Saa nauraa - muttei pilkata

Viiniköynnös Zilga

 
Useimmat meistä haluavat esitellä blogissaan kaikkein kauneimpia ja onnistuneimpia juttuja. Kuten olemme ennenkin todenneet, jokaisella on rytönurkkansa ja ongelmatapauksensa, rikkaruohonsa ja silmien ummistamista aiheuttavat paikkansa. Niin kiva kun onkin julkaista kuvia puutarhansa ihanimmista asukeista, on hyvä välillä pysyä realismissa. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Yllätyksiä tulee milloin mistäkin syystä, eikä vähiten luonnon sanelemana.

Saa siis nauraa omille ja toisten kommelluksille. Vaan ei pilkata. Tekevälle sattuu, kaikenlaista.

Jättiverbena kellarissa 28.4.

 
Kellarin kasvilampun taianomaisesta tehokkuudesta innostuneena taisin tänä keväänä kiirehtiä turhan päiten. Tomaattien ja kurkkujen kanssa sujui ihan hyvin. Sen sijaan daaliat tyrkkäsin multaan aivan liian aikaisin. Lämmöstä ja valosta aktivoituneina ne lähtivät reippaaseen kasvuun. Keinotekoinen valo ei kuitenkaan korvaa kaikkialta tulevaa luonnonvaloa ja niinpä daalioista tuli laihoja hujoppeja. Kun kevät ei ottanut millään lämmetäkseen ja sallinut daalioiden ulos muuttoa, leikkasin niistä ensin nuput ja myöhemmin latvoin kovalla kädellä.

11.5. istutin rönttösen näköiset daaliat isoihin ruukkuihin, jotka siirsin patiolle, seinän viereen. Suojasin daaliat harsoilla sekä koleuden, tuulen että lehtiä kärventävän auringon vuoksi peräti parin viikon ajan. Illalla suljin harsot ruukkujen ympärille, aamulla kävin avaamassa, jotta saisivat raitista ilmaa ja tottuisivat vähitellen ulkomaailmaan.

 
Viikko sitten keräsin harsoviritelmät pois. Daaliat ovat alkaneet pörhistyä, mutta vielä niillä on  matkaa komeaan ulkonäköön. Olen tyytyväinen, että ovat elossa. Maahan istutettuina ne tuskin olisivat vielä tässä(kään) vaiheessa. Aiempina vuosina aikataulutus daalioiden kanssa on sujunut näppärästi. Nyt tuli oppia kantapään kautta roppakaupalla. Jatkossa toivon mukaan vältän hosumista daaliamukuloiden istuttamisessa. Parempi seurata lämpötiloja, eikä kalenteripäiviä.

Jättiverbenan kanssa onni on suosinut odotettua paremmin. Kylvin siemenet 31.1. Osan laitoin kylmäkäsittelyyn jääkaappiin ja osan potteihin pesuhuoneen lattialle. Jääkaappierästä iti kaksi ja pesuhuoneesta neljä kappaletta, jotka koulin 28.2. Kasvoivat aivan älyttömän hitaasti, mutta pysyivät sentään hengissä. 12.5. istutin pikkuiset verbenat isoon ruukkuun kaveriksi yhdelle Daralle. Kas, nepä tykkäävät raittiista ulkoilmasta ja ovat alkaneet komistua ihan silmissä.

Daraa suunnittelin suklaakosmoksen kanssa samaan ruukkuun. Yksi ainoa suklaakosmos iti ja kasvoi koulittavaksi. Sitten se sanoi hyvästit. Muut Darat istutin maahan, mutta yhden jätin jättiverbenoiden kanssa kokeiltavaksi. Kesän mittaan näemme, miltä parivaljakko näyttää.

Oxaliksesta on tullut kesäkukkalempparini. Niitä pitää aina olla. Ensin istutin pussillisen pikkuisia sipuleita/mukuloita ruukkuun, jonka sijoitin kellariin. Tunnetusti oxalis itää nopeasti, mutta kellarissa niistä tuli kalmankalpeita hujoppeja, niistäkin. Kannoin ruukun 12.5. ulos ja kuten kollaasin oikea alakulma osoittaa, kalmankalpeus on poistunut.

Kellarissa oli myös pussillinen edellisvuoden oxaliksen sipuleita. Eihän niitä pois voi heittää, joten kahteen ruukkuun pääsivät nekin. Tosin vasta viikko sitten. Kollaasin ylärivissä on lähikuvat mullan päälle nousseista veijareista. Kukkivatkin jo. Vasen alakuva kertoo koko totuuden, mutta viherrys tavoittaa tuonkin joukkion, kunhan annan heille aikaa herätä.

Camassia leichtlinii caerulea - Isotähtihyasintti

Syreenipenkistä nousi jo huhtikuun lopulla näyttävä joukko tanakoita lehtiä. Muutama päivä sitten huomasin lehtien laonneen ja niiden keskellä seisoo isotähtihyasinttien rivistö. Muistelen näiden olevan valkoisia.

Camassia leichtlinii caerulea 'Blue Melody' - Isotähtihyasintti

 
Alapihan Syyspenkkiin istutin isotähtihyasintteja viime syksynä. Näiden pitäisi olla sinisiä. Isotähtihyasintti on osoittautunut pitkäikäiseksi sipulikasviksi. Yläpihan valkoiset ovat olleet paikalla jo vuosia. Nousevat kiitettävästi kevät toisensa jälkeen.

Mamis tarkkailee, hoidanko puutarhaa kunnolla.

Metsikön kaatumisen jälkeen olen tottunut alapihalla kulkiessani olemaan ikäänkuin näyttämöllä. Puiston läpi kulkee koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, oikaisijoita ja alueen asukkaita. Leikkialueella vanhemmat keinuttavat pikkuisiaan ja isommat muksut tekevät hiekkakakkuja. Pallokentällä pelataan jalkapalloa ja lennätetään frisbeetä.

Aivan aidan viereen harvemmin kukaan ihminen tulee. Ainakaan silloin, kun itse olen pihalla.  Jäniksiä näen silloin tällöin, erilaisista linnuista ja oravista puhumattakaan. Naapurin Mamis-kissa sen sijaan on usein aidan jommalla kummalla puolella. Näkisittepä, miten taitavasti se limboaa itsensä aidan ali toiselle puolelle.

Hyötytarhurin vinkin mukaisesti kylvin huhtikuussa kasvihuoneeseen ruusukaalia, retiisiä, porkkanaa ja perunaa. Kerroinkin jo eräässä aiemmassa postauksessa, kuinka hämmästyin nähdessäni ruusukaalilaatikossa jotain punaista. Retiisejähän ne. Onneksi vain nimilaput ovat menneet sekaisin. Ruusukaalit ovat edelleen tallessa. Tai itse asiassa siirsin ne ulos kasvihuoneesta lavakaulukseen jatkamaan kasvuaan.

Huhtikuussa kylvetyt retiisit syötiin viikonloppuna. Isokokoisia ja mehukkaita. Lajikkeina Cherry Belle ja Saxa. Uusi kylvös on jo lavakauluksessa itänyt.

Raparperi kukkii

Raparperia olen hakenut keittiöön jo kahdesti. Lauantaina leivoin Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Kun tuli haettua raparperia ohjeeseen nähden liikaa, pilkoin ylimääräiset ja laitoin pakastimeen. Emme millään ehdi kaikkia rapskuja tuoreena syödä.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan tuorein opus "Kadonnut sisar" on vihdoin ilmestynyt. Tein kirjasta ennakkotilauksen, jotta ei tarvitsisi sitä pitkään odotella. Lähes 900-sivuinen järkäle odottaa yöpöydällä, kunnes saan edellisen kirjan luettua.

Tänään on kevään viimeinen päivä. Huomenna, tiistaina alkaa kesä.

Aurinkoista ja lämmintä alkavaa kesää kaikille! 

PS.
Vaihdoin yläbannerin kuvan, jolloin minulle kävi, kuten Hirnakan blogissa. Blogger on muuttanut muokkaustoimintoja. En keksi keinoa, millä saan kuvan näkymään entiseen tapaan koko yläosan levyisenä. Lataamani kuva on saman kokoinen, kuin aiemmat. Että voikin ärsyttää tällaiset asiat. Jos jollakulla on antaa neuvoja, otan ne ilolla vastaan.

*****

Blogin muokkausongelma on maailman mittakaavassa varsin pieni murhe. Lukuisten muiden vuoden aikana mieltäni rasittaneiden asioiden lisänä se tuntui eilen murtavan tämän kamelin selän. Ilokseni täällä blogimaailmassa on aivan upeita ihmisiä, jotka pyytettömästi auttavat toisia. Edelleen hämmentyneessä tilassa mieleeni nousi Helvi Juvosen runo, jolla kiitän auttajaani.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.