Taimien tunnistus -haaste

Tulipa Sun Lover

 

Puutarhaeloa -blogin Riitta haastoi valokuvaamaan pieniä taimenalkuja ja nimeämään kuvat. Taimet voivat olla joko jo istutettuina puutarhaan tai tulossa olevia pikkutaimia kylvöastioissa. Ne voivat olla joko perennojen tai kesäkukkien taimia.

Tarkoitukseni oli toteuttaa haaste jo aiemmin, mutta arkinen elämä ja kasaantuvat puutarhatyöt ovat pitäneet minut poissa tietokoneen ääreltä. Myös kuvauskierrokset ovat jääneet luvattoman vähäisiksi, kun ei vaan ehdi. 

Helteiset aurinkopäivät ovat laittaneet kasveihin vauhtia. Osa näistä kuvista on jo selvästi vanhentuneita, sillä monet kasvavat korkeutta ja leveyttä näillä lämmöillä nopeasti. Toisaalta äärimmäinen kuivuus hidastaa jonkin verran kasvua.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Autotallipäädyn käytävän varrella kasvaa sinivalkokukkaista kyläkurjenpolvea. En äkkipäätä löytänyt varmaa tietoa, mutta muistikuvani mukaan olen saanut kasvin OmaPiha-lehden tilaajalahjana (ehkä v. 2014). Aluksi istutin kasvin alapihan Ovaalipenkkiin. 

Moni kasvi harrastaa pihallani kiertämistä. Näin kävi kyläkurjenpolvellekin. Jaoin sitä pikkupuutarhaan ja tuonne käytävän reunaan ihan vain kokeillakseni, kasvaisiko se ongelmalliseksi kokemassani paikassa. Kasvaahan se, vaikka paikka on varjoisa ja talvisena lumenvarastointipaikkana vähän ankea.

Ihmettelen joka kevät, miten sinnikkäästi kyläkurjenpolvi nousee lumikolalla runnellusta maasta. Käytävältä loskan mukana kasvin ympärille levinneen kivituhkan keskeltä. Vastasyntyneenä se näyttää hiukan nokkoselta. Nopeasti vilkaistuna sitä saattaa pienenä luulla jopa vuohenputkeksi. Tästä kuvasta kestää vielä tovi kyläkurjenpolven kukkimiseen. Kukka on hauskasti kokonaan valkoinen tai terälehdissä on sinisiä viiruja.

Astilbe arendsii 'Brautschleier' - Jaloangervo

Tämän punertavan pikkuisen karvakaverin moni varmaan tunnistaa jaloangervoksi. Ensin mullasta nousee yksi, pian toinen ja kohta niitä on kokonainen joukkue. Pituuden lisääntymisen myötä pikkuisen latvus jakaantuu lehdiksi ja varren karvaisuus häviää. Muutaman sentin kokoisena varret punertavat. Mitä tummemman punaiset lehdet, sitä purppuraisempi kukka. Tämä yksilö on mielestäni valkoinen Brautschleier.

Jaloangervot ovat kauniita ja minusta myös helppoja. Enpä ole tavannut niissä tauteja tai tuholaisia. Jaloangervot menestyvät parhaiten puolivarjossa, mutta myös aurinkoisella paikalla. Meillä monet jaloangervot kasvavat aurinkoisessa paikassa, jossa viime vuosina on ollut yhä kuivempaa. Niinpä jaloangervot eivät kasva kovin reheviksi.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Tunnistatko tämän ruskean mörököllin? Vasta mullasta nousseena sitä ei helposti edes havaitse, koska ruskeana se maastoutuu tehokkaasti multaan. Tämä pieni otus on liuskavaleangervo, joka venyy nopeasti korkeaksi ja isolehtiseksi kasviksi. Keväällä herätessään pikkuinen on ruskea, mutta isona väri vaihtelee valosta riippuen vihreästä punaruskeaan.

Ostin yhden ainokaisen taimen ja istutin sen tontin puistoreunassa kasvavien tuijien ja rhodojen väliin. Ehkä jopa liian lähelle rhodoja, mutta hyvin nuo ovat yhdessä eläneet. Liuskavaleangervoni on viihtynyt niin hyvin, että se on lisääntynyt alueellaan aika kivasti. Vuosi sitten kaivoin muutaman taimen, jotka istutin Makkaripenkkiin. Liuskavaleangervo kukkii kermanvalkoisena. Omani eivät ole kukkineet vielä kertaakaan. 

Actaea sipl. 'White pearl' - Syyskimikki

Syyskimikin kanssa minulla ei ole ollut suurtakaan menestystä. Jos kukintaa ajatellaan. Tämä valkokukkainen syyskimikki tekee joinakin syksyinä kukkavanan, joka ei yleensä kuitenkaan ehdi avautua. Olen joskus miettinyt kasvin siirtämistä, joka ei ole kuitenkaan toteutunut. Tuossa se viihtyy ja nousee uskollisesti kevät toisensa perään. Olkoon kukkimatta, jollei kerran halua.

Clematis mantsurica - Mantsuriankärhö

Toisten kauniita ja hyvävointisia kasvikuvia katsellessa tulee mieleen, onko muilla lainkaan epäonnea kasvien kanssa? Välillä tuntuu, että joidenkin kasvien kanssa elo on silkkaa taistelua ja toistuvia istutusyrityksiä. 

Mantsuriankärhö on meidän pihalla hyvä esimerkki muutaman vuoden omituisesta taistelutoveruudesta. Tai huikentelevaisesta päättämättömyydestäni, kun aina innostun hankkimaan jonkun kasvin tietämättä ollenkaan, mihin sen istuttaisin. Sitten harhailen pitkin tonttia tainipurkki ja lapio kädessäni etsimässä sopivaa paikkaa. 

Mantsuriankärhö on asunut jo kolmessa paikassa. Jokaisessa paikassa se on keväisin noussut ja kasvanut vähän, mutta missään siitä ei ole tullut kunnon kärhöä. Syksyllä siirsin sen neljännen kerran sillä ajatuksella, että tuli mitä tuli. Toivottavasti hyvä maanpeitekasvi Kurgaaniin, mutta varauduin myös menetykseen. Niin vain nousi tänäkin keväänä pikkusydänten ympäröimänä. Moisesta sinnikkyydestä tämä kärhö pitäisi palkita. Pian meillä on jo niin mielenkiintoinen yhteinen taival, ettei kohta osata edes erota.

Mantsuriankärhön pitäisi olla talvenkestävä, eikä se ole kovin vaativainen kasvualustan suhteen.

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Haastan seuraavat blogit:

Kivipellon Saila
Navettapiian puuhamaa

Haasteen säännöt:

Haasta seuraavat blogit esittelemään omia alkuun lähteneitä taimiaan. Saa osallistua vaikkei olisi saanut haastetta ja saa osallistua useaan kertaan, sillä kasvit lähtevät kasvuun pitkällä aikavälillä. Saa vertailla kuvin ja sanoin, ja saa myös kysellä jos itse ei tunnista taimiaan. 

Jos ja kun osallistut haasteeseen, käy jättämässä postauksesi linkki tämän haasteen kommentteihin. Kerään haasteeseen osallistuneet postaukset listaksi, jossa ne ovat myöhemminkin kootusti tarjolla. 

Lumikelloja, lumikelloja, lumikelloja!!!

 
Ensimmäiset lumikellot havaittu, jee!!! Nämä kasvavat alapihalla, Huvitus-omenapuun alla. Lunta on vielä paljon, mutta vesisateiden pehmentämässä hangessa oli helppo päästä eteenpäin. Joka askeleella jännitys kohosi, löytyykö ompun alta jotain? Ja löytyihän sieltä.

Lisää lumikelloja pitäisi nousta puun toiselle puolelle. Siellä lunta oli vähän enemmän. Piippojen suojaksi aiemmin talvella laittamani havut olivat jäätyneet paikoin maahan kiinni. En alkanut kiskomaan niitä väkisin pois, jotta en samalla vahingoittaisi nousevia sipulikasveja. Jää siis toistaiseksi arvoitukseksi, millainen näkymä on vastakkaisella puolella.

Tämä kuva kertoo todellisuuden eli lunta on runsaasti aivan puun tyveä lukuunottamatta. Havut ovat suojanneet jonkin verran myös sormustinkukkien lehtiruusukkeita, joita puun alla nousi jo syksyllä lukuisia. Kuvassa näkyvä vaaleaksi kaluttu oksa on Mustilanhortensiasta murtunut oksa. Laitoin senkin piippojen suojaksi. Oksa on maistunut jäniksille oikein hyvin.

Sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin viime keväänä istuttamani muratit näyttävät melko hyvinvoivilta. Vuosi sitten samaisessa paikassa oli vain ruskeaksi paleltuneita ja kuivuneita muratteja. Niissä ei henki pihissyt, eikä mikään muukaan. Joinakin talvina muratit ovat pärjänneet hyvin talven yli, eikä keväällä ole tarvinnut uusia ostaa. Sitten on niitä viime vuoden kaltaisia talvia, jolloin kasvit sai kantaa kevään tullen suoraan kompostiin.

Muratteja oli enemmänkin kesäkukkaryhmissä. Komeimmat niistä upotin ruukuissa daalioilta ja tuoksuherneiltä syksyllä vapautuneeseen lavakaulukseen. Olen toiveikas noidenkin suhteen.

Lumi on sulanut vauhdilla kuluneen viikon aikana. Edelleen sitä on riittämiin, etenkin alapihalla ja paikoissa, joihin sitä on kolattu kulkuväyliltä. Lumi sulaa hauskasti monien kasvien ympäriltä runsaslumisissakin paikoissa. Digitalikset sieltä kurkistavat kohti valoa.

Talven aikana sää vaihteli laidasta laitaan. Välillä lunta oli todella vähän. Monen monta kertaa lunta on tullut kerralla runsaasti lisää. Vesisateitakin on talven aikana ollut, mikä herätti pelon, että saisimme viimevuotisen kaltaisen jääkaaoksen. Nyt näyttää jo hyvältä, enkä enää jaksa uskoa paksuihin jääkansiin. Istutusalueillakin on hanki, eikä sen alla lainkaan jäätä.

Pohjoispuolen käytävät ovat joka kevät ongelmallisia jääpeitteen vuoksi. Vuosi sitten Ukkokulta piikkasi käytävälle uoman, jotta päivällä porottavan auringon sulattama vesi kulkisi vikkelämmin pois. Nyt uoma syntyi ihan itsestään, eikä tuo jääpeitekään kovin paksu ole. Paikoin sen alta hiekkapinta pilkottaa. Lämpötilat sahaavat vuorokauden mittaan voimakkaastikin. Muutamina aamuina mittari on näyttänyt -10℃ ja päivällä taasen elohopea kipuaa jopa +5 asteeseen. Liukkaimpiin kohtiin on ripoteltava hiekoitussepeliä, ettei kukaan kaadu luitaan kolhien.

Joka kevääseen kuuluu jään pilkkominen. Se tuntuu miltei yhtä kivalta, kuin lapsena lätäköissä hyppiminen. On siinä pilkkomisessa hyötynäkökulmakin. Jää sulaa paljon nopeammin, kun sitä vähän auttaa lapiolla tai rautakangella.

Viikko sitten kylvin seuraavia samettikukkia: Favourite Red, Fireball, Jolly Jester ja Strawberry Blond. Muista iti lähes kaikki siemenet, paitsi Favourite Red nirsoili nostamalla esiin vain pari tainta. Toinen niistä nosti ylös siemenkaverinsa. Halusiko se kenties estää kilpailijansa itämisen vai eikö halunnut luopua kaveristaan? Siemeniä on vielä jäljellä, joten taidan tehdä muutamista uusintakylvön. Osan samettikukista kylvän myöhemmin suoraan maahan.

Lumimyräkkä mursi kahdesta eri syreenistä isokokoiset rungot tammikuussa. Syreenit odottavat kevättä ja haketusta. Kävin leikkaamassa maassa makaavista rungoista muutaman oksan maljakkoon. Nyt oksat availevat silmujaan.

 Ensimmäisten lumikellojen myötä kivaa sunnuntaita kaikille!

Maaliskuista maanantaita

 

Kaipa tämä elo menee jo sekopäisyyden puolelle, kun parasta ajan kuluttamista on siemenien kanssa touhuaminen. Keväisiä puutarhatöitä odotellessa täytyy ottaa tuntumaa kasveihin piilottamalla siemeniä multaan. Kaivoin siis esille pussillisen villiporkkana Daran siemeniä ja kylvin niitä.

Viime kesänä kylvin villiporkkanaa, joka oli jotain muuta kuin Daraa. Se kasvoi ja kukki suorakylvettynä. Daran suhteen mielikuvissani on sen pitsimäinen kukinto yhdistettynä johonkin tummaan kukkaan. Suklaakosmos olisi värinsä ja olemuksensa puolesta aika kiva Daran kaveri, mutta taitaa olla liian matala. Daran pitäisi kasvaa noin 90-senttiseksi, kun taas suklaakosmoksen korkeus on siinä 60 cm. Vielä tässä ehtii asiaa pohtia.

Samettikukista osa on itänyt.

Kaipa sitä voisi aikaansa paremminkin käyttää, kuin seisoa vahtimassa kylvettyjen siementen itämistä ja itäneiden taimien kasvua. Ehkä voisi kantaa enemmän huolta jostain globaalista ongelmasta sen sijaan, että murehdin tomaattien tilannetta. Tigerellasta tai Yellow Pearshapedista ei ole vielä eloa kummassakaan. Sungoldista iti heti kaikki neljä, Supersweetistä puolet eli kaksi. Muista neljästä lajista yksi kustakin. Päätin laskea varman päälle tekemällä uusintakylvön muista paitsi Sungoldista. 

Tähän(kin) tilanteeseen sopii Tommy Tabermannin runo:

Ihmeitä ei pidä odotella.
Ihmeitä pitää tehdä.

Sunnuntain ratoksi tehtiin Ukkokullan kanssa pitkä kävelylenkki. Plussakelistä huolimatta nastakengät olivat tarpeen, sillä öisin vallitsevan pakkasen vuoksi kulkuväylillä on vetisen sohjon alla liukasta jäätä. Järkevintä on turvata pystyssä pysyminen, jos siihen suinkin voi itse vaikuttaa. Veljenvaimo oli kaatunut hiihtoreissullaan selälleen jäiselle ladulle ja sen seurauksena hän parantelee särkylääkkeillä erittäin kipeää selkäänsä seuraavat 2-3 viikkoa. Onneksi ei kopauttanut päätään latupohjaan. 

Pergolan edustan kiveys näkyvissä.

Meteorologien mukaan kovimmat pakkaset tältä talvelta lienevät ohi. Harmautta ja räntää riittää tulevillekin päiville, mutta se ei harmita yhtä paljon, kuin menneen viikon lumityöt. Kerttu Kotakorpi sanoi jossain säätiedotuksessa, että räntä ja veisade sulattavat lunta yhtä tehokkaasti kuin auringonpaiste.

Anopin 102-vuotiaaksi elänyt Alma-äiti tapasi sanoa lapsikatraalleen, että näin kevättalvesta pilvien pitää antaa rauhassa sataa kaikki lumi alas, jotta se ei sitten sataisi vaikkapa kesäkuussa. 

Leikkimökin syreeninoksat notkuvat pisaroista.

 
Räntäsadetta ikkunasta katsellessa huonoa säätä on huomattavasti helpompi sietää ja uskoa kevääseen, kun ajattelee meteorologin ja Alma-muorin sanomisia. Tyhjentykööt nyt kaikki pilvet kertaheitolla, jotta auringolle on taas tilaa.

Ei oo enää sormet jäässä,
ei palellu varpaat talvisäässä.
Ei kohta enää lunta ja jäätä,
aurinko lämmittää nenänpäätä.
Vielä en luovu villasukista,
vaikka haaveilenkin kesäkukista.

 

Mukavia maalliskuun päiviä kaikille!

 

Pienet on ilot meikäläisellä

Kävelin sunnuntaisessa plussakelissä kylän keskustan kukkakauppaan. Tarkoitus oli tilata kukat äidin hautajaisiin ja sehän onnistui mainiosti. Kukkakaupassa oli tällä kertaa tuttu ihminen, jonka kanssa tuli vaihdettua  kuulumisia laajemminkin. Hän on kasvattanut monena kesänä kesäkukkia myyntiin. Pirkon kesäkukkien laatu on saanut ansaittua arvostusta. Ilokseni kuulin, että Pirkko kasvattaa kukkia tulevallekin kesälle.

Mennessä tallustin suorinta reittiä valtatien rinnalla kulkevaa kevyenliikenteen väylää pitkin. Paluumatkalla sen sijaan kolusin tutkimassa järvien välissä kulkevan puron ja tiirailin muutenkin maisemia jotain jännää nähdäkseni.

Ihmisiä oli liikkeellä hyvin vähän. Ovat taitaneet lähteä laskettelurinteisiin ja Lapin hangille hiihtämään. Linnut olivat selvästi heränneet talviuniltaan, sillä talitintit lauloivat kuorossa. Eivät kylläkään sanoneet "titityy", kuten lapsuuden laulussa sanottiin. "Tiityy" ne meidän kylällä laulavat. Ehkä tinttien kurkku on vielä pakkasten jäljiltä kohmeessa. Jospa teet ja iit lisääntyvät maaliskuulle päästessä.

Monien bloggareiden hienoja lintupostauksia ja kuvia katsellessa ei voi välttyä innostuksen tarttumiselta. Ja miksi pitäisikään. Niin puutarha- kuin muitakin blogeja lukemalla olen oppinut valtavasti uusia asioita luonnosta ja eläimistä.

Joka kerran kylän purolla kulkiessa tiiraan, josko näkisin saukon (joita kuulemma purossa liikkuu) tai vähintäänkin koskikaran. Jälkimmäisen olen jo oppinut onnistuneesti bongaamaan. Siellä se koskikara nytkin sukelteli ja lenteli jääpaakulta toiselle. Kamerassani ei ole pitkälle ulottuvaa zoomia, joten piti laittaa kuvaan punainen nuoli havainnollistamaan, että kylllä se koskikara siinä istuu. Uskokaa pois! 

Ihailen usein eläinten värien oivallista naamioitumista luontoon. Jos koskikara olisi nököttänyt lumella hievahtamatta, tuskin olisin sitä havainnut. Niin hyvin sen tumma puku sulautui taustalla soljuvaan hyiseen veteen. Vaan linnun kääntyessä valkea rintatäplä tuli näkyviin. Kohta lintu sukelsikin uppeluksiin veteen.

Lähellä kotiamme on talo, jossa on useampi ankka. Kesäaikaan ankat tepastelevat välillä pihalla vapaina, valvotusti tosin. Nyt näin ulkohäkissä vain kaksi mustaa ja yhden kirjavan (joka piiloutui mustien kavereidensa taakse). Ankat tykkäävät kotiloista, joita alueen asukkaat keräävät puutarhoistaan lintujen naposteltavaksi. Itse en ole kertaakaan kotiloita ankoille kiikuttanut, kun tapaan tunkea ne etikkaveteen heti ensimmäisenkin nähdessäni. Ankoille kotilot on tarjottava ilman marinaadia.

Kaikkine kiireineen tämä talvi on tuntunut todella pitkältä. Lunta ja pakkasta on riittänyt vaikka Afrikkaan myytäväksi. Toisaalta esimerkiksi lukiessa uutisia USAn Texasin ja muiden osavaltioiden hyytymisestä talvisten olosuhteiden kurimuksessa, täytyy kiittää kotimaisia olosuhteita. Lämpöä riitti paukkupakkasillakin, eikä vesiputketkaan kovin helposti jäädy.

Talvi jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta säämuutos toi tullessaan kevään ensi merkit. Vesi tippui sunnuntaina räystäiltä. Paksumman talvitakinkin olisi huoletta voinut vaihtaa keveämpään versioon.

Taimet voivat kellarissa hyvin. Pelaguut työntävät jo lehtiä, joista kasvin tunnistaa. Kelloköynnökset venyvät pituutta sellaisella vauhdilla, että kuukauden päästä niille on vaihdettava isompi ruukku. Tyhmyyksissäni en heti koulinut kelloköynnöksiä tavallista suurempiin ruukkuihin. Tukikepitkin niille on laitettava ennen, kuin kasvattavat kärhensä toistensa ympärille. Siihen nyt tovi vielä vierähtää.

Takkahuoneen ikkunalaudalla on rivi potteja, joissa jo pilkistää vihreää. Pesuhuoneen lattialla on myös muhimassa laatikollinen edellisviikon kylvöksiä.

Joidenkin blogien kommentointi ei syystä tai toisesta ole hetkeen onnistunut. Blogger vaatii kirjautumista uudelleen ja silti tulee virheilmoitus. Tähän olen törmännyt ainakin Viherrin- ja Oravan kesäpesä -blogeissa. Muistaakseni jossain muussakin blogissa. Olen päivittänyt kyseisten blogien osoitteet lukuluettelooni uudelleen ja tehnyt muitakin kommervenkkejä ilman muutosta parempaan. Toivottavasti ongelma korjaantuu pian.

Kuvan koristekurki tähyilee kohti kevättä. Tehdään mekin samoin.

Kovalevyn hitautta

Tiistaina taivaanrannassa näkyy lähestyvä saderintama, kuten näkyi jo aamulla sääennusteessakin. Johan tässä ehdittiin yksi päivä lumihommilta välttyäkin.

Työhuoneen ikkunasta katsoen taivaanrannan tummanpuhuvina vyöryneet pilvet ovat saapuneet kotikylän ylle ja tupruttavat tienoon päälle uuden kerroksen lunta.

Viikonloppuna osallistuin pihabongaukseen. Onneksi molempina päivinä, sillä jos olisin jättänyt lintujen vahtimisen sunnuntaille, olisi saaliina ollut muutama sinitiainen. Kaikki muut linnut olivat ilmeisesti jääneet viettämään siestaa metsän uumeniin.

Pihassamme vieraili lauantaina ihan kivasti lintuja; tali-, sini- ja kuusitiaisia, pikkuvarpusia, viherpeippoja, keltasirkkuja, mustarastaita ja harmaapäätikkakin kävi taas nakuttamassa leikkimökin talipötköä. Harakan sain kuvattua työhuoneen ikkunasta.

Sunnuntainan kylvin lisää kelloköynnöksiä, sillä 23.1. kylvetyistä yksikään ei osoita heräämisen merkkejä. Samoin kylvin lisää keijunmekkoa ja muutaman paprika California Wonderin. Tammikuisen kylvön siemenistä on itänyt lisää 1 paprika California Wonder, 1 keijunmekko, 1 pelargonia Pink Inspire ja 1 pelargonia Divas Rasberry Ripple. 

Chilipaprika Lompardosta ei näy vilaustakaan. Enpä onnistunut sen kanssa viime vuonnakaan.

Biokompostori jämähti tiukkaan jäähän. Takaosan venttiili oli jossain vaiheessa irronnut. Ilmeisesti olen pyyhkinyt huolimattomasti lunta kompostorin päältä ja samalla huitaissut venttiilikannen pois paikaltaan. Olen laittanut 5 litran kanisterin täynnä kuumaa vettä kompostoriin ja vaihtanut sen pian jäähtymisen jälkeen. Ei ole auttanut. Onneksi kompostorissa on vielä sen verran täyttötilaa, että saamme sinne mahtumaan syntyvät biojätteet. Eiköhän lämpö aikanaan taas käynnistä kompostorin.

Tiedätkö, mikä tämä kuvan laite on? Kuva ei anna oikeutta vempeleen "kauneudelle". Pyöreä osa on kiiltävän hopeinen. ja vasemman alareunan keltaiselta näyttävät kuviot enemmänkin kultaisia. Nuolimainen osoitin on liikkuva osa.

Laite on tietokoneen kovalevy. Ukkokulta on irroittanut rikkoutuneista tietokoneista näitä kovalevyjä. Laite on minusta aika hienon näköinen ja se voisi toimia kehystettynä katseenvangitsijana.

Omassa aivokopassa pyörivä kovalevy taitaa olla tammikuun lumitöissä ja muissa tiimellyksissä paikalleen kohmettunut. En saa komennettua itseäni kellariin valmistelemaan taimien kasvatuspaikkaa. Pian pitää paprikat ja pelaguut koulia, joten josko silloin saisin kovalevyyn vauhtia.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Kannatti sentään kahlata hangessa pudottamaan lunta kasvihuoneen päältä. Paluumatkalla pääsin ihastelemaan punalehtiruusun kiulukoita. Aika söpöjä.

 

Taimikoululaisia ja kevään ensimmäinen peippo

Capsicum annuum 'Redskin' F1 - Paprika

Kelloköynnösten ohella kylvin paprikat tammikuun puolivälissä. Kelloköynnökset itivät hyvin ja niitä on kellarin kasvilampun alla reippaassa kasvussa 18  kpl. Paprikat ovat olleet hitaampia. Redskiniä on seitsemän ja Zazua kaksi. Tuskin kaikkia omaan kasvariini laitan. Eivät ne sinne tomaattien ja kurkkujen kanssa mahtuisikaan. Lasitettujen parvekkeiden asukkeja tuttavapiirissäni on monta, joten joku saattaa saada viemisiksi hyötykasvin.

Verbena bonariensis - Jättiverbena

Olen edelleen vähän ällikällä jättiverbenan onnistuneesta itämisestä. Hassuinta, että parhaiten itivät ne verbenat, jotka eivät saaneet osakseen laisinkaan kylmäkäsittelyä. Tarkoitus oli laittaa useampi siemen kylmäkäsittelyyn, mutta pussin vähäisen sisällön vuoksi enemmistö pääsi heti kylvömultaan. Vain kaksi siementä vietti aikansa jääkaapissa. Niistä toinen on nyt itänyt, mutta se kasvaa äärimmäisen hitaasti. Sen sijaan kellarissa olevat ja jo koulitut neljä jättiverbenaa ovat alkaneet ottaa mittaa toisistaan.

Rhodochiton atrosanquineus 'Purple Bell Vine' - Keijunmekko

Edelliskesänä kylvin ensimmäisen kerran keijunmekkoa. Kunnon kasvuun onnistuin vain yhden taimen kanssa. Kesän mittaan se ilahdutti pegolaan sijoitetussa amppelissa minua koko olemuksellaan. Viime kesänä ajattelin ostaa keijunmekon taimen kaupasta, mutta niin vain jäi ostamatta. Olin ostanut siemeniä kevätmessuilta ja toisen pussin marketin siemenhyllystä. Nyt on kolme keijunmekkoa elossa ja kasvussa. Enemmänkin olisin suonut taimia saavani, mutta todella tyytyväinen olen näihinkin.

Solanum lyc. 'Gardener's Delight' - Tomaatti

Tomaatit kylvin tämän kuun ensimmäisellä viikolla. Muutamia lajikkeita seuraavalla viikolla. Tomaatit ovat itäneet tavallista vaisummin. Yleensä minulla ei niiden kanssa ole ollut kummoisiakaan ongelmia. No, ei mitään mainittavaa kyllä nytkään. Ihan kiitettävästi on taimia tulossa. Vihdoin alkavat pukkaamaan kunnon lehtiä, minkä myötä ne alkavat muistuttaa oikeita tomaatintaimia karvaisine varsineen.

Kesäkukista olen kylvänyt tuoksuköynnöksiä, samettikukkia, kerrottua kosmoskukkaa, ruiskaunokkia, tsinniaa, valkoista mustasimäsusannaa, maurinmalvaa. Mitähän vielä. Niistä osa on itänyt, osa vielä muhii mullassa.

Double Ellen availi auringonpaisteessa nuppuaan. Tätä postausta tehdessä se seisoo lumihangessa.

Viikko sitten laitoin ruokakaupasta mukaan tarttuneet mukulat/juurakot/sipulit purkkeihin ja nyt ruukut ovat kellarissa (lämpötila n. +14). Multaan pääsivät irikset, salkoruusu, värililjat ja jaloangervot. Näistä jaloangervo on noussut muutaman vihreän verson voimalla pintaan. 

Mitä te viisaat sanotte? Olisiko parempi kiikuttaa purkit vaikkapa lämmittämättömään kasvihuoneeseen? Tässä menee vielä tovi, ennenkuin kasveja voi maahan istuttaa. Pysyvätkö hengissä kellarissa? Vai paleltuvatko kasvarissa? Kumpi vaihtoehto on vähemmän huono?

Johan tässä alkaa päästä kunnolla kevään makuun, kun kellarissa on joka kerran siellä käydessä paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Kevättunnelmia ei himmennä edes sunnuntaina maahan satanut lumi, jota yllättäen peippo ilmestyi pihaan ihmettelemään. "Puoli kuuta peipposesta" -ennustusta en ehkä ihan kirjaimellisesti ota, vaikka lämpeneväähän taas  povataan.

PS. Nyt muistan, mitä muuta piti kylvää. Yrttejä, yrttejä. Nostanpa siemenpussit heti esille, ettei uudelleen unohdu.
 

Kasvihuone, kasvihuone, koitahan lämmetä!

Blogin päivittäminen on nyt jäänyt vähän lapsipuolen asemaan, kun vapaa-aika kuluu pihalla ja jossain välissä pitäisi niitä välttämättömiä sisätöitäkin tehdä. Aurinkoiset ja likitulkoon kesäisen lämpimät päivät ovat jatkuneet pääsiäisen ylikin ja sehän on merkinnyt luonnon huomattavaa vihertymistä. Puissa on jo suuret hiirenkorvat, valkovuokot kukkivat ja puutarhan kukkapenkeistä nousee niin paljon kasveja, että melkeinpä suhinan korvissaan kuulee. 

Pitää varmaan ryhtyä kantamaan kameraakin selkärepussa, jotta aikaa ei hukkaantuisi turhiin kuvausvehkeiden noutoihin, vaan kaikki tarpeellinen kulkisi jatkuvasti mukana. Olenkin miettinyt, pitäisikö tehdä tai teettää sellainen "suutarinessun" kaltainen tamine, jossa olisi paljon taskuja ja ripustuslenkkejä erilaisille puutarhatyökaluille. Tai sitten voisi valjastaa itsensä jonkinlaisten kärryjen eteen, jolloin perässä kulkisi kaikenaikaa tarvittava arsenaali kamaa liikkui sitä sitten missä päin puutarhaa tahansa.

Laitoimme kasvihuoneen syksyllä miltei valmiiksi, mutta automaattinen kattoluukunavaaja jäi hankkimatta. Nyt sekin on ostettu ja asennettu. Pari ensimmäistä päivää kului rattoisasti tuijottamalla kasvihuoneen suuntaan, joko luukku on auennut ja kuinka paljon. Joka aamu käyn katsomassa kasvihuoneen mittarista menneen yön alimman lämpötilan. Toistaiseksi on joka yö ollut vähän pakkasta, joten ei vielä toivoakaan viedä sinne mitään kasvamaan.

Jonkun antamasta vinkistä ostimme kasvihuoneeseen tuollaisia mustia laastipaljuja, joiden pohjiin porattiin pieniä reikiä. Koska kasvihuoneeseen ei mahdu kottikärryt, sujuu mullanvaihto näppärämmin, kun voi tarvittaessa kiskoa paljun ulos, yksi kerrallaan. Yhden paljun tilavuus on 80 litraa, joten ihan mukavasti niissä mahtuu kasvit kasvamaan. Kummallekin sivulle mahtui kolme paljua ja päähän jää vielä tilaa vaikka viiniköynnökselle. Esimerkiksi.

Pääsiäisen aikaan näin jossain mainoksessa valopetroolilämmittimen tarjouksessa sen verran edulliseen hintaan, että päätin oitis pyhien mentyä käydä sellaisen hankkimassa kasvihuoneeseen. Olin aivan varma, että tarjous oli ollut Hongkongissa. Ei ollut. Niitä oli kyllä ollut siellä myytävänä, mutta olivat loppuneet. No, jälkeenpäin löysin sitten sen mainoksenkin ja kyse oli Multasormesta, jossa kaikki lämmittimet olivat menneet kertaheitolla. Pitäisi varmaan aina hyvän tarjouksen nähdessään napata lehtinen talteen ja mennä samantien kauppaan. Kaikki puutarhaan liittyvä on juuri nyt niin liikkuvaa tavaraa, että tarjoustuotteet loppuvat heti alkuunsa.

Honkkarissa meinasi maltti karata heti kassan ohitettuani, sillä kauppaan oli juuri tullut monta rullakollista perennan taimia. Aika usein Honkkarin taimet ovat jo alkuunsa niin surkean oloisia, ettei niitä viitsi maksusta kantaa omaan pihaan kuolemaan. Taimiressukat on usein tungettu ahtaasti ja rullakko sijoitettu paljaan taivaan alle alttiiksi niin polttavalle auringolle kuin sateelle ja tuulellekin. Eikä kukaan oikein taida ehtiä kasveja riittävästi kastelemaan, joten ne rupsahtavat ennen aikojaan. Nyt perennat olivat tuhteja ja hyväkuntoisia. Ja kauppa kävi. Meitä oli muutama naisasiakas kasseinemme rullakkojen kimpussa ja jokainen tuhisi itsekseen ja toisilleen, että kohta loppuu rahat, mutta tämäkin on vielä saatava.

Pitkään olen miettinyt, millaista meidän puutarhamaamme mahtaakaan olla. Viime kesänä jo kysyin apteekistakin ph-testejä, mutta paketti maksoi lähes 40 euroa. Jäi ostamatta. Nyt löysin tällaisen paketin, jonka vielä raaskii ostaa. Kaivoin ihan aluksi alapihan nurmikolta ohjeiden mukaisesti pikkaisen maata ja laitoin putkiloon tislatun veden ja paketissa olevan pillerin kera. Vatkasin putkea ja seisotin, kuten käsketään. Vaan ei tullut keltaista, vihreää, turkoosia tai sinistäkään. Ei edes punaista. Tuli ruskeaa, kuten äkkipäätään jokainen ymmärtää, jos sotketaan veteen multaa. Mikälie mennyt pieleen? Olisiko maata sittenkin tullut putkiloon liikaa? Täytynee uusia koe lähiaikoina uudelleen. Onhan paketissa sentään jäljellä seitsemän pilleriä.

Pohjantähti -köynnösruusu lämpimällä seinustalla

Pihassa tapahtuu nyt niin paljon, ettei kaikesta millään ehdi raportoida sen enempää itselleen kuin täällä blogissakaan. Tänään hain postista Viherpeukaloiden lähetyksen. Tilasin paketin Fairy -ruusuja istutettavaksi kesäksi ruukkuun. Siirrän ne sitten syksyllä maahan. Ruusut ovat parhaillaan ämpärissä likoamassa ja odottamassa istutusta. Tiukkaa tekee, ehdinkö tänään.

 

Kolme erilaista haastetta odottaa käsittelyä. Pirkko, Irmeli ja Tansku, olen ottanut haasteet vastaan, mutta säästän ne sellaiseen päivään, jolloin on aikaa enemmän ja kenties vähän vähemmän tätä muuta pulinaa.

Toivotan myös Evin, Marikan ja Katjan lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Nauttikaa auringosta ja lämmöstä sekä tietenkin kaikesta kauniista, jota luonto meille nyt tarjoaa!

 

PS.

Se vietävän rusakko on käynyt popsimassa alapihan penkistä tulppaaneja. Ai, että ottaa pattiin.