Satokausi parhaimmillaan

Auringonkukka 'Astra Gold'

 

Ihmeen paljon syötävää saa pienestäkin puutarhasta ja vähällä vaivalla. Kesän käännyttyä viimeisen kolmanneksen loppupäiville tulee ajatelleeksi, että tässäkö se taas oli. Vaan se ei pidä paikkaansa. Satokausi jatkuu syksyllä. Pian on hedelmäpuiden vuoro.

Kasvimaa on poikkeuksellisesti jo nyt aika tyhjä. Sato olisi voinut olla parempikin, mutta laiskuudesta sakotetaan. Laiminlöin alkukesällä lavakaulusten kastelua. Istutusten ja kylvöjen aikaan kasvit tarvitsevat paljon vettä jaksaakseen ryhtyä kasvamaan. Vaikka kesän aikana muuten on saatu sateita kiitettävästi, touko-kesäkuussa vettä ei kovin paljon taivaalta tullut.

Lavakauluksissa kasvoi tänä kesänä valtavasti vesiheinää. Se toimii hyvänä katteena, mutta liikoja olisi kannattanut kitkeä. Porkkanaa oli vaikea löytää vesiheinän lomasta. Niinpä nostin kaikki porkkanat jo elokuun alussa. Sipulit ja valkosipulit nostin viime viikolla. Sato oli tavallista pienempi, mutta omilla valkosipuleilla pärjätään pitkälle talveen. Keltasipulia syötiin jo ennen sadon korjaamista.

Mangoldia pitää muistaa kylvää jatkossa vähemmän. Samoin yrttejä on turha rivitolkulla kylvää. Kirveliä kuivasin, loput ehtivät kukkimaan. Salaattia, tilliä ja persiljaa en kylvänyt vaan laitoin kaupan paljasjuuriset lavakaulukseen. Niistä sain hyvin satoa suoraan ruokapöytään ja persiljaa pakkaseenkin.

Perunoita olen monena kesänä laittanut muutaman mollukan ämpäriin. Nyt istutin niitä kokonaisen lavakauluksellisen, mikä oli hyvä teko. Nostin perunoita aina tarpeen mukaan. Viime viikolla sitten kaikki loput. Joku sanoikin jossain, että miksi ihmeessä kasvattaa koko kesä satoa säilöttäväksi? Parempi noutaa omasta maasta suoraan syötäväksi ja hankkia sitten syksyllä ja talvella kaupasta. Eri asia tietenkin, jos viljelytilaa on runsaasti.

Perunoita nostaessani keskin tehdä pitkästä aikaa Tartiflettea. Se on herkullinen uuniruoka Ranskan alpeilta. Tarvitset perunoita, pekonikuutioita, sipulia, valkosipulia, valkoviiniä, kermaa ja Replochon-juustoa. Replochon-juusto on ranskalaista, lehmänmaidosta valmistettua puolipehmeää juustoa. Sitä en löytänyt lähiseudun kaupoista, joten korvasin Replochonin vuohenjuustolla. 

Oman maan  kurpitsaa on tänä kesänä syöty tavallista vähemmän. Kesäkurpitsaa on tullut varsin vähän. Muutama spaghetti-kurpitsa on kypsymässä ja yksi isoksi kasvava Tom Fox-kurpitsa. Jatkakoon kypsymistä.

Paprikat ovat olleet varsin satoisia. Roter Augsburgeria, California Wonderia ja Zazua olen poiminut useamman kerran ja pikkelöinyt niitä.

 
Yksi paprika California Wonder on kasvattanut itselleen kummallisen ulokkeen. Tutkin "siamilaista siskopaprikaa", joka irtosi kevyesti pyöräyttämällä. Ihan näytti osalta muuta paprikaa ilman siemeniä.

Takana punajuuret, edessä paprikat pikkelssiliemessä.

Punajuuria tuli mukava määrä siihen nähden, että olin kylvänyt niitä pari riviä yhteen lavakaulukseen. Porkkanan kaveriksi. Säilöin punajuuret mausteliemeen, jossa ne säilyvät pidemmälle syksyyn.

Tomaattia on tullut kasvihuoneesta tasaiseen tahtiin. Kasvatan kirsikkatomaatteja, koska olen todennut niiden kypsyvän parhaiten pienessä kennokasvarissani. Parhaan sadon ovat antaneet Gardener's Delight, Sungold ja Vilma. Myös Microdwarf Orange Dream on tuottoisa ja herkullisen makuinen.

Olemme olleet omavaraisia tomaatin suhteen juhannuksesta lähtien. Satoa on vielä vähäksi aikaa, mutta kypsymisen tahti on selvästi hiipumassa. Yöt ovat olleet melko viileitä, tiistaiaamuna mittari näytti +9. Maksimi-minimimittarin mukaan lämpö on ollut elokuussa alimmillaan ulkona +6.7 ja kasvarissa +7.4.

Kurkkuja alkoi kypsymään jo kesäkuussa niin runsaasti, että niitä riitti muille jaettaviksi. Elokuussa on kypsynyt vain harva kurkku, vaikka kukkia on vielä jonkin verran. Huomasin yhteen kurkkulaatikkoon pesiytyneet muurahaisia, mikä piinasi selvästi kurkkuja. Kurkku lähti kompostiin ja muurahaiset luontoon.

Omena Valkeakuulas

Runsaasta omenasadosta on jo uutisoitukin. Omenia on puissa paljon, joskin enemmän pienikokoisia. Omppuja olisi kannattanut harventaa jo paljon aiemmin. Nyt puut tekevät sitä ihan itse. Valkeakuulas pudottaa omppuja maahan aika reippaasti. Pyrin keräämään pudokkaat joka päivä. Osa pudokkaista menee suoraan kompostoriin, sillä valkeakuulas ohutkuorisena pilaantuu helposti pienestäkin kolahduksesta. Jonkin verran on myös muumiotautia, mutta kenties muita kesiä vähemmän.

Omena Huvitus

Toistaiseksi en ole vielä omppuja liiemmin säilönyt. Yhden kannellisen omenapiirakan tein viikonlopuksi. Valkeakuulas ja Huvitus ovat mainioita piirakkaomenoita pehmeälihaisuuden vuoksi. Paistuessa omenat muuttuvat hillomaisiksi.

Omenoista tykkäävälle runsas sato on juhlaa. Mikä ilo onkaan käydä aamulla hakemassa rouskutettavaa omien puiden alta. Tähän vuodenaikaan ei tarvitse eikä kannata tuoda kaupasta hedelmiä. Syödään omia.

Tarkoitus on pilkkoa omenoita pakkaseen. Ehkä teen niistä myös hilloa tai hilloketta. Todennäköisesti annan omppuja myös muille, sillä neljän puun verran satoa ei meillä säilöttynäkään syödä. 

Aronia

Aronioitakin on nyt oksat notkuen. Mustarastaat ovat lopettaneet mullan ja karikkeen kuopimisen. Nyt ne napsivat aronioita ja ampuvat sinililoja kakkakasoja ympäriinsä. 

Aronia on ravinteikas marja, joskin sen maku ei kaikkia miellytä. Ajattelin yhdistää aronian ja omenan hillokkeeksi. Ehkä mehuksikin. Lähipäivinä aion laittaa aronialiköörin alulle. Pitää vain ehtiä hakemaan Alkosta kirkasta yhdeksi liköörin ainesosaksi. 

Ohjeita on useita, joista yksinkertaisin on

1 kg aronioita
1 kg sokeria
1 l kirkasta alkoholia (vodkaa tai koskenkorvaa)

Laita ainekset suureen lasipurkkiin ja anna purkin olla vuorokauden huoneenlämmössä.
Siirrä purkki kylmään 3 kuukaudeksi. Aluksi juomaa on hyvä sekoittaa, jotta sokeri sulaa ja sekoittuu tasaisesti. Lopuksi siivilöi marjat pois ja pullota likööri.

Kultapallo hakee tukea koristeompusta.

Listoista tykkäävänä ihmisenä minulla on myös kasvattamistani hyötykasveista tietoa useammalta vuodelta. Koen hyödylliseksi laittaa ylös kylvämiseen ja istuttamiseen liittyviä tietoja. Samoin näin loppukesästä kirjoitan huomioita kustakin kasvista, kasvukäyttäytymisestä, satoisuudesta sekä ilman muuta kommentteja, kuinka suhtautua niihin tulevina vuosina. Turha kasvattaa jotain, joka ei menesty tai jota ei tule käytettyä.

Toisessa penkissä kultapallo kaulailee koristeomppu Musta Rudolfia.

 

Huteja tulee joka kesä. Se on selvä. Sääolosuhteilla on suuri merkitys kaikessa kasvattamisessa. Samoin omilla kesäaikatauluilla. Jos puutarhuri lentää liihottaa pitkin maita ja mantuja, kasvatettavat jää liikaa oman onnensa nojaan. Hyötykasvitkin tarvitsevat hoivaa ja rakkautta pitkin kesää. 

Sorbus aucuparia - Pihlaja 

 
Jatkakaamme elokuuta kesäisin mielin.

Syötävää omasta puutarhasta

 
Viimeistä viedään eli heinäkuu päättyy tänään. Syytä murheeseen ei ole, sillä edessä on elokuu, joka on oikein hyvä kesäkuukausi. Illat pimenevät aikaisemmin, mutta lämpöä ja aurinkoa saattaa olla jopa enemmän kuin alkukesästä. 

Runsaat sateet ja sopiva lämpö näkyy kasvimaallakin. Lavakauluksissa on tolkuttoman paljon vesiheinää. Aina sitä vähän löytyy, mutta nyt se vyöryy muutamista laatikoista yli äyräiden. Alkukesästä oli kuivempaa ja silloin laiminlöin kitkemistä ja kastelua. En vain ehtinyt riittävän usein letkun varteen. Sittemin pilvet ovat hoitaneet kastelun niin hyvin, että vain muutaman kerran olen letkulla tai sadettimella kasvimaata kastellut.

Puutarha on jo jonkin aikaa antanut satoaan. Herukat on jo kerätty ja mehustettu. Viimeksi muutama päivä sitten karviaiset, jotka kerättiin kimpassa veljenvaimon kanssa. Jutellen ja kuulumisia jakaen aika marjapensaissa kului nopeasti ämpärien siinä samalla täyttyen. Pensaisiin jäi vielä karviaisia, kun alimmat olivat vielä vähän raakoja.

Herneet kuvattu heinäkuun alussa.

Yhdessä lavakauluksessa oli herneitä. Niitäkään ei enää montaa palkoa ole, kun kävin ne edellisviikonloppuna keräämässä. Suurin osa syödään sellaisenaan, koska yhdestä lavakauluksesta ei mitään jättisatoa saa. Ihan omaksi naposteluiloksi herneitä yleensä kylvän.

Anisiisoppi

Viime kesänä esikasvatin anisiisoppia, joka on tänä kesänä roihahtanut valtavaan kasvuun. Kukat keikkuvat metrin korkuisina ja houkuttelevat pörriäisiä luokseen. Anisiisoppia käytetään esimerkiksi yrttiteen valmistamiseen ja leivonnaisten maustamiseen ja koristeluun. Leipomiset ovat jääneet varsin vähälle, joten anisiisopit ovat saaneet rauhassa huojua kasvimaan laidalla pörriäisten ilona.

Anthriscus cerefolium - Kirveli

Kylvin toukokuun lopussa kirveliä, joka on kasvanut voimalla. Tämä maustekasvi olisi kannattanut kylvää pienissä erissä sen sijaan, että laittaa koko pussin siemeniä kerralla. Kuivasin kirveliä ja loput ovat jääneet lavakaulukseen kukkimaan. 

Kirveli on yksi ranskalaisen keittiön fines herbes -sekoituksen yrteistä. Muut ovat persilja, rakuuna ja ruohosipuli. Kirveli sopii keittoihin, munaruokiin ja kalan mausteeksi. Siinä on hienoinen aniksen maku, joka säilyy parhaiten lisäämällä kirveli ruokaan kypsennyksen loppuvaiheessa.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti/Rohtopurasruoho

Kurkkuyrttiä kylvin keväällä, mutta kylvämässäni paikassa siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sen sijaan se ryhtyi kasvamaan herneiden kumppanina lavakauluksessa. Minun puolestani sai kasvaa siellä. Olen käyttänyt kurkkuyrtin kukkia mm. jälkiruokien koristeena. 

Tänä kesänä jälkiruokia on tullut tehtyä harvemmin ja vielä harvemmin olen niitä kurkkuyrtillä koristellut. Kunhan kasvaa kasvimaan ilona ja siementää siten, että se toivon mukaan nousee taas ensi kesänä jostain kummallisesta paikasta.

Mangoldi

Mangoldia olen kasvattanut jo monena vuotena peräkkäin. Pelkästään sen kaunis ulkonäkö on hyvä syy kylvää siemeniä. Käytän mangoldia pinaatin tapaan mm. suolaisissa piirakoissa. Lisään sitä myös uuni- ja pataruokiin. Löysin Mama's Garden -blogista erinomaisen mangoldipastan ohjeen, jota tulikin jo kokeiltua ja hyväksi havaittua.

Kasvihuoneesta on saatu tomaatteja niin mukavasti, ettei kesäaikaan tarvitse niitä kaupasta ostaa. Kaikki kasvattamani ovat kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja tuottavat parhaiten pienessä kennokasvarissani.

'Sungold', 'Supersweet', 'Gardener's Delight ja 'Yellow Pearshaped' ovat kasvaneet kasvarin kattoon. 'Orange Dream' on matala MicroDwarf-lajike, johon olen tutustunut Kivipellon Sailan ansiosta. Suurkiitos hänelle. Samoin 'Vilma' on matalakasvuinen lajike, joka 'Orange Dreamin' ohella tuottaa erittäin hyvin satoa.

Kurkku

Kurkut alkoivat tuottaa satoa heti kesäkuussa. Laitoin 'Cordobaa', 'Sherpaa' ja 'Beit Alphaa' kaksi kutakin ja niinpä olimme juhannuksen aikaan hukkua kurkkuhin. Jaoin niitä naapureille ja sukulaisille. Hölskykurkkuja oli pöydässä lähes joka aterialla. 

Koleiden heinäkuun alun päivien jälkeen kurkkutuotanto on hyytynyt. Nyt ne kukkivat taas enemmän, joten saapa nähdä, ehtivätkö vielä pukata uusia pötkylöitä ruokapöytään.

Paprikaa on punaiseksi kypsyvää 'Roter Aubsburgeria', josta satoa onkin tullut jo mukavasti. 'California Wonder' on vielä vihreänä. Samoin pitkulainen 'Zazu', joka kypsyessään muuttuu keltaiseksi. 

Paprikaa pilkon mm. salaattiin. Muut säilön pikkelssimäiseksi lisukkeeksi.

Omenasadosta näyttää tulevan aika hyvä. Huvitus ja Valkeakuulas alkavat jo hissukseen kypsyä syöntikuntoon. Punakanelilla menee vielä tovi kypsymiseen. Syysomena, jonka nimestä en ole varma, on parhaimmillaan syys-lokakuussa. 

Omenia olisi hyvä harventaa, jotta jäljelle jääneille riittäisi tilaa ja energiaa kasvaa kunnon kokoisiksi. Tätä en koskaan muista tehdä. Puut tekevät harvennusta omatoimisestikin. Siksi minulla on hedelmätarhassa jo valmiina harava ja ämpäri, joiden avulla voin helposti kerätä pudokkaita.  

Daucus carota 'Dara'

Tänä vuonna en kylvänyt ainuttakaan koristeporkkanan siementä. Mahdoinko tehdä niin viime vuonnakaan? Ilmeisesti koristeporkkanaa ei tarvitse kylvää jatkossakaan, sillä niitä putkahtelee omatoimisesti kasvimaan nurkilla sieltä sun täältä. 

Sopivissa paikoissa saavat kasvaa, kasimaan käytäviltä kitken taimet pois. Kohtapuoliin aion kiskoa itseni korkuisiksi kasvaneet daucukset pois kasvimaalle johtavan polunpätkän reunalta. Kaatuvat kulkureitilleni ja erityisesti sateen kastelemina tuntuvat ilkeiltä paljaissa säärissä ja kasvoilla.

Netissä tälle kasville on useampi nimi. Siitä puhutaan villiporkkanana ja rikkaporkkanana. Käytän mieluiten koristeporkkana-nimeä, koska minusta tämä kasvi on kaunis lisä kasvimaan kesässä. 

Spagettikurpitsat kasvamassa

 
Kasvimaalta olen hakenut ruokapöytään perunoita ja sipulia sekä muutaman porkkanan. Muuten porkkanat ja punajuuret saavat vielä kasvaa kokoa. Valkosipuli näyttää päällisin puolin hyvältä. Tarkempaa tutkimusta en ole tehnyt. Yrteistä basilikaa, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia olen hakenut tasaiseen tahtiin ja useimpia niistä silpunnut pakkaseen talven varalle.

Salaattia en tänä vuonna kylvänyt ollenkaan, kun yleensä sitä on aivan liikaa. Ostin kaupasta juurellisen salaatin, josta söimme valtaosan ja lopun laitoin lavakaulukseen. Siellä se on tuottanut kivasti syötävää. Enemmänkin olisi saanut olla, sillä ateriakumppanuuden lisäksi käytän salaattia paljon leivän päällä.

Kesäkurpitsa ei ole ollut kovin tuottoisa. Sain sentään pari kypsää pötkylää, joista aion tehdä kurpitsarisottoa. Yksi isokokoiseksi kasvava Tom Fox -kurpitsa oli hyvällä alulla, mutta katosi yhtenä yönä mystisesti. Olisiko pihassa jatkuvasti tepastelevat varikset ja harakat olleet asialla? Spagettikurpitsaa on tulossa useampi. Hyvä, niistä pidän kovasti. 

Kesällä on kiva vähän kierrellä ja käydä mielenkiintoisissa paikoissa. Minun kesäni on tänä vuonna kulunut etupäässä omissa nurkissa. Kahdesti olen käynyt eri kokoonpanoilla Nummella sijaitsevassa Kasvihuoneilmiössä. Ei ole ollut tarkoituskaan ostaa sieltä mitään. Kunhan on käyty katselemassa kaikkia kummallisuuksia, joita pöydät ja hyllyt ovat täynnä.

Kasvihuoneilmiö on hyvä kahvittelupaikka. Kuumana päivänä kahvit voi juoda siellä ulkonakin. Paikkahan on sananmukaisesti kasvihuone, jossa aurinkoisena hellepäivänä avonaisista kattoikkunoista huolimatta lämpötila nousee liiankin korkeaksi.

Kahvin kumppaniksi otimme kummallakin kerralla paikalla leivottavan donitsin. Se on todellakin iso kuin lautanen ja painaa noin 500 g. Ensimmäisellä kerralla jaksoin syödä donitsin. Toisella kerralla pyysin pussin, jolla sain tuotua syömättä jääneen puolikkaan kotiin. Donitseja voi ostaa myös mukaan otettavaksi.

Viinirypäle Zilga

Leikkasin rypäle Zilgaa keväällä reippaasti. Ajankohta oli täysin väärä, sillä voimakkaan nestevirtauksen vuoksi köynnös olisi voinut vuotaa kuiviin ja kuolla. Näin ei onneksi käynyt. Viiniköynnöksen tärkein eli syysleikkaus tehdään marraskuussa. Kasvukaudella taasen tehdään kesäleikkausta, jonka tarkoituksena on taata kypsyville rypäleille enemmän valoa ja kokoa.

Viime syksynä Zilga tuotti rypäleitä 4½ ämpärillistä. Nyt ei todennäköisesti aivan yhtä paljon tule, mutta runsaasti kuitenkin.

Auringonkukka 'Astra Gold'

 

Syötävien herkkujen lisäksi puutarha tuottaa tottakai myös silmäniloa. Mikäs on pihalla kierrellessä, kun ruoan poristessa hellalla voi alkupalaksi käydä tankkaamassa kauneutta.

Aurinkoista viikonvaihdetta ja keveitä askelia kohti elokuuta! 

Kellariväki muutti

Saxifraga x arendsii - Patjarikko 

 

Viikkoon on mahtunut uskomaton määrä tekemistä. Viime lauantaina istuin pari tuntia hoivakodissa yöllä kuolleen isäni vuoteen ääressä jättämässä hänelle jäähyväisiä. Kunnes hänet kuljetettiin pois.

Isän huoneen luovuttamisessa ei meitä millään tavoin kiirehditty. Tiedän kuitenkin tulijoita olevan, joten omalta osaltani päätin nopeuttaa jonkun onnellisen hoivapaikan saantia tyhjentämällä isän huoneen.

Kaksi päivää kävin läpi isän tavaroita. Aika paljon vaatteita meni kaatopaikalle. Hyväkuntoisia vaatteita, pesuaineita yms. lahjoitin hoivakodille käytettäväksi niille, joilla ei ole omaisia. Uskokaa pois, sellaisia on aika paljon. Palautin isän pyörätuolin apuvälinekeskukseen ja järjestin huonekalujen kuljetuksen kierrätykseen. Kävin myös hautaustoimistossa sopimassa hautausjärjestelyistä. Monen monta tuntia olen istunut puhelimen ja netin äärellä hautajaisjärjestelyjen ja kuolinpesän tiimoilta. Kokopäivähommaa, etenkin kun kokemusta on käytännössä vain äidin hautajaisten järjestelyistä.

Tuomenterälehtilunta punakolmilehdellä

Vastapainoksi olen touhunnut puutarhassa. Kevät on edennyt pitkälle, lähestymme kesäkuuta. Sää on ollut mitä mainioin, vaikka vesisadetta olisi voinut tulla enemmän. On sitä vettä sen verran hyvin satanut, että kaikki kolme 220 litran sadevesitynnyriämme on täynnä. Alapihan kasvimaan tynnyrin täytin kaivovedellä.

Etualalla kesällä 2024 istutettu koristeomena Malus pur. 'Aamurusko'

Sunnuntaina 17.5. tekemäni kylvöt voivat hyvin uusien harsohuppujen alla. Herneet ja kosmoskukat ovat jo ilmestyneet mullan pinnalle. Onneksi kurkkasin harsojen alle, sillä huomasin kylvöjen kaipaavan kastelemista. Vähäiset sateet eivät ole läpäisseet harsoja eli janoiset oli juotettava. Täytyykin jatkossa tarkkailla, ovatko nämä muotoon ommellut harsot tiiviimpää materiaalia. Aiemmin käyttämäni harsot päästivät sadeveden hyvin läpi.

Tiistaina osallistuin oman pihan kuntopiiriin eli kuskasin kellarissa kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat alapihan kasvihuoneeseen. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi taannoin omasta puutarhajumpastaan. Sitä mietin kulkiessani edestakaisin kellarista alapihalle. 

Portaita on yhdeksän. Kuljin portaat ylös alas 28 kertaa. Ylöspäin noustessa mukana oli aina 30 litran astia täynnä multaa, kussakin kaksi tomaattia, kurkkua tai paprikaa.

Astioiden siirtourakassa kului tunti, josta osa meni astioiden asetteluun kasvihuoneeseen. Enpä laskenut kaloreiden kulutusta. Netin mukaan porrasnousu kehittää erityisesti pakara- ja reisilihaksia sekä parantaa hapenottokykyä. Lisäksi elimistö kuluttaa energiaa myös suorituksen jälkeen palautumisen aikana.

Puuvajarinne ylhäältä alas

Kuljetin astiat kaksi kerrallaan kottikärryillä portaiden yläpäästä alapihalle. Vaikka alamäkeen kottikärryt olisivat viilettäneet kevyesti, oli lastina arvokasta tavaraa tukikeppeineen. Maltti mielessä ja jarrut jaloissa siirryttiin puuvajarinnettä eteenpäin, kunnes rinteen alapäässä sujahdin kärryineni verkkoportista vasemmalle (ennen edessä näkyvää koivua) kohti kasvihuonetta.

Puuvajarinne alhaalta ylös

Ylämäki sujui ripeästi tyhjien kottikärryjen kanssa. Kellarikasvattamoon jäivät vielä daaliat ja tsinniat. Ne siirsin talon seinustalle perjantaina. Laitoin isoille ruukuille hallaharsot, jotta kasvit eivät saisi suoraa auringonpaistetta. Uhatun viilenemisen vuoksi on mietittävä, kiikutanko daaliat autotalliin, jossa ne saisivat luonnonvaloa, mutta olisivat suojassa kylmyydeltä. Sammutin kellarin kasvilamput, enkä ajatellut niitä enää tänä keväänä sytyttää.

Kelloköynnökset istutin tiistaina isoihin piharuukkuihin. Niillekin laitoin harsot, jotta köynnökset saavat rauhassa tottua auringonvaloon ja tuuleen. Kelloköynnösten kärhit olivat sikinsokin kiinni toisissaan. En ryhtynyt niitä väkisin erottamaan toisistaan. Edellisvuosilta tiedän, että kasvien kotiutuessa piharuukkuihin, ne alkavat suunnata kasvua kohti yläilmoja. Eivät piittaa vähääkään solmuisesta alkutaipaleestaan.

Runsaan viiden neliön kennokasvarini on vielä tilavan näköinen. Kasvien hurahtaessa pituutta ja leveyttä käytävällä mahtuu nipinnapin kulkemaan. Pitkillä sivuilla on tuplaharsot, jotka lasken yöksi kasveille teltaksi. Samoin oven edessä on tuplaharso, sillä kennokasvari on aika hatara laitos. Myöhemmin otan sivuharsot kokonaan pois.

Tulevalle viikolle on luvassa huomattavasti viileämpää. Erityisesti yöt menevät varsin koleiksi. Kasvihuoneessa ei ole lämmitystä. Todennäköisesti vedän yläpihalta piuhan sähköllä toimivaa lämmitintä varten. Parina viime keväänä sitä ei ole tarvittu. Katsotaan, onko taas lämmittimen vuoro. 

Blumat-kastelujärjestelmää en vielä virittänyt paikallaan. Kuvan vasemmassa alakulmassa seisoo 150 litran vesisaavi, jonka täytän myöhemmin ja johon liitän Blumatin. 

Solanum lyc. 'Gardener's Delight'

Tomaatit kukkivat jo ahkerasti. Gardener's Delight'issä on raakileita. Samoin Orange Dreamissa ja Vilmassa. Kuvassa taustalla näkyy Yellow Pearshaped, joka jostain syystä menee aina huonovointisen näköiseksi. Silti se tekee melko hyvin hedelmää. 

Gardener's Delight'in, Vilman, Yellow Pearshapedin ja Orange Dreamin lisäksi minulla kasvaa Sungoldia ja Supersweetiä.

Paprikaa on 'Roter Augsburger'ia, 'Zazu'a ja punaista 'California Wonderia'.

Kurkku Sherpa

Kurkutkin kukkivat ja muutama pikkuinen vauvakurkku on jo kasvussa. Sherpa on osoittautunut joka vuosi hyväksi satokurkuksi. Sen seurana kasvarissa on Gordobaa ja Beit Alphaa.

Ostin vuosia sitten edesmenneestä Honkkarista (nykyisin Rusta) 70 %:n alennuksella pari pihakoristetta. Molemmat ovat jotain kalkkikiven tapaista valkoista materiaalia, joka on sateissa seisoessaan muuttunut läikikkääksi. Talveksi vien koristeet kasvihuoneeseen. 

Päätin tuunata lyhdyn suihkuttamalla sen tummanharmaalla maalilla, koska minusta se näytti valkoisena hohtavalta huutomerkiltä.

Kurgaanin naishahmo piiloutuu riippahernepuun alle.

 
 Ehkä teen saman maalisuihkutoimenpiteen Kurgaanissa seisovalle naispatsaalle.

Torstaina tonttimme vieressä olevaan puistoon ilmestyi heti aamusta kaivuri, pari pakettiautoa peräkärryineen ja lapiomiehiä. Kunnan aliurakoitsija istutti puistoon 10 koristepuuta. Kunta ei ole aiheesta informoinut asukkaita. Syksyllä kummastelimme alueelle ilmestyneitä multaympyröitä. Huhu kertoi niihin tulevan istutuksia, mikä nyt osoittautui todeksi.

Kipaisin kysymässä istuttajilta, mitä puita puistoon on tulossa. Ainakin kolme sirotuomipihlajaa ja kolme rusokirsikkaa. Neljä muuta puuta jäi nimeämättä. Nimilaputkin kaverit poistivat. Puut tulivat Harvialan taimistolta. Niille laitettiin kunnon tukipuut ja kastelupussit. Kysyin, tuleeko myös verkot puiden ympärille. Onhan puisto peurojen vakituinen kulkupaikka. Kaveri sanoi, että kyllä tulee. Ainakaan heti ei verkkoja laitettu. Laitoin kuntaan palautetta, että verkot ovat välttämättömyys, jotta puut saavat rauhassa juurtua ja kasvaa. Muuten istuttaminen olisi peuraongelman vuoksi silkkaa rahanhukkaa. 

Parhaiten selvinnyt kunnan istuttama Mongolianvaahera

Toiset ovat toivoneet pistoon istutuksia, toiset taas vastustavat. Itse olen tykännyt puiston avaruudesta, mutta toki tykkään myös kasveista. Ilahduin erityisesti siitä, että istuttivat kukkivia puita. Olen suhtautunut skeptisesti kunnan istutushommiin. Jotain laitetaan suurella tohinalle ja jätetään sitten hoitamatta. 

Kahdeksan vuoden takaisin alueremontin yhteydessä rajamme läheisyyteen istutettiin kolme mongolianvaahteraa ja toisaalle tuomipihlajoita ja syreenejä. Niitä ei suojattu mitenkään, ei kasteltu eikä kitketty rikkaruohoja tyveltä. Osa syreeneistä on jänisten ja peurojen kaluamia. Se, mikä niistä vielä heinikon keskeltä näkyy. 

Mongolianvaahteroista yksi on henkihieverissä. Kaksi muuta on vihdoin alkanut kasvamaan. Kitken niiden tyveltä heinää ja rikkaruohoja. Ajan myös nurmikon puiden alueelta, koska kunnan miehet eivät sitä koskaan tee. Ehkä he kuvittelevat alueen kuuluvan meidän tonttiin, vaikka rajakivet ovat selvästi nähtävissä.

Taustalla näkyy minun puutarhani.

Tässä kuvassa istutetut puut erottuvat huonosti, mutta niiden tuet ja vesipussit näkyvät kyllä. Nurmikko on leikattu vasta kertaalleen. Viime kesänä kunta ajoi nurmikon kiitettävän säännöllisesti. Saapa nähdä, mikä on tahti tänä kesänä.

Golf-kissa

Pihassamme silloin tällöin vieraileva Golf-kissa on tainnut rauhoittua. Tai sitten sillä on parhaillaan tähtäimessä lintupaisti sen kököttäessä tonttimme rajalla, peura-aidan tyvellä. Golfin omistajaperheessä tuli avioero, josta syystä epäilen Golfin viettävän osan ajasta toisaalla. Ainakaan se ei niin usein ole viime aikoina meillä kyläillyt. 

Ystävät ja naapurit ovat käyneet esittämässä surunvalittelunsa tuoden meille kauniita kukkakimppuja. Piha kukoistaa ilahduttavasti, mutta iloa tuovat myös toinen toistaan ihastuttavammat kukkakimput. Surukimpun tuominen on yksi kauneimmista osanottoeleistä. Sydämellinen kiitos kaikille meitä muistaneille.

Olen viettänyt puutarhatöistä ja hautajaisjärjestelyistä välipäivää pesemällä pyykkiä, valmistamalla ruokaa ja kuvaamalla pihan kasveja. Siinä ohessa naputtelin tätä postausta. Sen verran olen käväissyt teidän blogejanne lukemassa, etten ole pudonnut kärryiltä.

Ensi viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlat. Toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja alkavaa toukokuun viimeistä viikkoa. 

PS. Lämmin kiitos teille kaikille kauniista sanoistanne ja osanotosta suruumme. Murheen keskellä tuo iloa ja lohtua huomata, miten paljon ihania ja suurisydämisiä ihmisiä onkaan.