Ensimmäiset lumet

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

 

Nyt se sitten alkoi, talvi nimittäin. Perjantai-iltana tuuli kovaa. Ei sentään samalla tavoin myrskynnyt kuin lounaisrannikolla. Vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja yön aikana lumeksi. Aamulla oli tienoo valkoinen. 

Aurinko pilkahteli pilvien takaa pitkin lauantaita. Lämpötilakin nousi muutaman asteen plussalle. Valtaosa lumesta suli pois, mutta jotain jäi muistuttamaan talven läsnäolosta.

Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai oli harmaan pilvinen. Satoi hiljakseen hiutaleita. Mikäli alkavan viikon +7 asteen ennusteet pitävät paikkansa, kovin lumista ei tänne etelärannikolle ihan vielä tule. 

Vaikka mittari näyttää plussa-asteita, on ulkona kolean tuntuista. Pitkään jatkunut lämmin sää sai unohtamaan, että marraskuussa käsineet ovat tarpeen. Sunnuntaina kävinkin läpi talvivaatteet ja -jalkineet. Ohuemmat takit joutivat vähäksi aikaa sivummalle odottamaan kevättä. 

Lunta sataa su 3.11.2024

 
Lumikola ja -lapiot ovat vielä kellarissa. Pitänee tuoda nekin talon seinustalle. Jos vaikka toimisivat pelottavana esteenä isommille lumimäärille. Kauhulla katsoin lehdestä kuvia Lahdesta, jonne oli satanut lunta 19 cm.

Lintujen ruokinta on ollut tarkoitus aloittaa jo muutama päivä sitten. En vain ehtinyt kauppaan ostamaan siemeniä. Keväältä ei jäänyt yhtään. Tintit ovatkin käyneet ahkerasti koputtelemassa ikkunalaudalla, että "laitahan nainen pötyä pöytään!" 

Ostin näin alkuun 10 kg:n säkin kuorittuja auringonkukansiemeniä ja talipötköt. Ripustin kesällä pestyt siemenautomaatit oksille. Ruokintapaikkojen avautuminen sai aikaan oikein hyvän suosion. Viesti oli kiirinyt tali- ja sinitiaisille, pikkuvarpusille ja viherpeipoille. Tikkakin kävin maistamassa talipötköä.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio kirjavalehtinen

Metsäruusun kaivu-urakka saa nyt jäädä odottamaan kevättä. Sulan maan takia kaivaminen olisi vielä mahdollista, mutta tekemistä on muutenkin ja päivän valoisa aika kovin lyhyt.

Parsa 30.10.2024

Tuuli on jo tyhjentänyt puista ja pensaista ruskavärit. Kasvimaalla sen sijaan parsa loistaa ilta-auringossa. Toinen parsapuska on jo kaatunut. Sadonkorjuun jälkeen annan parsan tai pari tehdä tillimäiset kasvustonsa. Ne ovat kauniita vihreinä ja myöhemmin muuttuessaan keltaisiksi. 

Osa sisällä talvetettavista pelaguista jatkaa kukintaansa tuoden tuulahduksen menneestä kesästä. Ehkä myös kannustusta jaksaa pitkän talven yli kevääseen.

Mukavaa viikkoa kohti isänpäivää!

Takatalvi totisesti

 
Tämän tiistain sää ei ilahduta piirun vertaa. Lunta on satanut melkoisesti ja valkoista möhnää tulee tauotta lisää. Mieluummin olisin toivonut entistenkin lumien hävinneen yön aikana. Eipä siinä muu auttanut, kun lähteä aamulla kaivamaan autoa ja pihaa lumesta.

Ilmeisesti aurakuskitkin on jo passitettu kesälomalle, sillä ainuttakaan ei kotitiellä ole näkynyt. Odotettavissa on siis melkoisen massan siivoaminen sisäänkäynnistä, mikäli aura jossain vaiheessa meidän nurkille eksyy putsaamaan tien lumesta ja loskasta.

Lunta kolatessa saatoin todeta sanonnan "uusi lumi on vanhan surma" paikkansa pitäväksi. Nimittäin painavaa lunta kolatessa mukaan lähti myös alla oleva jää, joka oli tämän viimeisen lumisateen myötä muuttunut huokoiseksi ja helposti lohkeavaksi. Samoin kävi istutusalueiden hangille, jotka huomasin viikonloppuna lähes asfalttimaisen koviksi ja tiiviiksi. Ei siis mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kyllä se tästä!

 
10 vuorokauden sääennustekin antaa viitteitä kevään edistymisestä. Yöpakkasia on edelleen luvassa, mutta päivisin mennään pian jo selvästi plussalle. 

Lumitöiden tekeminen ei raskaudesta huolimatta tunnu näin huhtikuun alussa lainkaan niin epätoivoiselta, kuin tammikuun lopussa. Ei, vaikka meteorologit uhkaavat koko huhtikuun olevan kylmä ja kaipuu vihreisiin näkymiin on huipussaan.

"Kylmyyden taustalla on Forecan mukaan polaaripyörteen keväinen hajoaminen.

Pohjoisen napa-alueen ja eteläisempien leveysasteiden välinen suuri lämpötilaero synnyttää pyörteen ja pitää sitä yllä. Kun auringonsäteilyä lankeaa kevätkuukausina pohjoisen napajäätikön ylle ja alue lämpenee, eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot kutistuvat. Silloin pyörre lakkaa pyörimästä, Forecan blogissa kerrotaan.

– Kun polaaripyörre hajoaa, se mahdollistaa itäisimpien ilmavirtausten valumisen Suomen päälle. Maanpinnan tasolla se tuntuu viileänä säänä, Juha Tuomala toteaa.

Forecan mukaan yleensä toukokuuhun mennessä auringonsäteily on tasoittanut napa-alueen ja eteläisempien leveysasteiden välisiä lämpötilaeroja niin tehokkaasti, että polaaripyörteestä tulee merkityksetön seuraavaksi liki puoleksi vuodeksi. Kesällä polaaripyörre ei enää vaikuta Suomen säähän.

Syynä koleaan huhtikuun säähän voivat olla myös poikkeuksellisen heikot länsivirtaukset ylemmässä ilmakehässä.

Eurooppalaisen keskipitkien sääennusteiden keskuksen ECMWF:n mukaan länsivirtausten keskimääräinen voimakkuus keskileveysasteilla ylemmässä ilmakehässä on laskemassa huhtikuun ensimmäisellä viikolla poikkeuksellisen alhaiseksi, kerrotaan Forecan blogissa.

Tuomolan mukaan huhtikuu on tavallista viileämpi, sillä lämmintä ilmaa ei pääse nousemaan Keski-Euroopan tasalta pohjoisemmaksi matalapaineen vuoksi.

– Huhtikuun kahdella viimeisellä viikolla sää on puolestaan korkeapainetyyppinen, minkä vuoksi kylmää ilmaa purkautuu pohjoisesta tai koillisesta, lähinnä Jäämeren suunnasta, Tuomola kertoo."

Lähde: Ilta-Sanomat 2.4.2022 

Lumimyräkkä toi pihaan myös suuren joukon peipposia. Olin jo ajatellut, etten enää täytä siemenautomaatteja. Peipposten ja mustarastaiden hyppelyä hangella katsellessani lähdin samantien laittamaan automaatteihin siemeniä. Säkin pohjalla oli vielä runsas ämpärillinen kuorittuja auringonkukansiemeniä eli ehkä ei enää tarvitse lisää käydä ostamassa. Mustarastaat ovat jo tottuneet talvioloihin. Peipposet muuttolintuina saattavat olla pulassa näin paksun lumikerroksen kanssa.

Lauantaina oli sentään aurinkoista. Kävimme kukittamassa 91-vuotispäiviään viettävän anopin. Korkea ikä on tehnyt hänestä hauraan, mutta pää toimii edelleen kirkkaana. Hän halusi ehdottomasti käydä itse kaupassa hakemassa kakun kahvipöytään. 

Oli mukava jutella anopin kanssa, kun ei tarvinnut jokaista sanaa ja lausetta huutaa hänen korvaansa. Eikä toistaa samoja asioita kymmeniä kertoja vartin aikana, kuten muistisairaan, 94-vuotiaan isäni kanssa. Ehkä ryhdyn taas tekemään sanaristikoita, jotta aivoni pysyvät virkeinä. Jossain vaiheessa sanaristikkolehdet täyttyivät hyppysissäni hetkessä. Nyt sukkapuikot ovat vieneet paikan kynältä.

Columpa palumbus - Sepelkyyhky

Synttärikahveilta kotiin palatessamme pysähdyin talon kulmalle nähdessäni kyyhkysen leikkimökin katolla. Siinä se tuumasi, kurkottaako siemenautomaatista syötävää itselleen. Hiivin askel kerrallaan lähemmäksi saadakseni kuvan linnusta. Onneksi oli kamera laukussa nopeasti ja helposti esille otettavaksi.

Tuijotimme kyyhkysen kanssa toisiamme hetken, jonka jälkeen se lähti varmoin askelin kohti leikkimökin harjaa. Vilkaisi minua vielä kertaalleen ja lensi sitten kauempana olevaan vaahteraan. 

Muscari White Magic

Suunnittelin laittavani tete-narskuja sisäänkäynnin kukkalaatikkoon. Toistaiseksi en ole suunnitelmaani toteuttanut, kun öisin on ollut kunnon pakkasia. Pari miinusastetta tuskin haittaisi, mutta edellisinä päivinä keittiön mittari on näyttänyt -7℃ tai jopa -9℃ astetta vielä aamuseitsemältä. Yhtenä keväänä laitoin tetet ulos pääsiäiseksi, enkä muistanut niitä illalla nostaa autotalliin. Olivatkin sitten aamulla lorpallaan joka suuntaan, eivätkä siitä enää nousseet.

Toinenkin syy, miksi olen siirtänyt narskujen laittamista ulos. Nimittäin kukkalaatikko, johon niitä aion laittaa, on umpijäässä. Kanervineen.  Pääsiäiseksi yöt näyttäisivät lämpenevän, joten ensi viikolla saattaakin olla sopiva hetki laittaa tetet piristämään sisäänkäyntiä.

Narcissus Double Beauty

Bauhausista ostettu kolmen sipulin Narcissus Double Beauty on avannut nuppunsa. Nimilapun kuvassa keltaisen joukossa on enemmän oranssia. Nämä ovat olleet koko ajan huoneenlämmössä, joten ehtivät varmaan jo kukintansa lopettaakin ennen pääsiäistä. 

Narcissus Iwona

 

Kolmen ruukun satsi narcissus Iwonaa sen sijaan on vasta aluillaan, joten niiden kukista saan nauttia pääsiäisenä.

Kolmatta viikkoa kestäneiden keltaisten neilikoiden myötä toivotan mukavaa viikon jatkoa. Aura kävi juuri tukkimassa sisäänkäyntimme, joten lähdenpä tästä taas lumitöihin.

Valtteri piti lupauksensa

La 29.1.2022 aamupäivä

 
Sieltä se Valtteri-niminen lumimyräkkä on tulossa. Kerää vielä lauantai-aamupäivällä taivaanrannassa itseensä puhtia, jotta jaksaa pitää lupauksensa. Tässä vaiheessa ei vielä tuule ja aurinkokin yrittää hetkittäin kurkistaa pilvimassan välistä.

Lauantain aamupäivää eletään tässäkin kuvassa. Alareunan verkkojen tarkoitus on kertoa peuroille, että tästä heiltä on kulku kielletty. Melko hyvin ne ovat kieltomerkkini ymmärtäneet ja kulkevat kiltisti verkon reunaa puiston puolelle. Toivon niin tapahtuvan jatkossakin.

Välillä vetistä räntää suoraan ikkunaan.

 
Myräkkä alkoi luvatusti lauantai iltapäivällä kahden jälkeen. Ikkunasta katsoen tuuli pyöritti sakeana satavaa lunta ympäriinsä. -1℃ asteen pakkasesta huolimatta ikkunaan osuva lumi oli vetistä.

Tällä kertaa tuuli puhalsi pohjoisesta, jolloin suurin lumimassa satoi talon sisäänkäynnin puolelle ja toiseen päätyyn. Tuuli oli kasannut varaston ovelle paksun kinoksen, eikä ovea meinannut sunnuntaiaamuna saada auki. Oli kiire lumitöihin, eikä tilanteiden ikuistaminen kameralla käynyt mielessä. Jälkikäteen kuvasin tiiliseinään tarttuneen lumen. 

Sisäänkäynti alkaa olla auki.

Vilkaisin keittiön ikkunasta ulos puoli kahdeksan aikaan, jolloin aura oli ehtinyt jo käydä meidän tiellämme. Lunta oli satanut todella paljon. Olin varautunut lumitöihin, mutta pari kertaa piti hieraista silmiä nähdessäni sisäänkäynnin lumivallin. Tuossa tuija-aidan edessä on samanlainen kasa, jonka kolasin pois sisäänkäynnistä mahdollistaakseni pihasta pois pääsyn. Samoissa hommissa oli muutkin naapurit kotitien varrella.

Kotitie sisäänkäynnistä katsottuna toiseen suuntaan.

Tuija-aidan viereinen oja on täynnä lunta. Traktori auraa ensin tiealueelta lumen jalkakäytävälle ja seuraavaksi jalkakäytävältä reunaan. Tällöin sisäänkäyntiin tulee korkea valli, jossa lumi on tiukkaan pakkautunutta ja näin ollen hyvin painavaa. Ellei sitä käy kolaamassa pois mahdollisimman nopeasti, se kovettuu ja jäätyy entisestään. Sitten tarvitaankin jo järeämpiä työkaluja vallin pois saamiseksi.

Aiempi urakoitsija osasi käyttää traktoriaan taitavasti, eikä aurannut talojen sisäänkäynteihin korkeita valleja. Nykyinen kunnan kilpailuttama urakoitsija paahtaa vain ja ainostaan suoraan eteenpäin. Ehkei heidän traktorissaan ole käännettävää auraa. 

Kunta pudottaa vuosittain postilaatikoihin lappuja, joissa asukkaita kielletään kolaamasta lumia yhteisille alueille. Meidän tonttimme rajoittuu puistoalueeseen. Piha-alueen lumet mahtuvat omalle tontille. Sen sijaan sisäänkäynnistä kolaan lumet puistoalueelle, koska tuohon tien viereen ei vaan mahdu. Eikä korkean kasan päälle jaksa kolalla lisää lunta työntää. 

Puistopäätyyn lunta pyrytti vähemmän

 
Ymmärrän, ettei puistoalueet ole yksittäisten asukkaiden lumenkaatopaikkoja. En kuitenkaan usko, että koiranpissan maustamasta lumesta on kovin suurta haittaa puistoalueen väljästi hoidetulle nurmikolle. Minähän sitä haravoin ja leikkaankin monen metrin alueelta. Eikös kunta ole yhtä kuin me kunnan asukkaat? Jos kunnan edustaja tulee minulle asiasta valittamaan, pyydän häntä kertomaan, millä keinolla erotan kunnan lumet oman tontin lumista. Tai lopettamaan yhteisten alueiden lumen auraamisen meidän tontille.

Bermudasta näkyi vielä pari päivää sitten kurjenpolvet ja muutama talventörröttäjä. Nyt törröttää lähinnä valtaisa kasa lunta. Lisää tuohon vielä lykitään, sillä aamun kolauskierroksen jälkeen lumisade on jatkunut. Sääennusteiden mukaan lunta tulee seuraavinakin päivinä. Ennen alueen kunnostusta Bermudassa lumi suli viimeisten joukossa. Nyt aurinko pääsee paistamaan ja sulattamaan lunta tässäkin kohtaa mukavasti. Nukkukoon kurjenpolvet vielä hetken rauhassa.

Uusi arktinen kanerva kenties.

Sunnuntain aamupäivä meni rattoisasti lumihommissa. Kaikissa asioissa on hyvät puolensa. Tämän lumimyräkän positiivinen puoli oli se, että se osui viikonlopulle. Oli aikaa kaikessa rauhassa työntää lunta paikasta toiseen annos kerrallaan. Askelmittari unohtui sisälle, mutta eiköhän kolmessa tunnissa muutama kilometri lihasjumpalla lisättynä kertynyt. Onni oli myös siinä, ettei tarvinnut autolla mihinkään lähteä. Sen hangesta kaivaminenkin vaati aikansa. Sitten kun reitti pihasta ajotielle oli putsattu.

Pikkupuutarha on tuolla jossain.

Omassa pihassa en ole lumensyvyyttä mitannut. Riittää, että siirrän käytäviltä ja pysäköintipaikalta lunta sivuun, jotta pääsen kulkemaan. Ilmatieteenlaitoksen mukaan Nuuksiossa lumensyvyys on 56 cm. Pari päivää sitten se oli 32 cm. Meillä lukemat lienevät samaa luokkaa. Tässä Nuuksion naapurissahan me asumme.

Pihabongaus jäi tältä viikonlopulta suorittamatta. Lauantaina linnut olivat menneet myräkältä piiloon. Sunnuntaina katselin ruokailun ohessa keittiön ikkunasta, kuinka mustarastaat leikkivät Bermudassa kukkulankuningasta. Joukossa oli myös keltasirkkuja, pari viherpeippoa, yksi punatulkku, yksi pikkuvarpunen ja runsain määrin sini- ja talitiaisia.

On meillä olopihalla lunta ollut joskus enemmänkin.

Lumiurakan jälkeen oli tarkoitus vielä käydä tarkastamassa puiden ja pensaiden tilanne. En vain enää jaksanut. Maanantaina siis ravistelemaan oksilta suurimpia lumimassoja, ettei tule vahinkoja.

Lumesta voi ja saa tykätä tai sitten ei. Siitä mukavia nämä lumimyräkät ja helleaallot ovat, että niistä riittää puheenaihetta ja muisteltavaa pitkään.

Huomenna alkaa helmikuu. Sehän on lähtölaukaus kohti kevättä.
Mukavaa tammikuun viimeistä päivää!

Laiskanpulskeaa olemista

 

Joulunpyhät alkaa olla tältä erää juhlittu. Hiukan on tuntunut omituiselta, kun kaikki tavanomaiseen jouluun liittyvät ihmiskontaktit ovat olleet minimissä. Toisaalta joulu on kerrankin ollut täydellistä lepoa ja laiskanpulskeaa olemista.

Krookukset kuvittelevat kevään olevan käsillä.

Ukkokullan kanssa on syöty ja juotu jouluisia ruokia siihen malliin, että nyt voikin jo siirtyä johonkin vähemmän perinteiseen ja kevyempään. Joulupäivänä teimme pitkän lenkin, jonka varrella näimme ihmisiä reippailemassa. Frisbee-radallakin oli porukkaa runsaasti. Paluumatkalla alkoi leijailla kevyttä lunta.

Päivät ovat olleet pilvisen pimeitä ja lämpötila on seikkaillut parin pakkasasteen ja yhden plusasteen välillä. Maata kattaa ohut lumikerros, joka jopa hieman paksuuntui sunnuntain lumisateessa. Valosarjat ja kynttilät ovat piristäneet tavallistakin enemmän.

Tapaninpäivänä eksyin National Geographicin tv-kanavalle katsomaan professori Bettany Hughesin esittelemiä maailmanhistorian upeimpia aarteita faaraoiden Egyptissä ja Vesuviuksen laavasta ylös kaivetussa Pompeijissa. 

Pompeijissa ja Vesuviuksella kävimme helteisenä kesänä 1993. Kaupungin asukkaiden katastrofaalinen kohtalo järkyttää sitäkin enemmän, kun on itse käynyt paikan päällä katselemassa myrkyllisiin kaasuihin tukehtuneiden ihmisten kipsivaloksia. Pompeijin kiertämisen jälkeen ajoimme vielä bussilla kilometrin korkeuteen Vesuviuksen rinteelle ja kävelimme siitä vajaan 300 metrin matkan huipulle kurkkimaan tulivuoren kraatteriin. Unohtumaton kokemus.

Historia on aina kiinnostanut minua kovasti ja niinpä professori Hughesin matkassa kulkeminen niin Pompeijissa kuin Egyptissäkin tempasi minut mukaansa (ohjelmat uusitaan tammikuun alussa). Jo pikkutyttönä löysin kodin  kirjahyllystä C.W. Ceramin kirjan Muinaisaarteita etsimässä. Erityisen innokkaasti luin kirjan 16. luvun, jossa kerrotaan yhdestä vuosisadan merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Siitä, kuinka Howard Carter löysi Tutankhamonin haudan. Hauta oli lähes koskematon ja hautavarustus yksi parhaiten säilyneitä. 

Ceramin kirja on painettu v. 1951. Moneen asiaan on kirjan julkaisun jälkeen saatu lisää tietoa. Kirjan edellisestä lukukerrasta taitaa olla jo 20 vuotta aikaa, ellei enemmänkin. Niinpä ajattelin lukea sen vielä alkuvuodesta uudelleen, sillä faaraoiden historia on minusta yhä kiehtovaa ja mielenkiintoista.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjan viimeisimmässä eli Auringon sisaressa olen nyt melkein puolivälissä. Yli 900-sivuinen, kovakantinen kirja on hankala käsitellä niin istualleen lukien kuin sängyssäkin. Jollei tarina olisi kovin koukuttava, olisin aikaa sitten tehnyt opuksesta kasviprässin. Joulusuklaiden mussuttaminenkin on jäänyt vähemmälle, kun molemmat kädet ovat tarpeen kirjan pitelemisessä.

Joulun alla innostuin tekemään neulekransseja, eikä tekemisen halu ole mihinkään kaikonnut. Isoimpaan kranssiin käytin luonnonvalkoista Isoveli-lankaa. Kahteen pienempään laatikosta löytynyttä akryylilankaa, jonka käytin kaksinkertaisena saadakseni riittävän paksun neulekerroksen piilottamaan alla olevan styrox-renkaan. 

Nyt olen tehnyt kaksi isoa ja neljä pientä neulekranssia. Yhden annoin naapurin Maritille. Muillekin löytyy kyllä saajansa. Ehkä teen vielä muutaman lisää, jos vain löydän lisää styrox-renkaita.

Neulekranssien valmistuttua sukkapuikot osuivat taas hyppysiin. Miss Farkku -mallineule löytyy Pirjo Iivosen Jämälankasukkia -kirjasta. Ajattelin tehdä tällä ohjeella toisenkin sukkaparin.

Valkoinen amaryllis kukkii ylenpalttisesti.

Pari kertaa olen vieraillut mm. Impectan sivustolla siemeniä katselemassa. Tilausta en ole tehnyt, mutta ei se kaukana ole. Kellarissa kävin jo järjestelemässä tilaa kasvilampun alle sijoitettavalle pöytälevylle. Ei sillä vielä mitään kiirettä ole, mutta olenpa senkin suhteen ajoissa liikkeellä. Samalla tuli muutenkin järjesteltyä kellaria ja ihmeteltyä vuosien aikana kertynyttä tavaramäärää. Jokunen kama löysi jo tiensä jätesäkkiin ja tulevat saamaan seuraa.

Punainen amaryllis kurkistelee.

Joulua on joka vuosi kiva odottaa ja valmistella. Yhtä kivaa on joulun jälkeen siirtyä uusiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Niitä maistellessa toivotan kaikille mukavia välipäiviä!

 

Tuulessa kylväen

Huomaan jämähtäneeni lämpimien kevätsäiden odottamiseen. Joka aamu katson 10 vrk:n sään, erityisen tarkkaan tulevien öiden lämpötilat. Eipä kovin lupaavalta näytä. Alimmillaan keikutaan +1 ja -1 asteen tienoilla. Tomaatit, kurkut ja paprikat on pidettävä edelleen kellarissa, sillä lämmittämättömään kasvariin niitä ei kannata viedä paleltumaan. Jos siis suunnittelette kasvihuoneen hankintaa, niin valitkaa sellainen, johon saa lämmityksen. Se on näissä suomalaisissa olosuhteissa tärkeä ja kasvuaikaa pidentävä asia.

Suikeroesikko 14.5. illalla ja 15.5. aamulla

Kun kerran tomaatteja ei voi kasvariin kiikuttaa, on jotain sentään tehtävä oman sadon hyväksi. Ensimmäiseksi mittasin lavakaulusten mullan lämpötilan. Luin jostain, että uuniin tarkoitettua lihalämpömittaria voi käyttää maalämmön mittaamiseen. Meillä sattuu olemaan useampi lihalämpömittari, joten yksi niistä joutaa hyvin kasvimaalle. Sopiva mullan kylvölämpötila on noin +10. Mittarini näytti +8 ja se sai kelvata.  Niinpä kylvin siemenet lavakauluksiin. 

Laatikko VII:ssa  talvivalkosipuli onkin jo noussut. Sen seuraksi laitoin jo aiemmin kepasipulia. Laatikko VIII:ssa kasvaa parsa. Syksyllä uusimme koko kasvimaan ja kaikki lavakaulukset. Jouduin kaivamaan parsan ylös ja istuttamaan uuteen laatikkoon. Parsasta ei näy vielä mitään. Toivottavasti ei ole heittänyt henkeään. Laatikko VI:n kesäkurpitsat laitoin muutama päivä sitten kellariin esikasvatukseen.

Tarhakylmänkukka illalla 14.5. ja aamulla 15.5.

Kasviyhdistelmät voivat tuntua vähän kummallisilta. Käytin kylvösuunnittelussa apuna kumppanuuskasvitaulukkoa. Tänä vuonna ei tarvitse miettiä kasvikiertoa, sillä kaikissa laatikoissa on uusi multa. Kierto alkaa siis alusta. Ainoastaan parsalaatikko ei jatkossakaan osallistu kiertoon, koska ne kaipaavat kasvurauhaa.

Purppuramehitähti illalla 14.5. ja aamulla 15.5.

Etukäteissuunnittelusta huolimatta aikaa kylvöissä vierähti tovi jos toinenkin. Alkuun sää oli aurinkoinen, joskin hyvin tuulinen. Porkkanan siemenet ovat keveitä ja niiden kanssa sai olla tarkkana, ettei tuuli vienyt siemeniä mennessään. Onnistuin siis kylvämään tuulessa, en tuuleen.

Alchemilla - Poimulehti aamulla 15.5.

Aikaa meni toki muuhunkin. Kasvimaamme sijaitsee alapihalla, tontin puiston puoleisessa laidassa. Koiraa ulkoiluttamassa ollut rouva pysähtyi aidan viereen pyytäen, etten loukkaannu hänen tuijottamisestaan. Hän kehui puutarhaani kauniiksi ja sanoi katselevansa sitä mielellään. En tietenkään loukkaannu. Päinvastoin, olin ja olen edelleen kovasti iloinen hänen sanoistaan. Ajattelen usein, että kaikesta innostuksesta ja uurastuksesta huolimatta olen melkoinen harrastelijapuutarhuri, jonka käden- tai siis lapionjälkiä moni katsoisi pitkin nenänvarttaan. No, harrastelijapuutarhurihan minä olenkin. Ja puutarhani on aikamoinen sillisalaatti. Se on kuitenkin minun puutarhani, jota en ole muille tehnytkään. Kauniita puutarhoja on pilvin pimein. Valmista ja täydellistä ei missään.

Hetken juteltuamme huomasin tietäväni, kuka rouva on. Olemme joskus aikoja sitten jutelleet pysäkilläkin bussia odottaessamme ja tiedän, missä hän asuu. Juttelemista olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta hänen oli jatkettava matkaa ja minullakin oli kylvötyömaa 
kesken. Jatkoin siis töitä tavoitteena saada suunnittelemani kylvöt valmiiksi. 

"Lännenvankkurit" ilman hevosvaljakkoa

Laatikko II oli tarkoitus kylvää kesäkukkia; kosmosta, kesämalvikkia, kehäkukkaa. Myös pariin muuhun laatikkoon piti tehdä vielä pientä hienosäätöä. Aurinko meni kuitenkin pilveen ja taivaalle vyöryi mustanpuhuva pilvimassa. Samassa jo rakeet ropisivat maahan. Onneksi olin laittanut jokaiseen laatikkoon harson heti kylvön jälkeen, joten raesateen muuttuessa tiskirätin kokoisiksi vesipisaroiksi oli vain viimeinen harso laitettavana. Sitten kylvösuunnitelma ja siemenpussit hyppysiin ja kiireesti sisälle sadetta pitämään.

Dicentra - Pikkusydän aamulla 15.5.

Kesäkukkien kylvö jäi siis jollekin lähipäivälle. Tarkoitus oli myös kylvää ruohosipulia ja persiljaa ns. Vapaapenkkiin. Vapaapenkki oli viime vuonna nimeltään Daaliapenkki. Päätin keskittyä mataliin daalioihin ja kasvattaa niitä isoissa piharuukuissa. Niinpä daaliapenkki vapautui muille ja ansaitsi uuden nimen. 

Sade ei kovin pitkään kestänyt, mutta olin tyytyväinen aikaansaannoksiini ja päätin jättää loput hommat seuraaville päivillä. Tekemistä riittäisi vaikka kuinka ja kummasti niitä keksii lisää. Itse on päätettävä, milloin on päivän työt pulkassa ja aika siirtyä lepotilaan.

Illalla aurinko jälleen paistoi, joten tein vielä pienen kuvauskierroksen. Tuuli oli riepotellut puutarhaa kovakätisesti ja kirsikastakin oli yksi kukka pudonnut nurmikolle. Viileyden vuoksi kukinta on edelleen kaunista, osa nupuista vielä aukeamatta. Pörriäiset ovat hakeutuneet koloihinsa lämmittelemään ja niinpä minä pörrään Kevätsuudelmani ympärillä kameran kanssa. 

Fritillaria imp- Rubra - Keisarinpikarililja

PS. Perjantaina aamuyöstä tienoon yli kulki lumikuuro, jonka tuotos oli näkyvissä vielä herätessä. Päivän mittaan lumi suli ja vartensa taivuttaneet kasvit nousivat taas tanakasti pystyyn. Keisarinpikarikruunu sen sijaan ei enää sen maanantaisen myräkän jälkeen ole suostunut oikaisemaan varttaan. Laitoin sille torstaina tuen, ettei tulevat myräkät hakkaa kukkia rikki.