maanantai 31. toukokuuta 2021

Saa nauraa - muttei pilkata

Viiniköynnös Zilga

 
Useimmat meistä haluavat esitellä blogissaan kaikkein kauneimpia ja onnistuneimpia juttuja. Kuten olemme ennenkin todenneet, jokaisella on rytönurkkansa ja ongelmatapauksensa, rikkaruohonsa ja silmien ummistamista aiheuttavat paikkansa. Niin kiva kun onkin julkaista kuvia puutarhansa ihanimmista asukeista, on hyvä välillä pysyä realismissa. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Yllätyksiä tulee milloin mistäkin syystä, eikä vähiten luonnon sanelemana.

Saa siis nauraa omille ja toisten kommelluksille. Vaan ei pilkata. Tekevälle sattuu, kaikenlaista.

Jättiverbena kellarissa 28.4.

 
Kellarin kasvilampun taianomaisesta tehokkuudesta innostuneena taisin tänä keväänä kiirehtiä turhan päiten. Tomaattien ja kurkkujen kanssa sujui ihan hyvin. Sen sijaan daaliat tyrkkäsin multaan aivan liian aikaisin. Lämmöstä ja valosta aktivoituneina ne lähtivät reippaaseen kasvuun. Keinotekoinen valo ei kuitenkaan korvaa kaikkialta tulevaa luonnonvaloa ja niinpä daalioista tuli laihoja hujoppeja. Kun kevät ei ottanut millään lämmetäkseen ja sallinut daalioiden ulos muuttoa, leikkasin niistä ensin nuput ja myöhemmin latvoin kovalla kädellä.

11.5. istutin rönttösen näköiset daaliat isoihin ruukkuihin, jotka siirsin patiolle, seinän viereen. Suojasin daaliat harsoilla sekä koleuden, tuulen että lehtiä kärventävän auringon vuoksi peräti parin viikon ajan. Illalla suljin harsot ruukkujen ympärille, aamulla kävin avaamassa, jotta saisivat raitista ilmaa ja tottuisivat vähitellen ulkomaailmaan.

 
Viikko sitten keräsin harsoviritelmät pois. Daaliat ovat alkaneet pörhistyä, mutta vielä niillä on  matkaa komeaan ulkonäköön. Olen tyytyväinen, että ovat elossa. Maahan istutettuina ne tuskin olisivat vielä tässä(kään) vaiheessa. Aiempina vuosina aikataulutus daalioiden kanssa on sujunut näppärästi. Nyt tuli oppia kantapään kautta roppakaupalla. Jatkossa toivon mukaan vältän hosumista daaliamukuloiden istuttamisessa. Parempi seurata lämpötiloja, eikä kalenteripäiviä.


Jättiverbenan kanssa onni on suosinut odotettua paremmin. Kylvin siemenet 31.1. Osan laitoin kylmäkäsittelyyn jääkaappiin ja osan potteihin pesuhuoneen lattialle. Jääkaappierästä iti kaksi ja pesuhuoneesta neljä kappaletta, jotka koulin 28.2. Kasvoivat aivan älyttömän hitaasti, mutta pysyivät sentään hengissä. 12.5. istutin pikkuiset verbenat isoon ruukkuun kaveriksi yhdelle Daralle. Kas, nepä tykkäävät raittiista ulkoilmasta ja ovat alkaneet komistua ihan silmissä.

Daraa suunnittelin suklaakosmoksen kanssa samaan ruukkuun. Yksi ainoa suklaakosmos iti ja kasvoi koulittavaksi. Sitten se sanoi hyvästit. Muut Darat istutin maahan, mutta yhden jätin jättiverbenoiden kanssa kokeiltavaksi. Kesän mittaan näemme, miltä parivaljakko näyttää.


Oxaliksesta on tullut kesäkukkalempparini. Niitä pitää aina olla. Ensin istutin pussillisen pikkuisia sipuleita/mukuloita ruukkuun, jonka sijoitin kellariin. Tunnetusti oxalis itää nopeasti, mutta kellarissa niistä tuli kalmankalpeita hujoppeja, niistäkin. Kannoin ruukun 12.5. ulos ja kuten kollaasin oikea alakulma osoittaa, kalmankalpeus on poistunut.

Kellarissa oli myös pussillinen edellisvuoden oxaliksen sipuleita. Eihän niitä pois voi heittää, joten kahteen ruukkuun pääsivät nekin. Tosin vasta viikko sitten. Kollaasin ylärivissä on lähikuvat mullan päälle nousseista veijareista. Kukkivatkin jo. Vasen alakuva kertoo koko totuuden, mutta viherrys tavoittaa tuonkin joukkion, kunhan annan heille aikaa herätä.

Camassia leichtlinii caerulea - Isotähtihyasintti

Syreenipenkistä nousi jo huhtikuun lopulla näyttävä joukko tanakoita lehtiä. Muutama päivä sitten huomasin lehtien laonneen ja niiden keskellä seisoo isotähtihyasinttien rivistö. Muistelen näiden olevan valkoisia.

Camassia leichtlinii caerulea 'Blue Melody' - Isotähtihyasintti

 
Alapihan Syyspenkkiin istutin isotähtihyasintteja viime syksynä. Näiden pitäisi olla sinisiä. Isotähtihyasintti on osoittautunut pitkäikäiseksi sipulikasviksi. Yläpihan valkoiset ovat olleet paikalla jo vuosia. Nousevat kiitettävästi kevät toisensa jälkeen.

Mamis tarkkailee, hoidanko puutarhaa kunnolla.


Metsikön kaatumisen jälkeen olen tottunut alapihalla kulkiessani olemaan ikäänkuin näyttämöllä. Puiston läpi kulkee koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, oikaisijoita ja alueen asukkaita. Leikkialueella vanhemmat keinuttavat pikkuisiaan ja isommat muksut tekevät hiekkakakkuja. Pallokentällä pelataan jalkapalloa ja lennätetään frisbeetä.

Aivan aidan viereen harvemmin kukaan ihminen tulee. Ainakaan silloin, kun itse olen pihalla.  Jäniksiä näen silloin tällöin, erilaisista linnuista ja oravista puhumattakaan. Naapurin Mamis-kissa sen sijaan on usein aidan jommalla kummalla puolella. Näkisittepä, miten taitavasti se limboaa itsensä aidan ali toiselle puolelle.


Hyötytarhurin vinkin mukaisesti kylvin huhtikuussa kasvihuoneeseen ruusukaalia, retiisiä, porkkanaa ja perunaa. Kerroinkin jo eräässä aiemmassa postauksessa, kuinka hämmästyin nähdessäni ruusukaalilaatikossa jotain punaista. Retiisejähän ne. Onneksi vain nimilaput ovat menneet sekaisin. Ruusukaalit ovat edelleen tallessa. Tai itse asiassa siirsin ne ulos kasvihuoneesta lavakaulukseen jatkamaan kasvuaan.



Huhtikuussa kylvetyt retiisit syötiin viikonloppuna. Isokokoisia ja mehukkaita. Lajikkeina Cherry Belle ja Saxa. Uusi kylvös on jo lavakauluksessa itänyt.

Raparperi kukkii

Raparperia olen hakenut keittiöön jo kahdesti. Lauantaina leivoin Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Kun tuli haettua raparperia ohjeeseen nähden liikaa, pilkoin ylimääräiset ja laitoin pakastimeen. Emme millään ehdi kaikkia rapskuja tuoreena syödä.


Lucinda Rileyn Seitsemän sisarusta -kirjasarjan tuorein opus "Kadonnut sisar" on vihdoin ilmestynyt. Tein kirjasta ennakkotilauksen, jotta ei tarvitsisi sitä pitkään odotella. Lähes 900-sivuinen järkäle odottaa yöpöydällä, kunnes saan edellisen kirjan luettua.


Tänään on kevään viimeinen päivä. Huomenna, tiistaina alkaa kesä.

Aurinkoista ja lämmintä alkavaa kesää kaikille! 

PS.
Vaihdoin yläbannerin kuvan, jolloin minulle kävi, kuten Hirnakan blogissa. Blogger on muuttanut muokkaustoimintoja. En keksi keinoa, millä saan kuvan näkymään entiseen tapaan koko yläosan levyisenä. Lataamani kuva on saman kokoinen, kuin aiemmat. Että voikin ärsyttää tällaiset asiat. Jos jollakulla on antaa neuvoja, otan ne ilolla vastaan.

*****

Blogin muokkausongelma on maailman mittakaavassa varsin pieni murhe. Lukuisten muiden vuoden aikana mieltäni rasittaneiden asioiden lisänä se tuntui eilen murtavan tämän kamelin selän. Ilokseni täällä blogimaailmassa on aivan upeita ihmisiä, jotka pyytettömästi auttavat toisia. Edelleen hämmentyneessä tilassa mieleeni nousi Helvi Juvosen runo, jolla kiitän auttajaani.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

 

31 kommenttia:

  1. Hyvää kesää Sinulle Between ❣

    VastaaPoista
  2. Realismia ei aina blogissa näytä. Joskus kylläkin. Eikä se toisen realismi niin pahalta näytä. Vaan ihan realistiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Eikös se todellisuus ole tarua ihmeellisempää.

      Poista
  3. Nua sun daaliat näyttäävät hyvin reheviltä mun omihin verrattuna. Kaikis ei oo eres elonmerkkiä viälä. Oon yrittäny tuata isotähtihyäsinttia, muttei se täälä taharo menestyä. Olis hiano.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navettapiika, kiitos lohdullisista sanoista. Jospa daaliatkin alkaisivat kasvaa ja kukoistaa, kun saadaan lisää lämpöä.
      Isotähtihyasintti on tosiaan pärjännyt täällä hyvin. Aamulla katsoin, että alapihan siniset alkavat hyvin pian avautua.

      Poista
  4. Puutarhurointi kasvattaa kärsivällisyyttä ja takaiskuihin oppii varautumaan. Kasveja ei voi määräillä ja välillä ulkopuoliset seikat pilaavat suunnitelmat. Pääasia, ettei innostus katoa ja rinta rottingilla mennään kohti uuia (epä)onnistumisia.
    Rehevää ja onnistunutta kesäkuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kaltaiseni hätähousu tarvitseekin opetusta kärsivällisyydessä. Luonto jos mikä on sitä opettanut, joten ehkä en ihan toivoton tapaus ole. Kieltämättä epäonnistumiset kirvelevät - opiksi asti.
      Rehevyyttä nyt riittää. Toivottavasti kesäkuusta tulee lämpimämpi, vastaa eräs villasukat jalassa.

      Poista
  5. Ehkä se puutarhuroinnin yksi suola on juuri se, ettei koskaan voi tietää miten kasvien kasvatus, talvehdinta ja kukinta milloinkin onnistuu.
    Minulla ovat kaikki siemenkylvöt juroneet tänä keväänä pahemmin, kuin koskaan aiemmin. Arvelen syyn kyllä olevan mitä ilmeisemmin nimeltä mainitsemattomassa taimimullassa.
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kaiken yllätyksellisyys tuo oman lisämausteensa tähän harrastukseen. Kun lopputulos on vain osittain omissa käsissä, on pakko luottaa ja kokeilla kerta toisensa jälkeen uudelleen. Usein se on kannattanut.
      Laitathan taimimultamerkin ylös, jotta et jatkossa osta samaa.
      Viikko alkoi mukavasti. Toivottavasti myös sinulla!

      Poista
  6. Omat daaliani joutuivat aloittamaan kasvun kuistilla pöydän alla, kun muuaalla ei ollut tilaa. Kauheita pitkiä ja honteloita olmeja olivat. Latvoin myös reilusti pahimmat hujopit ja vein kasvariin saamaan valoa. Ihan reippaita niistä tuli, nyt ovat jo suurin osa maassakin.

    Kiitos kirjavinkistä, itse olen saman sarjan lukija! Pakko lukea loppuun, vaikka into vähän matkan varrella karisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Daalioilla saattaa olla nyt paremmat olosuhteet maassa kuin purkissa. Mullan sisällä on kuitenkin aika lämmintä ja sieltä ne ponnistavat säiden niin salliessa.
      Aloitin Kadonneen sisaren eilen illalla. Lukuintoa hiukan himmentää kirjan järkälemäisyys. Ei tahtonut millään löytyä sopivaa asentoa pidellä painavaa kirjaa.

      Poista
  7. Täällä on kans kärvistelty taimien kanssa, eilen just tein postauksen. Se lämmin jakso sai kaikkien päät sekaisin ja sitte alko järkky kylmät ja tuulet. Eihän tuolla meinaa mikään selvitä, kun itekin meinaa paleltua.
    Sinnitellään 👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin aamulla postauksesi, mutten ehtinyt kommentoimaan.
      Mennyt lämmin jakso sai todellakin pääni sekaisin ja kuvittelemaan, että kesä on jo ovella. No, huomenna se alkaa ja vielä tänään kuljen villasukat jalassa.

      Poista
  8. Hyvä pointti, yhdessä nauraminen on hauskaa, mutta pilkkaaminen on ikävää ja väärin. Tekevälle sattuu, eikä aina voi onnistua, eivät edes ammattilaiset.

    Ärsyttäviä nämä Bloggerin muutokset. En ole yrittänyt vaihtaa banneria tai muokata ulkoasua muutenkaan sitten uudistuksen jälkeen, mutta tuon pystyisi varmasti tekemään helposti css-koodilla. Jos ongelma ei muuten ratkea, ja jos uskallat ronkkia koodia, niin voisin kaivaa jonkun ehkä sopivan koodinpätkän. (Voit laittaa sähköpostia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin lohdullista, että näissä kasviasioissa kaikki ovat samalla viivalla, ammattilaisia myöten. Luonto ei päästä ketään helpolla ja toisaalta hellii sitten jokaista samalla tavoin.

      Eilisestä lähtien blogger on potuttanut. Tähän saakka olen tavalla tai toisella selättänyt ongelmat jollain aikavälillä, mutta nyt pää lyö tyhjää. Tutkin koodia, mutta en osaa sitä muuttaa. Laitoin sinulle sähköpostia. Olen iloinen pienestäkin avusta. Erityisen iloinen siitä, että ylipäätään tarjoudut auttamaan. Tuli hyvä mieli.

      Poista
  9. Iloinen hymynvirne on kasvoillani, kun luen kirjoituksiasi. Täällä on jokapäiväinen arvoittelu, kun mietin mitä edellinen omistaja onkaan jyrkkään rinteeseen istuttanut. Hyvältä näyttää! Olen nyt lukenut/kuunnellut aiemmat Rileyt, tätä uusinta en ole vielä hankkinut, odotan sitä Elisakirjaan. YLEN uutisissa oli Rileyn mielenkiintoinen haastattelu, katsoitko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AnneliPunneli! Päivä alkoi potutuksen merkeissä bloggerin takkuilun vuoksi, joten mieltä lämmittää kaikenlaiset hymynvirneet.

      Aloitin eilen Kadonneen sisaren lukemisen. Järkälettä on vaikea pitää hyppysisseen sen painon vuoksi. Toivottavasti saat sen pian kuunneltavaksesi.
      Katsoin Rileyn haastattelun pidellessäni samalla hyppysissäni postista haettua kirjaa.

      Poista
  10. Isotähtihyasintti kiinnostaa minua kovasti pitää katsastaa syksyllä vai onko syksyn sipuleita ❓
    Voi miten mehevän näköiset retiisit nami. Raparperiä meille on tullut myös älyttömän paljon, pitäisi tehdä huomenna piirakkaa. Kukinnot olen aina poistanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ostanut camassian aina syyssipulina. Yleensä sitä on ollut hyvin tarjolla.
      Minäkin katkon raparpereista kukinnot aika pian niiden ilmestyttyä. Nyt toisessa puskassa kukinnot ovat vielä paikallaan, kun en ole ehtinyt puutarhaan.
      Sinulla on varmaan lukuisia hyviä raparperipiirakkaohjeita. Kokeile tuota Maisemakahvilan ohjetta. Tulee mehukasta ja hyvää helposti.

      Poista
    2. Kiitos katselin juuri tuota ohjetta mutta minulla ei ole rahkaa mökillä mutta seuraavalla kerralla on. Ehkä ensiviikolla pitää leipoa uudelleen.

      Poista
  11. Kääk, mietin itsekin bannerikuvan vaihtoa mutta eipä parane tehdä ennen kuin ongelma ratkeaa. Voi miten harmittaa ettei minulla ole jättiverbenaa kasvamassa. ostin siemenet ja sitten hukkasi ne. Lopulta kun löytyivät oli liian myöhäistä kylvää ne. Ehkä sitten ensi vuonna. Viime vuonan huomasin saman että virkistyivät silmissä kun pääsivät ulos. En olisi ikinä uskonut niistä surkean pienistä taimista kasvavan jotain niin suurta ja korkeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin bannerikuvaongemasta palautetta Bloggerillekin, mutta eivät ole vastanneet, kuten eivät aiemminkaan. Turhauttavaa. Toivottavasti saan apua ja voin korjata asian. Toivottavasti saamastani avusta olisi helpotusta muillekin.
      Minulla on ollut ihmeellistä tuuria jättiverbenoiden kanssa. Parhaiten lähtivät tänäkin vuonna itämään ja kasvamaan ei-kylmäkäsitellyt.

      Poista
  12. Voi sentään, kyllä niitä kommelluksia ja epäonnistumisia tulee varmasti kaikille. Tekevälle sattuu, näinhän se on. Daaliasi ovat minun silmin ihan hyvässä vaiheessa nyt, itse en ole saanut minkäänlaista kasvua talvetettuihin daalioihin eli ole onnellinen tuosta tilanteesta!
    Sulkaakosmoksen suhteen olen varmaan jo luovuttanut, sillä siinä en onnistu.
    Retiisisi näyttävät oikein herkullisilta!
    Kiva, että vinkkasit Kadonneesta sisaresta, pitää tarkkailla, milloin sen voi kuunnella äänikirjana. bannerin suhteen luen kiinnostuneena saamasi ohjeet, en ole vielä uskaltanut itse yrittää banneria.
    Toivotaan hyvää kesäkuuta ja tasaisempaa lämpöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään kannatti kertoa daalisrassukoista, sillä muilla tuntuu olevan sama ongelma. Kylmä kevät on kurittanut tasapuolisesti kaikkia.
      Taisin kokeilla suklaakosmosta toisen kerran, eikä onnistunut nytkään. Kerran aiemmin olen ostanut sitä taimena. Ihan joka myymälästä suklaakosmosta ei kesäkukkana myydä.
      Uskoisin Rileyn kirjan olevan jo nyt tai ainakin pian myös äänikirjana. Olen lukenut 100 sivua ja tarina on vasta alussa.
      Nyt on ihanan lämpöistä. Varmasti teilläkin.

      Poista
  13. Minulla on edelleen postimerkki bannerin paikalla mutta ehkä vielä joskus Blogger uudistuu sen verran, että kuvan saa muokattua oikeaan kokoonsa. Ärsyttäviä asioita tuollaiset ja minulla ainakin loppuu kiinnostus koko bloggaamiseen tuollaisten takia.

    Minulle kävi suklaakosmosten kanssa niin, että tilaamani yksilöt jurnottavat purkeissaan edelleen eikä mitään elonmerkkejä ole näkyvissä. Taitaa olla ihan jonniinjoutaviin luokiteltava kasvi. Daratkin ovat niin ruipeloisia pikkusia, että niitä jos daalioiden väliin meinaan istuttaa, kitken ne varmaan seuraavalla kitkentäkierroksella rikkakasveina pois, ei ole vahvaa kasvua ei.
    Minä hain heti maanantaina oman Rileyni kirjakaupasta ja ensimmäiset sata sivua on jo luettu, kiinnostava tarina -jälleen kerran. Onneksi on lomaviikko ja lukemisellekin on iltaisin aikaa, heti kun malttaa tulla pihalta sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain hyvät ohjeet M.T. Ainasojalta. Tein niiden pohjalta postauksen, josta toivon apua myös muille aiheen parissa painiskelevilta.
      Tällaiset tekniset ongelmat syövät meikäläistä tarpeettoman paljon. Haluaisin keskittyä tekstiin ja kuviin, enkä tietotekniikan kanssa painimiseen. Onneksi ärsytys laantui, kun sain ongelmaan apua.

      Minulla oli yhtenä kesänä taimena ostettua suklaakosmosta ja tykkäsin siitä kovasti. Luulenpa, etten jatkossa sit itse kasvata. Darat olivat siitä jänniä, että ensin nekin jurottivat, mutta ulos päästyään nekin alkoivat kasvamaan vauhdilla.
      100 sivua minäkin olen Rileyn viimeisintä lukenut. Kohta palaan kirjan ääreen. Papa Saltin tarina kuulemma julkaistaan ensi vuonna.

      Mukavaa lomaa sinulle!

      Poista
  14. Minulla taas kaikki junnaa jälkijunassa.
    Daaliat vein kasvihuoneeseen vankistumaan, ja eikös vain yhteen ruukkuun ilmestynyt muurahaisarmeija, niitänyt sitten olen yrittänyt häätää.
    Oxalista minullakin, vasta kaivoin talvehtineet ruukut esiin, ei näy vielä mitään, mutta jospa jotain vielä ilmestyisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmällä keväällä taitaa olla näppinsä yhden jos toisen ruukuissa. Toivottavasti muurahaiset eivät leiriydy minun kasvihuoneeseeni. Kivilattiat saattavat niitä houkutella. Olen joskus häätänyt murkkuja pois ruukuista kanelilla. Lähtivät, mutta en tiedä, oliko kanelilla siihen osuutta.
      Jospa valo ja lämpö herättävät oxaliksesi. Nyt kumpaakin on mukavasti.

      Poista
  15. Minusta on mukavaa kun muutkin uskaltavat välillä kertoa epäonnistumisistaan tai esitellä ongelmapaikkojaan. Realismi kuitenkin kuuluu elämään. Daaliasi näyttävät omaani verrattuna loistoyksilöiltä. Kaikki meni hyvin siihen saakka kun toukokuun lopussa tuli pitkä jakso niin kylmää että daaliaressukan piti olla hämärässä varastossa. Viileydestä huolimatta valon puute sai sen kasvamaan niin honteloksi, että saa nähdä, mitä siitä tulee. Eilen illalla istutin sen kukkapenkkiin.
    Bloggerin ongelmat rassaavat mieltä usein, mutta onneksi viat yleensä korjaantuvat ajallaan. Enpä taida kuitenkaan uskaltautua itse hetkeen vaihtamaan yläbannerin kuvaa, vaikka kevätkurjenmiekat eivät ajankohtaisia enää olekaan.
    Aurinkoista ja lämmintä kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäonnistumiset kuuluvat elämään. Niiden julkinen esitteleminen näyttää kuitenkin vaativan rohkeutta. Kylmä kevät on tuottanut ylimääräistä päänvaivaa kasvattamisessa. Varsinkin, kun ensin saatiin muutama aurinkoinen hellepäivä houkuttelemaan kaikki sisäiset puutarhurit esiin.
      Uudessa postauksessani on M.T. Ainasojalta saamani ohje bannerikuvan koon säätämiseen. Uskon, että sen avulla sinä selviät. Toisinaan ihmettelen, miksi kummassa bannerikuvia vaihdan. Koen senkin osaksi blogin päiväkirjamaisuutta. Siksi ehkä.

      Nyt on valoa ja lämpöä. Sääkartan mukaan ilmeisesti teilläkin. Toivon niin.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!