Kolmen päivän Tampere-loma

Tammerkoski

 

Kesä on pääsääntöisesti kulunut omissa nurkissa. Viihdyn hyvin kotona, eikä tekemisestä ole puutetta. Pieni poikkeus normaaliin arkeen tekee aina terää. Tamperelainen ystäväni kutsui minut vierailulle. Edellisillä kerroilla hän on esitellyt minulle Tampereen museoita, arkkitehtuuria, puistoja ja vaikka mitä mielenkiintoista. Päivä tai kaksikaan ei millään riitä, kun kaupunkia katsellessa on syötävä, kahviteltava ja syvennyttävä myös keskustelemaan niin menneistä kuin nykypäivän asioistakin.

Tammerlammen kesän 2024 teos: Jarno Vesala "Pysähdys"

Matkustin Tampereelle junalla ja majoituin pariksi yöksi keskustahotelliin. Ensimmäisen päivän aloitimme kahvittelemalla Tammelan torilla. Voi mahdoton, miten ihania makeita ja suolaisia leivonnaisia torikahviloissa oli tarjolla. Ei todellakaan mitään muoviin pakattuja muffinseja tai juustosämpylöitä. Ei, vaan suussa sulavia juusto- ja muita kakkupaloja, piiraita ja pasteijoita. Vieläpä kukkarolle sopivin hinnoin.

Kahvihetken jälkeen suuntasimme tutustumaan Raili ja Reima Pietilän suunnittelemaan Liisankallion kaupunginosassa olevaan Kalevan kirkkoon. Kirkon rakentaminen aloitettiin 1954 ja se valmistui 1955. Massiivinen betonirakennus on sisältä huomattavasti lempeämmän oloinen.

 
Seuraavaksi tutustuimme Annikinkadun puutarhakortteliin, joka on toinen jäljellä olevista tamperelaisista umpipihaisista puutalokorttelista. Toinen on Amurin työläismuseo. 1907-1908 valmistunut puutalokortteli aiottiin purkaa. Asukkaat ja monet muut ihmiset ryhtyivät aktiivisesti puolustamaan korttelia ja vaatimaan sen säilyttämistä. He onnistuivat. Yhteisöllinen asuinyhteisö jatkaa korttelissa syntynyttä tapahtumaperinnettä joka toinen vuosi järjestettävän Annikin Runofestivaalin muodossa. 

Tirkkosen talo, Kauppakadun ja Kuninkaankadun kulma

 
Iltapäivällä osallistuimme opastettuun arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemien jugend-rakennuksia esittelevään kävelykierrokseen. Lukuisia Federleyn kauniita jugend-rakennuksia olen jo ennenkin ihaillut, mutta nyt saimme niistä paljon yksityiskohtaista tietoa. Puolitoista tuntia kului kuin siivillä. Ja tuntui jaloissa, sillä kierrokseen oli ympätty monen rakennuksen lisäksi runsaasti reipasta kävelyä helteisessä säässä.

Vehonniemen näkötorni

Ensimmäisen päivän helteisen sään kuntoilu oppaan perässä verotti sen verran voimia, että päätimme ulottaa kulttuurikierroksemme Tampereen ulkopuolelle henkilöautoa käyttäen. Suuntasimme Kangasalalle. 

"Roineen armaiset aallot"

Vehoniemen harjulle kiivetessämme korvissa soi monille tuttu "Kesäpäivä Kangasalalla". Väkisinkin aloin hyräillä "Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen; niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee, ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee". 

Näkötornista maisemat avautuivat huikaisevan hienoina.

Näkötornin juurella on Vehoniemen automuseo. Sen kahvilasta ostimme juotavaa hellepäivän virkistykseksi. Toki meidän oli kierrettävä katsomassa hienoja autoja. Kulkuneuvot ovat hyvässä järjestyksessä ja hienosti kiillotettuja. Museoon on vapaa pääsy.

Pälkäneen rauniokirkko

Matkan varrelle osui Pälkäneen rauniokirkko, joka oli ilman muuta käytävä katsomassa lähempää. Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu luultavasti 1495-1505 välisenä aikana. 1700-luvulla hiekkamaalle perustetun kirkon perustukset alkoivat pettää ja seinät halkeilla. Lopulta kirkko hylättiin Pälkäneen uuden kirkon valmistuttua.

Ruotsalainen retkikunta vei hautausmaalta 55 vainajan pääkallot tutkimuksia varten 1800-luvun lopulla. Pääkallot ovat sittemmin siirtyneet Karoliinisen instituutin haltuun. Suomi on pyytänyt asianmukaisesti haudattaviksi pääkallojen palautusta, johon on vihdoin keväällä 2024 saatu suostumus. 

Voipaalan taidekeskus

Rauniokirkolta jatkettiin matkaa Sääksmäellä sijaitsevaan Voipaalan taidekeskukseen. Vanha kartanoalue on jo sinällään kaunis. Kiersimme alueen näyttelyt, ihastelimme vanhoja rakennuksia sekä 1700-luvulla perustettua barokkipuutarhaa, joka on varmasti hienoin nähtävyys keväällä lukuisten hedelmäpuiden kukkiessa. Voipaalan taidekeskukselta lähtee ulkoilupolkuja, myös reitti Rapolan muinaislinnaan. Totesimme täydeltä taivaalta porottavan auringon tekevän kiipeämisen Rapolanharjulle liian tukalaksi. 

Visavuori: Emil Wikströmin taiteilijakoti

Päivän mielenkiintoisin kohde oli mielestäni Visavuoren Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee Sääksmäellä, Valkeakoskella. Upealla paikalla, Vanajaveden rannalla sijaitseva mielenkiintoinen paikka. Visavuoren alueella on myös Emil Wikströmin tyttärenpojan, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä paviljonki. Se on rakennettu Emil Wikströmin kasvihuoneen paikalle.

Emil Wikströmin käsiala näkyy niin rakenteissa kuin huonekaluissakin

 

Emil Wikströmin ja puolison (Alice Högström) makuuhuone

Hotelli Torni Hämeenpuiston suunnasta illalla kuvattuna.

 
Pitkän ja antoisan kulttuuripitoisen päivän päätteeksi huristelimme vielä hissillä hotelli Tornin 25:een kerrokseen, jossa nautimme kylmät virvoitusjuomat komeita tamperelaismaisemia ihastellen.

Pyynikin kirkkopuisto

Kolmannen vierailupäivän yhdessä nautitun aamiaisen jälkeen suuntasimme askeleemme kohti Pyynikin kirkkopuistoa, jossa on hautamuistomerkkejä pääosin 1860-70 -luvulta. Ystävälläni on puhelimessaan appi, jonka avulla saatoimme kuunnella valitsemamme muistomerkin historiasta.

Tampereen taidemuseo

Seuraava kohteemme oli Tampereen taidemuseon Hyper -näyttely, jossa veistokset esittävät ihmiskehon sellaisena kuin se on, pienintä yksityiskohtaa, kuten ihohuokosta, ryppyä, partakarvaa ja hikikarpaloa myöten. Osa teoksista on kooltaan tavallista ihmistä suurempia. 

Zharko Basheski: Ordinary Man, 2009-2010

Hämmentävää, kuinka luonnollisen näköisiä yksityiskohtia teoksissa on. Teki mieli koskettaa ihmishahmoja tunteakseen ihon pehmeyden ja lämmön. Se ei ole kuitenkaan sallittua, joten täytyi luottaa mielikuvituksen voimaan.

Emil Aaltonen

Museokierroksemme päätimme Pyynikinlinnaan, joka on suomalaisen kenkäteollisuuden merkkihenkilön, vuorineuvos Emil Aaltosen koti ja nykyisin museo.

Opastetulla kierroksella saa hyvän käsityksen Emil Aaltosesta ihmisenä ja tehtailijana. Monet suomalaiset ovat kävelleet Aaltosen kengissä. Minäkin. Hämmästyin, miten monitaitoinen ja mielenkiintoinen persoona Emil Aaltonen on ollut.

Hatanpään arboretumin ruusut

Vierailun päätimme Hatanpään arboretumin ruusutarhaan, jossa ryhmäruusut kukkivat parhaillaan kauniina. Ruusujen ihastelun ja pienen puistokierroksen lisäksi söimme herkullisen hedelmäiset vohvelit. Sitten olikin jo aika suunnata kohti rautatieasemaa ja aloittaa junamatka kotiin.

Tampereen talot, kadut, puistot, museot ja monet muut nähtävyydet tuli koettua ystäväni toimiessa innostavana oppaana. Kolmas intensiivinen Tampere-vierailuni ei tule jäämään viimeiseksi, koska paljon kiinnostavaa jäi näkemättä ja kokematta. Moni paikka on vasta päällisin puolin tutustuttu ja ansaitsee tulla käydyksi toistamiseen. 

Hatanpään arboretum

 
Tutun ihmisen kanssa kiertely on mukavaa, kun välillä istahdetaan, jutellaan niitä näitä, muistellaan menneitä ja pohditaan tulevaisuutta. Jännää, ettei välttämättä tarvitse matkustaa Euroopan vanhoihin kaupunkeihin ammentamaan kulttuuria ja katselemaan historiallisia kohteita. Mielenkiintoisia paikkoja löytyy kotimaastakin. Huomaamattomatkin paikat ja rakennukset alkavat elämään uudella tavalla, kun syventyy niistä kertoviin tietoihin ja tarinoihin.

 

Älä sade murjo hortensioitani!

Hydrangea paniculata Grandiflora 29.7.2024

 
Hortensioiden kukinta on tänä kesänä runsasta ja kukinnot isokokoisia. Leikkaan syyshortensioista keväisin vanhat kukinnot pois, lyhennän pitkiä oksia ja poistan hennoimpia ja huonokuntoisia kokonaan. Näin olen toimnut vuosia. Niin myös tänä vuonna. Hortensiat vihertyvät monia muita kasveja hitaammin. Alkuun päästyään ne ottavat muut kiinni nopeasti niin lehtien kuin oksienkin kasvussa.

Rankkasade 4.8.2024

Syyshortensiat eivät yleensä kaipaa tukemista. Pallohortensioita olen tukenut, koska niiden varret ovat hennompia ja suuret kukinnot painavia. Heinäkuun lopun ja tämän elokuun alun sateet ovat tulleet rajuina kuuroina. Tunnin pari sataa sellaisella voimalla, että kaikki lakoaa. Sitten saattaa olla puolikin päivää taukoa, jopa auringon paistetta. Kunnes jälleen saapuu puutarhaa piiskaava rankkasade, johon usein liittyy puuskainen tuuli. Taitavat olla enemmän ukkosmyrskyjä kuin tavallisia kesäsateita.

Viikon takaisessa myräkässä syyshortensiasta murtui iso oksa. Harmittihan se, mutta sainpa kerrankin kukintoja maljakkoon. Useat muutkin oksat nuokkuivat surullisina alaspäin, joten tuin niitä sitomalla ne takana olevaan marjakuuseen. Ravistelin litimärkiä kukintoja varovasti, jotta ne jaksaisivat nousta edes vähän pystymmäksi. Osa nousi, osa ei.

Hydrangea paniculata Grandiflora 10.8.2024

Tänään, lauantaina, aamuvarhaisella saapui jälleen kunnon kaatosade navakoiden tuulenpuuskien kera. Nyt syyshortensia on entistäkin nöyrempi ilmestys. Pahoin pelkään, ettei se tuosta enää virkisty. Varsinkin, kun voimakkaita sateita on luvassa tulevillekin päiville.

Jossain vaiheessa murehdin pihatöiden kasaantumista. Ihan turhaan. Pala palalta lista on lyhentynyt, vaikka sateista johtuen on ollut pakko pitää kokonaisia välipäiviäkin. Kanttausurat eivät enää vaadi jatkuvaa huoltoa. Kerran pari kesässä käyn ne kunnolla läpi kitkemällä rikkaruohoja. Muutaman kerran kesän aikana siistin istutusalueiden reunat trimmerillä. Sillä saa hyvin estettyä nurmikon valtausyritykset. Vanhalla ruohonleikkurilla pääsi lähemmäs istutuksia, jolloin kanttausuratkin pysyivät siistimpinä. Nykyisen ruohonleikkurin terän ulottuvuus on kapeampi, eikä se pääse leikkaamaan nurmikon ja istutusalueen rajapintaa riittävän hyvin. 

Akulla toimiva trimmeri on kätevä viedä mihin tahansa puutarhan nurkkaan. Sen ongelma on muoviset terät, jotka pieneenkin kiveen tai muuhun osuessaan katkeavat tai lentävät kokonaan johonkin pusikkoon. Taskussa on aina oltava vino pino ylimääräisiä teriä. Koko puutarhaa ei myöskään yhdellä akun latauksella siivota, vaikka meillä on akkujakin kaksi.

Pari vuotta sitten hankittu sähkötoiminen trimmeri on tehokas. Johdon kiskominen perässä ei ole vaivattominta touhua, mutta olen organisoinut reitit työn edistymiseksi sujuvasti.

Torstaina leikkasin ensin nurmikon ja sen jälkeen oli tarkoitus trimmata kanttausurien nurmikkoreunat. Muutaman pätkän sainkin hyvin hoidettua. Sitten trimmeristä loppui siima. Ei hätää, kun varakela kulki mukana. Edessä olikin uusi ongelma, sillä kelakotelon muovinen kansi oli murtunut niin pahasti, että se oli roskistavaraa. 

Siimakelakansi kuvattu sateisella terassilla lauantaina.

 
En yhtään tykkään keskeneräisistä töistä, mutta minkäs teet. Siimakela ei toiminut millään ilveellä ilman kantta. Maalasin jo mielessäni kauhuskenaarioita, että rikkoutuneen muoviläpyskän vuoksi joudun ostamaan kokonaan uuden trimmerin. Tietokone auki ja googlen ihmeelliseen maailmaan seikkailemaan. Ratkaisu löytyikin vikkelästi. Trimmeriin on saatavissa uusia kelakansia. Perjantaille tulikin sitten ostosreissu naapurikylään, josta varaosa löytyi. Harva se päivä jaksan kyllä ihmetellä, miksi vaativiinkin tehtäviin tarkoitettuihin työkaluihin laitetaan helposti rikkoutuvia muoviosia?

Kesäkuun alussa ripottelin pussillisen köynnöstävien kesäkukkien siemeniä isoon ruukkuun. Pussissa mainittiin mm. krassit, joiden taimia mullasta pian pilkistikin. Eräs voimakaskasvuinen, isolehtinen kasvi ihmetytti. En nimittäin ihan heti osannut odottaa, että kesäkukkaköynnösten joukosta versoisi kurpitsa. Kurpitsa kukkii runsaasti, mutta yhtään hedelmää ei ole kehittynyt. Mikähän kurpitsa hän lienee? Varsi venyy ja kasvaa voimalla. Aikoo ilmeisesti siirtyä terassilta meille sisälle.

Kurpitsa siis voi hyvin, krassit vastaavasti eivät. Niihin ilmaantui toukkia, jotka ovat kaiketi kaaliperhosen toukkia. Tämä ei ole mikään yllätys. Näin on käynyt krassien kanssa ennenkin. Yläpihan toisessa paikassa isossa ruukussa kasvaviin krasseihin ei vielä ole toukkia tullut. Kaipa sekin vielä tapahtuu.

Sadepilvinäkymä 10.8.2024

Sadepilvet seilaavat taivaalla, mutta lännessä näkyy jo hieman kirkasta. Nyt on hyvin märkää, sillä viimeisen tunnin aikana vettä tuli vajaa 10 mm.  Puutarhan kuivumista odotellessa on sopiva rako tehdä kotihommia. 

Alkuviikon perhosia, vaan ei kotipihassa.

Kesällä saa kuin saakin sataa. Kunhan se ei murjo hortensioitani.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Uusia asukkaita ja vanhojen muuttoja

Austin-ruusu Emily Brontë

 

Puutarhassamme alkaa olla jo aika täyttä. Se ei kuitenkaan vähennä innostusta uusien kasvien hankintaan. Lapion ja taimen kanssa on vaan tehtävä useampia kierroksia sopivaa istutuspaikkaa etsiessä. Tai sitten jokin jo reheväksi kasvanut vanhempi puska joutaa tehdä tilaa tuoreemmille. Olen kaventanut nurmikkoa jo niin paljon tai poistanut kokonaan, ettei istutusalueita oikein järkevästi voi enää laajentaa. 

Keväällä päässäni syttyi älynväläys, joka johti uuden istutusalueen syntymiseen. Tai paremminkin vanhan alueen kasvillisuuden täydelliseen vaihtumiseen. Poistin kasvimaan päädystä huonovointiset vadelmat ja istutin paikkaan muita kasveja. Alue kantaa edellisten asukkaidensa nimeä eli se on Vattupenkki.

Malus 'Aamurusko' - Koristeomena

Vattupenkin puiston puoleiseen päätyyn istutin koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä jo onkin yläpihan Pikkupuutarhassa. Olisihan noita koristeomenoita muitakin löytynyt, mutta pidän Aamuruskon vaaleanpunaisesta kukinnasta. Puun koko täysikasvuisenakin on juuri tuohon paikkaan sopiva. Se tuo kasvimaalle aikanaan kaivattua varjoa.

Aamuruskon tyvelle ilmestyi kosmoskukan taimi. Toistaiseksi siihen ei ole tullut kukkaa, mutta vielähän tuo ehtii.

Austin-ruusu Emily Brontë

Vattupenkin toiseen päähän istutin Austin-ruusu Emily Brontën. Paikka on Emilylle ehkä liian tuulinen, mutta toisaalta se saa nauttia koko päivän auringonpaisteesta. Emily on kotiutunut oikein hyvin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa on yksi sen kukkaryppäistä. Hyvin hento varsi jaksaa kannatella ruuhkaista kukkarykelmää.

Suurin osa ensimmäisistä kukista on jo kuihtunut tai kuihtumassa. Uusia nuppuja on jo esillä. Tämä ruusu se ei turhia kursaile, vaan kukkii täysillä. Sopii minulle.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio korvatkoon punaluppion kuvan.

Vattupenkki ei ole kovin leveä, mutta pituutta sillä on useampi metri. Tein pari vuotta sitten marjapensaiden ja lehtikompostien väliin uuden puskalämpäreen, johon istutin Purppuraheisiangervo Diabolon, syyshortensia Vanille Fraisen ja punaluppion. Istutusalue tuntui koko ajan tyhmältä ja paikkaan sopimattomalta. Niinpä Vattupenkin rakentuessa, siirsin Diabolon ja Vanille Fraisen keskelle uutta penkkiä. Myös punaluppio siirtyi Vattupenkkiin. Pensaiden entisen paikan muutin takaisin nurmikoksi. Nurmikko on helpompi leikata, kun ei tarvitse ahtaassa paikassa pyöriä ympyrää.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Vattupenkin takareunaan istutin nettikaupasta tilaamani kolme hurmesilkkiheinää. Ne olla möllöttivät pitkään sen näköisinä, etten ollut varma niiden juurtumisesta. Heinäkuussa niihin alkoi tulla uutta eloa eli uusia lehtiä on tullut ja mittaakin vähän enemmän.

Samaan penkkiin piti laittamani nettikaupasta niinikään tilaamani kellukka Pink Fluffyt. Ne tulivat juurakoina, jotka istutin ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan. Kolmesta vain yksi heräsi ja sekin kuihtui lähes samantien. Kahdesta muusta ei näkynyt vilaustakaan. Laitoin kauppiaalle palautetta. Sain kuin sainkin rahat takaisin, mikä on minusta asiallista asiakaspalvelua.

Geranium hyprid 'Rozanne' - Jalokurjenpolvi

Lisäksi istutin Vattupenkkiin jalokurjenpolvi Rozannea. Ajattelin, että mitä nopeammin kasvit täyttävät penkin, sitä vähemmän on tilaa rikkaruohoille. Rozannen kasvutapa on kyllä turhan rento. Se kasvattaa pitkiä maassa makaavia versoja. Kuvauksen mukaan se on tiivis ja tuuheakasvuinen, minkä vuosi se sopii hyvin maanpeitekasviksi. Annan siis Rozannelle aikaa kotiutua kunnolla ja lunastaa lupauksensa. Sen iso, sinilila kukka on näyttävä ja kaunis.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Monilla on varmasti kokemuksia leikkaamattomista vuorimännyistä. Kuinka niistä kasvaa honteloja kummituksia. Oikearinteessä kasvaa malliesimerkkejä hoitamattomista vuorimännyistä. Niiden ulkonäkö on vuosien aikana hieman parantunut, kun ymmärsin vihdoin alkaa niitä typistämään. 

Syksyllä sahasimme pari liian korkeaksi kasvanutta haaraa pois. Saattaa olla, että loputkin vuorimännyt vielä lähtevät, mutta toistaiseksi ne saavat armonaikaa. Sahattujen tilalle jäi ammottava aukko, joka ei silmää miellytä. Pää kipeänä mietin, miten näkymää parantaisin. Lopulta keksin istuttaa lumikärhön, joka viihtyessään kasvaa jätiksi. Näin se täyttäisi tyhjää tilaa ja viherryttäisi ankean paikan nopeasti. 

13.5. istutetusta pienestä lumikärhön taimesta on kasvanut jo iso pehko. Laitoin sille avuksi puolikaaren muotoisen metallituen, jotta köynnös olisi ilmavasti irti maasta. Jotta kärhö saavuttaisi kuvan oikean laidan ulkopuolelle jäävän vuorimännyn rungon, laitoin pari metallista säleikköä ohjaamaan köynnöstä eteenpäin.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Uudessa kärhössa on jo runsaasti nuppuja. Kuten on Päivänliljapenkin korkeassa harjaterästuessakin kasvavassa vanhemmassa lumikärhössä. Sen leikkasin syksyllä aivan alas, kun kärhö oli valtava risukasa. Lumikärhön herääminen vei tavallista enemmän aikaa, mutta heräsipä kuitenkin. Vielä se ei ole entisissä mitoissaan. Ehtii kyllä. Jollei tänä kesänä, niin ensi vuonna sitten.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle', Hydrangea arb. 'Sweet Annabelle' - Pallohortensiat

Oikearinteen alareunaan jäi edelleen aukko, jota ylemmäs istutettu lumikärhö ei täyttäisi. Eikä ole tarkoituskaan. Siihen istutin kaksi pallohortensia Sweet Annabelleä ja yhden pallohortensia Pink Annabellen, joka on valkoisen pallohortensian vaaleanpunainen muunnos. Kumpikin vaaleanpunainen pallohortensia on täysikasvuisena noin 1-1,5 m. Äkkiseltään katsottuna ovat muutenkin melko samanlaisia.

Ajan mittaan toivon mukaan tuuheutuvat, kasvavat korkeutta ja kukkivat kesäisin runsaina.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Olopihalle uusia istutuksia tuli tänä kesänä vähemmän. Tarpeettomaksi käynyt, lahoava leikkimökki lähti muille maille vierahille. Sen paikalle teimme köynnösnurkkauksen (josta kerron mm. täällä). Nurkkauksen harjaterästukiin istutin kaksi ruotsinköynnöskuusama Serotinaa ja kaksi säleikkövilliviiniä.

Köynnökset ovat jo kiivenneet parimetrisen harjateräksen laelle. Odotan kovasti Serotinan kukkivan. Vielä ei ole nuppuja näkynyt.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Säleikkövilliviini on myös kiivennyt vikkelästi ylöspäin. Taidan leikata taustalla kasvavista syreeneistä muutaman köynnösnurkkausta hipovan oksan pois, jotta villiviini ei lähde seikkailemaan puihin. Tontin toisessa päässä tukimuurin reunalle istutettu villiviini ei odotusten mukaisesti verhoa harmaata muuria vaan kiipeilee syreeneissä.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukka Oculataa minulla kasvaakin jo useammassa paikassa. Ihmettelin alkukesästä, kuinka kaikki harmaakäenkukat alkoivat kukkia valkoisina. Minne olivat hävinneet pinkkikeskustaiset? Minne olivat hävinneet Saaripalstan Sailalta saadut ja Muhevaiselta ostetut punaiset? 

Ei pitäisi olla niin hätäinen. Puutarhalla on oma tahtinsa. Valkoisiin tuli ihan itsestään pinkki keskusta. Sailan punainen harmaakäenkukka nousi sieltä, mihin se oli istutettukin. Myös ostetut harmaakäenkukat ovat punaisia. Minusta on kiva, että harmaakäenkukka muodostaa iloisia väripilkkuja muiden perennojen joukkoon. Samoin tekee etelänruusuruoho.

Päivänpesän elämää -blogin Katja totesi, että harmaakäenkukan punainen ei oikeastaan ole puhdas punainen. Ei olekaan. Enemmänkin tumma syklaaminpunainen.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Pikkupuutarhan näkyvin uusi asukas on koristeomena Royalty. Se ei ole aivan sitä, mitä halusin. Vuosi sitten istutin kovasti ihastelemani japaninkirsikka Royal Burgundyn, jossa on tummahipiäiset lehdet ja kerrotut vaaleanpunaiset kukat. Surukseni japaninkirsikka ei selvinnyt talvesta. Odotin ja toivoin, vaan elo oli puusta kadonnut. Kiersin puutarhamyymälöitä, soitin useampaan paikkaan ja selasin verkkosivuja. Loppu kaikkialta. Yhden löysin kauempaa, mutta sen hinta kirpaisi liikaa.

Niin sitten päädyin hankkimaan koristeomena Royaltyn. Sen lehdet ovat tummat, vaikkakaan eivät aivan yhtä tummat, kuin Burgundyssä. Royalty kukkii touko-kesäkuussa viininpunaisin kukin. Nekään eivät korvaa Burgundyn vaaleanpunaisia unelmia, mutta aina kaikki toiveet eivät täyty. Olen jo tottunut ajatukseen, että Pikkupuutarhan entisessä Kriikunapenkissä asustaa nyt koristeomena Royalty. Jospa se tekisi keväällä ensimmäiset kukkansakin.

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow' - Tyräkki

Kirjavalehtiset tyräkki Ascot Rainbowt tilasin nettikaupasta. Olivat juuri sitä, mitä odotinkin. Istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkin etureunaan, johon ovat kotiutuneet hyvin. Kukinta taitaa jäädä tältä kesältä. Hyvin ehtivät ensi kesänä. Aika kivan näköinen kasvi minusta.

SAATUJA

Kaikki seuraavat kasvit sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Jos meikäläisellä on jotain kasvia yksi tai kaksi kappaletta, Nilalla niitä on 10 kpl tai 20 kpl. Kasveja on aina kiva antaa ja saada. Jos toinen kuopaisee omasta puutarhastaan pussitolkulla taimia, tulee ainakin minulle hiukan nolo olo. Miten korvaisin saamani kasvit, kun minulla ei ole mitään sellaista, joka toiselta puuttuisi? Eikä moni kaipaa kotiloitakaan, joita kasveissani saattaa olla. 

Olen hyvin iloinen ja kiitollinen saamistani kasveista. Kaikille on löytynyt paikka. Kiitos Nila!

Aster alpinus - Alppiasteri
Corydalis solida - Pystykiurunkannus
Hydrangea arb. - Pallohortensia
Iris, taivaansininen
Iris germanica, keltainen
Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka
Sedum - Maksaruoho

Phlox Peppermint Twist - Syysleimu

MUUTTANEITA TAI JAETTUJA

Seuraavat kasvit ovat muuttaneet paikasta toiseen joko kokonaisina tai jaettuina.

Karhunlaukka (Allium ursinum) uhkasi hukkua Makkaripenkissä valkotäpläimiköiden sekaan. Siirsin sen kasvimaan talon puolella sijaitsevaan Vapaapenkkiin, purppuraheisiangervon oksiston varjoon.

Nilalta pari vuotta sitten saatu Rusettinukki (Androsace sempervivoides) löysi uuden paikan Ovaalipenkin naapurin puoleisesta päästä. Toivottavasti se viihtyy siellä paremmin, kuin Oikearinteessä, jossa sulkaneilikka kasvoi rusettinukin päälle.

Kesäkukkatarhalta vuosi sitten ostettu Punahattu (Echinacea purpurea) siirtyi Pikkupuutarhan Kivipenkistä alapihan Syyspenkkiin. Siellä on jo ennestään punahattuja. En tiedä tämän punahatun lajikenimeä. Se on muita punahattuja huomattavasti matalampi.

Valkovarjohiippa - Epidemium x youngianum 'Niveum'

Tarhavarjohiippa (Epidemium Rubrum) ja Valkovarjohiippa (Epidemium x youngianum 'Niveum') asuivat aiemmin Makkaripenkissä. Niille oli käymässä samoin kuin karhunlaukalle eli valkotäpläimikät uhkasivat hentoja hiippoja. Siirsin hiipat alapihan Kurgaanin varjoiselle puolelle, josta sammalleimu oli ajat sitten lähtenyt ja jättänyt jälkeensä sopivat kasvinmenevät aukot.

Verikurjenpolvi (Geranium sanquineum 'Elke') taasen koki olonsa syyshortensia Vims Redin ahdistamaksi. Sille löytyi uusi paikka Vattunpenkin päästä, koristeomena Aamuruskon ja aidan välistä.

Iris germanica 'Ellenida' (mikäli se Ellenida on) siirtyi Majalispenkin liian varjoisasta paikasta Kurgaanin kentän puoleiselle sivulle, jossa aurinkoa on enemmän tarjolla.

Tähkäimikkä (Pulmonaria Majeste) oli alunperinkin liian ahtaasti Keittiöpenkissä. Sen siirsin Vapaapenkkiin, pienestä syyshortensia Sundae Fraisesta oikealle.

Patjarikko (Saxifraga x arendsii) voi huonosti Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Siirsin sen kokeeksi alapihan Ovaalipenkkiin, jossa luulen sen viihtyvän paremmin. Saapa nähdä.

Nukkapähkämö (Stachys byzantina) rehotti Pikkupuutarhan Kivipenkissä kaatuillen käytävälle. Siirsin sen vastakkaiselle puolelle Muuripenkkiin. Jos se ei sielläkään halua seisoa pystyssä, mietitään asia uudelleen. Nukkapähkämö houkuttelee pörriäisiä, jonka vuoksi koitan saada sen viihtymään.

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

 
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on viihtyessään erinomainen maanpeitekasvi. Kauniskin. Laitoin pari jakopalaa Valkeakuulaan alle, jossa toivon sen valloittavan tilaa. Keväällä hedelmäpuun alustat ovat sinisenään scilloista. Myöhemmin samaiset paikat ovat enimmäkseen mulloksella.

Saamme joka päivä sadetta. Välillä sentään on poutaisempaa ja lämpöä edelleen riittää ihan mukavasti. Harmillisesti sade tulee valtavalla voimalla. Kasvit alkavat olla aika kärsineen  näköisiä toistuvasta rummutuksesta. Lauantai-illan rankkasade painoi syyshortensia Grandifloran oksat maahan, jolloin yksi isompi oksa murtui kokonaan irti. Isokokoiset kukinnot eivät ole muutenkaan keveitä, puhumattakaan runsailla sateilla kostutettuina.

Ihan vähän aikaa sitten blogissa oli puhetta hortensioiden tukemisesta. Mainitsin, ettei pallohortensioita lukuunottamatta muut kaipaa tukea. Ensimmäisen kerran jopa isokokoinen ja paksuoksainen Grandiflora olisi tarvinnut tukemista. Muutaman maassa roikkuvan oksan sidoin runkoon, jotta oksanhaara ei murtuisi.

Kerrankin on syyshortensian kukintoja reippaasti maljakossa. Yksi Pink Annabellen oksakin sinne pääsi. 

Toivon aurinkoisia päiviä märkää puutarhaa kuivattamaan.
Myös teille kaikille kivaa alkavaa viikkoa!