Saa nauraa - muttei pilkata

Viiniköynnös Zilga

 
Useimmat meistä haluavat esitellä blogissaan kaikkein kauneimpia ja onnistuneimpia juttuja. Kuten olemme ennenkin todenneet, jokaisella on rytönurkkansa ja ongelmatapauksensa, rikkaruohonsa ja silmien ummistamista aiheuttavat paikkansa. Niin kiva kun onkin julkaista kuvia puutarhansa ihanimmista asukeista, on hyvä välillä pysyä realismissa. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Yllätyksiä tulee milloin mistäkin syystä, eikä vähiten luonnon sanelemana.

Saa siis nauraa omille ja toisten kommelluksille. Vaan ei pilkata. Tekevälle sattuu, kaikenlaista.

Jättiverbena kellarissa 28.4.

 
Kellarin kasvilampun taianomaisesta tehokkuudesta innostuneena taisin tänä keväänä kiirehtiä turhan päiten. Tomaattien ja kurkkujen kanssa sujui ihan hyvin. Sen sijaan daaliat tyrkkäsin multaan aivan liian aikaisin. Lämmöstä ja valosta aktivoituneina ne lähtivät reippaaseen kasvuun. Keinotekoinen valo ei kuitenkaan korvaa kaikkialta tulevaa luonnonvaloa ja niinpä daalioista tuli laihoja hujoppeja. Kun kevät ei ottanut millään lämmetäkseen ja sallinut daalioiden ulos muuttoa, leikkasin niistä ensin nuput ja myöhemmin latvoin kovalla kädellä.

11.5. istutin rönttösen näköiset daaliat isoihin ruukkuihin, jotka siirsin patiolle, seinän viereen. Suojasin daaliat harsoilla sekä koleuden, tuulen että lehtiä kärventävän auringon vuoksi peräti parin viikon ajan. Illalla suljin harsot ruukkujen ympärille, aamulla kävin avaamassa, jotta saisivat raitista ilmaa ja tottuisivat vähitellen ulkomaailmaan.

 
Viikko sitten keräsin harsoviritelmät pois. Daaliat ovat alkaneet pörhistyä, mutta vielä niillä on  matkaa komeaan ulkonäköön. Olen tyytyväinen, että ovat elossa. Maahan istutettuina ne tuskin olisivat vielä tässä(kään) vaiheessa. Aiempina vuosina aikataulutus daalioiden kanssa on sujunut näppärästi. Nyt tuli oppia kantapään kautta roppakaupalla. Jatkossa toivon mukaan vältän hosumista daaliamukuloiden istuttamisessa. Parempi seurata lämpötiloja, eikä kalenteripäiviä.

Jättiverbenan kanssa onni on suosinut odotettua paremmin. Kylvin siemenet 31.1. Osan laitoin kylmäkäsittelyyn jääkaappiin ja osan potteihin pesuhuoneen lattialle. Jääkaappierästä iti kaksi ja pesuhuoneesta neljä kappaletta, jotka koulin 28.2. Kasvoivat aivan älyttömän hitaasti, mutta pysyivät sentään hengissä. 12.5. istutin pikkuiset verbenat isoon ruukkuun kaveriksi yhdelle Daralle. Kas, nepä tykkäävät raittiista ulkoilmasta ja ovat alkaneet komistua ihan silmissä.

Daraa suunnittelin suklaakosmoksen kanssa samaan ruukkuun. Yksi ainoa suklaakosmos iti ja kasvoi koulittavaksi. Sitten se sanoi hyvästit. Muut Darat istutin maahan, mutta yhden jätin jättiverbenoiden kanssa kokeiltavaksi. Kesän mittaan näemme, miltä parivaljakko näyttää.

Oxaliksesta on tullut kesäkukkalempparini. Niitä pitää aina olla. Ensin istutin pussillisen pikkuisia sipuleita/mukuloita ruukkuun, jonka sijoitin kellariin. Tunnetusti oxalis itää nopeasti, mutta kellarissa niistä tuli kalmankalpeita hujoppeja, niistäkin. Kannoin ruukun 12.5. ulos ja kuten kollaasin oikea alakulma osoittaa, kalmankalpeus on poistunut.

Kellarissa oli myös pussillinen edellisvuoden oxaliksen sipuleita. Eihän niitä pois voi heittää, joten kahteen ruukkuun pääsivät nekin. Tosin vasta viikko sitten. Kollaasin ylärivissä on lähikuvat mullan päälle nousseista veijareista. Kukkivatkin jo. Vasen alakuva kertoo koko totuuden, mutta viherrys tavoittaa tuonkin joukkion, kunhan annan heille aikaa herätä.

Camassia leichtlinii caerulea - Isotähtihyasintti

Syreenipenkistä nousi jo huhtikuun lopulla näyttävä joukko tanakoita lehtiä. Muutama päivä sitten huomasin lehtien laonneen ja niiden keskellä seisoo isotähtihyasinttien rivistö. Muistelen näiden olevan valkoisia.

Camassia leichtlinii caerulea 'Blue Melody' - Isotähtihyasintti

 
Alapihan Syyspenkkiin istutin isotähtihyasintteja viime syksynä. Näiden pitäisi olla sinisiä. Isotähtihyasintti on osoittautunut pitkäikäiseksi sipulikasviksi. Yläpihan valkoiset ovat olleet paikalla jo vuosia. Nousevat kiitettävästi kevät toisensa jälkeen.

Mamis tarkkailee, hoidanko puutarhaa kunnolla.

Metsikön kaatumisen jälkeen olen tottunut alapihalla kulkiessani olemaan ikäänkuin näyttämöllä. Puiston läpi kulkee koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, oikaisijoita ja alueen asukkaita. Leikkialueella vanhemmat keinuttavat pikkuisiaan ja isommat muksut tekevät hiekkakakkuja. Pallokentällä pelataan jalkapalloa ja lennätetään frisbeetä.

Aivan aidan viereen harvemmin kukaan ihminen tulee. Ainakaan silloin, kun itse olen pihalla.  Jäniksiä näen silloin tällöin, erilaisista linnuista ja oravista puhumattakaan. Naapurin Mamis-kissa sen sijaan on usein aidan jommalla kummalla puolella. Näkisittepä, miten taitavasti se limboaa itsensä aidan ali toiselle puolelle.

Hyötytarhurin vinkin mukaisesti kylvin huhtikuussa kasvihuoneeseen ruusukaalia, retiisiä, porkkanaa ja perunaa. Kerroinkin jo eräässä aiemmassa postauksessa, kuinka hämmästyin nähdessäni ruusukaalilaatikossa jotain punaista. Retiisejähän ne. Onneksi vain nimilaput ovat menneet sekaisin. Ruusukaalit ovat edelleen tallessa. Tai itse asiassa siirsin ne ulos kasvihuoneesta lavakaulukseen jatkamaan kasvuaan.

Huhtikuussa kylvetyt retiisit syötiin viikonloppuna. Isokokoisia ja mehukkaita. Lajikkeina Cherry Belle ja Saxa. Uusi kylvös on jo lavakauluksessa itänyt.

Raparperi kukkii

Raparperia olen hakenut keittiöön jo kahdesti. Lauantaina leivoin Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Kun tuli haettua raparperia ohjeeseen nähden liikaa, pilkoin ylimääräiset ja laitoin pakastimeen. Emme millään ehdi kaikkia rapskuja tuoreena syödä.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan tuorein opus "Kadonnut sisar" on vihdoin ilmestynyt. Tein kirjasta ennakkotilauksen, jotta ei tarvitsisi sitä pitkään odotella. Lähes 900-sivuinen järkäle odottaa yöpöydällä, kunnes saan edellisen kirjan luettua.

Tänään on kevään viimeinen päivä. Huomenna, tiistaina alkaa kesä.

Aurinkoista ja lämmintä alkavaa kesää kaikille! 

PS.
Vaihdoin yläbannerin kuvan, jolloin minulle kävi, kuten Hirnakan blogissa. Blogger on muuttanut muokkaustoimintoja. En keksi keinoa, millä saan kuvan näkymään entiseen tapaan koko yläosan levyisenä. Lataamani kuva on saman kokoinen, kuin aiemmat. Että voikin ärsyttää tällaiset asiat. Jos jollakulla on antaa neuvoja, otan ne ilolla vastaan.

*****

Blogin muokkausongelma on maailman mittakaavassa varsin pieni murhe. Lukuisten muiden vuoden aikana mieltäni rasittaneiden asioiden lisänä se tuntui eilen murtavan tämän kamelin selän. Ilokseni täällä blogimaailmassa on aivan upeita ihmisiä, jotka pyytettömästi auttavat toisia. Edelleen hämmentyneessä tilassa mieleeni nousi Helvi Juvosen runo, jolla kiitän auttajaani.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

 

Kanttauskierros loppuun

Viikontakaiset sateet ja sen jälkeen saapunut lämpö ovat saaneet puutarhan rehevöitymään melkoisesti. Tuntuuko vain, vai onko kaikki tänä vuonna tavallista aikaisemmassa? Varjoliljat, pionit, osa ruusuista, kellukat ja moni muu pukkaa nuppuja ja aukookin niitä jo aktiivisesti. Hedelmäpuiden ja koristeomenoiden kukinta tuli ja meni, mutta syreenit jatkavat. Oksat suorastaan notkuvat kukkien paljoudesta.

 Päivänliljapenkki

Viime viikonloppuna jatkoin kanttaamista ja sain kesän ensimmäisen kierroksen tehtyä. Hetkeen ei tarvitse kanttauspuuhiin ryhtyä, sillä muutaman vuoden säännöllinen kanttaaminen tuottaa kiitettävää ja pitkäkestoista tulosta. Nurmikko ei helpolla istutusalueille leviä ja yksittäiset rikat saa penkeistä tavallisen ylläpitosiivouksen avulla pois kohtalaisen helposti.

Viimeiset kanttaukset tein kilvan sadepilvien vyörymisen kanssa. Marjapensaiden kanttaus sujui vielä auringonpaisteessa, mutta rinteen alareunan loppumetreillä sadepisarat jo putosivat päähän. Tuumasin, etten ole sokerista, enkä kastumalla sula. Urakan päätteeksi työvälineet kyllä vein paikoilleen juoksuaskelin ja sitten sisälle ja suihkuun. Sunnuntai-iltana leikkasin vielä pitkäksi venähtäneen nurmikon, jotta voisin aloittaa uuden viikon nauttimalla  puutarhan siististä ulkoasusta.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Alapihan kotikiven kupeeseen istutin syskyllä nuokkutähdikkiä. Se sopii hyvin vieressä kasvavan kääpiöhopeakuusen pariksi. Kerrankin minullakin joku väri sointuu ympäristöönsä.  Harmaa tiikerikissani Juuso nukkuu ikiuntaan kotikiven kupeessa hänkin. Kaikki harmaat kaverit siis samassa paikassa. Etualalla sulkaneilikankin kasvusto on hopeanharmaata.

Rhodorendron Nova Zembla

Rhodoista Cunningham's Whiten kukinta on jo ohi. Nova Zembla availee muutamaa hassua kukkaansa ja kaksi Catawbiense Grandiflorumia sitten kukkiikin useamman kukan voimin. Pelkäsin rhodojeni menehtyvän tai ainakin kärsivän liikaa lisääntyneestä paisteesta. Toistaiseksi ne näyttävät päinvastoin virkistyneen verrattuna sankan metsikön varjossa elämiseen. Nyt ne saavat kevyttä varjoa suhteellisen nuoresta tuijarivistöstä ja rajalla kasvavasta isosta tuomesta.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Kylvöhistoriani ensimmäinen jättiverbena aloittaa kukinnan. Minulla oli tuuria jättiverbenan kanssa, sillä vaikka kylmäkäsittelyssä olleista siemenistä ei yksikään itänyt, kokeeksi pesuhuoneen lattialämmössä olleista kylvöksistä osa iti hyvin. Neljä tainta jatkoi kasvuaan ja päätyi nyt terassilla olevaan isoon ruukkuun. Taimia olisi pitänyt latvoa, mikä jäi tekemättä. Siksi kasvi on hassun näköinen pitkäksi venyneine huiskuloineen. Hassu ulkonäkö ei himmennä onnistumisen iloa. Toivottavasti saan kuvata jättiverbenaani vielä lisääkin.

Tukikepit peittyvät aikanaan lehdistön lomaan

Kelloköynnösten kanssa kävi vähän huonommin. Ne itivät ja kasvoivat loistavasti. Osan istutin jo kellarissa ollessa isoihin muoviruukkuihin. Pergolan sisäänkäyntiin tarkoitetut jätin odottamaan lämpimämpiä kelejä, jotta voisin laittaa ne kahteen isoon keramiikkaruukkuun. Ruukut ovat mullalla täytettyinä niin painavia, etten olisi jaksanut kantaa niitä kellarista ulos.

Huonovointinen kelloköynnös on jo toipumassa

Istuttaessa olin ehkä liian kovakourainen tai huolimaton, sillä osa keramiikkaruukkuihin laitetuista taimista otti ja kuoli. Laitoin istutetuille taimille harsot suojaamaan niitä alkuun auringolta ja öisin mahdolliselta kylmyydeltä. Muoviruukuissa kasvuun lähteneet saivat harsoista huolimatta muutamia vaurioita, jotka ovat alkaneet korjaantua. Sen sijaan painaviin ruukkuihin istutetut, eloon jääneet ovat vasta nyt aloittaneet kasvunsa. Kun on kahden edellisen kesän aikana tottunut komeaan kasvustoon, näyttävät kelloköynnökset nyt aneemisilta. Jatkossa siis istutus isompiin ruukkuihin aiemmin ja huolellisuutta joka vaiheessa. Oppia ikä ja kaikki tässäkin asiassa.

Naapurin magnolia

Naapurissa kasvaa ja kukkii ihastuttava magnolia. Siinä on lukuisia nuppuja, jotka näkyvät väripilkkuina meidän keittiön ikkunasta katsoessani. Kävin kuvaamassa magnolian avautuneita nuppuja. Näiden ihanuuksien katseleminen johti taas tuttuun pähkäilyyn: milloin ja minne omaan puutarhaani tällaisen istuttaisin?

Kiemurapenkin lemmikkikukoistusta

Sieltä täältä on taas kertynyt joukko istutettavia taimia. Kovasti haluaisin saada ne maahan, mutta näin lämpimällä säällä taitaa olla parempi pitää kasvit purkeissaan ja odottaa hetki, kunnes helteet hellitävät. Halusimme tai emme, niin yleensä käy. Jos kuiva ja aurinkoinen sää jatkuu, otan istutusasian harkintaan.

Yllä oleva kuva on voimakkaasti suurennettu, sillä kamerani zoom ei ulotu  kovin pitkälle. Joka päivä isokokoinen rusakko loikkii puiston halki. Usein se oikaisee yläpihamme halki tielle ja naapureiden pihaan. Tuolla se istuu leikkipaikan toisella puolella miettimässä, mihin suuntaan lähtisi. Tällä kertaa se päätti mennä erään lähinaapurin pihaan.

Aronia

Nauttikaahan viikonlopusta ja upean lämpimästä auringonpaisteesta!

Taimikoululaisia ja kevään ensimmäinen peippo

Capsicum annuum 'Redskin' F1 - Paprika

Kelloköynnösten ohella kylvin paprikat tammikuun puolivälissä. Kelloköynnökset itivät hyvin ja niitä on kellarin kasvilampun alla reippaassa kasvussa 18  kpl. Paprikat ovat olleet hitaampia. Redskiniä on seitsemän ja Zazua kaksi. Tuskin kaikkia omaan kasvariini laitan. Eivät ne sinne tomaattien ja kurkkujen kanssa mahtuisikaan. Lasitettujen parvekkeiden asukkeja tuttavapiirissäni on monta, joten joku saattaa saada viemisiksi hyötykasvin.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Olen edelleen vähän ällikällä jättiverbenan onnistuneesta itämisestä. Hassuinta, että parhaiten itivät ne verbenat, jotka eivät saaneet osakseen laisinkaan kylmäkäsittelyä. Tarkoitus oli laittaa useampi siemen kylmäkäsittelyyn, mutta pussin vähäisen sisällön vuoksi enemmistö pääsi heti kylvömultaan. Vain kaksi siementä vietti aikansa jääkaapissa. Niistä toinen on nyt itänyt, mutta se kasvaa äärimmäisen hitaasti. Sen sijaan kellarissa olevat ja jo koulitut neljä jättiverbenaa ovat alkaneet ottaa mittaa toisistaan.

Rhodochiton atrosanquineus 'Purple Bell Vine' - Keijunmekko

Edelliskesänä kylvin ensimmäisen kerran keijunmekkoa. Kunnon kasvuun onnistuin vain yhden taimen kanssa. Kesän mittaan se ilahdutti pegolaan sijoitetussa amppelissa minua koko olemuksellaan. Viime kesänä ajattelin ostaa keijunmekon taimen kaupasta, mutta niin vain jäi ostamatta. Olin ostanut siemeniä kevätmessuilta ja toisen pussin marketin siemenhyllystä. Nyt on kolme keijunmekkoa elossa ja kasvussa. Enemmänkin olisin suonut taimia saavani, mutta todella tyytyväinen olen näihinkin.

Solanum lyc. 'Gardener's Delight' - Tomaatti

Tomaatit kylvin tämän kuun ensimmäisellä viikolla. Muutamia lajikkeita seuraavalla viikolla. Tomaatit ovat itäneet tavallista vaisummin. Yleensä minulla ei niiden kanssa ole ollut kummoisiakaan ongelmia. No, ei mitään mainittavaa kyllä nytkään. Ihan kiitettävästi on taimia tulossa. Vihdoin alkavat pukkaamaan kunnon lehtiä, minkä myötä ne alkavat muistuttaa oikeita tomaatintaimia karvaisine varsineen.

Kesäkukista olen kylvänyt tuoksuköynnöksiä, samettikukkia, kerrottua kosmoskukkaa, ruiskaunokkia, tsinniaa, valkoista mustasimäsusannaa, maurinmalvaa. Mitähän vielä. Niistä osa on itänyt, osa vielä muhii mullassa.

Double Ellen availi auringonpaisteessa nuppuaan. Tätä postausta tehdessä se seisoo lumihangessa.

Viikko sitten laitoin ruokakaupasta mukaan tarttuneet mukulat/juurakot/sipulit purkkeihin ja nyt ruukut ovat kellarissa (lämpötila n. +14). Multaan pääsivät irikset, salkoruusu, värililjat ja jaloangervot. Näistä jaloangervo on noussut muutaman vihreän verson voimalla pintaan. 

Mitä te viisaat sanotte? Olisiko parempi kiikuttaa purkit vaikkapa lämmittämättömään kasvihuoneeseen? Tässä menee vielä tovi, ennenkuin kasveja voi maahan istuttaa. Pysyvätkö hengissä kellarissa? Vai paleltuvatko kasvarissa? Kumpi vaihtoehto on vähemmän huono?

Johan tässä alkaa päästä kunnolla kevään makuun, kun kellarissa on joka kerran siellä käydessä paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Kevättunnelmia ei himmennä edes sunnuntaina maahan satanut lumi, jota yllättäen peippo ilmestyi pihaan ihmettelemään. "Puoli kuuta peipposesta" -ennustusta en ehkä ihan kirjaimellisesti ota, vaikka lämpeneväähän taas  povataan.

PS. Nyt muistan, mitä muuta piti kylvää. Yrttejä, yrttejä. Nostanpa siemenpussit heti esille, ettei uudelleen unohdu.