa myös ruukkukrysanteemien ja koulureppujen markkinointi kaikissa medioissa? Minäkin törmäsin uutiseen maapallon yllättävästä pyörimisvauhdin kiihtymisestä. Selitystä sille ei toistaiseksi ole löydetty.
      Sateet taitavat täälläkin olla taas kortilla. Maanantaina tuli yksittäinen ukkoskuuro, joka ei kauaa kestänyt. Sen jälkeen onkin aurinko paahtanut täydeltä taivaalta lähes hellelukemissa. Tänään pitää taas mennä kastelemaan sekä kasvimaata että ruukkukukkia.
      Fiksu huomio, naapureiden kauniit kasvit ilahduttavat myös ohikulkijoita. Minun daalia Cafe au Lait avaa parhaillaan jättikokoisia kukkiaan kasvimaan vieressä. Siellä ne näkyvät myös puistossa kulkijoille.
      Kiitos, samoin sinulle lämpöistä kesäviikonloppua!

      Poista
  14. I love the fact that you shared your highs and lows of gardening. We are all there with you! Gardening is a joy and a pain combined! I can relate to how you work to find the right plants especially given the fact that climate change is forcing us all to look at gardening in a new light. Thanks for sharing.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you! Climate change affects us all. No matter where we live.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!