lauantai 18. marraskuuta 2023

Pensasideoita aukkopaikkaan

Mustarastaita koivussa
 

Puutarhaihmisen kalenterissa on parhaillaan aika, jolloin pihalla ei tapahdu paljoakaan. Välillä on pientä pakkasta, välillä taivaalta leijailee lumihiutaleita. Kasvimaailmassa sen sijaan on hiljaistakin hiljaisempaa, talvilevon aika. Puutarhaa kiertäessä tuntuu vähän hassulta, kun mullan rapsuttaminen sormilla ei tuo ainuttakaan piippoa esiin. Ei vielä kuukausiin.

Alapiha 25.10.23.  Aika pian lumi suli pois.


Samaa puutarhaa ja pihaa iäisyyksiä rakentaneena, päällimmäisenä on tunne, että kaikki on jo tehty ja jokainen nurkka täytetty. Se ei pidä paikkaansa. Puutarha elää ja muuttuu kaiken aikaa. Yhtenä kesänä kaikki näyttää olevan just jetsulleen siten, kuin haluaa. Sitten tuleekin uusi kevät ja uusi kasvukausi. Jotain on muuttunut joko puutarhassa tai puutarhurin päässä. Aika tekee tehtävänsä niin kasveille kuin rakenteillekin. Silloin uusille ideoille ja pitkään muhineille ajatuksille on avautunut tie toteutukseen.

Oikealla Oikearinne 7.11.23
 
Meillä kasvaa Oikearinteessä vuorimäntyjä, joilla on ikää ainakin 25 vuotta, todennäköisesti enemmänkin. Niiden vuosikasvuja ei alkuvuosina typistetty, joten voitte kuvitella, minkälaisia honkkeleita niistä on kasvanut. Jossain vaiheessa ymmärsin tarttua sekatööreihin aina ennen juhannusta. Siten sain vuorimännyistä kohtuullisen hauskoja pallopäitä. Sopivasta suunnasta katsottuna näkymä suorastaan viehätti. Ja vähemmän sopivasta suunnasta taasen oli parempi ummistaa silmät. 

Vuorimännyllä hilsettä - ei suinkaan - luntahan tuo.
 
Kuluvan vuoden juhannus lähestyi uhkaavasti ja vuosikasvut oli typistämättä. Helteiden vuoksi ei innostanut sitten tippaakaan kiivetä korkeille tikkaille typistämään vuosikasvuja kädet kyynärpäitä myöten pihkassa. Suoritin sen, mikä oli ihan pakollista. Loput kohtasivat radikaalin päätöksen. Osa korkeimmista vuorimännyistä sai lähtötuomion.

Vuorimäntyalue 17.11.23
 
Elokuussa Ukkokulta sahasi pahimmat vuorimäntyhonkkelit tyvestä poikki. Syyskuussa lähti vielä lisää runkoja. Muutama matalampi runko vielä jäi. Pahoin pelkään, etteivät nekään kovin pitkään tuossa seiso.

Sahattujen vuorimäntyjen tilalle jäi ammottava aukko. Vielä suurempi aukko taisi syntyä puutarhurin sydämeen. Onneksi tuota sydämen aukkoa on voinut täyttää uusilla kasvi-ideoilla. Suunnitelma on vasta aluillaan ja varmasti muuttuukin vielä useaan kertaan.


En yhtään tykkää keskeneräisistä projekteista. Tyyliini kuuluu ratkaista ongelmat mahdollisimman pian. Tällä kertaa - kuten varmaan aina muulloinkin - on ollut hyvä, ettei ole ollut aikaa rynnätä taimikauppaan ostoksille. Olen seisonut rinteen vierellä katsomassa ja miettimässä. Punnitsemassa paikan tarjoamia etuja ja haittoja. Pohtimassa, mitä haluan, mikä on järkevää tai mikä ei missään nimessä käy.

Näkymä alapihalle portaiden yläpäästä.

Puutarhassani on riittävästi istutusalueita perennoille. Kasvikaruselli pyörii pihassani vuodesta toiseen. Yhä enemmän olen tykästynyt erilaisiin pensaisiin. Eivät nekään täysin hoidotta puutarhassa viihdy, mutta usein pensaat ovat aika helppoja. Ne täyttävät isonkin tilan nopeasti, ovat näyttäviä ja tuovat kaivattua kerroksellisuutta. Pensaat sopivat hyvin rinteeseen istutettaviksi, koska ne sitovat juuristollaan maata. Lisäksi pensaat eivät tarvitse perennojen tapaan niin paljon hoitotoimenpiteitä. Riippuu tietenkin pensaasta - ja perennasta.

Ylä- ja alapihan erottava rinne on melko jyrkkä, aurinkoinen ja kuivakin paikka. Maa on syvälle hiekkaa. En halua hurjan korkeita pensaita, vaan ne saisivat peittää jäljelle jääneiden vuorimäntyjen alaosan. Pensaan tulisi olla kaunis koko kasvukauden ja erityisesti toivon näyttävää syysväriä. Ehdokkaita on tällä hetkellä kolme, joista yksi on jo vaarassa pudota pois.

Pallesorvarinpensaan kuva lainattu netistä.
 
Sorvarinpensaista minulla ei ole lainkaan omakohtaisia kokemuksia. Niihin tutustuin tänä kesänä blogimaailmassa. Pallesorvarinpensas (Euonymus alatus) on nyt ykkösehdokkaana. Se olisi kooltaan sopiva (korkeus 100-150 cm). Sen bonuksena on loistava syysväri. Miinuksena taasen se, että se on jänisten herkkua. Toisaalta, lähellä kasvaa jo entuudestaan ruusuherukka, joka sekin vaatii verkotuksen.

Kirsikkasorvarinpensaan kuva lainattu netistä.

Kirsikkasorvainpensas (Euonymus planipes) on myös kiinnostava ja istutusolosuhteisiin sopiva pensas, mutta se taitaa kasvaa liian korkeaksi (3-4 m). Vaikka näkymä yläpihalta alapihalle ei kovin helposti vaarannu jyrkän pudotuksen vuoksi, en halua rinteen kasvien yläpihalta katsottuna nousevan merkittävästi yli tietyn rajan. Siksi kirsikkasorvarinpensas saattaa hävitä pelin.

Valkokirjokanukan kuva lainattu netistä.

Kolmas ehdokas on valkokirjokanukka (Cornus alba 'Ivory Halo'), jollaisen näin lokakuussa Tampereen Pispalassa kierrellessäni. Tästä sanotaan, ettei se siedä pitkäkestoista kuivuutta. Sitähän meillä on ollut useana kesänä peräkkäin. Hiekkainen rinne kuivuu taatusti ensimmäisenä.

Olen jo pitkään ihaillut siellä täällä näkemiäni valkokirjokanukoita. Kaksivärinen lehti on minusta niin upea, etenkin hämärtyvässä illassa. Ivory Halo toisi hienon säväyksen syksyisellä ruskavärillään. Kooltaan Ivory Halo on samanlainen kuin pallesorvarinpensas. Ehkä istutan kummatkin.


O
lisi järkevää työntää lapio useampaan kohtaan nähdäkseni, missä vuorimäntyjen juuret luikertelevat. Sinnehän ne jäivät maahan, vaikka maanpäälliset osat lähtivät. Juurista saattaa muodostua uusien istutusten kannata ongelma. Olen kaivanut pikkupuutarhassa muutamia pienempien vuorimäntyjen juurakkoja pois. Saattaa käydä niin, että pensasunelmani haihtuvat maassa luikertelevien juurakoiden myötä. Sitten on vain keksittävä jotain muuta.

Maa ei tuossa edesmenneiden vuorimäntyjen kohdalla ole vielä jäässä, mutta koekuoppien kaivelu jääköön keväälle. Aivonystyröillä on hyvää aikaa hieroa suunnitelmaa talven aikana. Taimimyymälöiden keväällä avautuessa voin sitten lähteä ostoslistan kanssa liikkeelle.


Pitäkäähän itsenne lämpiminä.
Hyvää viikonloppua kaikille!

 

19 kommenttia:

  1. Kivaa suunnittelua ja pohdintaa! Meillä on parissa kohtaa rumaksi kasvaneita vuorimäntyjä, ja erityisesti toinen niistä on sellainen, että yritän koko ajan keksiä syitä, miksi repiä vuorimännyt siitä pois. Tai siis olen keksinytkin oikein hyviä syitä, mutta ne eivät ole menneet läpi vuorimännyistä tykkäävälle miehelleni, vielä 🤣.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorimännyt ovat kauniita, jos niitä on alusta pitäen hoidettu asiallisesti. Pitkällisen pohdinnan tuloksena päätin, että rumat havut saavat lähteä. Siitäkin huolimatta, että se riipaisee sydäntä. Kummasti sitä kiintyy kasveihinkin ja yrittää pitää niitä hengissä viimeiseen saakka. Meillä minä saan onneksi huseerata puutarhan kanssa vapaasti ilman Ukkokullan lupia. Ehkä sinun miehesi jossain vaiheessa taipuu ehdotuksiisi.

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hyvin olet jo alustavasti ottanut selville vuorimäntyjen paikalle mahdollisesti sopivia ja soveltuvia kasveja. Monta seikkaa joutuu aina ottamaan huomioon kasvia valititessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantapään kautta olen oppinut, ettei pelkästään omien mieltymysten perusteella kannata taimia ostaa ja istuttaa. Siten saa kukkaronsa vikkelästi laihtumaan. Katsotaan, miten ideat talven aikana kehittyvät ja miten käy keväällä.

      Poista
  4. Pohdintaa, missä tunnistan itseäni paikoin tai entistä minääni, joka kykeni muutostöihin. Vuorimännyt olivat aikansa kasveja 70-luvulla jolloin synnyin kotiini tehtiin uusi päärakennus. Vuorimäntyjä laitettiin eikä kukaan ilmeisesti kertonut että niitä olisi pitäny leikata. Niistä kasvoi hirveät rumilukset.
    Pensaista olen samaa mieltä: helpompia kuin perennapenkkien hoito, mutta täysin ilman hoitoa ei nekään mene. Vuosittaisia leikkauksia joutuu tehdä. Viirukanukasta tykkään, meilläkin on. Pallesorvarinpensaat näyttää kivalle myös. Kai noissa vanhoissa vuorimännyissä on jonkinmoiset juuret, onko mahdotonta saada edes osaa pois?
    Sinulla on ilmeisesti jo kaikkia mahdollisia "perinteisiä" pensaita kuten rinneangervoa ja koivuangervoa? Ne viihtyvät kuivemmassakin. Oletan että etsit jotain uutta, mitä ei ennen ole ollut. Toivottavasti ajatukset selkiytyy ja löydät hyvät vaihtoehdot. Kuiva rinne ei ole paras mahdollinen alusta, mutta jotain löytyy varmasti. Onneks on koko talvi aikaa selailla ja pähkäillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikoin näkee todella rumia vuorimäntyjä. Sellaisiahan niistä hoitamattomina tulee. Ehkä minua aikanaan opastettiin, mutta pikkulapsivuosina taisi olla paljon muutakin tekemistä ja niin vuorimännyt saivat kasvaa omassa rauhassaan.
      Pidän kovasti havuista, myös vuorimännyistä. Suunnittelin alkuun aukkopaikkaan uusia havuja, mutta niiden hidaskasvuisuus mietityttää. Siksi lehtipensaat vaikuttavat paremmalta vaihtoehdolta. Ilman muuta pensaatkin tarvitsevat säännöllistä hoitoa.
      Pitkän rinteen toisessa päässä kasvaa rinneangervoa (saattaa olla ruusuangervokin). Sitä on myös muualla, samoin koivuangervoa. Tykkään kummastakin, mutta nyt haluan tosiaankin jotain muuta, jotain uutta. Kyllä ne ideat talven aikana selkenevät. Varmaan tulee uusiakin ehdokkaita. Toimikoon tämä postaus päänavauksena, josta lähden liikkeelle.

      Poista
  5. Kyllä sinä pitkän talven aikana keksit siihen sopivat kasvit .
    Minullakin on yksi pitkä penkki mihin olen istuttanut pensaita ja projekti jatkuu .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on talvi aikaa miettiä ja tutustua vaihtoehtoihin. Varmaan löytyy vielä uusiakin ehdokkaita. Onpahan muutakin tekemistä illoissa, kuin lukeminen ja kutominen.

      Poista
  6. Kuiva rinne on kieltämättä haastava kasvupaikka eivätkä paksut vuorimännyn juuret ainakaan helpota istuttamista. Sinnehän ne aikanaan maatuvat ja ehkä uusien pensaiden kohdalta voi kirveen kanssa avittaa isoimpia juuria pois, jotta saa tilalle kunnon multaa. Jos päädyt tuohon kanukkaan, mikä on aivan upean näköinen, kannattaa ehkä laittaa mullan sekaan kunnolla biohiiltä pitämään kosteutta.
    Sinulla taisi olla purppuraheisiangervoja, jos en ihan väärin muista. Nehän kestävät myös kuivuutta erinomaisesti, eivät vaadi mitään erikoisempaa hoitoa eivätkä ole ainakaan täällä kelvanneet myöskään jäniksille. Olisiko niissä joku kiva lajike, mikä kävisi noiden ehdokkaittesi rinnalle? Esimerkiksi melkein musta, pystykasvuinen ja pienilehtinen 'Tiny Wine' voisi olla aika hieno kontrastina noille kummallekin. Itse haikailen 'Little Angelin' perään, kunhan vain keksin, mihin sellaisen laittaisin.
    Sinulla onkin nyt hyvä tilanne, kun saat talven aikaa ideoida vuorimännyille korvaajia. Muutaman kuukauden aikana ajatukset jalostuvat eikä tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja alelöytöjen kanssa. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Hyviä ehdotuksia, joista saankin kiinnostavia ja harkinnan arvoisia vaihtoehtoja. Kannatti ottaa aukkopaikka-asia esille jo nyt, jolloin jää hyvin aikaa kehittää ideaa eteenpäin.
      Vuorimännyn juurien tilannetta en ole vielä kartoittanut. Ne voivat rajoittaa istutuspaikkoja paljonkin. Aika näyttää.
      Minulla on useampi heisiangervo: ruskaheisiangervo Amber Jubilee, purppuraheisiangervo UMNHarpell, kaksi Diaboloa ja yksi Andre. Uusille olen myötämielinen. Vuorenkilpien määrää Oikearinteessä voin oikein hyvin vähentää. Ne ovat kulkeutuneet tuohon paremman puutteessa.
      En edelleenkään luovu Ivory Halon hankinnasta. Mietinnässä on toinenkin uudistettava paikka. Ehkä Ivory Halo sopii sinne.
      Lähden kohta lumitöihin. Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  7. Minnan idea heisiangervoista on hyvä. ne eivät myöskään leviä mikä on hyvä ominaisuus. Tosin tuo pallesorvarinpensas menisi minulla ehkä ykköseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leviämättömyys on tärkeä ominaisuus. Angervot on siinä mielessä vaarallisia. Monista leviävistä perennoista olen saanut vuosien riesan, joten suhtaudun sellaisiin kasveihin suurella varauksella.

      Poista
  8. Kauniin puutarhasi lisäksi ihailen myös taitoasi valokuvata!!
    Kuvakulmat - ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, kylläpä kehut lämmittävät mieltä!

      Poista
  9. Niin mahdottoman kaunis ja siisti on puutarhasti näin alkutalvestakin 💚
    Minulla ei ole kokemusta sorvarinpensaista, mutta varmasti ovat tutustumisenarvoisia. Kirjolaikkukanukan istutin vanhan kotimme pihamaalle ja se kasvoi nopeasti todella viehättäväksi pensaaksi. Maaperä oli kyllä savipitoista ja luulen, että hiekkapohjassa kasvessaan tarvitsee ainakin nuorena hellekausina kunnon kastelua.
    Nyt talvella on hyvää aikaa antaa suunnitelmien muhia - mielenkiintoista nähdä sitten keväällä, mihin ratkaisuun päädyit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Mukavaa saada monilta mielipiteitä ja kokemuksia kasveista. Niistä on paljon apua omassa päätöksenteossa. Jotain tuon aukkopaikan kohentamiseksi on tehtävä. Talvi on sopivaa aikaa pohtia ideoita ja keväällä pääsen sitten heti asiaan.

      Poista
  10. Valkokirjokanukka on meillä kestänyt kaikki helteet - myös melkoisen kohotetussa penkissä. Toki sen runsaus saattaa kuivassa hieman kärsiä, mutta kyllä se kestää. Toki sitten myös kasvaa todella kookkaaksi ja levittäytyy mielellään kaiken keskipisteeksi 🥀.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Hyödyllinen tieto, joka auttaa päätöksenteossa. Näkemäni valkokirjokanukat ovat tosi suuria, minkä vuoksi en ehkä sitä sittenkään suunnittelemaani paikkaan laita. Toinenkin kohdennuskohde on avautumassa, minne taasen voin sitä ajatella. Onkohan Ivory Halo yhtä innokas kasvamaan, kuin tavallinen valkokirjokanukka?

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!