Pensasideoita aukkopaikkaan

Mustarastaita koivussa

 

Puutarhaihmisen kalenterissa on parhaillaan aika, jolloin pihalla ei tapahdu paljoakaan. Välillä on pientä pakkasta, välillä taivaalta leijailee lumihiutaleita. Kasvimaailmassa sen sijaan on hiljaistakin hiljaisempaa, talvilevon aika. Puutarhaa kiertäessä tuntuu vähän hassulta, kun mullan rapsuttaminen sormilla ei tuo ainuttakaan piippoa esiin. Ei vielä kuukausiin.

Alapiha 25.10.23.  Aika pian lumi suli pois.

Samaa puutarhaa ja pihaa iäisyyksiä rakentaneena, päällimmäisenä on tunne, että kaikki on jo tehty ja jokainen nurkka täytetty. Se ei pidä paikkaansa. Puutarha elää ja muuttuu kaiken aikaa. Yhtenä kesänä kaikki näyttää olevan just jetsulleen siten, kuin haluaa. Sitten tuleekin uusi kevät ja uusi kasvukausi. Jotain on muuttunut joko puutarhassa tai puutarhurin päässä. Aika tekee tehtävänsä niin kasveille kuin rakenteillekin. Silloin uusille ideoille ja pitkään muhineille ajatuksille on avautunut tie toteutukseen.

Oikealla Oikearinne 7.11.23

 
Meillä kasvaa Oikearinteessä vuorimäntyjä, joilla on ikää ainakin 25 vuotta, todennäköisesti enemmänkin. Niiden vuosikasvuja ei alkuvuosina typistetty, joten voitte kuvitella, minkälaisia honkkeleita niistä on kasvanut. Jossain vaiheessa ymmärsin tarttua sekatööreihin aina ennen juhannusta. Siten sain vuorimännyistä kohtuullisen hauskoja pallopäitä. Sopivasta suunnasta katsottuna näkymä suorastaan viehätti. Ja vähemmän sopivasta suunnasta taasen oli parempi ummistaa silmät. 

Vuorimännyllä hilsettä - ei suinkaan - luntahan tuo.

 
Kuluvan vuoden juhannus lähestyi uhkaavasti ja vuosikasvut oli typistämättä. Helteiden vuoksi ei innostanut sitten tippaakaan kiivetä korkeille tikkaille typistämään vuosikasvuja kädet kyynärpäitä myöten pihkassa. Suoritin sen, mikä oli ihan pakollista. Loput kohtasivat radikaalin päätöksen. Osa korkeimmista vuorimännyistä sai lähtötuomion.

Vuorimäntyalue 17.11.23

 
Elokuussa Ukkokulta sahasi pahimmat vuorimäntyhonkkelit tyvestä poikki. Syyskuussa lähti vielä lisää runkoja. Muutama matalampi runko vielä jäi. Pahoin pelkään, etteivät nekään kovin pitkään tuossa seiso.

Sahattujen vuorimäntyjen tilalle jäi ammottava aukko. Vielä suurempi aukko taisi syntyä puutarhurin sydämeen. Onneksi tuota sydämen aukkoa on voinut täyttää uusilla kasvi-ideoilla. Suunnitelma on vasta aluillaan ja varmasti muuttuukin vielä useaan kertaan.

En yhtään tykkää keskeneräisistä projekteista. Tyyliini kuuluu ratkaista ongelmat mahdollisimman pian. Tällä kertaa - kuten varmaan aina muulloinkin - on ollut hyvä, ettei ole ollut aikaa rynnätä taimikauppaan ostoksille. Olen seisonut rinteen vierellä katsomassa ja miettimässä. Punnitsemassa paikan tarjoamia etuja ja haittoja. Pohtimassa, mitä haluan, mikä on järkevää tai mikä ei missään nimessä käy.

Näkymä alapihalle portaiden yläpäästä.

Puutarhassani on riittävästi istutusalueita perennoille. Kasvikaruselli pyörii pihassani vuodesta toiseen. Yhä enemmän olen tykästynyt erilaisiin pensaisiin. Eivät nekään täysin hoidotta puutarhassa viihdy, mutta usein pensaat ovat aika helppoja. Ne täyttävät isonkin tilan nopeasti, ovat näyttäviä ja tuovat kaivattua kerroksellisuutta. Pensaat sopivat hyvin rinteeseen istutettaviksi, koska ne sitovat juuristollaan maata. Lisäksi pensaat eivät tarvitse perennojen tapaan niin paljon hoitotoimenpiteitä. Riippuu tietenkin pensaasta - ja perennasta.

Ylä- ja alapihan erottava rinne on melko jyrkkä, aurinkoinen ja kuivakin paikka. Maa on syvälle hiekkaa. En halua hurjan korkeita pensaita, vaan ne saisivat peittää jäljelle jääneiden vuorimäntyjen alaosan. Pensaan tulisi olla kaunis koko kasvukauden ja erityisesti toivon näyttävää syysväriä. Ehdokkaita on tällä hetkellä kolme, joista yksi on jo vaarassa pudota pois.

Pallesorvarinpensaan kuva lainattu netistä.

 
Sorvarinpensaista minulla ei ole lainkaan omakohtaisia kokemuksia. Niihin tutustuin tänä kesänä blogimaailmassa. Pallesorvarinpensas (Euonymus alatus) on nyt ykkösehdokkaana. Se olisi kooltaan sopiva (korkeus 100-150 cm). Sen bonuksena on loistava syysväri. Miinuksena taasen se, että se on jänisten herkkua. Toisaalta, lähellä kasvaa jo entuudestaan ruusuherukka, joka sekin vaatii verkotuksen.

Kirsikkasorvarinpensaan kuva lainattu netistä.

Kirsikkasorvainpensas (Euonymus planipes) on myös kiinnostava ja istutusolosuhteisiin sopiva pensas, mutta se taitaa kasvaa liian korkeaksi (3-4 m). Vaikka näkymä yläpihalta alapihalle ei kovin helposti vaarannu jyrkän pudotuksen vuoksi, en halua rinteen kasvien yläpihalta katsottuna nousevan merkittävästi yli tietyn rajan. Siksi kirsikkasorvarinpensas saattaa hävitä pelin.

Valkokirjokanukan kuva lainattu netistä.

Kolmas ehdokas on valkokirjokanukka (Cornus alba 'Ivory Halo'), jollaisen näin lokakuussa Tampereen Pispalassa kierrellessäni. Tästä sanotaan, ettei se siedä pitkäkestoista kuivuutta. Sitähän meillä on ollut useana kesänä peräkkäin. Hiekkainen rinne kuivuu taatusti ensimmäisenä.

Olen jo pitkään ihaillut siellä täällä näkemiäni valkokirjokanukoita. Kaksivärinen lehti on minusta niin upea, etenkin hämärtyvässä illassa. Ivory Halo toisi hienon säväyksen syksyisellä ruskavärillään. Kooltaan Ivory Halo on samanlainen kuin pallesorvarinpensas. Ehkä istutan kummatkin.

Olisi järkevää työntää lapio useampaan kohtaan nähdäkseni, missä vuorimäntyjen juuret luikertelevat. Sinnehän ne jäivät maahan, vaikka maanpäälliset osat lähtivät. Juurista saattaa muodostua uusien istutusten kannata ongelma. Olen kaivanut pikkupuutarhassa muutamia pienempien vuorimäntyjen juurakkoja pois. Saattaa käydä niin, että pensasunelmani haihtuvat maassa luikertelevien juurakoiden myötä. Sitten on vain keksittävä jotain muuta.

Maa ei tuossa edesmenneiden vuorimäntyjen kohdalla ole vielä jäässä, mutta koekuoppien kaivelu jääköön keväälle. Aivonystyröillä on hyvää aikaa hieroa suunnitelmaa talven aikana. Taimimyymälöiden keväällä avautuessa voin sitten lähteä ostoslistan kanssa liikkeelle.

Pitäkäähän itsenne lämpiminä.
Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Toukokuun ensimmäinen

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Jossain vaiheessa ajattelin, että blogi toimisi puutarhapäiväkirjana. Toki niin tapahtuu, mutta ei kovin tarkassa järjestyksessä. Pihalla nimittäin kasvu on sen verran hurjaa, ettei tahdo perässä pysyä. Ulkohommiin vetää puutarhurin sielu ja siinä kiireessä unohtuvat postaukset ja päivitykset.

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

  
Miten minusta tuntuu, että kaikkien muiden puutarhat ovat viimeistä piirtoa myöten harkittuja ja hoidettuja. Tai ainakin melkein. Meillä taasen ongelmapaikkoja löytyy toinen toisensa jälkeen ja kun yhden nurkan saa mielestään tyydyttäväksi, voikin sitten siirtyä sen enempiä miettimättä seuraavaan kohennettavaan kohteeseen.

  
Leikkimökin sivurinne on ollut vuosien ajan vähän räjähtäneen oloinen. Paikalla kasvoi aikoinaan iso koivu, joka muutama vuosi sitten oli kaadettava. Sen kanto jäi törröttämään ja Juusolla oli pitkään tapana käydä istumassa kannon päällä. Aika on tehnyt tehtävänsä mädättämällä kannon lähes kokonaan, mutta vähän sitä vielä tuolla uuden polun reunalla törröttää. En saanut sitä kokonaan pois kirveellä enkä sahalla, joten olkoon. Äkkiä tuo loppukin lahoaa. 

Uusi polku kulkee alapihalta, naapurin aidan vierestä rinnettä pitkin leikkimökin nurkalle. Polku ei sinänsä ollut mitenkään tarpeellinen, mutta Juusolla on tapana oikoa milloin mistäkin, joten nyt se voi tehdä sen tästäkin kohtaa ihan laillisesti. Taluttajansa kera. Ja jotenkin tykkään, että puutarhassa on erilaisia yllätyksiä. Polun varsi paranee kesän myötä, kunhan vasemmalla puolella kasvavat aroniat saavat lehtensä ja oikean puolen vuorenkilvet pörhistävät taas kasvunsa talven jäljiltä.

 

Alkuvuosina leikkimökin päätyrinne oli tuettu porrastetuilla lautarakennelmilla, mutta lauta ei maan painoa ja aikaa kestänyt. Muutama vuosi sitten Ukkokulta rakensi betonisen tukimuurin (joka tässä kuvassa ei näy, vaan jää kivien oikealle puolelle). Muurin ja naapurin aidan väliin jää sopiva kulkureitti kottikärryjenkin kanssa kulkemiseen. Rinteessä kasvaa laakakatajaa ja vuorenkilpiä. Vuorenkilvet ovat yleensä tähän aikaan vuodesta varsin eloisan näköisiä, mutta kulunut talvi oli niille poikkeuksellisen ankara. Sirottelin tuoretta kompostimultaa vuorenkilville, joissa oli jo uusia lehtiä tulossa ja sieltä ne taas ponnistavat tuuheutuakseen kesän aikana. 

Muurin reunassa on myös tuoksuvatukkaa, jota yritän epätoivoisesti pitää kurissa ja estää leviämästä leikkimökin suuntaan. Tuoksuvatukan hyvä puoli tässä paikassa on se, että kesäisin se estää näkyvyyden naapuriin ja talveksi sen voi leikata tapille, jolloin se ei loukkaannu päälleen kolattavasta lumesta. Ylempänä, tasamaalla on syreeneitä.

Raahasin viikolla kivenmurikoita tukemaan rinteen alareunaa. Eristin kivet multarinteestä laittamalla niiden taakse ja alapuolelle sanomalehtiä ja lopuksi täytin ylimääräisiä koloja kivituhkalla. Tuo harmaanmusta kivituhka on erinomaista sen vuoksi, että se tiivistyy kastelemalla todella hyvin.

Maahan ovat myös päässeet maanantaiset ostokset. Törsäsin vähän enemmän ja ostin Purppuraomenapuun - Malus 'Aamurusko', Ruusuorapihlajan - 'Crataegus Paul's Secret' ja Teresanruusun. Mukaan lähti myös Omenaruusu, jollaista olen pitkään havitellut. Toivomaani Kevätsuudelmaa eli koristekirsikka Prunus 'Accolade' ei kaupassa ollut. Honkkarissa käydessäni ostin vielä toisenkin purppuraomenapuun eli Royalthyn, kun sellaiseen siellä taimien seassa törmäsin. Ei auttanut mikään. Satoi niin paljon, että piti tehdä nopea päätös. Ajattelin, että jos nyt sen tänne kauppaan jätän, harmittaa myöhemmin. Enkä sitten jättänyt.

Kotkansiipi - Matteuchia struthiopteris

Nyt on meneillään sellaiset ajat, että puutarhassa pitää tehdä vähintään yksi kunnon kierros päivässä. Mieluummin kaksi. Se, mitä on aamulla nähnyt, ei enää päde illalla. Muutokset ovat todella nopeita. Katsokaa tuota Kotkansiipeä. Eilen se oli vielä ihan eri värinen, kuten näet alakuvasta.

Rosa Sommarwind

Kesän ruukussa asustanut Sommarwind-ruusu muutti syksyllä Oikeaanrinteeseen. Pelkäsin istuttaneeni sen juurtumisen kannalta liian myöhään, mutta hyvin siinä näyttää eloa taas olevan.

Koiranhammas - Erythronium

Ja kun kaikilla muillakin on koiranhammas, pitää sellainen omastakin puutarhasta löytyä. Ostin syksyllä puutarhaliikkeestä kaksi sipulia, joissa mainittiin vain, että ovat koiranhampaita. Hetken jo luulin, että olen tunkenut sipulit jälleen kerran Kiinaan saakka, vaan kyllä ne sieltä mullata ylös nyt ponnistavat. Jännityksellä odotan, millainen kukka koiranhampaisiini ilmestyy.

Tulipa 'Florosa'

Syksyllä laitoin Oikeaanrinteeseen myös jonkin verran tulppaanien sipuleita. Eräs pihan ongelmakohteista kun tuo alapihalle johtavien portaiden toinen puolisko on. Jo syksyllä päätin, että nyt tulee muutos siihenkin pähkäilypaikkaan. Luullakseni tämä tulppaani on  Florosa, pinkki kukka, jossa on vihreä raita. Sieltä se kukkakin jo kurkistaa. 

Valkosipuli - Allium sativum

Iloa löytyy myös Ukkokullan kasvimaalaatikosta, jonne hän istutti syksyllä valkosipulia. Piippoja on alkanut tupsahdella kuivien lehtien lomasta. Eri lajikkeita hän laittoi, mutta merkinnät taitavat olla Ukkokullan päässä.

Puutarhakoristeetkin alkavat vähitellen siirtyä kellarista omille paikoilleen puutarhaan. Mitä lie tämä pieni keijutyttö ajattelee taivaalla näkevänsä. Lintu kuitenkin jo odottaa häntä vesialtaan reunalla.

Lämpimät kiitokset kaikille TOP10-onnitteluista. Törmäsin uutiseen ihan sattumalta ja ilahduin todella paljon. En nimittäin ole missään vaiheessa ajatellut tavoitella blogillani mainetta ja kunniaa tai minkäänlaista hyötyä ylipäätään. Puhtaasti ilosta ja rakkaudesta puutarhaan, kasveihin ja kaikkeen kauniiseen sekä kirjoittamistaidon ylläpitämiseksi tätä blogiani teen. Kaikki muu on silkkaa bonusta tässä elämässä. 

Kiitokset kuuluvat teille kaikille, sillä tullakseen suosituksi, tarvitsee blogi aivan ehdottomasti teitä lukijoita ja kommentoijia.

Tutustukaahan näihin muihinkin TOP10-listan blogeihin, jollette jo ole niin tehneet. Kivoja puutarhablogeja on runsaasti listalla mainttujen lisäksi ja uusia näyttää syntyvän kaiken aikaa

1.   Kukkaiselämää
2.   Saaripalsta
3.   Kanelia ja kardemummaa
4.   Mielen lumoa
5.   Formaaki ja puutarha
6.   Rikkaruohoelämää
7.   Tylsän mörököllin blogi
8.   Hernepensaskujamme
9.   Anun puutarha
10. Marian koti ja puutarha

Vappu alkaa olla juhlittu, mutta edessä on vielä normiviikonloppu. Jos vain luvatussa sateessa taukopaikkoja löytyy, nauttikaa pihasta, puutarhasta ja luonnosta. Voiko enää hurmaavampaa ajankohtaa olla, kuin tänään alkanut toukokuu.