Puutarha elää ja muuttuu

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu 7.11.2024

 

Tämän syksyn ruskajutut on meidän tontilta jo kerrottu. Mistähän seuraavaksi kirjoittaisin? Jospa kertoisin, miten puutarha muuttui alueellamme tehdyn katu- ja kunnallistekniikan remontin myötä 2017 - 2019.

Postauksessa käyttämieni kuvien taso vaihtelee. Käytän aika vähän kuvien korjailua. Lähinnä muutan tarvittaessa kuvakokoa, jotta ne avautuisivat lukijoiden koneilla helpommin. 

Vajaan 1500 neliön tonttimme sijoittuu siten, että pohjoissivulla on katu, itäsivulla rajanaapuri, länsi- ja eteläsivulla kunnan puistoalue. Tontti laski alunperinkin hyvin loivasti kadulta etelää kohti. Rakennusvaiheessa oli teknisesti helpompaa ja edullisempaa kaivaa syvähiekkaiseen maahan kellarikerros kuin tuoda kuormatolkulla täyttömaata. Näin talo saatiin vaadittuun korkoon katuun nähden. Kellarin kaivamisesta syntyneen maamassan vuoksi tontille muodostui kaksi tasoa: yläpiha, jossa talo sijaitsee ja alapiha, johon rakentui varsinainen puutarha.

3.11.2016

Kuvassa seikkailemme Juuson kanssa metsikössä. Lähestymme alapihamme takana sijaitsevaa ryteikköä, jossa nykyisin on korttelipallokenttä.

19.4.2017

Vihdoin kauan odotettu remontti on käynnistynyt puiden kaadolla. Aluksi oli tarkoitus jättää joitakin puita pystyyn. Kunnan puutarhuri kävi tarkastamassa tilanteen ja totesi jätettävien puidenkin olevan huonossa kunnossa. Nekin kaadettiin.

19.4.2017 Tuleva puistoalue, meidän talon vasemmalla.

Kahdella sivulla tonttia ympäröivä puistoalue oli sekametsikköä, jossa kunta ei ollut tehnyt minkäänlaista karsintaa. Isoja kuusia, joitakin lehtipuita ja toisiaan vasten kaatuneita ja kaatuvia leppiä ja pajuja. Sankkaa pimeyttä joka suuntaan. Jotkut alueen asukkaat tapasivat kuskata puutarhajätteitään metsikköön. Siellä kulki myös suosittu oikopolku, sillä metsikkö jäi kahden tärkeän tien väliin.

6.6.2018 Yläpihalta otettu kuva kohti tulevaa pallokenttää.

Alueella uusittiin kunnallistekniikka, rakennettiin uusia katuja, tehtiin jalkakäytävät ja kevyen liikenteen katuja sekä uusittiin ja rakennettiin katuvalaistus. Meidän kotikatu oli alueen ainoa valaistu katu ennen remonttia. Ilmajohdot kaivettiin maahan ja niin loppuivat - tai ainakin merkittävästi vähenivät - alituiset sähkökatkot.

6.6.2018

Remontti kesti noin kaksi vuotta. Talvella ei paljon mitään tehty ja kesälläkin remppaajilla oli pitkä kesälomatauko. Arkiaamuina työt käynnistyivät klo 7.00. Töitä tehtiin usein myös pitkälle iltaan. Pääsääntöisesti pölypilvet laskeutuivat noin klo 15 jälkeen.

13.6.2018

Tuleva puistoalue eli meidän tonttimme vierusta oli sopiva tila putkien ja muiden remppatarvikkeiden varastoinnille ja työmaakopeille. Kaadettujen puiden tilalle värivarastointiin myös kunnallistekniikan ja katujen tieltä räjäytetyt kivenlohkareet. Aamuisin talo tärähteli, kun jättikokoinen kuormuri kippasi lohkareet muiden päälle ja joukkoon.

Puisto kotikadun suuntaan 16.11.2024

Kaadettujen puiden tilalle tuli puisto, joka on käytännössä nurmialue, jossa kulkee muutama hiekkapintainen kävelytie. Aiemmin tonttimme ei ollut aidattu. Alueremontin myötä päätimme rajata alapihamme aidalla. Kukaan ei ole kyseenalaistanut yksityisyyttämme. Aita antaa kuitenkin puutarhalle seinät niin konkreettisesti kuin abraktisestikin. Myös peurojen kannalta aita on hyvä ratkaisu, vaikka se korkeudeltaan (150 cm) ei ole peuroille este, ainoastaan pieni haaste.

16.11.2024

Itse puistoalueelta kaadettiin kaikki puut. Meidän tontin reunalle puunkaatajat jättivät useita vaahteroita ja muutaman tuomen. Varauduimme tonttimme rajaamiseen jo ennen remonttia istuttamalla muutamia tuijia aidaksi. Jonon jatkeena on metsäkuusia, joista alempana enemmän.

21.9.2014

Vuosia ennen alueremontin alkamista istutin pajuangervoja tonttimme eteläpäätyyn. Siellä oli pieni kenttä, jossa alueen lapset tapasivat pelata palloa. Pallot lensivät vähän väliä meidän puolelle ja lapset tietenkin tulivat niitä noutamaan. Kysyin kunnalta lupaa pensaiden istuttamiseksi esteeksi ja sen sainkin. Ikinä enää en pajuangervoa mihinkään istuttaisi, koska se leviää juurivesoillaan varsin ärhäkkäästi. Saan pajuangervon pysymään jotakuinkin kurissa leikkaamalla nurmikon niiden edustalla säännöllisesti.

Kun kuulimme alueremontin lähestyvän, istutin kuusentaimia ajatuksella, että niistä kasvaisi sopiva näkö- ja muukin suoja. Hidastahan niiden kasvu on, eikä kolmessa vuodessa mittaa kovin paljon kertynyt. Lopulta kaivoin kuusentaimet pois ja siirsin ne yläpihalle rajaamaan tonttiamme ja kunnan aluetta. Metsäkuusen taimet ovat jo mukavan kokoisia. Kovin korkeaksi en ajatellut niitä kasvattaakaan.

Pallokenttä 16.11.2024

 
Puiston eteläpäässä on pieni leikkialue, jossa on hiekkalaatikko, keinut ja liukumäki. Ison osan eteläpuolesta vie korttelipallokenttä. Se on aidattu pitkiltä sivuiltaan parimetrisellä metalliaidalla, päädyissä on korkeat metalliaidat.

Leikkipaikka 16.11.2024

 
Puiston monet roskapöntöt tyhjennetään kesäaikaan viikottain. Hyvä niin, sillä koirien ulkoiluttajat suosivat puistoaluetta ja pudottavat kakkapussinsa roskiksiin. Nurmikko leikataan noin kerran kuussa aloittaen toukokuusta. Viimeinen kerta on yleensä syyskuussa, tänä vuonna vielä lokakuussakin. Toisinaan nurmikonleikkaamisen ohella myös ojien reunat ja isolle leikkurille vaikeat kolot ja nurkkaukset trimmataan.

Puistoalueella on vajaa 10 penkkiä, joista useimmat leikkipaikan vierellä. Asukkaat ovat toivoneet puistoon enemmän istutuksia. Leikkipaikkaa rajaamaan on istutettu angervopensaita, jotka ovat minusta Double Play Big Bang'ia. Meidän länsiaidan lähistölle istutettiin kolme mongolianvaahteraa, joista yksi on huonossa hapessa. Aitamme eteläpäätyyn istutettiin pihasyreeniä ja naapurin kohdalle isotuomipihlajaa. Taimet ovat edelleen aika pieniä, mutta ovat sentään elossa.

Alueen asukkailla oli vuosia tiedossa, että kunnallistekniikka ja kadut valaistuksineen uusitaan jossain vaiheessa. Suunnitelmat olivat pitkään toteutusta vaille valmiit. Kunnan päättäjät löysivät remonttiin budjetoiduille rahoille aina jotain muuta käyttöä, jolloin aloitusta siirrettiin ja siirrettiin. Kunnes vuonna 2017 alkoi vihdoin tapahtua.

2011

Tässä kuvassa etualalla on Kiemurapenkki ja vasemmalla näkyy Kaivoruusupenkki. Taustalla, ison vaahteran alla on vadelmat, jotka tänä keväänä kaivoin kokonaan pois ja tein Vattupenkistä istutusalueen. Vadelmista oikealle on kasvimaamme, josta seuraavana kesänä tehtiin lavakaulusalue. Nurmialueen ulkopuolella on kunnan heinikkoa ja sen jälkeen metsikkö. 

2024

Sama alue nykytilanteessa yläpihalta kuvattuna. Kiemurapenkin päässä 2011 pikkuisena seisoneesta tuijasta on tullut iso muumipappa. Istutin tonttia kadusta rajaamaan tuijia 2009. Seuraavana kesänä muutama aitatuija näytti huonovointisilta. Istutin niiden tilalle uudet ja annoin nostetuille tuijille mahdollisuuden piristyä toisaalla. Kiemurapenkkiin siirretty tuija kiitti uudesta mahdollisuudesta lähtien kasvamaan. Alkuun en älynnyt leikata sitä. Nyt olen muotoillut Kiemurapenkinkin tuijan säännöllisesti. Kuvassa se vielä odottaa tämän vuoden saksimista.

24.4.2011

Ylä- ja alapihan erottava rinne huhtikuun lopun illassa kuvattuna. Yläpihan käytävien lumi kolataan portaita myöten alapihalle, jonne on talviaikaan harvemmin asiaa. Meille kevät alkaa kunnolla siinä vaiheessa, kun viimeisetkin lumet portailta ja läheisyydestä ovat sulaneet. Tapaan levitellä lunta edistääkseni sen sulamista. Yleensä vappuna loputkin lumet ovat kaikonneet. Metsikön kaatumisen jälkeen entistä aikaisemmin.

24.4.2011

Talon puistopääty tielle päin. Oikealla pilkottaa varaparkkipaikka, jossa säilytimme talvisin venettä pressukatoksessa. Talo ja päädyn kulkuväylä jäävät oikealle. Kunnan metsikköön rajautuvalla alueella kasvoi töyhtöangervoa, pari syreeniä ja rhodoja, jotka jäävät kuvaajan selän taakse. Paikka oli hyvin varjoisa. Kielot ja valkovuokot levittäytyivät metsiköstä tontillemme. Kieloja on edelleen, eikä niistä kokonaan eroon taida päästäkään.

21.8.2024

Kuluvan vuoden elokuun kuva on niinikään puistopäädystä, tosin päinvastaiseen suuntaan edelliseen kuvaan verrattuna. Kutsun tätä aluetta nykyisin Metsäpuutarhaksi. Töyhtöangervot ovat villiintyneet vähän liikaakin. Metsiköstä hiipi tähän myös kotkansiipiä, jotka sopivat minusta hyvin paikkaan. Talon seinällä kiipeää köynnöshortensia. 

Aiemmin seinustalla ollut kapea istutusalue sai lähteä pari vuotta sitten. Kuvan ylälaidan keskellä näkyvä tumma "möhkäle" on 10 tuijan rivistö. Ne istutin rajaamaan tonttia ja antamaan näkösuojaa puistossa kulkijoilta. Tuijien edessä kasvaa rhodoja ja mahonioita, jotka ovat rehevöityneet hyvin. Tuijien kuvaajan päässä kasvaa tuomi, jonka yhden haaran lumi painoi nuorena mutkalle. Se ei koskaan suoristunut, vaan muodostaa edelleen jännän kaaren. Tuomi kasvaa kunnan puolella.

15.6.2014

Rinnealue kesäkuussa 2014. Oikearinteen (oikealla puolella) kunnostin edellisenä kesänä. Portaan viereiselle kivialueelle istutin erilaisia mehikasveja, jotka ovat viihtyneet hyvin.

Vasemman puolen on hopeahärkki vallannut lähes kokonaan. Muutama rentoakankaali koittaa nostaa sieltä täältä päätään. 

Rinteen yläreunassa kasvaa aronioita. Olen leikannut ne muutaman vuoden välein matalammiksi, koska pensaat tuppaavat muuttumaan alaosistaan lehdettömiksi korkeiksi kasvaessaan.

Portaiden yläpäässä oleva puutarhaportti on jo tässä vaiheessa muuttunut Ukkokullan rakentamaksi puuportiksi. Aiemmin paikalla oli kaareva metalliportti, joka ruostui alaosistaan sillä seurauksella, että se romahti. 

Portin molemmin puolin kasvoi tässä vaiheessa humalaa. Loppukesästä se oli aina valtava ja tarttui portista kulkijoiden hiuksiin. Päätin siirtää humalan toisaalle. Onnistuin kaivamaan sen elävänä, mutta uudessa paikassa se ei viihtynyt. Tilalle portin kummallekin puolelle istutin kärhöt.

1.9.2014

Vasenrinteen kunnostus alkoi portaiden puoleisesta päädystä, johon istutin maanpeiteruusu Sommerwindiä. Kunnostus jatkui seuraavana kesänä. Rinteen päässä kasvaa pihasyreenejä, jotka metsikön aiheuttaman voimakkaan varjon vuoksi kasvoivat taloon päin kallelleen. Aluksi rinteen päädyt laskeutuivat vapaasti alapihaa kohti. Tässä vaiheessa Ukkokulta on jo rakentanut kumpaankin päätyyn tukimuurin. Vasenrinteen päässä on puuvaja, joka ei tässä kuvassa ei ole vielä täysin valmis.

29.7.2024

Rinnealue tämän vuoden heinäkuussa. Portaiden kummallakin puolella kasveja on myllätty. Vanhoja on lähtenyt ja uusia tullut. Rinne oli aiemminkin pihan aurinkoisimpia paikkoja. Metsikön mentyä aurinko paistaa rinteeseen aamusta iltaan. Yläpihan ja rinteen maa-aines on hiekkaa. Multaa oli alkujaan melko ohut kerros. Vuosien myötä sitä on tuotu tontille runsaasti lisää. Kunnostusten ja istutusten ohessa lisään aina sekä komposti- että ostomultaa.

Kuluvan vuoden heinäkuun jälkeen etenkin kuvassa lähempänä oleva Oikearinne on ollut muokkauksen kohteena. Muutos jatkuu keväällä.

24.5.2012

Kuvassa näkymä olopihalta (yläpiha) puistoon ja talon päätyyn päin. Oikealla näkyy terassin nurkka, jossa tässä vaiheessa oli kesäisin kangaskattoinen oleskelupaikka. Pystylaudoituksen takana oikealla on kellarin portaat. Terassin päähän istutin tyhmyyttäni tuoksuvatukoita. Nopeakasvuisena tuoksuvatukka antaa hyvän näkösuojan, jota tuossa ei edes olisi tarvittu. Ukkokulta rakensi vatukoiden ympärille puusta reunat. Tuoksuvatukat ovat pysyneet hyvin paikallaan.

Lehtikompostit sijaitsivat tuolloin tontin laidalla. Niiden vasemmalta puolelta laskeutuu kottikärryväylä alapihalle. Harmaan tynnyrin täytin kesäaikaan kaivovedellä, josta riitti 220 litraa kasteluvettä perennoille. Aluksi käyttövetemme tuli omasta porakaivosta. Myöhemmin meille tuli kunnallistekniikka, jonka jälkeen kaivovettä on käytetty kasteluun.

16.9.2024

 

Samainen paikka tänä vuonna syyskuussa. Terassin kangaskattoinen "pergola" tuli tiensä päähän. Ukkokulta teki puurakenteisen pergolan, johon laitettiin Icopalin valokate. Alunperin oli ajatuksena kattaa terassialue suoraan talon seinästä ulospäin. Toteutus olisi ollut aika monimutkainen. Lisäksi rakennelma olisi pimentänyt sisätiloja liikaa. Niinpä tyydyimme talosta irrallaan olevaan rakenteeseen. Sateella kulkiessa ehtii vähän kastua sisältä pergolaan mennessä. Siitä ei ole muodostunut kynnyskysymystä. Pääasia, että Suomen sateisessa kesässä on paikka, jossa istua suojassa. 

Pergolan edustalle tein muotilla betonilaattoja, koska rännistä huolimatta sade roiski kivituhkaa pergolan lattialaudoitukselle ja kaiteeseen. Laattojen ansiosta näin ei tapahdu. Maalasin harmaat betonilaatat mustalla kivimaalilla, joka on haalistunut auringonpaisteessa.

Kuvassa näkyy vielä jokavuotiset kelloköynnökset ja miljoonakellot laatikoissa. Muita ruukkukukkia olen jo laittanut kellariin talvehtimaan ja kompostiin.

24.8.2013

Alapiha on tässä vaiheessa jo muutoksen kourissa. Pitkään siellä oli vain hedelmäpuut, marjapensaat ja kasvimaa sekä Kaivoruusupenkissä mm. anopoin lapsuudenkodista tuotu juhannusruusu. Ruohonleikkuu on aina ollut minun hommiani. Teen sen mielelläni. 

Puutarhainnostuksen kasvaessa innostuin vähentämään nurmikkoa ja lisämään istutuksia. Kiemurapenkki jo on kuvasta oikealle. Laajentaessa Kiemurapenkkiä piti keksiä kaivutyössä nousevalle maamassalle paikka. Kasasin sen kuvassa pyöreänä näkyvälle alueelle. Laitoin kasan päälle pressun pariksi kuukaudeksi torjuakseni rikkaruohoja.

Myöhemmin poistin pressun kasan päältä. Olin putsannut maata sitä kasatessani, eikä rikkaruohoja myöhemminkään ole kovin paljon tullut. Kokonaanhan niiltä ei voi välttyä, kun siemeniä tulee ilmateitsekin. Istutin kummun laelle riippahernepuun. Laidoille istutin kevätpikkusydäntä ja maanpeitekurjenpolvea. Kehystin alueen kivillä. Pian totesin kivien olevan hankalia, sillä nurmikko hiipi tehokkaasti kivien väliin. Siistiminen oli paljon helpompaa, kun kiviä ei ole ollenkaan. Luovuin kivisestä helminauhasta ja siirryin vähitellen istutusalueiden kanttaamiseen.

Poikani opiskeli maantiedettä ja poliittista historiaa. Hän alkoi nimittää uutta istutusaluettani Kurgaaniksi (entinen Mamajevin kurgaani, tataarien hautakumpu). Nimi jäi elämään puutarhassamme.

Näkyypä Kurgaanin taustalla myös Päivänliljapenkin alku eli bambutukiin nojaavat kärhöt Rouge Cardinal ja Multi Blue.

Taustalla näkyvän ruskean lauta-aidan rajanaapuri on nyttemmin purkanut huonokuntoisena. Tilalla on verkkoaita. Aidan edessä kasvoi meidän marjapensaita. Mustaherukoissa oli äkämäpunkkia, josta en päässyt eroon. Kaivoin mustaherukat pois. Kolme isokokoista ja hyvin tuottavaa punaherukkaa siirsin lähelle kasvimaata, jossa ne nyt rehottavat. Rajanaapurin aidan eteen tuli mm. pensasruusuja, josta alue sai nimen Ruusupenkki.

2.8.2024

Sama alue elokuun alussa yläpihalta kuvattuna. Kurgaanin oikealla puolella Päivänliljapenkki on kasvanut. Myös alempana oikealle näkyvä Kiemurapenkki on venynyt Kurgaanin suuntaan ja levinnyt pitkiltä sivuiltaan. Kurgaani lähti kosimaan Majalispenkkiä, joka sai nimensä paikalle istutetusta metsäruususta. Majalispenkin ympärille kasvoi Kriikunapolku ja sen viereen Ruusukolmio, jossa kasvaa pensasruusut Ritausma, Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu.

Kurgaanin kosiskelureissu johti Hortensiapenkin syntyyn eli käytännössä Kurgaani aloittaa yhtenäisen istutusalueen, joka päättyy Majalispenkkiin.

24.8.2013

Keväällä 2012 kasvimaa muutettiin lavakaulusalueeksi. Ukkokulta rakensi laatikot. Sain synttärilahjaksi kasvihuoneen, jota varten on tässä jo valmistelut aloitettu. Runsaan 5 neliön kokoinen kennokasvari pystytettiin saman syksyn aikana. Keväällä 2014 otin sen käyttöön.

2.7.2024

Kasvimaa kunnostettiin syksyllä 2019. Vanhojen laatikoiden tilalle hankittiin uudet. Lavakaulusalue päällystettiin kivituhkalla ja se erotettiin kolmelta sivulta istutuksista teräsreunanauhalla. Kasvihuoneen edusta on kivetty.

Alueremontin jälkeen kasvimaa on koko päivän valoisa.

21.9.2014

Tämä kuva on otettu yläpihalta. Taustalla näkyy kunnan metsikkö. Samanlaiseen pöheikköön tontti rajautuu myös oikealla sivulla. Metsikön takana kulkee kapea ja huonokuntoinen hiekkatie. Käytännössä kotikatumme ainoana asfaltoituna ja valaistuna katuna toimi kulkuväylänä useimmille alueen asukkaista. Asuinalue jatkuu metsikön takana. Talot eivät näy meille, ei edes valonpilkahdusta pimeään aikaan.

Aurinko paistoi pihaamme muutaman tunnin iltapäivällä. Sisääntulon puolelle ei koskaan. Aina oli koleaa ja kosteaa. Taivaanranta ei näkynyt. Pilviäkään ei liiemmin tarvinnut ihailla, kun ne näkyivät parhaiten keskellä pihaa seisomalla.

7.11.2024

Alueremontin jälkeen voimme nauttia auringosta aamusta iltaan. Iltapäivällä aurinko paistaa myös sisääntulon puolelle. Pikkupuutarhassakin kasvit pääsevät nauttimaan valosta ja lämmöstä. Kaikissa asioissa on tottakai myös haittapuolensa. Tuuli osuu entistä useammin tontillemme, kun ei ole metsän tarjoamaa suojaa. Ikkunoita saa pestä aiempaa useammin tuulen heittäessä sadepisarat ruutuihin. Jatkuva auringon paahde yhdistettynä tuuleen kuivattaa puutarhaa tehokkaasti lisäten kastelutarvetta. Etenkin, kun viime vuosina on ollut useita pitkiä hellejaksoja.

21.8.2024

 
Jotkut ovat kysyneet, haittaako "näyttämöllä olo" meitä? Ei todellakaan haittaa. Puistoalueesta on tullut suosittu läpikulkupaikka. Leikkipaikalla käy alueen vanhemmat lapsineen. Penkeilläkin istahdetaan juttelemaan tuttujen kanssa. Pallokentällä pelataan futista ja heitellään frisbeetä. Minua ei haittaa laisinkaan puistoalueen ihmiset. Touhuilen omiani entiseen tahtiin ja kuuntelen huvittuneena lasten juttuja heidän potkiessa palloa. Joskus joku puolituttu ohikulkija kysyy, saako tulla aidan viereen juttelemaan ja ihastelemaan puutarhaa.

21.8.2024

 
Yläpihalla on oma maailmansa, jonne ei puistoalueelta ole suoraa näkyvyyttä, etenkään kesäaikaan. Kukaan ei tiedä, syömmekö pergolassa istuen grillattua kesäkurpitsaa vai onko kenties kahvitauon paikka. Enkä edes usko, että ihmisillä riittäisi uteliaisuutta kytätä meidän tekemisiämme. 

Nautin valtavasti valosta ja avaruudesta. Itseni ja puutarhani puolesta. Miten ihanaa onkaan katsella jopa olohuoneen sohvalla istuen taivaanrantaa, pilvimuodostelmia ja auringonnousun ja -laskun värjäämää maisemaa. 

Tästä tuli pitkä selostus. Toivottavasti et pitkästynyt. Yläpiha ja Pikkupuutarha jäi lähes kokonaan käsittelemättä. Ehkä jatkan niistä myöhemmin.

Mittari näyttää tänä marraskuisena lauantaina +8.5℃, tuulee navakasti ja sataa. Puutarhan sopisi painua jo talviunille. Sen se ehkä ensi viikolla tekeekin, kun luvassa on räntä- ja lumisateita.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pensasideoita aukkopaikkaan

Mustarastaita koivussa

 

Puutarhaihmisen kalenterissa on parhaillaan aika, jolloin pihalla ei tapahdu paljoakaan. Välillä on pientä pakkasta, välillä taivaalta leijailee lumihiutaleita. Kasvimaailmassa sen sijaan on hiljaistakin hiljaisempaa, talvilevon aika. Puutarhaa kiertäessä tuntuu vähän hassulta, kun mullan rapsuttaminen sormilla ei tuo ainuttakaan piippoa esiin. Ei vielä kuukausiin.

Alapiha 25.10.23.  Aika pian lumi suli pois.

Samaa puutarhaa ja pihaa iäisyyksiä rakentaneena, päällimmäisenä on tunne, että kaikki on jo tehty ja jokainen nurkka täytetty. Se ei pidä paikkaansa. Puutarha elää ja muuttuu kaiken aikaa. Yhtenä kesänä kaikki näyttää olevan just jetsulleen siten, kuin haluaa. Sitten tuleekin uusi kevät ja uusi kasvukausi. Jotain on muuttunut joko puutarhassa tai puutarhurin päässä. Aika tekee tehtävänsä niin kasveille kuin rakenteillekin. Silloin uusille ideoille ja pitkään muhineille ajatuksille on avautunut tie toteutukseen.

Oikealla Oikearinne 7.11.23

 
Meillä kasvaa Oikearinteessä vuorimäntyjä, joilla on ikää ainakin 25 vuotta, todennäköisesti enemmänkin. Niiden vuosikasvuja ei alkuvuosina typistetty, joten voitte kuvitella, minkälaisia honkkeleita niistä on kasvanut. Jossain vaiheessa ymmärsin tarttua sekatööreihin aina ennen juhannusta. Siten sain vuorimännyistä kohtuullisen hauskoja pallopäitä. Sopivasta suunnasta katsottuna näkymä suorastaan viehätti. Ja vähemmän sopivasta suunnasta taasen oli parempi ummistaa silmät. 

Vuorimännyllä hilsettä - ei suinkaan - luntahan tuo.

 
Kuluvan vuoden juhannus lähestyi uhkaavasti ja vuosikasvut oli typistämättä. Helteiden vuoksi ei innostanut sitten tippaakaan kiivetä korkeille tikkaille typistämään vuosikasvuja kädet kyynärpäitä myöten pihkassa. Suoritin sen, mikä oli ihan pakollista. Loput kohtasivat radikaalin päätöksen. Osa korkeimmista vuorimännyistä sai lähtötuomion.

Vuorimäntyalue 17.11.23

 
Elokuussa Ukkokulta sahasi pahimmat vuorimäntyhonkkelit tyvestä poikki. Syyskuussa lähti vielä lisää runkoja. Muutama matalampi runko vielä jäi. Pahoin pelkään, etteivät nekään kovin pitkään tuossa seiso.

Sahattujen vuorimäntyjen tilalle jäi ammottava aukko. Vielä suurempi aukko taisi syntyä puutarhurin sydämeen. Onneksi tuota sydämen aukkoa on voinut täyttää uusilla kasvi-ideoilla. Suunnitelma on vasta aluillaan ja varmasti muuttuukin vielä useaan kertaan.

En yhtään tykkää keskeneräisistä projekteista. Tyyliini kuuluu ratkaista ongelmat mahdollisimman pian. Tällä kertaa - kuten varmaan aina muulloinkin - on ollut hyvä, ettei ole ollut aikaa rynnätä taimikauppaan ostoksille. Olen seisonut rinteen vierellä katsomassa ja miettimässä. Punnitsemassa paikan tarjoamia etuja ja haittoja. Pohtimassa, mitä haluan, mikä on järkevää tai mikä ei missään nimessä käy.

Näkymä alapihalle portaiden yläpäästä.

Puutarhassani on riittävästi istutusalueita perennoille. Kasvikaruselli pyörii pihassani vuodesta toiseen. Yhä enemmän olen tykästynyt erilaisiin pensaisiin. Eivät nekään täysin hoidotta puutarhassa viihdy, mutta usein pensaat ovat aika helppoja. Ne täyttävät isonkin tilan nopeasti, ovat näyttäviä ja tuovat kaivattua kerroksellisuutta. Pensaat sopivat hyvin rinteeseen istutettaviksi, koska ne sitovat juuristollaan maata. Lisäksi pensaat eivät tarvitse perennojen tapaan niin paljon hoitotoimenpiteitä. Riippuu tietenkin pensaasta - ja perennasta.

Ylä- ja alapihan erottava rinne on melko jyrkkä, aurinkoinen ja kuivakin paikka. Maa on syvälle hiekkaa. En halua hurjan korkeita pensaita, vaan ne saisivat peittää jäljelle jääneiden vuorimäntyjen alaosan. Pensaan tulisi olla kaunis koko kasvukauden ja erityisesti toivon näyttävää syysväriä. Ehdokkaita on tällä hetkellä kolme, joista yksi on jo vaarassa pudota pois.

Pallesorvarinpensaan kuva lainattu netistä.

 
Sorvarinpensaista minulla ei ole lainkaan omakohtaisia kokemuksia. Niihin tutustuin tänä kesänä blogimaailmassa. Pallesorvarinpensas (Euonymus alatus) on nyt ykkösehdokkaana. Se olisi kooltaan sopiva (korkeus 100-150 cm). Sen bonuksena on loistava syysväri. Miinuksena taasen se, että se on jänisten herkkua. Toisaalta, lähellä kasvaa jo entuudestaan ruusuherukka, joka sekin vaatii verkotuksen.

Kirsikkasorvarinpensaan kuva lainattu netistä.

Kirsikkasorvainpensas (Euonymus planipes) on myös kiinnostava ja istutusolosuhteisiin sopiva pensas, mutta se taitaa kasvaa liian korkeaksi (3-4 m). Vaikka näkymä yläpihalta alapihalle ei kovin helposti vaarannu jyrkän pudotuksen vuoksi, en halua rinteen kasvien yläpihalta katsottuna nousevan merkittävästi yli tietyn rajan. Siksi kirsikkasorvarinpensas saattaa hävitä pelin.

Valkokirjokanukan kuva lainattu netistä.

Kolmas ehdokas on valkokirjokanukka (Cornus alba 'Ivory Halo'), jollaisen näin lokakuussa Tampereen Pispalassa kierrellessäni. Tästä sanotaan, ettei se siedä pitkäkestoista kuivuutta. Sitähän meillä on ollut useana kesänä peräkkäin. Hiekkainen rinne kuivuu taatusti ensimmäisenä.

Olen jo pitkään ihaillut siellä täällä näkemiäni valkokirjokanukoita. Kaksivärinen lehti on minusta niin upea, etenkin hämärtyvässä illassa. Ivory Halo toisi hienon säväyksen syksyisellä ruskavärillään. Kooltaan Ivory Halo on samanlainen kuin pallesorvarinpensas. Ehkä istutan kummatkin.

Olisi järkevää työntää lapio useampaan kohtaan nähdäkseni, missä vuorimäntyjen juuret luikertelevat. Sinnehän ne jäivät maahan, vaikka maanpäälliset osat lähtivät. Juurista saattaa muodostua uusien istutusten kannata ongelma. Olen kaivanut pikkupuutarhassa muutamia pienempien vuorimäntyjen juurakkoja pois. Saattaa käydä niin, että pensasunelmani haihtuvat maassa luikertelevien juurakoiden myötä. Sitten on vain keksittävä jotain muuta.

Maa ei tuossa edesmenneiden vuorimäntyjen kohdalla ole vielä jäässä, mutta koekuoppien kaivelu jääköön keväälle. Aivonystyröillä on hyvää aikaa hieroa suunnitelmaa talven aikana. Taimimyymälöiden keväällä avautuessa voin sitten lähteä ostoslistan kanssa liikkeelle.

Pitäkäähän itsenne lämpiminä.
Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Se on kesä nyt

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Viime päivien kärvistely tai enemmänkin värjöttely kylmyydessä ei niin haittaa, kun kuitenkin puutarhassa kukkii jos jonkinlaisia ihanuuksia. Viileydessä on myös positiivinen puolensa, kun useimpien kasvien kukinta kestää tavallista pidempään. 

Koristeomenapuista Royalty on jo lopettamassa ja Aamuruskollakin on varmaan viimeiset vaaleanpunaiset hattarapilvipäivät jäljellä. Sen sijaan alapihan Musta Rudolf vasta avasi kukkansa. Pikkuinen puu on pullollaan kukkia. Musta Rudolf säilyttää tumman tyylinsä keväästä syksyyn. Parhaillaan kukkatulva korostaa puun tummasväyisiä lehtiä. Syksyllä koko puu hehkuu viininpunaisena.

Camassia leichtlinii caerulea - Tähtihyasintti

Sininen tähtihyasintti ei ehkä ole paras mahdollinen väripari Musta Rudolfin viininpunaiseen yhdistettäväksi. Syyssipuleita maahan tunkiessa päähuomio kiinnittyy yleensä siihen, mihin ne sipulit saa olemassa olevia perennoja liikoja kurittamatta laitettua. Silloin unohtuu väriparit ja hienot sommitelmat. Joiden suhteen en muutenkaan ole kovin taitava.

Geum coccineum - Tulikellukka

Kellukat ovat osoittautuneet helpoiksi ja kivoiksi perennoiksi. Siirsin kaikki kellukat muutama vuosi sitten Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska uudessa paikassa ne näyttävät viihtyvän hyvin. Kasvusto on rehevöitynyt ja kukinta on runsasta.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Mai Tai sopii hyvin tulikellukan kaveriksi. Kukkivat samanaikaisesti, sovussa vierekkäin. Taustalla lemmikkejä, joita on vähän joka paikassa.

Myosotis - Lemmikki

 
Muistan, kuinka vuosikausia sitten siirsin muutaman lemmikin tontin rajalta kukkapenkkiin. Siitä ne sitten aloittivat aluevaltauksen, joka jossain vaiheessa herätti huolta. Ajattelin, ettei kohta muuta mihinkään mahdukaan. Hyvin mahtuu. Kukinnan jälkeen lemmikkikasvusto muuttuu vähitellen ruskeiksi, jolloin riivin ne surutta kompostiin. Rapina vain  käy, kun siemeniä putoaa maahan takaamaan tulevien vuosien kukinnan. 

Joskus ennen koronaa ostin kevätmessuilta vaaleanpunaista lemmikkiä. Ihmeen hyvin se on pysynyt vaaleanpunaisena, vaikka ympärillä kasvaa sinisiä. 

Narsissien kukinta on jo auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Syreenipenkin varjoisemmassa osassa muutama narsissi vielä kukkii lemmikkien ympäröimänä. Lemmikillä on puutarhassa vähän samanlainen rooli, kuin harsokukalla leikkokukkakimpussa. Keventää ja kehystää isompien kukkien olemusta.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko on yksi alkukesän lempikukistani. Kukinnan jälkeen olen siirtänyt joitakin alkuja muualle puutarhaan. Siirtoprojekti on vasta aluillaan, joten suuria kukkamättäitä ei vielä ole. Hyvää kannattaa odottaa.

Arovuokkojen taustalla kukkivat pinkit koristemansikat. Se on tänä vuonna erityisen runsaskukkainen. Sitäkin olen siirtänyt pariin paikkaan ja suunnitelmissa on uusia kokeiluja. Koristemansikka lähettää pitkillä rönsyillään sateliittejaan vallatakseen uusia alueita. Rönsyt on helppo nyhtää pois ja istuttaa itselleen sopiviin paikkoihin.

Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alla kasvavien scillojen lehdet ovat kellahtaneet makuulleen ja kellastumassa. Osan lehdistä leikkaan pois, osan peitän sellaisenaan tuoreella mullalla. Se työ on vielä aloittamatta.

Kuva hedelmätarhasta kohti yläpihaa. Suoraan edessä Päivänliljapenkki. Vasemalle jäävät marjapensaat, joiden toisella puolella kasvimaa ja kasvihuone.

Kuvassa etuvasemmalla syyshortensiat, joiden lehtevin kausi on vielä edessä. Seuraavana ruusuorapihlaja, jonka nuput avautuvat pian. Sitten puu onkin hetken aikaa täynnä pieniä ruusunpunaisia kukkia. En yhtään ihmettele, miksi puun nimi on ruusuorapihlaja.

Kriikunapolku

Kriikunapolulla on kolme haaraa. Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, keskellä Ruusukolmio. Käytävän rajaukset turveharkoilla. 

Lähes kaikki kukkapenkkini ovat kohopenkkejä, jotka olen erottanut nurmikosta kanttausurilla. Majalispenkki taitaa olla yksi harvoista ei-kohopenkeistä. Sen olomuotoon en ole aivan tyytyväinen, mutta odottakaan idealampun syttymistä. 

Majalispenkki rajoittuu vasemmasta päästään metsäruusuun, joka on aivan karmea tekemään juurivesoja. Olisi järkevintä muuttaa Majalispenkki jälleen nurmialueeksi, jotta pääsisin ajamaan ruusupuskan ympäri ruohonleikkurilla. Vielä järkevämpää olisi kaivaa koko ruusu ylös, mutta se vaatisi kaivurin. Jota ei taasen alapihalle saa, ellei joku keksi lentäviä kaivureita. Mennään siis edelleen vähemmän järkevillä, joskin melko työläillä ratkaisuilla.

Vasemmalla Oikearinne, jonka päässä kasvaa jättikokoisiksi venyneet vuorimännyt. Olen pohtinut, josko sahaisin korkeimmaksi venyneen osan pois. Toisaalta se ei minua haittaa muulloin, kuin tuoreiden versojen typistyksen aikaan. Silloin tarvitsen korkeat A-tikkaat ylettyäkseni latvuksiin typistämään. Voisin tietenkin järjestää opastusretkiä teemalla "tässä syy, miksi vuorimäntyjä kannattaa typistää jo pienenä". Itseltäni jäi typistykset alkuvuosina tekemättä. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Pyöreä istutusalue syntyi laajentaessani Kiemurapenkkiä. Nurmikkoa kuoriessani mietin, mihin kippaan massan. Lopulta päätin koota sen yhdeksi läjäksi, johon tuli massaa myös muualta puutarhasta. Peitin keon pressulla tukahduttaakseni ruohot ja rikkaruohot, mikä onnistuikin hyvin. Aikanaan poistin pressun ja ryhdyin rakentamaan keosta kukkapenkkiä.  Laelle istutin riippahernepuun. Kuvassa se näyttää matalalta, mutta tosiasiassa kuvakulma vääristää. Ja puu on aikalailla kallellaan.

Historiaa opiskellut poikani nimesi penkin Kurgaaniksi (Etelä-Venäjällä sijaitseva entinen tataarien hautakumpu). Nimi jäi käyttöön.

Edessä Päivänliljapenkki, joka sai nimensä päivänliljoista, kuinkas muutenkaan. Niitä istutin penkkiin aluksi useampia. Penkin kasvihuonepäädyssä on lumikärhö tukisäleikköineen ja tässä katsojan päädyssä taasen säleikkö Multi Bluelle ja Rouge Cardinalille. 

Oikealla pilkottaa Ruusukolmio, jossa kasvaa Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Suviruusu yrittää kovasti alittaa juurivesoillaan kapean kannaksen Päivänliljapenkkiin. Olisin poistanut kannaksen ja yhdistänyt alueet jo ajat sitten. On kuitenkin helpompi leikata juurivesat ruohonleikkurilla sen sijaan, että kaivaisin niitä alituiseen lapiolla mullasta. Mahdollisesti muiden kasvien seasta.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset unikot ovat jo avautuneet. Meillä ne tykkäävät kasvaa aronioiden tyvellä, jonne taasen kameran kanssa on hankala päästä. Kukkapenkissä asuvien yksilöiden avautuminen on lähellä. Punaista jo pilkottaa. Oikeassa alakulmassa on vaaleanpunainen idänunikko Princess Victoria Louise tai valkoinen Royal Wedding. Arvoitus ratkeaa lähipäivinä.

Allium Purple Sensation

Kevään ensi hetkistä lähtien puutarhaihmisen elämä on jatkuvaa löytämistä. Ei kannata surra kirjopikarililjojen ja tulppaanien kuihtumista. Ne tavataan taas ensi vuonna, mutta sitä ennen riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää ihan syksyyn saakka.

 Taas koitti päivä kesäinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Nyt avaan luontoon ikkunat,
päivänkakkarat siel kukkivat.
Oi kesäaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
kesäaamun onnesta.