Ei kiirettä talviunille

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Luontoäiti taisi kyllästyä kuuntelemaan jatkuvaa ihmettelyäni syyspäivien lämpimyydestä. Palautti minut tavanomaiseen kalenteriin roiskimalla harmaista pilvistä vettä koko viikonlopun ja viilentämällä yölämpötilat +8 asteeseen. Maanantaista lähtien odotin luvattuja +20 asteita ja vähän aurinkoakin. Eipä ole näkynyt. Harmaata ja hurjan kosteaa. Ei sentään ainakaan nyt sada.

En ole sokerista, enkä siis sateessakaan sula. Ulos vain hommiin. Akkukäyttöinen pensasleikkuri hyppysiin ja tuija-aitaa tasaamaan. Yhtenä päivänä pidempi osuus ja toisena päivänä sisäänkäynnin lyhyempi osuus. Kuluihan siinä tunti jos toinenkin. Välillä piti kävellä kauemmas nähdäkseen, vieläkö latvassa oli ylimääräisiä taivaita kurkottelevia oksia. Tai sivuissa. Pihan puoli sujui helpommin. Kadun puolella on oja, jonka vuoksi joutui kurkottelemaan korkeammalle. Leikkurin teleskooppivarresta on paljon hyötyä, vaikka vempaimen käsiteltävyys tuli vartta pidentämällä horjuvammaksi.

Työ ei suinkaan päättynyt leikkuuseen. Vielä oli siivottava havuroippeet, joita kertyikin neljä säkillistä. Ilmankosteus lähenteli 100 % ja tuijien oksat olivat sateiden kostuttamat. Olin hiuksia myöten märkä ja silmälaseissakin huurteinen kuorrutus.

Viime vuodesta innostuneena laitoin sipulitilauksen Eurobulbille. Tai yritin laittaa. Sain sipulin poikineen poimittua ostoskoriin, vaan itse maksutapahtuma ei sitten onnistunutkaan. Pahoittelivat ja kehottivat yrittämään uudelleen. Yritin, kahdesti. Kolmannella kerralla totesin, että olkoon. Kaipa saan kaupoista jotain lohdukkeeksi.

Toiveeni ja suunnitelmani eivät aivan täyttyneet. Parista kaupasta löysin kevätkurjenmiekkoja ja yhden ainokaisen syysmyrkkylilja Giantin. Löysinpä myös tähtilaukkoja (Allium cirstophii), joita on ollut tarkoitus lisätä. Muutama hyasintti, narsissi, tulppaani, posliinihyasintti ja Persian Pearl -tähtitulppaaneja. Oma Piha-lehden tilaajalahja on tänä vuonna Balkaninvuokko 'Charmer', joka oli postilaakossa.

Näin vähän syyssipuleita en ole laittanut vuosiin. Ei ole kirkossa kuulutettu, etteikö määrä vielä lisääntyisi. Vasta kiireisimmät olen piilottanut multaan.

Ehkä Mutinus ravenelii eli Puistopökkösieni

Syksyllä omasta pihastakin löytyy välillä erilaisia sieniä. Kuvan sienen kohtasin ihan ensimmäisen kerran ja senkin omassa pihassa. Tuolla se makaili maahumalan ja suikeroalpin joukossa Pikkupuutarhassa. Sieni on luultavasti Puistopökkösieni. Hienon näköinen, tosin hyvin hauras. Toinen pökkösieni rikkoontui koittaessani ottaa sitä paremmin näkyville. Luonto on sitten taitava koristelija.

Tagetes patula  'Jolly Jester'

Kasvimaan lavakaulukset on jo lähestulkoon tyhjennetty. En ole vielä laatinut istutussuunnitelmaa ensi vuodelle. Yleensä teen alustavan suunnitelman jo näin syksyllä, jotta Ukkokulta tietää, mihin talvivalkosipulit istuttaa. Tähän saakka ei ole ollut kovin kiire, kun sää on ollut poikkeuksellisen lämmintä. Tässä syyskuun lopulla ne on yleensä laitettu.

Kosmoskukat

 
Kosmoskukat vielä kukkivat. En ole niitä raaskinut vielä pilkkoa kompostiin. Tuoksuherneet otin jo pois. Kehäkukat taasen kukkivat satunnaisesti. Osa odottaa, että keräisin niistä siemenet talteen. Myös kaliforniantuliunikko 'Romantica' kukkii vielä. Niistä otin jo muutamia siemenkotia, loput odottavat.

Tagetes patula 'Honeycomb'

Esikasvatan joka vuosi erilaisia samettikukkia. Keväällä taisin saada jonkinlaisen potti-yliannostuksen, jonka vuoksi sammareiden kylväminen jäi puolitiehen. Nyt kasvattamiani sammareita lavakauluksessa ihastellessani muistan, miksi mahdollinen keväällä mielen valtaava kylvöväsymys kannattaa nujertaa vaikka väkisin. Perennojen ja muiden kesäkukkien jo lopettaessa keltapunaoranssien sammareiden väri-ilottelu on mannaa sielulle ja energiaa väsähtäneen mielelle.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Olin tyystin unohtanut istuttaneeni viime syksynä Kiemurapenkkiin syysmyrkkylilja Waterlilyn. Yllätyin oikein kunnolla huomatessani ohi kulkiessa komeasti kukkivat immet. Yllätys tuplaantui, kun syysmyrkkyliljat nousivat kokonaan eri puolelta penkkiä, mihin olin ne mielestäni istuttanut. Kirjaan sipuli-istutusten paikat vasta istutuspäivän iltana. Onpa tainnut  mennä sipulit sekaisin tai vielä todennäköisemmin kirjaukset väärään paikkaan.

Muutama päivä Kiemurapenkin Waterlilyjen nousun jälkeen myös yläpihan Syreenipenkissä kaimat kahdessa paikassa olivat heränneet syksyiseen eloon. Kummassakin paikassa ne venyttävät vielä nuppujaan. Pian varmaan aukaisevat nuppunsa.

Copea scandens - Kelloköynnös

Mainitsinkin jo edellisellä kerralla, kuinka kelloköynnös on tänä kesänä kukkinut ennätyksellisen runsaana. Se on myös tehnyt valtavasti siemenkotia. Keräsin sisälle kuivumaan 32 siemenkotaa. Kolmessa köynnöksessä on varmasti toinen mokoma vielä riippumassa. Otan ne talteen siinä vaiheessa, kun on aika laittaa köynnös kompostiin.

Sedum 'Herbvstfreude' - Komeamaksaruoho

Komeamaksaruohot nauttivat näistä syyspäivistä. Niitä kasvaa viidessä paikassa. Yksi istutuspaikoista on kuiva ja aurinkoinen. Siellä komeamaksaruoho on jo kukintansa loppusuoralla. Kuva on kahden viikon takaa. Sen jälkeen väriä on tullut roimasti enemmän.

Sedum 'Carl'

 
Pikkupuutarhan Kivipenkissä kasvaa komeamaksaruoho Carlina ostamani yksilö. Tämä ei kylläkään voi olla Carl, koska kukka on noin vaalea. Olkoon kuka hyvänsä, nätti on.

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Lumikärhöt kukkivat yhä täysillä. Sinikukkainen Clematis Alpina on tehnyt muutaman syksyisen kukan, samoin Clematis 'Columnella'. 

Viinikärhö Black Prince kiipesi kesän aikana korkeuksiin, vieressä kasvavan tuijan latvaan. Siistin tuijan harottavaa olemusta, jolloin minun piti siirtää havuoksien seassa kiemurtelevat prinssin versot pois. Pelkäsin katkovani kukkivia versoja, mutta ilokseni en vahingoittanut ainuttakaan. Kärhössä ei enää ole uusia nuppuja, mutta avautuneet kukat ovat jaksaneet tosi pitkään hyvävointisina.

Rosa rugosa 'Sointu'

 

Moni perenna on jo vaipumassa talviunille. Yllättäen jotkut ovat aloittaneet kukintansa uudelleen. Mm. arovuokko, perhoangervo ja yksi sormustinkukka kukkivat vaatimattomammin elokuun lopussa. Sointu-ruusu on jo toisella kukiintakierroksella ja säästä riippuen ei taida ihan heti sitäkään lopettaa.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe' - Syysleimu  8.9.2024

 

Kirjavalehtinen syysleimu Creme de Menthe on ollut tänä kesänä kerrassaan hurmaava. Se kasvoi korkeaksi ja kukki runsaana ja pitkään. Yhdestä pikkuisesta taimesta on kehittynyt valloittavan ihana ja iso puska.

 
Syyspäiväntasaus on sunnuntaina 22.9. Se on päivä, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla kesä loppuu ja syksy alkaa astronomisen eli tähtitieteellisen määritelmän mukaan. Sen sanotaan olevan myös päivä, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Lähde: Wikipedia.

Virallisesti siis kesä loppuu, mutta ei anneta sen häiritä. Ei mennä vielä talviunille, eletään täysillä vastedeskin.

 

Alkusyksyn ilo- ja väripilkkuja

Clematis Princess Kate (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

 

Kate-prinsessani on tuottanut iloa enemmän kuin sitä istuttaessani uskalsin toivoa. Taimi oli onneton rääpäle sen keväällä 2021 istuttaessani. Vuosi sitten sain jo esimakua sen kauniista kukista. Tänä kesänä tahti on vain entisestään parantunut.

Clematis Madame Julia Correvon - Tarhaviinikärhö

Myös Madame Julia Correvon on luonut uskoa pärjäämiseen ja kukkimiseen, vaikka se kesällä kärsi kuivuudesta ja luultavasti myös kevään koleudesta. Kasvukauden kääntyessä lopuilleen Julian avautuneet kukat ovat olleet ehjiä. Toisin kuin aloittaneet kukat, jotka olivat repaleisia ja epämuodostuneita. Jos tämä päättää selvitä talvista, kasvaa ja kukkia, saa se minulta täyden kannustuksen ja varauksettoman ihailun.

Clematis Polish Spirit - Tarhaviinikärhö

Polish Spirit on pihani luotetuimpia kärhöjä. Tänä vuonna se jäi tavallista matalammaksi,  mutta kukinnassa ei ole hävinnyt edellisvuosille tippaakaan. Nyt Polish Spiritin ulkomuoto alkaa olla jo hieman ränsistynyt. Kukapa tykkäisi jatkuvista kaatosateista?

Clematis Princess Diana - Tarhalyhtykärhö

Onkohan haasteellisuus kaikille kärhöprinsessoille ominaista? Jos oli Kate rääpäletaimi, niin Diana sitäkin enemmän. Ensimmäisenä kesänään 2021 se jaksoi vaivoin pysyä hengissä, mutta ei puhettakaan nupuista tai edes uusista lehtipareista. 

Vuosi sitten Diana kehitti yhden nupun, jonka huomasin vasta kukan viimehenkäyksen hetkellä. Tänä kesänä se on kunnostautunut nupputuotannossa, jotka jopa avautuvat ja säilyvät kauniina kohtalaisen pitkään. Latvuksessa on vielä avautumattomia nuppuja. Kärhö on venynyt pituutta kohta parin metrin verran, joskin yksirunkoisena. Jospa se jo ensi kesänä lykkäisi maasta useamman verson, toivon.

Clematis integrifolia Aljonushka - Tarhakellokärhö

Joka vuosi takuuvarma Aljonushka on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Näitähän minulla on nyt kaksi, kun innostuin toissa kesänä siirtämään kärhön uuteen ja mielestäni parempaan paikkaan. Niin vain jäi juurenpaloja vanhaan paikkaankin, josta on noussut melkeinpä komeampi Aljonushka kuin uudessa paikassa.

Clematis alpina 'Columnella' - Tarha-alppikärhö

Alppikärhöillä on tapana kukkia loppukesästä toistamiseen, joskin huomattavasti vaatimattomammin. Vaaleanpunainen Columnella ei ilmeisesti tunne moista sääntöä, sillä se pukkaa jatkuvasti uusia nuppuja avautumaan Pikkupuutarhan kaunistukseksi. Se taisi säikähtää kuultuaan ilmoituksen aikomuksestani leikata alppikärhöt matalaksi. 

Clematis Princess Kate (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Kärhöt ovat aivan ihania köynnöksia. Suorastaan erityisiä puutarhan kaunottaria. Onneksi aloitin aikoinani alppikärhöstä, joka on minusta yksi helppohoitoisimpia ja kiitollisimpia kärhöjä. 

Kärhöhulluuden iskiessä on ehkä viisasta jatkaa kokeiluja viini-, lyhty- ja kellokärhöillä. Kukat eivät ole yhtä suuria ja näyttäviä, kuin loistokärhöissä. Kukkia voi olla kuitenkin samanaikaisesti paljon ja kukintaa riittää pitkäksi aikaa. Mainitut kärhöt ovat usein myös voimakaskasvuisia ja kaikinpuolin kiitollisia kasvatettavia. Onnistuneen harjoittelun ja kerätyn kokemuksen jälkeen voikin ryhtyä keräämään upeita loistokärhöjä.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Köynnöskuusamat ovat myös minusta helppoja ja näyttäviä köynnöksiä. Vuosia sitten terassin pylväässä kiemurteli tuoksuköynnöskuusama. Sitten se heitti henkensä, minkä epäilen johtuvan liian kuivasta ja muutenkin huonosta paikasta. Talon seinusta on harvoin paras mahdollinen paikka millekkään kasville.

Alapihan puistoaitaa vasten minulla kasvaa tulikuusama (Lonicera x brownii 'Drpomore Scarlet'). Sen oranssi torvimainen kukinta ajoittuu nettitietojen mukaan heinäkuuhun, mutta meillä tulikuusama aloittaa kukinnan joka vuosi jo kesäkuun puolivälissä.

2019 istutin alapihan aidan viereen ruotsinköynnöskuusaman. Se on jo kukintansa lopettanut ja muodostanut kirkkaanpunaisia marjoja. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Pikkupuutarhan koreaköynnöskuusama kukki pitkään kesällä. Itse asiassa se ei ole kukintaansa edes lopettanut, vaan nyt syyskuussa yltynyt kehittämään ja avaamaan yhä uusia nuppuja. 

Tämän köynnöksen sanotaan olevan köynnöskuusamista matalin ja kasvun pensasmainen. Siksi koreaköynnöskuusama sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Kaveri on ollut minulla vasta runsaan vuoden, joten omia kokemuksia ei ole vielä paljoakaan kerrottavana. Jonkun verran se on lykännyt uusia versoja maasta, mutta pääasiallinen kasvu on keskittynyt pituuden venyttämiseen.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukka vähät välittää alkavasta syksystä. Se on päättänyt aloittaa uuden kukinnan muutaman nupun voimin. Kellukat kukkivat tänä kesänä tosi runsaina. Jossain vaiheessa ehdin leikata sinne tänne kaatuvia kuivia kukkavanoja pois. Alkukesän kuivuus näytti jonkin verran rassaavan kellukoita, mutta vesisateiden myötä niiden lehdistö on kasvanut komeaksi ja runsaaksi.

Chelone obliqua - Konnanyrtti

Siirsin vuosi sitten konnanyrtin olopihalta Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Siellä on taasen tullut myllättyä tänä vuonna varsin ahkerasti, kun istutin alueen keskelle japaninkirsikan ja toiselle sivulle pari Austin-ruusua. Myös muutama saksankurjenmiekka sai uuden asuinsijan Kriikunapenkistä.

Koitin varoa olemassa olevia, säästettäviä kasveja. Aloittaessani penkin mylläyshommat, konnanyrtit olivat vasta vihreä aavistus mullan pinnalla. Ajattelin, että lapiohommissa syntyy toisinaan myös tappioita ja jatkoin istutustöitä. Onnistuin kuin onnistuinkin varjelemaan konnanyrtin ja nyt se kiittää minua nupuilla. Saapa nähdä, ehtivätkö avautua, jos yöt kylmenevät luvatulla tavalla.

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki

Tähtiputkilla ei ole ollut kovinkaan laadukas kesä. Nämä eivät kestä talvimärkyyttä, mutta ilmeisesti eivät tykkää myöskään kesäkuivuudesta. Star of Firen kesäinen kukinta oli hyvin vaatimatonta. Nyt se pukkaa kesän viime metreillä uusia kukkia.

Nytpä muistin toisenkin tähtiputkiin liittyvän asian. Pikkupuutarhan Kivipenkissä nimittäin kasvaa kirjavalehtinen 'Sunningdale Variegated'. Tai lähinnä yrittää kasvaa, sillä mm. kultakärsämö ja syysleimu David ahdistelevat tähtiputkiressukkaa voimakkaasti. On siis otettava lapio käteen ja tarjottava Sunningdalelle uusi ja avarampi kasvupaikka.

Phlox paniculata 'Birght Eyes' - Syysleimu

Useimmat syysleimut ovat jo lopettamassa kukintaansa. Osittain syynä ovat kaatosateet, jotka ovat hakanneet kukinnoista painavat varret kerta toisensa jälkeen pitkin pituuttaan penkkiin. Sinnikkäästi ne ovat kuivuttuaan nousseet pystyyn saadakseen niskaansa jälleen uuden sadekuuron. Syysleimut ovat kuivina ja kuumina kesinä alttiita härmälle, mutta kaiketi tämän kesän kuiva kausi ei ehtinyt syysleimujen härmää laittaa liikkeelle. 

Pikkupuutarhan Kivipenkin Bright Eyes on päässyt vasta nyt kukkimisen vauhtiin. Hän on vielä aika nuori asukas puutarhassani. Nämä istutin kesällä 2021.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Maksaruoho Brilliant on niinikään kohtalaisen nuori puutarha-asukas. Se taisi joutua kiertolaiseksi ennen kuin älysin istuttaa sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Kaiketi tästäkin pitäisi aikaa myöten kasvaa Herbstfreuden kaltainen jätti. Toistaiseksi hän on aika matala, ehkä noin 20-senttinen.

Sedum spectabile 'Carl' - Syysmaksaruoho

Alapihan Ovaalipenkin syysmaksaruoho Carl on sitten vähän liiankin matala. Epäilen vahvasti, ettei kyseessä ole laisinkaan Carl. Lehtien pitäisi olla harmahtavanvihreät, versojen punertavat ja kukkien tumman aniliininpunaiset. Carliksi nimetty on taas hyvä esimerkki netistä tilattujen kasvien epämääräisyydestä.

Paikka on eittämättä huono tälle kasville, kuten Ovaalipenkki kokonaisuudessaankin lähes kaikille kasveille. Olenkin muuttamassa sitä pensasistutukseksi. Vuosi sitten istutin Ovaalipenkkiin pari syyshortensiaa: Vanille Fraisen ja Moonlightin.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Herbstfreudea minulla kasvaa useammassa paikassa. Kuvan Kriikunapenkin komeamaksaruoho on vasta avaamassa nuppujaan. Parissa muussa paikassa kukinta alkaa olla jo ohi. Pörriäiset tykkäävät selvästi myös komeamaksaruohoista.

Nappasin Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon postauksesta seuraavan, oivallisen vinkin:  "Hyvä muistisääntö kimalaisen tunnistukseen on, että sillä on "kokoturkki" ja mehiläisellä taas "puoliturkki". Toivottavasti, Kruunuvuokko, et pahastu tästä kopioinnista. Kirjasin sen tähän, jotta asia tallentuu paremmin muistiini. 

Kuvassa lienee siis kokoturkkinen kimalainen.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Törmäsin eräässä netin puutarharyhmässä keskusteluun, jossa kummasteltiin valkoisen rhodon myöhäistä kukintaa. Cunningham's White kukkii lähes joka vuosi toistamiseen näin loppukesästä. Niin myös nyt. Tämä kakkoskukinta on vaatimattomampaa. Rhodot kehittävät nuput syksyllä valmiiksi seuraavan vuoden kukintaa varten. Ihmeellisesti Cunninghams' Whitekin kukkii joka alkukesä uudelleen edellisen vuoden kakkoskukinnasta huolimatta.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Jokin aika sitten manasin syysasteri Patricia Ballardin kukkimattomuutta. Uhkasin sitä jopa kompostilla. En yleensä harrasta näin rajuja kostotoimia puutarhassani, mutta Patrician kohdalla uhkailu ja kiristys näyttää toimivan. Ehkä en vielä nostata mitään hurraa-huutoja, mutta kerrankin nuppuja on paljon ja joissakin jo värikin pilkistää. Saanko kenties monen vuoden tauon jälkeen katsella tämän syysasterin kaunista kukintaa?

Anemone hybrida 'Honorine Jobert' - Tarhasyysvuokko

Muuripenkin pikkuisen syysvuokko Honorine Jobertin nuppujen kehitys on edennyt. Jollei sää ihan hirvittävän kylmäksi heittäydy, saatan nähdä vuoden vanhan syysvuokkoni kukat avoimina. Jos näin käy, keitän itselleni pullakahvit. Voisinpa kuskata kahvimukin särpimineen syysvuokon vierelle, jotta voin halutessani kilistää kaunottarelle aivan sen kukkien edessä.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

Liian usein näin syysaikaan tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa puutarhasta. Kun sitten hetken katselee kuvia ja kiertelee virtuaalisesti niiden parissa, aukenee sanainen arkkuni. Toivottavasti en väsytä teitä jorinoillani.

Clematis Princess Kate (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

 
Kauniita syyskuun päiviä teille kaikille!

Pikavisiitti pihalle

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö

Viikko on ollut täynnä ohjelmaa, enkä ole ehtinyt pihalla pahemmin edes pyörähtää. Eipä siihen ole ollut muutenkaan tilaisuutta, kun vettä tulee taivaalta usein ja lujaa. Tiistai oli poikkeuksellisesti sateeton päivä ja silloin ryntäsin leikkaamaan nurmikon. Toinen lyhyt pikavisiitti tapahtui perjantai-iltapäivällä, kun yllättäen aurinko pilkisti pilvien lomasta.

Suuntasin tutkimaan kärhöjen tilannetta. Tarhalyhtykärhö on innostunut tekemään uusia nuppuja. Yksi niistä oli taas avautunut ja pari-kolme pullistelee lupaavasti. Loppukesän kukkijoille on aina tilaa.

Clematis Princess Kate (Zoprika, Clematis Texensis-Ryhmä) - Tarhalyhtykärhö

Toinen prinsessa eli Kate kukkii runsaana etupihalla. Työlistalla on lecasoran laittaminen muutamien kärhöjen tyvelle. Se kelvannee soran tai karkean hiekan korvaajaksi, kun sitä sattuu olemaan säkillinen varastossa. Karkeampi aines estää lakastumistautia ja pitää herkän kärhön juureniskan kuivempana.

Clematis Viticella-ryhmä 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Madame Julia Correvonin ensimmäiset kukat olivat huonokuntoisia. Syynä saattaa olla kevään kylmyys ja/tai kuivuus. Vähitellen nupuista on kehkeytynyt ehjiä ja kauniita kukkia. Tämän madamen ostin pikkuisena rimpulana ja siltä meni aikaa kotiutumiseen. Elän toivossa, että saan tästä vielä runsaan ja rehevän kärhön.

Alkukesästä ei pahemmin tarvinnut itseään ruohonleikkuulla rasittaa. Kuivuuden vuoksi kerta kahdessa viikossa riitti. Nyt ylenmääräinen kosteus ja mukava lämpö on kiihdyttänyt nurmikon kasvun uusiin ulottuvuuksiin. Leikkasin nurmikon tiistaina. Eilen perjantaina totesin uuden leikkauskierroksen olevan tarpeen. Samalla saisin tuulen ja sateen alas tuomia puunlehtiä pilkotuksi ravinteeksi. 

Hyvin nurmikko pärjää pitkänäkin, eikä sitä kukaan sateella ole katselemassa. Mieluummin pidän nurmikon aika lyhyenä, koska leikattuna se ryhdistää ja siistii yleisilmettä. En sitten enää illalla alkanut leikkuria pörisyttämään, vaan suunnittelin tehtävän lauantaiksi. Pieleen meni suunnitelma. Lauantaina vettä roiskii taivaalta. Sama ilmiö jatkuu seuraavinakin päivinä, joten kenties joudun nurmikkoni viikatteella siistimään.

"Kasvaa kuin sieniä sateella" -sanonta toteutuu nyt konkreettisesti. Monenlaisia mollukoita on kukkapenkeissä ja nurmikolla. Kuvan keskittymä löytyy alapihan aidan toiselta puolelta. 

 

 
Naapurin Marit kävi kysymässä, kelpaako pussillinen hänen keskimmäisen poikansa keräämiä sieniä. Ilman muuta kelpaa. Olivat kuulemma putsaamattomia, mutta eipä noista paljon roskia tullut. En vielä ole päättänyt, mitä herkkua näistä sienistä valmistan. Risottoa, muhennosta? Aarteita tällaisia tuliaisia tuovat naapurit, eikö vain!

 

Ilmatieteenlaitoksen tilastoissa sadekäyrät näyttävät aika maltillisilta. 0.5 mm ja sitä pienemmät sademäärät eivät näy tässä kuvassa ollenkaan. Viime maanantain pylväs on komeaa katsottavaa: 53.5 mm. Ei ihme, että pääkaupunkiseudulla palolaitokset olivat kiireisiä joutuessaan ratkomaan ylikuormittuneiden hulevesijärjestelmien aiheuttamia ongelmia.

Kasvihuoneen kausi on kääntynyt loppusuoralla. Kurkut eivät enää tehneet uusia kukkia, eikä siten kurkkujakaan tullut. Kyllä niitä syötiinkin välillä ihan urakalla. Ja jaettiin muille. Tomaattisato on ollut kiitettävän runsas. Raakileita on yhä paljon. Kypsyminen on selvästi hidastunut, vaikka lämpötila huitelee pilvisinäkin päivinä +18 asteessa. Tomaatit kaipaavat varmaan aurinkoa. 

Somen puutarharyhmissä monet ovat keränneet raakileet sisälle kypsymään. Annan omieni vielä jatkaa eloa kasvarissa. Jospa niitä aurinkoisiakin päiviä tulisi kiihdyttämään tomaattien kypsymistä.

Monet säilövät vihreitä tomaatteja lisukkeeksi. Tomaatti sisältää glykoalkaloideja (samoja lievästi myrkyllisiä aineita kuin vihreissä perunoissa). Glygoalkaloidit haihtuvat tomaatin kypsyessä. Raakojen tomaattien syömistä ei suositella edes ruoaksi valmistettuna. Olemassa on tomaatteja, joiden väri kypsänäkin on vihreä, eivätkä ne sisällä gkykoalkaloideja.

Perjantaina keräsin tuoksuherneistä palkoja irroittaakseni niistä siemeniä. Jonkun verran olen siemeniä kerännyt niistä jo aiemmin. Osa paloista on jo kuivunut ruskeiksi. Ilta-auringon valoa vasten saattoi myös todeta, etteivät kaikki siemenet ole vielä kypsiä ja palkokin on useissa edelleen täysin vihreä.

Tuoksuherneissä on vielä jokin verran kukkia, mutta selvästi se on hiipumaan päin. Ehkä eivät tykkää jatkuvista sateista nekään.

Rikkaruohot irtoavat litimärästä maasta helposti. Kolmesta pienikokoisesta voikukasta kaksi sain nyhdettyä kokonaisina juurineen. Kolmannesta (kuvassa etummaisena) pieni pala juurta jäi maahan. Sieltähän se taas kasvaa. Kunnon rikkaruohokierros on edessä, kunhan sää ja aika sen sallii. Nyt tulee nyhtäistyä rikka sieltä toinen täältä ohi kulkiessa. Sen näköiset ovat kädetkin, kun vaikkapa postilaatikolta pääsee takaisin sisälle.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) ?

Tällainen kasvi löytyi etupihan Bermudasta, syysleimujen välistä. Olisiko kyseessä valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba)? Alapihalla kasvaa merikohokkia (Silene uniflora), jonka olen taimena ostanut ja istuttanut. Etenkin kukka on hyvin samanlainen. Loppukesän kosteudessa merikohokki on selvästi viihtynyt kasvattaen matalahkon puskan, josta nousee kivasti valkoisia kukkia.

Wikipedian mukaan Suomessa merikohokkia tavataan Pohjanlahden rannikkoalueella ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Suomessa se on alkuperäislaji.

Austin-ruusu Carolyn Knight

Joihinkin kasveihin olisi syytä asentaa nuppuhälytysjärjestelmä, jotta kukkien avautumisen ehtisi nähdä. Elokuun puolivälissä istuttamani Austin-ruusu Carolyn Knightin ensimmäisen kukan missasin, kun en älynnyt nuppua käydä aktiivisesti vahtimassa. Nyt tässä ruusussa on useita uusia nuppuja, joista yhdessä väriä pilkistää. Myös Lady of Shalottissa on uusia nuppuja. On siis useampi syy kipaista pikkupuutarhan Kriikunapenkin äärelle.

Geranium x cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Alkukesän kuivuudessa voivottelin etenkin etupihan Bermudan nääntyviä kasveja. Silloin huomasin, että kurjenpolvet näyttävät pärjäävän muita paremmin sateettomuudessa. Nyt, kun vettä on saatu yli omien tarpeiden, kurjenpolvet senkun pörhistyvät. Eivät siis pahastu vesisateistakaan. 

Peittokurjenpolvi pullistelee joka suuntaan. Otin siitä kuukausi sitten jakopaloja muualle istutettavaksi, lisääkin voisin ottaa. Paras tarkkailla omassa puutarhassa sään ääritilanteissa pärjääviä kasveja ja suosia niitä.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Komeamaksaruohojen kukat ovat olleet avoinna jo pitkään joissakin paikoissa. Osa niistä taasen vasta aloittelee. Pikkupuutarhan Kriikunapenkin Herbstfreude suorastaan räjäytti kasvunsa uusiin ulottuvuuksiin kriikunan kaatamisen jälkeen. Saatan jakaa kasvuston, mutta se jääköön ensi vuoteen.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Vaikkei vielä paljain silmin voi nähdä
että on syksy, jokin tuulen äänessä saa
minut värähtämään. 

 Tervetuloa syyskuuhun.